Lue keskustelun säännöt.
Kuinka naiseksi tunnet itsesi?
17.07.2022 |
Totta kai virallisesti olemme naisia, mutta tunnetko itsesi täysin 100% naiseksi? Kuinka feminiininen olet? Onko sinussa jotain maskuliinisuutta? Täytätkö kaikki stereotypiset kriteerit ? Oletko kaikkien naisten esikuva?
Kun kerrot olevasi nainen, tuntuuko sinusta koskaan vähän hassulta sanoa se?
Enkä tarkoita, että tuntisi olevansa mies tai miehinen vaan että on naiseksi hieman vajavainen.
Kuinka nainen olet 0-10 asteikolla?
Kommentit (136)
Minulla ei ole sukupuoli-identiteettiä tavalla jolla voisin analysoida kuinka naiseksi tunnen oloni. Olen nainen, ja tunnen olon omaksi itsekseni. Olenko feminiininen tai maskuliininen piirteiltäni, tavoiltani ym vaihtelee mutta ei saa minua tuntemaan oloani muuksi kuin itsekseni. Olen nainen, eikä naiseus ole mielestäni kapea laatikko joka rajoittaa siten, että jos on maskuliiniseksi ei enää siihen naiseuteen sopisi. Miltä tuntuu olla nainen, miltä tuntuu olla mies? En tiedä mitään muuta, kuin miltä tuntuu olla minä ja satun olemaan sukupuoleltani nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.
minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.
Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.
en pidä näkemyksestäsi ja itse keskustelu ei ollut edes sinulle tarkoitettu, vaan sille kenelle vastasin
jos pidät seksuaali-identiteetin eri tunnustettuja muotoja jotenkin mielenterveyshäiriöihin verrattavina, sanoisin että mun mielestä sulla taitaa olla häikkää. sekin on ihan ok. seksuaalisuus ja mielenterveys on herkkiä alueita ihmisessä, toivon, että opit tulevaisuudessa itsekin käsittelemään niitä asiallisemmin ja rakentavammin.
Minä en pidä sinun näkemyksestäsi. Olen myös sitä mieltä, että sinä olet vaarallinen mielipiteinesi nuorille ja erityisesti nuorille tytöille, joilla tämä karmea muoti-ilmiö on muodostunut jo epidemiaksi. Muunsukupuoliseksi identifioituminen nimenomaan on mielenterveyden häiriö ja sen näkee näistä ihmisistä jo kauas ja jos sattuu lähemmin tuntemaan (kuten minä esim.), niin sen tietää sitten ihan oikeasti. Sinun tavassasi levittää pseudotiedettä viattomasti sivulauseissa ja kirjoitustesi lopussa ei ole mitään rakentavaa tai asiallista. Se on manipuloivaa ja katalaa.
Ei muunsukupuolisuutta ole kyllä kategorisoitu miksikään mt-häiriöksi, tai sairauteen kuuluvaksi. Nyt kyllä väität, tai esität väitteenä jotakin sellaista, mille ei ole mitään todisteita, diagnooseja, tai arvointiasteikkoakaan. Muunsukupuolisuudesta, sen kertomisesta, tai siitä, ei ole mitään vahinkoa ja/tai haittaa nuorille tytöille. Oli sitten epävarma, tai epätietoinen omasta sukupuoli-identiteetistään. Kaikki selviää jokaiselle sitten aikanaan.
"Muunsukupuolisuutta" ei ole olemassa lainkaan, sitä ei periaatteessa voi kategorioida mihinkään. Yhtä vähän kuin yksisarvisia. Muunsukupuoliseksi itseään väittävällä henkilöllä, useimmiten tytöllä, on mielenterveysongelmia. Näin se vain on. Minun tuttavapiirissäni on kaksi tyttöä, jotka ovat menneet mukaan tähän ansaan ja voin kertoa, että molemmilla on asiat mielenterveydellisesti erittäin huonosti. Vaikka mielenterveys ei ollut vahva ennen tätä "identifioitumista", niin sen jälkeiset tapahtumat (ja seura, jossa liikkuvat ja siihen liittyvä ideologinen propaganda) on pahentanut molempien tilannetta satakertaisesti. Tässä ilmiössä ei kertakaikkiaan ole mitään hupaisaa. Kuvottaa kaikki tuollainen kevyt puhe, että: "Jokainen meistä aikanaan löytää sen oman sukupuoli-identiteettinsä, ja pälä pälä." Tässä on kyse jostain aivan muusta. Näiden perheiden tilannetta on tuskallista katsoa sivusta.
Juuri niin, on olemassa vaikka tyttöjä, jotka tykkäävät asioista joista pojat tyypillisesti pitävät. Mutta koska he eivät koe olevansa oikeasti poikia, koska kaikki muut jutut taas ei täsmää jäljelle jää vain muunsukupuoluus.
Heille oikeasti riittäisi, että hyväksyvät naisen monimuotoisuuden ja vapauden pitää siitä mistä pitävät, laittamatta aina niille asioille leimoja, mikä on poikien ja mikä tyttöjen juttuja. Mutta sitä he eivät voi, koska sisäisesti he taas haluavat kokevansa olevansa jotenkin erikoisia. Eivät kuten muut. Kärsivämpiä, poikkeavia, taistelevampia, tiedostavampia jne.
Elämä pyörii nyt sen ympärillä ja he löytävät merkityksen tuosta. Tilaisuutta, kulkuetta, aktivismia ja ihan liikaa aikaa miettiä miltä itsestä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
60% nainen, 40% jotain muuta.
Haluaisin olla naisellisempi, mutta huomaan toistuvasti erottuvani joukosta.
Näillä mennään.
Miten siis erotut joukosta? Onko sinulla joku vamma?
Olen nainen, keikutan lanteitani, käytän korkokenkiä ja mekkoja ja huulipunaa.
Haistftakaa feministit PÖÖÖÖÖÖÖÖ
Miten pitäisi tuntea itsensä naiseksi? Tunteeko joku tai pystyttekö selittämään?
Itse olisin varmaan jonkun ulkopuolisen mielestä 9-10, koska olen kaunis, naisellinen ja tykkään laittautua, mutta pään sisällä 0. Tunnen itseni ihmiseksi, en joksikin sukupuoleksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni sanoi että samaistuu miehiin yhtä paljon kuin naisiin. Tekee raksahommia ja osaa korjata asioita eikä ikinä käyttäisi korkokenkiä, stringejä tai sheivaisi posliinia. On myös omien sanojen mukaan 100% hetero eli kiihoittuu vain miehistä.
Mikä on palstan arvio vaimon "miehelkyydestä"?
Hän on 100% nainen, jolla on paljon kädentaitoja ja selkeä periaate kenkävalinnoissa. Samoin hän ymmärtää ja tietää millaiset alusvaatteet haluaa ja minkälaiset karvat on sopivan pituiset.
Ei ole kyllä ikinä ollut miehinen olo missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otahan AP lääkkeet, jäi välistä?
Siinä varsinainen muunsukupuolinen trans esimerkki.
Eikä halua tulla miehen taputeltavaksi..
Eli naisen tulisi tutkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.
minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.
Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.
en pidä näkemyksestäsi ja itse keskustelu ei ollut edes sinulle tarkoitettu, vaan sille kenelle vastasin
jos pidät seksuaali-identiteetin eri tunnustettuja muotoja jotenkin mielenterveyshäiriöihin verrattavina, sanoisin että mun mielestä sulla taitaa olla häikkää. sekin on ihan ok. seksuaalisuus ja mielenterveys on herkkiä alueita ihmisessä, toivon, että opit tulevaisuudessa itsekin käsittelemään niitä asiallisemmin ja rakentavammin.
Minä en pidä sinun näkemyksestäsi. Olen myös sitä mieltä, että sinä olet vaarallinen mielipiteinesi nuorille ja erityisesti nuorille tytöille, joilla tämä karmea muoti-ilmiö on muodostunut jo epidemiaksi. Muunsukupuoliseksi identifioituminen nimenomaan on mielenterveyden häiriö ja sen näkee näistä ihmisistä jo kauas ja jos sattuu lähemmin tuntemaan (kuten minä esim.), niin sen tietää sitten ihan oikeasti. Sinun tavassasi levittää pseudotiedettä viattomasti sivulauseissa ja kirjoitustesi lopussa ei ole mitään rakentavaa tai asiallista. Se on manipuloivaa ja katalaa.
Ei muunsukupuolisuutta ole kyllä kategorisoitu miksikään mt-häiriöksi, tai sairauteen kuuluvaksi. Nyt kyllä väität, tai esität väitteenä jotakin sellaista, mille ei ole mitään todisteita, diagnooseja, tai arvointiasteikkoakaan. Muunsukupuolisuudesta, sen kertomisesta, tai siitä, ei ole mitään vahinkoa ja/tai haittaa nuorille tytöille. Oli sitten epävarma, tai epätietoinen omasta sukupuoli-identiteetistään. Kaikki selviää jokaiselle sitten aikanaan.
"Muunsukupuolisuutta" ei ole olemassa lainkaan, sitä ei periaatteessa voi kategorioida mihinkään. Yhtä vähän kuin yksisarvisia. Muunsukupuoliseksi itseään väittävällä henkilöllä, useimmiten tytöllä, on mielenterveysongelmia. Näin se vain on. Minun tuttavapiirissäni on kaksi tyttöä, jotka ovat menneet mukaan tähän ansaan ja voin kertoa, että molemmilla on asiat mielenterveydellisesti erittäin huonosti. Vaikka mielenterveys ei ollut vahva ennen tätä "identifioitumista", niin sen jälkeiset tapahtumat (ja seura, jossa liikkuvat ja siihen liittyvä ideologinen propaganda) on pahentanut molempien tilannetta satakertaisesti. Tässä ilmiössä ei kertakaikkiaan ole mitään hupaisaa. Kuvottaa kaikki tuollainen kevyt puhe, että: "Jokainen meistä aikanaan löytää sen oman sukupuoli-identiteettinsä, ja pälä pälä." Tässä on kyse jostain aivan muusta. Näiden perheiden tilannetta on tuskallista katsoa sivusta.
Juuri niin, on olemassa vaikka tyttöjä, jotka tykkäävät asioista joista pojat tyypillisesti pitävät. Mutta koska he eivät koe olevansa oikeasti poikia, koska kaikki muut jutut taas ei täsmää jäljelle jää vain muunsukupuoluus.
Heille oikeasti riittäisi, että hyväksyvät naisen monimuotoisuuden ja vapauden pitää siitä mistä pitävät, laittamatta aina niille asioille leimoja, mikä on poikien ja mikä tyttöjen juttuja. Mutta sitä he eivät voi, koska sisäisesti he taas haluavat kokevansa olevansa jotenkin erikoisia. Eivät kuten muut. Kärsivämpiä, poikkeavia, taistelevampia, tiedostavampia jne.
Elämä pyörii nyt sen ympärillä ja he löytävät merkityksen tuosta. Tilaisuutta, kulkuetta, aktivismia ja ihan liikaa aikaa miettiä miltä itsestä tuntuu.
Olen monesti pohtinut samaa, ja luulen että kasvuympäristö vaikuttaa aika paljon. Olisin itse saattanut toisenlaisessa perheessä ja kaveripiirissä kyseenalaistaa sukupuoleni, mutta olen onneksi saanut olla juuri sellainen kuin olen: toisaalta matemaattisesti lahjakas ja miehisiksi mielletyistä liikuntalajeihin kiinnostunut scifinörtti, toisaalta taas ulkonäöstä ja sisustuksesta innostunut tyttömäinen haaveilija.
Aikuisena olen päässyt toteuttamaan miehiseksi miellettyä uraorientoitunutta puoltani talouden johtotehtävissä, mikään hoiva-ala ei olisi tullut mieleenkään. Äitinä olen normien mukaan varmaan ihan epäonnistunut. Tykkään enemmän touhuta ja matkustella lasten kanssa, onneksi mies vastaavasti pesee pyykkiä ja laittaa kotiruokaa etteivät lapset ole ihan heitteillä. Kun vain nuoretkin ymmärtäisivät, ettei naisen (tai miehen) malli ole ollenkaan niin kapea kuin media ja ehkä osalla lähipiiri antaa ymmärtää 😕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että tuntee itsensä naiseksi? Tunnen itseni ihmiseksi.
Kai se on sitä, että "Hmm... minulle tulee näköjään kuukautiset, olen sitten varmaankin nainen".
Ei, se ei ole sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, keikutan lanteitani, käytän korkokenkiä ja mekkoja ja huulipunaa.
Haistftakaa feministit PÖÖÖÖÖÖÖÖ
Etkö sinä sitten ole feministi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni sanoi että samaistuu miehiin yhtä paljon kuin naisiin. Tekee raksahommia ja osaa korjata asioita eikä ikinä käyttäisi korkokenkiä, stringejä tai sheivaisi posliinia. On myös omien sanojen mukaan 100% hetero eli kiihoittuu vain miehistä.
Mikä on palstan arvio vaimon "miehelkyydestä"?
Ihan se miten hän itse sen kokee. Kuinkas sen voisi kukaan muu tietää?
Tiedän että olen naispuolinen. Mitään erityistä naiseuden tunnetta minulla ei ole.
Olen ihminen ja minulla on varsin laaja skaala siinä minkälaiseski itseni tunnen.
En ole koskaan opetellut meikkaamaan, en ole kiinnostunut muodista enkä nk. "naisten jutuista". Mitä ne nyt sitten ovatkin.
Mies en mistään hinnasta haluaisi olla, se olisi kamalaa. Minulle on se ja sama olenko jonkun mielestä kaunis, pidän itsestäni joka tapauksessa paljon ja arvostan itseäni ja haluan itselleni pelkää hyvää.
Ruumiinrakenteeltani en ole maskuliinen vaikka minulla on leveämmät hartiat kuin lantio. Olen hoikka ja pitkäraajainen, liian sirorakenteinen ollakseni miehekäs. Ajatus- ja arvomaailmaltani olen selkeästi nainen hyvin monessa suhteessa mutta osaan samaistua myös joihinkin miehisiin ajatuksiin. En tosin törkypuheisiin ja naisten solvaamiseen, mutta en solvaa ketään muutakaan sen puoleen.
Minulla on ystäviä jotka meikkaavat ja ovat enemmän feminiinisiä kuin itse olen. Heissä on kuitenkin myös samaa rentoutta kuin itsessäni joten viihdyn heidän seurassaan. On myös miespuolisia kavereita ja jopa seurustelukumppaneita on ollut. Nyt tosin olen pitänyt taukoa seurustelurintamalla enkä tiedä palaanko vaiko en. Sen näyttää aika.
Pukeudun täysin oman makuni ja mieltymysteni mukaan, en seuraa mitään trendejä enkä muotia.
Olen hyvin tyytyväinen elämääni juuri tällaisena kuin se on.
60% nainen, 40% jotain muuta.
Haluaisin olla naisellisempi, mutta huomaan toistuvasti erottuvani joukosta.
Näillä mennään.