Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naiset auttakaa: Millaisista piirteistä ja muista faktoista tunnistaa miehen joka on sitoutumiskykyinen ja hyvää isämateriaalia?
13.07.2022 |
Millaisista piirteistä ja muista faktoista tunnistaa miehen joka on sitoutumiskykyinen ja hyvää perheen isä-materiaalia?
Millaisia piirteitä tai ominaisuuksia tuntemissanne miehissä tai tällaisissa kumppaneissa on?
En haluaisi tuhlata vähiä vauvantekovuosiani enää yhteenkään sitoutumiskammoiseen tai pelimieheen joka väittää haluavansa sitoutua ja perheen ja näin ei sitten kumminkaan tosi paikan tullen ole.
Bonuskysymyksenä: Mistä löysit oman sitoutumiskykyisen kumppanisi jonka kanssa myös ne lapset teit?
Kommentit (85)
Minua kiusattiin koko ala- ja yläasteen ajan enkä sen vuoksi koskaan oppinut normaalia sosiaalisia taitoja, esim. tunteista tai muista puhumista. En muutenkaan puhu koskaan mitään kellekään eikä mulla ole koskaan ollu edes ystäviä. Harrastuksia ei ole ja ainoa intohimo elämässä on valokuvaaminen. On ihan luuseriolo vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Miten tästä kuopasta voisi nousta, voiko mitenkään. Toivottavasti en ankeuttanut ketjua liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikää 20-25 vuotta, mieluiten naisten kanssa kokematon, ujohko, mutta ei vielä ehtinyt katkeroitua. Ei pyöri baareissa, opiskelee tai on töissä jo, mieluiten it-alalla. Kohtelias ja mukava, vaikkakin voi olla kömpelö ja jännittää aluksi.
Näissä on potentiaalia kunhan ne saa avautumaan. Toki joudut itse olemaan se aloitteen tekijä.
Ei hyvä. Jos mies ei ole aloitteellinen parisuhteen muodostamisessa, ei se ole aloitteellinen missään lapseen liittyvässäkään. Vastuu jää yksin sulle.
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka pystyy puhumaan vaikeistakin asioista ja ratkaisemaan mahdolliset ristiriidat yhdessä.
On oma-aloitteinen mm. kodinhoidon suhteen.
On valmis suunnittelemaan lasten saamiseen liittyvät taloudelliset ja käytännön järjestelyt (mm. perhevapaat) huolellisesti yhdessä.
On lähtökohtaisesti huomioon ottava jos olet esimerkiksi kipeänä. Pystyy laittamaan muut ihmiset ja heidän tarpeensa oman navan edelle silloin, kun on tarpeen.
On elämäntyyliltään jollain tapaa aktiivinen ja harrastava, ei kuitenkaan harrasta mitään älyttömän aikaavievää lajia, joka menisi kaiken edelle.
Miehen kaveripiirissä on muita perheellisiä tai perhettä suunnittelevia ihmisiä.
Tässä nyt jotain esimerkkejä. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, hyväkin mies voi taantua yhteen muuttaessa, lapsen syntyessä jne. Aina se ei edes ole miehen syytä, jos vaikka oman lapsuuden toimintamallit pukkaavat pintaan. Tärkeintä on kuitenkin miehen kyky keskustella, neuvotella ja tehdä yhdessä työtä koko perheen hyvinvoinnin eteen.
Eli etsi itsellesi homomies, sellainen neitimäinen, niin kriteerit ehkä täyttyvät.
Isättäminä kasvaneet ovat riski, tai ne joiden mielestä isän rooli on käydä töissä ja jatkaa elämää kuten ennenkin, ja naisen homma on huolehtia lapsista. Kaikki vanhoilliset piirteet on selviä varoitusmerkkejä, jää yksin sen lapsen kanssa.
Puhumattakaan näsitä, jotka tähänkin ketjuun jauhaa jotakin omasta koulukiusaamista: ovat ihan kakaroita ja mt-ongelmat hoitamatta, heistä ei tulee hyviä isiä. Siinä vaiheessa kun on vastuussa lapsesta, on kyettävä unohtamaan ne omat menneisyydet ja traumat, tai ne tramat periytyvät lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin koko ala- ja yläasteen ajan enkä sen vuoksi koskaan oppinut normaalia sosiaalisia taitoja, esim. tunteista tai muista puhumista. En muutenkaan puhu koskaan mitään kellekään eikä mulla ole koskaan ollu edes ystäviä. Harrastuksia ei ole ja ainoa intohimo elämässä on valokuvaaminen. On ihan luuseriolo vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Miten tästä kuopasta voisi nousta, voiko mitenkään. Toivottavasti en ankeuttanut ketjua liikaa.
Valokuvaaminenkin on harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies, joka pystyy puhumaan vaikeistakin asioista ja ratkaisemaan mahdolliset ristiriidat yhdessä.
On oma-aloitteinen mm. kodinhoidon suhteen.
On valmis suunnittelemaan lasten saamiseen liittyvät taloudelliset ja käytännön järjestelyt (mm. perhevapaat) huolellisesti yhdessä.
On lähtökohtaisesti huomioon ottava jos olet esimerkiksi kipeänä. Pystyy laittamaan muut ihmiset ja heidän tarpeensa oman navan edelle silloin, kun on tarpeen.
On elämäntyyliltään jollain tapaa aktiivinen ja harrastava, ei kuitenkaan harrasta mitään älyttömän aikaavievää lajia, joka menisi kaiken edelle.
Miehen kaveripiirissä on muita perheellisiä tai perhettä suunnittelevia ihmisiä.
Tässä nyt jotain esimerkkejä. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, hyväkin mies voi taantua yhteen muuttaessa, lapsen syntyessä jne. Aina se ei edes ole miehen syytä, jos vaikka oman lapsuuden toimintamallit pukkaavat pintaan. Tärkeintä on kuitenkin miehen kyky keskustella, neuvotella ja tehdä yhdessä työtä koko perheen hyvinvoinnin eteen.Eli etsi itsellesi homomies, sellainen neitimäinen, niin kriteerit ehkä täyttyvät.
Mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että aika nopeasti tunnistaa millainen mies on miehiään. Vihamieliset, sitoutumiskyvyttömät ja pleijerit kyllä aika nopeasti tuovat nuo piirteensä ilmi tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle ja yli kolmekymppisissä on miehiä, jotka ovat tulleet aiemman tyttöystävänsä jättämäksi. Tällaisten miesten joukossa on aivan helmiä - perheellistymisestä kiinnostuneita ja sitoutumiskykyisiä miehiä, joiden eksät ovat kyllästyneet "liian tavalliseen ja tylsään mieheen" tai nuoruuden parisuhteesta on vain kasvettu liian erilaisina ulos. Miehissä ei siis ole ollut mitään suurempaa vikaa, eksiensä mielestä nuo miehet eivät vaan ole olleet "niitä oikeita". Minä löysin oman mieheni näin, mies oli puoli vuotta aiemmin tullut eksänsä jättämäksi useamman vuoden parisuhteen jälkeen. Eksä oli kokenut, että miehen kanssa oli turhan tasaista ja tylsää, kaipasi isompia tunteita. Minun näkökulmastani mies on ollut aivan mainio ja loistavaa puoliso- ja isämateriaalia, mutta en etsinytkään räiskyvää rakkautta, vaan sellaista arkisen tasaista rakkautta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isättäminä kasvaneet ovat riski, tai ne joiden mielestä isän rooli on käydä töissä ja jatkaa elämää kuten ennenkin, ja naisen homma on huolehtia lapsista. Kaikki vanhoilliset piirteet on selviä varoitusmerkkejä, jää yksin sen lapsen kanssa.
Puhumattakaan näsitä, jotka tähänkin ketjuun jauhaa jotakin omasta koulukiusaamista: ovat ihan kakaroita ja mt-ongelmat hoitamatta, heistä ei tulee hyviä isiä. Siinä vaiheessa kun on vastuussa lapsesta, on kyettävä unohtamaan ne omat menneisyydet ja traumat, tai ne tramat periytyvät lapselle.
Palsta on todiste siitä kuinka paljon naisilla on käsittelemättömiä traumoja jotka johtuvat siitä että ne on kelvanneet vain miesten tyhjennysalustaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olimme kavereita mieheni kanssa ennen seurustelun aloittamista. Huomasin, miten pyyteettömästi mies auttoi muita ihmisiä, esimerkiksi kaveripiirin ainoana autollisena tarjosi kyytejä, haki muita iltaisin töistä, tuli muuttoavuksi, antoi jonkun toisen tarvitseman tavaran itseltään, oli mukana järjestämässä syntymäpäiviä jne. Tähän ystävällisyyteen ja huomaavaisuuteen ihastuin eikä ole tarvinnut katua. Mies on erinomainen puoliso ja isä.
Mulla oli täsmälleen samanlainen, mistä ajattelin, että olisi hyvä aviomies ja isä.
Mutta eipä ollut, hyvä ystävä hän on kyllä. Hän suostui lapsen tekoon vasta suostuttelemalla, eikä viihtynyt sen jälkeen kotona eikä lapsen kanssa yhtään. Ollaan erottu. Joten edelleenkään ei ole kristallipalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin koko ala- ja yläasteen ajan enkä sen vuoksi koskaan oppinut normaalia sosiaalisia taitoja, esim. tunteista tai muista puhumista. En muutenkaan puhu koskaan mitään kellekään eikä mulla ole koskaan ollu edes ystäviä. Harrastuksia ei ole ja ainoa intohimo elämässä on valokuvaaminen. On ihan luuseriolo vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Miten tästä kuopasta voisi nousta, voiko mitenkään. Toivottavasti en ankeuttanut ketjua liikaa.
Mun miehen harrastus on valokuvaaminen. Se oli mun mielestä kiinnostava ja luova harrastus, koska itsekin tykkään harrastaa taidetta.
Valokuvaaminenkin on harrastus.
Minun puolisolla oli kova kiire päästä naimisiin heti kosinnan jälkeen. Esikoinen syntyy joulun alla.
Ennen kosintaa, meillä oli usein puhetta "sittenkun joskus on lapsia.."
Luonteeltani puoliso on hyvin rauhallinen ja ehkä joidenkin mielestä "toksisen maskuliininen"..
Hänellä on hyvät välit perheeseensä, tapaamme heitä aika usein. Oli jo pienenä kova suojelemaan pikkusiskoaan, ja huolehtimaan hänestä.
Tulee kovin surulliseksi, jos minä olen surullinen. On sanonutkin seuraavaa "Mua niin harmittaa, kun sulla on kaikenlaisia vaivoja. Haluaisin että sulla on kaikki hyvin."
Eli, huolehtiva, perheestään välittävä, suojelevainen mies. Isä materiaalia tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mistään. Miehet feikkaa aluksi ja todellinen luonto paljastuu kun ne luulee että olet mallissa.
Komppaan. Ei sellaisia ole. Ne on yksisarvisia.
Valitsin sen mukaan mita nain. Omistautuva ja aktiivinen isa. Kylla tassa aika kaksin lapsen kanssa ollaan. Pitaa nalkuttaa ja jankuttaa osallistumaan lapsen asioihin.
Ja sitten valittaa, kun ei ole sananvaltaa mihinkaan. No ei tietenkaan ole jos ei sita ota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on sellaisia, jotka tekevät niin kuin lupaavat. Ihan alussa sen voi huomata siitä, että tulevat tapaamisiin täsmällisesti ja haluavat itse tavata, mutta sanovat suoraan jos jokin asia ei käy. Pitävät huolta muista ihmissuhteistaan ja ovat täysin suoria heidän suuntaansa. Jos on sopinut tapaavansa kaverinsa/sukulaisensa niin eivät sinun takia feidaa heitä vaan tapaavat sovitusti. Mikään ei vaadi mitään kommervenkkejä tai tulkitsemista kun mies itse sanoo suoraan ihan kaiken tunteistaan alkaen. Ainakin meillä oli näin. Sen vaan tiesi, että tossa on umpirehellinen, kunnollinen ja luotettava ihminen.
Komppaan tuota puhumista. Ja sitä, että tekee mitä sopii.
Minun haasteenani on ollut luottaa. Yhteisistä intresseistä löytyi henkilö, jonka olin tuntenut tuttavana pidempään. Olin häntä
Ihaillut/arvostanut toiminnoissaan. Sitten kerran satuttiin kohtaamaan oikeasti.Meillä kyllä mies laittoi pikkuhiljaa minut ykköspaikalle menojensa suhteen. Toki hoiti ne omansa.
Mies tosiaan käytöksellään osoitti, että haluaa olla kanssani ja haluaa, että voin luottaa häneen.
On edelleen sellainen. Hänellä on suojelun halu.
Tunteista ja tuntemuksista puhuminen on varmaan ollut enempi minun heiniäni.
Omat haasteet meillä ihmisinä kasvussa on.Rakkaus meillä on, ja luottamus. Ja arvostamme toisianne ihmisinä.
Luota aapee tunteeseen. Jos jotakuta arvostat, niin kerro se hänelle. On myös hyvä kertoa epäkohdat. Ne kyllä ajallaan sieltä tulee. Saa kehittyä!
Kun on luottamus, niin suhde kehittyy, koska siinä ollaan ja kehitytään yhdessä. Halutaan.Mutta ei noita voi ehkä heti tietää?
Siksi on hyvä olla harrastuksia ja intresssejä, niin voi löytyä samanhenkisiä.Aivan ihana teksti :) Ihana kuulla että tällaisiakin miehiä vielä maailmasta löytyy :) Onnea! <3
Sanojen pitäminen on kyllä iso merkki siitä voiko mieheen luottaa sitten suuremmissakaan asioissa. Moni puhuu paljon muttei toteuta.
Se vaan, että siinä vaiheessa kun tuo ope alkaa kasvattamaan miestään, niin on syytä sitten olla valmis myös vastaanottamaan kritiikkiä omista epäkohdistaan. Ja sellaista naista ei ole olemassakaan joka kritiikkiä parisuhteessa sietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Isättäminä kasvaneet ovat riski, tai ne joiden mielestä isän rooli on käydä töissä ja jatkaa elämää kuten ennenkin, ja naisen homma on huolehtia lapsista. Kaikki vanhoilliset piirteet on selviä varoitusmerkkejä, jää yksin sen lapsen kanssa.
Puhumattakaan näsitä, jotka tähänkin ketjuun jauhaa jotakin omasta koulukiusaamista: ovat ihan kakaroita ja mt-ongelmat hoitamatta, heistä ei tulee hyviä isiä. Siinä vaiheessa kun on vastuussa lapsesta, on kyettävä unohtamaan ne omat menneisyydet ja traumat, tai ne tramat periytyvät lapselle.
Nyt listasit varoitusmerkit epäkypsästä äitikanditaatista.
Alue: Aihe vapaa
Kerron nyt asioita, joita omassa miehessäni pidin tärkeänä:
-Mies tiesi jo ennen tapaamistani, että haluaa perheen. Ei siis arponut asiaa tai ollut "katsotaan sitten joskus" -linjalla. Ihan alussa käytiin asia läpi ja oltiin tästä samalla sivulla koko ajan. En suosittele miestä, joka ei ole asiasta varma, herkästi käy niin, että vanhemmuus alkaa kaduttaa/lasta ei kuitenkaan lopulta halua. Naiselle ei tuo ei ole hyvä diili, eikä kannata lähteä +30 v iässä odottamaan, että toinen päättää kantansa.
-Oli huomaavainen ja ystävällinen myös etäisemmille ihmisille/tuntemattomille. Katso miten puhuu esim. kaupan kassalle/tarjoilijalle/apua pyytävälle tuntemattomalle. Tästä saa osviittaa, miten kohtelee muita ja auttaako silloinkin, vaikka ei itse hyötyisi auttamisesta. Katso myös, miten suhtautuu sinuun silloin, kun olet esim. sairaana/vaikeassa tilanteessa/heikoimmillasi.
-On "kotona viihtyvää sorttia". Miehelle ei ole ongelma, että nyt pikkulapsiaikana ollaan paljon kotona ja arki rullaa. Voisi varmasti olla paljon vaikeampaa, jos mies haluaisi jatkuvasti olla menossa. Mies siis viihtyi kotona jo ennen lasta eikä kaipaa jatkuvaa menoa kodin ulkopuolella. Toki siis harrastuksia ja muita on, mutta koko ajan ei olla menossa.
-Kykenee puhumaan tunteistaan. Pikkulapsiaikana on ollut valtavasti tilanteita, joissa on kysytty pitkää pinnaa tai on ollut raskasta. Se tekee paljon, että kumpikin osataan puhua näistä tunteista, eikä jäädä hautomaan niitä. Parisuhde voi paremmin, kun kaikesta voi puhua.
-Oli sitoutunut alusta asti. Mies ei pitänyt kanssani mitään pelejä, esitteli minut läheisilleen ja oli alusta asti vakavissaan. Meillä esim. seksin aikana hajosi kumi (oltiin seurusteltu vasta pari kuukautta) ja mies heti sanoi, että jos tulisin raskaaksi, niin hän on tukena ja lapsen elämässä läsnä. En tullut tuolloin raskaaksi, mutta miehen reaktio kertoi paljon. Yhtä sitoutuva on ollut parisuhteemme ajan.
Ollaan siis oltu useampi vuosi yhdessä, nykyään ollaan naimisissa ja taaperon vanhempia. Löysin mieheni kaverini kautta, kysyin sattuisiko hän tietämään jotakin kunnollista sinkkumiestä. Emme siis tunteneet mieheni kanssa ennestään. Se helpotti, että kaverini tunsi mieheni pitkältä ajalta eli oli takuu siitä, että mies oli kunnollinen. Oltiin tavatessamme kolmekymppisiä.