Miikalla, 31, on kavereita ja ystäviä, mutta kukaan ei halunnut viettää juhannusta hänen kanssaan

ihmisten pitää päästä irti juhlapyhäajattelusta ja ennenkaikkea siitä, että juhlapyhinä ei saisi olla yksin  tai että juhlapyhinä pitäisi juhlia tai viettää niitä jotenkin (ajasttelee, että se on vain ylimääräinen vapaa).

Lähtee siitä, että opettelee olemaan yksin eikä pidä sitä vammana/outoutena/ahdistavana jne. Jos kaveri ei voi kutsua viettämään juhannusta kanssaan, niin sitten joku toinen viikonloppu onnistuu.

Kyllähän tuolla ulkonäöllä saa naisia ja miehiä.

Juhannus yksin, buhuu.

Mulle on kaveri laittanut viestiä viimeksi joulukuussa 2019, sen jälkeen ollut hiljaisempaa...

Ja olen kuitenkin sellainen tavallinen, työssäkäyvä, korkeakoulutettu, perheellinen 40v mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä yksinäisiä 30-40 vuotiaita miehiä mutta ketää ei kiinnosta kun eniten ääntä pitävät saa kaiken tuen

Millaista yhteiskunnan järjestämää toimintaa 30-40 -vuotiaat yksinäiset miehet kaipaisivat? Jotain miesten iltoja? Yhteiskunnan tukemia metsästys- tai kalastusreissuja? 

Turha vaiva edes miettiä mitä voisi olla kun yhteiskunnan varallisuus ei riitä enää yksinäisten miesten tukemiseen kun ihan kaikki muuta ovat äänekkäämpiä ja niitä täytyy tukea

Tiesitkö, että hyvin monet naisille tarkoitetut jutut (esim Martta-kerho) katetaan hyvin pitkälti jäsenmaksuilla ja erilaisilla myyjäisillä? Miesten nyt pitäisi vain miettiä, millaista toimintaa he haluaisivat. Perustaa asian tiimoille yhdistys.  Ja sitten lähteä miettimään, mistä rahoitus. Yrityksiltä voi pyytää sponsorirahaa, samoin Lions clubilta ja seurakunnalta. Vai onko kaikki miesten haluama toiminta niin kallista, että siihen pitäisi upottaa satoja tuhansia tai enemmänkin vuodessa?

Eiköhän tuo ole jo turha idea yksinäisyyteen siinä vaiheessa jos on jo niin paljon ihmissuhteita että pystyisi yhdistyksen rahoituksen keräämään kasaan sponsori suhteita käyttämällä ja pistämään sen pystyy.

En puhunut ihmisitä jotka kokee ystävä laumassa olevansa yksinäinen vaan oikeasti yksinäisistä joilla ei ole ystäviä eikä ihmissuhteita

Sitten liittyy johonkin olemassaolevaan yhdistykseen. Monilla paikkakunnilla näkyy olevan kalastusseuroja. Facebookista näyttää löytyvän Vaellusseuraa-ryhmä. Metsästysseuroista löytyy tietoa linkin takaa:

https://riista.fi/metsastys/palvelut-metsastajalle/metsastysseurat/

Metsästäminen on lopulta aika pirun kallista ja nyky aikana on todella hankala saada hankittua tarvittavat tarvikkeet eikä sitäkään saa harrastaa jos ei pysty maksamaan jonkun seuran jäsenmaksuja

Eli syy yksinäisyyteen onkin vain rahapula? No mitäs olisivat ne asiat, joista miehet voisivat olla toistensa kanssa kiinnostuneita ja mihin ei tarvittaisi rahaa? Jos nyt ajatellaan, että yksinäiselle 30-40-vuotiaalle sinkkumiehelle yhtäkkia tupsahtais vaikkapa 10 kaveria , mitä tämä sinkkumies haluaisi tehdä kavereidensa kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

ihmisten pitää päästä irti juhlapyhäajattelusta ja ennenkaikkea siitä, että juhlapyhinä ei saisi olla yksin  tai että juhlapyhinä pitäisi juhlia tai viettää niitä jotenkin (ajasttelee, että se on vain ylimääräinen vapaa).

Lähtee siitä, että opettelee olemaan yksin eikä pidä sitä vammana/outoutena/ahdistavana jne. Jos kaveri ei voi kutsua viettämään juhannusta kanssaan, niin sitten joku toinen viikonloppu onnistuu.

Mä luulen, että moni yksinäisistä on yksinäisiä arkenakin. Juhannuksina ja muina pyhinä yksnäisyyden tunne vain korostuu. Korostuu siksi, että kuulee muilta ihmisiltä (esim työkavereiltaan), miten muut viettävät joulujaan ja juhannuksiaan. 

Mua ärsyttää porukkajuhannuksissa sun muissa se aikataulusäätö, että koska grillataan ja koska saunotaan ja kuka tekee mitäkin jne. Sen vuoksi olen mielelläni mökillä yksin tai vaikka yhden tai parin kaverin kanssa.

Jos on ollut kylmä ja sateinen sää, olen usein viettänyt juhannusta kerrostalokämpässäni: tehnyt hyvää ruokaa, saunonut pitkän kaavan mukaan ja katsonut vaikka leffaa. Ehkä jonkun mielestä säälittävää, mun mielestä rentouttavaa. En kuitenkaan ole niin mökki-ihminen, että sinne pitäisi väkisin päästä vaikka olisi kylmä ja vihmoisi vaakasuoraan vettä.

Vierailija kirjoitti:

se on tuo 30+ ikä kun kavereilla alkaa olla vaimot ja lapsia , ja heidän suku. Ei siihen perhejuhannukseen voi alkaa sinkkukavereita kustumaan. Tai ehkä voisi mutta tuntisi olonsa varmaan vielä ulkopuolisemmaksi toisten sukujuhannuksessa...Vielä pahemmaksi menee tulevat juhannukset, jos vanhemmat vanhenee ja kuolee pois. Nyt olisi se perhe hankittava. Itseäni ei aiemmin nuorempana yksinäiset juhannukset ahdistaneet, mutta 40+ alkaa tuntua jo pahalta, kun ei ole omaa perhettä.

Naisilla muutos vielä dramaattisempi, kun kaverit ovat raskaina ja äitejä. Puheenaiheet ei ole mitään muuta kuin oman lapsen asiat. Kaverin kuulumiset ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

ihmisten pitää päästä irti juhlapyhäajattelusta ja ennenkaikkea siitä, että juhlapyhinä ei saisi olla yksin  tai että juhlapyhinä pitäisi juhlia tai viettää niitä jotenkin (ajasttelee, että se on vain ylimääräinen vapaa).

Lähtee siitä, että opettelee olemaan yksin eikä pidä sitä vammana/outoutena/ahdistavana jne. Jos kaveri ei voi kutsua viettämään juhannusta kanssaan, niin sitten joku toinen viikonloppu onnistuu.

Näin, tai ajatella että juhlistaa päivää omalla tavallaan. Käy vaikka kiskalla jätskillä. Pitää oppia nauttimaan pienistäkin asioista. Naapurin voi pyytää mukaan vaikka torikahveille, ja siinä sitten on juhannusta sille vuodelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmisten pitää päästä irti juhlapyhäajattelusta ja ennenkaikkea siitä, että juhlapyhinä ei saisi olla yksin  tai että juhlapyhinä pitäisi juhlia tai viettää niitä jotenkin (ajasttelee, että se on vain ylimääräinen vapaa).

Lähtee siitä, että opettelee olemaan yksin eikä pidä sitä vammana/outoutena/ahdistavana jne. Jos kaveri ei voi kutsua viettämään juhannusta kanssaan, niin sitten joku toinen viikonloppu onnistuu.

Mä luulen, että moni yksinäisistä on yksinäisiä arkenakin. Juhannuksina ja muina pyhinä yksnäisyyden tunne vain korostuu. Korostuu siksi, että kuulee muilta ihmisiltä (esim työkavereiltaan), miten muut viettävät joulujaan ja juhannuksiaan. 

sitten voi itse alkaa viettämään niitä jouluja. Jos haluaa viettää sitä seurassa, eikä seuraa ole, niin etsii sitä seuraa. Kokoaa joukkoon vaikka samanhenkisiä muita yksinäisiä ja viettää joulun heidän kanssaan. Vaikka faceen ilmoitus jonkun teeman ympärille tehdystä joulusta. Vaikkapa jos pitää lautapeleistä, niin "pidän lautapelijoulun ja etsin samanhenkisiä ihmisiä viettämään sitä kanssani. Peleinä x, y, z (tai tuo oma peli mukaan). Ruokailu nyyttikestiperiaatteella, ei kännätä, joulu aloitetaan katsomalla joulurauhan julistus. Jos joku on autoton ja jollain auto, niin koitetaan sopia kuljetuksista)

Vierailija kirjoitti:

En nyt ymmärrä, jos hänellä on niitä ystäviä kuitenkin niin miksi puhutaan että olisi yksinäinen? Ei kai nyt YKSI yksin vietetty juhannus koko maailmaa kaada?? 

varsinkin kun oli flunssassa niin ettei olisi voinut mennä vaikka olisi kutsuttu.

Odotan että pääsen kotiin lomalle.

Hm. Mun parikymppinen opiskelijatyttöni vietti meidän vanhempien kanssa juhannuksen ihan ymmärrettävistä syistä - opiskelukaverit on ympäri Suomea kotipaikkakunnillaan kun hän taas työskentelee kesän opiskelukaupungissa. Kotikaupungin kaverit taas oli joku intissä, töissä ja joku toinen poikaystävän mökillä.

Ihan normaalia minusta, ei mitään yksinäisyyttä tai syrjäyttämistä. Olisihan se ollut kiva jos olisi osunut vapaat samaan

Ensimmäisen kerran yksinään. Lehtijuttu.

REEEEEEEEeeeeeeeeeeeeeee

Vierailija kirjoitti:

Oli yksin kun ei saanut lähdettyä kartsalle itse vaan jonkun olisi pitänyt viedä?

Kavereilla on jo perheet eikä ne enää vietä bilejuhannukdia. Aika aikuistua

Perheellä ja aikuistumisella ei ole mitään erityistä tekemistä toistensa kanssa, ei myöskään sinkuilla ja bilettämisellä.

Monet ihmiset ovat energia vampyyrejä minkä takia heidän seuransa työpaikoilla yms paikoissa on minulle tarpeeksi. Mukava viettää vapaa-aikaa itsekseen ja sitten on taas valmis kuuntelemaan ihmisten höpötyksiä ilman että alkaa kyllästyttämään tai v-ituttamaan jonninjoutavat horinat. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien jotkut nobodyt on päässy iltapäivälehtien sivuille tilittämään elämäänsä ja samalla saaneet itsestään jutuksi naamioidun seuranhakuilmoituksen?

Se on niin että joskus toimittaja voi soittaa ja haastatella, varsinkin jos on esim kuntapolitiikassa mukana ja laittaa julkisen mielenkiintoisen somepäivityksen. Ihan normaali käytäntö.

T. Kuntapoliitikko

Olen viettänyt 3 juhannusta yksin. Ennen olin juhannuksena töissä rakentamassa festareita ja juhannuksen aikaan olin myös siellä töissä. Sitten kun minusta tuli liian vaativa ja niitten piti alkaa maksaa enemmän palkkaa minulle niin eivät ottaneet enää töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppiä on sinkkumiehille yksinäistä aikaa. Kaverit leikkivät parisuhdeleikkejään ja osalla kavereista lapsia. Lapselliset eivät kaveeraa sinkkujen kanssa. Kolmissa kymmenissä varsinkin työttömät sinkut jääävät paitsioon. Rekryfirmoissakin kysellään kolmikymppisiltä sinkuilta miksi on yksin. Kokemuksesta.

Leikkivät? Ihan normaalia, että kolmekymppisellä on perhe, joka menee kavereiden edelle. Eri juttu parikymppiset.

Kauhean moni toisaalta eroaa nykyään sen parin perhevuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viettänyt herraties kuinka monta yksinäistä juhannusta ja monia muitakin juhlapäiviä yksin. Joskus nuorempana lähdin yksinäistä juhannusta pakoon ulkomaille.

Sama, jussin suhteen. Vapaapäiviä kuitenkin, eli hyötykäyttöön vaan! Muualla maailmassa on jo täys hellekesä siinä vaiheessa, täällä pahimmillaan hytistään jossain +6C osastossa. Sitä keskikesän valoa nyt siihen riittää muillekin päiville, ei ole niin kiinni siitä yhdestä-kahdesta päivästä.

Itse olen viettänyt monta joulua yksin, kun kukaan ei ole halunnut minua luokseen. Sukulaiset esim kyllä tienneet, että olen yksin, mutta en sinnekään ole ollut tervetullut. Itselleni se on pahempi, kuin joku juhannus. Jouluun kiteytyy aika paljon odotuksia ja toiveita kuitenkin yhdessäolosta perheen/läheisten kanssa. Se on sellaista. Näistä asioista en puhu edes kenellekään juuri, koska niin suuria tabuja. Minulla ei ole ystäviä eikä läheisiä. Tuttuja on, esim töistä. He aina olettavat, että on ystäviä, sukulaisia jne. Koska se varmaan on aika normatiivista, enkä ole sosiaalisesti kyvytön. Olen ihan hauskaa seuraa, osaan keskustella ja olen ihan hyvännäköinen, osaan tarvittaessa myös pukeutua ja laittautua. Syvempien ihmissuhteiden solmimisessa on vaan käynyt paljon huonoa tuuria elämässä. Olen muuttanut monesti, käynyt läpi monenlaisia kokemuksia, joita ikäiseni eivät yleensä ole kokeneet jne.

Olisi hyvä, jos tätäkin aihealuetta normalisoitaisiin. Ei me kaikki yksinäiset olla jotain friikkejä.