Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuvitteleeko lapsia hankkineet oikeasti..
Rehellisesti utelias
22.07.2022 |
Että velat tai muuten lapsettomat pääsevät jotenkin helpommalla. Että he välittävät vain itsestään, eikä heillä ole elämässään ketään muuta kenen vuoksi uhraavat ja kenestä pitää huolta? Ettei elämässä voi mahdollisesti olla mitään vastoinkäymisiä tai vastuuta? Että syy on vain minäminäminä-asenne?
Täällä palstalla näkee niin paljon tuollaista ajattelua ja se on hurjan kapeakatseista. En väitä jokaisen vanhemman ajattelevan noin (edes suurimman osan), tai pidä lapsia hankkineita sen kummallisempana kuin lapsettomiakaan. Mutta mihin tämä käsitys perustuu ja miksi oman lapsiluvun tulisi edes olla muiden päätettävissä tai tuomittavissa?
Plus, eikö se ole parempi, että ihminen joka tietäisi olevansa surkea vanhempi ja jopa vihaavansa lasta, ei vanhemmaksi ryhdy?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Kahdeksan vuotta yritettiin lasta ex-miehen kanssa, kunnes suhde ajautui asian takia eroon. Olipas ihan helvetin helppoa.
Varmasti on helpompaa erota lapsettomana kuin lapsia tehneenä!!
Mutta ymmärrätkö että jos eroa lapsettomuuden takia niin sitä eroa ei tapahtuisi mikäli niitä lapsia olisi?
No eihän sitä voi tietää! Suurin osa eroista tulee silloin, kun lapset ovat pieniä. Parisuhde jää pikkulapsiarjen jalkoihin. Nykyään puhutaan jo jonkin verran siitäkin tabusta, että lapsettomuudesta kärsinyt pari kokee pikkulapsiajan tosi raskaasti, tuntee siitä syyllisyyttä ja eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on helpompaa ilma pikkuisia lapsia,meidän lapset nyt kohta aikuisia, voi kuinka nautin omasta lomasta, voin mennä ja tehdä mitä haluan..voin nukkua päikkärit ja syödä mikro ruokaa jos haluan.ei tarvii miettiä lapsenvahteja jos haluu lähtee terassilla, voi myös nukkua rauhassa krapulan pois,voi katella päivä elokuvia,lukea rauhassa..aah mä rakastan just nyt mun elämää😁
Se lienee perheellisen kannalta vähän tympeää ja epäkätevää, että kun koko heidän ympäristönsä ei tule vanhemmiksi samalla hetkellä kun he tulevat. Siispä kun tuore äiti lähtee kaduille vaunujen kanssa lasta nukuttamaan niin on tosi ärsyttävää kun vastaantuleva porukka ei hiljene siinä heidän kohdalla, kun vauva yrittää nukahtaa. He eivät ole mitään vanhempia, ainoastaan vaunujen työntäjä on. Tai kun äiti lähtee taaperonsa kanssa sunnuntaikävelylle ja ottaa suojatien ylityksessä aikansa ja muut tööttäilee, niin siinä ei auta naama punaisena kiljua, että TÄSSÄ ON LAPSI!!!1, koska se on sinun lapsi, muut eivät ole vanhempia. Muiden kannalta siinä menee aikuinen, joka hyvin voisi nostaa lapsensa syliin ja olla tukkimatta liikennettä kävelemällä ripeästi suojatien yli, mutta ei tee niin. Se lapsi on vanhempiensa vastuulla, ei kenenkään muun.
Eräs mies vaikutti olevan ihan täysin perhekuplassaan, ihan niin kuin saisi tehdä ihan mitä lystää vain sen takia, että hänellä on perhe. Että muita ei tarvi sitten enää ottaa huomioon kunhan ottaa ne omat lapsensa huomioon kun liikkuu tuolla ihmisten ilmoilla. Ja muiden odotetaan sitten tietenkin ottavan huomioon hänet perheineen. Istui keskellä kulkuväylää muiden tukkeensa lapsineen. Veikkaan, että jos siitä olisi joku vaan pyörällä vaikka porhaltanut ohi lapsista huolimatta isä olisi suuttunut ja sälyttänyt vastuun lasten hyvinvoinnista sen pyöräilijän niskoille. Itse oli lapsensa siihen kulkuväylälle vienyt, ihan oma vika ja täysin hänen vastuulla koko se perheen reuhka.
(Tämä liittyy aiheeseen sikäli, että kun niitä lapsia tekee niin se on henkilökohtainen valinta eikä muut tule samalla hetkellä vanhemmiksi kuin itse tulee. Lapsettomilla kenties on helpompaa, mutta he ovat itse valinneet niin. Ja perheellinen on valinnut perheen. Se ei ole epäoikeudenmukaista.)
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Ihan varmasti silloin kun lapset on pieniä, tämän nyt näkee lapsetonkin minustakin. Ja tietysti jos lapsesta tulee narkkari tms että saa loppuelämän huolehtia niin sitten pidempäänkin. Mutta toisaalta vanhana tilanne onkin eri.
Tahattomasti lapsettomana ajattelen että elämä on helppoa nyt, mutta muuttuu vaikeaksi ja yhä kurjemmaksi kun vanhenen: ei ole lapsia auttamassa tai pitämässä kärryillä modernista mailmanmenosta. Kavereita toki on, mutta kukaan tiedä kauanko niin on. Lapsetkin voivat menehtyä mutta se on vähemmän todennäköistä. Vanhuus tuo mukanaa yhtä sun toista kuitenkin. Jos elän pitkään niin vähintäänkin viimeiset 20 vuotta ovat luultavasti vaikeita ja kurjia. Ehkä pidempäänkin. Ei sitä kompensoi tämänhetken huolettomuus.
Eli elämäni focus on enemmän lähitulevaisuudessa ja nykyisyydessä eri tavalla kuin jos olisi lapsia ja nyt on helppoa ja kivaa. Mutta vielä ne osat vaihtuvat.
Tahaton lapsettomuus on suuri suru, joillekin aivan debilitoiva, mutta minusta sitä on vähän hankalaa luonnehtia vaikeaksi (toki hoidot sitä ovat hyvin monella tavalla) siinä missä vaihka ruuhkavuosijonglöörausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Ihan varmasti silloin kun lapset on pieniä, tämän nyt näkee lapsetonkin minustakin. Ja tietysti jos lapsesta tulee narkkari tms että saa loppuelämän huolehtia niin sitten pidempäänkin. Mutta toisaalta vanhana tilanne onkin eri.
Tahattomasti lapsettomana ajattelen että elämä on helppoa nyt, mutta muuttuu vaikeaksi ja yhä kurjemmaksi kun vanhenen: ei ole lapsia auttamassa tai pitämässä kärryillä modernista mailmanmenosta. Kavereita toki on, mutta kukaan tiedä kauanko niin on. Lapsetkin voivat menehtyä mutta se on vähemmän todennäköistä. Vanhuus tuo mukanaa yhtä sun toista kuitenkin. Jos elän pitkään niin vähintäänkin viimeiset 20 vuotta ovat luultavasti vaikeita ja kurjia. Ehkä pidempäänkin. Ei sitä kompensoi tämänhetken huolettomuus.
Eli elämäni focus on enemmän lähitulevaisuudessa ja nykyisyydessä eri tavalla kuin jos olisi lapsia ja nyt on helppoa ja kivaa. Mutta vielä ne osat vaihtuvat.
Tahaton lapsettomuus on suuri suru, joillekin aivan debilitoiva, mutta minusta sitä on vähän hankalaa luonnehtia vaikeaksi (toki hoidot sitä ovat hyvin monella tavalla) siinä missä vaihka ruuhkavuosijonglöörausta.
Saattaa tulla monelle lapsia tehneelle yllätyksenä miten vähän vanha äiti tai isä jaksaa kiinnostaa enää viimeisinä vuosikymmeninä, mikäli elää pitkään. Siinä on lapsella omatkin lapset ja lapsenlapset huolehdittavana. Toki tapauskohtaista mutta ei se lastenteko mitään huolettomampaa vanhuutta takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat ihmiset ovat itsekeskeisiä narsisteja. Jumala loi ihmisen täyttämään maan kauniilla lapsukaisilla, ja kaikki jotka eivät näin omasta tahdostaa tee, rikkovat JUMALAN käskyä, ja ovat täten saatanan kätyteitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ihmiset ovat itsekeskeisiä narsisteja. Jumala loi ihmisen täyttämään maan kauniilla lapsukaisilla, ja kaikki jotka eivät näin omasta tahdostaa tee, rikkovat JUMALAN käskyä, ja ovat täten saatanan kätyteitä.
Buahhahhahahah xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Minulla on lapsia ja olen tietysti ennen heitä ollut lapsetonkin; tiedän siis molemmat puolet. Lapseton on vapaa vastuusta, jonka lapset tuovat mukanaan. Lapseton voi myös rahoittaa omia kulujaan hulppeammin kuin lapsellinen, koska lapset "maksavat". Nukkuminen/matkustelu esim. onnistuu lapsettomalta oman maun mukaan. Mä olen onnellinen omista lapsistani, tulihan tuo minä-itte vaan- vaihekin elettyä ihan täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ihmiset ovat itsekeskeisiä narsisteja. Jumala loi ihmisen täyttämään maan kauniilla lapsukaisilla, ja kaikki jotka eivät näin omasta tahdostaa tee, rikkovat JUMALAN käskyä, ja ovat täten saatanan kätyteitä.
Lapsettomuudessa onkin myös se etu, että jää enemmän aikaa järjestää orgioita belsebuubin kunniaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Minulla on lapsia ja olen tietysti ennen heitä ollut lapsetonkin; tiedän siis molemmat puolet. Lapseton on vapaa vastuusta, jonka lapset tuovat mukanaan. Lapseton voi myös rahoittaa omia kulujaan hulppeammin kuin lapsellinen, koska lapset "maksavat". Nukkuminen/matkustelu esim. onnistuu lapsettomalta oman maun mukaan. Mä olen onnellinen omista lapsistani, tulihan tuo minä-itte vaan- vaihekin elettyä ihan täysillä.
Its eolen vapaaehtoisesti lapseton, mutta huonossa työssä ja hyvin vähävarainen. Ei ole mahdollisuutta kouluttautua, ei muuttaa eikä alueellani ole työllisyystilanne kovin hyvä. Huolehdin paljon läheisistäni, lemmikeistäni ja perheestäni (toiseen vanhempaan ja ainoaan sisarukseeni hyvät välit, hekin vähävaraisia) Ja elän kyllä ihan oman budjettini rajoissa, enkä siis vaan törsäile. Ei varaa matkustaa ja töistä en muutenkaan voisi olla poissa rahan takia. Mikätahansa pieni yllätysmeno kaataisi budjettini ja siksi raha on aina huolenaihe.
En nyt kilpaile kenenkään kanssa mistään huolettomuudesta tai muusta, mutta näinkin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti utelias kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tätä tarkoitin. Eikö elämänlaatuun ja haasteisiin nyt vaikuta moni muukin asia kuin lapset. Työpaikka ja elintaso, läheiset ja sinusta riippuvat muut ihmiset, sekä heidän haasteensa, kuten vakavat kehitysvammat. Lemmikit ja niiden hoito (Jep, lemmikin hankkiminen oma valinta. Kuten myös lapsen.) Koulutusmahdollisuudet, mielenterveysongelmat, muut terveysongelmat. Ym. Ym.
Tietysti näitä kaikkea voi olla niin lapsia hankkineella kuin lapsettomalla. Mutta esimerkkinä: onko hyvin toimeentulevalla, täysin terveellä ja lapsia hankkineella todella vaikeampaa kuin vaikka huonon lapsuuden takia mielenterveysonelmaisella, koulutuskyvyttömällä, fyysisesti sairaalla vela:lla?
Jep niinkö toisella kommentilla tarkensin, kaikilla on erilainen elämä ja erilaiset haasteet siinä. Eli en oo mustavalkosesti luokittelemassa lapsettomien elämää helpoksi ja lapsellisten vaikeaksi. Mutta näkemykseni mukaan lapsen/lasten kasvattaminen vie niin suuren määrän energiaa ja resursseja, että hankala löytää siihen verrannollista elämän haastetta.
Niinhän ne lapsen saaneet omaa sädekehäänsä kiillottaakseen haluaa uskotella.
Olen neljän äiti eikä mulla ole mitään sädekehää, mitä kiillotella. Lapsistani olen iloinen ja onnellinen, enkä mitenkään marttyyri tai uhriutuja. Olen siis tavallinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapsettomalla on helpompaa. Ei tietenkään niillä, jotka saavat 20 keskenmenoa, mutta niillä, jotka eivät edes halua lapsia.
Raskaudet ovat raskaita, synnyttäminen rankkaa, imetys vuoden ajan per lapsi vähäisillä yöunilla, sitten kaikki ne huolet mitä rakkaan lapsen sairauksista ja huolista tulee.
On se tietenkin myös paljon antoisampaa, kun on lapsia. Elämässä on enemmän merkitystä, ja sisältöä.
Mutta minusta molemmat ratkaisut pitää tehdä itsekkäästi. Lapsen haluaminen pitää ymmärtää itsekkääksi tarpeeksi, mitään marttyyriäitejä tai isiä ei tarvita. Ja ihminen saa oikein mielellään olla myös itsekkäästi lapseton.
Hyviä vastauksia jo tullut. Itsekin ajattelen että tottakai lapseton pääsee sillätavalla helpommalla kun ei ole niitä lapsia huollettavana, kasvatettavana ja murehdittavana, iso vastuu pois elämästä. Ihan luonnollista eikä tarkoita että velat muuten elämästä helpommalla pääsisivät. On lapsia tai ei niin murheita ja vastoinkäymisiä piisaa itsekullakin enemmän tai vähemmän. Harvalla vapaaehtoisesti lapsettomalla tuskin on pelkkä itsekäs minäminä-asenne kysymyksessä, käsittäisin että he eivät yksinkertaisesti vain halua lapsia, eivät tunne mitään tarvetta siihen. Ja hyvä niin, ei lapsia hankitakkaan "kun se nyt vain kuuluu hankkia".
Itseasiassa olen helpottunut kun omat aikuiset tenavani eivät kuulemma lapsia halua. Juurikin tämän maailmanmenon takia itsekkäästi ajattelen että on vähempi murehdittavaa ja huolta vaikka ne lapsenlapset ihan mukavia olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä nyt myös tässäkin keskustelussa näkee, että lapset hankkineet "kuvittelisivat itse olevansa heti pyhiä tai marttyyrejä" - ajattelutapa, on mielestäni aivan yhtä typerä ja väärin kuin aloituksessa mainitsemani asiat. Kaikkien nimenomaan tulisi saada päättää elämästään ja lapsiluvustaan aivan itse ilman typerää yleistämistä ja tuomintaa..
Vierailija kirjoitti:
Ainahan lapsettomat siitä itse kertovat kuinka haluavat päästä helpolla, eivätkä halua ottaa vastuuta mistään. J a kuinka vapaata heidän elämänsä on, voi matkustella ym, vailla huolta toisista.
Tämä. Sellaista vanhempien vertaistukiketjua ei olekaan, mihin joku vela ei tulisi kommentoimaan miten ihanaa ja huoletonta elämä lapsettomana on.
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Minä en ole varma. Kun se sama vastuu voi olla omaishoitajallakin, eikä hoidettava ikinä parane/aikuistu, lapsi oppii hiljalleen itsenäisemmäksi.
Voi kuule. Asuppa kroonisesti sairaan lapsen kanssa kerrostalossa niin on joka naapuri ihmettelemässä ja tuomitsemassa sua ettei vie sitä sairasta lasta ulos 5 tunniksi kun eivät he päälle päin näe lapsen diagnoosia. Suomi on tosi lapsi vihamielinen maa ja tänne on pesiytynyt ikävä kyllä sellainen ajattelu että lapsiperheille tulee aina jollain tavalla kostaa jos lapsista lähtee ääniä. Älä hanki lapsia sen neuvon anna.
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tämä. Lapsellisen on tehtävä suorittavaa työtä, ei opiskeltava ympäripyöreitä päiviä stressistä itkien ja oltava sen jälkeen vastuussa jos on suunnitellut ydinreaktorin väärin ja saa siksi nimensä lehteen kun räjähtää/ lentokone tulee alas taivaalta. Vähemmän osaavat eivät sysää vastuuta sinulle paremmin osaamisesta ja sitten porukalla syyllistä virheistäsi. Teet 7 päiväistä viikkoa ja tulot verojen jälkeen ovat tuntia kohden pienemmät kuin kevyttä duunarityötä tekevällä joka ei ole nettoveronmaksaja vaan ehtii viettää aikaa lastensa kanssa hoplopissa, rannalla, puuhamaassa, huvipuistossa, ulkomailla, laivalla ja pappalassa, ja ehtii lisäksi tänne valittamaan liian pieniä tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Till Lindemann: Praise Abort
Tällaiseksi maailma on mennyt, pitäisi oikein ylistää sikiön tappamista :( Sairas sairas ihminen...
Alue: Aihe vapaa
Niin, kolmekymppisenä ainakin itse törmään somessa jatkuvasti keskusteluihin ja meemeihin, joissa hehkutetaan lapsivapaata aikuisuutta ja sitä, kuinka voi esim. kaikessa rauhassa kellua uima-altaassa siemailemassa drinkkejä pitkin päivää ilman, että kukaan tulee häiritsemään. Jos niihin kommentoidaan, että kyllä vanhemmatkin voivat toisinaan tehdä tuollaisia asioita, vastaukset ovat tyyliä "ettekä voi", "niin mutta me lapsivapaat voidaankin tehdä näitä juttuja milloin vain haluamme" tai "ei se ole sama asia, teillä on silti koko ajan hirveä vastuu kannettavana".
Mikäs siinä, me kaikki teemme omat elämänvalintamme ja on hyvä, jos ne tuntuvat itsestä oikeilta. Mutta en ymmärrä sitä halveksuntaa ja ylimielisyyttä, jota monet lapselliset ja lapsettomat kohdistavat toisiinsa.