Lue keskustelun säännöt.
Kuvitteleeko lapsia hankkineet oikeasti..
Rehellisesti utelias
22.07.2022 |
Että velat tai muuten lapsettomat pääsevät jotenkin helpommalla. Että he välittävät vain itsestään, eikä heillä ole elämässään ketään muuta kenen vuoksi uhraavat ja kenestä pitää huolta? Ettei elämässä voi mahdollisesti olla mitään vastoinkäymisiä tai vastuuta? Että syy on vain minäminäminä-asenne?
Täällä palstalla näkee niin paljon tuollaista ajattelua ja se on hurjan kapeakatseista. En väitä jokaisen vanhemman ajattelevan noin (edes suurimman osan), tai pidä lapsia hankkineita sen kummallisempana kuin lapsettomiakaan. Mutta mihin tämä käsitys perustuu ja miksi oman lapsiluvun tulisi edes olla muiden päätettävissä tai tuomittavissa?
Plus, eikö se ole parempi, että ihminen joka tietäisi olevansa surkea vanhempi ja jopa vihaavansa lasta, ei vanhemmaksi ryhdy?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti utelias kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tätä tarkoitin. Eikö elämänlaatuun ja haasteisiin nyt vaikuta moni muukin asia kuin lapset. Työpaikka ja elintaso, läheiset ja sinusta riippuvat muut ihmiset, sekä heidän haasteensa, kuten vakavat kehitysvammat. Lemmikit ja niiden hoito (Jep, lemmikin hankkiminen oma valinta. Kuten myös lapsen.) Koulutusmahdollisuudet, mielenterveysongelmat, muut terveysongelmat. Ym. Ym.
Tietysti näitä kaikkea voi olla niin lapsia hankkineella kuin lapsettomalla. Mutta esimerkkinä: onko hyvin toimeentulevalla, täysin terveellä ja lapsia hankkineella todella vaikeampaa kuin vaikka huonon lapsuuden takia mielenterveysonelmaisella, koulutuskyvyttömällä, fyysisesti sairaalla vela:lla?
Jep niinkö toisella kommentilla tarkensin, kaikilla on erilainen elämä ja erilaiset haasteet siinä. Eli en oo mustavalkosesti luokittelemassa lapsettomien elämää helpoksi ja lapsellisten vaikeaksi. Mutta näkemykseni mukaan lapsen/lasten kasvattaminen vie niin suuren määrän energiaa ja resursseja, että hankala löytää siihen verrannollista elämän haastetta.
Niinhän ne lapsen saaneet omaa sädekehäänsä kiillottaakseen haluaa uskotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, minä olen ollut lapseton ennen lastani. Kyllä lapseton pääsee helpommalla. Suru- uutisen kohdatessaankin saa märehtiä siinä surussaan ihan rauhassa; ei tarvitse huolehtia siitä lapsesta.
Se että oletko lapseton tai et, ei kuitenkaan poista sitä että elämässä kohtaa vastoinkäymisiä, surua, kipua, tuskaa, menetyksiä, ahdistusta, sairauksia jne. Ja lapsettomuus itsessään on tietenkin suuri suru, jos lapsia on toivonut.
Lisäksi on mainittava että elämä on myös helpompaa ilman harrastuksia, omakotitaloa mökkiä, lomamatkoja, monimutkaisten ruokien kokkaamista jne. Jotkut kuitenkin haluavat elämäänsä niitä asioita. Sama se on lasten kanssa. Elämä ilman lapsia olisi paljon helpompaa, mutta paljon henkisesti köyhempää mikäli on lapsia elämäänsä toivonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Kahdeksan vuotta yritettiin lasta ex-miehen kanssa, kunnes suhde ajautui asian takia eroon. Olipas ihan helvetin helppoa.
Varmasti on helpompaa erota lapsettomana kuin lapsia tehneenä!!
Mutta ymmärrätkö että jos eroa lapsettomuuden takia niin sitä eroa ei tapahtuisi mikäli niitä lapsia olisi?
Voisi se silti tapahtua.
Rehellisesti utelias kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tätä tarkoitin. Eikö elämänlaatuun ja haasteisiin nyt vaikuta moni muukin asia kuin lapset. Työpaikka ja elintaso, läheiset ja sinusta riippuvat muut ihmiset, sekä heidän haasteensa, kuten vakavat kehitysvammat. Lemmikit ja niiden hoito (Jep, lemmikin hankkiminen oma valinta. Kuten myös lapsen.) Koulutusmahdollisuudet, mielenterveysongelmat, muut terveysongelmat. Ym. Ym.
Tietysti näitä kaikkea voi olla niin lapsia hankkineella kuin lapsettomalla. Mutta esimerkkinä: onko hyvin toimeentulevalla, täysin terveellä ja lapsia hankkineella todella vaikeampaa kuin vaikka huonon lapsuuden takia mielenterveysonelmaisella, koulutuskyvyttömällä, fyysisesti sairaalla vela:lla?
Onko elämän vaikeus joku kilpailulaji? Kuka sen voittajan arvioi? Kovin subjektiivinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti utelias kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tätä tarkoitin. Eikö elämänlaatuun ja haasteisiin nyt vaikuta moni muukin asia kuin lapset. Työpaikka ja elintaso, läheiset ja sinusta riippuvat muut ihmiset, sekä heidän haasteensa, kuten vakavat kehitysvammat. Lemmikit ja niiden hoito (Jep, lemmikin hankkiminen oma valinta. Kuten myös lapsen.) Koulutusmahdollisuudet, mielenterveysongelmat, muut terveysongelmat. Ym. Ym.
Tietysti näitä kaikkea voi olla niin lapsia hankkineella kuin lapsettomalla. Mutta esimerkkinä: onko hyvin toimeentulevalla, täysin terveellä ja lapsia hankkineella todella vaikeampaa kuin vaikka huonon lapsuuden takia mielenterveysonelmaisella, koulutuskyvyttömällä, fyysisesti sairaalla vela:lla?
Jep niinkö toisella kommentilla tarkensin, kaikilla on erilainen elämä ja erilaiset haasteet siinä. Eli en oo mustavalkosesti luokittelemassa lapsettomien elämää helpoksi ja lapsellisten vaikeaksi. Mutta näkemykseni mukaan lapsen/lasten kasvattaminen vie niin suuren määrän energiaa ja resursseja, että hankala löytää siihen verrannollista elämän haastetta.
Niinhän ne lapsen saaneet omaa sädekehäänsä kiillottaakseen haluaa uskotella.
Öö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset kirjoittelut vain lisäävät vastakkainasettelua, joten eiköhän anneta lapsiluvunvalinnan olla jokaisen henkilökohtainen ja ei puututa siihen.
En ainakaan itse mieti tuollaisia asioita ollenkaan. Jokainen tehkööt omat valintansa. En itse koe, että lasten kanssa on vaikeaa tai raskasta, joten sama se minulle oikeastaan, pääseekö joku elämässä helpommalla. Kun ei omakaan elämäni mitenkään vaikeaa ole. Tapanani ei ole vertailla itseäni tai elämääni muihin ja heidän elämäänsä, vaan keskityn siihen mitä itse haluan ja mikä tuo elämääni sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pitkä teksti, en lukenut. VAUVAT RULAA! VAUVAT PERII MAAN!
Vierailija kirjoitti:
Ainahan lapsettomat siitä itse kertovat kuinka haluavat päästä helpolla, eivätkä halua ottaa vastuuta mistään. J a kuinka vapaata heidän elämänsä on, voi matkustella ym, vailla huolta toisista.
Joillakin tuo on heidä oma kokemuksensa. Srhän riippuu varallisuudestakin kuinka vapaata, helppoa ja matkustelevaa elämää voi viettää olipa lapsia tai ei. Aina näitä asioita kätrjistetään ja yleistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen lapseton sinkkuisko ilmeisesti kuvittelee, että hänen perheellisillä veljillään on rajattomasti aikaa käyttää hänen ideoimiinsa hommiin. WA laulaa, kun siskolla on hönkä päällä, ihan käsittämätöntä tapaus ja suhteellisuuden taju ihan hukassa.
Tämäkin on jännä. Sitäkin kuulee paljon, että kun esim. ystävä saa lapsen niin silti kuvitellaan että asiat ei muutu ja aikaa löytyy aina. Ymmärrättömyys on ihan kummankin ryhmän puoleista ja sehän se ongelma kait on näissä ääritapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Kahdeksan vuotta yritettiin lasta ex-miehen kanssa, kunnes suhde ajautui asian takia eroon. Olipas ihan helvetin helppoa.
Varmasti on helpompaa erota lapsettomana kuin lapsia tehneenä!!
Samaa mieltä. Tunnepuolella siinä ei liene eroa mutta kun siitä on selvitty niin lapsettoman ei tarvitse olla missään tekemisissä exän kanssa toisin kuin perheellisten joiden täytyy olla jonkunlaisissa väleissä lasten takia. Joillakin tämäkin onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni vela kyllä kuvittelee, että lapseton ei altistu millekään elämän vaikeuksille ja vastoinkäymisille. Ainakin monen aktiivin kommenteista päätellen. Senkin verran innokkaasti peukuttelevat näitä "olisinpa jättänyt lapset tekemättä niin elämä olisi kiaa ja helppoa" -"avautumisia", että monella taitaa olla tarvetta perustella ja vakuutella sitä lapsettomuutta itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti utelias kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tätä tarkoitin. Eikö elämänlaatuun ja haasteisiin nyt vaikuta moni muukin asia kuin lapset. Työpaikka ja elintaso, läheiset ja sinusta riippuvat muut ihmiset, sekä heidän haasteensa, kuten vakavat kehitysvammat. Lemmikit ja niiden hoito (Jep, lemmikin hankkiminen oma valinta. Kuten myös lapsen.) Koulutusmahdollisuudet, mielenterveysongelmat, muut terveysongelmat. Ym. Ym.
Tietysti näitä kaikkea voi olla niin lapsia hankkineella kuin lapsettomalla. Mutta esimerkkinä: onko hyvin toimeentulevalla, täysin terveellä ja lapsia hankkineella todella vaikeampaa kuin vaikka huonon lapsuuden takia mielenterveysonelmaisella, koulutuskyvyttömällä, fyysisesti sairaalla vela:lla?
Onko elämän vaikeus joku kilpailulaji? Kuka sen voittajan arvioi? Kovin subjektiivinen kokemus.
Ei tietenkään ole kilpailu ja kyse ei ole siitä. Kyse on yleistämisestä ja väiteestä (tässä tapauksessa lapsettomien elämän "helppoudesta"). Viestissäni käytin vain ääriesimerkkejä tuomaan esiin pointtia, että juuri lapset tai lapsettomuus ei ole se ainut mittakaava ihmisen elämän haastavuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan itse mieti tuollaisia asioita ollenkaan. Jokainen tehkööt omat valintansa. En itse koe, että lasten kanssa on vaikeaa tai raskasta, joten sama se minulle oikeastaan, pääseekö joku elämässä helpommalla. Kun ei omakaan elämäni mitenkään vaikeaa ole. Tapanani ei ole vertailla itseäni tai elämääni muihin ja heidän elämäänsä, vaan keskityn siihen mitä itse haluan ja mikä tuo elämääni sisältöä.
Se on hyvä ja eihän näitä nyt aktiivisesti miettiä kannatakkaan tai "rypeä" kummankaanpuolisessa ajattelussa. Kaikilla on varmasti joskus vaikeaa ja elämä tuo haasteita jokaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti utelias kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tätä tarkoitin. Eikö elämänlaatuun ja haasteisiin nyt vaikuta moni muukin asia kuin lapset. Työpaikka ja elintaso, läheiset ja sinusta riippuvat muut ihmiset, sekä heidän haasteensa, kuten vakavat kehitysvammat. Lemmikit ja niiden hoito (Jep, lemmikin hankkiminen oma valinta. Kuten myös lapsen.) Koulutusmahdollisuudet, mielenterveysongelmat, muut terveysongelmat. Ym. Ym.
Tietysti näitä kaikkea voi olla niin lapsia hankkineella kuin lapsettomalla. Mutta esimerkkinä: onko hyvin toimeentulevalla, täysin terveellä ja lapsia hankkineella todella vaikeampaa kuin vaikka huonon lapsuuden takia mielenterveysonelmaisella, koulutuskyvyttömällä, fyysisesti sairaalla vela:lla?
Jep niinkö toisella kommentilla tarkensin, kaikilla on erilainen elämä ja erilaiset haasteet siinä. Eli en oo mustavalkosesti luokittelemassa lapsettomien elämää helpoksi ja lapsellisten vaikeaksi. Mutta näkemykseni mukaan lapsen/lasten kasvattaminen vie niin suuren määrän energiaa ja resursseja, että hankala löytää siihen verrannollista elämän haastetta.
Tahaton lapsettomuus on tuhat kertaa isompi elämän haaste kuin lapsen kasvattamiseen liittyvät haasteet. On kokemusta kummastakin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä kukin kuvittelee, mutta itse ainakin olen jättänyt lapset hankkimatta juuri siksi, että koen elämäni helpommaksi ja mukavammaksi näin. Muilla voi tietysti olla erilaiset ajatukset omalla kohdallaan. Pitkälti samoista syistä en halua myöskään esim. omakotitaloa, lemmikkieläimiä tai jatkuvaa huoltoa vaativia harrastusvälineitä, kuten purjevenettä tai ralliautoa.
Ihanaa, että joku muukin ajattelee näin! Elämää ei tarvitse elää askeesissa, mutta liian usein maallisen mammonan kerääminen on se tavoiteltava juttu, perheestä puhumattakaan. Asun vuokralla ja jatkuvasti joku kysyy, aionko ostaa omistusasunnon. Lapsiasiaan olen jo liian vanha, joten onneksi siihen ei tarvitse enää vastailla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti utelias kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Tätä tarkoitin. Eikö elämänlaatuun ja haasteisiin nyt vaikuta moni muukin asia kuin lapset. Työpaikka ja elintaso, läheiset ja sinusta riippuvat muut ihmiset, sekä heidän haasteensa, kuten vakavat kehitysvammat. Lemmikit ja niiden hoito (Jep, lemmikin hankkiminen oma valinta. Kuten myös lapsen.) Koulutusmahdollisuudet, mielenterveysongelmat, muut terveysongelmat. Ym. Ym.
Tietysti näitä kaikkea voi olla niin lapsia hankkineella kuin lapsettomalla. Mutta esimerkkinä: onko hyvin toimeentulevalla, täysin terveellä ja lapsia hankkineella todella vaikeampaa kuin vaikka huonon lapsuuden takia mielenterveysonelmaisella, koulutuskyvyttömällä, fyysisesti sairaalla vela:lla?
Jep niinkö toisella kommentilla tarkensin, kaikilla on erilainen elämä ja erilaiset haasteet siinä. Eli en oo mustavalkosesti luokittelemassa lapsettomien elämää helpoksi ja lapsellisten vaikeaksi. Mutta näkemykseni mukaan lapsen/lasten kasvattaminen vie niin suuren määrän energiaa ja resursseja, että hankala löytää siihen verrannollista elämän haastetta.
Tahaton lapsettomuus on tuhat kertaa isompi elämän haaste kuin lapsen kasvattamiseen liittyvät haasteet. On kokemusta kummastakin.
Tuhat kertaa on aika paljon. Lapsien kasvattamisen vaikeus voi vaihdella myös lapsikohtaisesti, jotku voi olla tosi haastavia. Tahattoman lapsettomuuden vaikeus taas on lähinnä siinä miten siihen suhtautuu. En pidä näitä oikein keskenään verrannollisina, enkä myöskään halua alkaa laittamaan haasteita vaikeusjärjestykseen
Mielenkiintoinen kysymys. Saavatko rikkaat valittaa oikeutetusti elämästään yhtä paljon kuin köyhät? Jos tällä palstalla keskusteltaisiin siitä voiko 500 000 euroa perinyt valittaa elämän rankkuudesta yhtä paljon kuin köyhä siivooja, niin miten luulisitte mielipiteiden menevän? Mä vähän veikkaisin, että se perijä haukuttaisiin maanrakoon, kun toisilla on oikeita ongelmia.
Voidaan muistella Susanna Koskeen ja siihen yksinhuoltajaan liittyvää keskustelua. En muista, että hirveän moni olisi täällä ajatellut, että Koskikin on jotain vastoinkäymisiä kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo hankkinut lapsia, mutta oon kyllä melkein varma, että lapsettomat "pääsee helpommalla" ainakin jollain tavalla ja jollain tasolla kuin lapsia hankkineet.
Kahdeksan vuotta yritettiin lasta ex-miehen kanssa, kunnes suhde ajautui asian takia eroon. Olipas ihan helvetin helppoa.
Varmasti on helpompaa erota lapsettomana kuin lapsia tehneenä!!
Samaa mieltä. Tunnepuolella siinä ei liene eroa mutta kun siitä on selvitty niin lapsettoman ei tarvitse olla missään tekemisissä exän kanssa toisin kuin perheellisten joiden täytyy olla jonkunlaisissa väleissä lasten takia. Joillakin tämäkin onnistuu.
Mutta perheelliselle jää kuitenkin ne lapset, kun taas lapsettoman erotessa hän onkin yhtäkkiä täysin yksin.
Miehen lapseton sinkkuisko ilmeisesti kuvittelee, että hänen perheellisillä veljillään on rajattomasti aikaa käyttää hänen ideoimiinsa hommiin. WA laulaa, kun siskolla on hönkä päällä, ihan käsittämätöntä tapaus ja suhteellisuuden taju ihan hukassa.