Uusperheen hyvät puolet

Vierailija kirjoitti:

Jos löytää uuden rakkauden niin erossa olo on raastavaa. Haluaa yhdistää kodit. Ja rahallinen säästö on vielä plussaa päälle.

Lapsista viis...

Voi löytää poika- tai tyttöystävän kotipiiristä. Samalla selviää, kuinka hyvin yhdessä eläminen sujuu. Lapset kun eivät ole sukua toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos löytää uuden rakkauden niin erossa olo on raastavaa. Haluaa yhdistää kodit. Ja rahallinen säästö on vielä plussaa päälle.

Lapsista viis...

Ei lapsilla ollut mitään tätä vastaan. Kaikki ollaan hyviä tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Voi löytää poika- tai tyttöystävän kotipiiristä. Samalla selviää, kuinka hyvin yhdessä eläminen sujuu. Lapset kun eivät ole sukua toisilleen.

Niin kuin Serranon perheessä:D

Joku jo mainitsikin, että lapset on välillä muualla ja jotkut toiset rahoittavat heitä. Lapset myös saavat laajemman maailmankuvan ja muutenkin enemmän kuin vain samoissa piireissä pyörimällä.

Joskus luin tutkimuksesta, että lasten suurimmat ongelmat on yksinhuoltajaperheissä. Ei uusperheissä, vaikka tällä palstalla niin väitetäänkin.

Itse olin aivan loppu yksinhuoltajana ilman tukiverkkoa. Hermot ja rahat loppu. Nyt tosi onnellinen uusperheessä.

19v pyöritetty uusperhettä, siitä jäi hyvät muistot, bonuslapsi on edelleen osa perhettäni. Parhaimmat vuodet elämässä kun lapset olivat pieniä. Nyt elän yh:na nuorimman kanssa, hyvin sujuu tämäkin mutta huomaan kaipaavani kotiin enemmän elämää ja sitä ison perheen tuntua. Mutta aikansa kutakin

Hyvät puolet ainakin talous, en voisi asua tässä ok talossa ilman miestäni.

Mulla 2 lasta, miehen jo aikuisia. Lasten molemmissa kodeissa vanhempien uudet kumppanit.

Minulla on hyvin tiivis suhde lapsiini ja puhumme kaikesta. Huonona puolena uusperhekuviosta ovat sanoneet että ei voi kulkea suihkusta omaan huoneeseen enää ilman pyyhettä.

Niin hirveä kuorma siis lapsilleni tästä on, tarvitaan pyyhe.

Joskus vaan inhottaa ihmisten viha ja kaikkitietävyys. Meillä oli lasten silmissä hyvä ydinperhe ja ero oli tietenkin lapsille aikanaan järkytys. Nyt elävät ihan normaalia elämää ja eivät ole pahemmin valitelleet viikoittaisesta siirtymisestä, kodit on lähekkäin. Mutta senkin tietenkin av mamma tietää lapsiani paremmin että miltä lapsistani tuntuu ja mitä heille kuuluu,

Lisättäköön vielä että meillä on kaikilla hyvät ja toisiamme kunnioittavat välit, välillä käyn jopa lenkillä eksän uuden vaimon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aivan loppu yksinhuoltajana ilman tukiverkkoa. Hermot ja rahat loppu. Nyt tosi onnellinen uusperheessä.

Väittäisin että lapset voivat nyt paremmin uusperheen haasteista huolimatta. Voivat harrastaa, shoppailla ja pääsevät matkustamaan. Ja ihan työssäkäyvä äiti olen, mutta minimielarit riittävät minimielämään. Kaikki rahat meni asumiseen, ruokaan ja muihin pakollisiin.

Tästä ei ole niin montaa päivää kun Riitta Havukaisen tytärtä haastateltiin aiheesta uusioperhe. Havukaisen-Salmisen-Kuikkaniemen jengi on onnistunut uusioperhe kuvion toteuttamisessa varsin hyvin. Roope Salminen pitää Riitan lasta siskonaan. Ja Riittaa melkein kuin äitinä. Riitta on kertonut julkisuudessa hoitaneensa entisen miehensä Epun ja Kaisa Kuikkaniemen lapsia. Myös Roope Salminen ja Helmi-Leena Nummelan yhteisvanhemmuus näyttää sujuvan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä puoli on se, että kun uusperheet ovat yleistyneet, niin muutkin ovat yhtä onnettomia. Voi jakaa kärsimyksen. Muuta hyvää tällaisessa keinotekoisessa ns. perhemallissa ei ole.

Uusperheitä on ollut aina. Kautta aikojen on vaimoja kuollut synnytykseen tai tautiin, miehiä kaatunut sodissa ja onnettomuuksissa tai johonkin tautiin. Ja sitten on avioiduttu uudestaan, ja usein toisen toisen lesken kanssa, jolla entisen liiton lapsia. Eivät uusperheet ole todellakaan mikään uusi ilmiö.

Hyviä puolia? Vanhemmat ovat löytäneet uuden turvallisen kumppanin, jolloin heidän jaksamisensa ja onnellisuutensa lisääntyy, joka myös heijastuu lasten hyvinvointiin. Ollaan opittu vanhasta liitosta, eikä toisteta samoja virheitä. Jos molemmilla lapsia lapsia edellisestä liitosta, niin molemmilla realistisempi kuva lapsiperhe-elämästä. Lapset saavat lisää luotettavia ja inspiroivia aikuisia elämäänsä.

Joo, ymmärrän, että yllä olevat esimerkit eivät aina toteudu, mutta eivät ne toteudu aina lapsettomissakaan uusissa suhteissa. Ja kyllä, uusperheissä on myös aivan omat, ei mitkään pienet, haasteensa. Siksi siihen ei pitäisikään ryhtyä liian nopeasti.

Itse elän antoisassa uusperheessä, jossa on vain vähän haasteita. Tähän vaikuttaa suuresti se, että puolisoni lapset olivat jo aikuisia ja pois kotoa muuttaneita ennen kuin astuin kuvioon. Minun vanhin lapseni oli jo täysi-ikäinen ja piti heti kumppanistani. Nuorin lapseni olikin sitten jo hieman haastavampi tapaus, mutta kumppanini piti jo heti alusta lähtien myös hänestä, ja näki vaivaa luodakseen positiivisen suhteen häneen. Nykyisin heillä on mahtava suhde keskenään ja puolisoni on tuonut paljon positiivista nuorempani elämään. Meillä ei ole myöskään mitään ristiriitaisia tai vaikeita suhteita eksiin, voimme helposti olla samassa tilassa ja jutella mukavia. Emme myöskään, tehneet yhteisiä lapsia. Molemmat harmittelemme sitä, että tapasimme niin myöhään toisemme, olisimme mielellämme halunneet yhteisen lapsen tai kaksi, mutta ei tuntunut millään tasolla järkevältä sekoittaa pakkaa enää siltä osin tässä vaiheessa elämää.   

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Kannattaa valita se ensimmäinen puoliso huolella.

Joo ettei vain mene kuolemaan liian aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Kannattaa valita se ensimmäinen puoliso huolella.

Joo ettei vain mene kuolemaan liian aikaisin.

Jep. Tarkkana tässä!

Se on jännä miten yh-äidit on ihmiskunnan alinta saastaa ja nousee arvoasteikolla ylemmäs uusperheessä, vaikka uusperheitä haukutaan ja osa tuntuu jopa vihaavan

Kappas, tulikin hyvää keskustelua. Odotin paskamyrskyä.

Ap

Mitä enemmän välittäviä aikuisia lapsen elämässä sen parempi. Hullut ja vanhemmiksi sopimattomat sitten asia erikseen.

Christiiina kirjoitti:

Ainakin se hyvä puoli on, että jos henkilö, jolla on lapsia, muuttaa yhteen lapsettoman henkilön kanssa, niin silloin tuore äidin ja isän lisäksi kolmas aikuinen jakamaan lasten kustannuksia, sekä asumiskustannuksia vrt. Jos yh asuisi yksin.

Olen lapseton, joka asuu miehen kanssa jolla lapsia, enkä minä kyllä osallistu lasten kustannuksiin tai heidän asumiseensa, eikä sitä kukaan minulta odotakaan.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin se hyvä puoli on, että jos henkilö, jolla on lapsia, muuttaa yhteen lapsettoman henkilön kanssa, niin silloin tuore äidin ja isän lisäksi kolmas aikuinen jakamaan lasten kustannuksia, sekä asumiskustannuksia vrt. Jos yh asuisi yksin.

Olen lapseton, joka asuu miehen kanssa jolla lapsia, enkä minä kyllä osallistu lasten kustannuksiin tai heidän asumiseensa, eikä sitä kukaan minulta odotakaan.

Tuskin kuitenkaan asut ja elät ilmaiseksi?

Olen eronnut 1.aviomiehestäni noin 10 v sitten, syynä oli eksän osallistumattomuus perhe-elämään. Ei halunnut olla lasten kanssa, ei halunnut siivota, tai tehdä ruokaa. Oli työnarkomaani.

Eron jälkeen hän joutui valintatilanteeseen: jos aikoi lapsia nähdä, oli pakko olla lasten kanssa ja hoitaa kotihommia.

Noh, hänpä oppi. Nykyisin ollaan lähinnä kilpailtu siitä kumpi saa pitää lapsia. Oppinut kuulemma myös lasten mukaan siivoamaan; pesee jopa ikkunat 2 krt vuodessa 😂🤯

Että joskus jopa patalaiska aktivoituu. Oon vaan harmitellut sitä, ettei aktivoitunut 13 v yhdessäolon aikana. Mutta ei olisi kyllä aktivoitunut myöhemminkään, ellei eroa olisi tullut. Harmi vaan.

Mutta siis positiivistä tässä uusperheilyssä on ollut se, että mun vanhemmat lapset ovat saaneet isänsä ydinperheen aikana heillä kun ei isäänsä ollut.