Lue keskustelun säännöt.
Miikalla, 31, on kavereita ja ystäviä, mutta kukaan ei halunnut viettää juhannusta hänen kanssaan
11.07.2022 |
Koronapandemian aikana suomalaisten yksinäisyys on lisääntynyt. Sen on huomannut rovaniemeläinen Miikka Keränen, 31, joka vietti juhannuksen ensimmäistä kertaa itsekseen. Yksinäisyyttä voi entisestään lisätä eräs käyttäytymismalli, johon suomalaiset asiantuntijan mukaan syyllistyvät helposti. IS
ja mikä se käyttäytymismalli on?
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiiän Miikan. En kyllä koskaan olisi arvannut, että on yksinäinen, minusta vaikutti että hänellä on paljonkin kavereita. Tosi kiva tyyppi kyllä, mielelläni olisin hänen kanssaan aikaa viettänyt.
Näyttää ainakin ulkonäöltään ihan ystävälliselle ihmiselle.
Mitä tekemistä ihmisen ulkonäöllä on ystävällisyyden tai epäystävällisyyden kanssa? Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.
Hänellä on ystävällisen oloinen katse.
Mun mielestä taas näyttää siltä, että rupeaa kännipäissään rähjäämään.
No ei tod. Jos jotain ulkonäön/katseen perusteella tulee asiasta mieleen, niin onko tietyllä tapaa liian asiallinen, jäykkä ja henkisesti etäinen mikä voi etäännyttää ihmisistä?
Mukavan oloiselta kyllä vaikuttaa, mutta mukavillakin voi olla tuota ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa nyt perke se arvostelu että näyttää kännirähisijältä, tylsältä, liian sellaisekta tai tällaiselta
Miikka on aivan sikahyvä tyyppi. Hauska, todella puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Juttelee kenelle tahansa ja ottaa keskustelukumppanin huomioon. Yöelämässä erinomaista seuraa, kuten myös kahvipöydässä. Ei ole mikään rähjääjä tai tiukkis.
Ja on järjestänyt juhlia kavereilleen ja hyviä juhlia on ollutkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tälläkin miehellä olisi seuranhaku sovelluuksissa kysyntää vaikka miten paljon. EI ole ulkonäössä moitittavaa tai taustoissa. Mikähän on kun ei naiset kelpaa? Onko rima korkealla, vai odottaako hän että muut tässäkin tekee aloitteet? "Ei kukaan tule kotoa hakemaan" on oppi jota hänelle ei vanhemmat ole jostain syystä kertoneet?
Tuo kun ottais venäjältä naisen niin saisi suvun kaupan päälle, sedät, ukit, siskonpojat, morsiamen lapset, tunkis hänen kotiin niin ei olisi yksinäistä.
Miikka on avoimesti homo, ollut aina. Ilmeisesti miesseuraa on ollut vaikea löytää, jos olen ymmärtänyt oikein.
Tämä. Rovaniemellä haastavaa löytää miesseuraa. Tuollainen mies jos olisi hetero niin saisi koska tahansa seuraa naisista
Tunnen useita rovaniemeläisiä homo- ja biseksuaaleja sekä homopareja. Ei tämä mikään takapajula ole. Toki useinhan siihen sopivan kumppanin löytymiseen liittyy haasteita riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta.
Minä kuulun vähemmistöön enkä ole koskaan löytänyt ensimmäistäkään seurustelukumppania omasta kotikaupungista ja asukkaita lähes sama kuin Rovaniemellä. Tarjontaa on vähän ja piirit kun ovat pienet niin jokainen tuntee toisensa ja partnerit ovat kavereiden exiä tai tulevia. Vaimoni löysin aivan toiselta puolen Suomea. Toki se vähän mitä kukakin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että on vasta nyt 31 vuotiaana ollut juhannuksen yksin. No onko se muiden juttu huolehtia Miikan hauskuuttamisesta? Onko se muiden vastuulla? Muilla saman ikäisillä on luultavasti jo perheet, joten ainakaan minä en olisi ollut mitenkään kiinnostunut ottamaan perheeni juhannusjuhliin yhden yhtä Miikaa, en olisi edes ajatellut asiaa.
Jos ajatellaan aikaa, jolloin olin 31 vuotias, niin minulla oli silloin kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Juhannuksemme taisi olla siis aika tyypillinen lapsiperheen juhannus joko kotona tai appivanhempien mökillä isovanhempien kanssa. En oikein usko, että se olisi ollut edes mielekäs juhannus lapsettomalle miehelle. Juhannukseemme ei siis kuulunut alkoholia, vaan hieman parempaa syömistä, ehkä uimista ja yhdessäoloa, mutta aika pitkälle 3 ja 5 vuotiaiden lastemme ehdoilla.
Täytyy sanoa, että tämä asenne on se mitä mä vihaan. Mä olen ollut tosi yksinäinen ja silloin eräs puolituttu töistä vähän vahingossa pyysi mut mukaan tuollaiseen perhejuhannuksee. Oli ihan huippujuhannus. Leikittiin lapsien kanssa vesipyssyillä, syötiin, uitiin ja tehtiin jotain juhannustaikoja. Erilainen juhannus mitä nyt ilmeisesti täällä nuorten kuvitellaan viettävän, mutta mulla oli kivaa.
Olen sen jälkeen löytänyt läheisiä ja jos musta tuntuu, että joku viettää yksin jonku juhlan, niin pyydän sitä mukaan. Mun kaikki ystävät osaa käyttäytyä ja ymmärtää, että jos on lapsia mukana niin alkoholia ei voi juoda samalla tavalla kuin aikuisten kesken. Mutta en koskaan halua, että yksikään mun läheisiä tuntee sitä raastavaa yksinäisyyttä ja arvottomuuden tunnetta mitä mä tunsin.
Edellisestä lainattu: "jos musta tuntuu, että joku viettää yksin jonku juhlan, niin pyydän sitä mukaan. "
Olipa taas lupaus! Lupaus, jota kirjoittaja ei pidä varmasti, mutta jonka meni lapsellisuudessaan kirjoittamaan. Ihan takuulla kirjoittaja pyytelee kaiken maailman yksinäisiä juhliinsa tai sitten ei pyydä. Yksinäisiä olisi Suomi pullollaan, mutta eipä ole kutsua juhliin tainnut tulla. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te mökin omistajat ajatteletteko koskaan sitä ystävää, joka viettää koko kesän kaupungissa? Jolla on oma auto. Itse varmasti kutsuisin päiväksi tai pariksi viettämään aikaa mökilleni, jos sellainen olisi.
En ajattele. Koska se mökki on hankittu sitä varten, että oma perhe saa siellä rentoutua.
Ymmärrän tämän pointin. Mutta itse en saa koskaan kutsua, mutta samasta ystäväpiiristä kuitenkin porukkaa kutsutaan. En tosiaan ihmettelisi jos muitakaan ei sitten kutsuttaisi, se olisi täysin ok.
Ehkä ne muut ystäväpiiristä kutsutut järjestävät jotain muuta ja kutsuvat mökin omistajan omiin kekkereihinsä. Millaisia juttuja sinä olet järjestänyt muille?
Olen järjestänyt synttäreitä. Mitään grillibileitä on vähän vaikea kerrostalossa järjestää.
Synttärit on vain kerran vuodessa. Grillibileiden sijasta voi järjestää vaikka pizzabileet.
Missä tämä ystäväpiirisi muulloin kuin juhlapäivinä kokoontuu? Mitä teette yhdessä? Kuka järjestää?
Olen eri, mutta vastaan koska et välttämättä ymmärrä näkökulmaani.
Ei ole mitään ystäväpiiriä. On ystäviä, on kavereita, mutta ei mitään piiriä jossa kaikki ovat ystäviä keskenään tai edes tuttavia. Ei siis tule mitään kokoontumista, vaan ystävää nähdään kotona, kahvilassa, tapahtumassa, milloin mkissäkin mutta ei millään porukalla.
Itse en viihdy juurikaan porukoissa ja siksi olen varmaan aikuisena tällainen kenellä ei ole kaveriporukkaa. Olen hyvää seuraa yhden tai parin henkilön seurassa, mutta en saa porukasta kauheasti irti. Siitä huolimatta haluaisin joskus olla juhlimassa. Mutta yksittäiset ystävät ovat joko oman kaveriporukkansa kanssa tai sitten sen jonkun yksittäisen ystävän seurassa (ja minä en valikoitunut tälläkään kertaa siksi)
Ymmärrän sua oikein hyvin. Lähinnä kiinnitin huomioni aiemman kirjoittajan lauseeseen: "Mutta itse en saa koskaan kutsua, mutta samasta ystäväpiiristä kuitenkin porukkaa kutsutaan". Hänellä siis on ystäväpiiri.
Minäkin viihdyn paremmin kahdestaan ystävieni kanssa tai vain pienessä porukassa. Tuo "pienempi porukka" on lähes aina kutsumani ystävän perheenjäseniä. Jostain syystä ystävikseni on valikoitunut ihmisiä, jotka myöskin viettävät aikaansa mieluummin kahdestaan tai pienellä porukalla. Mulla on kuitenkin iso suku ja jos haluaisin järjestää isommat juhlat, aivan varmasti saisin ainakin 50 sukulaista tulemaan juhliini. Siihen vielä ystävät perheineen päälle. Mä vaan en edes tykkää järjestää niin isoja juhlia. Maksaa maltaita ja pitäisi vuokrata tilat juhlia varten. Kun täytin 50, meillä oli kotona 42 ihmistä ja täytyy sanoa, että olin aivan puhki niiden kekkereiden jälkeen. Viime syksynä 60-vuotispäivilleni kutsuin vain lähisuvun (12 ihmistä). Osittain koronan vuoksi ja osittain siksi, että en vaan jaksanut järjestää isompia juhlia.
Vuotuiset juhlapäivät (kuten vappu, uusivuosi, juhannus yms) taitaa olla sellaisia, että kun mittariin tulee 30 vuotta, alkaa olla jo aika vakiintuneet porukat, keiden kanssa niitä viettää. Tutustuin viime syksynä Facebookissa yhteen ihmiseen ja meistä tuli yllättävällä tavalla ystäviä. Olisi liian pitkä tarina kerrottavaksi (friendship made in heaven). Mutta mä olen käynyt heillä muutaman kerran kahvilla ja nyt sitten viikonloppuna kutsuin heidät meille. Ja myös heidän aikuisen tyttärensä avopuolisonsa kanssa (kirjoitinkin siitä jo aiemmin) sekä vielä kotona asuva nuorimies. Oma aikuinen poikani oli joukossa myös ja kuten olin aavistanutkin, kaksi nuorta miestä (joilla 99% kavereista on pelikavereita ympäri maailmaa) tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään. Kumpikin on aika introvertti, mutta silti heillä kaikilla riitti juttua. Heidän lähdettyään mietin, että oikeastaan mun tyttäreni puolisonsa kanssa sopisi joukkoon oikein hyvin. Nimittän ystäväni tytär tapasi avopuolisonsa WoWissa. Ja mun tyttäreni tapasi oman aviopuolisonsa (toiselta puolelta maapalloa) pelimaailmassa. Sovittiin jo päiväkin, milloin he tulevat uudestaan ja silloin niin, että mun tyttärenikin puolisoineen on paikalla. En ole hyvä tutustuttamaan ihmisiä toisiinsa, mutta tämä tuntui menevän ihan nappiin. Mullakin on pitkät perinteet virallisten juhlapäivien vietosta, mutta 2019 sain tietää, että mussa on pieni pisara irlantilaista verta. Päätin ryhtyä viettämään Pyhän Patrikin päivää. Heti tulikin pandemia ja vietin sitä yksin maaliskuussa 2020. Ja niin vietin 2021 ja 2022. Koska tähän ei ollut vielä mitään perinnettä, kehotin ystävääni ja hänen aikuisia lapsiaan pistämään kalenteriin 17.3.2023. Voin aloittaa perinteen, jossa vietä Pyhän Patrikin päivää heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollu varmaan viimeiset kolme jussia yksin, enkä ole menny iltalehteen vinkumaan. Ihn normaalia kolmekymppisen sinkun elämää.
Mun tuttavapiirissä on onneksi aina osattu viettää aikaa sekaporukoilla juhlia ja muutenkin aikaa, eli joukkoon on mahtunut niin lapsettomat sinkut, yksinhuoltajat, lapsettomat parit kuin pariskunnat lastenkin kanssa.
En pidä yhtään tuosta joidenkin suomalaisten meiningistä, jossa lapsiperheet ja eri ikäiset ihmiset kökkii vaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Tiiän Miikan.
En kyllä koskaan olisi arvannut, että on yksinäinen, minusta vaikutti että hänellä on paljonkin kavereita. Tosi kiva tyyppi kyllä, mielelläni olisin hänen kanssaan aikaa viettänyt.[/q"
Toi kaverihan on oikeasti upee tyyppi.
Outo homma että jäi yksin jussina, mutta moni hieno tyyppi koki takuulla saman kohtalon, ettei jostain syytä ollut jussina mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että on vasta nyt 31 vuotiaana ollut juhannuksen yksin. No onko se muiden juttu huolehtia Miikan hauskuuttamisesta? Onko se muiden vastuulla? Muilla saman ikäisillä on luultavasti jo perheet, joten ainakaan minä en olisi ollut mitenkään kiinnostunut ottamaan perheeni juhannusjuhliin yhden yhtä Miikaa, en olisi edes ajatellut asiaa.
Jos ajatellaan aikaa, jolloin olin 31 vuotias, niin minulla oli silloin kaksi lasta ja kolmas oli tulossa. Juhannuksemme taisi olla siis aika tyypillinen lapsiperheen juhannus joko kotona tai appivanhempien mökillä isovanhempien kanssa. En oikein usko, että se olisi ollut edes mielekäs juhannus lapsettomalle miehelle. Juhannukseemme ei siis kuulunut alkoholia, vaan hieman parempaa syömistä, ehkä uimista ja yhdessäoloa, mutta aika pitkälle 3 ja 5 vuotiaiden lastemme ehdoilla.
Täytyy sanoa, että tämä asenne on se mitä mä vihaan. Mä olen ollut tosi yksinäinen ja silloin eräs puolituttu töistä vähän vahingossa pyysi mut mukaan tuollaiseen perhejuhannuksee. Oli ihan huippujuhannus. Leikittiin lapsien kanssa vesipyssyillä, syötiin, uitiin ja tehtiin jotain juhannustaikoja. Erilainen juhannus mitä nyt ilmeisesti täällä nuorten kuvitellaan viettävän, mutta mulla oli kivaa.
Olen sen jälkeen löytänyt läheisiä ja jos musta tuntuu, että joku viettää yksin jonku juhlan, niin pyydän sitä mukaan. Mun kaikki ystävät osaa käyttäytyä ja ymmärtää, että jos on lapsia mukana niin alkoholia ei voi juoda samalla tavalla kuin aikuisten kesken. Mutta en koskaan halua, että yksikään mun läheisiä tuntee sitä raastavaa yksinäisyyttä ja arvottomuuden tunnetta mitä mä tunsin.
Edellisestä lainattu: "jos musta tuntuu, että joku viettää yksin jonku juhlan, niin pyydän sitä mukaan. "
Olipa taas lupaus! Lupaus, jota kirjoittaja ei pidä varmasti, mutta jonka meni lapsellisuudessaan kirjoittamaan. Ihan takuulla kirjoittaja pyytelee kaiken maailman yksinäisiä juhliinsa tai sitten ei pyydä. Yksinäisiä olisi Suomi pullollaan, mutta eipä ole kutsua juhliin tainnut tulla. :)
Eikös tuo puhunut ystävistään eikä kaiken maailman yksinäisistä? Mulla on vuotuisissa juhlissa niin pitkä perinne sukulaisten kanssa, että en voi niihin kutsua jotain ystäväänikin mukaan. Koska pitää huomioida muutkin paikalla olevat. Jos mä päättäisin järjestää joulun, johon tulisi muulle porukalle tuntemattomia ihmisiä, muu porukka viettäisi joulua mun siskoni luona ja mä viettäisin ystävieni kanssa. Olen joskus miettinyt, että kun vanhemmistani aika jättää, voisinkin järjestää joulun vain ystävilleni. Varsinkin niille, jotka ovat sinkkuja eikä ole lapsiakaan. Mutta mun lapseni perheineen rakastavat sukujouluja, joten en ole kovin halukas lopettamaan sitä perinnettä ystävieni vuoksi. Ymmärsin tuon edellisen kirjoittajan kommentista, että hänellä ei ole tällaisia perinteitä. Hän voi siis kutsua joulupöytäänsä tai muihin juhliinsa vaikka pomonsa tai lähikuppilan Reiskan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen viettänyt herraties kuinka monta yksinäistä juhannusta ja monia muitakin juhlapäiviä yksin. Joskus nuorempana lähdin yksinäistä juhannusta pakoon ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on onneksi aina osattu viettää aikaa sekaporukoilla juhlia ja muutenkin aikaa, eli joukkoon on mahtunut niin lapsettomat sinkut, yksinhuoltajat, lapsettomat parit kuin pariskunnat lastenkin kanssa.
En pidä yhtään tuosta joidenkin suomalaisten meiningistä, jossa lapsiperheet ja eri ikäiset ihmiset kökkii vaan keskenään.
Kun mä olin lapseton sinkku, mua ei olisi saanut suurin surminkaan viettämään juhannusta jonnekin mökille, missä lasten kanssa olisi pitänyt pelata Kimbleä ja hiljaisuus laskeutua klo 22. Kun sain omia lapsia, se oli ihan jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuttavapiirissäni on mies, jota ei oikein haluta kutsua mukaan rientoihin. Hänessä ei ole sillä lailla mitään vikaa, mutta hän droppaa tunnelmaa eikä tajua sitä itsekään. Hänellä ei ole tilannetajua lainkaan ja se aiheuttaa ongelmia ja epämukavaa oloa muille. Hän ei osaa esim. seisovassa pöydässä ottaa muita huomioon: jos on 8 syöjää, niin hän varmasti ottaa enemmän kuin 1/8 ruoista. Vaikka (tietenkin) ruokaa yleensä varataan aina reilummin, ei silti saisi ottaa omaa osaansa enempää ellei erikseen siihen kehoteta. Hän rääppii kaikesta parhaat palat itselleen. Hän on sinkku, vaikeuksia saada nainen kiinnostumaan itsestään. Aikalailla heti kun esittäytyy jollekin naiselle, kysyy "no ollaankos sitä sinkkuja vai rouvia". Vaikka tilanne ei olisikaan mikään "tule ja nappaa itsellesi sinkkunainen" juhla. Saa sitäkin kysyä, mutta pitää osata tajuta milloin ja miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on onneksi aina osattu viettää aikaa sekaporukoilla juhlia ja muutenkin aikaa, eli joukkoon on mahtunut niin lapsettomat sinkut, yksinhuoltajat, lapsettomat parit kuin pariskunnat lastenkin kanssa.
En pidä yhtään tuosta joidenkin suomalaisten meiningistä, jossa lapsiperheet ja eri ikäiset ihmiset kökkii vaan keskenään.
Kun mä olin lapseton sinkku, mua ei olisi saanut suurin surminkaan viettämään juhannusta jonnekin mökille, missä lasten kanssa olisi pitänyt pelata Kimbleä ja hiljaisuus laskeutua klo 22. Kun sain omia lapsia, se oli ihan jees.
Ok, ei ole tuollaisia muistoja sekaporukan illanvietoista ja juhlista.
Huomattavasti rennompi ja boheemimpi meininki.
Sinulla kuulostaa olevan juuri sellainen stereotypisen jäykkä suomalaismeno lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on onneksi aina osattu viettää aikaa sekaporukoilla juhlia ja muutenkin aikaa, eli joukkoon on mahtunut niin lapsettomat sinkut, yksinhuoltajat, lapsettomat parit kuin pariskunnat lastenkin kanssa.
En pidä yhtään tuosta joidenkin suomalaisten meiningistä, jossa lapsiperheet ja eri ikäiset ihmiset kökkii vaan keskenään.
Kun mä olin lapseton sinkku, mua ei olisi saanut suurin surminkaan viettämään juhannusta jonnekin mökille, missä lasten kanssa olisi pitänyt pelata Kimbleä ja hiljaisuus laskeutua klo 22. Kun sain omia lapsia, se oli ihan jees.
Ok, ei ole tuollaisia muistoja sekaporukan illanvietoista ja juhlista.
Huomattavasti rennompi ja boheemimpi meininki.
Sinulla kuulostaa olevan juuri sellainen stereotypisen jäykkä suomalaismeno lasten kanssa.
Varmaan mulla olikin stereotyyppisen jäykkä meno juhannuksista pikkulasten kanssa. Sen vuoksi vietinkin juhannukset festareilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on onneksi aina osattu viettää aikaa sekaporukoilla juhlia ja muutenkin aikaa, eli joukkoon on mahtunut niin lapsettomat sinkut, yksinhuoltajat, lapsettomat parit kuin pariskunnat lastenkin kanssa.
En pidä yhtään tuosta joidenkin suomalaisten meiningistä, jossa lapsiperheet ja eri ikäiset ihmiset kökkii vaan keskenään.
Kun mä olin lapseton sinkku, mua ei olisi saanut suurin surminkaan viettämään juhannusta jonnekin mökille, missä lasten kanssa olisi pitänyt pelata Kimbleä ja hiljaisuus laskeutua klo 22. Kun sain omia lapsia, se oli ihan jees.
Ok, ei ole tuollaisia muistoja sekaporukan illanvietoista ja juhlista.
Huomattavasti rennompi ja boheemimpi meininki.
Sinulla kuulostaa olevan juuri sellainen stereotypisen jäykkä suomalaismeno lasten kanssa.Varmaan mulla olikin stereotyyppisen jäykkä meno juhannuksista pikkulasten kanssa. Sen vuoksi vietinkin juhannukset festareilla.
Joo, makuja on monia.
Itse olen ollut kerran juhannuksena festareilla, eikä ollut minun juttuni.
Mutta en näin äitinäkään ole kiinnostunut viettämään aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa se porukan illanvietto olisi tuollaista lasten viihdyttämistä Kimblellä ja klo 22 hiljaisuus.
Vierailija kirjoitti:
tuttavapiirissäni on mies, jota ei oikein haluta kutsua mukaan rientoihin. Hänessä ei ole sillä lailla mitään vikaa, mutta hän droppaa tunnelmaa eikä tajua sitä itsekään. Hänellä ei ole tilannetajua lainkaan ja se aiheuttaa ongelmia ja epämukavaa oloa muille. Hän ei osaa esim. seisovassa pöydässä ottaa muita huomioon: jos on 8 syöjää, niin hän varmasti ottaa enemmän kuin 1/8 ruoista. Vaikka (tietenkin) ruokaa yleensä varataan aina reilummin, ei silti saisi ottaa omaa osaansa enempää ellei erikseen siihen kehoteta. Hän rääppii kaikesta parhaat palat itselleen. Hän on sinkku, vaikeuksia saada nainen kiinnostumaan itsestään. Aikalailla heti kun esittäytyy jollekin naiselle, kysyy "no ollaankos sitä sinkkuja vai rouvia". Vaikka tilanne ei olisikaan mikään "tule ja nappaa itsellesi sinkkunainen" juhla. Saa sitäkin kysyä, mutta pitää osata tajuta milloin ja miten.
Jotkut eivät vaan sovi joukkoon. Voivat sopia johonkin toiseen joukkoon. Itse ainakin joudun aina järjestäessäni miettimään, keitä kannattaa kutsua samaan aikaan paikalle ja keitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppiä on sinkkumiehille yksinäistä aikaa. Kaverit leikkivät parisuhdeleikkejään ja osalla kavereista lapsia. Lapselliset eivät kaveeraa sinkkujen kanssa. Kolmissa kymmenissä varsinkin työttömät sinkut jääävät paitsioon. Rekryfirmoissakin kysellään kolmikymppisiltä sinkuilta miksi on yksin. Kokemuksesta.
Itse olen kyllä nimenomaan huomannut, että ei miehillä kaveruus siihen lopu, kun joku saa lapsia. Tuntuu olevan päinvastoin. Ei miehiä kiinnosta onko joku sinkku/parisuhteessa/perheellinen, ihan yhtä lailla kelpaa porukkaan mukaan. Naiset katoaa sinne vauva- ja perhekuplaan, kaveeraavat vaan toisten perheellisten kanssa.
Tämähän johtuu aivan siitä, että harvemmin ne perheellisetkään miehet ovat vastuussa 24/7 lapsistaan niinkuin äidit. Kakarat kaatuu aina se äidin niskoille ja iskä kulkee ed lleen omissa jutussaan niinkuin sinkkuna.
Ja jos mökillä ollaan esim parin -kolmen tuttavaperheen kesken, niin usein homma menee siihen että miehet ovat keskenään ja naisväki huolehtii lapsista, ruuasta, siivouksista yms. Korkeintaan ukot saattavat grillata, lämmittää saunan ja viedä lapset jonkun kerran kalaan.
Tuon takia olen mieluummin meidän mökillä oman perheen kesken. Meillä mies kyllä tekee normaalisti kotitöitä, mutta ilmeisesti kaveriperheissä palettia pyörittävät lähinnä äidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on onneksi aina osattu viettää aikaa sekaporukoilla juhlia ja muutenkin aikaa, eli joukkoon on mahtunut niin lapsettomat sinkut, yksinhuoltajat, lapsettomat parit kuin pariskunnat lastenkin kanssa.
En pidä yhtään tuosta joidenkin suomalaisten meiningistä, jossa lapsiperheet ja eri ikäiset ihmiset kökkii vaan keskenään.
Kun mä olin lapseton sinkku, mua ei olisi saanut suurin surminkaan viettämään juhannusta jonnekin mökille, missä lasten kanssa olisi pitänyt pelata Kimbleä ja hiljaisuus laskeutua klo 22. Kun sain omia lapsia, se oli ihan jees.
Ok, ei ole tuollaisia muistoja sekaporukan illanvietoista ja juhlista.
Huomattavasti rennompi ja boheemimpi meininki.
Sinulla kuulostaa olevan juuri sellainen stereotypisen jäykkä suomalaismeno lasten kanssa.Varmaan mulla olikin stereotyyppisen jäykkä meno juhannuksista pikkulasten kanssa. Sen vuoksi vietinkin juhannukset festareilla.
Joo, makuja on monia.
Itse olen ollut kerran juhannuksena festareilla, eikä ollut minun juttuni.
Mutta en näin äitinäkään ole kiinnostunut viettämään aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa se porukan illanvietto olisi tuollaista lasten viihdyttämistä Kimblellä ja klo 22 hiljaisuus.
Nimenomaan makuja on monia. Mun siskoni oli aikoinaan sellainen, että kun lapsensa meni päivä- tai yöunille, kukaan ei saanut puhua kuin kuiskaamalla. Ja piti koko ajan kulkea varpaillaan ja kusi sukassa, jotta ei vahingossakaan kolauta edes lautasta tiskialtaaseen. Ei ollut mun juttu sellainen.
En nyt ymmärrä, jos hänellä on niitä ystäviä kuitenkin niin miksi puhutaan että olisi yksinäinen? Ei kai nyt YKSI yksin vietetty juhannus koko maailmaa kaada??
Metsästäminen on lopulta aika pirun kallista ja nyky aikana on todella hankala saada hankittua tarvittavat tarvikkeet eikä sitäkään saa harrastaa jos ei pysty maksamaan jonkun seuran jäsenmaksuja