Kuinka naiseksi tunnet itsesi?

Enpä ollenkaan.Vanha ja ruma äijä kun nyt jo olen.

Minulla ei ole koskaan ollut sukupuolen tuntoa. Ei minkäänlaista. En osaa itse ajatella edes mihin moista tarvitaan ja miten sellaista asiaa voi itsessään kokea. En koe itseäni muuksikaan, olen vain olento maailmassa.

Ulkoisesti ja elimellisesti täytän oletuksen naisesta, kenties hyvin naisellisestakin sellaisesta. En vain koe millään lailla sukupuoltani itse. Muut sitä toki ovat sanoillaan ja teoillaan osoittaneet ja osoittavat  edelleen ( esim. ahdistelu, vähättely, mielipiteeni jyrääminen yms paska). 

mä olen 6 osaa nainen, 3 osaa tyttö ja 1 osaa  poika.

En ole ikinä kokenut itseäni naiseksi, mieheksi, tai edes kissaksi. Nainen kiistatta olen, eikä se asia muuttuisi, vaikka leikkelisi itseä.

Minulla on hyvä ammatti, harrastan miehisiä lajeja myös, en koskaan ole antanut sukupuolen rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun trolli ei tee aloitusta niin silloin tälläiseksi älyttömyydeksi aloitukset menee.

Ap:han kysyi: Täytätkö stereotyyppisen naisen kriteerit?

Vai oletteko niin epävarmoja itsestänne, kun käänsitte aloittajaa vastaan tämän aloituksen?

90 % aloituksista käännetään ja väännetään aloittajaa vastaan. Varsinkin, jos aloittaja on huono kirjoittamaan.

Tämä olisi voinut olla ihan mukavakin ketju.

Selvästi niin naisellisia ovat, kun niin syvällisesti ajattelevat aloitusta. Stereotyyppiset naiset kun ovat huumorintajuttomia.

Eli jos sinulla on hyvä huumorintaju oletkin oikeasti mies? Ja mies jolla ei ole huumorintajua onkin nainen? Eli jos kummallakin suhteessa on hyvä huumorintaju kyseessä onkin oikeasti homosuhde?

Sä tulkitsit tekstiäni hyvin huvittavasti.

Tarkoitinpa sitä, kun tässä ketjussa ollaan niin vahvasti puolustelemassa itseään. Paistaa niin vahvasti ettei kevyesti olla suhtauduttu tähän aloitukseen. Voisi ihmiset omaa mieltä rentouttaa.

Tosi paksut penikset ovat hämmästyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä foorumi on erittäin naisvastainen. Nainen ei saisi olla naisellinen. Naurettavaa. N22

Tämä palsta on erittäin vihamielinen uusille tulokkaille. Täällä vaan ymmärretään kymmeniä vuosia palstanneille.

Sua näköjään sanotaan kuvottavaksi mieheksi ja toisia pietarin trolleiksi taikka mammoiksi.

Tämä palsta on vain olettamista mitä toiset ovat.

Mua ollaan sanottu setä mieheksi, mummoksi, hyvin nuoreksi ja kaikenlaiseksi.

2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

en pidä näkemyksestäsi ja itse keskustelu ei ollut edes sinulle tarkoitettu, vaan sille kenelle vastasin

jos pidät seksuaali-identiteetin eri tunnustettuja muotoja jotenkin mielenterveyshäiriöihin verrattavina, sanoisin että mun mielestä sulla taitaa olla häikkää. sekin on ihan ok. seksuaalisuus ja mielenterveys on herkkiä alueita ihmisessä, toivon, että opit tulevaisuudessa itsekin käsittelemään niitä asiallisemmin ja rakentavammin.

Minä en pidä sinun näkemyksestäsi. Olen myös sitä mieltä, että sinä olet vaarallinen mielipiteinesi nuorille ja erityisesti nuorille tytöille, joilla tämä karmea muoti-ilmiö on muodostunut jo epidemiaksi. Muunsukupuoliseksi identifioituminen nimenomaan on mielenterveyden häiriö ja sen näkee näistä ihmisistä jo kauas ja jos sattuu lähemmin tuntemaan (kuten minä esim.), niin sen tietää sitten ihan oikeasti. Sinun tavassasi levittää pseudotiedettä viattomasti sivulauseissa ja kirjoitustesi lopussa ei ole mitään rakentavaa tai asiallista. Se on manipuloivaa ja katalaa.

Ei muunsukupuolisuutta ole kyllä kategorisoitu miksikään mt-häiriöksi, tai sairauteen kuuluvaksi. Nyt kyllä väität, tai esität väitteenä jotakin sellaista, mille ei ole mitään todisteita, diagnooseja, tai arvointiasteikkoakaan. Muunsukupuolisuudesta, sen kertomisesta, tai siitä, ei ole mitään vahinkoa ja/tai haittaa nuorille tytöille. Oli sitten epävarma, tai epätietoinen omasta sukupuoli-identiteetistään. Kaikki selviää jokaiselle sitten aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että tuntee itsensä naiseksi? Tunnen itseni ihmiseksi.

Kai se on sitä, että "Hmm... minulle tulee näköjään kuukautiset, olen sitten varmaankin nainen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tuntenut itseni hyvin naiseksi (nuorempana tytöksi). Mutta hyvä kysymys; mitä se oikein tarkoittaa, miltä se sitten tuntuu? Olen kasvanut 70-luvun lopun hyvin liberaalissa ilmapiirissä Hollannissa. Vanhempani ja kaverinsa olivat hipahtavia opiskelijoita. Edellisen sukupolven sukupuolirooleja ja yleisiä odotuksia ja autoritäärisiä normeja rikottiin tietoisesti. Minulla oli vapaa kasvatus ja kasvoin melko kokeellisessa ympäristössä, jossa haluttiin tukea lasten itseohjautuvuutta eikä sukupuolilla todellakaan ollut sellaista selkeää ulkoamääriteltyä paikkaa. Esim vaatetus oli todella sukupuolineutraalia, samoin hiusten pituus ja värit, myöskään leluja ei määritelty poika- tai tyttömäisiksi, leluja oli vähän ja meitä kannustettiin ensisijaisesti rakentamaan ja tekemään itse. Alastomuus oli normaalia, samoin aikuisten haastaminen ja lasten tukeminen itseilmaisuun. Toisaalta jo ukkini oli aina perheen ruuanlaittaja ja mummini taas perheen kuski, ukilla ei edes ollut ajokorttia ja mummi tykkäsi autoista

Olen ehkä kasvanut sellaiseen hyvin laajaan käsitykseen sukupuolista, joita stereotypiat eivät määrittele. Mutta mitä sitten on minulle naiseutta? Koska se on kuitenkin mulle hyvin selvä tunne. Osittain se liittyy siihen miten miehet viähättyvät minusta, katseet, miten toiset näkevät minut. Toisaalta se vain on sellainen hyvin vahva sisäinen tunne, johon liittyy tietynlainen feminiininen voima, ehkä myös tietynlainen herkkyys. Luulen että jokaisella naisella on hyvin omanlaisensa kokemus omasta naiseudestaan. Ja sitten minulla on hyvin naiselliset ulkoiset piirteet; siro pää, lempeät piirteet, isot rinnat jo hyvin nuoresta, pehmeä vatsa, leveä lantio, sirot nilkat ja jalat. Nämä piirteet varmaan vahvistavat sitä miten ulkopuoliset kokevat minut ja miten reagoivat minuun. Nämä naiselliseksi koetut piirteet ovat sen verran vahvat, että muut näkevät minut naisellisena silloinkin kun minulla oli millin siili ja kuljin risaisissa farkuissa ja ruutupaidoissa.

Tuntuu, että naiseuden määritelmä on tullut jotenkin ahtaammaksi viimeisten vuosikymmenien aikana. Koen itseni naiselliseksi yhtähyvin porakone kädessä, roudatessani uskomattoman painavia juttuja, kuin pusutellessa vauvoja.

Eli joo, pitkä turha sepustus, koska en todellakaan tiedä mistä se minun naiseuden kokemukseni kumpuaa :D

Tuli tuosta mies/nais aivoista mieleen; itsekin olen huvikseni tehnyt useamman sellaisen nettitestin ja aina saanut tulokseksi, että minulla on suurimmaksi osaksi miestyypilliset aivot. Jotenkin tuntuu, että tässä on enemmän variaatioita yksilöiden kuin sukupuolten välillä.

Joo, olen hyvä lukemaan karttaa, sisäinen suunnantuntemus on melko vahva, tykkään lukea faktakirjallisuutta, olen analyyttinen ja suurimman osan ajasta en mene tunteideni mukaan, olen myös kaaottinen Äitiys on aina ollut minulle sekä ihan älyttömän antoisaa ja mielenkiintoista, että järjettömän ahdistavaa ja käsittämättömän tylsää. En mielistele ketään, mutta en myöskään loukkaa rehellisyyden nimissä. Olen aina halunnut ymmärtää miten ja miksi joku tai jokin toimii, mutta loppujen lopuksi aika pinnallinen taso riittää tyydyttämään uteliaisuuteni. Tykkään vaatteista, liehuvista mekoista ja korkokengistä, mutta farkut ja t-paita käyvät aivan yhtähyvin monta päivää peräkkäin

Olisi mielenkiintoista lukea miten näitä aivojuttuja tutkitaan. Minkälainen populaatio, minkä ikäisiä, millä (kulttuuri) taustalla. Voisin hyvin kuvitella, että nuorilla kasvavilla on suurempi tarve määritellä jotenkin itseään, kuin hieman vanhemmille ja kokeneemmille.

Muistan yhden nettiartikkelin (luulisin, että Ylellä), jossa oli tutkittu sukupuolirooleja aivotutkimuksen näkökulmasta. Sen mukaan noin 25 prosentilla naisista olisi "miesmäiset" aivot ja miehillä vastaavasti noin 25 prosentilla "naismaiset" aivot. Muita ei siinä tapauksessa oltu tutkittu. Eli selkeää vastausta siihen, että onko sukupuoliroolit biologian vai sosiologian aikaansaannosta ei saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

Ja oikea tiede on? Biologiaa, psykologiaa, sosiologiaa, yhteiskuntatieteitä, juridiikkaa, filosofiaa, kasvatustieteitä? Kaikki liittyvät sukupuoleen tai sen kokemiseen tai sen ilmentämiseen jollakin tavalla. Objektiivisuuskin on hyvä asia, sitä tuntuu välillä puuttuvan ihan molemmilta osapuolilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

en pidä näkemyksestäsi ja itse keskustelu ei ollut edes sinulle tarkoitettu, vaan sille kenelle vastasin

jos pidät seksuaali-identiteetin eri tunnustettuja muotoja jotenkin mielenterveyshäiriöihin verrattavina, sanoisin että mun mielestä sulla taitaa olla häikkää. sekin on ihan ok. seksuaalisuus ja mielenterveys on herkkiä alueita ihmisessä, toivon, että opit tulevaisuudessa itsekin käsittelemään niitä asiallisemmin ja rakentavammin.

Minä en pidä sinun näkemyksestäsi. Olen myös sitä mieltä, että sinä olet vaarallinen mielipiteinesi nuorille ja erityisesti nuorille tytöille, joilla tämä karmea muoti-ilmiö on muodostunut jo epidemiaksi. Muunsukupuoliseksi identifioituminen nimenomaan on mielenterveyden häiriö ja sen näkee näistä ihmisistä jo kauas ja jos sattuu lähemmin tuntemaan (kuten minä esim.), niin sen tietää sitten ihan oikeasti. Sinun tavassasi levittää pseudotiedettä viattomasti sivulauseissa ja kirjoitustesi lopussa ei ole mitään rakentavaa tai asiallista. Se on manipuloivaa ja katalaa.

Ei muunsukupuolisuutta ole kyllä kategorisoitu miksikään mt-häiriöksi, tai sairauteen kuuluvaksi. Nyt kyllä väität, tai esität väitteenä jotakin sellaista, mille ei ole mitään todisteita, diagnooseja, tai arvointiasteikkoakaan. Muunsukupuolisuudesta, sen kertomisesta, tai siitä, ei ole mitään vahinkoa ja/tai haittaa nuorille tytöille. Oli sitten epävarma, tai epätietoinen omasta sukupuoli-identiteetistään. Kaikki selviää jokaiselle sitten aikanaan.

"Muunsukupuolisuutta" ei ole olemassa lainkaan, sitä ei periaatteessa voi kategorioida mihinkään. Yhtä vähän kuin yksisarvisia. Muunsukupuoliseksi itseään väittävällä henkilöllä, useimmiten tytöllä, on mielenterveysongelmia. Näin se vain on. Minun tuttavapiirissäni on kaksi tyttöä, jotka ovat menneet mukaan tähän ansaan ja voin kertoa, että molemmilla on asiat mielenterveydellisesti erittäin huonosti. Vaikka mielenterveys ei ollut vahva ennen tätä "identifioitumista", niin sen jälkeiset tapahtumat (ja seura, jossa liikkuvat ja siihen liittyvä ideologinen propaganda) on pahentanut molempien tilannetta satakertaisesti. Tässä ilmiössä ei kertakaikkiaan ole mitään hupaisaa. Kuvottaa kaikki tuollainen kevyt puhe, että: "Jokainen meistä aikanaan löytää sen oman sukupuoli-identiteettinsä, ja pälä pälä." Tässä on kyse jostain aivan muusta. Näiden perheiden tilannetta on tuskallista katsoa sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

Ja oikea tiede on? Biologiaa, psykologiaa, sosiologiaa, yhteiskuntatieteitä, juridiikkaa, filosofiaa, kasvatustieteitä? Kaikki liittyvät sukupuoleen tai sen kokemiseen tai sen ilmentämiseen jollakin tavalla. Objektiivisuuskin on hyvä asia, sitä tuntuu välillä puuttuvan ihan molemmilta osapuolilta.

En jaksanut tuota "oikea tiede" -juttua alkaa yksityiskohtaisemmin tuossa avaamaan. Pidän kyllä noita kaikkia mainitsemiasi oikeina, mutta kaikkiin niistä (kyllä, jopa biologiaan) ollaan tunkemassa tuota pseudotieteellistä roskaa. Ja monissa noissa se jo kukoistaa täysillä. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

Ja oikea tiede on? Biologiaa, psykologiaa, sosiologiaa, yhteiskuntatieteitä, juridiikkaa, filosofiaa, kasvatustieteitä? Kaikki liittyvät sukupuoleen tai sen kokemiseen tai sen ilmentämiseen jollakin tavalla. Objektiivisuuskin on hyvä asia, sitä tuntuu välillä puuttuvan ihan molemmilta osapuolilta.

http://www.vauva.fi/keskustelu/4732947/erika-helin-elattanyt-itsensa-on…

Menisitkö vaikka tuonne riehumaan, tämä on gender-kriittinen keskustelu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

en pidä näkemyksestäsi ja itse keskustelu ei ollut edes sinulle tarkoitettu, vaan sille kenelle vastasin

jos pidät seksuaali-identiteetin eri tunnustettuja muotoja jotenkin mielenterveyshäiriöihin verrattavina, sanoisin että mun mielestä sulla taitaa olla häikkää. sekin on ihan ok. seksuaalisuus ja mielenterveys on herkkiä alueita ihmisessä, toivon, että opit tulevaisuudessa itsekin käsittelemään niitä asiallisemmin ja rakentavammin.

Minä en pidä sinun näkemyksestäsi. Olen myös sitä mieltä, että sinä olet vaarallinen mielipiteinesi nuorille ja erityisesti nuorille tytöille, joilla tämä karmea muoti-ilmiö on muodostunut jo epidemiaksi. Muunsukupuoliseksi identifioituminen nimenomaan on mielenterveyden häiriö ja sen näkee näistä ihmisistä jo kauas ja jos sattuu lähemmin tuntemaan (kuten minä esim.), niin sen tietää sitten ihan oikeasti. Sinun tavassasi levittää pseudotiedettä viattomasti sivulauseissa ja kirjoitustesi lopussa ei ole mitään rakentavaa tai asiallista. Se on manipuloivaa ja katalaa.

Ei muunsukupuolisuutta ole kyllä kategorisoitu miksikään mt-häiriöksi, tai sairauteen kuuluvaksi. Nyt kyllä väität, tai esität väitteenä jotakin sellaista, mille ei ole mitään todisteita, diagnooseja, tai arvointiasteikkoakaan. Muunsukupuolisuudesta, sen kertomisesta, tai siitä, ei ole mitään vahinkoa ja/tai haittaa nuorille tytöille. Oli sitten epävarma, tai epätietoinen omasta sukupuoli-identiteetistään. Kaikki selviää jokaiselle sitten aikanaan.

Minusta se alkaa olemaan, jos se muodostuu itselleen ongelmaksi, mitä se todella näyttää tehneen monelle.

Missään muussa elävien outusten parissa ei taida ilmetä tätä, jos pitää miettiä päivät pitkät miltä tuntuu se oma sukupuoli.Tuntuuko mieheltä vai tuntuuko naiselta ja mitä muut näkevät ja mitä minä näen ja pitäisikö leikata vai ei ja tuntuuko pahalta jos pasissa lukee M tai F. Pitäisi olla lähinnä kiitollinen, jos ne pissivärkit toimivat moitteettomasti ja sinne uimahalliin on varaa mennä. Mutta ei, mietitään tuntuuko oikealta vai väärältä se pukuhuone ja sen alakerran ulkonäkö pitää saada leikata määrättyyn muotoon, vaikka leikkauksessa oli mitä riskejä tahansa ja nyt nämä muunsukupuoliset haluaisi poistaa sen tosiasian, että meissä jokaisessa on miestereotypioita ja naisstereotypiota. Jopa siinä kaikkien naisellisemmassa tai miehekkäämässä miehessä. Koska muutenhan he eivät voi erottua muista.

Argggh.. ihan olen 100 prosenttinen nainen. Kaikilla piirteilläni. Yhtä nainen nyt kuin silloin kun meikkasin ja käytin hametta. (En enää meikkaa kuin harvoin etc.).

Mikä into nykyään on erotella feminiinisiä ja maskuliinisia piirteitä..

Ei tunnu mitenkään oudolta sanoa olevani nainen. Ei sitten mitenkään. Eikä ole ikinä tuntunutkaan.Jos joku teennäinen "maskuliininen* piirre on esim. Seuraan paljon urheilua niin en tunne tippaakaan vähemmän itseäni naiseksi.

Outoja aikoja elämme.

Vaimoni sanoi että samaistuu miehiin yhtä paljon kuin naisiin. Tekee raksahommia ja osaa korjata asioita eikä ikinä käyttäisi korkokenkiä, stringejä tai sheivaisi posliinia. On myös omien sanojen mukaan 100% hetero eli kiihoittuu vain miehistä.

Mikä on palstan arvio vaimon "miehelkyydestä"?

Omituinen aloitus. Todella omituinen. On monta tapaa olla nainen eikä niistä yksikään ole mitenkään vajaa.

Vierailija kirjoitti:

Omituinen aloitus. Todella omituinen. On monta tapaa olla nainen eikä niistä yksikään ole mitenkään vajaa.

Nailed it!👍