Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä heti tulee mieleen kaksi tuttua + 30 v miestä jotka haluaisivat sitoutua ja perustaa perheen.Ovat ihan kivan näköisiä, hyvät ammatit, ja mukavia tyyppejä.Omia harrastuksia on . Eivät ole Tindereissä eivätkä ole ns.pelimiehiä vaan kilttimiehiä.Mistä ne löytyy kumppanin kun eivät pyöri baareissa?
Ihmiset kohtaavat ihan koko ajan toisiaan muuallakin kuin baareissa ja Tindereissä. Kesä on häiden aikaa, moni parisuhde on alkanut yhteisten ystävien häistä. Kesällä matkustellaan, majoitutaan leirintäalueilla ja hostelleissa, istutaan terasseilla (terassilla voi juoda muutakin kuin alkoholia), käydään festareilla ja ulkoilmakonserteissa, tavataan kavereita ja tutustutaan kavereiden kavereihin, pelataan frisbeegolfia ja minigolfia, vietetään aikaa puistoissa ja rannoilla...
Väitän: jos ihminen on aktiivinen ja hänellä on kavereita, hän ei voi välttää tutustumasta uusiin ihmisiin kohtuullisen usein.
Ja jos hänellä ei ole kavereita, ongelma on syvemmällä kuin elämänkumppanin löytämisessä.
Hengaako yli 30v ihmiset vielä hosteillessa ja festareiden leirintäalueilla? Siis varmaan jotkut joo, mutta haluaisin itse kyllä puolison joka elää vähän toisenlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
No en mä kyllä halua mitään ryyppäävää miestä. Naisen siis oletetaan pitävän itsestään huolta, mutta mies saa ryypätä? Mun mielestä päihteiden käyttö on kaikkea muuta kuin itsestään huoltapitämistä. Miestään tukeva taitaa taas tarkoittaa sitä piikomista. Nainen pyörittää kotia ja mies röhnöttää sohvalla kaljan kanssa. Ai että kuulostaa hyvältä! Mä olen päätynyt pitämään paria vakipanoa. En halua miestä vaivoikseni. Toimii mulle. N39
Tämä on suorastaan erinomainen järjestely, näin minäkin teen. M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Tunnistan tuon ongelman. Toisaalta mielestäni mies voi olla samanaikaisesti sekä hauska ja kipinöitä aikaansaava että se joka sitoutuu. En tahtoisi tylsää miestä joka ei saa minua nauramaan tai herätä minkäänlaisia tunteita ja himoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin se että kelpuutan vain top 5 miehet. Ja herrasmiehet ovat ihania - varsinkin sellaiset joissa on ripaus sitä tuhmempaakin miestä joukossa pinnan alla.
Tiedossa on, että naiset painottavat aina tunteita ja himoja. Miten pystyisi muuttumaan kipinöiväksi hauskuuttaja-alfamieheksi, että kelpaisi joskus parisuhteeseen?
Olemalla aito oma itsensä ja kertomalla niitä hauskoja ja syvällisempiäkin juttuja. Tekemällä aloitteita sen sijaan että naisen tarvitsee tehdä ja panostaa yksin kaikkea. Se että mies itse on aloitteellinen ja vie tuntuu todella kivalta. Himoja taas voi nostattaa esim. olemalla seksuaalisesti rohkea tai edes vähän pikkutuhma. Kaikki on kiinni asenteesta, ei ulkonäöstä tai lompakosta. Naisesta on kiva tuntea olevansa se heikompi, pienempi ja se jota mies vie. Ei se tarvitse sen kummempia taikatemppuja kuin miehen joka ottaa rohkeasti kädestä kiinni, sanoo että nyt mennään tuonne ja kuljettaa naisen vaikkapa jätskille. Kun naiselta tippuu jätski syliin, mies tarjoaa paperia ja auttaa sotkun kanssa. Hipaisee vähän leuasta ja huulien nurkasta sinnekkin eksynyttä jätskiä ja naurahtaa. Olen myyty.
Niinpä, miehen kannattaa olla hyvä pokaamaan ja flirttailemaan, koska miehen tehtävä on pokata nainen ja saada pillua
Naisen tehtävä on pitää kiinni kyseisestä miehestä koska jos kykenee pokaamaan niin voi pokailla muitakin
Eli nyt eletään miesten aikakautta, naisten haluamat muutokset ovat täysin menneet, komeiden ja pokaustaitoisten, miesten pussiin
Miksi ostaa lehmää jos maitoa saa ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä heti tulee mieleen kaksi tuttua + 30 v miestä jotka haluaisivat sitoutua ja perustaa perheen.Ovat ihan kivan näköisiä, hyvät ammatit, ja mukavia tyyppejä.Omia harrastuksia on . Eivät ole Tindereissä eivätkä ole ns.pelimiehiä vaan kilttimiehiä.Mistä ne löytyy kumppanin kun eivät pyöri baareissa?
Ihmiset kohtaavat ihan koko ajan toisiaan muuallakin kuin baareissa ja Tindereissä. Kesä on häiden aikaa, moni parisuhde on alkanut yhteisten ystävien häistä. Kesällä matkustellaan, majoitutaan leirintäalueilla ja hostelleissa, istutaan terasseilla (terassilla voi juoda muutakin kuin alkoholia), käydään festareilla ja ulkoilmakonserteissa, tavataan kavereita ja tutustutaan kavereiden kavereihin, pelataan frisbeegolfia ja minigolfia, vietetään aikaa puistoissa ja rannoilla...
Väitän: jos ihminen on aktiivinen ja hänellä on kavereita, hän ei voi välttää tutustumasta uusiin ihmisiin kohtuullisen usein.
Ja jos hänellä ei ole kavereita, ongelma on syvemmällä kuin elämänkumppanin löytämisessä.
Aika monen työssäkäyvän aikuisen on priorisoitava rahanmeno muihin kohteisiin, eikä kesä näytäkään siltä, että päivät istuskellaan terassilla ja matkustellaan ympäriinsä, ollaan hostelleissa ja kierretään festareita. Tieto asuntolainen koron noususta estää tuollaisen hetkessä elämisen ja kesän tienestien sijoittamisen mainittuihin kohteisiin. Harva aikuinen myöskään notkuu koko vapaa-aikaansa puistoissa ja rannoilla - teoriassa se varmaan voisi olla mahdollista, mutta ei se enää nuoruusvuosien jälkeen monelle ole se, miten haluaa elämänsä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen pitäisi välittää urastaan vähemmän kuin miehen, vaikka haluaisikin perheen?
Ei ole kyse siitä välittääkö nainen enemmän urastaan kuin mies, vaan välittääkö hän urastaan enemmän kuin lapsistaan.
En ole vielä tavannut sellaista vanhempaa (naista tai miestä) joka välittäisi enemmän urastaan kuin lapsistaan. Voi toki sellaisiakin olla. Mutta mistäpä tuon tietää siinä vaiheessa, kun lapsia ei vielä ole? Jos ollaan lapsettomia sinkkuja ja deittaillaan, niin mistä mies tietää, kuinka paljon nainen tulee sitten myöhemmin välittämään lapsistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä heti tulee mieleen kaksi tuttua + 30 v miestä jotka haluaisivat sitoutua ja perustaa perheen.Ovat ihan kivan näköisiä, hyvät ammatit, ja mukavia tyyppejä.Omia harrastuksia on . Eivät ole Tindereissä eivätkä ole ns.pelimiehiä vaan kilttimiehiä.Mistä ne löytyy kumppanin kun eivät pyöri baareissa?
Ihmiset kohtaavat ihan koko ajan toisiaan muuallakin kuin baareissa ja Tindereissä. Kesä on häiden aikaa, moni parisuhde on alkanut yhteisten ystävien häistä. Kesällä matkustellaan, majoitutaan leirintäalueilla ja hostelleissa, istutaan terasseilla (terassilla voi juoda muutakin kuin alkoholia), käydään festareilla ja ulkoilmakonserteissa, tavataan kavereita ja tutustutaan kavereiden kavereihin, pelataan frisbeegolfia ja minigolfia, vietetään aikaa puistoissa ja rannoilla...
Väitän: jos ihminen on aktiivinen ja hänellä on kavereita, hän ei voi välttää tutustumasta uusiin ihmisiin kohtuullisen usein.
Ja jos hänellä ei ole kavereita, ongelma on syvemmällä kuin elämänkumppanin löytämisessä.
Mutta ymmärrät varmaan, että monen +30-vuotiaan työputkessa olevan sinkun elämä ei näytä tuolta? Ja en ole kuullut yhdenkään kolmekymppisen löytäneen tuolla tavalla suhdettaan, vaan kaikki viime vuosina ovat löytäneet kumppaninsa Tinderistä.
Tuolta nimenomaan 30+ ihmisten elämä näyttää, ainakin kun katson omaa 30+ lastani ja hänen puolisoaan ja kavereitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä heti tulee mieleen kaksi tuttua + 30 v miestä jotka haluaisivat sitoutua ja perustaa perheen.Ovat ihan kivan näköisiä, hyvät ammatit, ja mukavia tyyppejä.Omia harrastuksia on . Eivät ole Tindereissä eivätkä ole ns.pelimiehiä vaan kilttimiehiä.Mistä ne löytyy kumppanin kun eivät pyöri baareissa?
Ihmiset kohtaavat ihan koko ajan toisiaan muuallakin kuin baareissa ja Tindereissä. Kesä on häiden aikaa, moni parisuhde on alkanut yhteisten ystävien häistä. Kesällä matkustellaan, majoitutaan leirintäalueilla ja hostelleissa, istutaan terasseilla (terassilla voi juoda muutakin kuin alkoholia), käydään festareilla ja ulkoilmakonserteissa, tavataan kavereita ja tutustutaan kavereiden kavereihin, pelataan frisbeegolfia ja minigolfia, vietetään aikaa puistoissa ja rannoilla...
Väitän: jos ihminen on aktiivinen ja hänellä on kavereita, hän ei voi välttää tutustumasta uusiin ihmisiin kohtuullisen usein.
Ja jos hänellä ei ole kavereita, ongelma on syvemmällä kuin elämänkumppanin löytämisessä.
Aika monen työssäkäyvän aikuisen on priorisoitava rahanmeno muihin kohteisiin, eikä kesä näytäkään siltä, että päivät istuskellaan terassilla ja matkustellaan ympäriinsä, ollaan hostelleissa ja kierretään festareita. Tieto asuntolainen koron noususta estää tuollaisen hetkessä elämisen ja kesän tienestien sijoittamisen mainittuihin kohteisiin. Harva aikuinen myöskään notkuu koko vapaa-aikaansa puistoissa ja rannoilla - teoriassa se varmaan voisi olla mahdollista, mutta ei se enää nuoruusvuosien jälkeen monelle ole se, miten haluaa elämänsä elää.
No, sitten pitää varmaan panostaa siihen Tinderiin. Lycka till.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä heti tulee mieleen kaksi tuttua + 30 v miestä jotka haluaisivat sitoutua ja perustaa perheen.Ovat ihan kivan näköisiä, hyvät ammatit, ja mukavia tyyppejä.Omia harrastuksia on . Eivät ole Tindereissä eivätkä ole ns.pelimiehiä vaan kilttimiehiä.Mistä ne löytyy kumppanin kun eivät pyöri baareissa?
Ihmiset kohtaavat ihan koko ajan toisiaan muuallakin kuin baareissa ja Tindereissä. Kesä on häiden aikaa, moni parisuhde on alkanut yhteisten ystävien häistä. Kesällä matkustellaan, majoitutaan leirintäalueilla ja hostelleissa, istutaan terasseilla (terassilla voi juoda muutakin kuin alkoholia), käydään festareilla ja ulkoilmakonserteissa, tavataan kavereita ja tutustutaan kavereiden kavereihin, pelataan frisbeegolfia ja minigolfia, vietetään aikaa puistoissa ja rannoilla...
Väitän: jos ihminen on aktiivinen ja hänellä on kavereita, hän ei voi välttää tutustumasta uusiin ihmisiin kohtuullisen usein.
Ja jos hänellä ei ole kavereita, ongelma on syvemmällä kuin elämänkumppanin löytämisessä.
Hengaako yli 30v ihmiset vielä hosteillessa ja festareiden leirintäalueilla? Siis varmaan jotkut joo, mutta haluaisin itse kyllä puolison joka elää vähän toisenlaista elämää.
Pointti varmaan oli, että jos on aktiivinen ihminen ja uskaltaa tutustua muihin, niin sen seurustelukpumppanin voi löytää mistä vain. Jos nuo paikat tuntuu vierailta, niin siis ihan yliopistolta, töistä, työväenopiston kurssilta, kirjastosta, kuntosalilta tai vaikkapa ihan vaan puistosta voi löytää sen oman heilan.
Vierailija kirjoitti:
asioiden loputon tutkistelu, pohdiskelu, filosofointi, teoretisointi + terapiassa itsensä etsiminen on nykyään in. ennen vanhaan 90-luvulla kävin ravintoloissa ja hain naisia tanssimaan/tai muuten vaan koetin heittää juttua ja jotenkin kävi niin että juoduin parisuhteeseen ja lapsikin syntyi
asioiden loputon tutkistelu, pohdiskelu, filosofointi, teoretisointi + terapiassa itsensä etsiminenasioiden loputon tutkistelu, pohdiskelu, filosofointi, teoretisointi + terapiassa itsensä etsiminen
No, nykyään nimenomaan tutkiskellaan asioita loputtomasti, filosofoidaan, käydään terapiassa jne - ja roikutaan siinä luurissa kiinni, niin kuin koko elämä siitä riippuisi. Pyöritään somessa kavereiden juttuja lukemassa, eikä edes päivää sanota, jos yrittää minkäänlaista kontaktia saada aikaan.
Sillä en onnistunut teini-ikäisenä harrastamaan kasuaaleja irtosuhteita, haluan tietenkin niitä nyt kolmekymppisenä. Mikään todella vakava parisuhde jossa keskustellaan HETI perheen perustamisesta ei kiinnosta ollenkaan.
Useampi kavereistani ovat kyllä ihan perheen perustamisen kannalla, eli en kovinkaan monta samansieluista jätkäkaveria omaa. Usein minua syyllistetään jostain incel / MGTOW mentaliteetista, vaikka kyse on ihan puhtaasta epäkiinnostuksesta, ei naisvihasta. Joskus Tinderissä olleena en valehdellut asiasta ollenkaan.
Vastatkaa naiset hyvät niihin Tinder-viesteihin. Mä sinkkuilin viimeiset 5 vuotta ja Tinderistä vihdoin löytyi unelmieni nainen. Varmasti olisi monen muunkin matchin kanssa tullut jotain upeaa, mutta 80-90% mimmeistä ei vastaile ollenkaan. Paljon kuulee valitusta ettei löydä hyvää miestä mutta teillä on inboxit täynnä avauksia heiltä.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, deittaile nuorempia. Ehkä löydät sitourumishaluiden parikymppisen, noissa kolmikymppisissä on vain jämät jäljellä.
Voihan tätäkin yrittää, ei siinä mitään.
Mutta ainakin itse kun olin parikymppinen kolli, niin yli 30 vuotiaat naiset nähtiin meidän kaveriporukassa ns. harjoittelunaisina, eli heidän kanssaan voitiin harrastaa seksiä ja ehkä harjoitella muutenkin naisten kanssa oloa, mutta sitä vakavaa kumppania haettiin kyllä oman ikäisistä. Itseään 10 vuotta vanhemman naisen ottaminen olisi ollut tietyllä tavalla noloa, tappion myöntäminen ("en pysty saamaan oman ikäistäni, joten tyydyn tähän").
Mies, 33
Samoilla ajatuksilla. Muistan kun kävin joskus 18v autokoulun niin 27v ajo-opettaja vaikutti jo vanhalta tädiltä.
Tunnistan edelleen tuon että edes vuotta vanhemman naisen ottaminen tuntuisi tietyllä tapaa luovuttamiselta. Jos ensin odottelee vuosia kelvatakseen ja sitten tyytyisi parhaat päivät jo nähneeseen naiseen, ei tunnu oikealta tuollainen siirtymä.
Tämä on kyllä ihan totaalikahelia. Miten 1-2 vuotta pilaa naisen? Entä jos kyseessä on hyvätuloinen kymppi? Tai edes 9?
Tajuan kyllä että ei halua 10 v vanhempaa ja 7 v on sekin aika paljon. Mutta eikö 1-2 v, ehkä 3-4 v ole likipitäen huomaamaton ero?Naiset tuntuvat kelpuuttaavan taas paljon vanhemmatkin miehet, mitä taas itse en ymmärrä lainkaan.
Nuorempana pienikin iän ero tuntuu kertakaikkiaan mahdottomalta yhtälöltä. Parikymppisen mielestä kolmekymppinen on toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Kolmevitosena ei ole enää niin nuukaa, yhtä hyvin käy kaksivitonen kuin nelivitonenkin.
Naisten halu itseään vanhempiin miehiin on puhdasta biologiaa, haetaan omille (mahdollisille) jälkeläisille mahdollisimman hyvää geeniä, jonka saa vanhemmalta alfa-johtajaurokselta.
Jos alat jälkeläisillä ja biologialla selittämään niin siinä tapauksessa naisille pitäisi kelvata vain alle 35-vuotiaat miehet.
Miten niin? Mieshän voi olla lisääntymiskykyinen vaikka 80-vuotiaaks asti. Iän mukana myös usein tulee valtaa ja sehän naisia eniten miehessä kiehtoo.
Eli kaikkein suosituimmat miehet ovat eläkeikäisiä, vai?
Kysy Jenniltä tai Melanialta. Tai Anna-Maija Tuokolta tai Hanna.Maria Hintsalta (os. Seppälä). Tai Lipposen Päiviltä.
No en kysyisi Melanialta. H*orat on eri asia kuin parisuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Pitää kutakuinkin paikkansa, itse haaveilin perheestä aika monta vuotta. 25-38v oli nettideittiprofiileja, ja myöhemmin myös tinderit/badoot/bumblet ym käytössä. Ravasin tapahtumissa ja baareissa jatkuvasti. mutta ei vaan löytynyt ketään sopivaa. Oli MT-ongelmaisia, sarja- tai paralellideittailijoita, muutama nainen jolla oli monta lasta useamman eri miehen kanssa, vapaaehtoisesti työttömiä ym ym ym.
Tiedän etten ole maailman komein mies, mutta olen kuitenkin sosiaalinen ja hauska tyyppi - eli se ikuinen tosi hyvä tyyppi, mutta..
Tänä päivänä melkein kaikilla ystävillä on jo perhe, niin eipä tule käytyä enää juuri missään. Vietetään iltaa, tai kesäisin käydään mökillä / veneilemässä tmv (eli ei tule tavattua sinkkunaisia)
Tämä. Tilanne jossa naiset deittailevat sitoutumishaluttomia miehiä ja sitten valittavat että miksi miehet eivät halua sitoutua, on sekä itse aiheutettua, biologian aiheuttamaa että länsimaisen yhteiskunnan aiheuttamaa.
Miesten pientä vähemmistöäkin tulee yrittää ymmärtää: Jos naisia tunkee ovista ja ikkunoista, mitä järkeä olisi sitoutua yhteen naiseen, pitkäksi aikaa?
M55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Pitää kutakuinkin paikkansa, itse haaveilin perheestä aika monta vuotta. 25-38v oli nettideittiprofiileja, ja myöhemmin myös tinderit/badoot/bumblet ym käytössä. Ravasin tapahtumissa ja baareissa jatkuvasti. mutta ei vaan löytynyt ketään sopivaa. Oli MT-ongelmaisia, sarja- tai paralellideittailijoita, muutama nainen jolla oli monta lasta useamman eri miehen kanssa, vapaaehtoisesti työttömiä ym ym ym.
Tiedän etten ole maailman komein mies, mutta olen kuitenkin sosiaalinen ja hauska tyyppi - eli se ikuinen tosi hyvä tyyppi, mutta..
Tänä päivänä melkein kaikilla ystävillä on jo perhe, niin eipä tule käytyä enää juuri missään. Vietetään iltaa, tai kesäisin käydään mökillä / veneilemässä tmv (eli ei tule tavattua sinkkunaisia)
Tämä. Tilanne jossa naiset deittailevat sitoutumishaluttomia miehiä ja sitten valittavat että miksi miehet eivät halua sitoutua, on sekä itse aiheutettua, biologian aiheuttamaa että länsimaisen yhteiskunnan aiheuttamaa.
Miesten pientä vähemmistöäkin tulee yrittää ymmärtää: Jos naisia tunkee ovista ja ikkunoista, mitä järkeä olisi sitoutua yhteen naiseen, pitkäksi aikaa?
Miksi niin moni mies jää mieluummin kotiin kuin tutustuu naisiin? Onko kyseessä nettiriippuvuus? Osalla (huom. osalla, en sano että kaikilla) alkoholiriippuvuus? On helpompaa notkua kotona swaippailemassa Tinderiä kuin lähteä minnekään? Samalla voi korkata pari kaljaa itsesääliin?
Väitän, että 90 % tällä palstalla naisettomuuttaan valittavista miehistä on yksin siksi, että he viettävät tämänkin viikonlopun yksin. Ja silloin ei todellakaan ole kyse siitä, että naiset tekisivät vääriä valintoja vaan siitä, että naiset eivät ole edes tietoisia näiden miesten olemassaolosta.
Ai että turha mihinkään lähteä kun missään ei saa ketään lähestyä, kukaan ei koskaan ikinä milloinkaan tapaa ketään livenä ja blabla? Ok, sitten kannattaa jatkaa sen Tinderin hakkaamista ja antaa vuosien kulua hukkaan. Kohta on ohi taas yksi yksinäinen kesä.
Jos itse olisin sinkku, olisin tänäkin viikonloppuna jossain, missä voi tutustua ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Tunnistan tuon ongelman. Toisaalta mielestäni mies voi olla samanaikaisesti sekä hauska ja kipinöitä aikaansaava että se joka sitoutuu. En tahtoisi tylsää miestä joka ei saa minua nauramaan tai herätä minkäänlaisia tunteita ja himoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin se että kelpuutan vain top 5 miehet. Ja herrasmiehet ovat ihania - varsinkin sellaiset joissa on ripaus sitä tuhmempaakin miestä joukossa pinnan alla.
Tiedossa on, että naiset painottavat aina tunteita ja himoja. Miten pystyisi muuttumaan kipinöiväksi hauskuuttaja-alfamieheksi, että kelpaisi joskus parisuhteeseen?
Olemalla aito oma itsensä ja kertomalla niitä hauskoja ja syvällisempiäkin juttuja. Tekemällä aloitteita sen sijaan että naisen tarvitsee tehdä ja panostaa yksin kaikkea. Se että mies itse on aloitteellinen ja vie tuntuu todella kivalta. Himoja taas voi nostattaa esim. olemalla seksuaalisesti rohkea tai edes vähän pikkutuhma. Kaikki on kiinni asenteesta, ei ulkonäöstä tai lompakosta. Naisesta on kiva tuntea olevansa se heikompi, pienempi ja se jota mies vie. Ei se tarvitse sen kummempia taikatemppuja kuin miehen joka ottaa rohkeasti kädestä kiinni, sanoo että nyt mennään tuonne ja kuljettaa naisen vaikkapa jätskille. Kun naiselta tippuu jätski syliin, mies tarjoaa paperia ja auttaa sotkun kanssa. Hipaisee vähän leuasta ja huulien nurkasta sinnekkin eksynyttä jätskiä ja naurahtaa. Olen myyty.
Tämähän on ahdistelua. Eli haluat että sinua ahdistellaan. Ei tuntemattoman naisen kanssa voi noin käyttäytyä enää. Ajat ovat muuttuneet ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
M55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Pitää kutakuinkin paikkansa, itse haaveilin perheestä aika monta vuotta. 25-38v oli nettideittiprofiileja, ja myöhemmin myös tinderit/badoot/bumblet ym käytössä. Ravasin tapahtumissa ja baareissa jatkuvasti. mutta ei vaan löytynyt ketään sopivaa. Oli MT-ongelmaisia, sarja- tai paralellideittailijoita, muutama nainen jolla oli monta lasta useamman eri miehen kanssa, vapaaehtoisesti työttömiä ym ym ym.
Tiedän etten ole maailman komein mies, mutta olen kuitenkin sosiaalinen ja hauska tyyppi - eli se ikuinen tosi hyvä tyyppi, mutta..
Tänä päivänä melkein kaikilla ystävillä on jo perhe, niin eipä tule käytyä enää juuri missään. Vietetään iltaa, tai kesäisin käydään mökillä / veneilemässä tmv (eli ei tule tavattua sinkkunaisia)
Tämä. Tilanne jossa naiset deittailevat sitoutumishaluttomia miehiä ja sitten valittavat että miksi miehet eivät halua sitoutua, on sekä itse aiheutettua, biologian aiheuttamaa että länsimaisen yhteiskunnan aiheuttamaa.
Miesten pientä vähemmistöäkin tulee yrittää ymmärtää: Jos naisia tunkee ovista ja ikkunoista, mitä järkeä olisi sitoutua yhteen naiseen, pitkäksi aikaa?Miksi niin moni mies jää mieluummin kotiin kuin tutustuu naisiin? Onko kyseessä nettiriippuvuus? Osalla (huom. osalla, en sano että kaikilla) alkoholiriippuvuus? On helpompaa notkua kotona swaippailemassa Tinderiä kuin lähteä minnekään? Samalla voi korkata pari kaljaa itsesääliin?
Väitän, että 90 % tällä palstalla naisettomuuttaan valittavista miehistä on yksin siksi, että he viettävät tämänkin viikonlopun yksin. Ja silloin ei todellakaan ole kyse siitä, että naiset tekisivät vääriä valintoja vaan siitä, että naiset eivät ole edes tietoisia näiden miesten olemassaolosta.
Ai että turha mihinkään lähteä kun missään ei saa ketään lähestyä, kukaan ei koskaan ikinä milloinkaan tapaa ketään livenä ja blabla? Ok, sitten kannattaa jatkaa sen Tinderin hakkaamista ja antaa vuosien kulua hukkaan. Kohta on ohi taas yksi yksinäinen kesä.
Jos itse olisin sinkku, olisin tänäkin viikonloppuna jossain, missä voi tutustua ihmisiin.
Eivät ole naiset olleet tietoisia olemassaolostani, vaikka olen vieressä seisonut. Aina vaan on tärkeämpääkin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Tunnistan tuon ongelman. Toisaalta mielestäni mies voi olla samanaikaisesti sekä hauska ja kipinöitä aikaansaava että se joka sitoutuu. En tahtoisi tylsää miestä joka ei saa minua nauramaan tai herätä minkäänlaisia tunteita ja himoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin se että kelpuutan vain top 5 miehet. Ja herrasmiehet ovat ihania - varsinkin sellaiset joissa on ripaus sitä tuhmempaakin miestä joukossa pinnan alla.
Tiedossa on, että naiset painottavat aina tunteita ja himoja. Miten pystyisi muuttumaan kipinöiväksi hauskuuttaja-alfamieheksi, että kelpaisi joskus parisuhteeseen?
Olemalla aito oma itsensä ja kertomalla niitä hauskoja ja syvällisempiäkin juttuja. Tekemällä aloitteita sen sijaan että naisen tarvitsee tehdä ja panostaa yksin kaikkea. Se että mies itse on aloitteellinen ja vie tuntuu todella kivalta. Himoja taas voi nostattaa esim. olemalla seksuaalisesti rohkea tai edes vähän pikkutuhma. Kaikki on kiinni asenteesta, ei ulkonäöstä tai lompakosta. Naisesta on kiva tuntea olevansa se heikompi, pienempi ja se jota mies vie. Ei se tarvitse sen kummempia taikatemppuja kuin miehen joka ottaa rohkeasti kädestä kiinni, sanoo että nyt mennään tuonne ja kuljettaa naisen vaikkapa jätskille. Kun naiselta tippuu jätski syliin, mies tarjoaa paperia ja auttaa sotkun kanssa. Hipaisee vähän leuasta ja huulien nurkasta sinnekkin eksynyttä jätskiä ja naurahtaa. Olen myyty.
Tämähän on ahdistelua. Eli haluat että sinua ahdistellaan. Ei tuntemattoman naisen kanssa voi noin käyttäytyä enää. Ajat ovat muuttuneet ja hyvä niin.
Jep. En putkareissulta säästyisi, jos tuolla lailla käyttäytyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja mitä olen (etenkin) naispuolisten ystävieni kanssa keskustellut, niin aika monella heistä on melko tiukat kriteerit sille, millaisia asioita ei voi hyväksyä. Muutamia tosielämän esimerkkejä:
- miehellä on maksuhäiriömerkintä - ei jatkoon. Sillä ei ole väliä, mistä merkintä on tullut, onko velka ehkä jo maksettu, ja miten asia on nyt hoidossa.
- mies on joskus viihdekäyttänyt muita päihteitä, kuin alkoholia - ei jatkoon. Kannabista joskus poltellut tai jopa edelleen satunnaisesti poltteleva mies on narkkari ja pajapää, josta ei ole parisuhteeseen.
- miehellä on mielialalääkitys - ei jatkoon. Mielenterveysongelmat, burn out, masennus tai hoitotasapainossa oleva mielen sairaus tekevät miehestä kelvottoman parisuhteeseen.
- miehellä on lapsia edellisestä liitosta - ei jatkoon. Miehen tulee haluta lapsia ja olla huomaavainen ja sitoutumishaluinen kumppani, mutta vasta tämän uuden naisen kanssa.
- miehellä on naispuolisia ystäviä - ei jatkoon. Miehen on oltava tasa-arvoa kannattava, mutta hänen on myös tajuttava, ettei vastakkainen sukupuoli ole ystävämateriaalia.
- mies asuu väärässä paikassa - ei jatkoon. Ei jaksa alkaa kaukosuhteeseen, ei halua viettää tapaillessa aikaa toisen kanssa maalla/kaupungissa.
- mies on työtön tai sairaseläkkeellä - ei jatkoon. Syyllä ei ole väliä, töitä kyllä nohevalle löytyy aina ja työkyvytön on luonnollisesti myös kyvytön parisuhteeseen.
- eriävä poliittinen kanta tai ei poliittista kantaa lainkaan - ei jatkoon. Väärät arvot, ei sovi ja ei käy.Tähän kun vielä lisätään ehdottomat ulkonäkökriteerit, niin kumppanin löytäminen alkaa olla jo aika hankalaa. Pitää olla oikean mittainen ja painoinen ja rakenteinen ja sopivan tyylinen. Viimeistään vääränlainen penis saattaa romahduttaa lupaavasti alkaneen suhteen.
En tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ehdottomiakin periaatteita ja kriteereitä potentiaaliselle kumppanille, mutta minusta kannattaa kuitenkin aina tutustua kiinnostavaan ihmiseen avoimella mielellä.
Kyllä miehetkin täällä usein sanovat etteivät halua "MT-ongelmaisia", feministejä ja että naisten kaverimiehet haluavat vain sitä yhtä asiaa naiselta.
Tätä palstaa kun lukee, niin saa käsityksen että miesten mielestä tällaisia naisia ei voi deittailla ollenkaan:
- ylipainoiset, lihavat
- yli 30-vuotiaat
- lapsia aiemmasta suhteesta
- aiemmin elämässään seksiä harrastaneet
- feministit
- sellaiset jotka haluavat mieheltä yhteisiä keskusteluita, harrastuksia ja lusikassa nukkumista
- sellaiset jotka vaativat miestä osallistumaan kotitöihin
- sellaiset joilla on minkään näköisiä mielipiteitä ja kykyä ilmaista ne.Voisin jatkaa, mutta en jaksa.
Jälkimmäinen puolisko on oikein hyvä, mutta tuskin valittaisit ellet olisi myös ainakin 50% ekaa puoliskoa.
Ylipainoiset ja lihavat naiset ovat riskiryhmäsynnyttäjiä. Jos olet edes jotenkuten terveellisissä raameissa, mies haluaa kanssasi perheen.
Yli 30-vuotiaat kelpaavat yli 30-vuotiaille tavallisille miehille. Se rikas ja komea pankkiirilääkäri on joko jo pariutunut tai sitten valitsee olla sinkku ja harrastaa irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Jos olet jo valmiiksi vihainen miehille, niin sillä miehellä on varaa käyttää aikaansa paremmin kuin kuuntelemalla valitustasi.
Lapsia aiemmasta suhteesta on aina ja poikkeuksetta kaksi miinuspistettä vaikka kuinka hyvännäköinen olisi. Toisen miehen lapset ovat miehelle pelkkä kustannuserä, ja se toinen mies on osa elämää aina. Jos nainen on päätynyt lastensa isän kanssa eroon, niin miehen on pakko ihmetellä miksi niitä lapsia on tehty kelvottoman miehen kanssa. Etenkin jos ex-mies on joku ongelmatapaus, niin miksi uudelta mieheltä odotetaan sellaisen sietämistä? Leskeys on sitten asia erikseen, ja tiedämme kaikki että siitä ei tässä keskustella.
Aiemmin elämässään seksiä harrastaneet, riippuu kumppanien määrästä. Jos seksi ei merkitse sinulle mitään, niin se kielii siitä ettei arvosta stabiiliutta. Ei väliä merkitseekö se vai ei, väliä on vain sillä miltä se pintapuolisesti näyttää.
Feministit eivät edes halua miestä, näkeehän sen jo siitä etteivät he kelpuuta miesfeministejä, jotka soijasta sekaantuneena mielistelevät ja kännissä kähmivät ja hyväksikäyttävät päihtyneitä naisia seurassaan. Niitähän on feministipiireissä, sieltä vain valikoimaan mieleisensä, mutta jostain syystä feministeille ei kelpaa feministimies. Miksi toki kelpaisikaan.
Yhteiset harrastukset voi kelvata, mutta miehellä on valmiiksi jo mielenkiinnon kohteensa. Kohtuutonta odottaa että hän näistä luopuisi sinun vuoksesi. Lusikassa nukkumista kukaan pahemmin vastustaa.
Miehet tekevät todella paljon kotitöitä. Näitä vaativat naiset ovat niitä joiden mielestä naisen ei tule osallistua kotitöihin lainkaan ja nalkuttavat miehelleen jos tämä ei päivittäin siivoa ja tiskaa ja pyykkää. Se 50/50 ei tätä vaativille naisille riitä.
Saa olla mielipiteitä ja ilmaista ne. Moni nainen kykenee tähän, ja jos sinä et, niin ulosannissasi on vikaa. Mielipiteen ilmaiseminen tehdään kunnioittavasti, tuo kuulostaa pikemminkin nalkuttamiselta ja miehet lähtevät nalkutusta pois.
Tuo tilitys on todella katkeraa ja huomaa ettei omaa käytöstä ole tarkasteltu eikä edes koettu aiheelliseksi tarkastella.
Jaa. Minä olen ainakin jo yli 40, minulla on lapsia aiemmasta suhteesta ja olen feministi. Ja kiinnostuneita miehiä on kyllä ollut jo ennen tätä, jonka kanssa seurustelen nyt (niistä aiemmista en itse lämmennyt). Hyvännäköinen tosin olen, ja normaalipainoinen - en voi kieltää, etteikö ulkonäöllä olisi myös osuutta asiaan, miksi miehet kiinnostuvat (mutta en pidä sitä ongelmana).
Kiinnostaa muuten, miten te muut määrittelette tavallisen miehen? Tuossa lainaamassani tekstissä tavallisen vastakohtana on joku rikas ja komea pankkiirilääkäri, mutta millä perusteella hän ei olisi tavis? Minulle tavallinen tarkoittaa ihmistä, jolla on tavallinen ajatusmaailma, joka ei kyseenlaista normeja eikä yleisiä käsityksiä. Usein juuri rikkaat pankkiirilääkärit ovat aika tavallisia. Ja jos ei rikas pankkiirilääkäri kiinnosta (tai kiinnostu) ei silloin vaihtoehtona ole vain joku tylsä tavis, vaan voihan sitä etsiä persoonallisenkin ihmisen.
Itse olen naimisissa aika tavallisen miehen kanssa. Tosin hän osaa kyseenalaistaa. Ei todellakaan ota normeja annettuna, jos sotivat omia arvoja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta se parisuhde/perhejuna meni jo.
Hyvät miehet on viety jo vuosikymmen sitten.Mulla on hyvä mies, kolme lasta, uusi okt ok seudulla jnejne perusjutut kunnossa.
Salaisuuteni on se, että nappasin mieheni jo 20v sitten hänen ollessa 19v, ennenkuin hänestä tuli muiden naisten pilaama ja katkeroittama.
N36
Tätäpä kovasti pelkään että näin on asiat. Itse nappasin ekan mieheni myös alta parikymppisenä mutta ero tuli juurikin kolmissakymmenissä. Lapset, kihlat ja naimisiinmenot jäi kokematta ja näyttää siltä että jääkin kun kolmekymppiset miehet ei enää sitoudu toisin kuin parikymppiset joilla on vielä uskoa eikä liikaa traumalastia.
Kyllä kolmekymppisiä sinunkin kriteerisi täyttäviä miehiä on, mutta he ovat useimmiten jo toisella kierroksella, kuten olet jo itsekin. Tällöin sinun täytyy hyväksyä että miehellä on jo jälkeläisiä. Yleensä nämä miehet ovat kuitenkin varsin haluttuja- hehän ovat joskus kelvanneet jollekin toiselle naiselle, ja todistaneet siitoskykynsä, toisin kuin ne säälittävät luuseri"miehet" jotka ovat olleet sinkkuna koko ikänsä aina sinne kolmikymppiseksi asti ja todennäköisesti pidempäänkin.
Niin totta. Olen vähän alta kolmekymppinen ja todennut, ettei tässä iässä ole mitään järkeä enää edes yrittää etsiä miestä perheenperustamismielessä. Parhaat ovat näitä toisella kierroksella olevia, joilla yleensä on jo lapsia. Paljon mieluummin otan hyvän miehen jolla on jo lapsia ja unohdan perhehaaveet kuin perustaisin perheen jonkun sellaisen kanssa, joka ei siihen todellakaan sovellu eikä ole hyvä kumppaninakaan.
Höpö höpö, tuossa iässä ei todellakaan toisella kierroksella ole kuin tuuliviirit. Valinnan varaa on vaikka kuinka.
Lapsettomat tässä iässä ovat pääsääntöisesti playereitä tai sitten muuten sellaista settiä, että kiitos ei. Sellaista valinnanvaraa joo.
No kannattaisko katsella ihan tavallisia miehiä, eikä niitä naistennaurattajia? En yhtään ihmettele ettei osa löydä kumppania kirveelläkään.
Näissä keskusteluissa on aina naisen vika, jos nainen on sinkku- on kranttu, ja pyörii kùlligaruselleissa, eikä huoli kilttimiestä. Jos mies on yksin, se ei koskaan miehen vika, vaan pohjimmiltaan naiset, ja vähän yhteiskunnan.
Lopettakaa jo tämä naisten syyttely. Ne kaikki naiset emme jakele bimperoo pleijereille ja kiihotu naistennaurattajista, niitä on vain pieni osa nsisista- mutta ilmeisesti te palstan inkkelit laskette naisiksi vain osan naisista, eli julkkismegabeibit, jotka noiden pleijeteiden kanssa pyörii. Miksette mene niille vinkumaan?
Kaikki tässä syyttää toisiaan niin miehet kuin naiset. Miehet valittaa ettei kelpaa kenellekkään, naiset valittaa ettei miehet sitoudu tai ei löydy kunnollista miestä. Ainoot, ketkä ei valita on miehet, jotka sitten näitä naisia panee.
Tässähän se totuus tulikin. Olette te naiset yksinkertaisia.
No en mä kyllä halua mitään ryyppäävää miestä. Naisen siis oletetaan pitävän itsestään huolta, mutta mies saa ryypätä? Mun mielestä päihteiden käyttö on kaikkea muuta kuin itsestään huoltapitämistä. Miestään tukeva taitaa taas tarkoittaa sitä piikomista. Nainen pyörittää kotia ja mies röhnöttää sohvalla kaljan kanssa. Ai että kuulostaa hyvältä! Mä olen päätynyt pitämään paria vakipanoa. En halua miestä vaivoikseni. Toimii mulle. N39