Uusperheen hyvät puolet

Vierailija kirjoitti:

Eniten uusperheitä tuntuu vastustavan isästään tai äidistään mustasukkaiset ihan ns. normaalien perheiden lapset, jotka eivät vaan ikinä päässeet yli vanhempiensa erosta ja ihan periaatteestakin vihasivat vahempiensa uusia kumppaneita mahdollisia sisaruksia. Osa on ehkä itsekin tullut jätetyksi erossa, ja sitten vihaavat kaikkia maailman uusperheitä ihan vaan periaatteesta.

Pohjimmiltaan epäempaattinen ihminen ei muutu empaattiseksi erossa. Kun katsoo millä vauhdilla osa eronneista perustaa uusperheitä, ja sitten valittavat, että lapset eivät noin vain sopeudu oman arkensa repimiseen ja isin/äidin uusiin rakkauksiin, ei voi kun hämmästellä.

Elämän ristiriidat siirretään lasten kannettavaksi, siltä se joskus näyttää. Minä en pysty avamaan omia solmujani, en joustamaan MINUN tarpeistani, joten eroan ja edellytän lapsiltani suunnatonta joustoa?

Vierailija kirjoitti:

Eniten uusperheitä tuntuu vastustavan isästään tai äidistään mustasukkaiset ihan ns. normaalien perheiden lapset, jotka eivät vaan ikinä päässeet yli vanhempiensa erosta ja ihan periaatteestakin vihasivat vahempiensa uusia kumppaneita mahdollisia sisaruksia. Osa on ehkä itsekin tullut jätetyksi erossa, ja sitten vihaavat kaikkia maailman uusperheitä ihan vaan periaatteesta.

Noh, minä rakastin isäpuoltani. Siihen esiteini-ikään asti, kun hän tuli kännissä kopeloimaan minua.

Siitäkään ei muuten puhuta juuri, että tyttöjen riski joutua ahdistelluksi on erityisen suuri uusperheissä, joissa käytetään alkoholia.

Ja jos ajattelet, että "ei minun puolisoni koskaan tekisi sellaista" niin niin ajatteli.äitinikin, ja vakuutti itsensä siitä että "kyse on varmasti ollut jonkinlaisesta väärinymmärryksestä", kun viimein sain aikuisena kerrottua.

Lapsi ei tarvitse isä- tai äitipuolia mihinkään, ja pahimmassa tapauksessa lopputulos on tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö nykyään jotkut muut kuin lestadiolaiset ja vanhempiensa 90-luvulla tapahtuneesta erosta katkeroituneet teinin asteelle jääneet kiukuttelijat pitää ydinperhettä automaattisesti parempana?

Aikuiseksi kasvaminen muuten vaatii teini-iän, jossa voi turvallisesti kapinoida vanhempiaan vastaan ja irtautua heistä. Ehkäpä tuntemillasi kiukuttelijoilla ei ollut uusperheissään mahdollisuutta siihen?

Ydinperheen rikkoutuminen aiheuttaa aina turvattomuutta, huononkin sellaisen.

Ei ole. Oma kokemus ja lähipiiristä havaintoja, toki jollakin voi toimia. Molemmilla vanhemmilla uudet perheet. Vieraita ihmisiä oli jatkuvasti läsnä ja lasten kohtelu epätasa-arvoista. Ihan ok välit mutta ei hirveästi kiinnosta kyläillä vanhempien luona edelleenkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin se hyvä puoli on, että jos henkilö, jolla on lapsia, muuttaa yhteen lapsettoman henkilön kanssa, niin silloin tuore äidin ja isän lisäksi kolmas aikuinen jakamaan lasten kustannuksia, sekä asumiskustannuksia vrt. Jos yh asuisi yksin.

Olen lapseton, joka asuu miehen kanssa jolla lapsia, enkä minä kyllä osallistu lasten kustannuksiin tai heidän asumiseensa, eikä sitä kukaan minulta odotakaan.

Tuskin kuitenkaan asut ja elät ilmaiseksi?

Miten olette jakaneet asumiskustannukset? Vai oletko lokkina miehen kämpässä?

Maksan vain oman osuuteni, mies omansa ja lasten. Maksaa itselleni saman verran tai vähemmän, kuin yksin asuminen, joten en koe maksavani lasten kustannuksia/asumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen uusiperheen kasvatti ja niin moni muu minun kaverini. Joo meille kaikille on tullut pieni sisar uusiperhekuvioon. Mitään muuta positiivia kokemuksia näissä kuvioissa ei monesti ole lapsen kannalta. Ei toimi, kamalaa elämää suurimmalla osalla.

Olisi kiva kuulla, mitä tarkoitetaan toimimattomuudella. Konkreettisia esimerkkejä siis.

Minua ärsyttää se, että kaikki epäkohdat laitetaan uusperheen syyksi. Moni epäkohta olisi olemassa myös ydinperheessä. Jos jollain on vaikea luonne, on se sitä myös ydinperheessä.

Minä elän etäsuhteessa ja meillä molemmilla on omia teini-ikäisiä lapsia. Reissaamme yhdessä ja lapset on kavereita keskenään. Lasten eriarvoisuus on läsnä. Minun lapseni eivät saa isältään mitään, kun taas miehen lapset saavat äidiltään uusimmat iphonet ja macbookprot.

Tämä on siis ns ongelma, vaikka emme edes asu yhdessä. Jos asuisimme, niin av huutaisi kuorossa, kuinka ongelma on uusperheen syytä.

Miksi sinun lapsesi eivät saa äidiltään uusimpia iPhoneja macbookproita?

Koska käytän mieluummin rahani muuhun kuin noihin.

Jep. Pisti vaan silmään, kun sanoit tämän olevan ongelma. Sinun lapsesi eivät saa mitään isältään. No eivät saa miehesi lapset myöskään mitään isältään. Tilannehan on hyvinkin tasa-arvoinen. Miksi se on siis ongelma?

Ei minun mielestäni tässä ongelmaa olekaan. Elämä on tällaista; toisillaon enemmän ja toisilla vähemmän. Lisäksi minä ja mies olemme samoilla linjoilla, paljon lapsiin laitetaan rahaa.

Yritin vain havainnollistaa, että jos asuisimme yhdessä, niin av-mammojen mukaan meillä olisi uusperheongelma. Mutta koska emme e asu yhdessä, niin meillä ei ole av:n mukaan ongelmaa.

Christiiina kirjoitti:

Yh-äidille on hyvä diili ottaa lapseton mies, joka osallistuu lasten kustannuksiin.

Ja yh-isälle hybä diili ottaa lapseton nainen, joka ryhtyy ilmaiseksi lapsenvahdiksi.

Me lapsettomat naiset harvoin ryhdymme lastenvahdiksi. Itse ainakin vedän rajan siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin se hyvä puoli on, että jos henkilö, jolla on lapsia, muuttaa yhteen lapsettoman henkilön kanssa, niin silloin tuore äidin ja isän lisäksi kolmas aikuinen jakamaan lasten kustannuksia, sekä asumiskustannuksia vrt. Jos yh asuisi yksin.

Olen lapseton, joka asuu miehen kanssa jolla lapsia, enkä minä kyllä osallistu lasten kustannuksiin tai heidän asumiseensa, eikä sitä kukaan minulta odotakaan.

Tuskin kuitenkaan asut ja elät ilmaiseksi?

Miten olette jakaneet asumiskustannukset? Vai oletko lokkina miehen kämpässä?

Maksan vain oman osuuteni, mies omansa ja lasten. Maksaa itselleni saman verran tai vähemmän, kuin yksin asuminen, joten en koe maksavani lasten kustannuksia/asumista.

Mutta sinä jaat silti miehen kanssa kustannuksia. Kyllä se mieskin hyötyy taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen uusiperheen kasvatti ja niin moni muu minun kaverini. Joo meille kaikille on tullut pieni sisar uusiperhekuvioon. Mitään muuta positiivia kokemuksia näissä kuvioissa ei monesti ole lapsen kannalta. Ei toimi, kamalaa elämää suurimmalla osalla.

Olisi kiva kuulla, mitä tarkoitetaan toimimattomuudella. Konkreettisia esimerkkejä siis.

Minua ärsyttää se, että kaikki epäkohdat laitetaan uusperheen syyksi. Moni epäkohta olisi olemassa myös ydinperheessä. Jos jollain on vaikea luonne, on se sitä myös ydinperheessä.

Minä elän etäsuhteessa ja meillä molemmilla on omia teini-ikäisiä lapsia. Reissaamme yhdessä ja lapset on kavereita keskenään. Lasten eriarvoisuus on läsnä. Minun lapseni eivät saa isältään mitään, kun taas miehen lapset saavat äidiltään uusimmat iphonet ja macbookprot.

Tämä on siis ns ongelma, vaikka emme edes asu yhdessä. Jos asuisimme, niin av huutaisi kuorossa, kuinka ongelma on uusperheen syytä.

Miksi sinun lapsesi eivät saa äidiltään uusimpia iPhoneja macbookproita?

Koska käytän mieluummin rahani muuhun kuin noihin.

Jep. Pisti vaan silmään, kun sanoit tämän olevan ongelma. Sinun lapsesi eivät saa mitään isältään. No eivät saa miehesi lapset myöskään mitään isältään. Tilannehan on hyvinkin tasa-arvoinen. Miksi se on siis ongelma?

Ei minun mielestäni tässä ongelmaa olekaan. Elämä on tällaista; toisillaon enemmän ja toisilla vähemmän. Lisäksi minä ja mies olemme samoilla linjoilla, paljon lapsiin laitetaan rahaa.

Yritin vain havainnollistaa, että jos asuisimme yhdessä, niin av-mammojen mukaan meillä olisi uusperheongelma. Mutta koska emme e asu yhdessä, niin meillä ei ole av:n mukaan ongelmaa.

Itse asiassa ihan itse sanot ensimmäisessä viestissä että eriarvoisuus on läsnä ja tämä on ongelma. Mutta että jos olisitte uusperhe, av:n mielestä ongelma olisi uusperheen syytä, kun oikeasti ongelma on jo nyt läsnä, vaikka ette edes asu yhdessä. Miten av voisi edes huutaa mitään ellet itse tulisi avautumaan tilanteestasi. Mutta hyvä että ongelmaa ei olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen uusiperheen kasvatti ja niin moni muu minun kaverini. Joo meille kaikille on tullut pieni sisar uusiperhekuvioon. Mitään muuta positiivia kokemuksia näissä kuvioissa ei monesti ole lapsen kannalta. Ei toimi, kamalaa elämää suurimmalla osalla.

Olisi kiva kuulla, mitä tarkoitetaan toimimattomuudella. Konkreettisia esimerkkejä siis.

Minua ärsyttää se, että kaikki epäkohdat laitetaan uusperheen syyksi. Moni epäkohta olisi olemassa myös ydinperheessä. Jos jollain on vaikea luonne, on se sitä myös ydinperheessä.

Minä elän etäsuhteessa ja meillä molemmilla on omia teini-ikäisiä lapsia. Reissaamme yhdessä ja lapset on kavereita keskenään. Lasten eriarvoisuus on läsnä. Minun lapseni eivät saa isältään mitään, kun taas miehen lapset saavat äidiltään uusimmat iphonet ja macbookprot.

Tämä on siis ns ongelma, vaikka emme edes asu yhdessä. Jos asuisimme, niin av huutaisi kuorossa, kuinka ongelma on uusperheen syytä.

Miksi sinun lapsesi eivät saa äidiltään uusimpia iPhoneja macbookproita?

Koska käytän mieluummin rahani muuhun kuin noihin.

Jep. Pisti vaan silmään, kun sanoit tämän olevan ongelma. Sinun lapsesi eivät saa mitään isältään. No eivät saa miehesi lapset myöskään mitään isältään. Tilannehan on hyvinkin tasa-arvoinen. Miksi se on siis ongelma?

Ei minun mielestäni tässä ongelmaa olekaan. Elämä on tällaista; toisillaon enemmän ja toisilla vähemmän. Lisäksi minä ja mies olemme samoilla linjoilla, paljon lapsiin laitetaan rahaa.

Yritin vain havainnollistaa, että jos asuisimme yhdessä, niin av-mammojen mukaan meillä olisi uusperheongelma. Mutta koska emme e asu yhdessä, niin meillä ei ole av:n mukaan ongelmaa.

Itse asiassa ihan itse sanot ensimmäisessä viestissä että eriarvoisuus on läsnä ja tämä on ongelma. Mutta että jos olisitte uusperhe, av:n mielestä ongelma olisi uusperheen syytä, kun oikeasti ongelma on jo nyt läsnä, vaikka ette edes asu yhdessä. Miten av voisi edes huutaa mitään ellet itse tulisi avautumaan tilanteestasi. Mutta hyvä että ongelmaa ei olekaan.

Sori, kirjoitin epäselvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin se hyvä puoli on, että jos henkilö, jolla on lapsia, muuttaa yhteen lapsettoman henkilön kanssa, niin silloin tuore äidin ja isän lisäksi kolmas aikuinen jakamaan lasten kustannuksia, sekä asumiskustannuksia vrt. Jos yh asuisi yksin.

Olen lapseton, joka asuu miehen kanssa jolla lapsia, enkä minä kyllä osallistu lasten kustannuksiin tai heidän asumiseensa, eikä sitä kukaan minulta odotakaan.

Tuskin kuitenkaan asut ja elät ilmaiseksi?

Miten olette jakaneet asumiskustannukset? Vai oletko lokkina miehen kämpässä?

Maksan vain oman osuuteni, mies omansa ja lasten. Maksaa itselleni saman verran tai vähemmän, kuin yksin asuminen, joten en koe maksavani lasten kustannuksia/asumista.

Mutta sinä jaat silti miehen kanssa kustannuksia. Kyllä se mieskin hyötyy taloudellisesti.

Nojuu, mutta jaettaisiinhan asuinkustannukset ilman lapsiakin. En minä siis jaa lasten kustannuksia sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö nykyään jotkut muut kuin lestadiolaiset ja vanhempiensa 90-luvulla tapahtuneesta erosta katkeroituneet teinin asteelle jääneet kiukuttelijat pitää ydinperhettä automaattisesti parempana?

Ydinperheen rikkoutuminen aiheuttaa aina turvattomuutta, huononkin sellaisen.

Ketun karvat.

Minulla olikin tosi turvaton olo sen jälkeen, kun äiti erosi miehestään ja muutti meidän lasten kanssa muualle. Oli ihan kauhean turvatonta, kun ei enää joka toinen päivä tarvinut kuunnella itsekeskeisen, lapsellisen ja raivoavan ihmisen itsariuhkailua, tai minuun ja sisaruksiini kohdistuvaa uhkailua ja kommentteja siitä, miten hän voi tehdä meille mitä ikinä haluaa, koska olemme sellaisia "nyrkillätapettavia".

Mistä jäinkään paitsi ydinperheen hajoamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin se hyvä puoli on, että jos henkilö, jolla on lapsia, muuttaa yhteen lapsettoman henkilön kanssa, niin silloin tuore äidin ja isän lisäksi kolmas aikuinen jakamaan lasten kustannuksia, sekä asumiskustannuksia vrt. Jos yh asuisi yksin.

Olen lapseton, joka asuu miehen kanssa jolla lapsia, enkä minä kyllä osallistu lasten kustannuksiin tai heidän asumiseensa, eikä sitä kukaan minulta odotakaan.

Tuskin kuitenkaan asut ja elät ilmaiseksi?

Miten olette jakaneet asumiskustannukset? Vai oletko lokkina miehen kämpässä?

Maksan vain oman osuuteni, mies omansa ja lasten. Maksaa itselleni saman verran tai vähemmän, kuin yksin asuminen, joten en koe maksavani lasten kustannuksia/asumista.

Mutta sinä jaat silti miehen kanssa kustannuksia. Kyllä se mieskin hyötyy taloudellisesti.

Nojuu, mutta jaettaisiinhan asuinkustannukset ilman lapsiakin. En minä siis jaa lasten kustannuksia sinänsä.

Eikä tarvitsekaan, mutta fakta on, että yksi uusperheen plussista on kustannusten jakaminen. Ihan kuten yhteenmuuttamisessa aina. Itse olen seurustellut vuosia lapsettoman miehen kanssa, ja hän ehdottaa usein, että muuttaisi meille. Taloudellisten syiden takia ajatus kieltämättä houkuttelee koko ajan enemmän, mutta lasteni takia en silti siihen ole ryhtynyt.

Jos voit välttää uusperhettä, vältä. Mutta joskus sitä ei voi. Meillä on kaikki sujunut mallikkaasti ja lapset jo aikuisia ja on lapsienlapsia. Mutta ei ne uusperhekuviot ja haasteet lopu ladten aikuistuttua , mielestäni lisääntyvät lastenlasten myötä. Mutta ihmisinä kaikki ovat hienoja, helpommalla kuitenkin pääsee ilmam uusperhekuvioita, ehdottomasti. Kaikki.

Up

Mä en tajua miten lapseton pärjää uusperheessä. Meillä molemmilla oli lapsia ennestään, joten ei tullut yllätyksenä se työmäärä ja kaikki lapsiin liittyvä säätäminen. Kun mietin itseäni ennen lapsia niin se minä tuntuu hyvin kaukaiselta. Pitkä kasvu äidiksi on käyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin se hyvä puoli on, että jos henkilö, jolla on lapsia, muuttaa yhteen lapsettoman henkilön kanssa, niin silloin tuore äidin ja isän lisäksi kolmas aikuinen jakamaan lasten kustannuksia, sekä asumiskustannuksia vrt. Jos yh asuisi yksin.

Olen lapseton, joka asuu miehen kanssa jolla lapsia, enkä minä kyllä osallistu lasten kustannuksiin tai heidän asumiseensa, eikä sitä kukaan minulta odotakaan.

Tuskin kuitenkaan asut ja elät ilmaiseksi?

Miten olette jakaneet asumiskustannukset? Vai oletko lokkina miehen kämpässä?

Maksan vain oman osuuteni, mies omansa ja lasten. Maksaa itselleni saman verran tai vähemmän, kuin yksin asuminen, joten en koe maksavani lasten kustannuksia/asumista.

Mutta sinä jaat silti miehen kanssa kustannuksia. Kyllä se mieskin hyötyy taloudellisesti.

Nojuu, mutta jaettaisiinhan asuinkustannukset ilman lapsiakin. En minä siis jaa lasten kustannuksia sinänsä.

Eikä tarvitsekaan, mutta fakta on, että yksi uusperheen plussista on kustannusten jakaminen. Ihan kuten yhteenmuuttamisessa aina. Itse olen seurustellut vuosia lapsettoman miehen kanssa, ja hän ehdottaa usein, että muuttaisi meille. Taloudellisten syiden takia ajatus kieltämättä houkuttelee koko ajan enemmän, mutta lasteni takia en silti siihen ole ryhtynyt.

Minun kustannukseni nousivat, kun perustin uusperheen. Koska meillä molemmilla oli omia lapsia (2)ja pidimme tärkeänä, että kaikilla on oma huone metroradan varrelta, jotta jokainen pystyy liikkumaan.

Löysimme riittävän ison asunnon, mutta vuokra oli 2100 e kk. No, sain oman osuuteni maksettua oman asunnon vuokratuotolla, mutta kokonaisuutena en koskaan säästänyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua miten lapseton pärjää uusperheessä. Meillä molemmilla oli lapsia ennestään, joten ei tullut yllätyksenä se työmäärä ja kaikki lapsiin liittyvä säätäminen. Kun mietin itseäni ennen lapsia niin se minä tuntuu hyvin kaukaiselta. Pitkä kasvu äidiksi on käyty.

Siten, että sillä lapsettomalla on oikeus myös lapsettomaan elämään. Ei ole pakko kaikkeen säätöön osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten uusperheitä tuntuu vastustavan isästään tai äidistään mustasukkaiset ihan ns. normaalien perheiden lapset, jotka eivät vaan ikinä päässeet yli vanhempiensa erosta ja ihan periaatteestakin vihasivat vahempiensa uusia kumppaneita mahdollisia sisaruksia. Osa on ehkä itsekin tullut jätetyksi erossa, ja sitten vihaavat kaikkia maailman uusperheitä ihan vaan periaatteesta.

Noh, minä rakastin isäpuoltani. Siihen esiteini-ikään asti, kun hän tuli kännissä kopeloimaan minua.

Siitäkään ei muuten puhuta juuri, että tyttöjen riski joutua ahdistelluksi on erityisen suuri uusperheissä, joissa käytetään alkoholia.

Ja jos ajattelet, että "ei minun puolisoni koskaan tekisi sellaista" niin niin ajatteli.äitinikin, ja vakuutti itsensä siitä että "kyse on varmasti ollut jonkinlaisesta väärinymmärryksestä", kun viimein sain aikuisena kerrottua.

Lapsi ei tarvitse isä- tai äitipuolia mihinkään, ja pahimmassa tapauksessa lopputulos on tämä.

"joissa käytetään alkoholia". Niin sitä alkoholia voi käyttää ihan normaalistikin eikä vetää mitään perskännejä jatkuvasti. Omaa lähes 60v. miestäni ei kiinnosta mitkään teinit ja häntä tytön isänä kuvottaa teineihin sekaantuvat miehet. Miehen piti vähän meidänkin 15 vuoden ikäeroa miettiä, että onko liikaa ja mä olin sentään yli 30v. kun tapasimme.

Ilmeisesti uusperheessä on kuitenkin enemmän hyviä kuin huonoja puolia, kun niitä on kuitenkin niin paljon.