Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Seksisuhteet on se juttu nykyään.

M29

Vaikea ymmärtää. En minä ainakaan pysty vapautunutta seksiä jonkun ventovieraan kanssa harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksisuhteet on se juttu nykyään.

M29

Vaikea ymmärtää. En minä ainakaan pysty vapautunutta seksiä jonkun ventovieraan kanssa harrastaa.

Onhan tuo nyt ajatuksenakin ihan sairas.

Parisuhdetta etsiessä voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Kohta viisikymppisenä miehenä potentiaalisimmat treffikumppanit löytyvät nimenomaan kolmekymppisistä naisista.

Useamman kerran olen esim. Tinderissä yrittänyt tapailla omanikäisiä naisia mutta homma menee kummalliseksi säätämiseksi kun mikään ei tunnu enää niille kelpaavan. Jostain syystä kuitenkin 10-15 vuotta nuoremmille kelpaan.

Yksi lapsi on mutta lisääkin voisi vielä tulla. Tiedän että omanikäisissä on miehiä jotka haluaisivat vielä perheen ja lapsia.

Minä 31v kanssa haluaisin edes kerran elämässäni rakastua kunnolla. Se että kestääkö se tai sitoudutaanko siihen. Kun edes kerran saisi tuntea sellaista tunnetta. Sitoutumaan tuskin pystyn mutta että ei tarvisi kuolla ilman sitä tunnetta..

Minä olen 34 vuotias mies. Haluaisin kyllä perustaa perheen, mutta ongelmaksi tulee se että olen todella hitaasti syttyvä ja on vaikea löytää ihmistä kenen kanssa se aidosti haluaisin. Jos teen lapsia haluan tarjota ehjän perheen loppuiäkseni, minulle ei lähtökohtaisesti ole vaihtoehto se että tulisi lapsia epävarmaan liittoon. 

N32 tänä vuonna 33, ei lapsia eikä todellista varsinaista kumppania ollut ikinä. Ihmissuhdetaidot jäivät vajaiksi jo lapsena, koska se tapa jolla minulle osoitettiin sinänsä ihan aitoa välittämistä ja rakastamista oli niin ikävä.

Yh-äiti oli omassa lapsuudessaan ollut tosi läheinen oman serkkunsa kanssa, jolle ei ollut ikinä oikein asetettu rajoja, ja nuoruudessa ja aikuisuudessa tämän serkun elämä meni asteittain ihan viemäristä alas. Äiti suri sitä niin paljon, että pelkäsi ihan hirvittävästi että minulle käy samoin, ja veti toiseen ääripäähän. Eli säännöt oli tiukat ja jäykät kaiken sellaisen suhteen, kuin että mihin kellonaikaan pitää olla kotona, miten kauas ja mihin suuntaan kotoa saan mennä ilmoittamatta, tai kenen kanssa esim. saan ylipäänsä leikkiä ja kenen en. Vaikka nyt koulukavereihin, ja ylipäänsä oletettavasti melkein kaikkin lapsiin, verrattuna opin ikään kuin asteen verran huonommin miten toisten ihmisten kanssa ollaan ja miten mistäkin henkisesti haastavasta tilanteesta toisen ihmisen kanssa selvitään. Kapinoiminen sääntöjä rikkomallakaan ei ollut vaihtoehto, koska vastaukset siihenkin äiti omaksui omasta lapsuudestaan, eli tukistusta tuli ja koivunoksa viuhui.

Töissä olen ammatissa josta en oikeastaan edes pidä, mutta saan siinä olla pitkälti yksin ja jonka pystyin myös opiskelemaan yksin kotona kirjoja lukemalla. En vihaa tai pelkää ihmisiä, haluaisin miehen ja lapsia, mutta yliajattelen ja masennun heti jos jokin menee vähänkin huonosti tai pieleen. Sitä on tapahtunut toistuvasti.

Olen joskus ajatellut, että tarvitsisi oikeastaan löytyä mies jolla on samanlainen tausta/lapsuus, niin se ymmärtäisi valmiiksi selittämättä miksi olen sellainen kuin olen. Mutta selitä tätä nyt vakavissasi jossain seuranhakupalvelussa.

Edellinen kirjoittaja, voisinpa parittaa sinut veljelleni. M32, ei parisuhdehistoriaa. Lapsuudenkodissa kulissit kunnossa, mutta vanhemmilla omat käsittelemättömät traumansa. Veljeni on sinänsä normaali, mutta varmaan juurikin lapsuudenkodin painolastin takia ei ole ikinä kunnolla uskaltautunut parisuhdemarkkinoille.

Miten sinuun saisi yhteyden?

Kokeile eri dildoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä 31v kanssa haluaisin edes kerran elämässäni rakastua kunnolla. Se että kestääkö se tai sitoudutaanko siihen. Kun edes kerran saisi tuntea sellaista tunnetta. Sitoutumaan tuskin pystyn mutta että ei tarvisi kuolla ilman sitä tunnetta..

kokeile eri dildoa.

Vierailija kirjoitti:

N32 tänä vuonna 33, ei lapsia eikä todellista varsinaista kumppania ollut ikinä. Ihmissuhdetaidot jäivät vajaiksi jo lapsena, koska se tapa jolla minulle osoitettiin sinänsä ihan aitoa välittämistä ja rakastamista oli niin ikävä.

Irtosuhteita on siis tullut harrastettua? Siinä on yksi syy miksi hyviä miehiä ei ehkä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinuun saisi yhteyden?

Aina, kun joku kysyy täällä yhteystietoja, niin toinen osapuoli häviää jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N32 tänä vuonna 33, ei lapsia eikä todellista varsinaista kumppania ollut ikinä. Ihmissuhdetaidot jäivät vajaiksi jo lapsena, koska se tapa jolla minulle osoitettiin sinänsä ihan aitoa välittämistä ja rakastamista oli niin ikävä.

Irtosuhteita on siis tullut harrastettua? Siinä on yksi syy miksi hyviä miehiä ei ehkä kiinnosta.

Tätä ei voi sanoa ääneen, koska siitä ei tykätä, mutta se on totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N32 tänä vuonna 33, ei lapsia eikä todellista varsinaista kumppania ollut ikinä. Ihmissuhdetaidot jäivät vajaiksi jo lapsena, koska se tapa jolla minulle osoitettiin sinänsä ihan aitoa välittämistä ja rakastamista oli niin ikävä.

Irtosuhteita on siis tullut harrastettua? Siinä on yksi syy miksi hyviä miehiä ei ehkä kiinnosta.

Tuo kommentoinnin kohteena oleva kuvaus on yhtä hyvin sopusoinnussa vaikka sen kanssa, että on tullut harrastettua pelkkää friendzonea, koska irtosuhteetkin on ollut liian ahdistava ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N32 tänä vuonna 33, ei lapsia eikä todellista varsinaista kumppania ollut ikinä. Ihmissuhdetaidot jäivät vajaiksi jo lapsena, koska se tapa jolla minulle osoitettiin sinänsä ihan aitoa välittämistä ja rakastamista oli niin ikävä.

Irtosuhteita on siis tullut harrastettua? Siinä on yksi syy miksi hyviä miehiä ei ehkä kiinnosta.

Tuo kommentoinnin kohteena oleva kuvaus on yhtä hyvin sopusoinnussa vaikka sen kanssa, että on tullut harrastettua pelkkää friendzonea, koska irtosuhteetkin on ollut liian ahdistava ajatus.

Kiertoilmaisulta kuulostaa. Joskus täytyy lukea rivien välistä.

Sitten ollaan me, jotka ovat kolmekymppisiä teinien vanhempia, jotka saavat peräänsä ne, jotka haluavat ensimmäistä kertaa lapsia enkä minä halua lisää lapsia 😬 Yksikin todella ihana, komea ja varakas mies olisi halunnut kanssani perheen, mutta minä en enää lähtenyt siihen. Nautin siitä, että voin lähteä nykyisen miehen kanssa extempore reissulle, kun lapset ovat isällään. Nykyisellä miehellä ei ole lapsia eikä halua omia. Ollaan molemmat 35. Itse en vaan enää näe itseäni yövalvomisissa, uusien asioiden opettamisessa pienille lapsille jne. Ja raskaus, ahh - saan aina 17-35 kg, vaikka jumppaisin joka päivä ja söisin terveellisesti. Nautin nyt siitä, että tuo kaikki on tehty jo ja jätän lisääntymisen muille. 

Ei ole ihme suuret avioerotilastot. Etsitään sitoutumishalukkaita, mutta kukaan ei puhu rakkaudesta mitään. Etsikää ihmistä, johon rakastutte. Kun tunne on molemminpuolinen, kaikki muukin sujuu. Kuvitelkaa tilanne, että olette löytäneen sitoutumishaluisen kilttimiehen, kuten sanonta kuuluu. Lisäännytte hänen kansaan ja sitten astelee areenalle mies, johon rakastutte niin, että menee jalat alta. Jos ei tule ero, tulee ainakin haluttomuutta ja muuta ikävää joka saa tunnelman lässähtämään. 

Vierailija kirjoitti:

Huonosti löytyy 30-40v miehiä kun kriteeriksi asetetaan ihan normaaleja asioita kuten liikunnallisuus, terveet elämäntavat, työelämässä oleminen, elämänhallinta, kommunikaatio kyvyt ja tasapainoisuus. Suomalaisten miesten yksi erittäin iso ongelma on alkoholi sekä yleinen Peter Pan ilmiö ettei tiedetä mitä halutaan.

Miksi minä sporttinen, korkeakoulutettu, terve, kaunis, tasapainoinen ja edellisistä suhteista eteenpäin siirtynyt nainen tyytyisin puolison kohdalla yhtään vähempään kuin mitä itse tuon pöytään? Nykyään onneksi voi elää hyvää sinkkuelämää ja odotella jos joskus sopiva ihminen osuu kohdalle. Ei voisi vähempää kiinnostaa nykyajan fwb sekoilut jne.

Jos olet oikeasti noin korkeatasoinen, niin on kyllä jo aivan hämmästyttävää, että olet epäonnistunut kumppanin löytämisessä. Miten noilla korteilla voi edes hävitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti löytyy 30-40v miehiä kun kriteeriksi asetetaan ihan normaaleja asioita kuten liikunnallisuus, terveet elämäntavat, työelämässä oleminen, elämänhallinta, kommunikaatio kyvyt ja tasapainoisuus. Suomalaisten miesten yksi erittäin iso ongelma on alkoholi sekä yleinen Peter Pan ilmiö ettei tiedetä mitä halutaan.

Miksi minä sporttinen, korkeakoulutettu, terve, kaunis, tasapainoinen ja edellisistä suhteista eteenpäin siirtynyt nainen tyytyisin puolison kohdalla yhtään vähempään kuin mitä itse tuon pöytään? Nykyään onneksi voi elää hyvää sinkkuelämää ja odotella jos joskus sopiva ihminen osuu kohdalle. Ei voisi vähempää kiinnostaa nykyajan fwb sekoilut jne.

Jos olet oikeasti noin korkeatasoinen, niin on kyllä jo aivan hämmästyttävää, että olet epäonnistunut kumppanin löytämisessä. Miten noilla korteilla voi edes hävitä?

Vaatimuksista jätettiin tietysti mainitsematta pituus, komeus, hyvä tuoksu ja muu sellainen. Ne karsivat paljon enemmän kuin nuo vaatimattomat vaatimukset, jotka on hyväksyttävää sanoa ääneen. Yhdessä nämä ovat kuitenkin liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Alenna rimaa, ota se vähän rumempi, mutta kiltti ja hyvätapainen mies"

Varmaan ihan hyvä neuvo niille naisille, jotka noin pystyvät toimimaan. Itselleni miehen ulkonäkö on kuitenkin niin tärkeä tekijä että en siitä pysty tai suostu kyllä tinkimään.

 

No sitten on turha itkeä. Hyvännäköiset usein tietävät markkina-arvonsa ja pettävät herkemmin. Mutta kaikkea ei voi saada.

Usko pois tavismiehet eivät ole sen uskollisempia. Unohin nimimerkin mutta vähän aikaa sitten joku tiktok beibi tuli petetyksi vaatimattoman poikaystävänsä toimesta. Myös Adriana Limaa aikanaan petti hänen ruma poikkiksensa. Nää miehet on heti kiimoissaan ja rupeevat wannabe-alfailemaan jos joku nainen osoittaa kiinnostusta. Propagandaa se että vaatimaton mies olisi muka uskollisempi.