Miksi lapsettomuudesta puhuminen on vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Voiko yli 50 vuotiaalta pariskunnalta kysyä miksi heillä ei ole lapsia?

Jos on kuullut, että eivät halunneet lapsia, mutta on itse aina varonut puhumasta mitään lapsiin liittyvääkään, kun on ajatellut, että eivät ole saaneet ja aihe on kipeä.

Tuttavapariskunta, jonka kanssa ollaan paljonkin tekemisissä ja aina olen ollut vähän niinkuin varpaisillaan heidän kanssaan, kun pelkään loukkaavani. Helpottaisi tietää, että eivät edes halunneet lapsia, niin voisi olla normaalisti. 

Vähissä on puheenaiheesi.

Minäkään en kysy kenenkään lapsiasioita, parisuhdeasioita tai työtilannetta. Ihmiset kertovat kyllä omatoimisesti hyvinkin reippaasti näistä asioista, jos saavat tilaisuuden. Työpaikaltani tiedän kaikki, kenellä on lapsia, montako, minkä ikäisiä, mitä sukupuolta, kuka on naimisissa, eronnut, YH tai virittelemässä uutta romanssia sinkkukauden jälkeen. Tiedän kuka on just menossa naimisiin, kenellä ei (vielä) ole lapsia jne. Kertaakaan en ole kysynyt mistään tällaisesta tai viritellyt keskustelua siihen suuntaan, vaan jokainen on omatoimisesti jakanut niitä asioita kanssani, joita he haluavat jakaa.

Vela ja ikisinkku N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko yli 50 vuotiaalta pariskunnalta kysyä miksi heillä ei ole lapsia?

Jos on kuullut, että eivät halunneet lapsia, mutta on itse aina varonut puhumasta mitään lapsiin liittyvääkään, kun on ajatellut, että eivät ole saaneet ja aihe on kipeä.

Tuttavapariskunta, jonka kanssa ollaan paljonkin tekemisissä ja aina olen ollut vähän niinkuin varpaisillaan heidän kanssaan, kun pelkään loukkaavani. Helpottaisi tietää, että eivät edes halunneet lapsia, niin voisi olla normaalisti. 

Vähissä on puheenaiheesi.

Ei ole puheenaiheet vähissä, vaan joudun varomaan tiettyjä puheenaiheita ja se on ärsyttävää. 

Etenkin, jos se on turhaa, asia ei olekaan heille arka.

Ei minulla mikään hinku ole päästä vauvajuttuja kertomaan, mutta jos asia on lähipiirissäni ajankohtainen, niin olisihan siitä kiva kertoa. 

Hyvä ketju tämä, samaa olen monesti miettinyt, että mikä siinä nyt on niin tabu!

Minun työkaverini sanoo kaikille uusille työntekijöille heti kättelyssä, että inhoaa lapsia, tiesi jo pienestä pitäen, että ei halua koskaan lisääntyä, ei halua kenenkään kersoja työpaikalle, eikä halua kahvipöydässä kuunnella mitään lapsijuttuja, puhukaa keskenänne, kun en ole paikalla. 

 

Vierailija kirjoitti:

Sinä saat puhua lapsettomuudestasi sen verran kuin haluat, muiden ei ole pakko jos eivät halua.

Kaikki lapsettomat eivät ole veloja tai tahattomasti lapsettomia.

Niin, ihmisillä on monenlaisia sairauksia, "vajavaisuuksia", handikappeja eikä niille mitään mahda. Miten lapsettomuus eroaa mainituista? On tietysti mahdollista adoptoida, ottaa sijaislapsi, hoivata sukulaisten lapsia ym. tai sitten hyväksyä tosisasia.

Jos minulta joku kysyy, onko minulla lapsia, vastaan totuudenmukaisesti: ei ole. Jos kysytään, miksi ei, vastaan: en pidä lapsista.

Koska lapsettomuudelle on erilaisia syitä, niin mielestäni tuo on keskustelunaiheena varsin outo muutenkin. Ihan pohjimmiltaan siksi, että riippumatta siitä, onko lapsettomuus tahallista tai tahatonta, se asia ei kuulu ulkopuolisille henkilöille pätkän vertaa.

Minä olen vela ja henkilökohtaisesti ei hetkauta, jos joku lapsista kysyy, voin vastata ettei ole ja jos ei toinen henkilö ala kyselemään sen enempiä, niin that's it. Tällä tasolla kysyttynä mielestäni ok eikä tarvitse kenenkään pahastua. Vaikka itselleni asia ei ole tärkeä, niin pidän kuitenkin outona jatkokysymyksiä "no miksei, eikö tuossa iässä" jne. Tuolloin tekisi lähinnä mieli alkaa kyselemään, että no mites ne sun vaihdevuodet/onkos sulla kuukautiskierron häiriöitä tai muuta vastaavalla tavalla henkilökohtaista asiaa. Epäilen, että aika harva haluaa noistakaan puhua jollekin puolitutulle.

Jos taas asianomainen itse haluaa lapsettomuudesta ja sen syistä puhua, niin ok, kuuntelen kyllä vaikkei aihe itseäni erityisemmin kiinnostakaan. Ihmiset käsittelee näitä eri tavalla, mutta ne jotka haluavat puhua, voivat ihan itse tehdä omalta kohdaltaan sen aloitteen keskustelulle. Ulkopuolisille asia ei lähtökohtaisesti kuulu.

Missä tilanteissa tämä asia edes tulee puheeksi?

Itse koen asian yksityisasiakseni, ja jos joku tuntematon kysyisi, vastaisi mitä luultavimmin, että en keskustele yksityisasioistani tällaisissa tilanteissa, koska asia ei kuulu minusta yhtään kellekään.

Olen lapsettomuushoidoissa miehen kanssa. En puhu asiasta, koska se näyttää ahdistavan ihmisiä. Eivät tiedä miten suhtautua, alkavat neuvoa että kokeile sitä ja tätä ravintolisää JA/TAI alkavat selittää jostain omasta sukulaisesta joka myös oli lapseton mutta lopetti stressaamisen / adoptoi / mitä lie ja sitten onnistui ja joskus "lohduttavat" että äitiys onkin ihan kakkaa. Siinä syyt. Ystäville kyllä voin puhua asiasta ja kuuntelevat. 

Sama, en oikein ymmärrä. Itselleni oli helppoa, sanoin, ettemme ole yrityksistä huolimatta saaneet lapsia. Vastapuoli meni aina ihan noloksi ja sitten tilanteesta tuli kiusallinen. 

Kun kerroin, että ei ole tullut lapsia, niin alkoi tulla hyviä neuvoja: älkää yrittäkö, niin onnistutte. Hohhoijaa, me just ei yritetty, ajateltiin, että antaa tulla, jos tulee. Huomattiin vuoden kuluttua, että eipä tullut ja sitten vasta alettiin huolestua. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin, että ei ole tullut lapsia, niin alkoi tulla hyviä neuvoja: älkää yrittäkö, niin onnistutte. Hohhoijaa, me just ei yritetty, ajateltiin, että antaa tulla, jos tulee. Huomattiin vuoden kuluttua, että eipä tullut ja sitten vasta alettiin huolestua. 

Vaihda puolisoa! On ehkä mainioin mitä olen kuullut.

Monta tarinaa kirjoitti:

Valitettavasti minulla ei ole lapsia. Haluaisin kyllä, olen jo monta vuotta halunnut lapsen/lapsia mutta puolisoni ei halua. Hänellä on kaksi lasta aiemmasta avioliitosta eikä halua lisää. Tunnen suurta surua lapsettomuudesta. Itken usein asiaa yksin iltaisin. Mietin usein avioeroa mutta toistaiseksi minulla ei ole ollut voimavaroja siihen. Pitäisikö minun luopua puolisostani, jotta voisin yrittää saada oman lapsen? En ehkä edes voi saada lasta, mistä sen tietää. Äidiksi tuleminen on suurimpia ja syvimpiä haaveitani. Asia on minulle todella kipeä ja vaikea.

Ei juma. Oletko kertonut puolisollesi tuon surusi?

Sinä katkeroidut.

Mitä sinä elämässäsi haluat?

Nyt menet toisen tahdon alle tuossa elämäsi suuressa asiassa. Karseeta luettavAA.

Olen vela eikä minua hävetä yhtään kertoa, ettei minulla ole tuosta syystä lapsia, jos joku sattuu kysymään.

Monta tarinaa kirjoitti:

Valitettavasti minulla ei ole lapsia. Haluaisin kyllä, olen jo monta vuotta halunnut lapsen/lapsia mutta puolisoni ei halua. Hänellä on kaksi lasta aiemmasta avioliitosta eikä halua lisää. Tunnen suurta surua lapsettomuudesta. Itken usein asiaa yksin iltaisin. Mietin usein avioeroa mutta toistaiseksi minulla ei ole ollut voimavaroja siihen. Pitäisikö minun luopua puolisostani, jotta voisin yrittää saada oman lapsen? En ehkä edes voi saada lasta, mistä sen tietää. Äidiksi tuleminen on suurimpia ja syvimpiä haaveitani. Asia on minulle todella kipeä ja vaikea.

Sinä elät jonkin toisen elämää. Olet piian asemassa omassa elämässäsi.

Lähde etsimään itseäsi. Tuo on tuhoon tuomittu. Miksi nöyristelet tällaisessa asiassa?

Jos sinä

Oikeasti haluat lapsen, niin kyllä sitä voi yrittää. Ei tiedä tuleeko.

Jos et yritä, niin katkeroidut. Elämä on vain nyt.

Joko tämän kanssa tai sitten lähdet etsimään elämääsi jakajaa.

Olet arvokas ja sinulla on sinun elämäsi.

Olen kyllä kovasti miettinyt miten kävis uuden työn ja kumppanin haussa kun rehellisesti sanois, että seuraavan vuoden vuoden tavoitteena on että haluan lapsen, joten älä kuluta minuun aikaa, jos et aio sitoutua vuosiksi.

Aika ikävä ettei käytännössä saa puhua totta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä kovasti miettinyt miten kävis uuden työn ja kumppanin haussa kun rehellisesti sanois, että seuraavan vuoden vuoden tavoitteena on että haluan lapsen, joten älä kuluta minuun aikaa, jos et aio sitoutua vuosiksi.

Aika ikävä ettei käytännössä saa puhua totta.

Miksi haluaisit elämääsi ihmisen, jolle et voisi olla rehellinen?

Minulla ei ole lapsia. Ei minulla ole mitään vaikeuksia puhua asiasta. En ole halunnut lapsia, joten en ole niitä tehnyt. Jos olisin halunnut, olisin tehnyt. Jos en olisi pystynyt tekemään lapsia, olisin adoptoinut. Suomesta, ehdottomasti Suomesta, ettei lapsi joudu sopeutumaan uusien vanhempien lisäksi vielä uuteen kulttuuriin ja kieleen ja ehkä hyvin erilaisiin ihmisiin. Se on pieneltä ihmiseltä liikaa vaadittu, ja niinpä monella vieraista kulttuureista adoptoiduilla lapsilla on vanhemmiten ongelmia ja paljon. Niistä tietysti syytetään yhteiskuntaa, vaikka syyllinen löytyy adoptiovanhemmista. (nämä Joliet ja Farrowit ja Madonnat ovat kaamea esimerkki lapsien haalimisesta kehitysmaista, montako Farrowin lasta on jo kuollut tai vieraantunut tyystin äipästään?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä kovasti miettinyt miten kävis uuden työn ja kumppanin haussa kun rehellisesti sanois, että seuraavan vuoden vuoden tavoitteena on että haluan lapsen, joten älä kuluta minuun aikaa, jos et aio sitoutua vuosiksi.

Aika ikävä ettei käytännössä saa puhua totta.

Miksi haluaisit elämääsi ihmisen, jolle et voisi olla rehellinen?

En haluakkaan, enkä kyllä työpaikkaakaan missä ei saa olla rehellinen siitä, että on haluaa hankkia lapsen. Suomessa on naiset hiljennetty, heti meni työt alta kun erehtyi haaveilemaan.