Olen 50v. Mistä voisin enää haaveilla?

Haaveilu on yliarvostettua. Pistä sormet ristiin ja toivo 40 elinvuotta. Siinä olisi ihan tarpeeksi viisikymppiselle.

Ehkä oot ap vaan tylsistynyt. Onko elämä liian rutinoitunutta?

Kivuttomasta kuolemasta nukkuessa. 😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saman ikäinen ja suunnitelmia ja haaveita on niin paljon, että sukat pyörii jaloissa. Puolet elämästäsi on luultavasti jäljellä. Elämä on ihanaa!

Ehkä jotain voisit vielä elämässäsi tavoitella: empatiataitoja.

No olipas tämä viesti empaattinen!

Ei ikä ole ongelma. Monilla taitaa olla raha esteenä tai tuleeko joku tuttu matkalle, vaikka tekisi eri asioita. Älä ajattele ulkomuotoa liikaa, tutki kivoja ja mielenkiintoisia asioita mitä maapallolta löytyy, siis turvallisesti. Mitkä aiheet kiinnostavat. Ei kai joka paikassa tarvitse ajatella parisuhdetta tai miesasioita eli ulkokuorta, vaikka itsenäisesti menee. Missä iässä vaan voi haaveilla, vaikkei osa toteudu ja jossain muussa pääsee eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli haaveina kirjan kirjoittaminen ja ulkomaille muutto. Ekaa yritin monta vuotta, ei onnistunut, olin vaan liian huono siinä. Sen sijaan muutto johonkin maahan, jossa kasvaa palmuja(!), onnistui loppujen lopuksi aika helpostikin. Kiitos covid ja etätyö.

Ainakin yritit, voit olla tyytyväinen itseesi. Siis tuota kirjan kirjoittamista. Mulla on just toi sama projekti menossa; kirjoitan debyyttiäni. Ehkä päädyn sinne saman palmun alle sun kanssa.

n51

Tervetuloa tänne palmun alle, tilaa on! Täällä on hyvä myös kirjoittaa, kun joka aamu saa herätä auringon valoon. Muistathan ne marraskuut...

Olen 38-vuotias. Haaveilen enää lähinnä siitä, että ei tarvitsisi tiskata, tehdä kotitöitä tai joutua hoitamaan muiden asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli haaveina kirjan kirjoittaminen ja ulkomaille muutto. Ekaa yritin monta vuotta, ei onnistunut, olin vaan liian huono siinä. Sen sijaan muutto johonkin maahan, jossa kasvaa palmuja(!), onnistui loppujen lopuksi aika helpostikin. Kiitos covid ja etätyö.

Ainakin yritit, voit olla tyytyväinen itseesi. Siis tuota kirjan kirjoittamista. Mulla on just toi sama projekti menossa; kirjoitan debyyttiäni. Ehkä päädyn sinne saman palmun alle sun kanssa.

n51

Tervetuloa tänne palmun alle, tilaa on! Täällä on hyvä myös kirjoittaa, kun joka aamu saa herätä auringon valoon. Muistathan ne marraskuut...

Joo, ne marraskuut pelottaa. Siellä nähdään!

Siis on jonkinlainen masennus, lääkkeet jätin viime vuonna pois. Mielihyvää saan liikunnasta ja nukkumisesta!

Sisältö puuttuu. Minua ei tarvita eikä kaivata missään.

Enkä todellakaan halua ajatella että tämä elämä olisi vasta puolivälissä. Saa olla loppusuora jo. Ap.

Olen 47-vuotias nainen. Omat haaveet: jatkan opintoja yliopistossa, haluan olla mukana kehittämässä terapiakäytäntöjä (erityisesti kiinnostaa psykedeelien ja muiden psykoaktiivisten aineiden tulo terapian apuvälineiksi), haluan kesämökin, toiveena myös keinu sisälle, kylpyamme, koira jonka kanssa voisi harrastaa agilityä. Jos muutan nykyisestä asunnosta niin oma piha olisi ihana. Toivoisin myös löytäväni jostain kivan yhteisön, johon haluaisin kuulua ja jossa minusta pidettäisiin ja minua arvostettaisiin. Haaveena on löytää vielä lisää läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisi tehdä asioita.

Itse olen 50 täytettyäni jotenkin herännyt elämän rajallisuuteen. Olen haaveilijatyyppi, mutta asioita pitää ehtiä myös toteuttaa. En ole kauhean tarmokas, mutta yksi asia kerrallaan toteen. Teen kohtuullisen kokoisia, toteutettavia juttuja. Käyn paikoissa, opettelen uusia juttuja, hankin asioita joihin on varaa. Seuraavaksi aion opetella melomaan, ja ensi kesänä sitten ehkä kunnon melontaretkiä. Isommat haaveet vaativat useamman asian loksahtamista paikalleen, eivätkä ne välttämättä toteudu.

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias. Haaveilen enää lähinnä siitä, että ei tarvitsisi tiskata, tehdä kotitöitä tai joutua hoitamaan muiden asioita.

Lähdetään mekin sinne palmun alle kirjoittamaan. 43.

5-kymppinen voi haaveilla melkein mistä vain! Itse löysin uuden hyvän miehen 49v, sitten tein elämän muutoksen ja olen paremmassa kunnossa kuin melkein 30 vuoteen. Nyt haaveilen kivan pikku talon rakentamisesta miehen kanssa ja lyhyellä aika jänteellä kaikenlaisen pienen kivan tekemisestä yksin ja yhdessä, lasten tukemisesta itsenäistymisestä jne. Tulevista eläkepäivistäkin haaveilen, että jäisin töistä pois 60v.

Onnellinen N52

Haaveilen ja suunnittelen tulevaa. Elämä muuttuu koko ajan sitäkin kautta, että lapset kasvavat. Vielä saan pitää heidät kotona, mutta ovat jo kivan isoja. Mieskin jää eläkkeelle ennen mua. Isoja muutoksia tulossa. Ei tämä elämä tylsää ole koskaan ollut. Työelämäkin muuttuu koko ajan. Hyvä, kun perässä pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Yritä keksiä joku projekti. Tee jotain mikä oikeasti pelottaa. Elämä on liian lyhyt (tai pitkä) tyhjään vellomiseen.

Mitä halusit ihan pienenä tehdä?

Entä jos siihen (edelleenkään) ei ole varaa?

Minä halusin aina omistaa ponin tai hevosen mutta kun ratsastustunninkin hinta säännöllisenä on liikaa.

Eikä se haikailu aidan takaa juuri mieltä ylennä.

Tuon rakkauden olen joutunut siis käytännössä tukahduttamaan,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saman ikäinen ja suunnitelmia ja haaveita on niin paljon, että sukat pyörii jaloissa. Puolet elämästäsi on luultavasti jäljellä. Elämä on ihanaa!

Tällaiset kommentit ovat rasittavia

Ne ovat niitä samoja, joita tulee laihduttajien ketjuihin niiltä, joilla ei ole ikinä ollut ongelmia painonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Yritä keksiä joku projekti. Tee jotain mikä oikeasti pelottaa. Elämä on liian lyhyt (tai pitkä) tyhjään vellomiseen.

Mitä halusit ihan pienenä tehdä?

Olen myös kohta 50 ja minulla on tavoitteena elää terveenä pitkään. Kiinnitän paljon huomiota ruokavaliooni nykyään ja yritän urheilla.

Minun kiinnostava projektini siis :)

Vierailija kirjoitti:

Siis on jonkinlainen masennus, lääkkeet jätin viime vuonna pois. Mielihyvää saan liikunnasta ja nukkumisesta!

Sisältö puuttuu. Minua ei tarvita eikä kaivata missään.

Enkä todellakaan halua ajatella että tämä elämä olisi vasta puolivälissä. Saa olla loppusuora jo. Ap.

Kiva että muutama asia kuitenkin toimii ja suomen ilmastossa melko tavallista, että ihmisiä väsyttää. Ehkä olisi harrasteita kotiin tai materiaaleja, joista voisi saada iloa. Kirjatilaus kerran kuussa, entä videot, miten somen mahdollisuudet, messutapahtuma tms. Entä jos löytyy vaikka lautapelikaveri tai pari hyvänpäiväntuttua, jonka kanssa jutella. Joskus sukulaisellekin voi soittaa, vaikka pelkääkin että häiritsee, mutta mitä jos se ei ole niin - kenties toinen ilahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Siis on jonkinlainen masennus, lääkkeet jätin viime vuonna pois. Mielihyvää saan liikunnasta ja nukkumisesta!

Sisältö puuttuu. Minua ei tarvita eikä kaivata missään.

Enkä todellakaan halua ajatella että tämä elämä olisi vasta puolivälissä. Saa olla loppusuora jo. Ap.

Eihän kukaan oikeasti saa päättää koska täältä lähdetään (jos suostuu elämään ne päivät jotka annetaan).

En mieti missä kohtaa elämääni kuljen. Mikä vatun suoritus tämä on? Pääasia että jokainen päivä olisi vähintään siedettävä, mielellään sellainen että siinä olisi pientä yllätystä. Kotinurkissa yksin nyhrätessä saman päivän toistamisen vaara on aivan todellinen.

Oma haasteeni olisi vaikka mennä uimahalliin kerta viikkoon.

-En tiedä teistä mutta itse olen 65 ja opiskelen juuri uutta ammattia. Toki en ole kylläsynyt edelliseenkään, mutta vaihtelu virkistää.