Olen 50v. Mistä voisin enää haaveilla?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli haaveina kirjan kirjoittaminen ja ulkomaille muutto. Ekaa yritin monta vuotta, ei onnistunut, olin vaan liian huono siinä. Sen sijaan muutto johonkin maahan, jossa kasvaa palmuja(!), onnistui loppujen lopuksi aika helpostikin. Kiitos covid ja etätyö.

Wau, onnittelut muuttounelman toteutumiselle. Se on myös minulle unelma isolla U:lla, muuttaa maahan jossa kasvaa palmuja. Esimerkiksi Kanarian saarilla olisi upeita maastoja ulkoiluun, eli patikointiin ja pyöräilyyn, joista pidän kovasti. Taitaa vaan jäädä minulla vain haaveeksi.

Olen 56 ja haaveita riittää. Osa varmaan toteutuu, osa ei. Sellaisiahan haaveet on, olipa ikä mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Haaveile minusta. Mäkin haaveilen kivasta n. 50 v eukosta. :)

M46

Moni just onnellinen, että on päässyt ukon passaamisesta eroon

Siis mitä, paras ikä ikinä!! Naisena seksuaalisuus ja sopiva kypsyys huipussaan

Tuon iän jälkeen vasta olen toteuttanut suurimmat unelmani.

Minusta on tullut 3x mummi, olemme rakentaneet 3. talomme ja rempanneet talon etelä-Euroopassa. Matkustellut ympäri maailmaa, purjehtinut katamaraanilla, tehnyt mukavimmat työrupeamat urallani.

Listalla on vielä mp reissu Euroopassa mutta lonkat ei kyllä kestä😂 ja n 100 muuta haavetta toteutettavaksi. Hautaan ei ehdi vielä vuosiin!

n62v

Vierailija kirjoitti:

Mistä 50-vuotias sitten EI voisi haaveilla? Keksin vain lapsien saamisen, mutta en muuta sellaista mistä 50-vuotiaana ei voisi haaveilla ihan yhtä hyvin kuin vaikka 25-vuotiaana.

Kaikki muut haaveet ovatkin valitettavasti kovin pieniä verrattuna lapsien saamiseen ja siihen, mitä kaikkea omien lasten kanssa voi tehdä. Ilman omia lapsia ei saa myöskään lapsenlapsia.

Miksiköhän useimmat luulee, että +50-vuotiaan unelma/ haave on matkustella 🤫?

Olen 54v ja yliopisto-opintojani on vielä vuosi edessäpäin. Eli aloitin täytettyäni 50v. Ensimmäinen korkeakoulututkinto minulle, joten unelmia on ja haaveilen paremmasta, taloudellisesti tasapainoisemmasta loppuelämästä. 

Martinakin täyttijuuri 50 ja haaveilee Stefanista vieläkin

Vierailija kirjoitti:

Martinakin täyttijuuri 50 ja haaveilee Stefanista vieläkin

täytti 41v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saman ikäinen ja suunnitelmia ja haaveita on niin paljon, että sukat pyörii jaloissa. Puolet elämästäsi on luultavasti jäljellä. Elämä on ihanaa!

Tällaiset kommentit ovat rasittavia

Se, että toisen onnellisuus tuntuu rasittavalta, kertoo enemmän sinusta kuin hänestä.

Martina ja riihimäen yläaste, mitö kaikkea pojat saivatkaan muutamalla savukkeella...

Itse olen samaa ikäluokkaa ja haaveilen siitä, että oppisin italian kielen paremmin ja voisin seikkailla maassa ainakin muutaman kuukauden. En usko, että haluaisin muuttaa pysyvästi, ehkä loma-asunnon hankkia säännöllisiä vierailuja varten. On niin paljon, mitä haluaisin siellä kokea ja nähdä. Ehkä se on mahdollista, kun nuorin lapsi lähtee pesästä.

Tietysti visioissani myös kuntoprojektini on onnistunut, ja näytän siellä Italiassa näpsäkältä, mutta karismaattiselta kypsältä seikkailijattarelta tyylikkäine vaatteineni ja kampauksineni, ja vedän puoleeni uusia ystäviä kiinnostavalla olemuksellani, mutta se on jo toinen tarina se...

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän useimmat luulee, että +50-vuotiaan unelma/ haave on matkustella 🤫?

Eipä tonne Espanjan helteisiin nuoremmatkaan halua lähteä.

Hyvä ja värikäs seksielämä.

Eikös siinä riitä unelmoitavaa😃

1. Luen Leo Tolstoin Sota ja rauha -kirjan.

2. Opettelen soittamaan Punaisen pantterin tunnarin saksofonilla.

3. Kierrän Pariisin kirjailija Ernest Hemingwayn jalanjäljissä.

4. Opettelen perustervehdykset ja fraasit kymmenellä uudella kielellä.

5. Pyöräilen Hämeen härkätien päästä päähän ja yövyn matkan varrella idyllisessä majapaikassa.

6. Menen metsään ja tsekkaan Google Lens -kännykkäsovelluksella kaikkien kasvien ja puiden nimet.

7. Pulahdan iltauinnille ja odotan rauhassa että kylmyydestä johtuva kehon paniikkireaktio menee noin puolessa minuutissa ohi, sitten vain nautiskelen.

Ongelma on monesti se, minullakin, että me mietitään tätä asiaa nykyhetkestä käsin. Se saa meidät juuttumaan samoille urille eikä nähdä kaikkia mahdollisuuksia. Mitä haluaisit ja toivoisit, mistä haaveilisit, jos aloittaisit puhtaalta pöydältä? Jos sinulla ei olisi sitä mitä sinulla nyt on (nykyiset asunto, työ, puoliso, perhe, ystävät, imago, tyyli, kunto, terveys, varat, harrastukset, velvoitteet)? Mistä haaveilisit, jos mikään näistä ei rajoittaisi sinua? Se ei tarkoita, että näistä asioista joutuisi luopumaan, vaan sitä että löydät ne todelliset haaveesi, kun irrotat hetkeksi siitä mitä on. Nyt alan miettiä tätä itsekin.

Köydestä ja nopeasta kuolemasta

Vierailija kirjoitti:

Yritä keksiä joku projekti. Tee jotain mikä oikeasti pelottaa. Elämä on liian lyhyt (tai pitkä) tyhjään vellomiseen.

Mitä halusit ihan pienenä tehdä?

Hahaha, ymmärrän pointin, mutta ajatelkaa jos loppuaika, jota jollain olisi vielä jäljellä, menisikin tehdessä sitä mitä pelottaa, ja siinä se!

Haaveilen enää nukkumisesta ja siitä että saisi kivuttoman lähdön. 

M

Minä elin nuorempana tavoitteita asettaen ja havitellen. Mikään niistä ei kuitenkaan tuonut tyydytystä.

Esim. juoksin ulkomailla rannikkoa pitkin maratonin - fiilis oli "tulipahan juostua" ja into laantui kokonaan.

Olen tehnyt monta tutkintoa ja suorittanut monenlaisia kursseja. En hyödynnä mitään taitoja tällä hetkellä.

Olin eräässä itsensä kehittämiseen keskittyneessä ryhmässä, mutta sekin paljastui lähes kultin omaiseksi enkä olisi saanut ryhmän kautta enää mitään hyvää. Lopetin.

Osallistuin National Novel Writing Monthiin, jossa tavoitteena on kirjoittaa kuukaudessa 50 tuhannen sanan kirjan käsikirjoitus. Pääsin tavoitteeseen ja ylikin, mutta enpä ole lukenut tuotostani sen jälkeen saati sitten alkanut korjailla ja muokata raakatekstiä eteenpäin.

Sinkkuna halusin parisuhteeseen. Nyt huomaan nykyisessä suhteessa samoja, itseni mukana kulkevia ongelmia. En vain jaksa enää yhtään terapiaa , sitäkin kautta tuli tavoiteltua onnea vaan jos sitä ei kolmen eri terapeutin ja yli 6 vuoden aikana löytynyt, niin olkoon sitten niin.

Olen asunut ulkomailla, on ollut rakastaja, ei ole oikein mitään kiveä mitä enää voisin kääntää .