Lue keskustelun säännöt.
Isäni sanoi kuolinvuoteellaan, että kyllä oli surkea ja mitätön elämä
12.07.2022 |
Ihan normaalin uran teki insinöörinä, matkusteli paljon ja näki maailmaa. Oli vuosikymmenien avioliitossa josta kolme menestyvää, aikuista lasta ja pari lastenlastakin. Mitä ihmettä ihminen oikein kaipaa jos tällainenkin on ollut surkeaa? Tuli jotenkin masentunut fiilis.
Kommentit (411)
On se hyvä, ettei ole tarvinnut lukea insinööriksi. Taiteelliset tyypit - kuten minä elävät päivän kerrallaan ja jos juopututtaa, sitten juo, jos poltattaa, sitten polttaa. Tykkäävät yleensä eläimistä ja luonnosta, osaavat kiittää Luojaansa tästä hetkestä. Jeesuskin muuten sanoi, että yksinkertaisten on taivasten valtakunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Ei asian sanomatta jättäminen ole valehtelua.
Saa sanoa - ja pitääkin. Paska on paskaa vaikka siihen parfyymia suihkuttaisi. Jos ei kermapersekakarat kestä, pitää mennä terapiaan.
Onko siis lasten vastuulla vanhemman onneton elämä?
Mikä sinua vaivaa? Jos kollegasi sanoo sinulle duunissa, että onpa paska elämä, otatko senkin syyllistämisenä? Isä kertoi Oman Kokemuksen - sillä ei ole mitään tekemistä lapsien kanssa!
Onhan sillä. Syyllistää lapsia eli perhettä omasta paskasta elämästään. Turpa tukkoon, jos ei itse ole osannut vastata omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän olisi halunnut elää rannikkomökissä kalastajana seuranaan vain kissa ja koira?
Mutta meni sitten elämään muiden toiveiden ja odotusten mukaista elämää: Vanhempien, opettajien, puolison, ehkä lastensakin.
Miksei sitten elänyt niin? Miksi syyllistää siitä muita, jotka ei tälle asialle mitään voineet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Ei asian sanomatta jättäminen ole valehtelua.
Saa sanoa - ja pitääkin. Paska on paskaa vaikka siihen parfyymia suihkuttaisi. Jos ei kermapersekakarat kestä, pitää mennä terapiaan.
Onko siis lasten vastuulla vanhemman onneton elämä?
Mikä sinua vaivaa? Jos kollegasi sanoo sinulle duunissa, että onpa paska elämä, otatko senkin syyllistämisenä? Isä kertoi Oman Kokemuksen - sillä ei ole mitään tekemistä lapsien kanssa!
Onhan sillä. Syyllistää lapsia eli perhettä omasta paskasta elämästään. Turpa tukkoon, jos ei itse ole osannut vastata omasta elämästään.
Itse syyllistät ihmistä kuolinvuoteella hourailusta. :D Muista sitten pitää itse paketti kasassa ja jutella vain järkeviä, kun elimistö hiljalleen sammuttelee toimintojaan.
Vierailija kirjoitti:
Isän elämästä tulee kuvailusi perusteella vahvasti sellainen fiilis, että isä tajusi vasta kuolinvuoteella mitä kaikkea hauskaa olisi voinut elämässään tehdä ja kokea. Ehkä hän teki ja suoritti liikaa: koulutus, ura, työ, jne. Sitten vähän matkustamista siihen.
Ehkä hän olisi halunnut remuta nuorena pitkin poikin maailmaa, pitää välivuosia, tehdä vähemmän töitä, olla enemmän kotona, olla enemmän lasten kanssa, syödä useammin makkaraa nuotiolla, keskustella puolison kanssa enemmän, rakastella enemmän.
Ehkä, mutta miten nämä asiat ja niiden tekemättä jättäminen on lasten vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Insinööreistä tulee nailonsukkapyöräilijöitä, jotka hullun kiilto silmissään ajavat naiset ja lapset kumoon, itsekeskeisiä narsisteja jotka naivat yleensä sairaanhoitajia kun eivät älykkäämpiä saa, tai sitten kajakkimelojia, golfaajia tai mitä nyt milloinkin muoti sattuu olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Ei asian sanomatta jättäminen ole valehtelua.
Saa sanoa - ja pitääkin. Paska on paskaa vaikka siihen parfyymia suihkuttaisi. Jos ei kermapersekakarat kestä, pitää mennä terapiaan.
Onko siis lasten vastuulla vanhemman onneton elämä?
Mikä sinua vaivaa? Jos kollegasi sanoo sinulle duunissa, että onpa paska elämä, otatko senkin syyllistämisenä? Isä kertoi Oman Kokemuksen - sillä ei ole mitään tekemistä lapsien kanssa!
Onhan sillä. Syyllistää lapsia eli perhettä omasta paskasta elämästään. Turpa tukkoon, jos ei itse ole osannut vastata omasta elämästään.
Itse syyllistät ihmistä kuolinvuoteella hourailusta. :D Muista sitten pitää itse paketti kasassa ja jutella vain järkeviä, kun elimistö hiljalleen sammuttelee toimintojaan.
Todellakin muistan. Ei ole ollut helppo elämä, joten olen kiitollinen siitä kaikesta mitä olen tähän asti saanut. Perhe ykkösenä. Ne tärkeimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle(kin) tuli tunne, että identiteettiongelmatiikkaa perusteena. Ehkä suri sitä, "mitä jos olin uskaltanut jtkn... tai kertomaton valinta/hylkäys sen todellisen oikean rakkauden kohdalla.
Mutta kaikki tulemme vanhetessamme opettelemaan itsestämme, luopumaan asioista, ihmisistä. Sama kaikilla ihmisillä.
Ja kun se työ on tehty raadollisesti peiliin katsoen, olemme valmiit poistumaan ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Eihän tässä puhuttu rikoksista. Ajatteleminen on eri asia, mutta miksi pitäisi 'tunnustaa'. Henkilölle itselleen ei tunnustuksella ole enää mitään merkitystä, koska asioita ei voi muuttaa, ja läheisille jää tunnustuksesta paha mieli, jopa syyllisyys.
Et lukenut kommenttiani kunnolla. Tärkein asia siinä oli kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Miksi siinä pitäisi ajatella muiden tunteita? Kerrankin on rehellinen itselleen ja läheisilleen.
Jos niin vaikeaa on asia hyväksyä, pysyy sitten pois toisen kuolinvuoteelta. Hautajaisissa sitten hymistelee toisten kanssa. Sitä ainakin on nähty kerran jos toisenkin.
Jos on ollut epärehellinen koko ikänsä, niin on myöhäistä olla rehellinen kuolinvuoteellaan. Menköön papille ripittäytymään, lapsilleen ei tarvitse lokaansa kipata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa monta
onnetonta
ponnetonta
puolinaista
raukkamaista
miestä naista
säikkynyttä syntyissään
Ei he tohdi
ei he tahdo
Eivät ehdi
Ei mitään mahda
Pelokkaina
on valmiit aina
Päänsä pensaaseen pistämään
Jos joku koskee
tai luokse käskee
He tuskin kehtaa
mennä kohti
He vain väistyy
he vain poistuu
Säikähtäneet syntyissään
Ja sama toistuu
Ei heihin koskaan
Yllä tuska
ei riemastuskaan
He pelokkaina
on valmiit aina
päänsä pensaaseen pistämään
He joskus päättää
nyt tämä riittää
Selän köyryys
ahdas nöyryys
Huikeesti huutaa
ja murtaa suuta
Ja lähtee raitille rähjäämään
Syö sika eväät
He epäilevät
ja piiloon puikkii
koloonsa luikkii
Ei riitä tahto
ei riitä puhti
Säikkyneillä syntyissään
Jos he lempii
ja sydän hakkaa
He liikaa empii
ja roihu lakkaa
Niin rakas pakkaa
ja heidät jättää
Itkemättä lähtee läiskimään
Kun sanat juuttuu
heiltä kurkkuun
Niin armas suuttuu
ja lähtee karkuun
Ei edes parkuuun
he purskahdakkaan
Säikähtäneet syntyissään
Kun he sitten
vaiti aivan
viimein jättää
maisen vaivan
turvan vasta
tuonelasta
saa
säikähtäneet syntyissään
manan maailla
usvan lailla
vaisut vainaat
päänsä painaa
pelokkaina
on valmiit aina
sumun sekaan häipymään
Joku ketjussa kysyi, miks ap ei pyytäny isää tarkentamaan ja perustelemaan. On vaan niin, et kuolinvuoteella voi olla niin sanaton ja paniikissa ettei kykene kyseleen. Isän sanomiset saattoi myös järkyttää ja vaientaa.
Oma vanhempi lähti sanomatta mitään, puhumatta edes kuolinvuoteella. Jälkikäteen tässä on raskasta selvitellä, kun tulee hänen menneisyydestä uusia asioita eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
“Life should not be a journey to the grave with the intention of arriving safely in a pretty and well preserved body, but rather to skid in broadside in a cloud of smoke, thoroughly used up, totally worn out, and loudly proclaiming "Wow! What a Ride!”
Hunter S. Thompson
Ap, kerro meille, oliko isäsä elämänsä aikana kaikenkaikkiiaan negatiivinen ihminen. Ei ylipäätään koskaan kiitollinen vaikka ,elämä oli ihan mallillaan.
Minulla on tällainen läheinen, raskas olla lähellä, kuin kivirekeä vetäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusi ettei noilla asioilla ollut mitään merkitystä mitään ei saa mukaan kuolessaan.
Ihminen on työrobotti, jos ei elä elämäänsä niin kuin haluaa. Suomessa näitä työrobotteja on runsaasti ja siksi täällä ryypätään perkeleesti, vaikka taloudellisesti voisi mennä hyvin.
En yhtään ihmettele. Elämme yhteiskunnassa missä miehen arvo on ainoastaan se mitä jotkut toiset hyötyy siitä miehestä. Ei täällä miehillä ihmisenä ole mitään arvoa
Isä piti 70- vuotispäivänään samantyyppisen pikkupuheen perheelle. Pahalta tuntui. Eipä siitä keskustelua virinny kun oltiin niin häkeltyneitä. Puhuttu ei oltu koskaan, mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tuollaisen isukin voi haudata hyvillä mielin. Ehkä pääsee parempaan paikkaan, ehkä ei. Muisti kuitenkin syyllistää ja pahoittaa läheistensä mielen viime hetkillä. En arvosta. Järjestäisin hyväntuuliset ja iloiset monttubileet mulkeron _kunniaksi_.
Pitäisikö henkilön huijata itseään kuolinvuoteellaan vain, jotta muut välttyisivät mielipahalta? Liian altruistinen ihminen kadottaa itsensä ja elää muiden ehdoilla.
T
Pitäisi ymmärtää pitää turpa kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jälkeläiset valitettavasti joutuu muistelemaan mulkeron sanomisia vielä vuosikymmeniä. Itsepähän eli elämänsä miten eli, mitä siitä muille kitisemään.
Miksi kutsut ihmistä, joka eli onnettomana elämäänsä, mulkeroksi? Hän uhrasi luultavasti muiden takia paljon enemmän elämästään mitä olisi halunnut.
Koska jätti tahallaan ja tietoisesti pahan mielen muille kuolinvuoteellaan.
No on se nyt kumma jos kuollessakin pitäisi miettiä muiden mielipahaa. Toivottavasti kukaan ei tee noin.
Tätä en ymmärrä. Itse haluaisin ehdottomasti jättää vastaavassa tilanteessa läheisilleni hyvän muiston elämästäni, vaikka se itsestäni olisikin tuntunut ainakin ajoittain 'surkealta ja mitättömältäkin'. Jotain, mikä kannustaa heitä eteenpäin. Miksi sanoa tuollaista viimeisiksi sanoikseen.
Valehdellako pitäisi? Kuoleman läheisyys tekee rehelliseksi. Siksipä puhutaankin kuolinvuodetunnustuksista. Monet rikokset ovat selvinneet sellaisten ansiosta.
Ei asian sanomatta jättäminen ole valehtelua.
Saa sanoa - ja pitääkin. Paska on paskaa vaikka siihen parfyymia suihkuttaisi. Jos ei kermapersekakarat kestä, pitää mennä terapiaan.
Onko siis lasten vastuulla vanhemman onneton elämä?
Mikä sinua vaivaa? Jos kollegasi sanoo sinulle duunissa, että onpa paska elämä, otatko senkin syyllistämisenä? Isä kertoi Oman Kokemuksen - sillä ei ole mitään tekemistä lapsien kanssa!
Onhan sillä. Syyllistää lapsia eli perhettä omasta paskasta elämästään. Turpa tukkoon, jos ei itse ole osannut vastata omasta elämästään.
Oletko nyt tosissaan sitä mieltä että miehen pitää kuolinvuoteellaankin ajatella naisten tunteita ettei vaan naiselle tule paha mieli?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle, joka laitoit L.Onervan runon! Niin kaunis ja koskettava runo; sain siitä paljon itselleni! :)
Kiitos kiitoksista! Tuli tosi hyvä mieli, jos onnistuin sillä jotakuta, erityisesti jos olit ketjun aloittaja, ilahduttamaan. Se on ollut lempirunoni abikeväästäni (1994) saakka.
Petteri Orpo on orpo. Se on hänen puuttuva palanen.