Lue keskustelun säännöt.
Isäni sanoi kuolinvuoteellaan, että kyllä oli surkea ja mitätön elämä
12.07.2022 |
Ihan normaalin uran teki insinöörinä, matkusteli paljon ja näki maailmaa. Oli vuosikymmenien avioliitossa josta kolme menestyvää, aikuista lasta ja pari lastenlastakin. Mitä ihmettä ihminen oikein kaipaa jos tällainenkin on ollut surkeaa? Tuli jotenkin masentunut fiilis.
Kommentit (411)
Ehkä arvot oli pielessä? Tämä maanpäällinen elämä, yleensä max. 100v, on lyhyt aika ikuisuudessa. Oikeasti on väliä sillä, missä vietät iankaikkisuuden.
Epäreilulta tuntuva paradoksi on se, että yleensä he jotka ovat elävässä uskossa, kokevat taivaan jollain tavalla (rauha sydemessä ym) jo täällä maan päällä, ja toisinpäin, joidenkin helvetti alkaa jo täällä :( Aina ei tietenkään näin mene. Oikealla uskovaisella on arvot kohdillaan, eli rakkaus Jumalaa, lähimmäistä ja itseä kohtaan ymmärretään elämän tarkoitukseksi. Ja jälkimmäinen EI tarkoita väärää vaan tervettä itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkea ja mitätön se on kaikilla. Oli sitten ammatiltaan mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme ? Että kannattaa jo nyt miettiä, mitä haluaa oikeasti tehdä ja pyrkiä toteuttamaan se.
Mitäs haluaisit oikeasti tehdä, jos sinulla olisi elämää jäljellä vuosi/puoli vuotta/ kolme kuukauuta/ kuukausi/ kaksi viikkoa/ viikko /päivä? Ja mikä olisi lähinnä sydäntäsi?
Lähimmäisen rakastaminen <3
Vierailija kirjoitti:
Se on turha elämä kun 80 vuotta kituutetaan nuukaillen ja nälkää nähdään vaikka pankkitilillä rahaa kuin rosvopäälliköillä. Jokainen tietää ihmisiä joilta jää jopa miljoonaperintö mutta itse eivät edes kahvia ja pullaa ostaneet huoltoasemalta.
Liian moni elää elämänsä juuri noin. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pinp*paa on ainakin saanut, joka monella kilt*ti miehellä on vain haaveissa koko ikänsä. Ihan turhaa rui*kutusta vanhukselta. Olisko muistihåiriöstä kyse.
Niinpä. Parittelu ja lisääntyminen on SE juttu. Ei niin pientä tai isoa eläintä tai eliötä olekaan jolla ei olisi tavoitteena päästä tuota jatkuvuudelle tärkeätä toimintaa suorittamaan. Mikäli siihen on tyytymätön, niin kokonaisuus on epätyydyttävä.
Tuon täytyy olla sarkasmia. Muuten kyllä pää - kumpikin niistä - pyörii aivan liian pientä rinkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Eihän tässä puhuttu rikoksista. Ajatteleminen on eri asia, mutta miksi pitäisi 'tunnustaa'. Henkilölle itselleen ei tunnustuksella ole enää mitään merkitystä, koska asioita ei voi muuttaa, ja läheisille jää tunnustuksesta paha mieli, jopa syyllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen paras voima on olla tyytymätön - se kehittää ihmiskuntaa ja on tehnyt meistä maailman parhaan lajin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen mummo! Hän tosin oli myös eläessään aivan jumalattoman pessimistinen ja kunnon nihilisti! Sitten sairastui syöpään, ja totesi, että paskaa paskan perään - mitäpä muutakaan. Äidille oli kuolinvuoteeltaan tokaissut, että kyllä täältä lävestä jo pois joutaakin 🙄
Mummo sanoi totuuden. Siksi jotkut poistuvatkin omatoimisesti. Hyvin monien suunnitelmissa varalla tässä onnellisten maassa. Kirkkokin on vain virasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Kuka haluaa näitä oikeasti kuunnella?
Vierailija kirjoitti:
Jospa se ei ollut sellaista elämää jota hän itse halusi.
Harva saa sellaisen elämän jonka haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen paras voima on olla tyytymätön - se kehittää ihmiskuntaa ja on tehnyt meistä maailman parhaan lajin.
Rutisijat rutisevat eivätkä tee asioilleen yhtään mitään, syytellään muita. Mikään ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Ei asian sanomatta jättäminen ole valehtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isällä itsellään oli vastuu tehdä elämästään elämisen arvoista. Se ei ollut hänen perheensä, ystäviensä tai työkavereiden vastuulla.
Ei, eikä varsinkaan lasten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Ei asian sanomatta jättäminen ole valehtelua.
Saa sanoa - ja pitääkin. Paska on paskaa vaikka siihen parfyymia suihkuttaisi. Jos ei kermapersekakarat kestä, pitää mennä terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on turha elämä kun 80 vuotta kituutetaan nuukaillen ja nälkää nähdään vaikka pankkitilillä rahaa kuin rosvopäälliköillä. Jokainen tietää ihmisiä joilta jää jopa miljoonaperintö mutta itse eivät edes kahvia ja pullaa ostaneet huoltoasemalta.
Liian moni elää elämänsä juuri noin. Surullista.
Se on heidän elämäänsä ja varmasti heidän arvojensa mukaista. Ulkopuolinen ei voi päätellä sitä turhaksi. Ehkä heidän arvonsa eivät ole materialistisia ja raha tuo heille turvallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Ei asian sanomatta jättäminen ole valehtelua.
Saa sanoa - ja pitääkin. Paska on paskaa vaikka siihen parfyymia suihkuttaisi. Jos ei kermapersekakarat kestä, pitää mennä terapiaan.
Elämänsä pettynyt menköön itse terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Ei asian sanomatta jättäminen ole valehtelua.
Saa sanoa - ja pitääkin. Paska on paskaa vaikka siihen parfyymia suihkuttaisi. Jos ei kermapersekakarat kestä, pitää mennä terapiaan.
Onko siis lasten vastuulla vanhemman onneton elämä?
Mun isä sanoi aikoinaan kuolinvuoteellaan että häneltä ei jäänyt elämässä mitään tekemättä. Hän oli erittäin köyhistä oloista, jäi pienenä orvoksi. Lapsena oli jo kuulemma päättänyt että hänestä tulee merikapteeni. Niin tulikin ja teki pitkän uran. Eläkkeelle jäämisen jälkeen oli monessa mukana ja erittäin aktiivinen. Matkustelimme perheenä paljon.
Mun mielestä tämä oli hienoa, että isäni koki elämänsä antaneen hänelle niin paljon. Mä olen itse lähemmäs viiskymppinen nyt. Tähän ikään mennessä en ole kyllä saanut niin paljon aikaiseksi kuin olisin ehkä halunnut. Mutta, nämä ovat omia valintoja ja aikaansaamattomuudesta voi syyttää vain itseään.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.