Kosintaa (turhaan) odottavat naiset

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...

Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”

Tuossahan nainen on jo kosinut :DD

Kosinta on kysymys. Jos vain kertoo että haluaa naimisiin, ei se mielestäni ole kosinta. En ainakaan olisi ajatellut sitä kosinnaksi jos mieheni olisi vain sanonut että hän haluaa naimisiin, eikä nimenomaan kysynyt että haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin.

Onneksi olemme mieheni kanssa sen verran älykkäitä, että voimme keskustella asiasta eikä kumpikaan joudu "kosimaan" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...

Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”

Tuossahan nainen on jo kosinut :DD

Kosinta on kysymys. Jos vain kertoo että haluaa naimisiin, ei se mielestäni ole kosinta. En ainakaan olisi ajatellut sitä kosinnaksi jos mieheni olisi vain sanonut että hän haluaa naimisiin, eikä nimenomaan kysynyt että haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin.

Mitä merkitystä sana-asettelulla on? Jos toinen on ilmaissut haluavansa naimisiin, ei siinä ole enää mitään epäselvää.

Eri asia jos on pakko juuri miehen olla kosija, kuten tytöt on lastenohjelmilla aivopesty kuin robotit.

Kosija on lähes aina nainen, huolimatta siitä kuka painostettuna esittelee asian kysymysmuodossa.

Ollaan mun miehen kanssa molemmat yli 30v ja oltu yhdessä 10vuotta.

Yksi lapsi, asutaan vuokralla.

Ollaan sovittu että naimisiin mennään 20 vuotispäivänä

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Jos kosintaa ei kuulu muutaman vuoden jälkeen, niin kyllä - se on merkki siitä, että toinen ei halua naimisiin. Sen sijaan on täysin tapauskohtaista, tarkoittaako se sitä, että toinen ei ole tosissaan eikä halua olla yhdessä. Joidenkin kohdalla varmasti, mutta joidenkin kohdalla ei. Kaikille ihmisille ei avioliitto instituutiona merkitse samaa, ja kaikki eivät kaipaa tai tarvitse sitä sitoutumisensa merkiksi.

Jos on jo lapsia, miehellä on rintaperillinen ja perimysasiat siltä osin selvät. Silloin mahdollinen avioero olisi vain lasten omaisuutta pienentävä. Helposti menee 10 teur, kun ottaa asianajan huseeraamaan. Avioerot eivät ole helppoja, vaan verrattavissa kuolinpesän ongelmiin. Molemmissa näissä verenimijäasianajajat kuittaavat sievoiset summat.

Vain ääliö ilman riskienhallinnan ymmärrystä menee naimisiin. Avioero hyödyttää vain asianajajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Jos kosintaa ei kuulu muutaman vuoden jälkeen, niin kyllä - se on merkki siitä, että toinen ei halua naimisiin. Sen sijaan on täysin tapauskohtaista, tarkoittaako se sitä, että toinen ei ole tosissaan eikä halua olla yhdessä. Joidenkin kohdalla varmasti, mutta joidenkin kohdalla ei. Kaikille ihmisille ei avioliitto instituutiona merkitse samaa, ja kaikki eivät kaipaa tai tarvitse sitä sitoutumisensa merkiksi.

Koskee molempia sukupuolia.

Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen tarkoitus on saada naaras tiineeksi, minkä jälkeen kiinnostus alkaa vähentyä ja nuoremmat fertiilit naaraat alkavat kiinnostaa enemmän. Näin syntyy mahdollisimman paljon erilaisia geeniyhdistelmiä. On siis mitä voi elukalta odottaakin, että tehdä juridinen sopimus alkuhuumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...

Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”

Tuossahan nainen on jo kosinut :DD

Kosinta on kysymys. Jos vain kertoo että haluaa naimisiin, ei se mielestäni ole kosinta. En ainakaan olisi ajatellut sitä kosinnaksi jos mieheni olisi vain sanonut että hän haluaa naimisiin, eikä nimenomaan kysynyt että haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin.

Mitä merkitystä sana-asettelulla on? Jos toinen on ilmaissut haluavansa naimisiin, ei siinä ole enää mitään epäselvää.

Eri asia jos on pakko juuri miehen olla kosija, kuten tytöt on lastenohjelmilla aivopesty kuin robotit.

Kosija on lähes aina nainen, huolimatta siitä kuka painostettuna esittelee asian kysymysmuodossa.

Koska vain kertomalla että haluaa naimisiin ei tule kysyneeksi toisen mielipidettä eikä siten välttämättä saa vastausta. Jos taas kysyy samalla että mites sinä, haluaisitko myös mennä naimisiin minun kanssani, niin silloin se on kosinta. Muutenhan asia voi jäädä ikään kuin ilmaan roikkumaan, jolloin ei voida ajatella kosinnan tapahtuneen. Voi myös olla että toinen tai molemmat ovat ilmoittaneet avioitumishalunsa aikaisemmin suhteessa, ilman että se on vielä koskenut kyseistä suhdetta. Me esimerkiksi keskustelimme avioitumisesta jo tutustumisvaiheessa. Molemmat ilmaisimme että avioituminen on meille tärkeä asia, mutta emme tokikaan siinä vaiheessa olisi olleet kumpikaan vielä valmiita menemään toistemme kanssa naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Jos kosintaa ei kuulu muutaman vuoden jälkeen, niin kyllä - se on merkki siitä, että toinen ei halua naimisiin. Sen sijaan on täysin tapauskohtaista, tarkoittaako se sitä, että toinen ei ole tosissaan eikä halua olla yhdessä. Joidenkin kohdalla varmasti, mutta joidenkin kohdalla ei. Kaikille ihmisille ei avioliitto instituutiona merkitse samaa, ja kaikki eivät kaipaa tai tarvitse sitä sitoutumisensa merkiksi.

Mitä tarkoittaa "jos kosintaa ei kuulu"? Onko kummankin tehtävä se täsmälleen samaan aikaan, koska muuten toiselta sitä "ei kuulunut"?

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Väärin. Kyllä sitä voi haluta sitoutua muttei silti mennä naimisiin. Ei se naimisiinmeno ole mikään mittari sitoutumisesta tai sen puutteesta.

Moni on vakavassa ja sitoutuneesta suhteessa ilman sitä aviota, ihan omasta tahdostaan.

Taas yleistetään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi mies ei kosi, jos tietää asian olevan naiselle tärkeä ja on jo yhteiset asuntolainat ja lapset?

Jos joku asia on omalle miehelleni tärkeä, niin tottakai teen oman osuuteni asian eteen. Sama toisin päin. En osaa kuvitellakaan, että mieheni viittaisi kintaalla jollekin sellaiselle, minkä tietää minulle tärkeäksi.

Olen tästä osittain samaa mieltä - mutta toisaalta en. Olen itse nainen, enkä ole koskaan halunnut avioliittoa. Siihen ei oikeastaan ole mitään erityisempää syytä, paitsi että vähän vierastan ajatusta, että suhdetta pidetään vakavana suhteena ja sitoutuneena suhteena vasta sitten, kun se on yhteisön hyväksymänä virallistettu. Eli tuo avioliiton perinne ei vain ole oma juttuni. Silti en minäkään ymmärrä sitä, miksi suhteessa viitataan kintaalla toisen toiveille - tosin tällaisessa asiassa ajattelisin, että alunperinkin kannattaisi pääty'ä yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa näkemykset suhteesta ja toiveet suhteen osalta osuvat yksiin. Eli ehdottomasti naimisiin haluavan kannattaa olla suhteessa samanhenkisen kanssa, ja ilman avioliittoa yhteistä elämää toivovien keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta ei ole mitää hyötyä miehen näkökulmasta. Naiselle siitä on äärettömän paljon varsinkin kun ei suostu avioehtoon niin siittä saa kivan kiristys välineen että saa miehen tekemään niin kuin itse haluaa vähän kun uhkailee erolla ja omaisuuden jaolla jonka kerryttämiseen ei itse ole osallistunut

Jospa nainen onkin se varakkaampi ja enemmän tienaava?

Harvinaista, ja tämmöinen nainen tuskin myöskään suostuisi siihen, että avioon mennään sitten yhtälailla ilman avioehtoa koska "etkö sä luota muhun" yms. paskaa..?

Kuin monesti oot kuullut, että mies oliskin vienyt puolet naisen omaisuudesta erossa?

Aivan, ei sellaista tapahdu melkein koskaan.

Kuinka monesti on kuultu, että nainen on vienyt puolet miehen omaisuudesta? Se ositus kun tehdään edelleenkin yhteisestä omaisuudesta.

Täällä tuntuu olevan oletus, että suomalaiset miehet ovat hyvinkin vaurasta porukkaa. Todellisuudessa avioliittoon mennään edelleen pääsääntöisesti siinä elämänvaiheessa, ettei kummallakaan ole mainittavaa omaisuutta. Se omaisuus on lähinnä yhteinen asunto ja naimisiin mentäessä siitäkin suurimman osan omistaa vielä pankki.

Miksi ihmeessä Tilastokeskuksen mukaan esim. 30v ikäinen mies on vauraampi kuin samanikäinen nainen, jos ei muka ole mainittavaa omaisuutta?

Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille.

Otsikoiden sijasta kannattaa lukea koko tutkimus ennen kuin perustelee sillä mitään. 30 v. ikäisten miesten ja naisten vauraus ei eroa juurikaan toisistaan. Eli miehillä ei todellakaan ole tuossa ikävaiheessa mitään mainittavaa omaisuutta.

Ja ylipäätään, miksi on aina oletus, että nainen olisi rahaton? Samassa tutkimuksessa todetaan, että naisten varallisuusero miehiin (kaikki ikäryhmät mukaan luettuina) on vain 20 % pienempi.

Otsikoiden sijaan luin tilastotietoja taulukosta ja siellähän se on ihan selkeästi osoitettu, että 30v ikäryhmässä miehillä on enemmän omaisuutta kuin naisilla, ei se fakta muuksi muutu, vaikka miten selität, että on naisillakin jotain. Varmasti on, mutta kenkiä ja merkkilaukkuja ei tilastoissa erikseen lasketa omaisuuteen. Ehkä pitäisi.

Naisten varallisuusero on huomattava, jos ottaa huomioon sen, että miehillä ja naisilla on samanlaiset mahdollisuudet omaisuuden kartuttamiseen. Miksi naiset luottavat, että mies on se, joka tuo talouteen varallisuutta?

Se kolmikymppisen miehen muutaman tonnin suurempi omaisuus tuskin on kenenkään avioliiton motiivina. Siihen päälle vielä nämä olettamasi naisten kengistä ja merkkilaukuista, niin eihän sitä eroa tule sitten juurikaan.

Tuo loppu on taas ihan jotain omaa hourailuasi, jolla ei ole mitään tekemistä tuon siteeraamasi tilaston kanssa. Naisten omaisuus on 80 % miesten omaisuudesta ja tämän eron tekee pääsääntöisesti raskauksista johtuvat katkokset työurassa. Enemminkin voisi kysyä miksi miehet edelleen olettavat naisten kustantavan yhteiset lapset omien tulojensa menetyksillä?

Tilastokeskus ei erottele miesten ja naisten omaisuutta perhemuodon mukaisesti, joten en ymmärrä, miksi tuot lasten hankkimisen tähän mukaan.

Ensinnäkin työnantaja maksaa suurimmalle osalle palkan 3 kk äitiysvapaan  ajan, vaikka nainen ei olisi töissä - miehen pitäisi lisäksi maksaa tästäkin jokin korvaus? Sen jälkeen Kela maksaa kotivanhemmalle korvausta kotonaolosta (ja vero% pienenee), joten edelleen oletat, että puolison pitää lisäksi maksaa palkan verran? Hoitovapaa  naisen oma valinta, kun lasta ei henno viedä hoitoon ja kotona on mukavaa, joten taas halutaan miestä maksamaan naisen valintaa.

Nykynaisilla on enää yksi ainoa raskauden aiheuttama katkos työurassaan, mutta jostain syystä se pitää korvata moneen kertaan työnantaja, puolison ja Kelan toimesta. Minä kutsun tätä ahneudeksi.

Toistan vielä kerran että näkemyksesi miehistä on todella kapea. Hoitovapaa voi ihan yhtä hyvin olla myös yhteinen valinta, oma mieheni kannustaa minua jopa jäämään kolmeksi vuodeksi kotiin lasten kanssa, olen ollut tähän mennessä noin 2 vuotta per lapsi, ja mies siitä myös osan, mutta huomattavasti enemmän tienaavana toki huomattavasti pienemmän osan.

Raskaus ei myöskään ole kaikille ihan niin yksinkertainen juttu, vaan vaikkapa minä olen ollut sairauslomalla kaikissa raskauksissani ihan sieltä alusta aina äitiysloman alkuun asti. Siinä ehtii jo tippua Kelan päivärahoille. Ja koska Kelan äitiysrahat lasketaan nykyään myös edeltävien 12kk mukaan, pitkä sairausloma laskee jatkossa myös saamaani tukea reippaasti. Kaikki työnantajat eivät myöskään maksa palkkaa 3kk ajalta.

Mutta, meillä on näistä huolimatta lapsia, koska varamme ja tulomme ovat yhteisiä ja puhallamme myös taloudellisesti yhteen hiileen. Jos näin ei olisi, ei minulla olisi varaa tehdä useampia lapsia miehelleni.

Luulen kuitenkin että suurin osa myös miehistä ymmärtää että rahaa ei saa mukaan kuollessaan ja jos on perhettä halunnut niin lapset on se ensisijainen kohde mihin sitä rahaa on tarkoitus sijoittaa.

Minä taas toistan edelleen saman asian eli naisten olisi jo korkea aika oppia kantamaan vastuuta itsestään, jos jatkuvasti vedotaan tasa-arvoon ja tasapuolisuuteen. Toki hoitovapaa voi olla yhteinen päätös, mutta jos samalla ei ole sovittu, että mies maksaa naisen kaikki kulut, niin eipä niitä sitten ole sopivaa jälkikäteen ryhtyä nyhtämään. Eli jos sovit yhdestä asiasta, niin sovi sitten koko paketista ja jos mies maksaa mukisematta, niin mikäpä siinä. Muussa tapauksessa mieti, mitä sovittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...

Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”

Tuossahan nainen on jo kosinut :DD

Kosinta on kysymys. Jos vain kertoo että haluaa naimisiin, ei se mielestäni ole kosinta. En ainakaan olisi ajatellut sitä kosinnaksi jos mieheni olisi vain sanonut että hän haluaa naimisiin, eikä nimenomaan kysynyt että haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin.

Mitä merkitystä sana-asettelulla on? Jos toinen on ilmaissut haluavansa naimisiin, ei siinä ole enää mitään epäselvää.

Eri asia jos on pakko juuri miehen olla kosija, kuten tytöt on lastenohjelmilla aivopesty kuin robotit.

Kosija on lähes aina nainen, huolimatta siitä kuka painostettuna esittelee asian kysymysmuodossa.

Koska vain kertomalla että haluaa naimisiin ei tule kysyneeksi toisen mielipidettä eikä siten välttämättä saa vastausta. Jos taas kysyy samalla että mites sinä, haluaisitko myös mennä naimisiin minun kanssani, niin silloin se on kosinta. Muutenhan asia voi jäädä ikään kuin ilmaan roikkumaan, jolloin ei voida ajatella kosinnan tapahtuneen. Voi myös olla että toinen tai molemmat ovat ilmoittaneet avioitumishalunsa aikaisemmin suhteessa, ilman että se on vielä koskenut kyseistä suhdetta. Me esimerkiksi keskustelimme avioitumisesta jo tutustumisvaiheessa. Molemmat ilmaisimme että avioituminen on meille tärkeä asia, mutta emme tokikaan siinä vaiheessa olisi olleet kumpikaan vielä valmiita menemään toistemme kanssa naimisiin.

Se kumpi kertoo halunsa mennä naimisiin (mankuu sitä) voisi samalla vaati vastauksen mieheltä, eikä tällä tavoin painostaa miestä "kosimaan", kun kerran nainen kosi jo itse.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi mies ei kosi, jos tietää asian olevan naiselle tärkeä ja on jo yhteiset asuntolainat ja lapset?

Jos joku asia on omalle miehelleni tärkeä, niin tottakai teen oman osuuteni asian eteen. Sama toisin päin. En osaa kuvitellakaan, että mieheni viittaisi kintaalla jollekin sellaiselle, minkä tietää minulle tärkeäksi.

Mikset itse kosi? Oletteko lapsia, jotka eivät keskustele asioista, vaan maneerit on opittu jostain amerikkalaisista elokuvista? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Jos kosintaa ei kuulu muutaman vuoden jälkeen, niin kyllä - se on merkki siitä, että toinen ei halua naimisiin. Sen sijaan on täysin tapauskohtaista, tarkoittaako se sitä, että toinen ei ole tosissaan eikä halua olla yhdessä. Joidenkin kohdalla varmasti, mutta joidenkin kohdalla ei. Kaikille ihmisille ei avioliitto instituutiona merkitse samaa, ja kaikki eivät kaipaa tai tarvitse sitä sitoutumisensa merkiksi.

Mitä tarkoittaa "jos kosintaa ei kuulu"? Onko kummankin tehtävä se täsmälleen samaan aikaan, koska muuten toiselta sitä "ei kuulunut"?

En tiedä - käytin samaa sanamuotoa kuin tuo, jolle vastasin. Itse en ole koskaan halunnut naimisiin, enkä ole näistä kosintaperinteistäkään henkikökohtaisesti ottanut selvää. Tuo ilmaus ei siis omalta osaltani sisältänyt mitään sivumerkityksiä, vaan lainasin edellisen kirjoittaman käyttämää sanamuotoa. Sinänsä kysymyksesi on ihan hyvä, ja itse voisin kuvitella, että JOS haluaisin mennä naimisiin, ei kumpikaan kosisi, vaan asiasta sovittaisiin yhdessä samalla lailla kuin sovitaan muistakin asioista, kuten uuden asunnon valitseminen, minne mennään lomamatkalla, hankitaanko lapsia, jne. Mutta tosiaan ei ole oma juttuni tuo naimisiin meno.

Se, jolle vastasit

Veljen naisystävä ihmetteli, miksi mies ei kosi. Veli sanoi, että hän kosii samantien, kun kumpikin laittaa yhteiselle tilille 30 000 e ja molemmilla on käyttöoikeus siihen tiliin. Naisystävän ilmoitti, ettei hänellä ole tuollaista summaa eikä ikinä antaisi miehelle oikeutta ilman molempien lupaa käyttää tilin rahoja.

Veli vastasi, että juuri siksi hän ei kosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...

Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”

Tuossahan nainen on jo kosinut :DD

Kosinta on kysymys. Jos vain kertoo että haluaa naimisiin, ei se mielestäni ole kosinta. En ainakaan olisi ajatellut sitä kosinnaksi jos mieheni olisi vain sanonut että hän haluaa naimisiin, eikä nimenomaan kysynyt että haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin.

Mitä merkitystä sana-asettelulla on? Jos toinen on ilmaissut haluavansa naimisiin, ei siinä ole enää mitään epäselvää.

Eri asia jos on pakko juuri miehen olla kosija, kuten tytöt on lastenohjelmilla aivopesty kuin robotit.

Kosija on lähes aina nainen, huolimatta siitä kuka painostettuna esittelee asian kysymysmuodossa.

Minä kerroin jo tapailun alussa miehelle hyvin suoraan että minulle on tärkeää että suhde johtaa avioliittoon, enkä odottele kosintaa vuosikausia, miehen tehtävä on kosia, ja avioehtoja en allekirjoita. Täten miehellä oli vielä loistavasti aikaa lopettaa tapailu heti alkuunsa, jos nämä speksit ei hänelle olisi käyneet.

En silti tuolla hetkellä olisi ollut valmis menemään samantien hänen kanssaan naimisiin, joten en koe että se olisi ollut kosinta.

Miten niin?

Särähtäisi kyllä korvaan tuollainen natsisaarna heti kättelyssä. "Miehen tehtävä on sitten kosia, naisen tehtävä on tiskata."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille."

Miksi mies haluaa naisen, joka on rahaton? Vallantunteen takia? Naisen ulkonäön takia? Millaista elämää rahattoman naisen kanssa vietetään? 

Ilmeisesti hänet nähdään vain seksikkäänä sänkykumppanina, ei oikeana elämänkumppanina. Minusta on täysin oikeus ja kohtuus, jos sellaiselle naiselle menee puolet miehen rahoista.

Ehkä mies kuvittelee, että avioliitossa nainenkin tekee osuutensa eli kerryttää yhteistä omaisuutta. Lopputulos on liian usein se, että mies maksaa kodin seiniä, nainen uusii tekstiilit joka vuosi ja kantaa vanhat roskiin.

Kannattaisiko miehenkin kiinnittää vähän enemmän huomiota siihen omaan parinvalintaansa. Jos huomaa jossain vaiheessa harmittelevansa sitä, että nainen käyttää rahansa sisustamiseen, niin eikö tällaista asiaa olisi saanut toisesta selville esimerkiksi jo seurusteluaikana? On täysin typerää ja järjenvastaista mennä naimisiin ihmisen kanssa, jonka toivoisi oikeasti olevan toisenlainen esim. rahankäyttötottumusten osalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Jos kosintaa ei kuulu muutaman vuoden jälkeen, niin kyllä - se on merkki siitä, että toinen ei halua naimisiin. Sen sijaan on täysin tapauskohtaista, tarkoittaako se sitä, että toinen ei ole tosissaan eikä halua olla yhdessä. Joidenkin kohdalla varmasti, mutta joidenkin kohdalla ei. Kaikille ihmisille ei avioliitto instituutiona merkitse samaa, ja kaikki eivät kaipaa tai tarvitse sitä sitoutumisensa merkiksi.

Mitä tarkoittaa "jos kosintaa ei kuulu"? Onko kummankin tehtävä se täsmälleen samaan aikaan, koska muuten toiselta sitä "ei kuulunut"?

En tiedä - käytin samaa sanamuotoa kuin tuo, jolle vastasin. Itse en ole koskaan halunnut naimisiin, enkä ole näistä kosintaperinteistäkään henkikökohtaisesti ottanut selvää. Tuo ilmaus ei siis omalta osaltani sisältänyt mitään sivumerkityksiä, vaan lainasin edellisen kirjoittaman käyttämää sanamuotoa. Sinänsä kysymyksesi on ihan hyvä, ja itse voisin kuvitella, että JOS haluaisin mennä naimisiin, ei kumpikaan kosisi, vaan asiasta sovittaisiin yhdessä samalla lailla kuin sovitaan muistakin asioista, kuten uuden asunnon valitseminen, minne mennään lomamatkalla, hankitaanko lapsia, jne. Mutta tosiaan ei ole oma juttuni tuo naimisiin meno.

Se, jolle vastasit

Uudesta asunnosta pitää esittää kysymys: "Tahdotko kanssani tähän asuntoon". Siihen toinen vastaa epäröimättä "Kyllä" tai sitten erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan ongelma on juuri tuo, että ei haluta sitoutua vaan jotenkin epämääräisesti roikutaan vaan parisuhteessa.

Ennen vanhaan oli paljon helpompaa, kun seurustella "sai" max. 2-3v ennen kosintaa ja kihlojen jälkeen oli selvää että naimisiin mennään n. vuoden sisällä.

Kaipaisitko siis tiukempia, yhteisön sanelemia sääntöjä nykypäivänkin serusteluun?