Kosintaa (turhaan) odottavat naiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon odotellut 12 vuotta. Asiasta on puhuttu, ja ymmärrän että pari ekaa vuotta meni tutustuessa, sitten aloin opiskella jonka jälkeen taas sairastuin pidempiaikaisesti ja häät eivät ekana tullut mieleen. Sitten tulikin korona. Mies haluaa itse kosia, on kaverilleen puhunut asiasta jo aikoja sitten, ainakin silloin oli jotain suunnitellut. En itse taas halua astua hänen varpailleen, olen muutenkin arjessa vetovastuussa ja haluan että edes tässä yhdessä asiassa mies ottaa johdon.

Ja mitä taas juridiikkaan tulee, tästäkin keskustelimme kun talon ostimme. Mieheni ei ollut edes tajunnut, että jos jommallekummalle käy jotain, menee omaisuus vanhemmille ilman testamenttia. Eli ei se kosimattomuus ole aina laskelmoitua, ola ukkoni ei vaan tiennyt sen merkitystä. Kosintaa odotellessa, olen luvannut olla se passiivinen tässä joten näillä mennään

"Haluan että edes tässä yhdessä asiassa mies ottaa johdon". Jos mies on noin passiivinen, niin kosintaa saattaa joutua odottamaan aika kauan. Muutaman kerran olen myös kuullut tapauksista, joissa pitkäaikainen avovaimo on odotellut kosintaa vuosikaudet. Sitten yhtäkkiä mies haluaakin erota ja seuraavaa naista kositaan parin kuukauden seurustelun jälkeen...

Näinhän siinä tuppaa käymään. Jos mies sanoo, ettei ole varma haluaako perhettä tai naimisiin, niin se kannattaa omassa mielessään täydentää muotoon "en ole varma haluanko perhettä tai naimisiin SINUN KANSSASI" eli ei oikeasti halua.

Rakastunut ja vakavin aikein liikkeellä oleva mies ei epäröi eikä aikaile, vaan päin vastoin sellaista joutuu jopa toppuuttelemaan.

Sitten älkääpä jankatko tästä naimisiinmenosta vain heteroparien näkökulmasta, arvon inselit. Myös samansukupuoliset parit voivat kärsiä siitä, jos halut ja toiveet parisuhteessa eivät kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille."

Miksi mies haluaa naisen, joka on rahaton? Vallantunteen takia? Naisen ulkonäön takia? Millaista elämää rahattoman naisen kanssa vietetään? 

Ilmeisesti hänet nähdään vain seksikkäänä sänkykumppanina, ei oikeana elämänkumppanina. Minusta on täysin oikeus ja kohtuus, jos sellaiselle naiselle menee puolet miehen rahoista.

Ehkä mies kuvittelee, että avioliitossa nainenkin tekee osuutensa eli kerryttää yhteistä omaisuutta. Lopputulos on liian usein se, että mies maksaa kodin seiniä, nainen uusii tekstiilit joka vuosi ja kantaa vanhat roskiin.

Mitä ihmeen yhteistä omaisuutta, jos nainen on rahaton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon odotellut 12 vuotta. Asiasta on puhuttu, ja ymmärrän että pari ekaa vuotta meni tutustuessa, sitten aloin opiskella jonka jälkeen taas sairastuin pidempiaikaisesti ja häät eivät ekana tullut mieleen. Sitten tulikin korona. Mies haluaa itse kosia, on kaverilleen puhunut asiasta jo aikoja sitten, ainakin silloin oli jotain suunnitellut. En itse taas halua astua hänen varpailleen, olen muutenkin arjessa vetovastuussa ja haluan että edes tässä yhdessä asiassa mies ottaa johdon.

Ja mitä taas juridiikkaan tulee, tästäkin keskustelimme kun talon ostimme. Mieheni ei ollut edes tajunnut, että jos jommallekummalle käy jotain, menee omaisuus vanhemmille ilman testamenttia. Eli ei se kosimattomuus ole aina laskelmoitua, ola ukkoni ei vaan tiennyt sen merkitystä. Kosintaa odotellessa, olen luvannut olla se passiivinen tässä joten näillä mennään

"Haluan että edes tässä yhdessä asiassa mies ottaa johdon". Jos mies on noin passiivinen, niin kosintaa saattaa joutua odottamaan aika kauan. Muutaman kerran olen myös kuullut tapauksista, joissa pitkäaikainen avovaimo on odotellut kosintaa vuosikaudet. Sitten yhtäkkiä mies haluaakin erota ja seuraavaa naista kositaan parin kuukauden seurustelun jälkeen...

Näinhän siinä tuppaa käymään. Jos mies sanoo, ettei ole varma haluaako perhettä tai naimisiin, niin se kannattaa omassa mielessään täydentää muotoon "en ole varma haluanko perhettä tai naimisiin SINUN KANSSASI" eli ei oikeasti halua.

Rakastunut ja vakavin aikein liikkeellä oleva mies ei epäröi eikä aikaile, vaan päin vastoin sellaista joutuu jopa toppuuttelemaan.

Sitten älkääpä jankatko tästä naimisiinmenosta vain heteroparien näkökulmasta, arvon inselit. Myös samansukupuoliset parit voivat kärsiä siitä, jos halut ja toiveet parisuhteessa eivät kohtaa.

Ei ole mitään syytä puhua aiheesta jonkun marginaalisen epänormaalien pervojen näkökulmasta, muuta kuin just näiden pervojen itsensä, arvon lesbaattori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma moka, jos on suostunut perheenlisäykseen ja taloon ilman kosintaa. Minä tein miehelle selväksi, että lapsen syntyessä ollaan naimisissa. Onneksi oltiin kumpikin samaa mieltä tästä.

"Minä tein miehelle selväksi aikataulun..!!"

"Minä en suostu!!!"

"Minä sitä minä tätä!!! Minä minä minä!"

Uhkailu, kiristys, pakottaminen, itkupotkuraivarit...

On se todellinen ihme, jos miehet ei halua naimisiin. Ja ne jotka myöntyvät, kokevat olevansa vankilassa. Ei tuollaisessa ole mitään kunnioitusta, kun jyrä jyrää.

Vankilaan ei ole pakko jäädä.

Jätä jyrä taaksesi ja ole joko itseksesi tai etsi sopuisampi puoliso.

Joka tapauksessa lakkaa olemasta oman elämäsi objekti, raukkaparka jolle asioita nyt vain tapahtuu ilkeän naisen takia, ja ala oman elämäsi subjektiksi ja pääosan esittäjäksi.

Jos päätät rassukoitua, et myöskään saa valittaa. Valintoja, valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan ongelma on juuri tuo, että ei haluta sitoutua vaan jotenkin epämääräisesti roikutaan vaan parisuhteessa.

Ennen vanhaan oli paljon helpompaa, kun seurustella "sai" max. 2-3v ennen kosintaa ja kihlojen jälkeen oli selvää että naimisiin mennään n. vuoden sisällä.

Se olikin sitä aikaa, kun valtiolla ei ollut juurikaan mitään oikeutta puuttua avioliitto-instituutioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta ei ole mitää hyötyä miehen näkökulmasta. Naiselle siitä on äärettömän paljon varsinkin kun ei suostu avioehtoon niin siittä saa kivan kiristys välineen että saa miehen tekemään niin kuin itse haluaa vähän kun uhkailee erolla ja omaisuuden jaolla jonka kerryttämiseen ei itse ole osallistunut

Jospa nainen onkin se varakkaampi ja enemmän tienaava?

Harvinaista, ja tämmöinen nainen tuskin myöskään suostuisi siihen, että avioon mennään sitten yhtälailla ilman avioehtoa koska "etkö sä luota muhun" yms. paskaa..?

Kuin monesti oot kuullut, että mies oliskin vienyt puolet naisen omaisuudesta erossa?

Aivan, ei sellaista tapahdu melkein koskaan.

Kuinka monesti on kuultu, että nainen on vienyt puolet miehen omaisuudesta? Se ositus kun tehdään edelleenkin yhteisestä omaisuudesta.

Täällä tuntuu olevan oletus, että suomalaiset miehet ovat hyvinkin vaurasta porukkaa. Todellisuudessa avioliittoon mennään edelleen pääsääntöisesti siinä elämänvaiheessa, ettei kummallakaan ole mainittavaa omaisuutta. Se omaisuus on lähinnä yhteinen asunto ja naimisiin mentäessä siitäkin suurimman osan omistaa vielä pankki.

Miksi ihmeessä Tilastokeskuksen mukaan esim. 30v ikäinen mies on vauraampi kuin samanikäinen nainen, jos ei muka ole mainittavaa omaisuutta?

Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille.

Otsikoiden sijasta kannattaa lukea koko tutkimus ennen kuin perustelee sillä mitään. 30 v. ikäisten miesten ja naisten vauraus ei eroa juurikaan toisistaan. Eli miehillä ei todellakaan ole tuossa ikävaiheessa mitään mainittavaa omaisuutta.

Ja ylipäätään, miksi on aina oletus, että nainen olisi rahaton? Samassa tutkimuksessa todetaan, että naisten varallisuusero miehiin (kaikki ikäryhmät mukaan luettuina) on vain 20 % pienempi.

Otsikoiden sijaan luin tilastotietoja taulukosta ja siellähän se on ihan selkeästi osoitettu, että 30v ikäryhmässä miehillä on enemmän omaisuutta kuin naisilla, ei se fakta muuksi muutu, vaikka miten selität, että on naisillakin jotain. Varmasti on, mutta kenkiä ja merkkilaukkuja ei tilastoissa erikseen lasketa omaisuuteen. Ehkä pitäisi.

Naisten varallisuusero on huomattava, jos ottaa huomioon sen, että miehillä ja naisilla on samanlaiset mahdollisuudet omaisuuden kartuttamiseen. Miksi naiset luottavat, että mies on se, joka tuo talouteen varallisuutta?

Se kolmikymppisen miehen muutaman tonnin suurempi omaisuus tuskin on kenenkään avioliiton motiivina. Siihen päälle vielä nämä olettamasi naisten kengistä ja merkkilaukuista, niin eihän sitä eroa tule sitten juurikaan.

Tuo loppu on taas ihan jotain omaa hourailuasi, jolla ei ole mitään tekemistä tuon siteeraamasi tilaston kanssa. Naisten omaisuus on 80 % miesten omaisuudesta ja tämän eron tekee pääsääntöisesti raskauksista johtuvat katkokset työurassa. Enemminkin voisi kysyä miksi miehet edelleen olettavat naisten kustantavan yhteiset lapset omien tulojensa menetyksillä?

Tilastokeskus ei erottele miesten ja naisten omaisuutta perhemuodon mukaisesti, joten en ymmärrä, miksi tuot lasten hankkimisen tähän mukaan.

Ensinnäkin työnantaja maksaa suurimmalle osalle palkan 3 kk äitiysvapaan  ajan, vaikka nainen ei olisi töissä - miehen pitäisi lisäksi maksaa tästäkin jokin korvaus? Sen jälkeen Kela maksaa kotivanhemmalle korvausta kotonaolosta (ja vero% pienenee), joten edelleen oletat, että puolison pitää lisäksi maksaa palkan verran? Hoitovapaa  naisen oma valinta, kun lasta ei henno viedä hoitoon ja kotona on mukavaa, joten taas halutaan miestä maksamaan naisen valintaa.

Nykynaisilla on enää yksi ainoa raskauden aiheuttama katkos työurassaan, mutta jostain syystä se pitää korvata moneen kertaan työnantaja, puolison ja Kelan toimesta. Minä kutsun tätä ahneudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä, miksi mies ei kosi, jos tietää asian olevan naiselle tärkeä ja on jo yhteiset asuntolainat ja lapset?

Jos joku asia on omalle miehelleni tärkeä, niin tottakai teen oman osuuteni asian eteen. Sama toisin päin. En osaa kuvitellakaan, että mieheni viittaisi kintaalla jollekin sellaiselle, minkä tietää minulle tärkeäksi.

No kyllä se pitää olla myös itselle tärkeää eikä vain mielistellä toisen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:

Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.

Olen samaa mieltä. Miehen kanssa oltu nyt 29 vuotta yhdessä, ei ole tullut kosintaa, joten ei se ole tosissaan eikä välttämättä halua olla kanssani. Outo juttu, että ei ole heivannut pois elämästään, sehän omistaa yksinään tämän kodiksi kutsumani talon (ja minä vastaavasti pari sijoituskämppää, joihin voisin muuttaa).

Toisaalta jos sinulla olisi tilanne etteivät miehen sukulaiset pidä sinusta yhtään ja miehesi ei ole terveydenhuollon rekisteriin merkinnyt sinua lähimmäksi omaisekseen erillisellä ilmoituksella niin sillä kertaa kun miehesi saisi sairaskohtauksen, joutuisi onnettomuuteen tms. sinut voidaan kylmästi blokata miehen elämästä kokonaan pois etkä pääse edes katsomaan miestäsi sairaalaan jos miehen suku sen kieltää ja tilanteessa jos olisi niin vakavasti sairastunut/loukkaantunut, sinulta ei kysytä mitään eikä infota mitään miehen voinnista ja jatkohoidosta. Tai jos mies kuolee, sinulla ei ole mitään määräysvaltaa edes siihen mihin mies haudataan ja sinulta voidaan kieltää pääsy hautajaisiin.

Näin se juridiikan mukaan menee, edes avopuoliso ei ole automaattisesti lähiomainen joten naimisiinmeno on tässäkin kohtaa pieni vaiva ongelmien poissulkemiseksi tilanteessa missä ei olisi hyväksytty miehen suvun puolelta.

Näinpä. Oikeastaan häät ja itse naimisissa olo ovat kaksi niin eri asiaa ettei niitä pitäisi edes sotkea keskenään.

Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, joka vaikuttaa kahden ihmisen välillä kaikkeen mahdolliseen; omaisuuden jakautuminen on vain pieni osa siitä, vaikkakin mediaseksikkäin.

Minä halusin naimisiin ja yhteisen sukunimen nimenomaan siksi, että statukseni suhteessa puolisooni olisi aina ja kaikkialla (myös ulkomailla huom!) harvinaisen selvä. Monikaan ei tule edes ajatelleeksi sitä, miten s-nan vaikeaksi edellisessä viestissä kuvatun lainen tilanne menee, jos puoliso joutuukin tiedottomaan tilaan ulkomailla. Siellä kuulkaa avovaimo vertautuu keheen tahansa ohikulkevaan naiseen, jolla ei miehen terveydentilaan eikä hoitoon ole sanaa sanottavana.

En ole koskaan ollut mikään romantikko, vaan päin vastoin avioituminen ja yhteinen sukunimi olivat minulle ääripragmaattisia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta ei ole mitää hyötyä miehen näkökulmasta. Naiselle siitä on äärettömän paljon varsinkin kun ei suostu avioehtoon niin siittä saa kivan kiristys välineen että saa miehen tekemään niin kuin itse haluaa vähän kun uhkailee erolla ja omaisuuden jaolla jonka kerryttämiseen ei itse ole osallistunut

Jospa nainen onkin se varakkaampi ja enemmän tienaava?

Harvinaista, ja tämmöinen nainen tuskin myöskään suostuisi siihen, että avioon mennään sitten yhtälailla ilman avioehtoa koska "etkö sä luota muhun" yms. paskaa..?

Kuin monesti oot kuullut, että mies oliskin vienyt puolet naisen omaisuudesta erossa?

Aivan, ei sellaista tapahdu melkein koskaan.

Kuinka monesti on kuultu, että nainen on vienyt puolet miehen omaisuudesta? Se ositus kun tehdään edelleenkin yhteisestä omaisuudesta.

Täällä tuntuu olevan oletus, että suomalaiset miehet ovat hyvinkin vaurasta porukkaa. Todellisuudessa avioliittoon mennään edelleen pääsääntöisesti siinä elämänvaiheessa, ettei kummallakaan ole mainittavaa omaisuutta. Se omaisuus on lähinnä yhteinen asunto ja naimisiin mentäessä siitäkin suurimman osan omistaa vielä pankki.

Miksi ihmeessä Tilastokeskuksen mukaan esim. 30v ikäinen mies on vauraampi kuin samanikäinen nainen, jos ei muka ole mainittavaa omaisuutta?

Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille.

Otsikoiden sijasta kannattaa lukea koko tutkimus ennen kuin perustelee sillä mitään. 30 v. ikäisten miesten ja naisten vauraus ei eroa juurikaan toisistaan. Eli miehillä ei todellakaan ole tuossa ikävaiheessa mitään mainittavaa omaisuutta.

Ja ylipäätään, miksi on aina oletus, että nainen olisi rahaton? Samassa tutkimuksessa todetaan, että naisten varallisuusero miehiin (kaikki ikäryhmät mukaan luettuina) on vain 20 % pienempi.

Otsikoiden sijaan luin tilastotietoja taulukosta ja siellähän se on ihan selkeästi osoitettu, että 30v ikäryhmässä miehillä on enemmän omaisuutta kuin naisilla, ei se fakta muuksi muutu, vaikka miten selität, että on naisillakin jotain. Varmasti on, mutta kenkiä ja merkkilaukkuja ei tilastoissa erikseen lasketa omaisuuteen. Ehkä pitäisi.

Naisten varallisuusero on huomattava, jos ottaa huomioon sen, että miehillä ja naisilla on samanlaiset mahdollisuudet omaisuuden kartuttamiseen. Miksi naiset luottavat, että mies on se, joka tuo talouteen varallisuutta?

Se kolmikymppisen miehen muutaman tonnin suurempi omaisuus tuskin on kenenkään avioliiton motiivina. Siihen päälle vielä nämä olettamasi naisten kengistä ja merkkilaukuista, niin eihän sitä eroa tule sitten juurikaan.

Tuo loppu on taas ihan jotain omaa hourailuasi, jolla ei ole mitään tekemistä tuon siteeraamasi tilaston kanssa. Naisten omaisuus on 80 % miesten omaisuudesta ja tämän eron tekee pääsääntöisesti raskauksista johtuvat katkokset työurassa. Enemminkin voisi kysyä miksi miehet edelleen olettavat naisten kustantavan yhteiset lapset omien tulojensa menetyksillä?

Tilastokeskus ei erottele miesten ja naisten omaisuutta perhemuodon mukaisesti, joten en ymmärrä, miksi tuot lasten hankkimisen tähän mukaan.

Ensinnäkin työnantaja maksaa suurimmalle osalle palkan 3 kk äitiysvapaan  ajan, vaikka nainen ei olisi töissä - miehen pitäisi lisäksi maksaa tästäkin jokin korvaus? Sen jälkeen Kela maksaa kotivanhemmalle korvausta kotonaolosta (ja vero% pienenee), joten edelleen oletat, että puolison pitää lisäksi maksaa palkan verran? Hoitovapaa  naisen oma valinta, kun lasta ei henno viedä hoitoon ja kotona on mukavaa, joten taas halutaan miestä maksamaan naisen valintaa.

Nykynaisilla on enää yksi ainoa raskauden aiheuttama katkos työurassaan, mutta jostain syystä se pitää korvata moneen kertaan työnantaja, puolison ja Kelan toimesta. Minä kutsun tätä ahneudeksi.

Kutsu miksi haluat, minulla on sinulle siihenkin ratkaisu: Älä tee lapsia niin ongelma on kohdallasi ratkaisu 😌

Palstamiesten on parempi pysytellä ihan vaan sinkkuina. Ei kulu heidän rahansa sitten perheen perustamiseen kun se vaikuttaa olevan heille tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jäisi 10 vuodeksi parisuhteeseen, jota toinen ei halua virallistaa. Avioliitossa on kyse myös omaisuuden turvaamisesta esim. kuolintapauksen varalta.

No mikset halua virallistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille."

Miksi mies haluaa naisen, joka on rahaton? Vallantunteen takia? Naisen ulkonäön takia? Millaista elämää rahattoman naisen kanssa vietetään? 

Ilmeisesti hänet nähdään vain seksikkäänä sänkykumppanina, ei oikeana elämänkumppanina. Minusta on täysin oikeus ja kohtuus, jos sellaiselle naiselle menee puolet miehen rahoista.

Mies on rakkaudessaan aika paljon pyyteettömämpi sukupuoli kuin nainen, miehelle on useimmiten yhdentekevää onko naisella omaisuutta vai ei, se on sivuseikka, tärkeintä on, että naisen seuraa pystyy sietää.

Minusta on kohtuutonta, että kumpikaan olisi oikeutettu toisen omaisuuteen puhtaasti siksi että ollaan oltu yhdessä, sehän tekee käytännössä (useimmiten naisesta) maksullisen eli hor atsun.

Ei kovin pyyteettömiltä nämä palsta miehet kuulosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta ei ole mitää hyötyä miehen näkökulmasta. Naiselle siitä on äärettömän paljon varsinkin kun ei suostu avioehtoon niin siittä saa kivan kiristys välineen että saa miehen tekemään niin kuin itse haluaa vähän kun uhkailee erolla ja omaisuuden jaolla jonka kerryttämiseen ei itse ole osallistunut

Jospa nainen onkin se varakkaampi ja enemmän tienaava?

Harvinaista, ja tämmöinen nainen tuskin myöskään suostuisi siihen, että avioon mennään sitten yhtälailla ilman avioehtoa koska "etkö sä luota muhun" yms. paskaa..?

Kuin monesti oot kuullut, että mies oliskin vienyt puolet naisen omaisuudesta erossa?

Aivan, ei sellaista tapahdu melkein koskaan.

Kuinka monesti on kuultu, että nainen on vienyt puolet miehen omaisuudesta? Se ositus kun tehdään edelleenkin yhteisestä omaisuudesta.

Täällä tuntuu olevan oletus, että suomalaiset miehet ovat hyvinkin vaurasta porukkaa. Todellisuudessa avioliittoon mennään edelleen pääsääntöisesti siinä elämänvaiheessa, ettei kummallakaan ole mainittavaa omaisuutta. Se omaisuus on lähinnä yhteinen asunto ja naimisiin mentäessä siitäkin suurimman osan omistaa vielä pankki.

Miksi ihmeessä Tilastokeskuksen mukaan esim. 30v ikäinen mies on vauraampi kuin samanikäinen nainen, jos ei muka ole mainittavaa omaisuutta?

Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille.

Otsikoiden sijasta kannattaa lukea koko tutkimus ennen kuin perustelee sillä mitään. 30 v. ikäisten miesten ja naisten vauraus ei eroa juurikaan toisistaan. Eli miehillä ei todellakaan ole tuossa ikävaiheessa mitään mainittavaa omaisuutta.

Ja ylipäätään, miksi on aina oletus, että nainen olisi rahaton? Samassa tutkimuksessa todetaan, että naisten varallisuusero miehiin (kaikki ikäryhmät mukaan luettuina) on vain 20 % pienempi.

Otsikoiden sijaan luin tilastotietoja taulukosta ja siellähän se on ihan selkeästi osoitettu, että 30v ikäryhmässä miehillä on enemmän omaisuutta kuin naisilla, ei se fakta muuksi muutu, vaikka miten selität, että on naisillakin jotain. Varmasti on, mutta kenkiä ja merkkilaukkuja ei tilastoissa erikseen lasketa omaisuuteen. Ehkä pitäisi.

Naisten varallisuusero on huomattava, jos ottaa huomioon sen, että miehillä ja naisilla on samanlaiset mahdollisuudet omaisuuden kartuttamiseen. Miksi naiset luottavat, että mies on se, joka tuo talouteen varallisuutta?

Se kolmikymppisen miehen muutaman tonnin suurempi omaisuus tuskin on kenenkään avioliiton motiivina. Siihen päälle vielä nämä olettamasi naisten kengistä ja merkkilaukuista, niin eihän sitä eroa tule sitten juurikaan.

Tuo loppu on taas ihan jotain omaa hourailuasi, jolla ei ole mitään tekemistä tuon siteeraamasi tilaston kanssa. Naisten omaisuus on 80 % miesten omaisuudesta ja tämän eron tekee pääsääntöisesti raskauksista johtuvat katkokset työurassa. Enemminkin voisi kysyä miksi miehet edelleen olettavat naisten kustantavan yhteiset lapset omien tulojensa menetyksillä?

Tilastokeskus ei erottele miesten ja naisten omaisuutta perhemuodon mukaisesti, joten en ymmärrä, miksi tuot lasten hankkimisen tähän mukaan.

Ensinnäkin työnantaja maksaa suurimmalle osalle palkan 3 kk äitiysvapaan  ajan, vaikka nainen ei olisi töissä - miehen pitäisi lisäksi maksaa tästäkin jokin korvaus? Sen jälkeen Kela maksaa kotivanhemmalle korvausta kotonaolosta (ja vero% pienenee), joten edelleen oletat, että puolison pitää lisäksi maksaa palkan verran? Hoitovapaa  naisen oma valinta, kun lasta ei henno viedä hoitoon ja kotona on mukavaa, joten taas halutaan miestä maksamaan naisen valintaa.

Nykynaisilla on enää yksi ainoa raskauden aiheuttama katkos työurassaan, mutta jostain syystä se pitää korvata moneen kertaan työnantaja, puolison ja Kelan toimesta. Minä kutsun tätä ahneudeksi.

Toistan vielä kerran että näkemyksesi miehistä on todella kapea. Hoitovapaa voi ihan yhtä hyvin olla myös yhteinen valinta, oma mieheni kannustaa minua jopa jäämään kolmeksi vuodeksi kotiin lasten kanssa, olen ollut tähän mennessä noin 2 vuotta per lapsi, ja mies siitä myös osan, mutta huomattavasti enemmän tienaavana toki huomattavasti pienemmän osan.

Raskaus ei myöskään ole kaikille ihan niin yksinkertainen juttu, vaan vaikkapa minä olen ollut sairauslomalla kaikissa raskauksissani ihan sieltä alusta aina äitiysloman alkuun asti. Siinä ehtii jo tippua Kelan päivärahoille. Ja koska Kelan äitiysrahat lasketaan nykyään myös edeltävien 12kk mukaan, pitkä sairausloma laskee jatkossa myös saamaani tukea reippaasti. Kaikki työnantajat eivät myöskään maksa palkkaa 3kk ajalta.

Mutta, meillä on näistä huolimatta lapsia, koska varamme ja tulomme ovat yhteisiä ja puhallamme myös taloudellisesti yhteen hiileen. Jos näin ei olisi, ei minulla olisi varaa tehdä useampia lapsia miehelleni.

Luulen kuitenkin että suurin osa myös miehistä ymmärtää että rahaa ei saa mukaan kuollessaan ja jos on perhettä halunnut niin lapset on se ensisijainen kohde mihin sitä rahaa on tarkoitus sijoittaa.

Avioliiton ensimmäisenä puheeksi ottava on se kosija. Eli yleensä nainen. Ei ole mitään ”kosintaan painostusta” olemassakaan, koska sana kosinta tarkoittaa sitä, että ilmaiseen halunsa mennä naimisiin.

Mua ihmetyttää lähipiirissä kun nyt useamman naisen olen kuullut jankuttavan naimisiinmenosta miehensä kuullen, sellaista painostukseksi laskettavaa natinaa, sitten myöhemmin kuitenkin sanoivat että se oli mies joka kosi (?) :D

Sellainen amerikkalainen kosinta on absurdia, kun nainen vain odottaa että mies on valmis. Hän itse on kyllä jo valmis, hänellä on päätös ollut jo jonkin aikaa, odottaa vaan että mies ottaisi puheeksi. Sitten voi heti vastata kosintaan yhdellä sanalla kun koko ajatusprosessin on jo tehnyt hyvällä ajalla yksinään valmiiksi.

En tunne yhtäkään naista omasta ikäluokasta, jota mies olisi alunperin kosinut. Nainen on aina vongannut. Miksi pidetään yllä myyttiä miesten kosinnasta. Parempi olisi hyväksyä tosiasiat.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään naista omasta ikäluokasta, jota mies olisi alunperin kosinut. Nainen on aina vongannut. Miksi pidetään yllä myyttiä miesten kosinnasta. Parempi olisi hyväksyä tosiasiat.

Joku naispuolinen (oma äiti jos ei tyttis) siihen miestä usein painostaa.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...

Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”

Tuossahan nainen on jo kosinut :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille."

Miksi mies haluaa naisen, joka on rahaton? Vallantunteen takia? Naisen ulkonäön takia? Millaista elämää rahattoman naisen kanssa vietetään? 

Ilmeisesti hänet nähdään vain seksikkäänä sänkykumppanina, ei oikeana elämänkumppanina. Minusta on täysin oikeus ja kohtuus, jos sellaiselle naiselle menee puolet miehen rahoista.

Mies on rakkaudessaan aika paljon pyyteettömämpi sukupuoli kuin nainen, miehelle on useimmiten yhdentekevää onko naisella omaisuutta vai ei, se on sivuseikka, tärkeintä on, että naisen seuraa pystyy sietää.

Minusta on kohtuutonta, että kumpikaan olisi oikeutettu toisen omaisuuteen puhtaasti siksi että ollaan oltu yhdessä, sehän tekee käytännössä (useimmiten naisesta) maksullisen eli hor atsun.

Ei kovin pyyteettömiltä nämä palsta miehet kuulosta.

Se on totuus, huolimatta siitä miltä asia sun korvaasi kuulostaa.

Jos asia olisi toisin, niin tämähän näkyisi huomattavasti tasaisempina käyrinä muunmuassa erotilastoissa kuin myös siinä, miten paljon varallisuuseroista huolimatta mennään naimisiin, nythän kuvio on pitkälti se, että äveriäs nainen harvoin menee naimisiin itseään köyhemmän miehen kanssa, kun taasen äveriäs mies menee useimmiten naimisiin itseään köyhemmän naisen kanssa.