Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
On vielä 40 vuotiaanakin. Luovuin toiveista löytää parisuhde oikeastaan jo 10 vuotta sitten. Iskuna vyön alle tuli työttömyys, kun nyt viimetingassa koitin hakeutua inseminaatioon. En uskalla mennä ennen kuin uusi työ varmistuu. Masentaa kovasti, mutta tämä on nykyaikaa, kaikki tehtävä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tinderissä ollessa kyllä huomasi, että siellä on niitä jotka etsivät jotain itse täydellisyyttä. Myös miehissä. Yksi parin kuukauden tapailu loppui siihen, että mies oli laittanut Tinder-profiilinsa uudelleen näkyville, koska ei malttanut olla katsomatta, olisko siellä uusia naisia. Suoraan ei viitsinyt sanoa, ettei kiinnosta tarpeeksi, vaikka kyllähän minä sen muutenkin aavistin.
No, ei siitä sitten kauan mennyt kun minulla kävi aivan uskomaton tuuri ja löysin rakkauden. Hänen elämässä on ollut vaikeuksia, ei täyttäisi kaikkia kriteerejä mitä täällä on listattu. Mutta ei sillä mulle ole väliä, kun en pidä pinnallisia asioita tärkeänä.
Tuo viimeinen kappale on kuin vastuuvapauslauseke jossain yritysten välisessä sopimuksessa. Tuntuu olevan naisilla pakollista laittaa tämän aiheen ketjuissa joka viestin jälkeen oli totta tai ei. Kaikki ovat kuin ihan sattuman kaupalla löytäneet itselleen aivan täydellisen miehen, toki ensin on kaikki "muut" miehet ja heidän käytös haukuttu. En tosin tiedä miksi anonyymipalstalla pitää ylläpitää jotain mielikuvaa?
Toki itse löysin kolme vuotta sitten aivan ihanan ja mulle täydellisen naisen tinderistä ja nyt meillä on yhteinen omakotitalo, kultainen noutaja, Tesla, 2,5 aivan ihanaa lasta ja kotityötkin teemme täysin tasan.
Vierailija kirjoitti:
M55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Pitää kutakuinkin paikkansa, itse haaveilin perheestä aika monta vuotta. 25-38v oli nettideittiprofiileja, ja myöhemmin myös tinderit/badoot/bumblet ym käytössä. Ravasin tapahtumissa ja baareissa jatkuvasti. mutta ei vaan löytynyt ketään sopivaa. Oli MT-ongelmaisia, sarja- tai paralellideittailijoita, muutama nainen jolla oli monta lasta useamman eri miehen kanssa, vapaaehtoisesti työttömiä ym ym ym.
Tiedän etten ole maailman komein mies, mutta olen kuitenkin sosiaalinen ja hauska tyyppi - eli se ikuinen tosi hyvä tyyppi, mutta..
Tänä päivänä melkein kaikilla ystävillä on jo perhe, niin eipä tule käytyä enää juuri missään. Vietetään iltaa, tai kesäisin käydään mökillä / veneilemässä tmv (eli ei tule tavattua sinkkunaisia)
Tämä. Tilanne jossa naiset deittailevat sitoutumishaluttomia miehiä ja sitten valittavat että miksi miehet eivät halua sitoutua, on sekä itse aiheutettua, biologian aiheuttamaa että länsimaisen yhteiskunnan aiheuttamaa.
Miesten pientä vähemmistöäkin tulee yrittää ymmärtää: Jos naisia tunkee ovista ja ikkunoista, mitä järkeä olisi sitoutua yhteen naiseen, pitkäksi aikaa?Miksi niin moni mies jää mieluummin kotiin kuin tutustuu naisiin? Onko kyseessä nettiriippuvuus? Osalla (huom. osalla, en sano että kaikilla) alkoholiriippuvuus? On helpompaa notkua kotona swaippailemassa Tinderiä kuin lähteä minnekään? Samalla voi korkata pari kaljaa itsesääliin?
Väitän, että 90 % tällä palstalla naisettomuuttaan valittavista miehistä on yksin siksi, että he viettävät tämänkin viikonlopun yksin. Ja silloin ei todellakaan ole kyse siitä, että naiset tekisivät vääriä valintoja vaan siitä, että naiset eivät ole edes tietoisia näiden miesten olemassaolosta.
Ai että turha mihinkään lähteä kun missään ei saa ketään lähestyä, kukaan ei koskaan ikinä milloinkaan tapaa ketään livenä ja blabla? Ok, sitten kannattaa jatkaa sen Tinderin hakkaamista ja antaa vuosien kulua hukkaan. Kohta on ohi taas yksi yksinäinen kesä.
Jos itse olisin sinkku, olisin tänäkin viikonloppuna jossain, missä voi tutustua ihmisiin.
Tulin juuri hetki sitten töistä. Varmaan viimeinen asia, mitä työviikon jälkeen tulee mieleen, on lähteä pubiin notkumaan aamuyöhön. Ei jaksa, eikä pysty. Olen kohta 40-vuotias mies, eikä baareissa ole minulle yhtään mitään, vaikka menisinkin sinne. Sieltä ei lähtenyt mukaani koskaan ketään 20-vuotiaana, joten miksi sitten nyt?
Oli minullakin silloin joskus 15 vuotta sitten sama tilanne. Erosin avopuolisosta 27-vuotiaana. Oltiin oltu yhdessä siitä asti, kun täytin 17, ja suhde oli väljähtynyt. Erilleen kasvaminen. Hän katseli aina muita naisia ja ehkä niitä olikin pyörityksessä, en tiedä. Kotona valitti ja nalkutti, ja joskus pihtasi tahallaan kiusaa tehdäkseen. Se kertoi sitä viestiä, ettei hänen ollut hyvä olla. Muutama vuosi sen jälkeen hän asuikin kahden naisen kanssa, ja toivon, että mielikin tasoittunut.
Eron jälkeen joka tapauksessa aloin etsiä perheen perustamista ajatellen miestä. Sellaista kunnollista, mutta ei tarvinnut olla mikään täydellinen. Kunnon käytöstavat kuitenkin eikä mikään päihderiippuvainen. Se oli uskomattoman vaikeaa. Juuri tuo mitä kuvasit: löytää puoliso, joka on valmis sitoutumaan. Muistan kun täytin 32 vuotta ja ajattelin, että ne perhehaaveet saa unohtaa, ei tule toteutumaan. Alle vuosi sen jälkeen löytyi yhtäkkiä vasta eronnut söpistys. Hän sanoi, ettei ala mihinkään vakavaan, koska pettyi edellisessä suhteessa. Minä kuitenkin totesin, että tuossa on minun ihmiseni. Piiritin sitkeästi. Sitten kun hän suostui lähtemään viikonloppulomalle kansallispuistoon, tiesin jo, että oikea parisuhde tästä alkaa. Ja niin alkoi. Muutettiin yhteen vain pari kuukautta sen reissun jälkeen ja mentiin kihloihin alle vuosi ensikohtaamisesta. Meillä on kaksi lasta. Tulin äidiksi 35-vuotiaana ja jännitin niin, etten osannut raskausajasta nauttia yhtään. Kaikki pelot, mitä jos ei ole terve tai mitä jos jotain pahaa tapahtuu. Täydellinen vauva saatiin kuitenkin. Ja koska ikää oli niin paljon, heti haluttiin sisaruskin vielä hankkia. Toinen lapsi syntyi, kun olin 37 v. Nyt molemmat ovat jo koululaisia, toisella ja neljännellä luokalla.
Uskon, että sinullekin se oikea löytyy, mutta joskus pitää olla sinnikäs.
Vierailija kirjoitti:
Minä laitoin Tinderiin profiiliini, että olen tositarkoituksella liikkeellä eli haaveena avioliitto ja lapset tulevaisuudessa. Alkoi kyllästyttämään miehet, jotka etsivät vain nopeaa kivaa. Nappasin sitten naisen miehen sijaan ja nyt naimisissa ja lahjasoluhoidot alkamassa.
Pelkkää nopeaa ja kivaa siellä on tarjolla. Viimeistään kolmansilla treffeillä pitää olla seksiä eikä miehiä kiinnosta kortsun käyttö. Ei ihme, että taudit leviää. Kaikilla on monta tapailusuhdetta päällekkäin ja lomittain. Eihän tuo tee kovin hyvää pääkopalle pidemmän päälle. Olen itsekin pohtinut naisiin siirtymistä. Haluan kuitenkin normaalipainoisen, hyvännäköisen, päihdeongelmattoman itsestään huoltapitävän normaaliin kommunikointiin kykenevän kumppanin eikä sellaisia miehiä ole tarjolla vakavaan suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Mutta millä perusteella valitset sen, kenen kanssa sitoudut parisuhteeseen? Kai se kuitenkin tutustumista ensin edellyttää, ja kai siihen kuitenkin yhteensopivuutta tarvitaan. Ja tunteita - rakastumista, rakkautta. Vai onko se sinusta pilvilinnoja? En ainakaan itse anna kaikkeani suhteessa muuten kuin ihmiselle, joka oikeasti tuntuu minulle sopivalta ja oikealta kumppanilta. Antaisitko sinä?
Annan. Parisuhteeseen sitoudutaan, se tarkoittaa että toisen ominaisuudet hyväksytään, ei niitä aleta rukkaamaan eikä odotella että joku toinen on "yhteensopiva". Yhteensopivuus tarkoittaa tässä kontekstissa nimittäin sitä, että sinulla on tuo ostoslista ja miehen pitää täyttää ne vaatimukset. No, aika moni odottelee sitä yhteensopivuutta vielä lapsentekoiän jälkeen.
Parisuhteeseen sitoudutaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä suhdetta. Kertakäyttökulttuurissamme kun ei viitsitä nähdä asioiden eteen minkäänlaista vaivaa, päätetään vaihtaa mukamas parempaan. No, se päättyy tähän lankaan: "Missä kaikki hyvät miehet?"
Mitä tarkoitat ostoslistalla? Ja mitä taas toisen ominaisuuksien hyväksymisellä? Onko sinusta siis huono asia, jos joku toivoo kumppania, jonka kanssa elämänarvot sopisivat yhteen, jonka kanssa lapsitoiveet kohtaavat ja jonka kanssa seksi toimii - vai pitäisikö sinusta siis vain hyväksyä kumppanin arvomaailma, joka on täysin erilainen kuin oma, ja se että lapsitoiveet ovat täysin erilaiset tai että seksi ei toimi ollenkaan? Pitäisi hyväksyä ja päättää vain sitoutua, koska ostoslista on jonkin periaatteen vastainen, vai?
Jokaisella on kuitenkin jotain proferenssejä ja toiveita, joilain enemmän ja joillain vähemmän. ja mitä tuohon yhteensopivuuteen tulee, niin kyllähän jopa kaverisuhteissa ihmiset haluavat, että toisen kanssa synkkaa ja on kiva olla - miksi parisuhteessa muka yhteensopivuudella ei olisi mitään merkitystä? Typerintä sitoutua ihmiseen, jonka kanssa ei sovita yhteen henkisesti eikä seksuaalisesti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja josta ei oikein edes osaa sanoa, miksi on suhteessa juuri sen ihmisen kanssa - mitä järkeä sellaisessakaan olisi? Kai se nyt on lähinnä fiksua tietää, mitä haluaa ja mistä tykkää, ja tunnistaa ne ihmiset, joiden kanssa oikeasti sopii yhteen.
Jos olet aivan tavallinen nainen, on käsittämätöntä vaatia Disney-prinssiä itselleen ja olettaa päätyvänsä miksikään muuksi kuin netissä miehiä parjaavaksi ikisinkuksi.
Kyllä, kannattaa laskea niitä omia vaatimuksia jos ei halua olla yksin. Ihmettelen vain, että miksi nämä päälle kolmekymppiset naiset harmittelevat että eivät löydä miestä kun kerran ovat sen ihan itse valinneet.
Mies haluaa naiselta lapsilähtöisyyttä, ulkonäöltä tavallisesta ylöspäin olevaa vaimoa. Siinä on miehen ostoslista. Mies tarjoaa siihen läheisyyttä, tukea, taloudellista vakautta ja turvaa.
Tässä ketjussa olevat naiset vaativat pankkiirilääkärimallia joka on intohimoinen, spontaani kun häneltä odotetaan sitä, ajatuksenlukija, viiniä ja matkustelua piffaava, kotityöt hoitava pornotähti jonka sietää olla kiitollinen pelkästään siitä että saa edes hengittää naisen kanssa samaa ilmaa.
Ei ole minulta pois että naisilla on preferenssit, siitä vain. Ehdottomasti kannattaa pitää noista vaatimuksista kiinni, johan se on vuoden vanhassa tuhannen viestin langassa nähty että näitä miehiä on jonoksi asti. Jostain syystä tämän langan naiset vain kroonisesti kävelevät niistä jotenkin ohi.
Entä jos ei halua noista kummankaanlaista miestä? Kauhean tylsältä kuulostaa, jos miehen anti suhteeseen on joko taloudellinen vakaus ja turva tai sitten viinit ja matkustelu. Okei, läheisyys ja (vastavuoroinen) tuki on tietenkin hyvä, ja kyllä hyvässä suhteessa saisi intohimoakin olla, ja ehkä vähän pornoakin. Mutta miksi miehen pitäisi tarjota turvaa - mitä vastaan? Nykyisin yhteiskunta on jo aika turvallinen, ja suurin riski taitaa olla liikenne.
Ja mikä logiikka siinä on, että tavallinen mies toivoo hyvää ulkonäköä, mutta naisen täytyisi tyytyä vain taloudelliseen vakauteen ja siihen, että suhteessa on suhteeseen itsestäänkuuluvat perusasiat kuten läheisyys ja toisen tukeminen? Kai ymmärrät, että ulkonäköpreferenssejä on naisillakin. Mutta niitä toiveita on muissakin asioissa - on tärkeää, että suhteessa on vetovoimaa (ja sitä kautta tulee intohimo), että henkilöt oikeasti viihtyvät yhdessä ja tykkäävät olla toistensa seurassa, että yhdessäolo on luontevaa ja hauskaa ja ollaan sopivan samanhenkisiä. Niin seksin kuin henkisen puolen pitää matchata. Ei se vaan riitä, että toinen on turvallinen ja käy töissä.
Tuon aiemman kommentoijan mielestä syntyy hyvä matsi, kunhan nainen on hyvännäköinen lapsentekokone. Ei mikään ihmekään, etteivät kaikki halua tuohon asemaan vaan etsivät jotain vakaammalla ja syvällisemmällä pohjalla olevaa suhdetta. Mitä sitten kun ulkonäkö rapistuu ja lapset muuttavat pois kotoa? Erohan siinä tulee.
Ei, vaan lapsilähtöinen, miestään tukeva. Ulkonäöksi riittää mitä hyvänsä tavallisen näköisestä ylöspäin. Noilla eväillä pääsee perheelliseksi, silloin on vaimonatskua. Mies jää suhteeseen lasten poismuuton ja vanhenemisen jälkeen sen vuoksi että hän on investoinut suhteeseen. Miehet sitoutuvat.
En tiedä mitä tarkoittaa "syvällinen" tässä asiayhteydessä. Mies etsii itselleen vaimoa ja sen myötä perhettä, tuossa on todella heikoilla jos avaus lähtee jostain filosofoinnista.
Käsi ylös kaikki naiset, jotka haluatte päästä perheelliseksi ja olla vaimomatskua. Itse olisin jäänyt mieluummin sinkuksi kuin ryhtynyt tuollaiseen suhteeseen. Mutta onneksi todellisuudessa on olemassa myös miehiä, jotka haluavat puolison, jolla on oma ura; jotka nauttivat itsekin matkustamisesta ja mukavasta elämästä; jotka viihtyvät ravintoloissa ja kahviloissa; jotka haluavat harrastaa sekä yhdessä että erikseen.
Tämä ketju on olemassa pelkästään sen takia, että matkustaminen, viini, "mukava elämä", ravintolat ja kahvilat eivät täytä sitä mustaa aukkoa niille jotka haluavat miehen ja perheen.
Siitä vain matkustamaan, outoa että haluat vakuuttaa kaikki muutkin siihen.
Millä lailla matkustelu, viinit tai mukava elämä tarkoittaisi sitä, ettei voi saada miestä ja perhettä? Tunnen paljon miehiä, joita kiinnostaa nuo mainitut asiat, ja aika moni heistä haluaa mieluiten matkustelusta tykkäävän naisen, koska haluavat tietenkin jakaa oman elämänsä tärkeitä asioita kumppaninsa kanssa. Ja tunnen perheitä, jotka matkustelevat yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa nuo kommentit että naisena olisi pitänyt mennä naimisiin jo siinä 20v iässä. :D Siis kenen kanssa? Suurin osa tuon ikäisistä pojista ei halua ottaa noin isoja askelmia elämässä eikä moni 10v vanhempi mieskään. En myöskään pidä 10 vuoden ikäeroa kovinkaan ideaalina ja suurimmalle osalle paras kumppani on about oman ikäinen ihminen joka on melko samanlaisessa elämäntilanteessa. Ilmeisesti tällä logiikalla 20v tyttöjen ja 40v+ miesten pitäisi lyödä hynttyyt yhteen.
Eikä tuota voi selittää silläkään että tavalliset pojat ja miehet haluaisi naimisiin ja ongelma on siinä että tavoittelee vääränlaisia miehiä. Kun ne omatkin entiset poikaystävät kuten myös kavereideni ovat olleet ihan tavallisia janttereita.
Näin juuri. Itse mietin myös, että kuinka nopeasti, kuinka lyhyen tuntemisen jälkeen, olisi tarkoitus mennä naimisiin. Valtaosa tuntemistani ihmisistä ei seurustellut vielä lukiossakaan, tai sitten löysi ensimmäisen poikaystävän just lukion ollessa loppusuoralla. Erikoinen ajatus, että pitäisi äkkiä kiirehtiä naimisiin - ja millä perusteella se lukioaikainen poikaystävä sitten olisi sen parempi kumppanivalinta kuin esim. 25-vuotiaana tai kolmekymppisenä tavattu mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Mutta millä perusteella valitset sen, kenen kanssa sitoudut parisuhteeseen? Kai se kuitenkin tutustumista ensin edellyttää, ja kai siihen kuitenkin yhteensopivuutta tarvitaan. Ja tunteita - rakastumista, rakkautta. Vai onko se sinusta pilvilinnoja? En ainakaan itse anna kaikkeani suhteessa muuten kuin ihmiselle, joka oikeasti tuntuu minulle sopivalta ja oikealta kumppanilta. Antaisitko sinä?
Annan. Parisuhteeseen sitoudutaan, se tarkoittaa että toisen ominaisuudet hyväksytään, ei niitä aleta rukkaamaan eikä odotella että joku toinen on "yhteensopiva". Yhteensopivuus tarkoittaa tässä kontekstissa nimittäin sitä, että sinulla on tuo ostoslista ja miehen pitää täyttää ne vaatimukset. No, aika moni odottelee sitä yhteensopivuutta vielä lapsentekoiän jälkeen.
Parisuhteeseen sitoudutaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä suhdetta. Kertakäyttökulttuurissamme kun ei viitsitä nähdä asioiden eteen minkäänlaista vaivaa, päätetään vaihtaa mukamas parempaan. No, se päättyy tähän lankaan: "Missä kaikki hyvät miehet?"
Mitä tarkoitat ostoslistalla? Ja mitä taas toisen ominaisuuksien hyväksymisellä? Onko sinusta siis huono asia, jos joku toivoo kumppania, jonka kanssa elämänarvot sopisivat yhteen, jonka kanssa lapsitoiveet kohtaavat ja jonka kanssa seksi toimii - vai pitäisikö sinusta siis vain hyväksyä kumppanin arvomaailma, joka on täysin erilainen kuin oma, ja se että lapsitoiveet ovat täysin erilaiset tai että seksi ei toimi ollenkaan? Pitäisi hyväksyä ja päättää vain sitoutua, koska ostoslista on jonkin periaatteen vastainen, vai?
Jokaisella on kuitenkin jotain proferenssejä ja toiveita, joilain enemmän ja joillain vähemmän. ja mitä tuohon yhteensopivuuteen tulee, niin kyllähän jopa kaverisuhteissa ihmiset haluavat, että toisen kanssa synkkaa ja on kiva olla - miksi parisuhteessa muka yhteensopivuudella ei olisi mitään merkitystä? Typerintä sitoutua ihmiseen, jonka kanssa ei sovita yhteen henkisesti eikä seksuaalisesti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja josta ei oikein edes osaa sanoa, miksi on suhteessa juuri sen ihmisen kanssa - mitä järkeä sellaisessakaan olisi? Kai se nyt on lähinnä fiksua tietää, mitä haluaa ja mistä tykkää, ja tunnistaa ne ihmiset, joiden kanssa oikeasti sopii yhteen.
Jos olet aivan tavallinen nainen, on käsittämätöntä vaatia Disney-prinssiä itselleen ja olettaa päätyvänsä miksikään muuksi kuin netissä miehiä parjaavaksi ikisinkuksi.
Kyllä, kannattaa laskea niitä omia vaatimuksia jos ei halua olla yksin. Ihmettelen vain, että miksi nämä päälle kolmekymppiset naiset harmittelevat että eivät löydä miestä kun kerran ovat sen ihan itse valinneet.
Mies haluaa naiselta lapsilähtöisyyttä, ulkonäöltä tavallisesta ylöspäin olevaa vaimoa. Siinä on miehen ostoslista. Mies tarjoaa siihen läheisyyttä, tukea, taloudellista vakautta ja turvaa.
Tässä ketjussa olevat naiset vaativat pankkiirilääkärimallia joka on intohimoinen, spontaani kun häneltä odotetaan sitä, ajatuksenlukija, viiniä ja matkustelua piffaava, kotityöt hoitava pornotähti jonka sietää olla kiitollinen pelkästään siitä että saa edes hengittää naisen kanssa samaa ilmaa.
Ei ole minulta pois että naisilla on preferenssit, siitä vain. Ehdottomasti kannattaa pitää noista vaatimuksista kiinni, johan se on vuoden vanhassa tuhannen viestin langassa nähty että näitä miehiä on jonoksi asti. Jostain syystä tämän langan naiset vain kroonisesti kävelevät niistä jotenkin ohi.
Entä jos ei halua noista kummankaanlaista miestä? Kauhean tylsältä kuulostaa, jos miehen anti suhteeseen on joko taloudellinen vakaus ja turva tai sitten viinit ja matkustelu. Okei, läheisyys ja (vastavuoroinen) tuki on tietenkin hyvä, ja kyllä hyvässä suhteessa saisi intohimoakin olla, ja ehkä vähän pornoakin. Mutta miksi miehen pitäisi tarjota turvaa - mitä vastaan? Nykyisin yhteiskunta on jo aika turvallinen, ja suurin riski taitaa olla liikenne.
Ja mikä logiikka siinä on, että tavallinen mies toivoo hyvää ulkonäköä, mutta naisen täytyisi tyytyä vain taloudelliseen vakauteen ja siihen, että suhteessa on suhteeseen itsestäänkuuluvat perusasiat kuten läheisyys ja toisen tukeminen? Kai ymmärrät, että ulkonäköpreferenssejä on naisillakin. Mutta niitä toiveita on muissakin asioissa - on tärkeää, että suhteessa on vetovoimaa (ja sitä kautta tulee intohimo), että henkilöt oikeasti viihtyvät yhdessä ja tykkäävät olla toistensa seurassa, että yhdessäolo on luontevaa ja hauskaa ja ollaan sopivan samanhenkisiä. Niin seksin kuin henkisen puolen pitää matchata. Ei se vaan riitä, että toinen on turvallinen ja käy töissä.
Tuon aiemman kommentoijan mielestä syntyy hyvä matsi, kunhan nainen on hyvännäköinen lapsentekokone. Ei mikään ihmekään, etteivät kaikki halua tuohon asemaan vaan etsivät jotain vakaammalla ja syvällisemmällä pohjalla olevaa suhdetta. Mitä sitten kun ulkonäkö rapistuu ja lapset muuttavat pois kotoa? Erohan siinä tulee.
Ei, vaan lapsilähtöinen, miestään tukeva. Ulkonäöksi riittää mitä hyvänsä tavallisen näköisestä ylöspäin. Noilla eväillä pääsee perheelliseksi, silloin on vaimonatskua. Mies jää suhteeseen lasten poismuuton ja vanhenemisen jälkeen sen vuoksi että hän on investoinut suhteeseen. Miehet sitoutuvat.
En tiedä mitä tarkoittaa "syvällinen" tässä asiayhteydessä. Mies etsii itselleen vaimoa ja sen myötä perhettä, tuossa on todella heikoilla jos avaus lähtee jostain filosofoinnista.
Käsi ylös kaikki naiset, jotka haluatte päästä perheelliseksi ja olla vaimomatskua. Itse olisin jäänyt mieluummin sinkuksi kuin ryhtynyt tuollaiseen suhteeseen. Mutta onneksi todellisuudessa on olemassa myös miehiä, jotka haluavat puolison, jolla on oma ura; jotka nauttivat itsekin matkustamisesta ja mukavasta elämästä; jotka viihtyvät ravintoloissa ja kahviloissa; jotka haluavat harrastaa sekä yhdessä että erikseen.
Tämä ketju on olemassa pelkästään sen takia, että matkustaminen, viini, "mukava elämä", ravintolat ja kahvilat eivät täytä sitä mustaa aukkoa niille jotka haluavat miehen ja perheen.
Siitä vain matkustamaan, outoa että haluat vakuuttaa kaikki muutkin siihen.
Kuten tuossa kirjoitettiin: on mahdollista ja jopa yleistä saada sekä perhe, että matkustaminen, viini, kahvilat ja muuten mukava elämä. Pikkulapsivuosina voi olla tiukkaa, mutta ne ovat onneksi lyhyt aika elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Miten ne miehet napataan? En ainakaan minä saanut ikinä nuorena ketään, johon olin ihastunut. Olin romanttinen runotyttö ja haaveilin romanttisesta suhteesta. Poikia ei kiinnostanut koskaan. (Olin ilmeisesti liian tylsän näköinen kun käytin löysiä vaatteita enkä meikannut.) Toisaalta tuskin olisin itselleni sopivaa kumppania silloin voinut löytääkään. Ja eipä kukaan kavereistanikaan löytänyt elämänkumppaniaan noin nuorena, ja silti heilläkin on nyt 40+ ikäisinä mies, lapsia, omistusasunto (suurimmalla osalla) ja perusjutut kunnossa. Fiksumpaa minusta on pariutua itselle sopivan kanssa eikä paniikissa teinivuosina lyödä lukkoon avioliittosuunnitelmia jonkun keskeneräisen teinipojan kanssa, jonka kanssa voidaan kasvaa täysin eri suuntiin vielä seuraavan 5-10 vuoden aikana. En myöskään tunne mitään naisten katkeroittamia miehiä - jopa tuntemani keski-ikäiset sinkkumiehet ovat fiksuja ja suhtautuvat muihin ihmisiin ihan positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Pitää kutakuinkin paikkansa, itse haaveilin perheestä aika monta vuotta. 25-38v oli nettideittiprofiileja, ja myöhemmin myös tinderit/badoot/bumblet ym käytössä. Ravasin tapahtumissa ja baareissa jatkuvasti. mutta ei vaan löytynyt ketään sopivaa. Oli MT-ongelmaisia, sarja- tai paralellideittailijoita, muutama nainen jolla oli monta lasta useamman eri miehen kanssa, vapaaehtoisesti työttömiä ym ym ym.
Tiedän etten ole maailman komein mies, mutta olen kuitenkin sosiaalinen ja hauska tyyppi - eli se ikuinen tosi hyvä tyyppi, mutta..
Tänä päivänä melkein kaikilla ystävillä on jo perhe, niin eipä tule käytyä enää juuri missään. Vietetään iltaa, tai kesäisin käydään mökillä / veneilemässä tmv (eli ei tule tavattua sinkkunaisia)
Tämä. Tilanne jossa naiset deittailevat sitoutumishaluttomia miehiä ja sitten valittavat että miksi miehet eivät halua sitoutua, on sekä itse aiheutettua, biologian aiheuttamaa että länsimaisen yhteiskunnan aiheuttamaa.
Miesten pientä vähemmistöäkin tulee yrittää ymmärtää: Jos naisia tunkee ovista ja ikkunoista, mitä järkeä olisi sitoutua yhteen naiseen, pitkäksi aikaa?Miksi niin moni mies jää mieluummin kotiin kuin tutustuu naisiin? Onko kyseessä nettiriippuvuus? Osalla (huom. osalla, en sano että kaikilla) alkoholiriippuvuus? On helpompaa notkua kotona swaippailemassa Tinderiä kuin lähteä minnekään? Samalla voi korkata pari kaljaa itsesääliin?
Väitän, että 90 % tällä palstalla naisettomuuttaan valittavista miehistä on yksin siksi, että he viettävät tämänkin viikonlopun yksin. Ja silloin ei todellakaan ole kyse siitä, että naiset tekisivät vääriä valintoja vaan siitä, että naiset eivät ole edes tietoisia näiden miesten olemassaolosta.
Ai että turha mihinkään lähteä kun missään ei saa ketään lähestyä, kukaan ei koskaan ikinä milloinkaan tapaa ketään livenä ja blabla? Ok, sitten kannattaa jatkaa sen Tinderin hakkaamista ja antaa vuosien kulua hukkaan. Kohta on ohi taas yksi yksinäinen kesä.
Jos itse olisin sinkku, olisin tänäkin viikonloppuna jossain, missä voi tutustua ihmisiin.
Tulin juuri hetki sitten töistä. Varmaan viimeinen asia, mitä työviikon jälkeen tulee mieleen, on lähteä pubiin notkumaan aamuyöhön. Ei jaksa, eikä pysty. Olen kohta 40-vuotias mies, eikä baareissa ole minulle yhtään mitään, vaikka menisinkin sinne. Sieltä ei lähtenyt mukaani koskaan ketään 20-vuotiaana, joten miksi sitten nyt?
Pointti varmaan olikin, että ei kannata syyttää vastakkaista sukupuolta siitä, ettei kumppania löydy, jos sille ei edes anna mahdollisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Pitää kutakuinkin paikkansa, itse haaveilin perheestä aika monta vuotta. 25-38v oli nettideittiprofiileja, ja myöhemmin myös tinderit/badoot/bumblet ym käytössä. Ravasin tapahtumissa ja baareissa jatkuvasti. mutta ei vaan löytynyt ketään sopivaa. Oli MT-ongelmaisia, sarja- tai paralellideittailijoita, muutama nainen jolla oli monta lasta useamman eri miehen kanssa, vapaaehtoisesti työttömiä ym ym ym.
Tiedän etten ole maailman komein mies, mutta olen kuitenkin sosiaalinen ja hauska tyyppi - eli se ikuinen tosi hyvä tyyppi, mutta..
Tänä päivänä melkein kaikilla ystävillä on jo perhe, niin eipä tule käytyä enää juuri missään. Vietetään iltaa, tai kesäisin käydään mökillä / veneilemässä tmv (eli ei tule tavattua sinkkunaisia)
Tämä. Tilanne jossa naiset deittailevat sitoutumishaluttomia miehiä ja sitten valittavat että miksi miehet eivät halua sitoutua, on sekä itse aiheutettua, biologian aiheuttamaa että länsimaisen yhteiskunnan aiheuttamaa.
Miesten pientä vähemmistöäkin tulee yrittää ymmärtää: Jos naisia tunkee ovista ja ikkunoista, mitä järkeä olisi sitoutua yhteen naiseen, pitkäksi aikaa?Miksi niin moni mies jää mieluummin kotiin kuin tutustuu naisiin? Onko kyseessä nettiriippuvuus? Osalla (huom. osalla, en sano että kaikilla) alkoholiriippuvuus? On helpompaa notkua kotona swaippailemassa Tinderiä kuin lähteä minnekään? Samalla voi korkata pari kaljaa itsesääliin?
Väitän, että 90 % tällä palstalla naisettomuuttaan valittavista miehistä on yksin siksi, että he viettävät tämänkin viikonlopun yksin. Ja silloin ei todellakaan ole kyse siitä, että naiset tekisivät vääriä valintoja vaan siitä, että naiset eivät ole edes tietoisia näiden miesten olemassaolosta.
Ai että turha mihinkään lähteä kun missään ei saa ketään lähestyä, kukaan ei koskaan ikinä milloinkaan tapaa ketään livenä ja blabla? Ok, sitten kannattaa jatkaa sen Tinderin hakkaamista ja antaa vuosien kulua hukkaan. Kohta on ohi taas yksi yksinäinen kesä.
Jos itse olisin sinkku, olisin tänäkin viikonloppuna jossain, missä voi tutustua ihmisiin.
Tulin juuri hetki sitten töistä. Varmaan viimeinen asia, mitä työviikon jälkeen tulee mieleen, on lähteä pubiin notkumaan aamuyöhön. Ei jaksa, eikä pysty. Olen kohta 40-vuotias mies, eikä baareissa ole minulle yhtään mitään, vaikka menisinkin sinne. Sieltä ei lähtenyt mukaani koskaan ketään 20-vuotiaana, joten miksi sitten nyt?
Pointti varmaan olikin, että ei kannata syyttää vastakkaista sukupuolta siitä, ettei kumppania löydy, jos sille ei edes anna mahdollisuutta?
En ole syyttänytkään. Mutta en koe, että baariin meno lisäisi millään tavalla mahdollisuuksiani löytää kumppania. Jos minä tänä iltana päättäisin lähteä baariin, niin en usko, että mikään ihme toisi minulle sieltä mitään suhdetta. Niin ei tapahtunut nuorena, niin miksi sitten nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut alkoholistien ja nistien ininää, kun naiset ei halua lasta heidän kanssaan. Yks huumeita käyttävä ehdotti, että jos haluaa lapsen, voi auttaa. Jotkut on sinkkuna ja perheettömiä ihan omasta syystään. Luonnonvalinta ei ehkä suosi päihdeongelmaisia lisääntymisessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut alkoholistien ja nistien ininää, kun naiset ei halua lasta heidän kanssaan. Yks huumeita käyttävä ehdotti, että jos haluaa lapsen, voi auttaa. Jotkut on sinkkuna ja perheettömiä ihan omasta syystään. Luonnonvalinta ei ehkä suosi päihdeongelmaisia lisääntymisessä.
Päihdeongelmaiset löytävät yleensä yllättävän helposti kumppaneita. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat absolutistimiehet. Ilman alkoholia ei Suomessa suhteita synny (jos Tinder luetaan pois laskuista).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut alkoholistien ja nistien ininää, kun naiset ei halua lasta heidän kanssaan. Yks huumeita käyttävä ehdotti, että jos haluaa lapsen, voi auttaa. Jotkut on sinkkuna ja perheettömiä ihan omasta syystään. Luonnonvalinta ei ehkä suosi päihdeongelmaisia lisääntymisessä.
Päihdeongelmaiset löytävät yleensä yllättävän helposti kumppaneita. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat absolutistimiehet. Ilman alkoholia ei Suomessa suhteita synny (jos Tinder luetaan pois laskuista).
Helposti löytävät kaltaisiaan kumppaniksi. Heissä on silti paljon yksinäisiä miehiä, jotka inisee, että on petetty, jätetty ja jäi lapsikin saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut alkoholistien ja nistien ininää, kun naiset ei halua lasta heidän kanssaan. Yks huumeita käyttävä ehdotti, että jos haluaa lapsen, voi auttaa. Jotkut on sinkkuna ja perheettömiä ihan omasta syystään. Luonnonvalinta ei ehkä suosi päihdeongelmaisia lisääntymisessä.
Päihdeongelmaiset löytävät yleensä yllättävän helposti kumppaneita. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat absolutistimiehet. Ilman alkoholia ei Suomessa suhteita synny (jos Tinder luetaan pois laskuista).
Helposti löytävät kaltaisiaan kumppaniksi. Heissä on silti paljon yksinäisiä miehiä, jotka inisee, että on petetty, jätetty ja jäi lapsikin saamatta.
Luulen, että itse löytäisin päihdeongelmaisena naisia huomattavasti helpommin, kuin näin työssäkäyvänä absolutistina. Varmasti parempia naisia, kuin mitä nyt pystyisin löytämään.
Taas näitä, jotka käyvät täällä ruikuttamassa ja kun hyviä neuvoja satelee, alapeukuttavat suurinpiirtein kaikki kommentit. Ehkä kannattaisi opetella ensin ottamaan vain neuvoja vastaan. Parisuhde on kahden kauppa, jossa kuuluu osata myös toisen mielipiteen huomioiminen. Täällä sitä voi opetella.
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä, jotka käyvät täällä ruikuttamassa ja kun hyviä neuvoja satelee, alapeukuttavat suurinpiirtein kaikki kommentit. Ehkä kannattaisi opetella ensin ottamaan vain neuvoja vastaan. Parisuhde on kahden kauppa, jossa kuuluu osata myös toisen mielipiteen huomioiminen. Täällä sitä voi opetella.
Mitä hyviä neuvoja täällä sitten on tullut?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tässä olla sellainen tilanne, että sitoutumiskykyiset ja -haluiset kolmekymppiset miehet tai ainakin valtaosa heistä ovat jo aikapäiviä olleet parisuhteessa?
Näinhän se on, että jos lisääntymishaluinen nainen ei ole vielä kolmekymppisenä löytänyt sitoutumiskykyistä miestä, hänessä on jotain vikaa.
Et mistään. Kaikki 20-30 vuotiaat kollit kuolaa 50-60 vuotiaiden Tena Ladyjen perään - tänään lukenut ainakin kolme artikkelia aiheesta
"Emme kaipaa lapsia, lemmikit riittävät. Seksi on ihanaa, hehkuttaa 51 vuotias Alina Ilomieli"
Minä laitoin Tinderiin profiiliini, että olen tositarkoituksella liikkeellä eli haaveena avioliitto ja lapset tulevaisuudessa. Alkoi kyllästyttämään miehet, jotka etsivät vain nopeaa kivaa. Nappasin sitten naisen miehen sijaan ja nyt naimisissa ja lahjasoluhoidot alkamassa.