Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Joillakin aloilla on sentään helpottanut, mutta suurimmassa osassa tuntuu olevan paljon kireämpää. Vertaan omiin vanhempiini, joista toinen oli teollisuudessa ja toinen hoitoalalla. Teollisuudessa oli pekkaspäiviä ja kaikenlaisia epävirallisia työajan lyhennyksiä, eikä siellä käsittääkseni työtahti ollut mitenkään erityisen kova. Äitini tykkäsi olla hoitoalalla, ei koskaan valittanut, paitsi vähän ennen kuin jäi eläkkeelle. Silloin oli resursseja pienennetty, tai työmäärä muuten kasvanut. Molemmat muuten käyttivät vuorotteluvapaat ynnä muut, tuolloin niitä sai helposti ja korvaukset oli paljon paremmat. Itse voin moisista vain unelmoida.
Onhan ne pekkaspäivät edelleen. Ja monilla aloilla erilaisia työaikojen lyhennyksiä ja pidempiä lomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Oli oli, esim. äitini mukaan työpaikalla hassuteltiin ja kuulostaa siltä, ettei joka sekunti vain tehty tulosta, vaan päivään mahtui ns. elämää. Jaksoivat vielä tehdä vapaa-ajallakin silloin tällöin jotain tempauksia tai ajanvietettä, ja sitä suunniteltiin iloisesti töissä työajalla. jne. Äiti oli HSO-sihteeri.
Isäni taas lähti töistä perjantaisin usein jo noin klo 14, (DI), ja muutenkin pääsi aina klo 16, ja ei koskaan tehnyt ylitöitä (koska "I'd rather be fishing than working").
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Jos haluat lukea tieteellistä tutkimusta aiheesta, olet väärässä paikassa.
No kyllä minulle subjektiiviset kokemuksetkin kelpaa, itseasiassa haen juuri niitä. Mutta olisi kiva jos olisi esimerkkejä ja vertailua kokemusten pohjalta.
No tuosta hoitoalasta, jos äitini subjektiiviset kokemukset kelpaavat: sen lisäksi, että töissä on vähemmän väkeä, on sen hoitotyön lisäksi enemmän työtä, kun pitää esim. tehdä RAI-raportteja, ja sitten ohjelma ei toimikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä leppoista, paljon työtä, mutta osaavia ihmisiä työpaikoilla, ainakin oman kokemuksen mukaan.
Silloin yritysjohtokin oli ammattitaitoista ja sitoutunutta, pitkiä uria eikä, kuten nykyään, ovi käynyt kaikissa portaissa jatkuvasti parempien paikkojen toivossa.
Palkka riitti paljon enempään ja elämä tuntui jotenkin turvallisemmalta ja mukavammalta.
Tietysti muistot jonkin verran kultaantuneet, mutta silti mielestäni totta suurimmalta osin.
Hmm, voi olla, että jossain oli hyvä yritysjohto, mutta oli myös toisaalla kunnon kyykyttämistä ja alaisten suoranaista itkettämistä, häirintään ei puututtu jne. On iso kuilu johdon ja työntekijötason välillä. Ongelmia, joihin kukaan ei puuttunut.
Liika markkinaehtoistaminen pilasi työelämän. Olkoon mitä vaan kommunismia, mutta se on totta. Yhteisvastuullisuus ja samaan hiileen puhaltaminen hävisi kun alettiin juosta rahan perässä liiallisella tavalla ja sen haalimisesta tuli itsetarkoitus. Siksi yritykset haluaa aina vaan enemmän ja se onnistuu jos kuluja (=henkilökuntaa) on vähemmän ja se imetään kuiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitin toimistotyössä 1990 ja silloin oli ihan eri meininki kuin nyt. Tavoitteet pilvissä, sähköposti, teams, slacker ja yammer huutavat kilpaa ja olet samaan aikaan kahdessa eri teams-palaverissa ja samalla vastaat s-posteihin (ja sanomattakin selvää, että mitään ei ehdi tehdä kunnolla). Jos ei ole yhtään palaveria koko päivän aikana, niin ihme (on varmaan sunnuntai).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Oli oli, esim. äitini mukaan työpaikalla hassuteltiin ja kuulostaa siltä, ettei joka sekunti vain tehty tulosta, vaan päivään mahtui ns. elämää. Jaksoivat vielä tehdä vapaa-ajallakin silloin tällöin jotain tempauksia tai ajanvietettä, ja sitä suunniteltiin iloisesti töissä työajalla. jne. Äiti oli HSO-sihteeri.
Isäni taas lähti töistä perjantaisin usein jo noin klo 14, (DI), ja muutenkin pääsi aina klo 16, ja ei koskaan tehnyt ylitöitä (koska "I'd rather be fishing than working").
Joo, mun sairaanhoitajaäitini muistelee myös sitä, että oli aikaa hassutella, mikä taas sitten vaikutti työilmapiiriin ja työssäjaksamiseen. Ja muistan lapsenakin, kun hän kertoi jotain juttuja, joita olivat työkaverien kanssa tempaisseet (esim. kyn joku lomalainen oli tullut töihin, oli laitettu joulukoristeet päiväsaliin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Jos haluat lukea tieteellistä tutkimusta aiheesta, olet väärässä paikassa.
No kyllä minulle subjektiiviset kokemuksetkin kelpaa, itseasiassa haen juuri niitä. Mutta olisi kiva jos olisi esimerkkejä ja vertailua kokemusten pohjalta.
No tuosta hoitoalasta, jos äitini subjektiiviset kokemukset kelpaavat: sen lisäksi, että töissä on vähemmän väkeä, on sen hoitotyön lisäksi enemmän työtä, kun pitää esim. tehdä RAI-raportteja, ja sitten ohjelma ei toimikaan.
No ei se RAI-raportti nyt hyvänen aika niin iso asia ole :D Mutta subjektiivisia kokemuksiahan nämä..
Hyvä esimerkki on, että silloin oli välillä hyvin pitkiäkin koulutuksia, vaikka viikon atk-kurssi, jolle uudet työntekijät menivät, ja muita pitkiä koulutuksia. Oli erityiset työntekijöille tarkoitetut koulutuskeskukset, hulppeat, merenrantapaikoilla. Nykyään kaikki koulutukset on nopeat pakolliset eikä niihinkään oikein pysty keskittymään, kun työt painaa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Esim. hoitoalalla oli enemmän hoitajia töissä. Äitini jäi eläkkeelle hoitoalalta 5 vuotta sitten.
Olihan vielä 2000-luvun alussakin leppoisempaa. Esim. mä olin silloin siivoojana, ja alueiden mitoitukset olivat inhimilliset verrattuna siihen, mitä oon nykytilanteesta lukenut.
Monella alalla oli leppoisampaa vielä 90-luvullakin. Tein teinityttönä siivouksia 80-luvulla ja siivoustyönjohtaja teki tuolloin 14-tuntisia päiviä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Jos haluat lukea tieteellistä tutkimusta aiheesta, olet väärässä paikassa.
No kyllä minulle subjektiiviset kokemuksetkin kelpaa, itseasiassa haen juuri niitä. Mutta olisi kiva jos olisi esimerkkejä ja vertailua kokemusten pohjalta.
No tuosta hoitoalasta, jos äitini subjektiiviset kokemukset kelpaavat: sen lisäksi, että töissä on vähemmän väkeä, on sen hoitotyön lisäksi enemmän työtä, kun pitää esim. tehdä RAI-raportteja, ja sitten ohjelma ei toimikaan.
No ei se RAI-raportti nyt hyvänen aika niin iso asia ole :D Mutta subjektiivisia kokemuksiahan nämä..
Eli se ei ole mielestäsi iso asia, että työntekijöitä on vähemmän kuin aikaisemmin ja töitä vastaavasti enemmän? Äitini nimesi RAIn juuri yhdeksi kuormittavaksi tekijäksi, kun ohjelma takkusi, oli hanjala käyttää ja vei aikaa hoitotyöltä (johon mitoitettiin koko ajan vähemmän ja vähemmän ihmisiä; nytkin äitini entisestä yksiköstä on vähennetty väkeä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Oli oli, esim. äitini mukaan työpaikalla hassuteltiin ja kuulostaa siltä, ettei joka sekunti vain tehty tulosta, vaan päivään mahtui ns. elämää. Jaksoivat vielä tehdä vapaa-ajallakin silloin tällöin jotain tempauksia tai ajanvietettä, ja sitä suunniteltiin iloisesti töissä työajalla. jne. Äiti oli HSO-sihteeri.
Isäni taas lähti töistä perjantaisin usein jo noin klo 14, (DI), ja muutenkin pääsi aina klo 16, ja ei koskaan tehnyt ylitöitä (koska "I'd rather be fishing than working").
Joo, mun sairaanhoitajaäitini muistelee myös sitä, että oli aikaa hassutella, mikä taas sitten vaikutti työilmapiiriin ja työssäjaksamiseen. Ja muistan lapsenakin, kun hän kertoi jotain juttuja, joita olivat työkaverien kanssa tempaisseet (esim. kyn joku lomalainen oli tullut töihin, oli laitettu joulukoristeet päiväsaliin).
Just näin. Enää ei voi kuvitellakaan :(
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on, että silloin oli välillä hyvin pitkiäkin koulutuksia, vaikka viikon atk-kurssi, jolle uudet työntekijät menivät, ja muita pitkiä koulutuksia. Oli erityiset työntekijöille tarkoitetut koulutuskeskukset, hulppeat, merenrantapaikoilla. Nykyään kaikki koulutukset on nopeat pakolliset eikä niihinkään oikein pysty keskittymään, kun työt painaa päälle.
Minun perushoitaja-äitini kävi viikon "koulutusmatkalla" työnantajan piikkiin Espanjassa. Pari kertaa kävivät katsomassa paikallisessa sairaalassa meininkiä, muuten olivat rannalla ottamassa aurinkoa ja lounailla. Työnantaja maksoi kaiken. Haluaisin nähdä nykypäivänä saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin noissa ikäluokissa, jotka ovat olleet työelämässä ennen 90-lukua, on paljon ammattisairauksia ja työkyvyttömyyttä ja menettäneet terveytensä, kun työturvallisuudesta ja ergonomiasta ei tiedetty mitään tai jos on tiedetty, sitä ei ollut kirjoitettu lainsäädäntöön ja yritysten voiton maksimointi tehtiin työntekijän terveyden kustannuksella ja vain harvat ovat päässeet työeläkkeelle terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki on, että silloin oli välillä hyvin pitkiäkin koulutuksia, vaikka viikon atk-kurssi, jolle uudet työntekijät menivät, ja muita pitkiä koulutuksia. Oli erityiset työntekijöille tarkoitetut koulutuskeskukset, hulppeat, merenrantapaikoilla. Nykyään kaikki koulutukset on nopeat pakolliset eikä niihinkään oikein pysty keskittymään, kun työt painaa päälle.
Minun perushoitaja-äitini kävi viikon "koulutusmatkalla" työnantajan piikkiin Espanjassa. Pari kertaa kävivät katsomassa paikallisessa sairaalassa meininkiä, muuten olivat rannalla ottamassa aurinkoa ja lounailla. Työnantaja maksoi kaiken. Haluaisin nähdä nykypäivänä saman.
Niin ja tämä oli tietysti työaikaa, eli ylityölisät juoksi samalla.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin noissa ikäluokissa, jotka ovat olleet työelämässä ennen 90-lukua, on paljon ammattisairauksia ja työkyvyttömyyttä ja menettäneet terveytensä, kun työturvallisuudesta ja ergonomiasta ei tiedetty mitään tai jos on tiedetty, sitä ei ollut kirjoitettu lainsäädäntöön ja yritysten voiton maksimointi tehtiin työntekijän terveyden kustannuksella ja vain harvat ovat päässeet työeläkkeelle terveenä.
Niin, nykyään ne sairaudet ovat vain muuttaneet muotoaan. Nyt sairastetaan uupumusta.
En ainakaan muista, että äitini tai isäni olisi 80-luvulla iltaisin tai viikonloppuisin istunut työläppäri sylissä pomon sähköposteja selaillen eikä ollut ulkomaanmatkoilla tai mökillä kännykkää mukana johon pomo olisi voinut soittaa kivasti kesken loman pyytäen takaisin töihin.
Aloitin työelämän 90-luvun alussa.
Minulla oli perehdytys, sain kysyä ja sain opastusta.
Tehtiin jänniä, nykyään sitä sanottaisiin kai kiusaamiseksi. Ei mitään ilkeää, lähinnä teippailtiin asioita, laitettiin kiertokirjeitä ilmoitustauluille, post-it lappuja työkaverin auton tuulilasiin ja viestejä tyyliin "tuotko varastosta raidallista maitoa".
Työkaverit oli olleet pitkään yhdessä, ei siellä kuljettu kuin stokkan ovissa.
Jäyniä tehtiin. Ei tunnista autocorrect enää moista retrotermiä.
Tätä itekin arvelisin, että digitalisaatio on helpottanut monia asioita. Ei kaikki sentään ennen ollut paremmin.