Kuinka naiseksi tunnet itsesi?
Totta kai virallisesti olemme naisia, mutta tunnetko itsesi täysin 100% naiseksi? Kuinka feminiininen olet? Onko sinussa jotain maskuliinisuutta? Täytätkö kaikki stereotypiset kriteerit ? Oletko kaikkien naisten esikuva?
Kun kerrot olevasi nainen, tuntuuko sinusta koskaan vähän hassulta sanoa se?
Enkä tarkoita, että tuntisi olevansa mies tai miehinen vaan että on naiseksi hieman vajavainen.
Kuinka nainen olet 0-10 asteikolla?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
hyvä kysymys ,jota olen usein naisena miettinyt. sanoisin, että sisäisesti tunnen olevani jotain 7-8 hyvinä päivinä. mutta ulkoisesti taas 5-6 huonoina päiviänä. en tunne itseäni kovin viehättäväksi, tai ehkä viehättäväksi mutten mitenkään kauniiksi. ja osaan kyllä rakastaa itsenäni, en vain ole kovin kaunis. ehkä oon söpö sitten hyvänä päivänä suihkunraikkaana?
jotenkin tämä ulkonäköni korreloi paljon sen kanssa miltä tuntuu naisellisuus. olisi ihanaa olla kauniimpi. jos minua kehutaan kauniiksi, niin huomaan olevani täysin sanojan lumoissa, ja se tepsii minuun kyllä . alan pitää sanojasta välittömästi. toisaalta pelkään omaa naisellisuuttani, sitä että olen tosiaan ehkä vähän heikompi jossain asioissa kuin mies, toisaalta olen ehkä vahvempikin. arastelen viehätysvoimaani ja sitä että kun lähden ulos vaikka baariin, löydän kyllä seuraa jos itse kelpuutan seuralaisen ja voisin tuoda hänet kotiini jne. tätä en ole harrastanut kuin pari kertaa elämässäni, lähinnä nuorena. olen arastellut ulkonäköäni niin paljon, että se on vaikuttanut seurusteluunkin. aliarvioin itseäni jatkuvasti vaikka luultavasti olen ihan ns tavallisen näköinen nainen/ihminen, on nätit silmät ,nenä paikallaan ja pusuhuuletkin! tällaista tänne naisellisuudesta tänään.
hyvää jatkoa ketjulle
Kiitos hyvästä vastauksesta. Joku sentään ymmärsi mitä aloituksella tarkoitettiin
Nainen olen mutta en mitenkään siro ja naisellinen vaikka onkin pitkät hiukset joten 6-7 ulkonäöstä. Luonne on aika tasapuolinen joten 5-6 luonteeltani nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hyvä kysymys ,jota olen usein naisena miettinyt. sanoisin, että sisäisesti tunnen olevani jotain 7-8 hyvinä päivinä. mutta ulkoisesti taas 5-6 huonoina päiviänä. en tunne itseäni kovin viehättäväksi, tai ehkä viehättäväksi mutten mitenkään kauniiksi. ja osaan kyllä rakastaa itsenäni, en vain ole kovin kaunis. ehkä oon söpö sitten hyvänä päivänä suihkunraikkaana?
jotenkin tämä ulkonäköni korreloi paljon sen kanssa miltä tuntuu naisellisuus. olisi ihanaa olla kauniimpi. jos minua kehutaan kauniiksi, niin huomaan olevani täysin sanojan lumoissa, ja se tepsii minuun kyllä . alan pitää sanojasta välittömästi. toisaalta pelkään omaa naisellisuuttani, sitä että olen tosiaan ehkä vähän heikompi jossain asioissa kuin mies, toisaalta olen ehkä vahvempikin. arastelen viehätysvoimaani ja sitä että kun lähden ulos vaikka baariin, löydän kyllä seuraa jos itse kelpuutan seuralaisen ja voisin tuoda hänet kotiini jne. tätä en ole harrastanut kuin pari kertaa elämässäni, lähinnä nuorena. olen arastellut ulkonäköäni niin paljon, että se on vaikuttanut seurusteluunkin. aliarvioin itseäni jatkuvasti vaikka luultavasti olen ihan ns tavallisen näköinen nainen/ihminen, on nätit silmät ,nenä paikallaan ja pusuhuuletkin! tällaista tänne naisellisuudesta tänään.
hyvää jatkoa ketjulle
Kiitos hyvästä vastauksesta. Joku sentään ymmärsi mitä aloituksella tarkoitettiin
Veikkaanpa että suurin osa ymmärsi, vaan ei suurin osa oikein elä enää 1900-luvulla. Jokainen nainen on 100% nainen. Emme elä enää stereotypioiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olla naiseksi hieman vajavainen?
esim,
-on miehisiä piirteitä ulkonäössä
- harrastaa jotain maskuliinista
- pukeutuu maskuliinisesti
jotain sellaisia piirteitä, jotka ei ole niin naisellisia
Ei se silti tee vajavaiseksi naiseksi. Naiseutta on yhtä montaa erilaista kuin on naista. Ei nykypäivänä ole sellaista määritelmää mikä on naisellista.
Ei tietenkään ole yhtä tiettyä määritelmää, mutta jokaisella on oma henkilökohtainen määritelmänsä/uskomuksensa naiseudesta
On joo vähän hämärä aloitus.
Epäilen, että ap on nuori, jolla on identiteettipohdinta käynnissä itsellään, ja siksi kysyy tällaista.
Aapeelle sanon, että ensinnäkin ei ole olemassa sellaista ihmistä, jolla olisi pelkästään naiselliseksi miellettyjä piirteitä, miten ne milloinkin käsitetäänkin. Eikä tietenkään myöskään miestä, jolla olisi pelkkiä maskuliiniseksi miellettyjä piirteitä. Ja hyvä niin, koska sellainen ihminen olisi täysi hirviö. Sellainen tuskin olisi edes elinkelpoinen kovin pitkään.
Nainen on täysin nainen vaikka hänellä on näitä "maskuliinisia" piirteitä, samoin kuin mies jolla on "feminiinisiä" piirteitä on täysi mies. Mitään vajavaisuutta siihen ei sisälly, vaan päin vastoin normaalia, täyttä ihmisyyttä.
Setätäti vastasi nyt vähän vakavasti, mutta menköön, koska tää voi joillekin olla ihan relevanttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olla naiseksi hieman vajavainen?
esim,
-on miehisiä piirteitä ulkonäössä
- harrastaa jotain maskuliinista
- pukeutuu maskuliinisesti
jotain sellaisia piirteitä, jotka ei ole niin naisellisia
Ei se silti tee vajavaiseksi naiseksi. Naiseutta on yhtä montaa erilaista kuin on naista. Ei nykypäivänä ole sellaista määritelmää mikä on naisellista.
Ei tietenkään ole yhtä tiettyä määritelmää, mutta jokaisella on oma henkilökohtainen määritelmänsä/uskomuksensa naiseudesta
Kyllä ja ap listasikin oman näkemyksensä, eli että on olemassa kivikautinen ajatus naiseudesta. Hän pyysi meitä vastaamaan olemmeko vajavaisia naisia koska emme sovi hänen stereotypiseen kuvaansa. Aloitus on sikäli huono jo lähtökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olla naiseksi hieman vajavainen?
esim,
-on miehisiä piirteitä ulkonäössä
- harrastaa jotain maskuliinista
- pukeutuu maskuliinisesti
jotain sellaisia piirteitä, jotka ei ole niin naisellisia
Ei se silti tee vajavaiseksi naiseksi. Naiseutta on yhtä montaa erilaista kuin on naista. Ei nykypäivänä ole sellaista määritelmää mikä on naisellista.
Ap on myrkyllinen naisvihaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hyvä kysymys ,jota olen usein naisena miettinyt. sanoisin, että sisäisesti tunnen olevani jotain 7-8 hyvinä päivinä. mutta ulkoisesti taas 5-6 huonoina päiviänä. en tunne itseäni kovin viehättäväksi, tai ehkä viehättäväksi mutten mitenkään kauniiksi. ja osaan kyllä rakastaa itsenäni, en vain ole kovin kaunis. ehkä oon söpö sitten hyvänä päivänä suihkunraikkaana?
jotenkin tämä ulkonäköni korreloi paljon sen kanssa miltä tuntuu naisellisuus. olisi ihanaa olla kauniimpi. jos minua kehutaan kauniiksi, niin huomaan olevani täysin sanojan lumoissa, ja se tepsii minuun kyllä . alan pitää sanojasta välittömästi. toisaalta pelkään omaa naisellisuuttani, sitä että olen tosiaan ehkä vähän heikompi jossain asioissa kuin mies, toisaalta olen ehkä vahvempikin. arastelen viehätysvoimaani ja sitä että kun lähden ulos vaikka baariin, löydän kyllä seuraa jos itse kelpuutan seuralaisen ja voisin tuoda hänet kotiini jne. tätä en ole harrastanut kuin pari kertaa elämässäni, lähinnä nuorena. olen arastellut ulkonäköäni niin paljon, että se on vaikuttanut seurusteluunkin. aliarvioin itseäni jatkuvasti vaikka luultavasti olen ihan ns tavallisen näköinen nainen/ihminen, on nätit silmät ,nenä paikallaan ja pusuhuuletkin! tällaista tänne naisellisuudesta tänään.
hyvää jatkoa ketjulle
Kiitos hyvästä vastauksesta. Joku sentään ymmärsi mitä aloituksella tarkoitettiin
Veikkaanpa että suurin osa ymmärsi, vaan ei suurin osa oikein elä enää 1900-luvulla. Jokainen nainen on 100% nainen. Emme elä enää stereotypioiden kautta.
Emmekö tosiaan? Miksi kaupoissa on sitten naisten vaateosastot erikeen ja naisten hajuvedet yms. ? Valtaosa naisista pukeutuu täysin erilailla kuin miehet esimerkiksi. Nekö eivät ole stereotypioita?
Tunnen itseni 100% naiseksi koska olen nainen. Kiva että sukupuoli-identiteetti on selkeä.
Olen aina tuntenut itseni ihmiseksi. Naisellisuus on sosiaalinen määritelmä, pääosin miesten luoma luettelo ominaisuuksista, joita he haluaifivat naisilla olevan. Esim mies-vahva, nainen-heikko -tyyppistä naisvihaa.
Onneksi en ole kovin voimakkaasti sisäistänyt sellaisia ominaisuuksia, enkä näe järkeväksi pyrkiä olemaan sillä lailla määritellysti 'naisellinen'.
Tunnen itseni naiseksi kun katson peiliin tai kun katselen itseäni videolta tai kuuntelen ääntäni nauhalta.
Vierailija kirjoitti:
On joo vähän hämärä aloitus.
Epäilen, että ap on nuori, jolla on identiteettipohdinta käynnissä itsellään, ja siksi kysyy tällaista.
Aapeelle sanon, että ensinnäkin ei ole olemassa sellaista ihmistä, jolla olisi pelkästään naiselliseksi miellettyjä piirteitä, miten ne milloinkin käsitetäänkin. Eikä tietenkään myöskään miestä, jolla olisi pelkkiä maskuliiniseksi miellettyjä piirteitä. Ja hyvä niin, koska sellainen ihminen olisi täysi hirviö. Sellainen tuskin olisi edes elinkelpoinen kovin pitkään.
Nainen on täysin nainen vaikka hänellä on näitä "maskuliinisia" piirteitä, samoin kuin mies jolla on "feminiinisiä" piirteitä on täysi mies. Mitään vajavaisuutta siihen ei sisälly, vaan päin vastoin normaalia, täyttä ihmisyyttä.
Setätäti vastasi nyt vähän vakavasti, mutta menköön, koska tää voi joillekin olla ihan relevanttia.
Se vaan, että inhimillisiä piirteitä, joita esiintyy molemmissa sukupuolissa ja jotka kuuluvat ihmisyyteen, ei pidä sukupuolistaa. Vai onko sinusta ihan ok sanoa, että väkivaltaisuus on maskuliinista ja kuuluu mieheyteen? Joten mies, joka ei ole väkivaltainen on vain 5% mies? Eli "feminiininen ja maskuliininen" ovat sanoja, joita ei vain pidä käyttää.
Omaan lihaksikkaita muotoja (mies tyyppistä)
Olen empaattinen (nais tyyppistä)
Asun yksin ja en juopottele tavaksi (epä mies tyyppistä)
En syö vanukkaita (ehdottomasti minua ei voi sanoa mieheksi)
T: 20% stereotyyppinen mies
Hauska kun ap puhuu käsitteellä -me naiset-, vaikea uskoa naiseksi! Ap todnäk on yksintumputtava sovinisti. Tai sitten todella surullisen kuuloinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni naiseksi kun katson peiliin tai kun katselen itseäni videolta tai kuuntelen ääntäni nauhalta.
Tuo on jo järkyttävää. Et tunne sisältä olevasi nainen, vaan kaikki on kuin katsoisit jotain toista ihmistä, pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olla naiseksi hieman vajavainen?
esim,
-on miehisiä piirteitä ulkonäössä
- harrastaa jotain maskuliinista
- pukeutuu maskuliinisesti
jotain sellaisia piirteitä, jotka ei ole niin naisellisia
Ei se silti tee vajavaiseksi naiseksi. Naiseutta on yhtä montaa erilaista kuin on naista. Ei nykypäivänä ole sellaista määritelmää mikä on naisellista.
Ap on myrkyllinen naisvihaaja.
Olen feministi
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni naiseksi kun katson peiliin tai kun katselen itseäni videolta tai kuuntelen ääntäni nauhalta.
Tuo on jo järkyttävää. Et tunne sisältä olevasi nainen, vaan kaikki on kuin katsoisit jotain toista ihmistä, pelottavaa.
Miltä se sitten tuntuu kokea olevansa 100% nainen?
Vierailija kirjoitti:
Hauska kun ap puhuu käsitteellä -me naiset-, vaikea uskoa naiseksi! Ap todnäk on yksintumputtava sovinisti. Tai sitten todella surullisen kuuloinen nainen.
Mikä tässä nyt on niin järkyttävää ja surullista?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olla naiseksi hieman vajavainen?
esim,
-on miehisiä piirteitä ulkonäössä
- harrastaa jotain maskuliinista
- pukeutuu maskuliinisesti
jotain sellaisia piirteitä, jotka ei ole niin naisellisia
Ei se silti tee vajavaiseksi naiseksi. Naiseutta on yhtä montaa erilaista kuin on naista. Ei nykypäivänä ole sellaista määritelmää mikä on naisellista.
Ap on myrkyllinen naisvihaaja.
Olen feministi
-ap
Tämä paljasti jo apn olevan palstalla pyörivä sovinisti.
ööö siis ihan 100% naiseksi vaikken ole mikään feminiinisyyden multihuipentuma, mutta ihan tarpeeksi feminiininen ja ihan 100% nainen.