Miikalla, 31, on kavereita ja ystäviä, mutta kukaan ei halunnut viettää juhannusta hänen kanssaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä pitäisi yrittää päästä eroon tästä Suomen juhlahysteriasta, missä oletetaan että kaikkina juhlina pitää olla tietty kaava mitä kaikki noudattaa tai muuten on outo. Vaikka nyt tämä juhannus esimerkkinä, oletaan että KAIKKI menee mökille, perheen, kumppanin, kaverin, ihan kenen tahansa mökille, ja kaupunki juhannus meinaa että ei ole viettänyt "oikeaa juhannusta ja on luuseri". Joillain ei ole varaa mökkeihin ja toisia taas ei vain kiinnosta hommata mökkiä - esim minua. Jos omistaisin mökin, olisin siellä varmaan juuri vain juhannuksena koska sinne pääsisin tätä juhlahysteriaa hetkeksi karkuun, mutta tiedän, että muuten en haluaisi ikinä mennä mökille.

Ja mitä tulee todella yksinäisiin ihmisiin, he saavat kaikki sympatiani. Ja teille perheellisille jotka tuntuu jättävän sinkku kaverinsa paitsioon koska heillä on "parempaa tekemistä perheensä kanssa", sanon teille että ei ikinä pitäisi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Teidänkin lapset tulee kasvamaan, he eivät välttämättä halua enää isoina viettää juhlia teidän kanssa tai he ehkä muuttavat toiselle puolelle Suomea. Teille voi tulla avioero eikä kumppani olekaan siinä automaattisesti juhlaseurana. Eli jossain vaiheessa elämää voi kuka tahansa olla siinä yksinäisen ihmisen asemassa. Ja siinä vaiheessa takuulla kaduttaa ettei ole itse koskaan huomioinut muita ihmisiä lähettyvillään. 

Ja sanon tämän nyt kokemuksesta. Itse vietin viimeiset 15vuotta kumppanini kanssa lähes kaikki juhlapyhät enkä pahemmin tullut ajatelleeksi että ehkä tilanne tuleekin joskus olemaan toinen. Mutta me erosimme vähän yli vuosi sitten ja nyt olen täysin uudessa tilanteessa tämänkin asian suhteen. Tämän vuoden juhannuksen vietin vanhempieni kanssa. Olisin voinut tavata muutamia ystäviäni mutta kaikki sinkkuystäväni asuu kauempana eikä aikataulumme töiden suhteen sopinut yhteen, kun taas perheelliset ja varatut tietty taas oli keskenään.   

Jokainen saa viettää tai olla viettämättä juhlapyhiä ihan missä seurassa haluaa. Sitä suuremmalla syyllä niistä pyhistä perheen kanssa kannattaa nauttia kun se on mahdollista. Useimmilla ihmisillä tilat ja voimavarat ovat rajoitetut, joten harvalle mahtuu ylimääräisiä sinkkuystäviä kotiin tai mökille. Sukulaiset keskenään viihtyy vähän ahtaamminkin.

Mutta eihän tämä ole totta todellisuudessa, että kuka vaan saa tehdä mitä haluaa, missä seurassa haluaa ja kaikki tavat viettää erilaisia juhlia muka olisi yhtä "hyväksyttyjä". Meidänkin töissä katsotaan kieroon muutamaa ikisinkkua naista koska "he ovat jo tietyn ikäisiä, miksei noillakin ole perhettä tai kumppania, heissä mahtaa olla jotain outoa". Itse en tätä harrasta koska itsekin olin sinkku pidemmän aikaa, mutta kyllä nämä tietyt perheelliset erityisesti harrastaa sinkkujen katsomista alaspäin. Eli samalla tavalla luulen ettei yksin vietettyjä juhannuksiakaan hyväksytä tai uskalleta mainostaa samalla tavalla kuin perhe juhannuksia mökillä. Tai jos yksin vietetyt juhlat olisi kaikille muka ok, eihän kellekään sitten tulisi paineitakaan asian suhteen.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä pitäisi yrittää päästä eroon tästä Suomen juhlahysteriasta, missä oletetaan että kaikkina juhlina pitää olla tietty kaava mitä kaikki noudattaa tai muuten on outo. Vaikka nyt tämä juhannus esimerkkinä, oletaan että KAIKKI menee mökille, perheen, kumppanin, kaverin, ihan kenen tahansa mökille, ja kaupunki juhannus meinaa että ei ole viettänyt "oikeaa juhannusta ja on luuseri". Joillain ei ole varaa mökkeihin ja toisia taas ei vain kiinnosta hommata mökkiä - esim minua. Jos omistaisin mökin, olisin siellä varmaan juuri vain juhannuksena koska sinne pääsisin tätä juhlahysteriaa hetkeksi karkuun, mutta tiedän, että muuten en haluaisi ikinä mennä mökille.

Ja mitä tulee todella yksinäisiin ihmisiin, he saavat kaikki sympatiani. Ja teille perheellisille jotka tuntuu jättävän sinkku kaverinsa paitsioon koska heillä on "parempaa tekemistä perheensä kanssa", sanon teille että ei ikinä pitäisi pitää mitään itsestäänselvyytenä. Teidänkin lapset tulee kasvamaan, he eivät välttämättä halua enää isoina viettää juhlia teidän kanssa tai he ehkä muuttavat toiselle puolelle Suomea. Teille voi tulla avioero eikä kumppani olekaan siinä automaattisesti juhlaseurana. Eli jossain vaiheessa elämää voi kuka tahansa olla siinä yksinäisen ihmisen asemassa. Ja siinä vaiheessa takuulla kaduttaa ettei ole itse koskaan huomioinut muita ihmisiä lähettyvillään. 

Ja sanon tämän nyt kokemuksesta. Itse vietin viimeiset 15vuotta kumppanini kanssa lähes kaikki juhlapyhät enkä pahemmin tullut ajatelleeksi että ehkä tilanne tuleekin joskus olemaan toinen. Mutta me erosimme vähän yli vuosi sitten ja nyt olen täysin uudessa tilanteessa tämänkin asian suhteen. Tämän vuoden juhannuksen vietin vanhempieni kanssa. Olisin voinut tavata muutamia ystäviäni mutta kaikki sinkkuystäväni asuu kauempana eikä aikataulumme töiden suhteen sopinut yhteen, kun taas perheelliset ja varatut tietty taas oli keskenään.   

Jokainen saa viettää tai olla viettämättä juhlapyhiä ihan missä seurassa haluaa. Sitä suuremmalla syyllä niistä pyhistä perheen kanssa kannattaa nauttia kun se on mahdollista. Useimmilla ihmisillä tilat ja voimavarat ovat rajoitetut, joten harvalle mahtuu ylimääräisiä sinkkuystäviä kotiin tai mökille. Sukulaiset keskenään viihtyy vähän ahtaamminkin.

Mutta eihän tämä ole totta todellisuudessa, että kuka vaan saa tehdä mitä haluaa, missä seurassa haluaa ja kaikki tavat viettää erilaisia juhlia muka olisi yhtä "hyväksyttyjä". Meidänkin töissä katsotaan kieroon muutamaa ikisinkkua naista koska "he ovat jo tietyn ikäisiä, miksei noillakin ole perhettä tai kumppania, heissä mahtaa olla jotain outoa". Itse en tätä harrasta koska itsekin olin sinkku pidemmän aikaa, mutta kyllä nämä tietyt perheelliset erityisesti harrastaa sinkkujen katsomista alaspäin. Eli samalla tavalla luulen ettei yksin vietettyjä juhannuksiakaan hyväksytä tai uskalleta mainostaa samalla tavalla kuin perhe juhannuksia mökillä. Tai jos yksin vietetyt juhlat olisi kaikille muka ok, eihän kellekään sitten tulisi paineitakaan asian suhteen.   

Onneksi en ole tuollaisessa työpaikassa. Meillä on töissä yli nelikymppisiäkin sinkkuja, joilla ei ole lapsiakaan. Kukaan ei katso kieroon. Melkein voisin jopa sanoa päinvastoin eli vähän kadehditaankin heidän elämäänsä, kun koko palkan ja vapaa-aikansa voi käyttää vain itseensä ja omiin juttuihinsa. Paljon enemmän reissaavat ja tekevät kaikenlaista itseään kiinnostavaa kuin perheelliset.