Kosintaa (turhaan) odottavat naiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän tuntuu, että tässä on yritetty tehdä sisältöä ohjelmaan oman kokemuksen kautta, joka ei pidä edes paikkaansa. Vaikea kuvitella, että tuollaisella alalla olevat naiset eivät saisi suutaan auki, etenkin kun siitä vielä ohjelmassaan puhuvat.

Metsään meni, kuten tämänkin ketjun vastauksista huomaa. Harvalla naisella on samaistumispintaa tähän. Miehen yllättävä kosinta ei ole enää tätä päivää, vaan avioliitto on yksi asia mikä keskustellaan yhdessä. Lisäksi yhä useammat eivät edes halua avioliittoon, koska eivät näe sen tuovan valmiiksi vakinaistuneeseen suhteeseen mitään lisäarvoa.

Ei tietenkään se tuo suhteeseen mitään lisäarvoa, sehän on juridinen sopimus! Vaikka toki avioliittoon mennään rakkaudesta ja halusta sitoutua toisiinsa, niin pitäisi silti pitää mielessä että avioliitto on ennen kaikkea puolison ja perheen turvaksi. 

Häät ovat sitten aivan oma kuvionsa, eikä niitä pitäisi ollenkaan sotkea tähän avioliittokeskusteluun.

Kun sen juridisen sopimuksen voi hoitaa ilman avioliittoakin.

Niin toki, mutta ihan kaikkea ei. Leskeneläke jää saamatta, sitä ei voi sopia. Ja avioliitto on helpoin tapa tehdä ne sopimukset kerralla.

Leskeneläkettä voi saada myös avoliitossa, enkä näe sopimusten määrässä mitään eroa avioliitto + avioehto vs. avoliitto ja juridinen sopimus.

Niin ei kaikille se avioehto ole mitenkään tarpeellinen.

Niin, ei vakuutuksetkaan ole kaikille mitenkään tarpeellisia... vai onko?

Kommentoin vain omalta osaltani. Itselleni kosinta merkitsisi sitä että mies todellakin rakastaa juuri minua niin paljon että on valmis menemään kanssani naimisiin.

Onko se sitten huonoa itsetuntoa jos en muuten usko, en tiedä. Näin vain on. Ja minä en ole koskaan hinkunut mitään prinsessapäivää ja yleensä häitä. Kyse ei ole siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän tuntuu, että tässä on yritetty tehdä sisältöä ohjelmaan oman kokemuksen kautta, joka ei pidä edes paikkaansa. Vaikea kuvitella, että tuollaisella alalla olevat naiset eivät saisi suutaan auki, etenkin kun siitä vielä ohjelmassaan puhuvat.

Metsään meni, kuten tämänkin ketjun vastauksista huomaa. Harvalla naisella on samaistumispintaa tähän. Miehen yllättävä kosinta ei ole enää tätä päivää, vaan avioliitto on yksi asia mikä keskustellaan yhdessä. Lisäksi yhä useammat eivät edes halua avioliittoon, koska eivät näe sen tuovan valmiiksi vakinaistuneeseen suhteeseen mitään lisäarvoa.

Ei tietenkään se tuo suhteeseen mitään lisäarvoa, sehän on juridinen sopimus! Vaikka toki avioliittoon mennään rakkaudesta ja halusta sitoutua toisiinsa, niin pitäisi silti pitää mielessä että avioliitto on ennen kaikkea puolison ja perheen turvaksi. 

Häät ovat sitten aivan oma kuvionsa, eikä niitä pitäisi ollenkaan sotkea tähän avioliittokeskusteluun.

Kun sen juridisen sopimuksen voi hoitaa ilman avioliittoakin.

Niin toki, mutta ihan kaikkea ei. Leskeneläke jää saamatta, sitä ei voi sopia. Ja avioliitto on helpoin tapa tehdä ne sopimukset kerralla.

Leskeneläkettä voi saada myös avoliitossa, enkä näe sopimusten määrässä mitään eroa avioliitto + avioehto vs. avoliitto ja juridinen sopimus.

Avoliitossa tarvitset testamentit kuoleman varalta, sopimukset eron varalta, mahdollisten lasten varalta, sopimuksen lähiomaisuudesta hoitolinjausten varalta eli jos joutuu tekemään päätöksiä tai edes haluaa tietoja jos toinen joutuu sairaalaan... Mitä vielä?

Avioliitossa riittää se naimisiinmeno noihin kaikkiin. Avioehtoakaan harva tarvitsee.

Niin? Eihän tuommoisten tekoon kulu edes yhden kynän musteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän tuntuu, että tässä on yritetty tehdä sisältöä ohjelmaan oman kokemuksen kautta, joka ei pidä edes paikkaansa. Vaikea kuvitella, että tuollaisella alalla olevat naiset eivät saisi suutaan auki, etenkin kun siitä vielä ohjelmassaan puhuvat.

Metsään meni, kuten tämänkin ketjun vastauksista huomaa. Harvalla naisella on samaistumispintaa tähän. Miehen yllättävä kosinta ei ole enää tätä päivää, vaan avioliitto on yksi asia mikä keskustellaan yhdessä. Lisäksi yhä useammat eivät edes halua avioliittoon, koska eivät näe sen tuovan valmiiksi vakinaistuneeseen suhteeseen mitään lisäarvoa.

Ei tietenkään se tuo suhteeseen mitään lisäarvoa, sehän on juridinen sopimus! Vaikka toki avioliittoon mennään rakkaudesta ja halusta sitoutua toisiinsa, niin pitäisi silti pitää mielessä että avioliitto on ennen kaikkea puolison ja perheen turvaksi. 

Häät ovat sitten aivan oma kuvionsa, eikä niitä pitäisi ollenkaan sotkea tähän avioliittokeskusteluun.

Kun sen juridisen sopimuksen voi hoitaa ilman avioliittoakin.

Saako omatekoisilla juridisilla sopimuksilla myös samat verovaikutukset ja oikeuden leskeneläkkeeseen?

Toki monia avioliiton mukana tuomia juridisia vaikutuksia voi saada voimaan omillakin sopimuksilla. Mutta kallista lystiä ja paljon säätöä. Avioliiton solmimalla tulee kaikki näppärässä paketissa.

Itsekin voi tosiaan kosia. Ollaan oltu avokin kanssa yhdessä 7 vuotta eikä olla naimisissa, ei tosin ole lapsiakaan. En ole ikinä unelmoinut mistään prinsessahäistä, joten en kieli pitkällä ole mitään kosintaa odottanutkaan. Toki naimisiinmenosta ollaan puhuttu ja ollaan todettu, että ei ole kiire, mutta saattaa olla että mennään juuri juridisten seikkojen takia. Mutta silloinkin keskenämme maistraatissa + pakolliset todistajat. Mutta ihan tosissaan tässä suhteessa molemmat olemme, vaikka susipari oööaankin ;)

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vain omalta osaltani. Itselleni kosinta merkitsisi sitä että mies todellakin rakastaa juuri minua niin paljon että on valmis menemään kanssani naimisiin.

Onko se sitten huonoa itsetuntoa jos en muuten usko, en tiedä. Näin vain on. Ja minä en ole koskaan hinkunut mitään prinsessapäivää ja yleensä häitä. Kyse ei ole siitä.

Samoin minulla. En tiedä tuleeko tätä koskaan nykyisessä suhteessa, alkuun mies puhui sormuksista, mutta nyt on ollut pidempään hiljaista. Ehkä se oli vain alkuhuumaa, eikä hän enää halua. Minä vastaisin kyllä, koska rakastan häntä.

En halua prinsessahäitä ja avioehto on itsestäänselvyys, en ole toisen omaisuuden perässä.

Joskus tulee mieleen, että kun ei paljoa toivo, niin ei saa sitä vähääkään. Yritän kyllä olla ajattelematta niin, koska se on turhaa katkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Olen samaa mieltä. Miehen kanssa oltu nyt 29 vuotta yhdessä, ei ole tullut kosintaa, joten ei se ole tosissaan eikä välttämättä halua olla kanssani. Outo juttu, että ei ole heivannut pois elämästään, sehän omistaa yksinään tämän kodiksi kutsumani talon (ja minä vastaavasti pari sijoituskämppää, joihin voisin muuttaa).

Toisaalta jos sinulla olisi tilanne etteivät miehen sukulaiset pidä sinusta yhtään ja miehesi ei ole terveydenhuollon rekisteriin merkinnyt sinua lähimmäksi omaisekseen erillisellä ilmoituksella niin sillä kertaa kun miehesi saisi sairaskohtauksen, joutuisi onnettomuuteen tms. sinut voidaan kylmästi blokata miehen elämästä kokonaan pois etkä pääse edes katsomaan miestäsi sairaalaan jos miehen suku sen kieltää ja tilanteessa jos olisi niin vakavasti sairastunut/loukkaantunut, sinulta ei kysytä mitään eikä infota mitään miehen voinnista ja jatkohoidosta. Tai jos mies kuolee, sinulla ei ole mitään määräysvaltaa edes siihen mihin mies haudataan ja sinulta voidaan kieltää pääsy hautajaisiin.

Näin se juridiikan mukaan menee, edes avopuoliso ei ole automaattisesti lähiomainen joten naimisiinmeno on tässäkin kohtaa pieni vaiva ongelmien poissulkemiseksi tilanteessa missä ei olisi hyväksytty miehen suvun puolelta.

Yhteiset lapsemme ovat miehen lähisukulaisia, joten pitänee muistuttaa, että hei, teillä on sitten mahdollisuus estää minua pääsemästä sairaalaan isäänne katsomaan ja voitte myös estää minua hoitamasta häntä kotona. Mies on jo nyt ilmoittanut minut siksi henkilöksi, johon otetaan yhteyttä, jos hän joutuu sairaalaan (tähän muuten ei tarvita mitään terveydenhuollon rekisteriä, esimerkiksi omakanta on asiakkaan käyttämä rekisteri, ei terveydenhuollon henkilöstön, heillä tieto kulkee ihan eri järjestelmässä).

Sekä mies että minä olemme kirjanneet paperille, mitä toivomme kuolemamme jälkeen tapahtuvan - ollaan muuten menossa ihan eri paikkakunnille sukuhautoihin - ja kieltämättä olisi aika lystiä, jos lapset kieltävät pääsyn siunaustilaisuuteen, kirkko kun pitää ovensa auki kaikille. Muistotilaisuus on sitten asia erikseen.

Varmaan oivallat, että minulla on ihan hyvät välit miehen lähisukuun eikä näissä asioissa katsota, onko sitä sormusta vai ei. On jopa olemassa selkeä testamentti siitä, että jos mies kuolee ennen minua, on minulla loppuiäkseni asumisoikeus tässä talossa, jos niin haluan. Se testamentti tehtiin lasten ollessa pieniä ja halutessamme säilyttää lasten koti tässä, tosielämässä varmaan muuttaisin kivaan keskustakolmioon 11. kerrokseen viettämään eläkepäiviä, kun se aika tulee ja jättäisin lapset keskenään jakamaan perintöä ja henkivakuutusrahoja ilman, että siitä haukataan osa minulle vain siksi, että tuli sanottua tahdon. Reilua lapsia kohtaan. Olisi kamalaa olla eläkeikää lähestyvä nainen, joka ei olisi koskaan oppinut tulemaan toimeen ilman puolison tuloja. Valitettavasti näitä on paljon myös kolmikymppisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi ostaa lehmää jos saa maitoa ilmaiseksi?

ei se mies siitä naimisiinmenosta mielestään hyödy. häät maksaa ja aika monilla ne häät on naisen prinsessapäivä, jossa mies on statisti.

Haluaisivatko miehet olla sen päivän tähtiä ja prinssejä? Jos eivät, niin miksi rakastunut mies ei haluaisi antaa naiselleen prinsessapäivää? Jos taas hän ei pidä prinsessaleikeistä lainkaan, vaan pitää niitä lapsellisina, niin hän on vääränlaisen naisen kanssa yhdessä. Kyllä se "prinsessaus" tulee naisista ilmi muulloinkin, jos on tullakseen. Ei sitä häiden välttelyllä saa karsittua. 

Tämmöistäkään kommenttia ei koskaan tarvisi kenenkään lukea, jos roolit ja odotukset sukupuolten välillä olisi edelleen luonnollisella tasolla niin juridisesti kuin erityisesti verotuksellisesti.

"Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille."

Miksi mies haluaa naisen, joka on rahaton? Vallantunteen takia? Naisen ulkonäön takia? Millaista elämää rahattoman naisen kanssa vietetään? 

Ilmeisesti hänet nähdään vain seksikkäänä sänkykumppanina, ei oikeana elämänkumppanina. Minusta on täysin oikeus ja kohtuus, jos sellaiselle naiselle menee puolet miehen rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jäisi 10 vuodeksi parisuhteeseen, jota toinen ei halua virallistaa. Avioliitossa on kyse myös omaisuuden turvaamisesta esim. kuolintapauksen varalta.

Avioliiton välttämisessä kyse on nimenomaan omaisuuden turvaamisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän tuntuu, että tässä on yritetty tehdä sisältöä ohjelmaan oman kokemuksen kautta, joka ei pidä edes paikkaansa. Vaikea kuvitella, että tuollaisella alalla olevat naiset eivät saisi suutaan auki, etenkin kun siitä vielä ohjelmassaan puhuvat.

Metsään meni, kuten tämänkin ketjun vastauksista huomaa. Harvalla naisella on samaistumispintaa tähän. Miehen yllättävä kosinta ei ole enää tätä päivää, vaan avioliitto on yksi asia mikä keskustellaan yhdessä. Lisäksi yhä useammat eivät edes halua avioliittoon, koska eivät näe sen tuovan valmiiksi vakinaistuneeseen suhteeseen mitään lisäarvoa.

Ei tietenkään se tuo suhteeseen mitään lisäarvoa, sehän on juridinen sopimus! Vaikka toki avioliittoon mennään rakkaudesta ja halusta sitoutua toisiinsa, niin pitäisi silti pitää mielessä että avioliitto on ennen kaikkea puolison ja perheen turvaksi. 

Häät ovat sitten aivan oma kuvionsa, eikä niitä pitäisi ollenkaan sotkea tähän avioliittokeskusteluun.

Kun sen juridisen sopimuksen voi hoitaa ilman avioliittoakin.

Saako omatekoisilla juridisilla sopimuksilla myös samat verovaikutukset ja oikeuden leskeneläkkeeseen?

Toki monia avioliiton mukana tuomia juridisia vaikutuksia voi saada voimaan omillakin sopimuksilla. Mutta kallista lystiä ja paljon säätöä. Avioliiton solmimalla tulee kaikki näppärässä paketissa.

Katsot siis avioliiton olevan olemassa vain siksi, että köyhemmällä olisi mahdollisuus saada kaikissa liiton päättymistapauksissa itselleen enemmän?

Vierailija kirjoitti:

"Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille."

Miksi mies haluaa naisen, joka on rahaton? Vallantunteen takia? Naisen ulkonäön takia? Millaista elämää rahattoman naisen kanssa vietetään? 

Ilmeisesti hänet nähdään vain seksikkäänä sänkykumppanina, ei oikeana elämänkumppanina. Minusta on täysin oikeus ja kohtuus, jos sellaiselle naiselle menee puolet miehen rahoista.

Ehkä mies kuvittelee, että avioliitossa nainenkin tekee osuutensa eli kerryttää yhteistä omaisuutta. Lopputulos on liian usein se, että mies maksaa kodin seiniä, nainen uusii tekstiilit joka vuosi ja kantaa vanhat roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän tuntuu, että tässä on yritetty tehdä sisältöä ohjelmaan oman kokemuksen kautta, joka ei pidä edes paikkaansa. Vaikea kuvitella, että tuollaisella alalla olevat naiset eivät saisi suutaan auki, etenkin kun siitä vielä ohjelmassaan puhuvat.

Metsään meni, kuten tämänkin ketjun vastauksista huomaa. Harvalla naisella on samaistumispintaa tähän. Miehen yllättävä kosinta ei ole enää tätä päivää, vaan avioliitto on yksi asia mikä keskustellaan yhdessä. Lisäksi yhä useammat eivät edes halua avioliittoon, koska eivät näe sen tuovan valmiiksi vakinaistuneeseen suhteeseen mitään lisäarvoa.

Ei tietenkään se tuo suhteeseen mitään lisäarvoa, sehän on juridinen sopimus! Vaikka toki avioliittoon mennään rakkaudesta ja halusta sitoutua toisiinsa, niin pitäisi silti pitää mielessä että avioliitto on ennen kaikkea puolison ja perheen turvaksi. 

Häät ovat sitten aivan oma kuvionsa, eikä niitä pitäisi ollenkaan sotkea tähän avioliittokeskusteluun.

Kun sen juridisen sopimuksen voi hoitaa ilman avioliittoakin.

Niin toki, mutta ihan kaikkea ei. Leskeneläke jää saamatta, sitä ei voi sopia. Ja avioliitto on helpoin tapa tehdä ne sopimukset kerralla.

Leskeneläkettä voi saada myös avoliitossa, enkä näe sopimusten määrässä mitään eroa avioliitto + avioehto vs. avoliitto ja juridinen sopimus.

Avoliitossa tarvitset testamentit kuoleman varalta, sopimukset eron varalta, mahdollisten lasten varalta, sopimuksen lähiomaisuudesta hoitolinjausten varalta eli jos joutuu tekemään päätöksiä tai edes haluaa tietoja jos toinen joutuu sairaalaan... Mitä vielä?

Avioliitossa riittää se naimisiinmeno noihin kaikkiin. Avioehtoakaan harva tarvitsee.

Testamentin tekee jokainen jolla on vähäkin omaisuutta sivilisäädystä huolimatta. Nuo kaikki muut hoituvat parhaassa tapauksessa yhdellä sopimuksella. Sopimuksia tehdään tarvittaessa lisää, ihan kuin avioliitossakin.

Ja vaikka harva tarvitsisi avioehdon, silti yhä useampi siihen päätyy. Nykyään joka kolmannes aviopareista tekee avioehdon ja määrät ovat vain lisääntymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin vain omalta osaltani. Itselleni kosinta merkitsisi sitä että mies todellakin rakastaa juuri minua niin paljon että on valmis menemään kanssani naimisiin.

Onko se sitten huonoa itsetuntoa jos en muuten usko, en tiedä. Näin vain on. Ja minä en ole koskaan hinkunut mitään prinsessapäivää ja yleensä häitä. Kyse ei ole siitä.

Samoin minulla. En tiedä tuleeko tätä koskaan nykyisessä suhteessa, alkuun mies puhui sormuksista, mutta nyt on ollut pidempään hiljaista. Ehkä se oli vain alkuhuumaa, eikä hän enää halua. Minä vastaisin kyllä, koska rakastan häntä.

En halua prinsessahäitä ja avioehto on itsestäänselvyys, en ole toisen omaisuuden perässä.

Joskus tulee mieleen, että kun ei paljoa toivo, niin ei saa sitä vähääkään. Yritän kyllä olla ajattelematta niin, koska se on turhaa katkeruutta.

Ota asia esille äijäsi kanssa, ja muista korostaa sitä että avioehto on sulle itsestäänselvyys, aivan varmasti tulee se sun rengastaminen taas uudestaan puheeksi mikäli mies oikeasti haluaa sun kanssa avioon.

Juurikin kun teet selväksi, että osaat huomioida myös miehen huolet käytännön tasolla, laskee mieskin suojaustaan ja asennoituu avioon ihan toisella tapaa kuin hiljaisuudella.

Mä en ymmärrä, miksi mies ei kosi, jos tietää asian olevan naiselle tärkeä ja on jo yhteiset asuntolainat ja lapset?

Jos joku asia on omalle miehelleni tärkeä, niin tottakai teen oman osuuteni asian eteen. Sama toisin päin. En osaa kuvitellakaan, että mieheni viittaisi kintaalla jollekin sellaiselle, minkä tietää minulle tärkeäksi.

Vierailija kirjoitti:

"Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille."

Miksi mies haluaa naisen, joka on rahaton? Vallantunteen takia? Naisen ulkonäön takia? Millaista elämää rahattoman naisen kanssa vietetään? 

Ilmeisesti hänet nähdään vain seksikkäänä sänkykumppanina, ei oikeana elämänkumppanina. Minusta on täysin oikeus ja kohtuus, jos sellaiselle naiselle menee puolet miehen rahoista.

Mies on rakkaudessaan aika paljon pyyteettömämpi sukupuoli kuin nainen, miehelle on useimmiten yhdentekevää onko naisella omaisuutta vai ei, se on sivuseikka, tärkeintä on, että naisen seuraa pystyy sietää.

Minusta on kohtuutonta, että kumpikaan olisi oikeutettu toisen omaisuuteen puhtaasti siksi että ollaan oltu yhdessä, sehän tekee käytännössä (useimmiten naisesta) maksullisen eli hor atsun.

Avioliitto on valtion ja avioparin välinen sopimus, jossa kaksi ihmistä hyväksyy olla kuolemaansa asti yhdessä. Sopimuksen rikkomisesta (joka tilastollisesti yleensä on nainen) annetaan n. 300€ arvoinen sakko ja tuomioksi tulee avioero. Nykypäivän avioliittojärjestely on peruja ajalta jossa isät myivät tyttärensä toiselle miehelle tavarana kuten vaikka Facebook-kirppiksellä myydään paitaa. Tuossa ei mielestäni ole missään kohtaa kyse rakkaudesta tai sitoutumisesta vaan orjuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta ei ole mitää hyötyä miehen näkökulmasta. Naiselle siitä on äärettömän paljon varsinkin kun ei suostu avioehtoon niin siittä saa kivan kiristys välineen että saa miehen tekemään niin kuin itse haluaa vähän kun uhkailee erolla ja omaisuuden jaolla jonka kerryttämiseen ei itse ole osallistunut

Jospa nainen onkin se varakkaampi ja enemmän tienaava?

Harvinaista, ja tämmöinen nainen tuskin myöskään suostuisi siihen, että avioon mennään sitten yhtälailla ilman avioehtoa koska "etkö sä luota muhun" yms. paskaa..?

Kuin monesti oot kuullut, että mies oliskin vienyt puolet naisen omaisuudesta erossa?

Aivan, ei sellaista tapahdu melkein koskaan.

Kuinka monesti on kuultu, että nainen on vienyt puolet miehen omaisuudesta? Se ositus kun tehdään edelleenkin yhteisestä omaisuudesta.

Täällä tuntuu olevan oletus, että suomalaiset miehet ovat hyvinkin vaurasta porukkaa. Todellisuudessa avioliittoon mennään edelleen pääsääntöisesti siinä elämänvaiheessa, ettei kummallakaan ole mainittavaa omaisuutta. Se omaisuus on lähinnä yhteinen asunto ja naimisiin mentäessä siitäkin suurimman osan omistaa vielä pankki.

Miksi ihmeessä Tilastokeskuksen mukaan esim. 30v ikäinen mies on vauraampi kuin samanikäinen nainen, jos ei muka ole mainittavaa omaisuutta?

Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille.

Otsikoiden sijasta kannattaa lukea koko tutkimus ennen kuin perustelee sillä mitään. 30 v. ikäisten miesten ja naisten vauraus ei eroa juurikaan toisistaan. Eli miehillä ei todellakaan ole tuossa ikävaiheessa mitään mainittavaa omaisuutta.

Ja ylipäätään, miksi on aina oletus, että nainen olisi rahaton? Samassa tutkimuksessa todetaan, että naisten varallisuusero miehiin (kaikki ikäryhmät mukaan luettuina) on vain 20 % pienempi.

Otsikoiden sijaan luin tilastotietoja taulukosta ja siellähän se on ihan selkeästi osoitettu, että 30v ikäryhmässä miehillä on enemmän omaisuutta kuin naisilla, ei se fakta muuksi muutu, vaikka miten selität, että on naisillakin jotain. Varmasti on, mutta kenkiä ja merkkilaukkuja ei tilastoissa erikseen lasketa omaisuuteen. Ehkä pitäisi.

Naisten varallisuusero on huomattava, jos ottaa huomioon sen, että miehillä ja naisilla on samanlaiset mahdollisuudet omaisuuden kartuttamiseen. Miksi naiset luottavat, että mies on se, joka tuo talouteen varallisuutta?

Se kolmikymppisen miehen muutaman tonnin suurempi omaisuus tuskin on kenenkään avioliiton motiivina. Siihen päälle vielä nämä olettamasi naisten kengistä ja merkkilaukuista, niin eihän sitä eroa tule sitten juurikaan.

Tuo loppu on taas ihan jotain omaa hourailuasi, jolla ei ole mitään tekemistä tuon siteeraamasi tilaston kanssa. Naisten omaisuus on 80 % miesten omaisuudesta ja tämän eron tekee pääsääntöisesti raskauksista johtuvat katkokset työurassa. Enemminkin voisi kysyä miksi miehet edelleen olettavat naisten kustantavan yhteiset lapset omien tulojensa menetyksillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille."

Miksi mies haluaa naisen, joka on rahaton? Vallantunteen takia? Naisen ulkonäön takia? Millaista elämää rahattoman naisen kanssa vietetään? 

Ilmeisesti hänet nähdään vain seksikkäänä sänkykumppanina, ei oikeana elämänkumppanina. Minusta on täysin oikeus ja kohtuus, jos sellaiselle naiselle menee puolet miehen rahoista.

Mies on rakkaudessaan aika paljon pyyteettömämpi sukupuoli kuin nainen, miehelle on useimmiten yhdentekevää onko naisella omaisuutta vai ei, se on sivuseikka, tärkeintä on, että naisen seuraa pystyy sietää.

Minusta on kohtuutonta, että kumpikaan olisi oikeutettu toisen omaisuuteen puhtaasti siksi että ollaan oltu yhdessä, sehän tekee käytännössä (useimmiten naisesta) maksullisen eli hor atsun.

"Pystyy sietää" ei ole rakkautta nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi mies ei kosi, jos tietää asian olevan naiselle tärkeä ja on jo yhteiset asuntolainat ja lapset?

Jos joku asia on omalle miehelleni tärkeä, niin tottakai teen oman osuuteni asian eteen. Sama toisin päin. En osaa kuvitellakaan, että mieheni viittaisi kintaalla jollekin sellaiselle, minkä tietää minulle tärkeäksi.

Jos miehesi kynnyskysymyksiä on avioehto ja raamatussa kerrottujen pelisääntöjen noudatus kuolemaan asti, niin suostutko, oletko valmis pitämään lupauksesi ihan oikeasti kuolemaan asti kuten ne monet vanhuksetkin on, vaikka ei heidänkään yhteiselo ole läheskään aina niin ruusuista ollut?