Miten teillä muilla keski-ikäisillä osuu rytmit kotona asuvien täysi-ikäisten kanssa?

Meillä tyttö muutti takaisin kotiin erikoislukion jälkeen, jonka kävi toisella paikkakunnalla.
Ihan kauheaa sanoa näin, mutta itseäni ahdistaa tämä tilanne ja elämäntilanteiden erilaisuus.
Tytär on henkisesti jo kypsä omilleen, mutta täällä Helsingissä ei kannata välivuotena omillaan asua.
En nipota, vaan annan lapsen elää nuoruutta, mutta herään yöllä kun hän tekee yöpalaa kotiuduttua baarista (onneksi harvoin), viikonloppuna nukkuu sitten pitkään, arki koostuu hällä treeneistä ja osapäivätyöstä.
Kokkailee omalla ryrmillä ja siivoilee myös, tottui jo elämään omillaan joten nyt meidän rytmit ei mätsää yhtään!
Joka päivä ärsyttää se suihkussa lotrailu, aurinkoa ottaa vapaapäivät ja napit korvissa ei kuule mitään.
Tyttö on ihan kiltti ja tekee pyydettäessä kotitöitä, huomaan silti ärsyyntyväni suihkun lotinasta iltamyöhään tai muista nuoruuteen kuuluvista kaiuttimen kanteluista jne.
Onko luonnollista alkaa nk. hylkiä aikuista poikastaan ja toivoa tämän lentävän pesästä?🥹