Olen 50v. Mistä voisin enää haaveilla?

Itse haaveilen, jos saisin edes yhden kerran kokea parisuhteen, seksin ja vakituisen työpaikan. Todennäköisyys näille ei tämän ikäisenä ole enää kovin suuri, mutta jos en haaveilisi niin lopettaisin elämäni tällä sekunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän useimmat luulee, että +50-vuotiaan unelma/ haave on matkustella 🤫?

Tätä itsekin ihmettelen.

Pitääkö meidän ikäisten oikeasti päästä brassailee että oltiin siellä ja täällä?

Mulle paras reissu on itseni näköinen enkä kilpaile että joo mekin käytin siellä ja oli ihan paska mut kun kato meet sinne tai tänne niin siinä sitä vasta on.

Tosin elän muutenkin vaatimattomasti enkä vaihda autoa kolmen vuoden välein tms.

Mistä haaveilen? Tasapainoisesta perusarjesta jossa työ, liikunta, nukkuminen ja syöminen auttaa pitämään terveyden kunnossa. Hyvä leffa/sarja/kirja piristää aina. Olin vasta työttömänä, työ ei ole itsestään selvä jota voisin haukkua ja kokea tylsyyttä. Haluan tienata omat rahani jolla tulen toimeen.

Lapset maailmalla, ukolle annoin kenkää 10v sitten ja uutta, noh voi tulla tai olla tulematta mutta asukoon omassa kotonaan, nähdään kun nähdään. Lapsenlapsia en vielä kaipaa ja se on muksujen omassa harkinnassa.

Ystäviä ei ole, kavereita kylläkin. Työelämä vie matkoineen 10h päivästä.

N50

Haaveillahan voi vaikka mistä.

Jos ajatuksena on, että yrittää toteuttaa haaveen, niin hyvä kunto ja terveys on varmuudella mielekäs tavoite. Kaikki elämässä on kivempaa hyväkuntoisena. Ja iän myötä siitä tulee olemaan hyötyä.

Netissä on asiantuntijoiden laatimia kuntotestejä. Niitä kuntoilun lomassa säännöllisesti tekemällä voi seurata kehitystään selkein luvuin ja saada onnistumisen kokemuksia.

Olen 48 ja haaveilin yli 5 vuotta paremmasta kunnosta/ toimintakyvystä. Kipuja ja särkyjä alkoi tulla.

Palkkasin PTn 5 kerraksi. Hän teki mulle kaksi saliohjelmaa ja katsoi tekniikat kuntoon. Nyt käyn 2-3 krt viikossa ja voimat on kasvaneet ja aiemmat säryt ja kivut on lähes poissa. Olen niin tyytyväinen! Onhan PT kallis, mutta kyllä kannatti. En tosiaan olisi itsekseni saanut aikaiseksi tai päässyt alkuun. En ollut aiemmin mikään urheiluihminen ja edellisestä saliharjoittelusta on ehkä 25v.

Seuraavat haaveet liittyy puutarhan hoitoon. Ehkä ensi vuonna hankin pihasuunnittelijan auttamaan niiden toteuttamisessa.

Haaveet kannattaa sanoa ääneen, niin se auttaa niiden toteuttamisessa!

Kansalaisopistoissa on "unelmien aarrekartta" kursseja, joissa jokainen saa tehdä oman näköisensä haaveilukoosteen. Siinä siis tunnistetaan ja kerätään esim. lehtileikkeiden avulla omia unelmia ja haaveita.

Kun haaveet tekee näkyväksi vaikka kuvien avulla, niin niitä on helpompi toteuttaa.

Haaveilen että perustan oman lauluyhtyeen, 4-8 laulajaa neljässä äänessä. Olen jo pitkään laulanut kuorossa mutta nyt se jo vähän kyllästyttää. Olen 52v

Mun haave on uusi sauna ja kylpyhuone. Nykyiset on ehkä 60-luvulta. Se vaatii rahaa varmaan noin 15 000 e ja myös osaavan ja luotettavan tekijän. Vielä joutuu odottamaan että se olisi mahdollista.

Up

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saman ikäinen ja suunnitelmia ja haaveita on niin paljon, että sukat pyörii jaloissa. Puolet elämästäsi on luultavasti jäljellä. Elämä on ihanaa!

Toivottavasti kovin moni ei elä satavuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kansalaisopistoissa on "unelmien aarrekartta" kursseja, joissa jokainen saa tehdä oman näköisensä haaveilukoosteen. Siinä siis tunnistetaan ja kerätään esim. lehtileikkeiden avulla omia unelmia ja haaveita.

Kun haaveet tekee näkyväksi vaikka kuvien avulla, niin niitä on helpompi toteuttaa.

Minulla oli lapsena haave, ettei aikuisena tartte enää leikkaaliimaa-paskarrella. Se on lähes toteutunut. Vielä täytyy opetella luistamaan työyhteisön kehittämispäivistä niin haave on saavutettu.

Voithan sinä tehdä mitä vain haluat, kunhan uskallusta ja tahtoa löytyy. Aloita uusi harrastus, matkusta Suomessa tai ulkomailla jonnekin missä et ole ennen käynyt, opiskele (avoimessa yliopistossa esim. on myös vanhempia opiskelijoita), lähde mukaan järjestö/vapaaehtoistoimintaan... Mikä tahansa käy, kunhan saat siitä kokemuksen että teet jotain elämälläsi. Sinulla on vielä paljon aikaa edessäsi.

Aloita vaikka tennis, Helsingissä ainakin on nimenomaan yli viiskymppisille suunnattuja tenniskursseja ja valmennuksessa. Liikuntaa ja hyvää seuraa samalla.

Ulkomaille muutto

Otsikon oikea muoto: mistä voisin vielä haaveilla?

On ikävää kun elää vanhaksi. Joutuu miettimään ylläolevaa.

Minä olen muuttanut hiukan ajatteluani, ennen surin että en voi viisikymppisenä enää tehdä kaikkea sitä mitä tein 30v sitten. Nyt ajattelen, mitä kaikkea voin vielä tehdä ennenkuin olen 80v.

Pitää lisätä, että elämäni 2 parasta asiaa (vain toinen on lapsi) tapahtuivat elämässäni ikäkaudella 38-56v. Nyt olen onnellisempi kuin ikinä, joskin vähän raihnaisempi. Mutta mieluummin olen onnellinen köntys kuin masentunut ja apea atleetti.

Vierailija kirjoitti:

että saatte nauttia ihanasta itsenäisestä suomesta

Suomi on myyty EU lle. 

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän useimmat luulee, että +50-vuotiaan unelma/ haave on matkustella 🤫?

Koska elämyksistä ja tapahtumista jää ne pitkälle kantavat muistot. Kotona kyhjöttämällä elämä on aika tylsää. Myöskään tavaran haaliminen ei kiinnosta 50+ ikäisiä yleensä. Parhaat muistot ovat ainakin itsellä niin ulkomaan kuin kotimaankin lomamatkoista läheisten ja ystävien kanssa.

Mä haluaisin haaveilla. Mikään ei vaan kiinnosta eikä innosta. Ehkä tämä on pahaa masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin haaveilla. Mikään ei vaan kiinnosta eikä innosta. Ehkä tämä on pahaa masennusta.

Sama.

Mina aloin opiskella tanssinopettajaksi ja taiteilijaksi. Näihin olin jo lapsena suuntautumassa, sitten tuli jotain ihme itsetunto-ongelmia vuosikymmeniksi. Nyt olen löytänyt itseni taas uudelleen.

Kävin lähellä kuolemaa ja sen jälkeen itsensä toteuttaminen on tuntunut tärkeälle.

Kannattaa miettiä mitä kaikista eniten haaveilee ja onko siihen esteenä joku oma tarpeeton ajatusmalli tai kenties joku läheisen ihmisen tukahduttava ajatusmalli. Minulla ex-mieheni oli tukahduttava asia minulle. Hänen taiteensa oli tärkeää, minun ei.

Tarviiko haaveilla ollenkaan? Tulee vaan pettymyksiä kuitenkin. Jos vain keskittyisi elämiseen eikä turhien tavoitteluun.