Lue keskustelun säännöt.
Kosintaa (turhaan) odottavat naiset
10.07.2022 |
Kuuntelin erästä podcastia, jossa pari kolmekymppistä naista valitteli, miten miehensä eivät ole heitä kosineet. Sanoivat, että jos miehet kuuntelevat podcastia, niin vink vink kannattaisi kosia. Kumpikin nainen on siis jo vuosia ollut yhdessä avopuolisonsa kanssa, toinen peräti kymmenen vuotta. Kummallakin naisella oli miehensä kanssa lapsi ja yhteinen asunto. Naimisiin eivät kuitenkaan ole päässeet, kun miehet eivät ole kosineet.
Mä en käsitä näitä naisia, jotka mankuvat kosinnan perään. Miksi eivät itse kosi miestään, jos kerta naimisiin meneminen on heille niin tärkeää? Ihan yhtä lailla nainen voi kosia. Ja toisekseen, jos haluaa ehdottomasti naimisiin, niin miksi ensin on hankittu se omistusasunto ja lapsi? Eikö olisi kannattanut sanoa miehelle, että sitten katsotaan omistusasuntoa ja lasta, kun on sormus sormessa?
Kommentit (341)
Olisipa noloa että joku poika kosisi minua kun luulee että niin muijille täytyy tehdä. Miettisin vain motiiviaan. En varmaan pysty ikinä suostumaan tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...
Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”
Tuossahan nainen on jo kosinut :DD
Kosinta on kysymys. Jos vain kertoo että haluaa naimisiin, ei se mielestäni ole kosinta. En ainakaan olisi ajatellut sitä kosinnaksi jos mieheni olisi vain sanonut että hän haluaa naimisiin, eikä nimenomaan kysynyt että haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin.
Mitä merkitystä sana-asettelulla on? Jos toinen on ilmaissut haluavansa naimisiin, ei siinä ole enää mitään epäselvää.
Eri asia jos on pakko juuri miehen olla kosija, kuten tytöt on lastenohjelmilla aivopesty kuin robotit.
Kosija on lähes aina nainen, huolimatta siitä kuka painostettuna esittelee asian kysymysmuodossa.
Koska vain kertomalla että haluaa naimisiin ei tule kysyneeksi toisen mielipidettä eikä siten välttämättä saa vastausta. Jos taas kysyy samalla että mites sinä, haluaisitko myös mennä naimisiin minun kanssani, niin silloin se on kosinta. Muutenhan asia voi jäädä ikään kuin ilmaan roikkumaan, jolloin ei voida ajatella kosinnan tapahtuneen. Voi myös olla että toinen tai molemmat ovat ilmoittaneet avioitumishalunsa aikaisemmin suhteessa, ilman että se on vielä koskenut kyseistä suhdetta. Me esimerkiksi keskustelimme avioitumisesta jo tutustumisvaiheessa. Molemmat ilmaisimme että avioituminen on meille tärkeä asia, mutta emme tokikaan siinä vaiheessa olisi olleet kumpikaan vielä valmiita menemään toistemme kanssa naimisiin.
Se kumpi kertoo halunsa mennä naimisiin (mankuu sitä) voisi samalla vaati vastauksen mieheltä, eikä tällä tavoin painostaa miestä "kosimaan", kun kerran nainen kosi jo itse.
Voisi toki, jos haluaisi myös kosia. Jos ei kuitenkaan halua, vaan haluaa ilmaista halunsa sille että mies kosii, niin silloin pelkkä sen ilmaisu on riittävä. Onko sinulla yleensäkin vaikeutta ymmärtää että ihmiset toimivat ja ajattelevat asioista eri tavalla, ja haluavat eri asioita kuin sinä?
Mikä pakkomielle on siihen että poika ehdottaa sinulle sitä mitä haluat.
Jos haluat aloittaa uuden harrastuksen, vaikka pitsinnypläyksen yhdessä pojan kanssa, et voi aloittaa sitä ennen kuin poika ehdottaa sitä sinulle?
Miksi muijan on aina heittäydyttävä niin passiiviseksi ja avuttomaksi, ettei edes suutaan saa auki?
Omalla kohdallani todennäköisesti ihan se että olen itse melkoisen aloitteellinen, tehnyt aloitteet aina niiden miesten suuntaan keistä olen kiinnostunut koska miesmakuni on ujonpuoleinen, ja torjunut kaikki ne itseä lähestyneet itsevarmemmat kaverit. Olen siis ollut se aktiivisempi osapuoli suhteiden alussa, ja olen muutenkin vähän pomottavan puoleinen. Tämän takia ehkä koen että se lopullinen "varmistus" suhteelle, eli kosinta on tultava sieltä miehen suunnalta jotta se on varmasti hänen oma halunsa. En tiedä muiden naisten ajatuksia asiasta.
Ei se ole "varmasti hänen halunsa" kun siihen häntä kaikki naispuoliset painostavat. Miehelle riittää että pääsee tekemään tarpeensa.
Noh, se on sinun ajatuksesi miehistä, en itse ole ihan niin kyyninen. Onneksi. Jos olisin niin tuskin edes olisin suhteessa miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitosta ei ole mitää hyötyä miehen näkökulmasta. Naiselle siitä on äärettömän paljon varsinkin kun ei suostu avioehtoon niin siittä saa kivan kiristys välineen että saa miehen tekemään niin kuin itse haluaa vähän kun uhkailee erolla ja omaisuuden jaolla jonka kerryttämiseen ei itse ole osallistunut
Jospa nainen onkin se varakkaampi ja enemmän tienaava?
Harvinaista, ja tämmöinen nainen tuskin myöskään suostuisi siihen, että avioon mennään sitten yhtälailla ilman avioehtoa koska "etkö sä luota muhun" yms. paskaa..?
Kuin monesti oot kuullut, että mies oliskin vienyt puolet naisen omaisuudesta erossa?
Aivan, ei sellaista tapahdu melkein koskaan.
Kuinka monesti on kuultu, että nainen on vienyt puolet miehen omaisuudesta? Se ositus kun tehdään edelleenkin yhteisestä omaisuudesta.
Täällä tuntuu olevan oletus, että suomalaiset miehet ovat hyvinkin vaurasta porukkaa. Todellisuudessa avioliittoon mennään edelleen pääsääntöisesti siinä elämänvaiheessa, ettei kummallakaan ole mainittavaa omaisuutta. Se omaisuus on lähinnä yhteinen asunto ja naimisiin mentäessä siitäkin suurimman osan omistaa vielä pankki.
Miksi ihmeessä Tilastokeskuksen mukaan esim. 30v ikäinen mies on vauraampi kuin samanikäinen nainen, jos ei muka ole mainittavaa omaisuutta?
Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille.
Otsikoiden sijasta kannattaa lukea koko tutkimus ennen kuin perustelee sillä mitään. 30 v. ikäisten miesten ja naisten vauraus ei eroa juurikaan toisistaan. Eli miehillä ei todellakaan ole tuossa ikävaiheessa mitään mainittavaa omaisuutta.
Ja ylipäätään, miksi on aina oletus, että nainen olisi rahaton? Samassa tutkimuksessa todetaan, että naisten varallisuusero miehiin (kaikki ikäryhmät mukaan luettuina) on vain 20 % pienempi.
Otsikoiden sijaan luin tilastotietoja taulukosta ja siellähän se on ihan selkeästi osoitettu, että 30v ikäryhmässä miehillä on enemmän omaisuutta kuin naisilla, ei se fakta muuksi muutu, vaikka miten selität, että on naisillakin jotain. Varmasti on, mutta kenkiä ja merkkilaukkuja ei tilastoissa erikseen lasketa omaisuuteen. Ehkä pitäisi.
Naisten varallisuusero on huomattava, jos ottaa huomioon sen, että miehillä ja naisilla on samanlaiset mahdollisuudet omaisuuden kartuttamiseen. Miksi naiset luottavat, että mies on se, joka tuo talouteen varallisuutta?
Se kolmikymppisen miehen muutaman tonnin suurempi omaisuus tuskin on kenenkään avioliiton motiivina. Siihen päälle vielä nämä olettamasi naisten kengistä ja merkkilaukuista, niin eihän sitä eroa tule sitten juurikaan.
Tuo loppu on taas ihan jotain omaa hourailuasi, jolla ei ole mitään tekemistä tuon siteeraamasi tilaston kanssa. Naisten omaisuus on 80 % miesten omaisuudesta ja tämän eron tekee pääsääntöisesti raskauksista johtuvat katkokset työurassa. Enemminkin voisi kysyä miksi miehet edelleen olettavat naisten kustantavan yhteiset lapset omien tulojensa menetyksillä?
Tilastokeskus ei erottele miesten ja naisten omaisuutta perhemuodon mukaisesti, joten en ymmärrä, miksi tuot lasten hankkimisen tähän mukaan.
Ensinnäkin työnantaja maksaa suurimmalle osalle palkan 3 kk äitiysvapaan ajan, vaikka nainen ei olisi töissä - miehen pitäisi lisäksi maksaa tästäkin jokin korvaus? Sen jälkeen Kela maksaa kotivanhemmalle korvausta kotonaolosta (ja vero% pienenee), joten edelleen oletat, että puolison pitää lisäksi maksaa palkan verran? Hoitovapaa naisen oma valinta, kun lasta ei henno viedä hoitoon ja kotona on mukavaa, joten taas halutaan miestä maksamaan naisen valintaa.
Nykynaisilla on enää yksi ainoa raskauden aiheuttama katkos työurassaan, mutta jostain syystä se pitää korvata moneen kertaan työnantaja, puolison ja Kelan toimesta. Minä kutsun tätä ahneudeksi.
Kutsu miksi haluat, minulla on sinulle siihenkin ratkaisu: Älä tee lapsia niin ongelma on kohdallasi ratkaisu 😌
Aivan, koko ihmiskunta hyötyy, jos kaikki henkilöt eivät lisäänny.
Tämä. Tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
"Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun": https://www.ts.fi/uutiset/3786346
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:
Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.
Olet ihan oikeassa, aikuisena naimisiinmenon välttely pitkän yhdessäolon jälkeen on punainen lippu kelle tahansa ja kertoo että suhteessa eletään ns. jalka kytkimellä eli valmiina kaasuttamaan pois sillä sekunnilla kun löytyy uusi, kiinnostava kumppani. Avioliittoon meno vaikeuttaisi temppua merkittävästi, siksi sitä vältellään. Toki nainen voi itsekin ottaa esille halun mennä naimisiin eikä odottaa vain miehen kosimista.
Sitä en ymmärrä kuka ihme ostaa yhteisen asunnon ja hankkii lapsen ilman naimisiinmenoa. Eikö tuo vaikeuta jo ihan käytännön asioita esim. virastoissa asioidessa toisen puolesta tai lapsen asioita hoitaessa? Entä jos toinen kuolee yllättäen?
No minä olen tehnyt lapsia avoliitossa. Ei ole koskaan hankaloittanut lasten asioiden hoitamista. Yhteistä asuntoa ei olla ostettu. Yhdessä ollaan oltu nyt 20 vuotta. En kyllä todellakaan koe olevani "jalka kytkimellä". Toisaalta en ymmärrä miten avioliittoon meno estäisi eron tai lähtemisen, haluaisitko selventää?
Tuntemistani lapsiperheistä n. puolet ei ole naimisissa, syynä varmaan häiden aiheuttamat kustannukset ja vaiva. Hyvin sitoutuneita ovat silti kaikki toisiinsa ja olleet yhdessä vuosikaudet. Yhteisesti omistetut asunnot tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuntuu, että tässä on yritetty tehdä sisältöä ohjelmaan oman kokemuksen kautta, joka ei pidä edes paikkaansa. Vaikea kuvitella, että tuollaisella alalla olevat naiset eivät saisi suutaan auki, etenkin kun siitä vielä ohjelmassaan puhuvat.
Metsään meni, kuten tämänkin ketjun vastauksista huomaa. Harvalla naisella on samaistumispintaa tähän. Miehen yllättävä kosinta ei ole enää tätä päivää, vaan avioliitto on yksi asia mikä keskustellaan yhdessä. Lisäksi yhä useammat eivät edes halua avioliittoon, koska eivät näe sen tuovan valmiiksi vakinaistuneeseen suhteeseen mitään lisäarvoa.
Ei tietenkään se tuo suhteeseen mitään lisäarvoa, sehän on juridinen sopimus! Vaikka toki avioliittoon mennään rakkaudesta ja halusta sitoutua toisiinsa, niin pitäisi silti pitää mielessä että avioliitto on ennen kaikkea puolison ja perheen turvaksi.
Häät ovat sitten aivan oma kuvionsa, eikä niitä pitäisi ollenkaan sotkea tähän avioliittokeskusteluun.
Kun sen juridisen sopimuksen voi hoitaa ilman avioliittoakin.
Niin toki, mutta ihan kaikkea ei. Leskeneläke jää saamatta, sitä ei voi sopia. Ja avioliitto on helpoin tapa tehdä ne sopimukset kerralla.
Leskeneläkettä voi saada myös avoliitossa, enkä näe sopimusten määrässä mitään eroa avioliitto + avioehto vs. avoliitto ja juridinen sopimus.
Avoliitossa tarvitset testamentit kuoleman varalta, sopimukset eron varalta, mahdollisten lasten varalta, sopimuksen lähiomaisuudesta hoitolinjausten varalta eli jos joutuu tekemään päätöksiä tai edes haluaa tietoja jos toinen joutuu sairaalaan... Mitä vielä?
Avioliitossa riittää se naimisiinmeno noihin kaikkiin. Avioehtoakaan harva tarvitsee.
Otetaan nyt heti eka kohta. Mihin tarvitsen testamenttia, kun haluan, että omaisuuteni menee sukulaisilleni? Ei avopuolisolleni. Toki olen tehnyt testamentin, jolla suljetaan perillisten puolisoiden avio-oikeus pois. Pikemminkin avioliitossa testamentti olisi erittäin tärkeä.
Testamentti on todella tärkeä kaikille. Rintaperilliset voivat kuolla tapaturmassa kuten itsekin ja sitten omaisuus menee valtiolle.
Jos minä olisin odottanut naimisiinmenoa ennen lasten tekemistä, olisin päätynyt lapsettomaksi. Ei minullekaan naimisiinmeno ollut mitenkään tärkeää, mutta jossain vaiheessa lasten synnyttyä aloin ajatella, että se voisi olla järkevää. Kosin miestä muutaman kerran, mutta mies ei suostunut. Sitten miehen ystävän avovaimo kuoli. Heillä oli alaikäisiä lapsia ja kuulemma se paperishow oli miehen mielestä hirveää, joten oma mieskin tajusi asian. Mitään isoja häitä en koskaan ollut halunnut vaan ihan oman perheen kesken mentiin. Todistajatkin oli viran puolesta paikalla.
Eniten minua ärsytti se, kun anoppi ja miehen sukulaisnaiset kyselivät vain minulta, että milloin me mennään naimisiin eikä susiparina eläminen ole soveliasta, kun on lapsiakin. Rupesin sitten sanomaan, että kysykää mieheltä, mutta sinne asti kyselyt ei koskaan menneet. Pidin sitten oman sukunimeni ja sekös heitä suututti.
Miehen vanhemmat pysyi naimisissa, mutta heidän avioliitto oli niin huono, että mies sanoi sen syyksi ettei halua naimisiin. Eipä kyllä omien vanhempiniekaan liitto ollut onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää miten voi olla niin yleistä että noin 100% muijista haluaa naimisiin ja noin 100% tapauksista eivät ehdota sitä itse 🤣🤣🤣
Avioliitto on jollain tavalla nykyisin myös statusjuttu, koska se ei ole enää ns. pakollista vaan täysin pariskunnan oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuntuu, että tässä on yritetty tehdä sisältöä ohjelmaan oman kokemuksen kautta, joka ei pidä edes paikkaansa. Vaikea kuvitella, että tuollaisella alalla olevat naiset eivät saisi suutaan auki, etenkin kun siitä vielä ohjelmassaan puhuvat.
Metsään meni, kuten tämänkin ketjun vastauksista huomaa. Harvalla naisella on samaistumispintaa tähän. Miehen yllättävä kosinta ei ole enää tätä päivää, vaan avioliitto on yksi asia mikä keskustellaan yhdessä. Lisäksi yhä useammat eivät edes halua avioliittoon, koska eivät näe sen tuovan valmiiksi vakinaistuneeseen suhteeseen mitään lisäarvoa.
Ei tietenkään se tuo suhteeseen mitään lisäarvoa, sehän on juridinen sopimus! Vaikka toki avioliittoon mennään rakkaudesta ja halusta sitoutua toisiinsa, niin pitäisi silti pitää mielessä että avioliitto on ennen kaikkea puolison ja perheen turvaksi.
Häät ovat sitten aivan oma kuvionsa, eikä niitä pitäisi ollenkaan sotkea tähän avioliittokeskusteluun.
Kun sen juridisen sopimuksen voi hoitaa ilman avioliittoakin.
Niin toki, mutta ihan kaikkea ei. Leskeneläke jää saamatta, sitä ei voi sopia. Ja avioliitto on helpoin tapa tehdä ne sopimukset kerralla.
Leskeneläkettä voi saada myös avoliitossa, enkä näe sopimusten määrässä mitään eroa avioliitto + avioehto vs. avoliitto ja juridinen sopimus.
Avoliitossa tarvitset testamentit kuoleman varalta, sopimukset eron varalta, mahdollisten lasten varalta, sopimuksen lähiomaisuudesta hoitolinjausten varalta eli jos joutuu tekemään päätöksiä tai edes haluaa tietoja jos toinen joutuu sairaalaan... Mitä vielä?
Avioliitossa riittää se naimisiinmeno noihin kaikkiin. Avioehtoakaan harva tarvitsee.
Otetaan nyt heti eka kohta. Mihin tarvitsen testamenttia, kun haluan, että omaisuuteni menee sukulaisilleni? Ei avopuolisolleni. Toki olen tehnyt testamentin, jolla suljetaan perillisten puolisoiden avio-oikeus pois. Pikemminkin avioliitossa testamentti olisi erittäin tärkeä.
Testamentti on todella tärkeä kaikille. Rintaperilliset voivat kuolla tapaturmassa kuten itsekin ja sitten omaisuus menee valtiolle.
Jos kerran kaikki ne ovat kuolleet, joille olisi halunnut omaisuutensa jättää, niin mitä väliä sillä sitten on, että omaisuus menee valtiolle? Toki testamentin tekeminen sinänsä on järkevää, mutta tässä annetussa esimerkissähän omaisuus olisi testamentattu niille, joille se olisi mennyt muutenkin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Tuntemistani lapsiperheistä n. puolet ei ole naimisissa, syynä varmaan häiden aiheuttamat kustannukset ja vaiva. Hyvin sitoutuneita ovat silti kaikki toisiinsa ja olleet yhdessä vuosikaudet. Yhteisesti omistetut asunnot tms.
Tuo on huono syy olla menemättä naimisiin. Häitä ei ole pakko pitää, maistraatissa voi mennä naimisiin kertomatta kellekään ja ei maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on jollain tavalla nykyisin myös statusjuttu, koska se ei ole enää ns. pakollista vaan täysin pariskunnan oma valinta.
Eikö ole oikemminkin päinvastoin - että aiemmin se oli statusjuttu ja nykyisin vain oma valinta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemistani lapsiperheistä n. puolet ei ole naimisissa, syynä varmaan häiden aiheuttamat kustannukset ja vaiva. Hyvin sitoutuneita ovat silti kaikki toisiinsa ja olleet yhdessä vuosikaudet. Yhteisesti omistetut asunnot tms.
Tuo on huono syy olla menemättä naimisiin. Häitä ei ole pakko pitää, maistraatissa voi mennä naimisiin kertomatta kellekään ja ei maksa mitään.
Oma mies kiukutteli jo siitä, kun kuulutukset oli pakko mennä hakemaan paikan päältä kirkkoherranvirastosta. Kuulemma kauhean iso vaiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemistani lapsiperheistä n. puolet ei ole naimisissa, syynä varmaan häiden aiheuttamat kustannukset ja vaiva. Hyvin sitoutuneita ovat silti kaikki toisiinsa ja olleet yhdessä vuosikaudet. Yhteisesti omistetut asunnot tms.
Tuo on huono syy olla menemättä naimisiin. Häitä ei ole pakko pitää, maistraatissa voi mennä naimisiin kertomatta kellekään ja ei maksa mitään.
Miten niin huono syy olla menemättä naimisiin? Selvästihän silloin ei tunneta tarvetta avioliitolle eikä haluta mennä naimisiin - ja eikös se juuri ole hyvä syy, että tekee kuten itse haluaa. Ei avioliitto ole mikään normi ja oletus (enää nykyisin), jolloin sen valitsemnattomuus pitäisi perustella erityisen tarkkaan ja hyvin. Pelkkä "ei nappaa" riittää hyvin.
eri
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:
Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.
Olen reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt (50+), asunut yhdessä avopuolisoni kanssa neljä vuotta ja seurustellut sitä ennen neljä vuotta. En halua hänen kanssaan naimisiin eikä tietääkseni hän minun kanssani. Silti olemme sitoutuneet tähän suhteeseen sillä mielellä, että tämä on loppuelämämme suhde.
Meille kummallekaan avioliitto ei ole instituutiona tärkeä. Emme kuulu kirkkoon, en näe yhtään ainoaa syytä, miksi meidän kannattaisi mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää miten voi olla niin yleistä että noin 100% muijista haluaa naimisiin ja noin 100% tapauksista eivät ehdota sitä itse 🤣🤣🤣
Ihmetyttääkö tosiaan? Oletko tutustunut historiaan yhtään, tunnetko perinteitä? Osaatko ajatella että nykynainenkin voi pitää sitä edelleen romanttisena ja kauniina eleenä vaikka eletäänkin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa?
Tosi erikoista jos nämä asiat eivät ole tulleet mieleesi.
Olen ja aikanaan isät myivät tyttärensä toisille miehille käyttöomaisuutena. Jostain syystä naiset haluavat pitää yllä tätä orjuuttavaa perinnettä. Tasa-arvoinen järjestely tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemistani lapsiperheistä n. puolet ei ole naimisissa, syynä varmaan häiden aiheuttamat kustannukset ja vaiva. Hyvin sitoutuneita ovat silti kaikki toisiinsa ja olleet yhdessä vuosikaudet. Yhteisesti omistetut asunnot tms.
Tuo on huono syy olla menemättä naimisiin. Häitä ei ole pakko pitää, maistraatissa voi mennä naimisiin kertomatta kellekään ja ei maksa mitään.
Oma mies kiukutteli jo siitä, kun kuulutukset oli pakko mennä hakemaan paikan päältä kirkkoherranvirastosta. Kuulemma kauhean iso vaiva.
Hän ei olisi selvästi halunnut tehdä tuollaista. Harmi, että olitte asiasta niin eri linjoilla. Ihminen, joka haluaa suhteessaan olla nimenomaan naimisissa, kokee varmaan kuulutusten hakemisen mukavana asiana, mutta ihminen, joka haluaisi suhteessaan olla ilman avioliittoa, kokee tietenkin kaikki siihen liittyvät pakolliset toimet rasitteena. Mies nyt kuitenkin tekisi vuoksesi kompromissin, mikä on varmasti ihan kiva ele sinua kohtaan - hän halusi olla kanssasi yhdessä, vaikka se tarkoitti sitä, että joutui osallistumaan yhteisölliseen perinteeseen, joka ei olisi ollut hänen juttunsa. Onko niin opaha asia, jos hän purki harmistustaan institutionaalisia rakenteita kohtaan? Eihän hän esim. sinusta valittanut, vaan noista vaadituista virallisista toimenpiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en jäisi 10 vuodeksi parisuhteeseen, jota toinen ei halua virallistaa. Avioliitossa on kyse myös omaisuuden turvaamisesta esim. kuolintapauksen varalta.
Omaisuuteni menee lapselleni, kuolin sitten ennen tai jälkeen avopuolisoni. Hän omistaa talon, jossa asumme, ja jos hän kuolee ensin, se menee tietysti hänen perijöilleen. Minulle ei tulisi mieleenkään haluta jäädä yksin haja-asutusalueella olevaan isoon, vanhaan taloon, joten en tarvitse lesken asumisoikeutta. Mitään merkittävää yhteistä omaisuutta meillä ei ole, mutta jos sellaista hankitaan (esim. asuntoautosta on joskus haaveiltu), niin sellainen mitoitetaan niin, että kuolintapauksessa toinen voi halutessaan lunastaa toisen osuuden kuolinpesältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuntuu, että tässä on yritetty tehdä sisältöä ohjelmaan oman kokemuksen kautta, joka ei pidä edes paikkaansa. Vaikea kuvitella, että tuollaisella alalla olevat naiset eivät saisi suutaan auki, etenkin kun siitä vielä ohjelmassaan puhuvat.
Metsään meni, kuten tämänkin ketjun vastauksista huomaa. Harvalla naisella on samaistumispintaa tähän. Miehen yllättävä kosinta ei ole enää tätä päivää, vaan avioliitto on yksi asia mikä keskustellaan yhdessä. Lisäksi yhä useammat eivät edes halua avioliittoon, koska eivät näe sen tuovan valmiiksi vakinaistuneeseen suhteeseen mitään lisäarvoa.
Ei tietenkään se tuo suhteeseen mitään lisäarvoa, sehän on juridinen sopimus! Vaikka toki avioliittoon mennään rakkaudesta ja halusta sitoutua toisiinsa, niin pitäisi silti pitää mielessä että avioliitto on ennen kaikkea puolison ja perheen turvaksi.
Häät ovat sitten aivan oma kuvionsa, eikä niitä pitäisi ollenkaan sotkea tähän avioliittokeskusteluun.
Kun sen juridisen sopimuksen voi hoitaa ilman avioliittoakin.
Niin toki, mutta ihan kaikkea ei. Leskeneläke jää saamatta, sitä ei voi sopia. Ja avioliitto on helpoin tapa tehdä ne sopimukset kerralla.
Leskeneläkettä voi saada myös avoliitossa, enkä näe sopimusten määrässä mitään eroa avioliitto + avioehto vs. avoliitto ja juridinen sopimus.
Avoliitossa tarvitset testamentit kuoleman varalta, sopimukset eron varalta, mahdollisten lasten varalta, sopimuksen lähiomaisuudesta hoitolinjausten varalta eli jos joutuu tekemään päätöksiä tai edes haluaa tietoja jos toinen joutuu sairaalaan... Mitä vielä?
Avioliitossa riittää se naimisiinmeno noihin kaikkiin. Avioehtoakaan harva tarvitsee.
Otetaan nyt heti eka kohta. Mihin tarvitsen testamenttia, kun haluan, että omaisuuteni menee sukulaisilleni? Ei avopuolisolleni. Toki olen tehnyt testamentin, jolla suljetaan perillisten puolisoiden avio-oikeus pois. Pikemminkin avioliitossa testamentti olisi erittäin tärkeä.
Testamentti on todella tärkeä kaikille. Rintaperilliset voivat kuolla tapaturmassa kuten itsekin ja sitten omaisuus menee valtiolle.
Älä nyt höpsi, on sitä muitakin sukulaisia kuin rintaperilliset.
Seuraavaksi sanot varmaankin, että aivan kaikki minun sukulaiseni voivat kuolla yhtä aikaa päivää ennen minua, että en ehtisi edes testamenttiani muuttaa. Näinhän voi toki olla, vaikka olis kyllä hyvin eriskummallinen tapaus! Testamentissani on tietysti muutenkin otettu jo valmiiksi huomioon eri skenaariot taatusti riittävästi, vaikka luulisin, että edes joku sisaruksistani, heidän lapsistaan tai lapsenlapsistaan on hengissä minun jälkeeni.
Kyllä toki osaan, omalta kohdaltani. Vastasinkin jo tuohon ylemmäs, mutta vastaan uudelleen.
Eli oma miesmakuni on ujot miehet, joten olen aina tehnyt suhteissa itse aloitteet, pyytänyt treffeille ja ollut se aktiivisempi osapuoli suhteen alussa. Olen myös luonteeltani vähän pomottava. Sen takia koen että se viimeinen silaus, eli kosinta, on tultava sieltä toiselta osapuolelta, jotta tiedän että on varmasti hänen oma halu mennä naimisiin minun kanssani.
Mutta en voi vastata kun omasta puolestani tähän, tämä on ollut oma syyni aikanaan. Nyt on jo pitkälti avioliittoa takana.