Kuinka naiseksi tunnet itsesi?

Nainen olen, mutta kun ikää on tullut jo paljon, niin tuntuu, että olen vähitellen muuttunut neutriksi. En esim. käytä juurikaan hameita tai mekkoja, vaikka ne nyt helteellä olisivat olleet mukavammat kuin housut. Kintut eivät enää ole edustuskunnossa, joten en myöskään kodin ulkopuolella esiinny vajaamittaisissa housuissa. Minun mekko- ja hamekiintiöni tuli täyteen jo lapsena ja nuorena sekä työuran alkuvuosina. Itsellisenä ihmisenä saan onneksi pukeutua juuri niin kuin mieli tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hyvä kysymys ,jota olen usein naisena miettinyt. sanoisin, että sisäisesti tunnen olevani jotain 7-8 hyvinä päivinä. mutta ulkoisesti taas 5-6 huonoina päiviänä. en tunne itseäni kovin viehättäväksi, tai ehkä viehättäväksi mutten mitenkään kauniiksi. ja osaan kyllä rakastaa itsenäni, en vain ole kovin kaunis. ehkä oon söpö sitten hyvänä päivänä suihkunraikkaana?

jotenkin tämä ulkonäköni korreloi paljon sen kanssa miltä tuntuu naisellisuus. olisi ihanaa olla kauniimpi. jos minua kehutaan kauniiksi, niin huomaan olevani täysin sanojan lumoissa, ja se tepsii minuun kyllä . alan pitää sanojasta välittömästi. toisaalta pelkään omaa naisellisuuttani, sitä että olen tosiaan ehkä vähän heikompi jossain asioissa kuin mies, toisaalta olen ehkä vahvempikin. arastelen viehätysvoimaani ja sitä että kun lähden ulos vaikka baariin, löydän kyllä seuraa jos itse kelpuutan seuralaisen ja voisin tuoda hänet kotiini jne. tätä en ole harrastanut kuin pari kertaa elämässäni, lähinnä nuorena. olen arastellut ulkonäköäni niin paljon, että se on vaikuttanut seurusteluunkin. aliarvioin itseäni jatkuvasti vaikka luultavasti olen ihan ns tavallisen näköinen nainen/ihminen, on nätit silmät ,nenä paikallaan ja pusuhuuletkin! tällaista tänne naisellisuudesta tänään.

hyvää jatkoa ketjulle

Kiitos hyvästä vastauksesta. Joku sentään ymmärsi mitä aloituksella tarkoitettiin

Veikkaanpa että suurin osa ymmärsi, vaan ei suurin osa oikein elä enää 1900-luvulla. Jokainen nainen on 100% nainen. Emme elä enää stereotypioiden kautta.

Emmekö tosiaan? Miksi kaupoissa on sitten naisten vaateosastot erikeen ja naisten hajuvedet  yms. ?  Valtaosa naisista pukeutuu täysin erilailla kuin miehet esimerkiksi. Nekö eivät ole stereotypioita?

Kyllä, ne ovat täysin stereotypioita ja mainosmiesten aikaansaama asia. Vaatealan asiantuntijana voin sanoa, että sekä miesten, että naisten kaavat piirretään joko viivoina tietokoneelle tai paperille ja joku kaavoittaja päättää laitetaanko senttejä sinne tai tänne enemmän sen perusteella mikä on firman asiakkaan tyypilliset mitat. Sitten joku päättää kankaat ja hän voi ihan vapaasti valita kaikista kankaista. Ei ole mitään mies tai naiskankaita. Kaikki tehdään langasta. Nyt sitten se vaate ommellaan yhteen. Ihan samoilla ompelukoneilla sekä miehille, että naisille. Sitten ne vaatteet lähetetään kauppaan. Ihan samoilla kuljetusvälineillä. Kaupassa sitten joku päättää laittaa ne johonkin osastolle, mutta hän voisi jättää ne kaikki saman huoneeseen. Eikä monenkaan vaatteen kohdalla ilman korkolappua osattaisi sanoa, onko se miesten, naisten vai lasten vaate jopa.

Sinä itse rajoitat itseäsi ostamalla vain naisten vaatteita. Ei kukaan muu. Se, että ostat naisena miesten osastolta farkut tai hupparin ei tee sinusta miestä.

Haluatko tuoksua männyllä ja meripihkalta, niin hankit sen tuoksun. Se ei sinusta miestä tee.

Valtaosa naisista pukeutuu miten pukeutuu, koska heidän silmäänsä miellyttää määrätyt jutut. Mutta se ei tee sinusta miestä, vaikkei ne suurimman osaa naisia miellyttävät vaatteet ei sinun ostoskoriin päätyisi.

Olen äiti ja vaimo, eikä vaikka laittaisin jopa kaikki mieheni alushousut lähtien päälle saa minusta vähempää kuin 100% naista. En olisi mies vaikka leikkisin ajavani partaani partakoneella. Enkä olisi mies vaikka olisin ilman meikkiä. Enkä olisi mies, vaikka katsoisin nyrkkeilyä tai jopa röyhtäisisin ääneen,

Joten vaikka jonkun parfyymiosaston suurin asiakas ryhmä on naiset, se ei pysty koskaan muutamaan tai edes lisäämään tai vähentämään jonkun sukupuolta.

Olet mitä olet ja sinulla voi korkeintaan olla hyvä, huono tai rajoittunut maku asioihin ja epävarmuutta mitä oikein saat ja et tehdä tässä yhteiskunnassa ilman, että kuvittelet mitä muuta ajattelevat sukupuolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä syntynyt naisen kehoon, mutta en pidä itseäni naisena. Toisaalta en myöskään koe olevani trans tai vastaavakaan, en tiedä oikeita tai kaikkia termejä. Koen kuitenkin, että vaikea elämäni olisi ollut helpompi, jos olisin mies. Monesti olenkin toivonut, että olisin syntynyt mieheksi juurikin tästä syystä, koska miehen elämä on paljon naisen elämää helpompaa. Lisäksi miehenä en olisi joutunut tekemään kotitöitä tai ottamaan tahtomattani vastuuta kaikesta ja voisin vain olla itsekäs ja tehdä mitä huvittaa ilman vastuuta mistään. Olen nainen, enkä halua tehdä kotitöitä, en halua joutua hoitamaan muiden asioita kun en pysty huolehtimaan kun olla edes itsestäni, enkä varsinkaan halua tiskata enää koskaan. Miehenä tämä olisi täysin hyväksyttävää, mutta ei naisena. Olen jopa vakavissani miettinyt sitä sukupuolenvaihdosprosessin aloittamista, jos se olisi keino päästä kaikesta tästä. Kärsin kyllä mielenterveysongelmista ja kuten sanottua en edes koe olevani trans. Joskus epätoivo vain ajaa miettimään epätoivoisia keinoja tilanteesta poispääsyyn.

olisitko ehkä muunsukupuolinen sitten? koita hyväksyä kaikki tunteet ja mietteet sukupuoli-identiteettiäsi koskien. naiseuden kirjo on yhtä krijava kuin ihmisyydenkin. ja tunteet vaihtelee. miten toisten ihmisten huomio ja kehut vaikuttaa suhun? saat olla juuri sellainen kuin olet. ei tarvi tuntea oloaan naiselliseksi vaikka on fyysisesti nainen. on hienoa, että meillä Suomessa saa olla aika vapaasti sellainen kuin on ,muualla on huomattavasti konservatiivisempiaa asenneilmastoltaan.

Muunsukupuolisuutta ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä syntynyt naisen kehoon, mutta en pidä itseäni naisena. Toisaalta en myöskään koe olevani trans tai vastaavakaan, en tiedä oikeita tai kaikkia termejä. Koen kuitenkin, että vaikea elämäni olisi ollut helpompi, jos olisin mies. Monesti olenkin toivonut, että olisin syntynyt mieheksi juurikin tästä syystä, koska miehen elämä on paljon naisen elämää helpompaa. Lisäksi miehenä en olisi joutunut tekemään kotitöitä tai ottamaan tahtomattani vastuuta kaikesta ja voisin vain olla itsekäs ja tehdä mitä huvittaa ilman vastuuta mistään. Olen nainen, enkä halua tehdä kotitöitä, en halua joutua hoitamaan muiden asioita kun en pysty huolehtimaan kun olla edes itsestäni, enkä varsinkaan halua tiskata enää koskaan. Miehenä tämä olisi täysin hyväksyttävää, mutta ei naisena. Olen jopa vakavissani miettinyt sitä sukupuolenvaihdosprosessin aloittamista, jos se olisi keino päästä kaikesta tästä. Kärsin kyllä mielenterveysongelmista ja kuten sanottua en edes koe olevani trans. Joskus epätoivo vain ajaa miettimään epätoivoisia keinoja tilanteesta poispääsyyn.

olisitko ehkä muunsukupuolinen sitten? koita hyväksyä kaikki tunteet ja mietteet sukupuoli-identiteettiäsi koskien. naiseuden kirjo on yhtä krijava kuin ihmisyydenkin. ja tunteet vaihtelee. miten toisten ihmisten huomio ja kehut vaikuttaa suhun? saat olla juuri sellainen kuin olet. ei tarvi tuntea oloaan naiselliseksi vaikka on fyysisesti nainen. on hienoa, että meillä Suomessa saa olla aika vapaasti sellainen kuin on ,muualla on huomattavasti konservatiivisempiaa asenneilmastoltaan.

Muunsukupuolisuutta ei ole olemassa.

miksi vänkkäät? on olemassa kyllä.

oletko jo kertonut kuinka naiseksi tunnet itsesi vai oletko täällä vain vänkäämässä ilman perusteluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun trolli ei tee aloitusta niin silloin tälläiseksi älyttömyydeksi aloitukset menee.

Ap:han kysyi: Täytätkö stereotyyppisen naisen kriteerit?

Vai oletteko niin epävarmoja itsestänne, kun käänsitte aloittajaa vastaan tämän aloituksen?

90 % aloituksista käännetään ja väännetään aloittajaa vastaan. Varsinkin, jos aloittaja on huono kirjoittamaan.

Tämä olisi voinut olla ihan mukavakin ketju.

Selvästi niin naisellisia ovat, kun niin syvällisesti ajattelevat aloitusta. Stereotyyppiset naiset kun ovat huumorintajuttomia.

Eli jos sinulla on hyvä huumorintaju oletkin oikeasti mies? Ja mies jolla ei ole huumorintajua onkin nainen? Eli jos kummallakin suhteessa on hyvä huumorintaju kyseessä onkin oikeasti homosuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen naisena 8. rakastan naisen vartaloani, rintojani kaarevaa lantioitani, siroja ranteita ja nilkkoja ja naamakin miellyttää hyvänä päivänä. luonteeni on kai hyvin kiltti ja rauhallinen, toisaalta olen välillä hyvinkin tempperamenttinen ja impulsiivinen, esim pitkästyn tylsässä seurassa missä pohditaan pinnallisuutta mukasyvällisesti kuten vaatteita. olen hyvin valikoiva nainen ja viihdyn omassa seurassani . kun rakastun , uppoan vaalenpunaiseen kaakaohöhhöön ja unelmoin elämäni piloille romanttisesti ja haluan kultani kainaloon ja haluan että mies on minua vahvempi ja turvallisempi. viehätyn sekä miehistä että naisista ja olen panseksuaalinen. viehätyn joistain naisista romanttisesti mutten seksuaalisesti. olen itse äiditön nainen ja luulen ,etttä paikkaan sitä mitä vaille olen jäänyt naisessa ja naisellisuudessa.

minusta tämä on kiinnostava aihe, ja on hyvä mietiä omaa identiteettiä ja naiseutta / muunsukupuolisuutta.

Miksi olisi hyvä miettiä muunsukupuolisuutta? Meillä on jo iso porukka mielenterveysongelmaisia nuoria, jotka pitävät sitä täysin todellisena asiana ja pohtivat sitä päivät pääksytysten. Tosin varmaan sitä olisi hyvä ilmiönä tarkastella objektiivisesti oikean tieteen näkökulmasta, kunhan tämä queer-trendi kuolee omaan mahdottomuuteensa.

en pidä näkemyksestäsi ja itse keskustelu ei ollut edes sinulle tarkoitettu, vaan sille kenelle vastasin

jos pidät seksuaali-identiteetin eri tunnustettuja muotoja jotenkin mielenterveyshäiriöihin verrattavina, sanoisin että mun mielestä sulla taitaa olla häikkää. sekin on ihan ok. seksuaalisuus ja mielenterveys on herkkiä alueita ihmisessä, toivon, että opit tulevaisuudessa itsekin käsittelemään niitä asiallisemmin ja rakentavammin.

Minä en pidä sinun näkemyksestäsi. Olen myös sitä mieltä, että sinä olet vaarallinen mielipiteinesi nuorille ja erityisesti nuorille tytöille, joilla tämä karmea muoti-ilmiö on muodostunut jo epidemiaksi. Muunsukupuoliseksi identifioituminen nimenomaan on mielenterveyden häiriö ja sen näkee näistä ihmisistä jo kauas ja jos sattuu lähemmin tuntemaan (kuten minä esim.), niin sen tietää sitten ihan oikeasti. Sinun tavassasi levittää pseudotiedettä viattomasti sivulauseissa ja kirjoitustesi lopussa ei ole mitään rakentavaa tai asiallista. Se on manipuloivaa ja katalaa.

Sataprosenttisesti. Ihmisen kiinnostuksenkohteet, harrastukset tai ulkonäkö eivät vaikuta heidän naiseuteensa. Tuo on todella pinnallista höpöpuhetta.

100%

Olen lyhyt, erittäin hoikka, pyöreäpeppuinen, pienirintainen (mutta ovat terhakkaat!), pitkähiuksinen aasialaistaustainen nuori nainen. Olen miesmyönteinen. Tiedän, että nainen on onnellisin parisuhteessa miehen kanssa. Harrastan naisellisia asioita esim. ruuan laittoa ja neulontaa. Tykkään hymyillä. :) N22

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tuntenut itseni hyvin naiseksi (nuorempana tytöksi). Mutta hyvä kysymys; mitä se oikein tarkoittaa, miltä se sitten tuntuu? Olen kasvanut 70-luvun lopun hyvin liberaalissa ilmapiirissä Hollannissa. Vanhempani ja kaverinsa olivat hipahtavia opiskelijoita. Edellisen sukupolven sukupuolirooleja ja yleisiä odotuksia ja autoritäärisiä normeja rikottiin tietoisesti. Minulla oli vapaa kasvatus ja kasvoin melko kokeellisessa ympäristössä, jossa haluttiin tukea lasten itseohjautuvuutta eikä sukupuolilla todellakaan ollut sellaista selkeää ulkoamääriteltyä paikkaa. Esim vaatetus oli todella sukupuolineutraalia, samoin hiusten pituus ja värit, myöskään leluja ei määritelty poika- tai tyttömäisiksi, leluja oli vähän ja meitä kannustettiin ensisijaisesti rakentamaan ja tekemään itse. Alastomuus oli normaalia, samoin aikuisten haastaminen ja lasten tukeminen itseilmaisuun. Toisaalta jo ukkini oli aina perheen ruuanlaittaja ja mummini taas perheen kuski, ukilla ei edes ollut ajokorttia ja mummi tykkäsi autoista

Olen ehkä kasvanut sellaiseen hyvin laajaan käsitykseen sukupuolista, joita stereotypiat eivät määrittele. Mutta mitä sitten on minulle naiseutta? Koska se on kuitenkin mulle hyvin selvä tunne. Osittain se liittyy siihen miten miehet viähättyvät minusta, katseet, miten toiset näkevät minut. Toisaalta se vain on sellainen hyvin vahva sisäinen tunne, johon liittyy tietynlainen feminiininen voima, ehkä myös tietynlainen herkkyys. Luulen että jokaisella naisella on hyvin omanlaisensa kokemus omasta naiseudestaan. Ja sitten minulla on hyvin naiselliset ulkoiset piirteet; siro pää, lempeät piirteet, isot rinnat jo hyvin nuoresta, pehmeä vatsa, leveä lantio, sirot nilkat ja jalat. Nämä piirteet varmaan vahvistavat sitä miten ulkopuoliset kokevat minut ja miten reagoivat minuun. Nämä naiselliseksi koetut piirteet ovat sen verran vahvat, että muut näkevät minut naisellisena silloinkin kun minulla oli millin siili ja kuljin risaisissa farkuissa ja ruutupaidoissa.

Tuntuu, että naiseuden määritelmä on tullut jotenkin ahtaammaksi viimeisten vuosikymmenien aikana. Koen itseni naiselliseksi yhtähyvin porakone kädessä, roudatessani uskomattoman painavia juttuja, kuin pusutellessa vauvoja.

Eli joo, pitkä turha sepustus, koska en todellakaan tiedä mistä se minun naiseuden kokemukseni kumpuaa :D

Tuli tuosta mies/nais aivoista mieleen; itsekin olen huvikseni tehnyt useamman sellaisen nettitestin ja aina saanut tulokseksi, että minulla on suurimmaksi osaksi miestyypilliset aivot. Jotenkin tuntuu, että tässä on enemmän variaatioita yksilöiden kuin sukupuolten välillä.

Joo, olen hyvä lukemaan karttaa, sisäinen suunnantuntemus on melko vahva, tykkään lukea faktakirjallisuutta, olen analyyttinen ja suurimman osan ajasta en mene tunteideni mukaan, olen myös kaaottinen Äitiys on aina ollut minulle sekä ihan älyttömän antoisaa ja mielenkiintoista, että järjettömän ahdistavaa ja käsittämättömän tylsää. En mielistele ketään, mutta en myöskään loukkaa rehellisyyden nimissä. Olen aina halunnut ymmärtää miten ja miksi joku tai jokin toimii, mutta loppujen lopuksi aika pinnallinen taso riittää tyydyttämään uteliaisuuteni. Tykkään vaatteista, liehuvista mekoista ja korkokengistä, mutta farkut ja t-paita käyvät aivan yhtähyvin monta päivää peräkkäin

Olisi mielenkiintoista lukea miten näitä aivojuttuja tutkitaan. Minkälainen populaatio, minkä ikäisiä, millä (kulttuuri) taustalla. Voisin hyvin kuvitella, että nuorilla kasvavilla on suurempi tarve määritellä jotenkin itseään, kuin hieman vanhemmille ja kokeneemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni naiseksi kun katson peiliin tai kun katselen itseäni videolta tai kuuntelen ääntäni nauhalta.

Tuo on jo järkyttävää. Et tunne sisältä olevasi nainen, vaan kaikki on kuin katsoisit jotain toista ihmistä, pelottavaa.

Miltä se sitten tuntuu kokea olevansa 100% nainen?

Ei miltään. Samalla tavalla sitä joutuu käymään vessassa, ellei jopa enemmän. Lyhyempi kuin moni muu ihminen, jos on ryhmässä missä on myös miehiä. Aamulla heräät ja päivällä teet mitä sinun pitää tehdä. Juttelet muiden kanssa normijutuista. Syöt samoja ruokia kuin miehet. Kuuntelet samaa radiota kun miehet. Käyt suihkussa, eikä siinäkään suurempia naistunteita synny. Siivoat samanlaista pölyä ja likaa, mitä siivoavat miehetkin siivoavat. Illalla olet väsynyt, eikä siinäkään väsymyksessäkään oikein ole naistunnetta suuremmin.

Koen silti olevani 100% nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100%

Olen lyhyt, erittäin hoikka, pyöreäpeppuinen, pienirintainen (mutta ovat terhakkaat!), pitkähiuksinen aasialaistaustainen nuori nainen. Olen miesmyönteinen. Tiedän, että nainen on onnellisin parisuhteessa miehen kanssa. Harrastan naisellisia asioita esim. ruuan laittoa ja neulontaa. Tykkään hymyillä. :) N22

Tuon kirjoitti mies, ällö mies.

Olen kylläkin nainen. N22

En "tunne sukupuoltani" millään tavalla, enkä koe olevani vähemmän nainen vaikken mahdukaan perinteiseen naisen muottiin. Naisia on laaja kirjo ja jokaisessa meissä on sekä feminiinisiä että maskuliinisia piirteitä. Naiseksi kutsuminen ei tunnu yhtään sen oudommalta kuin ruskeahiuksiseksi, suomalaiseksi tai lyhyeksikään kutsuminen.

Sukupuoleni on minulle vain yksi synnynnäinen ominaisuus muiden joukossa, eivätkä muiden mielipiteet oikeaoppisesta naiseudesta muuta sitä yhtään mihinkään. Ajatus siitä että pitäisi jatkuvasti pohtia omaa "henkistä sukupuolta" kuulostaa rehellisesti sanottuna raskaalta, surulliselta ja elämää rajoittavalta.

Tunnen itseni ihmiseksi enimmäkseen. En mieti tuollaisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100%

Olen lyhyt, erittäin hoikka, pyöreäpeppuinen, pienirintainen (mutta ovat terhakkaat!), pitkähiuksinen aasialaistaustainen nuori nainen. Olen miesmyönteinen. Tiedän, että nainen on onnellisin parisuhteessa miehen kanssa. Harrastan naisellisia asioita esim. ruuan laittoa ja neulontaa. Tykkään hymyillä. :) N22

Tuon kirjoitti mies, ällö mies.

Olen kylläkin nainen. N22

Et ole. Kohta alkaa vissiinkin aasialaispornon spämmääminen?

Vierailija kirjoitti:

100%

Olen lyhyt, erittäin hoikka, pyöreäpeppuinen, pienirintainen (mutta ovat terhakkaat!), pitkähiuksinen aasialaistaustainen nuori nainen. Olen miesmyönteinen. Tiedän, että nainen on onnellisin parisuhteessa miehen kanssa. Harrastan naisellisia asioita esim. ruuan laittoa ja neulontaa. Tykkään hymyillä. :) N22

Tietysti olet oikea nainen etkä vain palstamiehen fantasia. Ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tuntenut itseni hyvin naiseksi (nuorempana tytöksi). Mutta hyvä kysymys; mitä se oikein tarkoittaa, miltä se sitten tuntuu? Olen kasvanut 70-luvun lopun hyvin liberaalissa ilmapiirissä Hollannissa. Vanhempani ja kaverinsa olivat hipahtavia opiskelijoita. Edellisen sukupolven sukupuolirooleja ja yleisiä odotuksia ja autoritäärisiä normeja rikottiin tietoisesti. Minulla oli vapaa kasvatus ja kasvoin melko kokeellisessa ympäristössä, jossa haluttiin tukea lasten itseohjautuvuutta eikä sukupuolilla todellakaan ollut sellaista selkeää ulkoamääriteltyä paikkaa. Esim vaatetus oli todella sukupuolineutraalia, samoin hiusten pituus ja värit, myöskään leluja ei määritelty poika- tai tyttömäisiksi, leluja oli vähän ja meitä kannustettiin ensisijaisesti rakentamaan ja tekemään itse. Alastomuus oli normaalia, samoin aikuisten haastaminen ja lasten tukeminen itseilmaisuun. Toisaalta jo ukkini oli aina perheen ruuanlaittaja ja mummini taas perheen kuski, ukilla ei edes ollut ajokorttia ja mummi tykkäsi autoista

Olen ehkä kasvanut sellaiseen hyvin laajaan käsitykseen sukupuolista, joita stereotypiat eivät määrittele. Mutta mitä sitten on minulle naiseutta? Koska se on kuitenkin mulle hyvin selvä tunne. Osittain se liittyy siihen miten miehet viähättyvät minusta, katseet, miten toiset näkevät minut. Toisaalta se vain on sellainen hyvin vahva sisäinen tunne, johon liittyy tietynlainen feminiininen voima, ehkä myös tietynlainen herkkyys. Luulen että jokaisella naisella on hyvin omanlaisensa kokemus omasta naiseudestaan. Ja sitten minulla on hyvin naiselliset ulkoiset piirteet; siro pää, lempeät piirteet, isot rinnat jo hyvin nuoresta, pehmeä vatsa, leveä lantio, sirot nilkat ja jalat. Nämä piirteet varmaan vahvistavat sitä miten ulkopuoliset kokevat minut ja miten reagoivat minuun. Nämä naiselliseksi koetut piirteet ovat sen verran vahvat, että muut näkevät minut naisellisena silloinkin kun minulla oli millin siili ja kuljin risaisissa farkuissa ja ruutupaidoissa.

Tuntuu, että naiseuden määritelmä on tullut jotenkin ahtaammaksi viimeisten vuosikymmenien aikana. Koen itseni naiselliseksi yhtähyvin porakone kädessä, roudatessani uskomattoman painavia juttuja, kuin pusutellessa vauvoja.

Eli joo, pitkä turha sepustus, koska en todellakaan tiedä mistä se minun naiseuden kokemukseni kumpuaa :D

Tuli tuosta mies/nais aivoista mieleen; itsekin olen huvikseni tehnyt useamman sellaisen nettitestin ja aina saanut tulokseksi, että minulla on suurimmaksi osaksi miestyypilliset aivot. Jotenkin tuntuu, että tässä on enemmän variaatioita yksilöiden kuin sukupuolten välillä.

Joo, olen hyvä lukemaan karttaa, sisäinen suunnantuntemus on melko vahva, tykkään lukea faktakirjallisuutta, olen analyyttinen ja suurimman osan ajasta en mene tunteideni mukaan, olen myös kaaottinen Äitiys on aina ollut minulle sekä ihan älyttömän antoisaa ja mielenkiintoista, että järjettömän ahdistavaa ja käsittämättömän tylsää. En mielistele ketään, mutta en myöskään loukkaa rehellisyyden nimissä. Olen aina halunnut ymmärtää miten ja miksi joku tai jokin toimii, mutta loppujen lopuksi aika pinnallinen taso riittää tyydyttämään uteliaisuuteni. Tykkään vaatteista, liehuvista mekoista ja korkokengistä, mutta farkut ja t-paita käyvät aivan yhtähyvin monta päivää peräkkäin

Olisi mielenkiintoista lukea miten näitä aivojuttuja tutkitaan. Minkälainen populaatio, minkä ikäisiä, millä (kulttuuri) taustalla. Voisin hyvin kuvitella, että nuorilla kasvavilla on suurempi tarve määritellä jotenkin itseään, kuin hieman vanhemmille ja kokeneemmille.

Ihmettelen myös juuri tätä nuorten suurta tarvetta määritellä itseään. Nyt enemmän kuin koskaan oltaisiin vapaita olemaan juuri niinkuin halutaan, niin nyt sitten käydään kauheita kamppailuja siitä, että saadan asetttua itsensä johonkin lokeroon. Ymmärtäisin vielä, että kaikki sukupuolet poistetaan kokonaan virallista jutuista, mutta se että halutaan vaihtaa tai määritellä mihin lokeroon kuuluu kuinka monta prosenttia on vain rajoittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

100%

Olen lyhyt, erittäin hoikka, pyöreäpeppuinen, pienirintainen (mutta ovat terhakkaat!), pitkähiuksinen aasialaistaustainen nuori nainen. Olen miesmyönteinen. Tiedän, että nainen on onnellisin parisuhteessa miehen kanssa. Harrastan naisellisia asioita esim. ruuan laittoa ja neulontaa. Tykkään hymyillä. :) N22

Tuon kirjoitti mies, ällö mies.

Olen kylläkin nainen. N22

Et ole. Kohta alkaa vissiinkin aasialaispornon spämmääminen?

Olen. Noinko kova paikka se on sinulle kohdata naisellinen nainen? N22

Tämä foorumi on erittäin naisvastainen. Nainen ei saisi olla naisellinen. Naurettavaa. N22

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että tuntee itsensä naiseksi? Tunnen itseni ihmiseksi.

sanotaanko siis 50%?

Vierailija kirjoitti:

Tämä foorumi on erittäin naisvastainen. Nainen ei saisi olla naisellinen. Naurettavaa. N22

Kannattaa käydä vaikka jossain luovan kirjoittamisen kursseilla, niin oppisit esittämään naista edes vähän uskottavammin.