Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsettomuudesta puhuminen on vaikeaa?
Aidosti asiaa ihmettelen
17.07.2022 |
Eikö olisi helpompi vain sanoa, että
"Emme yrityksistä huolimatta ole saaneet omaa lasta".
"Valitettavasti lapsettomuus ei ole oma valintamme."
"Olemme lapsettomuushoidoissa".
tai velat:
"Olemme miettineet asiaa ja päättäneet, että emme halua koskaan lapsia."
Miksi sitä asiaa pitää salailla ja loukkaantua jos joku puhuu jotain lapsiasiaa.
Jos jostain syystä ei kykene, niin Eikö voisi vain sanoa, että
"En halua, että seurassani puhutaan vauvoista tai lapsista, asia on minulle vielä arka."
Kaikilla olisi paljon helpompaa, kun asiaa ei tarvisi ihmetellä ja kierrellä ja kaarrella ja tehdä oletuksia, että onko niin vai näin.
Kommentit (87)
Minua ainakin ärsyttää se että ihmiset ei voi hyväksyä jos kerron että en halua lapsia. "Kyllä se ajan kanssa vielä muuttuu, odotapa vain". Mieluummin olen puhumatta lapsista kuin toistelen samaa mantraa että ei tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kaikki lapsettomat eivät ole veloja tai tahattomasti lapsettomia."
Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä he sitten ovat? Itse olen siinä luulossa että lapsettomat jakautuvat kahteen kategoriaan:
- niihin jotka eivät halua lapsia (vela eli vapaaehtoisesti lapseton)
- niihin jotka haluaisivat lapsia mutta eivät saa (tahattomasti lapseton).
Olen miettinyt tätä kanssa, kun nyt viime aikoina on ollut juttua siitä kuinka ihmisiltä ei kuulemma saisi kysyä onko heillä lapsia, koska tahattomasti lapsettomille saattaa tulla siitä paha mieli, vaan pitäisi kysyä ketä perheeseesi kuuluu. Voi voi, onhan se tietysti henkilökohtainen tragedia, mutta ei se siltikään tee kysymyksestä loukkaavaa, vaan neutraalin. Saattaahan jonkun vanhemmatkin olla kuolleita, mutta ei vanhemmista kysyminen siltikään lähtökohtaisesti ole epäkohteliasta, vaan neutraalia. Kaikilla on omat kipeät asiansa ja aina eri asiat pahoittavat toisten mieliä. Ei kenellekään ole velvollisuutta tietää etukäteen mitkä ne asiat ovat kenenkin kohdalla. Enkä nyt tarkoita mitään törkeitä uteluita siitä miksi niitä lapsia ei ole tehty/on tehty, vaan ihan vain neutraalina kysymyksenä.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki lapsettomat eivät ole veloja tai tahattomasti lapsettomia."
Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä he sitten ovat? Itse olen siinä luulossa että lapsettomat jakautuvat kahteen kategoriaan:
- niihin jotka eivät halua lapsia (vela eli vapaaehtoisesti lapseton)
- niihin jotka haluaisivat lapsia mutta eivät saa (tahattomasti lapseton).
Tai ne, jotka ehkä haluavat joskus, mutta eivät vielä tiedä koska, tai joilla ei ole kumppania, tai eivät ole varmoja.
Valitettavasti minulla ei ole lapsia. Haluaisin kyllä, olen jo monta vuotta halunnut lapsen/lapsia mutta puolisoni ei halua. Hänellä on kaksi lasta aiemmasta avioliitosta eikä halua lisää. Tunnen suurta surua lapsettomuudesta. Itken usein asiaa yksin iltaisin. Mietin usein avioeroa mutta toistaiseksi minulla ei ole ollut voimavaroja siihen. Pitäisikö minun luopua puolisostani, jotta voisin yrittää saada oman lapsen? En ehkä edes voi saada lasta, mistä sen tietää. Äidiksi tuleminen on suurimpia ja syvimpiä haaveitani. Asia on minulle todella kipeä ja vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä kanssa, kun nyt viime aikoina on ollut juttua siitä kuinka ihmisiltä ei kuulemma saisi kysyä onko heillä lapsia, koska tahattomasti lapsettomille saattaa tulla siitä paha mieli, vaan pitäisi kysyä ketä perheeseesi kuuluu. Voi voi, onhan se tietysti henkilökohtainen tragedia, mutta ei se siltikään tee kysymyksestä loukkaavaa, vaan neutraalin. Saattaahan jonkun vanhemmatkin olla kuolleita, mutta ei vanhemmista kysyminen siltikään lähtökohtaisesti ole epäkohteliasta, vaan neutraalia. Kaikilla on omat kipeät asiansa ja aina eri asiat pahoittavat toisten mieliä. Ei kenellekään ole velvollisuutta tietää etukäteen mitkä ne asiat ovat kenenkin kohdalla. Enkä nyt tarkoita mitään törkeitä uteluita siitä miksi niitä lapsia ei ole tehty/on tehty, vaan ihan vain neutraalina kysymyksenä.
no yleensä nämä neutraalit kysymykset tuppaavat eskaloitumaan ei niin neutraaliksi utelemiseksi..oletko naimisissa, en, olen eronnut..jahas..onko sulla lapsia, ei, aijaa etkö ole halunnut vai? jos perus ydinperhe on sun normiarki, se ei tarkoita että se on sitä muille. Pitääkö lapsista ja perhesuhteista edes udella vai voiko vain odottaa tuoko toinen ne jossakin sivulauseessa esille. Small talkiksi riittää nyt muitakin aiheita.
Tietääkseni suurin osa veloista kyllä asian sanoo, ihan suoraan, nätisti ja ymmärrettävästi. Mutta sitä ei uskota!! Aletaan väittää vastaan ja pahimmassa tapauksessa suututaan ja syytellään. Samat ihmiset tivaamassa samaa uudestaan ja uudestaan. Aina päättyy siihen, että miksi vihaat lapsia?! Ja sitten väännetään, että ei, en vihaa lapsia, pidän lapsista, mutta en vain halua itselle ja ei ole eettistä tähän maailman uutta ihmistä pakottaa.
Ehkäpä velat ei tuosta syystä itse aloita keskusteluja..
Tahattomasti lapsettomille se tuntuu olevan niin kipeä asia että ehkä eivät vain pysty puhua siitä.
Mites ap, jos sulle asetettaisiin velvollisuus puhua itsellesi kipeistä aiheista, tai ylipäätään mistään?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki lapsettomat eivät ole veloja tai tahattomasti lapsettomia."
Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä he sitten ovat? Itse olen siinä luulossa että lapsettomat jakautuvat kahteen kategoriaan:
- niihin jotka eivät halua lapsia (vela eli vapaaehtoisesti lapseton)
- niihin jotka haluaisivat lapsia mutta eivät saa (tahattomasti lapseton).
Mihin unohtui ne, jotka haluaa lapsia mutta ei vielä? Vai onko se tällä hetkellä vela, tulevaisuudessa ehkä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä kanssa, kun nyt viime aikoina on ollut juttua siitä kuinka ihmisiltä ei kuulemma saisi kysyä onko heillä lapsia, koska tahattomasti lapsettomille saattaa tulla siitä paha mieli, vaan pitäisi kysyä ketä perheeseesi kuuluu. Voi voi, onhan se tietysti henkilökohtainen tragedia, mutta ei se siltikään tee kysymyksestä loukkaavaa, vaan neutraalin. Saattaahan jonkun vanhemmatkin olla kuolleita, mutta ei vanhemmista kysyminen siltikään lähtökohtaisesti ole epäkohteliasta, vaan neutraalia. Kaikilla on omat kipeät asiansa ja aina eri asiat pahoittavat toisten mieliä. Ei kenellekään ole velvollisuutta tietää etukäteen mitkä ne asiat ovat kenenkin kohdalla. Enkä nyt tarkoita mitään törkeitä uteluita siitä miksi niitä lapsia ei ole tehty/on tehty, vaan ihan vain neutraalina kysymyksenä.
no yleensä nämä neutraalit kysymykset tuppaavat eskaloitumaan ei niin neutraaliksi utelemiseksi..oletko naimisissa, en, olen eronnut..jahas..onko sulla lapsia, ei, aijaa etkö ole halunnut vai? jos perus ydinperhe on sun normiarki, se ei tarkoita että se on sitä muille. Pitääkö lapsista ja perhesuhteista edes udella vai voiko vain odottaa tuoko toinen ne jossakin sivulauseessa esille. Small talkiksi riittää nyt muitakin aiheita.
Kuten sanoin, himo utelut on asia erikseen. Joskus tuollainen kysymys saattaa olla ihan oleellinen, tai luonnollinen jossain tilanteessa. Sille ei sitten mitään voi, jos toinen ei osaa olla ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuus on monelle arka aihe siinä missä mielenterveys- tai alapääongelmat, läheisten päihde- tai väkivaltaongelmat tai muu vastaava. Toiset puhuu ystävilleen tai ammattilaiselle toiset ei kenellekään. Ei kai siinä sen enempää oel ihmeteltävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä kanssa, kun nyt viime aikoina on ollut juttua siitä kuinka ihmisiltä ei kuulemma saisi kysyä onko heillä lapsia, koska tahattomasti lapsettomille saattaa tulla siitä paha mieli, vaan pitäisi kysyä ketä perheeseesi kuuluu. Voi voi, onhan se tietysti henkilökohtainen tragedia, mutta ei se siltikään tee kysymyksestä loukkaavaa, vaan neutraalin. Saattaahan jonkun vanhemmatkin olla kuolleita, mutta ei vanhemmista kysyminen siltikään lähtökohtaisesti ole epäkohteliasta, vaan neutraalia. Kaikilla on omat kipeät asiansa ja aina eri asiat pahoittavat toisten mieliä. Ei kenellekään ole velvollisuutta tietää etukäteen mitkä ne asiat ovat kenenkin kohdalla. Enkä nyt tarkoita mitään törkeitä uteluita siitä miksi niitä lapsia ei ole tehty/on tehty, vaan ihan vain neutraalina kysymyksenä.
no yleensä nämä neutraalit kysymykset tuppaavat eskaloitumaan ei niin neutraaliksi utelemiseksi..oletko naimisissa, en, olen eronnut..jahas..onko sulla lapsia, ei, aijaa etkö ole halunnut vai? jos perus ydinperhe on sun normiarki, se ei tarkoita että se on sitä muille. Pitääkö lapsista ja perhesuhteista edes udella vai voiko vain odottaa tuoko toinen ne jossakin sivulauseessa esille. Small talkiksi riittää nyt muitakin aiheita.
Kuten sanoin, himo utelut on asia erikseen. Joskus tuollainen kysymys saattaa olla ihan oleellinen, tai luonnollinen jossain tilanteessa. Sille ei sitten mitään voi, jos toinen ei osaa olla ihmisiksi.
seuraava kysymys kuuluu että kuuluuko asia edes sulle? Jos olisit riittävän läheinen ko. henkilön kanssa, hän kyllä kertoisi sulle asianlaidan ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tahattomasti lapseton ja aihe on kipeä, mutta minun kokemukseni on se että muut pelkäävät enemmän asiasta keskustelua kuin minä. Jos minulta on kysytty lapsista, olen sanonut rehellisesti etten ole niitä yrityksistä huolimatta saanut ja suren asiaa paljon. Tästä moni säikähtää aivan sanattomaksi tai alkaa pyydellä anteeksi, mihin ei mielestäni ole mitään syytä. Itse pystyn keskustelemaan myös surusta ja vaikeista asioista, mutta onko tuo säikähdys sitten sitä, että pelkää joutuvansa kuuntelemaan jotain vuodatusta. Kuitenkin jos jotain kysyy, mielestäni pitää olla valmis kuulemaan myös vastaus.
Koska asia on vielä niin kipeä, että en pysty sanomaan sitä ääneen. Jos asia tulee esiin niin se, että en romahda ihan täysin on aika lailla mahdotonta. Ehkä joku päivä pystyn sanomaan neutraalisti, että lapsia ei ole eikä tule, mutta se päivä ei ole vielä.
Toiseksi "hyviä neuvoja" riittää ihan kaikilla. Joku tuntee jonkun, joka sai hoidoilla lapsia.. Toiset onnistuivat, kun lakkasivat yrittämästä...
Ryhtykää sijaisvanhemmiksi yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ei saa oikein mistään jutella, kun aina voi joku loukkaantua. No ehkä säästä voi, se ei kai loukkaannu eikä kai kukaan viitsi sään puolesta loukkaantua....ehkä?
Keskustelu voisi mennä vaikka näin:
"Onko sulla lapsia?"
"Ei ole."
"Okei."
Se siitä, sitten vaihdetaan aihetta, ei tarvitse olla vaivautunut, vaan luontevasti jutellaan jostain muusta. Lapsettomuuden syyt ei kuulu kenellekään, mutta toki viattoman kysymyksen saa kyllä esittää. Jos ihminen sitten vastaakin alkuperäiseen kysymykseen myöntävästi, voi kehkeytyä lapsiaiheinen keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki lapsettomat eivät ole veloja tai tahattomasti lapsettomia."
Ihan vaan mielenkiinnosta, mitä he sitten ovat? Itse olen siinä luulossa että lapsettomat jakautuvat kahteen kategoriaan:
- niihin jotka eivät halua lapsia (vela eli vapaaehtoisesti lapseton)
- niihin jotka haluaisivat lapsia mutta eivät saa (tahattomasti lapseton).
Olimme 38 v. kun lapsi syntyi eikä silloin luojan kiitos puhuttu vielä veloista mitään, ko. kerho vaikuttaa joltain oudolta ideologisesta ryhmittymältä, jonka jäsen en todellakaan halua olla.
Vierailija kirjoitti:
Koska asia on vielä niin kipeä, että en pysty sanomaan sitä ääneen. Jos asia tulee esiin niin se, että en romahda ihan täysin on aika lailla mahdotonta. Ehkä joku päivä pystyn sanomaan neutraalisti, että lapsia ei ole eikä tule, mutta se päivä ei ole vielä.
Toiseksi "hyviä neuvoja" riittää ihan kaikilla. Joku tuntee jonkun, joka sai hoidoilla lapsia.. Toiset onnistuivat, kun lakkasivat yrittämästä...
Ryhtykää sijaisvanhemmiksi yms.
Olen pahoillani puolestasi.
Tämä on ilmeisesti se syy, miksei lapsista saisi keltään kysyä.
On mahdollista, että jollain on tilanne juuri kuten sinulla.
Kaiketi sitten pitäisi odottaa, että ihminen alkaa itse kertoa lapsistaan, ja ellei ala, aihetta ei saisi edes ohimennen ottaa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä kanssa, kun nyt viime aikoina on ollut juttua siitä kuinka ihmisiltä ei kuulemma saisi kysyä onko heillä lapsia, koska tahattomasti lapsettomille saattaa tulla siitä paha mieli, vaan pitäisi kysyä ketä perheeseesi kuuluu. Voi voi, onhan se tietysti henkilökohtainen tragedia, mutta ei se siltikään tee kysymyksestä loukkaavaa, vaan neutraalin. Saattaahan jonkun vanhemmatkin olla kuolleita, mutta ei vanhemmista kysyminen siltikään lähtökohtaisesti ole epäkohteliasta, vaan neutraalia. Kaikilla on omat kipeät asiansa ja aina eri asiat pahoittavat toisten mieliä. Ei kenellekään ole velvollisuutta tietää etukäteen mitkä ne asiat ovat kenenkin kohdalla. Enkä nyt tarkoita mitään törkeitä uteluita siitä miksi niitä lapsia ei ole tehty/on tehty, vaan ihan vain neutraalina kysymyksenä.
no yleensä nämä neutraalit kysymykset tuppaavat eskaloitumaan ei niin neutraaliksi utelemiseksi..oletko naimisissa, en, olen eronnut..jahas..onko sulla lapsia, ei, aijaa etkö ole halunnut vai? jos perus ydinperhe on sun normiarki, se ei tarkoita että se on sitä muille. Pitääkö lapsista ja perhesuhteista edes udella vai voiko vain odottaa tuoko toinen ne jossakin sivulauseessa esille. Small talkiksi riittää nyt muitakin aiheita.
Kuten sanoin, himo utelut on asia erikseen. Joskus tuollainen kysymys saattaa olla ihan oleellinen, tai luonnollinen jossain tilanteessa. Sille ei sitten mitään voi, jos toinen ei osaa olla ihmisiksi.
seuraava kysymys kuuluu että kuuluuko asia edes sulle? Jos olisit riittävän läheinen ko. henkilön kanssa, hän kyllä kertoisi sulle asianlaidan ihan itse.
On tilanteita ja tilanteita :)
Kysymys sinulle, suhtaudutko kaikkeen noin vihamielisesti? Aika vaikeaksi käy mikään keskustelu, kun neutraalit asiat koetaan kauheana v*ttuiluna ja uteluna. Tätä juuri tarkoitin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei saa oikein mistään jutella, kun aina voi joku loukkaantua. No ehkä säästä voi, se ei kai loukkaannu eikä kai kukaan viitsi sään puolesta loukkaantua....ehkä?
Keskustelu voisi mennä vaikka näin:
"Onko sulla lapsia?"
"Ei ole."
"Okei."
Se siitä, sitten vaihdetaan aihetta, ei tarvitse olla vaivautunut, vaan luontevasti jutellaan jostain muusta. Lapsettomuuden syyt ei kuulu kenellekään, mutta toki viattoman kysymyksen saa kyllä esittää. Jos ihminen sitten vastaakin alkuperäiseen kysymykseen myöntävästi, voi kehkeytyä lapsiaiheinen keskustelu.
Ap:n tyyppisesti eivät suinkaan lopeta tuohon, vaan halutaan tietää miksi ei. Sen jälkeen arvostellaan syyt ja keksitään ratkaisuja tahattomaan lapsettomuuteen. En ihmettele, että useimmat eivät halua keskustella aiheesta ollenkaan näiden besserwissereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska asia on vielä niin kipeä, että en pysty sanomaan sitä ääneen. Jos asia tulee esiin niin se, että en romahda ihan täysin on aika lailla mahdotonta. Ehkä joku päivä pystyn sanomaan neutraalisti, että lapsia ei ole eikä tule, mutta se päivä ei ole vielä.
Toiseksi "hyviä neuvoja" riittää ihan kaikilla. Joku tuntee jonkun, joka sai hoidoilla lapsia.. Toiset onnistuivat, kun lakkasivat yrittämästä...
Ryhtykää sijaisvanhemmiksi yms.Olen pahoillani puolestasi.
Tämä on ilmeisesti se syy, miksei lapsista saisi keltään kysyä.
On mahdollista, että jollain on tilanne juuri kuten sinulla.
Kaiketi sitten pitäisi odottaa, että ihminen alkaa itse kertoa lapsistaan, ja ellei ala, aihetta ei saisi edes ohimennen ottaa puheeksi.
Ihan kaikkihan on aina mahdollista. Höpö höpö, että lapset olisi jokin tabu aihe.
Alue: Aihe vapaa
Sinä saat puhua lapsettomuudestasi sen verran kuin haluat, muiden ei ole pakko jos eivät halua.
Kaikki lapsettomat eivät ole veloja tai tahattomasti lapsettomia.