Kuinka naiseksi tunnet itsesi?

Kukaan ei ole 100% yhtään mitään, jokaisessa ihmisessä on ns. maskuliinisia ja feminiinejä piirteitä, ja osa piirteistä tietysti on vain inhimillisiä eli kaikille ominaisia.

Ja on eri asia toimiiko esim. aivot miten paljon miehisellä vai naiselle tyypillisellä tavalla, kun aivoissa on eroja esim. naisella on aivokurkiainen paksumpi kuin miehillä, eli tieto oikean ja vasemman aivolohkon välillä kulkee naisilla nopeammin kuin miehillä, siitä johtuu se miesten ns. putkiaivoisuus, eli naiset ajattelevat asiaa useamman kerran molemmilla aivopuoliskoillaan siinä ajassa kun mies on vasta pääsemässä johtopäätöksissään eteenpäin.

Yhdessä kirjassa oli mielenkiintoinen testi siitä että kuinka monta prosenttia aivoistasi on ns. miehiset tai naiselliset. 

Pelkästään se miten pukeutuu, puhuu, ulkonäkö ylipäätään ja tapa liikkua, ei vielä kerro kovinkaan paljon, ne voi olla aivojen kanssa ihan eri paria. Tai sitten ei. Niistä moni on ympäristöstä opittuja tai ihan opeteltuja. Ulkonäköön tietysti liittyy myös geenit, voit olla naisellisen näköinen nainen koska sait vanhemmiltasi ulkonäkögeenit joissa on naismaisia piirteitä ja hormonit on hoitaneet loput.

Sikiöthän ovat ensin kaikki naispuolisia, ja sitten raskauden alkuvaiheessa sikiöön lorautetaan tietyt määrät mieshormoneja, jos sitä lorahtaa oikein paljon, tulee tosi miehinen mies, jos sitä lorahtaa vähän liian vähän, voi tuloksena olla vaikka homo, ja kaikki variaatiot siltä väliltä.

Asteikolla 0-10, olen 8 tienoilla. Siis naista, naismaisia ominaisuuksia. Mutta on myös aikoja, jolloin koen olevani sekä nainen, että mies 5-5, eli fifty-fifty.

Enemmän koen silti olevani joko muunsukupuoleton, tai sukupuoleton. En siis kovin vahvasti kumpaakaan. Siis aivojen ja niiden toiminnan kannalta.

Itselleni ajatus sukupuolesta ja siihen huomion, tai oman persoonani, tai muiden piirteiden ja taipumusten kiinnittäminen on takertumista epäolennaisiin asioihin. 

Minulle ei ole mitenkään tärkeätä se, että olen fyysisesti nainen, että minulla on naisen muodot, ja sukuelimet, vaan omat kiinnostukseni kohteet ja se, mitä kulloinkin teen. En halua juuttua sukupuoleen ja itsestäni tehtyihin määritelmiin.

Sillä ei ole mitään väliä mitä tunnen tai kuinka feminiininen olen, koska olen 10/10 nainen, kuten jokainen muukin tässä ketjussa, joka on aikuinen naaraspuolinen ihminen. Kukaan nainen ei ole vajavainen, vaikka ei täyttäisi mitään stereotypiaa, joka on ulkopuolelta naisille on annettu. 

Luulen, että muutkin naiset haluavat ensisijaisesti tulla kohdatuksi ihmisinä, eivät mystisinä, pinkkeinä, sateenkaaria pissaavina ja söpöinä "naisina". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun trolli ei tee aloitusta niin silloin tälläiseksi älyttömyydeksi aloitukset menee.

Ap:han kysyi: Täytätkö stereotyyppisen naisen kriteerit?

Vai oletteko niin epävarmoja itsestänne, kun käänsitte aloittajaa vastaan tämän aloituksen?

90 % aloituksista käännetään ja väännetään aloittajaa vastaan. Varsinkin, jos aloittaja on huono kirjoittamaan.

Tämä olisi voinut olla ihan mukavakin ketju.

Selvästi niin naisellisia ovat, kun niin syvällisesti ajattelevat aloitusta. Stereotyyppiset naiset kun ovat huumorintajuttomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä ylipäätään tuntuu olla nainen/mies? En ole koskaan oikein käsittänyt tätä. Olen nainen ja voin sanoa sen ylpeydellä tuntematta oloani ollenkaan "hassuksi", koska se nyt vaan on biologinen tosiasia. Sen sijaan esimerkiksi yksikään mekkoon pukeutuva naista larppaava perverssi mies ei ole nainen eikä tätä tulisi kohdella naisena, vaikka hän miten vakuuttelisi tuntevansa olevansa yksi meistä siskoista.

Miten naisia kohdellaan?  Eri tavalla siis kaikesta päätellen kuin miehiä

Näitä naiseksi itsensä tuntevia setiä ei ainakaan tulisi päästää naisille tarkoitettuihin tiloihin, kuten wc-tiloihin, pukuhuoneisiin, naisten vankiloihin jne. Olemme kuitenkin biologisesti erilaisia, naiset paljon haavoittuvaisemmassa asemassa. Näin ollen kohtelu ja suhtautuminen on tietyllä tapaa erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä ylipäätään tuntuu olla nainen/mies? En ole koskaan oikein käsittänyt tätä. Olen nainen ja voin sanoa sen ylpeydellä tuntematta oloani ollenkaan "hassuksi", koska se nyt vaan on biologinen tosiasia. Sen sijaan esimerkiksi yksikään mekkoon pukeutuva naista larppaava perverssi mies ei ole nainen eikä tätä tulisi kohdella naisena, vaikka hän miten vakuuttelisi tuntevansa olevansa yksi meistä siskoista.

Miten naisia kohdellaan?  Eri tavalla siis kaikesta päätellen kuin miehiä

Näitä naiseksi itsensä tuntevia setiä ei ainakaan tulisi päästää naisille tarkoitettuihin tiloihin, kuten wc-tiloihin, pukuhuoneisiin, naisten vankiloihin jne. Olemme kuitenkin biologisesti erilaisia, naiset paljon haavoittuvaisemmassa asemassa. Näin ollen kohtelu ja suhtautuminen on tietyllä tapaa erilaista.

Näin ollen voisi ajatella, että muiden kohtelu ja suhtautuminen on osa naiseutta.  Jos sinua ei kohdella naistyypillisesti, voitko kokea olevasi 100% nainen?

Olen kyllä syntynyt naisen kehoon, mutta en pidä itseäni naisena. Toisaalta en myöskään koe olevani trans tai vastaavakaan, en tiedä oikeita tai kaikkia termejä. Koen kuitenkin, että vaikea elämäni olisi ollut helpompi, jos olisin mies. Monesti olenkin toivonut, että olisin syntynyt mieheksi juurikin tästä syystä, koska miehen elämä on paljon naisen elämää helpompaa. Lisäksi miehenä en olisi joutunut tekemään kotitöitä tai ottamaan tahtomattani vastuuta kaikesta ja voisin vain olla itsekäs ja tehdä mitä huvittaa ilman vastuuta mistään. Olen nainen, enkä halua tehdä kotitöitä, en halua joutua hoitamaan muiden asioita kun en pysty huolehtimaan kun olla edes itsestäni, enkä varsinkaan halua tiskata enää koskaan. Miehenä tämä olisi täysin hyväksyttävää, mutta ei naisena. Olen jopa vakavissani miettinyt sitä sukupuolenvaihdosprosessin aloittamista, jos se olisi keino päästä kaikesta tästä. Kärsin kyllä mielenterveysongelmista ja kuten sanottua en edes koe olevani trans. Joskus epätoivo vain ajaa miettimään epätoivoisia keinoja tilanteesta poispääsyyn.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä syntynyt naisen kehoon, mutta en pidä itseäni naisena. Toisaalta en myöskään koe olevani trans tai vastaavakaan, en tiedä oikeita tai kaikkia termejä. Koen kuitenkin, että vaikea elämäni olisi ollut helpompi, jos olisin mies. Monesti olenkin toivonut, että olisin syntynyt mieheksi juurikin tästä syystä, koska miehen elämä on paljon naisen elämää helpompaa. Lisäksi miehenä en olisi joutunut tekemään kotitöitä tai ottamaan tahtomattani vastuuta kaikesta ja voisin vain olla itsekäs ja tehdä mitä huvittaa ilman vastuuta mistään. Olen nainen, enkä halua tehdä kotitöitä, en halua joutua hoitamaan muiden asioita kun en pysty huolehtimaan kun olla edes itsestäni, enkä varsinkaan halua tiskata enää koskaan. Miehenä tämä olisi täysin hyväksyttävää, mutta ei naisena. Olen jopa vakavissani miettinyt sitä sukupuolenvaihdosprosessin aloittamista, jos se olisi keino päästä kaikesta tästä. Kärsin kyllä mielenterveysongelmista ja kuten sanottua en edes koe olevani trans. Joskus epätoivo vain ajaa miettimään epätoivoisia keinoja tilanteesta poispääsyyn.

Mutta eikös ratkaisu ongelmaasi olisi asua yksin, tai sitten löytää kumppani joka jakaa kotityöt kanssasi?  Ei kai se voi olla mikään ratkaisu, että joku toinen hoitaa kaiken vastuun puolestasi? Toki jos on henkisiä ongelmia, ei ole niin helppo hoitaa arjen askareita.

Tälläinen artikkeli oli vuodelta 2015 Voicen sivuilla:

"Miehiset aivot:

- Tykkäät tehdä erilaisia to do -listoja.

- Vastaat rehellisesti, jos joku kysyy mielipidettä ulkonäöstään. Vaikka se tarkoittaisi kuulijan kannalta epämiellyttävää vastausta.

- Luet mieluummin kirjoja, jotka eivät perustu faktaan.

- Osaat ratkaista hyvin matemaattisia ongelmia.

- Karttojen lukeminen on sinulle helppoa.

Naiselliset aivot:

- Sinun on helppo keskustella ihmisten kanssa, vaikka olisit tavannut heidät juuri.

- Et pidä siitä jos sinut keskeytetään.

- Sinua eivät kiinnosta tekniset laitteet kuten kamerat ja tietokoneet.

- Kiinnität mieluummin huomiota taideteoksen kauneuteen kuin tekniikkaan.

- Sinulla on vain vähän kiinnostusta historiallisia tapahtumia kohtaan.

Tutkijoiden mukaan "naisen" aivot ovat yleensä kykenevämpiä empatiaan ja suuriin tunteisiin. Miehet sen sijaan ovat parempia organisoimaan ja käsittelemään tekniikkaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikilla miehillä ei ole niin sanotut miesten aivot, eikä kaikilla naisilla naisten aivot.

Tulosten mukaan näyttää siltä, että miesmäiset aivot omaavat ihmiset tienaavat enemmän. Naismaiset aivot omaavia ihmisiä sen sijaan työskentelee useimmiten asiakaspalvelussa ja sosiaalityössä."

Mun mielestä tuossa on tosi outoja juttuja, ensinnäkin nuo to do-listathan on ihan naisten juttu, koska muka olet nähnyt jonkun miehen tekevän sellaista?

Tai että miehet tykkäävät lukea kirjoja jotka ei perustu faktoihin? Miehet lukee esim. sotakirjoja ja naiset romanttista hömppää, kumpi perustuu faktoihin enemmän?

Nainen ei pidä että hänet keskeytetään? Tykkääkö miehet muka siitä että heidät keskeytetään? Luulen että naiset nimenomaan ovat tottuneempia siihen että keskeytetään, eivätkä mene siitä heti sekaisin.

Naisilla on vain vähän kiinnostusta historiallisiin tapahtumiin? No jaa, mahtaako tuokaan nyt pitää paikkaansa, jos ihmisiä ajatellaan keskimäärin, riippuu vähän, ihmisestä että minkälainen historia kiinnostaa, naisia saattaa kiinnostaa hyvinkin paljon vaikka muodin historia, mutta ei sotahistoria, mutta historia kuin historia.

Onnettomaksi. Masennus vaivaa.

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä syntynyt naisen kehoon, mutta en pidä itseäni naisena. Toisaalta en myöskään koe olevani trans tai vastaavakaan, en tiedä oikeita tai kaikkia termejä. Koen kuitenkin, että vaikea elämäni olisi ollut helpompi, jos olisin mies. Monesti olenkin toivonut, että olisin syntynyt mieheksi juurikin tästä syystä, koska miehen elämä on paljon naisen elämää helpompaa. Lisäksi miehenä en olisi joutunut tekemään kotitöitä tai ottamaan tahtomattani vastuuta kaikesta ja voisin vain olla itsekäs ja tehdä mitä huvittaa ilman vastuuta mistään. Olen nainen, enkä halua tehdä kotitöitä, en halua joutua hoitamaan muiden asioita kun en pysty huolehtimaan kun olla edes itsestäni, enkä varsinkaan halua tiskata enää koskaan. Miehenä tämä olisi täysin hyväksyttävää, mutta ei naisena. Olen jopa vakavissani miettinyt sitä sukupuolenvaihdosprosessin aloittamista, jos se olisi keino päästä kaikesta tästä. Kärsin kyllä mielenterveysongelmista ja kuten sanottua en edes koe olevani trans. Joskus epätoivo vain ajaa miettimään epätoivoisia keinoja tilanteesta poispääsyyn.

Kuule, kun niitä naisia on paljon jotka eivät tee kotitöitä, vaan ne tekee puoliso tai joku jolle siitä maksetaan, jotkut elää vaan läävässä. Maailman on väärällään itsekkäitä naisia, vaikka naiset keskimäärin ovatkin epäitsekkäämpiä kuin miehet.

Kukaan ei sinua pakota elämään mitenkään naismaisesti, mitä sillä on väliä mikä on jonkun stereotypian mielestä hyväksyttävää, ei kenenkään pidä elämäänsä elää siten kuinka hyväksyttävää kuvittelee minkäkin asian olevan, kunhan ei lakeja riko.

Miksi edes vaivaat mieltäsi sillä että sukupuoli määrittelisi sitä mitä sinun pitää tehdä, verojen maksaminen on aikalailla pakko, ja kuoleminen, mikään muu ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä syntynyt naisen kehoon, mutta en pidä itseäni naisena. Toisaalta en myöskään koe olevani trans tai vastaavakaan, en tiedä oikeita tai kaikkia termejä. Koen kuitenkin, että vaikea elämäni olisi ollut helpompi, jos olisin mies. Monesti olenkin toivonut, että olisin syntynyt mieheksi juurikin tästä syystä, koska miehen elämä on paljon naisen elämää helpompaa. Lisäksi miehenä en olisi joutunut tekemään kotitöitä tai ottamaan tahtomattani vastuuta kaikesta ja voisin vain olla itsekäs ja tehdä mitä huvittaa ilman vastuuta mistään. Olen nainen, enkä halua tehdä kotitöitä, en halua joutua hoitamaan muiden asioita kun en pysty huolehtimaan kun olla edes itsestäni, enkä varsinkaan halua tiskata enää koskaan. Miehenä tämä olisi täysin hyväksyttävää, mutta ei naisena. Olen jopa vakavissani miettinyt sitä sukupuolenvaihdosprosessin aloittamista, jos se olisi keino päästä kaikesta tästä. Kärsin kyllä mielenterveysongelmista ja kuten sanottua en edes koe olevani trans. Joskus epätoivo vain ajaa miettimään epätoivoisia keinoja tilanteesta poispääsyyn.

Minkälaisessa maailmassa olet kasvanut, kun et ole nähnyt miesten tekevän mitään? Miksi ihmeessä kuvittelet miesten maailman olevan jotenkin helpompi? Et halua tehdä kotitöitä? No yhyy. Ja tämä on sinun perustelusi käydä läpi sukupuolikirurgiset hoidot? Sitä paitsi vaikka menisit sukupuolikirurgiaan ja hoitoihin, ei sinusta koskaan tulisi miestä silti. Olisit vain silvottu ja hormonihoidettu mielenterveysongelmainen ja harhainen nainen. Joko alat tekemään hommia, niinkuin me muutkin ihmiset tai sitten hankit niin paljon rahaa, että voit palkata jonkun pyyhkimään takapuolesi.

Olen aina tuntenut itseni hyvin naiseksi (nuorempana tytöksi). Mutta hyvä kysymys; mitä se oikein tarkoittaa, miltä se sitten tuntuu? Olen kasvanut 70-luvun lopun hyvin liberaalissa ilmapiirissä Hollannissa. Vanhempani ja kaverinsa olivat hipahtavia opiskelijoita. Edellisen sukupolven sukupuolirooleja ja yleisiä odotuksia ja autoritäärisiä normeja rikottiin tietoisesti. Minulla oli vapaa kasvatus ja kasvoin melko kokeellisessa ympäristössä, jossa haluttiin tukea lasten itseohjautuvuutta eikä sukupuolilla todellakaan ollut sellaista selkeää ulkoamääriteltyä paikkaa. Esim vaatetus oli todella sukupuolineutraalia, samoin hiusten pituus ja värit, myöskään leluja ei määritelty poika- tai tyttömäisiksi, leluja oli vähän ja meitä kannustettiin ensisijaisesti rakentamaan ja tekemään itse. Alastomuus oli normaalia, samoin aikuisten haastaminen ja lasten tukeminen itseilmaisuun. Toisaalta jo ukkini oli aina perheen ruuanlaittaja ja mummini taas perheen kuski, ukilla ei edes ollut ajokorttia ja mummi tykkäsi autoista

Olen ehkä kasvanut sellaiseen hyvin laajaan käsitykseen sukupuolista, joita stereotypiat eivät määrittele. Mutta mitä sitten on minulle naiseutta? Koska se on kuitenkin mulle hyvin selvä tunne. Osittain se liittyy siihen miten miehet viähättyvät minusta, katseet, miten toiset näkevät minut. Toisaalta se vain on sellainen hyvin vahva sisäinen tunne, johon liittyy tietynlainen feminiininen voima, ehkä myös tietynlainen herkkyys. Luulen että jokaisella naisella on hyvin omanlaisensa kokemus omasta naiseudestaan. Ja sitten minulla on hyvin naiselliset ulkoiset piirteet; siro pää, lempeät piirteet, isot rinnat jo hyvin nuoresta, pehmeä vatsa, leveä lantio, sirot nilkat ja jalat. Nämä piirteet varmaan vahvistavat sitä miten ulkopuoliset kokevat minut ja miten reagoivat minuun. Nämä naiselliseksi koetut piirteet ovat sen verran vahvat, että muut näkevät minut naisellisena silloinkin kun minulla oli millin siili ja kuljin risaisissa farkuissa ja ruutupaidoissa.

Tuntuu, että naiseuden määritelmä on tullut jotenkin ahtaammaksi viimeisten vuosikymmenien aikana. Koen itseni naiselliseksi yhtähyvin porakone kädessä, roudatessani uskomattoman painavia juttuja, kuin pusutellessa vauvoja.

Eli joo, pitkä turha sepustus, koska en todellakaan tiedä mistä se minun naiseuden kokemukseni kumpuaa :D

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä syntynyt naisen kehoon, mutta en pidä itseäni naisena. Toisaalta en myöskään koe olevani trans tai vastaavakaan, en tiedä oikeita tai kaikkia termejä. Koen kuitenkin, että vaikea elämäni olisi ollut helpompi, jos olisin mies. Monesti olenkin toivonut, että olisin syntynyt mieheksi juurikin tästä syystä, koska miehen elämä on paljon naisen elämää helpompaa. Lisäksi miehenä en olisi joutunut tekemään kotitöitä tai ottamaan tahtomattani vastuuta kaikesta ja voisin vain olla itsekäs ja tehdä mitä huvittaa ilman vastuuta mistään. Olen nainen, enkä halua tehdä kotitöitä, en halua joutua hoitamaan muiden asioita kun en pysty huolehtimaan kun olla edes itsestäni, enkä varsinkaan halua tiskata enää koskaan. Miehenä tämä olisi täysin hyväksyttävää, mutta ei naisena. Olen jopa vakavissani miettinyt sitä sukupuolenvaihdosprosessin aloittamista, jos se olisi keino päästä kaikesta tästä. Kärsin kyllä mielenterveysongelmista ja kuten sanottua en edes koe olevani trans. Joskus epätoivo vain ajaa miettimään epätoivoisia keinoja tilanteesta poispääsyyn.

olisitko ehkä muunsukupuolinen sitten? koita hyväksyä kaikki tunteet ja mietteet sukupuoli-identiteettiäsi koskien. naiseuden kirjo on yhtä krijava kuin ihmisyydenkin. ja tunteet vaihtelee. miten toisten ihmisten huomio ja kehut vaikuttaa suhun? saat olla juuri sellainen kuin olet. ei tarvi tuntea oloaan naiselliseksi vaikka on fyysisesti nainen. on hienoa, että meillä Suomessa saa olla aika vapaasti sellainen kuin on ,muualla on huomattavasti konservatiivisempiaa asenneilmastoltaan.

Olen nainen 100%. En mieti asiaa koskaan eikä se aiheita mitään tuntemuksia. Ihme juttu että tuollaistakin pohditaan.

Löytyy maskuliinisuutta niin näössä kuin teoissa mutta edelleen ne ovat osa minua eivätkä yhtään vähennä sitä naisena olemista eivätkä aiheuta mitään kummempia tuntemuksia.

Teen mitä haluan näytän miltä näytän ja olen nainen. Mitä tuosta oikein voi muuta kaivaa ja miten? Vai pitäisikö keksiä jokin termi itsellenikin vai mitä haet.

Vierailija kirjoitti:

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

en pidä näkemyksestäsi ja itse keskustelu ei ollut edes sinulle tarkoitettu, vaan sille kenelle vastasin

jos pidät seksuaali-identiteetin eri tunnustettuja muotoja jotenkin mielenterveyshäiriöihin verrattavina, sanoisin että mun mielestä sulla taitaa olla häikkää. sekin on ihan ok. seksuaalisuus ja mielenterveys on herkkiä alueita ihmisessä, toivon, että opit tulevaisuudessa itsekin käsittelemään niitä asiallisemmin ja rakentavammin.

Olen nainen. Asiaa mietin lähinnä silloin kun etsin julkista vessaa että osaan mennä oikeasta ovesta.

Teen monia asioita mutta en mieti onko joku laittanut jonkin asian johonkin stereotypiaan vaan Teen mitä tarve on.

Lähinnä koen elämäni niin että mitä minä teen, enkä mitä minä nainen Teen.

Tai miltä minä näytä enkä miltä minä naisena näytän.

Mielestäni sukupuolen vatvominen on täysin hyödytöntä koska asialla ei ole merkitystä minkään suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tälläinen artikkeli oli vuodelta 2015 Voicen sivuilla:

"Miehiset aivot:

- Tykkäät tehdä erilaisia to do -listoja.

- Vastaat rehellisesti, jos joku kysyy mielipidettä ulkonäöstään. Vaikka se tarkoittaisi kuulijan kannalta epämiellyttävää vastausta.

- Luet mieluummin kirjoja, jotka eivät perustu faktaan.

- Osaat ratkaista hyvin matemaattisia ongelmia.

- Karttojen lukeminen on sinulle helppoa.

Naiselliset aivot:

- Sinun on helppo keskustella ihmisten kanssa, vaikka olisit tavannut heidät juuri.

- Et pidä siitä jos sinut keskeytetään.

- Sinua eivät kiinnosta tekniset laitteet kuten kamerat ja tietokoneet.

- Kiinnität mieluummin huomiota taideteoksen kauneuteen kuin tekniikkaan.

- Sinulla on vain vähän kiinnostusta historiallisia tapahtumia kohtaan.

Tutkijoiden mukaan "naisen" aivot ovat yleensä kykenevämpiä empatiaan ja suuriin tunteisiin. Miehet sen sijaan ovat parempia organisoimaan ja käsittelemään tekniikkaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikilla miehillä ei ole niin sanotut miesten aivot, eikä kaikilla naisilla naisten aivot.

Tulosten mukaan näyttää siltä, että miesmäiset aivot omaavat ihmiset tienaavat enemmän. Naismaiset aivot omaavia ihmisiä sen sijaan työskentelee useimmiten asiakaspalvelussa ja sosiaalityössä."

Mun mielestä tuossa on tosi outoja juttuja, ensinnäkin nuo to do-listathan on ihan naisten juttu, koska muka olet nähnyt jonkun miehen tekevän sellaista?

Tai että miehet tykkäävät lukea kirjoja jotka ei perustu faktoihin? Miehet lukee esim. sotakirjoja ja naiset romanttista hömppää, kumpi perustuu faktoihin enemmän?

Nainen ei pidä että hänet keskeytetään? Tykkääkö miehet muka siitä että heidät keskeytetään? Luulen että naiset nimenomaan ovat tottuneempia siihen että keskeytetään, eivätkä mene siitä heti sekaisin.

Naisilla on vain vähän kiinnostusta historiallisiin tapahtumiin? No jaa, mahtaako tuokaan nyt pitää paikkaansa, jos ihmisiä ajatellaan keskimäärin, riippuu vähän, ihmisestä että minkälainen historia kiinnostaa, naisia saattaa kiinnostaa hyvinkin paljon vaikka muodin historia, mutta ei sotahistoria, mutta historia kuin historia.

Juurikin näin.

Eikö tällaisten ominaisuuslistojen aika ole jo ohi?

Kiinnostus historiaan tuskin määrittää naiseutta tai miehisyyttä. 

Esimerkiksi juurikin to-do listat. Harvemmin olen nähnyt miehen tekevän listaa. Muistin apuvälineenä listat ovat kuitenkin hyödyllisiä. Etenkin silloin, kun meneillään on useampi yhtäaikainen projekti. Kiinnostus teknisiin laitteisiin taas? Kyllä minua kiinnostaa millä tavoin saan valo-tai videokuvaan juuri tahtomani tunnelman ja lopputuloksen, mutten sinällään ole kiinnostunut tekniikasta tai teknisten laitteiden korjaamisesta tai rakentamisesta tai jaksa keskustella laitteiden ominaisuuksista. Organisoinnista taas se, että  assistentit/sihteerit ovat organisoinnin mestareita, mutta naisvaltaisesta alasta taitaa kuitenkin olla kyse?

Liitetäänhän naiseuteen ja miehekkyyteen ties minkälaisia listauksia. Enemmän määrittää kuitenkin sisäisen kokemus sukupuolestaan ja se saako ilmaista naisellisiä piirteitään vai pakotetaanko käyttämään enemmän maskuliinisia ominaisuuksia. Meissä jokaisessa on feminiinistä ja maskuliinista energiaa.