Kuinka naiseksi tunnet itsesi?

Eilisen kampaamokäynnin jälkeen tunnen oloni nollan verran naiseksi.

Tai musta tuli kuin joku yli 50v sihteeri-Pirjo tai 12v kiltti hissukkatyttö, mitä olinkin pienenä.

Tukka oli huonossa kunnossa joo ja sitä oli siistittävä, mutta nyt mun luonnonkihara tukka on sellainen pottapolkka, jota en saa edes takaa kiinni kunnolla ja näytän ihan Pelle Hermannilta.

Eikä auta lohdutus, että se kasvaa, koska tuntuu, ettei mun tukka enää kunnolla kasva!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hyvä kysymys ,jota olen usein naisena miettinyt. sanoisin, että sisäisesti tunnen olevani jotain 7-8 hyvinä päivinä. mutta ulkoisesti taas 5-6 huonoina päiviänä. en tunne itseäni kovin viehättäväksi, tai ehkä viehättäväksi mutten mitenkään kauniiksi. ja osaan kyllä rakastaa itsenäni, en vain ole kovin kaunis. ehkä oon söpö sitten hyvänä päivänä suihkunraikkaana?

jotenkin tämä ulkonäköni korreloi paljon sen kanssa miltä tuntuu naisellisuus. olisi ihanaa olla kauniimpi. jos minua kehutaan kauniiksi, niin huomaan olevani täysin sanojan lumoissa, ja se tepsii minuun kyllä . alan pitää sanojasta välittömästi. toisaalta pelkään omaa naisellisuuttani, sitä että olen tosiaan ehkä vähän heikompi jossain asioissa kuin mies, toisaalta olen ehkä vahvempikin. arastelen viehätysvoimaani ja sitä että kun lähden ulos vaikka baariin, löydän kyllä seuraa jos itse kelpuutan seuralaisen ja voisin tuoda hänet kotiini jne. tätä en ole harrastanut kuin pari kertaa elämässäni, lähinnä nuorena. olen arastellut ulkonäköäni niin paljon, että se on vaikuttanut seurusteluunkin. aliarvioin itseäni jatkuvasti vaikka luultavasti olen ihan ns tavallisen näköinen nainen/ihminen, on nätit silmät ,nenä paikallaan ja pusuhuuletkin! tällaista tänne naisellisuudesta tänään.

hyvää jatkoa ketjulle

Kiitos hyvästä vastauksesta. Joku sentään ymmärsi mitä aloituksella tarkoitettiin

Veikkaanpa että suurin osa ymmärsi, vaan ei suurin osa oikein elä enää 1900-luvulla. Jokainen nainen on 100% nainen. Emme elä enää stereotypioiden kautta.

Emmekö tosiaan? Miksi kaupoissa on sitten naisten vaateosastot erikeen ja naisten hajuvedet  yms. ?  Valtaosa naisista pukeutuu täysin erilailla kuin miehet esimerkiksi. Nekö eivät ole stereotypioita?

Noh, minä tuppaan ostamaan päällysvaatteeni miestenosastolta. Sinne pääsee kävellen kun ottaa suuntansa miesten-, eikä naistenosastolle. Monissa miesten takeissa ja retkihousuissa on paremmat taskut ja enemmän taskuja kuin naisten vaatteissa. En mitään käsilaukkuja raahaile, joten taskut ovat tärkeät.

Naisten osastolta ostan alusvaatteet, koska miesten osastolla niitä ei myydä.

Sukkia ja kenkiä ostan molenpien osastoilta.

Ei naistenosasto tarkoita sitä, että vain sitä valikoimaa saa käyttää.

Ulkoisesti 8-10 riippuen päivästä, käytökseltä ja jutuilta 3-5.

Mutta toisaalta, enpä tunne oikeastaan montaakaan naista, joka olisi hyvin stereotyyppinen nainen. Ehkä enemmänkin, että monessa on se yksi stereotyyppinen piirre, kuten minussa tuo ulkonäkö, joissain äiteys, joissain meikkausharrastus, joissain kodinhoito, mutta sitten muut eivät olekaan.

En osaa mielestäni käyttäytyä kuten naisen "kuuluu", en ole nätti enkä hehku keijupölystä ja koen ennemminkin näyttäväni hyvin epäonnistuneelta transvestiitilta, kun harvoin koetan pukeutua mekkoon. Mutta koen silti olevani ihan 100% nainen.

Miltä ylipäätään tuntuu olla nainen/mies? En ole koskaan oikein käsittänyt tätä. Olen nainen ja voin sanoa sen ylpeydellä tuntematta oloani ollenkaan "hassuksi", koska se nyt vaan on biologinen tosiasia. Sen sijaan esimerkiksi yksikään mekkoon pukeutuva naista larppaava perverssi mies ei ole nainen eikä tätä tulisi kohdella naisena, vaikka hän miten vakuuttelisi tuntevansa olevansa yksi meistä siskoista.

Minä olen 100% nainen. Jos joku stereotypia on erilainen kuin minä, se kertoo siitä, että stereotypia on tyhmä, eikä kerro todellisesta naiseuden moninaisuudesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 100% nainen. Jos joku stereotypia on erilainen kuin minä, se kertoo siitä, että stereotypia on tyhmä, eikä kerro todellisesta naiseuden moninaisuudesta mitään.

Mitä on ylipäätään naiseus?  Osaako kukaan määritellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 100% nainen. Jos joku stereotypia on erilainen kuin minä, se kertoo siitä, että stereotypia on tyhmä, eikä kerro todellisesta naiseuden moninaisuudesta mitään.

Mitä on ylipäätään naiseus?  Osaako kukaan määritellä?

Elämän alkumetreillä on läpsäisty pyllylle ja todettu, että tyttö tuli.

Silloin kun trolli ei tee aloitusta niin silloin tälläiseksi älyttömyydeksi aloitukset menee.

Ap:han kysyi: Täytätkö stereotyyppisen naisen kriteerit?

Vai oletteko niin epävarmoja itsestänne, kun käänsitte aloittajaa vastaan tämän aloituksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 100% nainen. Jos joku stereotypia on erilainen kuin minä, se kertoo siitä, että stereotypia on tyhmä, eikä kerro todellisesta naiseuden moninaisuudesta mitään.

Mitä on ylipäätään naiseus?  Osaako kukaan määritellä?

Elämän alkumetreillä on läpsäisty pyllylle ja todettu, että tyttö tuli.

that's it?  Miksi sukupuolista sitten vauhkotaan läpi elämän?

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun trolli ei tee aloitusta niin silloin tälläiseksi älyttömyydeksi aloitukset menee.

Ap:han kysyi: Täytätkö stereotyyppisen naisen kriteerit?

Vai oletteko niin epävarmoja itsestänne, kun käänsitte aloittajaa vastaan tämän aloituksen?

90 % aloituksista käännetään ja väännetään aloittajaa vastaan. Varsinkin, jos aloittaja on huono kirjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni naiseksi kun katson peiliin tai kun katselen itseäni videolta tai kuuntelen ääntäni nauhalta.

Tuo on jo järkyttävää. Et tunne sisältä olevasi nainen, vaan kaikki on kuin katsoisit jotain toista ihmistä, pelottavaa.

Miltä se sitten tuntuu kokea olevansa 100% nainen?

Nyt menkkojen aikaan tuntuu alavatsakivuilta, pieruilta ja löysältä paskalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni naiseksi kun katson peiliin tai kun katselen itseäni videolta tai kuuntelen ääntäni nauhalta.

Tuo on jo järkyttävää. Et tunne sisältä olevasi nainen, vaan kaikki on kuin katsoisit jotain toista ihmistä, pelottavaa.

Ei ole järkyttävää, eikä todellakaan ole pelottavaa, rauhoitu.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 100% nainen. Jos joku stereotypia on erilainen kuin minä, se kertoo siitä, että stereotypia on tyhmä, eikä kerro todellisesta naiseuden moninaisuudesta mitään.

Mitä on ylipäätään naiseus?  Osaako kukaan määritellä?

Elämän alkumetreillä on läpsäisty pyllylle ja todettu, että tyttö tuli.

that's it?  Miksi sukupuolista sitten vauhkotaan läpi elämän?

That's it. Kysy niiltä, jotka vauhkoavat.

Vierailija kirjoitti:

Miltä ylipäätään tuntuu olla nainen/mies? En ole koskaan oikein käsittänyt tätä. Olen nainen ja voin sanoa sen ylpeydellä tuntematta oloani ollenkaan "hassuksi", koska se nyt vaan on biologinen tosiasia. Sen sijaan esimerkiksi yksikään mekkoon pukeutuva naista larppaava perverssi mies ei ole nainen eikä tätä tulisi kohdella naisena, vaikka hän miten vakuuttelisi tuntevansa olevansa yksi meistä siskoista.

Miten naisia kohdellaan?  Eri tavalla siis kaikesta päätellen kuin miehiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 100% nainen. Jos joku stereotypia on erilainen kuin minä, se kertoo siitä, että stereotypia on tyhmä, eikä kerro todellisesta naiseuden moninaisuudesta mitään.

Mitä on ylipäätään naiseus?  Osaako kukaan määritellä?

Elämän alkumetreillä on läpsäisty pyllylle ja todettu, että tyttö tuli.

that's it?  Miksi sukupuolista sitten vauhkotaan läpi elämän?

That's it. Kysy niiltä, jotka vauhkoavat.

Tässähän sitä just kysellään

Ei naiseus tunnu miltään. Minä olen nainen, vaikka luulisin jotain muuta. On naisen kromosomit, ja toistaiseksi myös kohtu, munasarjat, rinnat. Jos ne joskus poistetaan sairauden takia, olen edelleen nainen.

On sairasta kuvitella tietävänsä, miltä tuntuu olla mies tai nainen. Ei toisen sukupuolen nahkoihin voi hypätä. Seksuaalisuuskin herää ja sammuu omia aikojaan, siitäkään ei tarvitse yrittää päätellä mitään. Sukupuoli ei ole tunneasia. Stereotypioita voi etsiä itsestään ja muista ihan täyspäiväisestikin, mutta kenenkään biologiaa se ei muuta.

Eri kulttuurit korostaa eri asioita mieheydessä ja naiseudessa, eikä kukaan ole velvollinen seuraamaan mitään stereotypioita. Kaikin mokomin saa olla, elää ja pukeutua miten haluaa.

Mikä sitten on kulttuurin tuotosta siinä, miten miehet ja naiset erottuu toisistaan? En tiedä. Sukupuolihormonien laatu ja määrä vaikuttaa käytökseen, on biologisia eroavaisuuksia, isompia ja pienempiä. Yksilöllisiä. Se ei tule ikinä muuttumaan, että vain mies voi siittää ja vain nainen voi synnyttää. Toivottavasti vain, jos haluavat.

En osaa kyllä sanoa. En sopinut nuorenakaan oikein poikatytöksi, niitäkin oli koulussa mutta he olivat urheilullisia ja aktiivisia, heidän kaverit oli poikia. Luulin jossain vaiheessa että minun on oltava lesbo, mutta tämmöiset epänaiselliset lesbot ovat monesti sitten aggressiivisia, liikunnallisia, hyperseksuaalisia jne. Itse olen ujo ja rauhallinen.

Ei minulla olisi helpompaa miehen roolissakaan. Helpointa taitaa olla niillä naisilla jotka rakastavat naisellisia hepeneitä ja haluavat kovasti olla viehättäviä, ja miehillä jotka haluavat olla isoja ja lihaksikkaita ja mielellään osallistuvat töihin joissa vaaditaan "miehisiä taitoja".

Ei minulle ole mitään kategoriaa, siis nainenhan minä olen, mutta en keksi mitään stereotyyppiä itselleni. Nämä "epäbinäärit" on ihan keksittyjä juttuja, eihän se edes oikeasti tarkoita mitään.

En koskaan "tunne" olevani nainen (tai ihminen). Vaikea kuvitella, että se "tuntuisi" joltain. Mutta tunnen itseni naiselliseksi joissain tilanteissa. Tämä tapahtuu yleensä suhteessa mieheeni. Esimerkiksi, kun mieheni haluaa tehdä jotain minun hyväkseni tai flirttailee kanssani yms. Tunnen itseni myös erilaiseksi suhteessa miehiin yleensä. Huomaan eron meidän ajattelutavassa ja siinä, mikä meitä motivoi ja miten suhtaudumme esim. avun pyytämiseen ja avun antamiseen. Nyt kun en enää ole tyttönen, eikä minun tarvitse todistaa pärjääväni kaikessa yksinkin, osaan nauttia miesten ja naisten erilaisuudesta.

Voin periaatteessa sanoa olevani nainen, mutta jokin vieläkin takaraivossa huomauttaa, että olen ihan kakara vielä (49 v.). En tiedä pääsenkö tästä ajatuksesta koskaan eroon.

Olen naisena 10, koska olen hyvin feminiinisen näköinen, ääneni on feminiinen ja elekielieni on feminiininen. Lisäksi olen synnyttänyt 3 lasta ja imettänyt vauvani pitkään. Rintani ovat kypsät, minulla on selluliittia ja löysää nahkaa ja rasvaa vatsassa. Rasva kertyy vatsaan, peppuun ja reisiin, nilkat ja ranteet ja käsivarret ja sääret ovat hoikat. Tykkään leipoa ja laittaa kotia, haaveilla ja olla omissa oloissa, tehdä käsitöitä, lukea romaaneja tai runoja. Itsensä kehittäminen kiinnostaa aina. Mutta voin sanoa, että minua suorastaan vituttaa olla nainen! Kaikki hormonien tuomat tunne-elämän heittelyt ja liika pohtiminen ja mieheni odotukset. Töissä olen näkymätön, peruspuurtaja, miehet etenee vauhdilla eteenpäin, minä en. Olisin kyllä paljon mieluummin syntynyt mieheksi.