Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kosintaa (turhaan) odottavat naiset
10.07.2022 |
Kuuntelin erästä podcastia, jossa pari kolmekymppistä naista valitteli, miten miehensä eivät ole heitä kosineet. Sanoivat, että jos miehet kuuntelevat podcastia, niin vink vink kannattaisi kosia. Kumpikin nainen on siis jo vuosia ollut yhdessä avopuolisonsa kanssa, toinen peräti kymmenen vuotta. Kummallakin naisella oli miehensä kanssa lapsi ja yhteinen asunto. Naimisiin eivät kuitenkaan ole päässeet, kun miehet eivät ole kosineet.
Mä en käsitä näitä naisia, jotka mankuvat kosinnan perään. Miksi eivät itse kosi miestään, jos kerta naimisiin meneminen on heille niin tärkeää? Ihan yhtä lailla nainen voi kosia. Ja toisekseen, jos haluaa ehdottomasti naimisiin, niin miksi ensin on hankittu se omistusasunto ja lapsi? Eikö olisi kannattanut sanoa miehelle, että sitten katsotaan omistusasuntoa ja lasta, kun on sormus sormessa?
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:
Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.
Olet ihan oikeassa, aikuisena naimisiinmenon välttely pitkän yhdessäolon jälkeen on punainen lippu kelle tahansa ja kertoo että suhteessa eletään ns. jalka kytkimellä eli valmiina kaasuttamaan pois sillä sekunnilla kun löytyy uusi, kiinnostava kumppani. Avioliittoon meno vaikeuttaisi temppua merkittävästi, siksi sitä vältellään. Toki nainen voi itsekin ottaa esille halun mennä naimisiin eikä odottaa vain miehen kosimista.
Sitä en ymmärrä kuka ihme ostaa yhteisen asunnon ja hankkii lapsen ilman naimisiinmenoa. Eikö tuo vaikeuta jo ihan käytännön asioita esim. virastoissa asioidessa toisen puolesta tai lapsen asioita hoitaessa? Entä jos toinen kuolee yllättäen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut asia, joka avioliitosta hyötyy on se, että leski ei maksa perintöveroa kuolinpesästä, kun toinen kuolee. Lisäksi leskeneläke, jota ollaan lyhennetty ja varmaan poistetaan kokonaan. Tällöin avioliitto piti solmia alle 50-vuotiaana. Lasten oikeudet eivät muutu avo- tai avioliitossa, rintaperillinen joka tapauksessa perii. Avioliitolla turvataan toisen osapuolen oikeuksia avioerossa ja kuoleman yhteydessä.
Eli tarkkaan kannattaa miettiä, että kuinka todennäköistä on, että avioliitto päättyy toisen osapuolen kuolemaan vai onko avioero todennäköisempi.
Lisäksi on syytä miettiä oman rikastumisen mahdollisuus. Jos se on todennäköistä niin avioliittoa ei kannata tehdä, jos avioero on todennäköinen.
Avioliitto on siis taloudellinen ja juridinen päätös, ei liity rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuntuu, että tässä on yritetty tehdä sisältöä ohjelmaan oman kokemuksen kautta, joka ei pidä edes paikkaansa. Vaikea kuvitella, että tuollaisella alalla olevat naiset eivät saisi suutaan auki, etenkin kun siitä vielä ohjelmassaan puhuvat.
Metsään meni, kuten tämänkin ketjun vastauksista huomaa. Harvalla naisella on samaistumispintaa tähän. Miehen yllättävä kosinta ei ole enää tätä päivää, vaan avioliitto on yksi asia mikä keskustellaan yhdessä. Lisäksi yhä useammat eivät edes halua avioliittoon, koska eivät näe sen tuovan valmiiksi vakinaistuneeseen suhteeseen mitään lisäarvoa.
Ei tietenkään se tuo suhteeseen mitään lisäarvoa, sehän on juridinen sopimus! Vaikka toki avioliittoon mennään rakkaudesta ja halusta sitoutua toisiinsa, niin pitäisi silti pitää mielessä että avioliitto on ennen kaikkea puolison ja perheen turvaksi.
Häät ovat sitten aivan oma kuvionsa, eikä niitä pitäisi ollenkaan sotkea tähän avioliittokeskusteluun.
Kun sen juridisen sopimuksen voi hoitaa ilman avioliittoakin.
Niin toki, mutta ihan kaikkea ei. Leskeneläke jää saamatta, sitä ei voi sopia. Ja avioliitto on helpoin tapa tehdä ne sopimukset kerralla.
Leskeneläkettä voi saada myös avoliitossa, enkä näe sopimusten määrässä mitään eroa avioliitto + avioehto vs. avoliitto ja juridinen sopimus.
Avoliitossa tarvitset testamentit kuoleman varalta, sopimukset eron varalta, mahdollisten lasten varalta, sopimuksen lähiomaisuudesta hoitolinjausten varalta eli jos joutuu tekemään päätöksiä tai edes haluaa tietoja jos toinen joutuu sairaalaan... Mitä vielä?
Avioliitossa riittää se naimisiinmeno noihin kaikkiin. Avioehtoakaan harva tarvitsee.
Otetaan nyt heti eka kohta. Mihin tarvitsen testamenttia, kun haluan, että omaisuuteni menee sukulaisilleni? Ei avopuolisolleni. Toki olen tehnyt testamentin, jolla suljetaan perillisten puolisoiden avio-oikeus pois. Pikemminkin avioliitossa testamentti olisi erittäin tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitosta ei ole mitää hyötyä miehen näkökulmasta. Naiselle siitä on äärettömän paljon varsinkin kun ei suostu avioehtoon niin siittä saa kivan kiristys välineen että saa miehen tekemään niin kuin itse haluaa vähän kun uhkailee erolla ja omaisuuden jaolla jonka kerryttämiseen ei itse ole osallistunut
Jospa nainen onkin se varakkaampi ja enemmän tienaava?
Harvinaista, ja tämmöinen nainen tuskin myöskään suostuisi siihen, että avioon mennään sitten yhtälailla ilman avioehtoa koska "etkö sä luota muhun" yms. paskaa..?
Kuin monesti oot kuullut, että mies oliskin vienyt puolet naisen omaisuudesta erossa?
Aivan, ei sellaista tapahdu melkein koskaan.
Kuinka monesti on kuultu, että nainen on vienyt puolet miehen omaisuudesta? Se ositus kun tehdään edelleenkin yhteisestä omaisuudesta.
Täällä tuntuu olevan oletus, että suomalaiset miehet ovat hyvinkin vaurasta porukkaa. Todellisuudessa avioliittoon mennään edelleen pääsääntöisesti siinä elämänvaiheessa, ettei kummallakaan ole mainittavaa omaisuutta. Se omaisuus on lähinnä yhteinen asunto ja naimisiin mentäessä siitäkin suurimman osan omistaa vielä pankki.
Miksi ihmeessä Tilastokeskuksen mukaan esim. 30v ikäinen mies on vauraampi kuin samanikäinen nainen, jos ei muka ole mainittavaa omaisuutta?
Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille.
Otsikoiden sijasta kannattaa lukea koko tutkimus ennen kuin perustelee sillä mitään. 30 v. ikäisten miesten ja naisten vauraus ei eroa juurikaan toisistaan. Eli miehillä ei todellakaan ole tuossa ikävaiheessa mitään mainittavaa omaisuutta.
Ja ylipäätään, miksi on aina oletus, että nainen olisi rahaton? Samassa tutkimuksessa todetaan, että naisten varallisuusero miehiin (kaikki ikäryhmät mukaan luettuina) on vain 20 % pienempi.
Otsikoiden sijaan luin tilastotietoja taulukosta ja siellähän se on ihan selkeästi osoitettu, että 30v ikäryhmässä miehillä on enemmän omaisuutta kuin naisilla, ei se fakta muuksi muutu, vaikka miten selität, että on naisillakin jotain. Varmasti on, mutta kenkiä ja merkkilaukkuja ei tilastoissa erikseen lasketa omaisuuteen. Ehkä pitäisi.
Naisten varallisuusero on huomattava, jos ottaa huomioon sen, että miehillä ja naisilla on samanlaiset mahdollisuudet omaisuuden kartuttamiseen. Miksi naiset luottavat, että mies on se, joka tuo talouteen varallisuutta?
Se kolmikymppisen miehen muutaman tonnin suurempi omaisuus tuskin on kenenkään avioliiton motiivina. Siihen päälle vielä nämä olettamasi naisten kengistä ja merkkilaukuista, niin eihän sitä eroa tule sitten juurikaan.
Tuo loppu on taas ihan jotain omaa hourailuasi, jolla ei ole mitään tekemistä tuon siteeraamasi tilaston kanssa. Naisten omaisuus on 80 % miesten omaisuudesta ja tämän eron tekee pääsääntöisesti raskauksista johtuvat katkokset työurassa. Enemminkin voisi kysyä miksi miehet edelleen olettavat naisten kustantavan yhteiset lapset omien tulojensa menetyksillä?
Tilastokeskus ei erottele miesten ja naisten omaisuutta perhemuodon mukaisesti, joten en ymmärrä, miksi tuot lasten hankkimisen tähän mukaan.
Ensinnäkin työnantaja maksaa suurimmalle osalle palkan 3 kk äitiysvapaan ajan, vaikka nainen ei olisi töissä - miehen pitäisi lisäksi maksaa tästäkin jokin korvaus? Sen jälkeen Kela maksaa kotivanhemmalle korvausta kotonaolosta (ja vero% pienenee), joten edelleen oletat, että puolison pitää lisäksi maksaa palkan verran? Hoitovapaa naisen oma valinta, kun lasta ei henno viedä hoitoon ja kotona on mukavaa, joten taas halutaan miestä maksamaan naisen valintaa.
Nykynaisilla on enää yksi ainoa raskauden aiheuttama katkos työurassaan, mutta jostain syystä se pitää korvata moneen kertaan työnantaja, puolison ja Kelan toimesta. Minä kutsun tätä ahneudeksi.
Toistan vielä kerran että näkemyksesi miehistä on todella kapea. Hoitovapaa voi ihan yhtä hyvin olla myös yhteinen valinta, oma mieheni kannustaa minua jopa jäämään kolmeksi vuodeksi kotiin lasten kanssa, olen ollut tähän mennessä noin 2 vuotta per lapsi, ja mies siitä myös osan, mutta huomattavasti enemmän tienaavana toki huomattavasti pienemmän osan.
Raskaus ei myöskään ole kaikille ihan niin yksinkertainen juttu, vaan vaikkapa minä olen ollut sairauslomalla kaikissa raskauksissani ihan sieltä alusta aina äitiysloman alkuun asti. Siinä ehtii jo tippua Kelan päivärahoille. Ja koska Kelan äitiysrahat lasketaan nykyään myös edeltävien 12kk mukaan, pitkä sairausloma laskee jatkossa myös saamaani tukea reippaasti. Kaikki työnantajat eivät myöskään maksa palkkaa 3kk ajalta.
Mutta, meillä on näistä huolimatta lapsia, koska varamme ja tulomme ovat yhteisiä ja puhallamme myös taloudellisesti yhteen hiileen. Jos näin ei olisi, ei minulla olisi varaa tehdä useampia lapsia miehelleni.
Luulen kuitenkin että suurin osa myös miehistä ymmärtää että rahaa ei saa mukaan kuollessaan ja jos on perhettä halunnut niin lapset on se ensisijainen kohde mihin sitä rahaa on tarkoitus sijoittaa.
Minä taas toistan edelleen saman asian eli naisten olisi jo korkea aika oppia kantamaan vastuuta itsestään, jos jatkuvasti vedotaan tasa-arvoon ja tasapuolisuuteen. Toki hoitovapaa voi olla yhteinen päätös, mutta jos samalla ei ole sovittu, että mies maksaa naisen kaikki kulut, niin eipä niitä sitten ole sopivaa jälkikäteen ryhtyä nyhtämään. Eli jos sovit yhdestä asiasta, niin sovi sitten koko paketista ja jos mies maksaa mukisematta, niin mikäpä siinä. Muussa tapauksessa mieti, mitä sovittiin.
Mitä ihmeen jälkikäteen nyhtämään? Yhteinen sopimushan se varsinkin nykyään on. Toinen kompensoi yhteisten lasten kotona hoitamisesta johtuvia tulonmenetyksiä toiselle. Tästä syystä esimerkiksi avioehtosopimusta muutetaan huomioimaan tämä seikka kun niitä lapsia tulee.
Jos viittaat tuolla nyhtämisellä elatusmaksuihin, niin tottakai se joka ei kanna vastuuta yhteisistä lapsista, korvaa edes jotain rahallisesti lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille."
Miksi mies haluaa naisen, joka on rahaton? Vallantunteen takia? Naisen ulkonäön takia? Millaista elämää rahattoman naisen kanssa vietetään?
Ilmeisesti hänet nähdään vain seksikkäänä sänkykumppanina, ei oikeana elämänkumppanina. Minusta on täysin oikeus ja kohtuus, jos sellaiselle naiselle menee puolet miehen rahoista.
Ehkä mies kuvittelee, että avioliitossa nainenkin tekee osuutensa eli kerryttää yhteistä omaisuutta. Lopputulos on liian usein se, että mies maksaa kodin seiniä, nainen uusii tekstiilit joka vuosi ja kantaa vanhat roskiin.
Kannattaisiko miehenkin kiinnittää vähän enemmän huomiota siihen omaan parinvalintaansa. Jos huomaa jossain vaiheessa harmittelevansa sitä, että nainen käyttää rahansa sisustamiseen, niin eikö tällaista asiaa olisi saanut toisesta selville esimerkiksi jo seurusteluaikana? On täysin typerää ja järjenvastaista mennä naimisiin ihmisen kanssa, jonka toivoisi oikeasti olevan toisenlainen esim. rahankäyttötottumusten osalta.
Tässä on ero miesten ja naisten välillä. Nainen on ronkeli, mies ottaa kenet vain saa patjakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljen naisystävä ihmetteli, miksi mies ei kosi. Veli sanoi, että hän kosii samantien, kun kumpikin laittaa yhteiselle tilille 30 000 e ja molemmilla on käyttöoikeus siihen tiliin. Naisystävän ilmoitti, ettei hänellä ole tuollaista summaa eikä ikinä antaisi miehelle oikeutta ilman molempien lupaa käyttää tilin rahoja.
Veli vastasi, että juuri siksi hän ei kosi.
Tästä herää vain kysymys, miksi kumpikaan on tässä suhtessa kun tulevaisuudennäkymät on erit.
Näin 70-luvulla naimisiin menneenä koko kosinta-keskustelu on aivan absurdi. Naimisiin mennään, kun on yhdessä tultu siihen tulokseen, että tässä on rakas ihminen, jonka kanssa haluan elää yhdessä. Amerikkalainen kosintarituaali, puhumattakaan morsiamen käden pyytämisestä hänen isältään, ei sovi suomalaiseen tasa-arvoon. Harvoin täällä morsiamen isä maksaa tyttärensä häät!
Avioliiton solmiminen ei voi olla kysymys jomman kumman puolison valta-aseman pönkittämisestä, jota kosinta on. Avioliitossa eletään yhdessä ja halutaan puolisolle hyvää. Samalla kumpikin elää onnellisena. As simple as that!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...
Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”
Tuossahan nainen on jo kosinut :DD
Kosinta on kysymys. Jos vain kertoo että haluaa naimisiin, ei se mielestäni ole kosinta. En ainakaan olisi ajatellut sitä kosinnaksi jos mieheni olisi vain sanonut että hän haluaa naimisiin, eikä nimenomaan kysynyt että haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin.
Mitä merkitystä sana-asettelulla on? Jos toinen on ilmaissut haluavansa naimisiin, ei siinä ole enää mitään epäselvää.
Eri asia jos on pakko juuri miehen olla kosija, kuten tytöt on lastenohjelmilla aivopesty kuin robotit.
Kosija on lähes aina nainen, huolimatta siitä kuka painostettuna esittelee asian kysymysmuodossa.
Minä kerroin jo tapailun alussa miehelle hyvin suoraan että minulle on tärkeää että suhde johtaa avioliittoon, enkä odottele kosintaa vuosikausia, miehen tehtävä on kosia, ja avioehtoja en allekirjoita. Täten miehellä oli vielä loistavasti aikaa lopettaa tapailu heti alkuunsa, jos nämä speksit ei hänelle olisi käyneet.
En silti tuolla hetkellä olisi ollut valmis menemään samantien hänen kanssaan naimisiin, joten en koe että se olisi ollut kosinta.
Miten niin?
Särähtäisi kyllä korvaan tuollainen natsisaarna heti kättelyssä. "Miehen tehtävä on sitten kosia, naisen tehtävä on tiskata."
Niin tämä oli siis oma mielipiteeni asiasta että on miehen tehtävä kosia. Kaikki eivät varmasti ole samaa mieltä, ja jos tapailukumppanini ei olisi ollut samaa mieltä, olisi suhde tietysti loppunut alkuunsa koska ilmaisin selkeästi omat ajatukseni asiasta. Edellisestä suhteesta viisastuneena nimittäin. Siitä lähdin viiden vuoden odottelun jälkeen, ja kosinta tulikin kun ilmoitin lähteväni, se vain oli jo liian myöhäistä. Joten siksi ilmoitin seuraavalla kerralla jo alkuunsa etten odottele vuosia kosintaa, enkä myöskään kosi itse.
Niin koska se on sinun mielipiteesi, niin kysyin sinulta. Miksi asiaa pitää ehdottaa jonkun toisen eikä sen joka naimisiin haluaa? Siihen varmaan osaat vastata.
Minusta on outoa, että odotetaan jotain kosintaa, mutta ei puhuta mitään yhteisestä tulevaisuudesta. Luulisi nyt yhdessä keskustelevan ollaanko menossa naimisiin vai eikö olla ja mitän tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:
Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.
Olen samaa mieltä. Miehen kanssa oltu nyt 29 vuotta yhdessä, ei ole tullut kosintaa, joten ei se ole tosissaan eikä välttämättä halua olla kanssani. Outo juttu, että ei ole heivannut pois elämästään, sehän omistaa yksinään tämän kodiksi kutsumani talon (ja minä vastaavasti pari sijoituskämppää, joihin voisin muuttaa).
Toisaalta jos sinulla olisi tilanne etteivät miehen sukulaiset pidä sinusta yhtään ja miehesi ei ole terveydenhuollon rekisteriin merkinnyt sinua lähimmäksi omaisekseen erillisellä ilmoituksella niin sillä kertaa kun miehesi saisi sairaskohtauksen, joutuisi onnettomuuteen tms. sinut voidaan kylmästi blokata miehen elämästä kokonaan pois etkä pääse edes katsomaan miestäsi sairaalaan jos miehen suku sen kieltää ja tilanteessa jos olisi niin vakavasti sairastunut/loukkaantunut, sinulta ei kysytä mitään eikä infota mitään miehen voinnista ja jatkohoidosta. Tai jos mies kuolee, sinulla ei ole mitään määräysvaltaa edes siihen mihin mies haudataan ja sinulta voidaan kieltää pääsy hautajaisiin.
Näin se juridiikan mukaan menee, edes avopuoliso ei ole automaattisesti lähiomainen joten naimisiinmeno on tässäkin kohtaa pieni vaiva ongelmien poissulkemiseksi tilanteessa missä ei olisi hyväksytty miehen suvun puolelta.
No mutta sittenhän voi ilmoittaa sen avopuolison lähiomaiseksi, eikö? Itse tosin olen saanut sairaalasta tietoja entisen kumppanini voinnista, joka oli silloin avopuoliso. Eli ainakaan minulle ei tullut tuosta mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan alapeukkuja tästä mielipiteestä:
Jos reippaasti aikuiseen ikään ehtineiden parisuhteessa ei kuulu kosintaa muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen, niin toinen ei halua naimisiin ja ole suhteessa tosissaan. Kyllä reippaasti aikuiseen ikään ehtinyt tietää, haluaako olla toisen kanssa vai ei. Eri juttu jonkun 2 kk seurustelun jälkeen tai teininä seurustelunsa aloittavat, mutta kyllä joku kolmekymppinenkin tietää parin vuoden yhdessäolon jälkeen, onko tämä nyt se ihminen, johon haluan sitoutua. Eli jos kosintaa ei kuulu, niin suhteesta ei olla varmoja ja halutaan jättää ovi auki.
Olet ihan oikeassa, aikuisena naimisiinmenon välttely pitkän yhdessäolon jälkeen on punainen lippu kelle tahansa ja kertoo että suhteessa eletään ns. jalka kytkimellä eli valmiina kaasuttamaan pois sillä sekunnilla kun löytyy uusi, kiinnostava kumppani. Avioliittoon meno vaikeuttaisi temppua merkittävästi, siksi sitä vältellään. Toki nainen voi itsekin ottaa esille halun mennä naimisiin eikä odottaa vain miehen kosimista.
Sitä en ymmärrä kuka ihme ostaa yhteisen asunnon ja hankkii lapsen ilman naimisiinmenoa. Eikö tuo vaikeuta jo ihan käytännön asioita esim. virastoissa asioidessa toisen puolesta tai lapsen asioita hoitaessa? Entä jos toinen kuolee yllättäen?
Miten nyt virastoissa asiointi liittyy avioliittoon? Pystytkö tarkentamaan vai oliko joku harhaluulo? Lapsilla on virallisesti tunnustetut vanhemmat, oli avioliitto tai ei. Ei toisen asioita voi hoitaa ilman valtakirjaa edes aviopuoliso. Lasten asioita hoitaessa esim. passi, tarvitaan aina molempien vanhempien hyväksyntä, oli naimisissa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteistuumin päätettiin plussatun raskaustestin jälkeen, että mennään maistraatissa naimisiin. Ei ollut kihloja edeltävästi. Maistraatissa molempien vanhemmat ja sisarukset ja ravintolaillallinen porukalla sen jälkeen. Siinä se. Ja nimenomaan tässä oli ajatuksena lapsen paras ja perhe-elämä eikä meidän aikuisten halu leikkiä mitään prinssiä tai prinsessaa.
Vierailija kirjoitti:
Hillittömän noloa valitella julkisesti, jos oma mies ei ole kosinut. Nuo valittelut pitäisi sanoa sille miehelle kahden kesken eikä ulkopuolisille.
Niin, noloa sille miehelle. Hyvä vaan, että hänet nolataan ihan valtakunnantasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto ei ole mitään muuta kun naiselle päivä prinsessana ja naiselle laillinen keino varastaa puolen miehen hankkimasta omaisuudesta
No voihan se nainen olla yhtä hyvin miestä rikkaampi ja mies varastaa puolet naisen omaisuudesta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...
Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”
Tuossahan nainen on jo kosinut :DD
Kosinta on kysymys. Jos vain kertoo että haluaa naimisiin, ei se mielestäni ole kosinta. En ainakaan olisi ajatellut sitä kosinnaksi jos mieheni olisi vain sanonut että hän haluaa naimisiin, eikä nimenomaan kysynyt että haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin.
Mitä merkitystä sana-asettelulla on? Jos toinen on ilmaissut haluavansa naimisiin, ei siinä ole enää mitään epäselvää.
Eri asia jos on pakko juuri miehen olla kosija, kuten tytöt on lastenohjelmilla aivopesty kuin robotit.
Kosija on lähes aina nainen, huolimatta siitä kuka painostettuna esittelee asian kysymysmuodossa.
Koska vain kertomalla että haluaa naimisiin ei tule kysyneeksi toisen mielipidettä eikä siten välttämättä saa vastausta. Jos taas kysyy samalla että mites sinä, haluaisitko myös mennä naimisiin minun kanssani, niin silloin se on kosinta. Muutenhan asia voi jäädä ikään kuin ilmaan roikkumaan, jolloin ei voida ajatella kosinnan tapahtuneen. Voi myös olla että toinen tai molemmat ovat ilmoittaneet avioitumishalunsa aikaisemmin suhteessa, ilman että se on vielä koskenut kyseistä suhdetta. Me esimerkiksi keskustelimme avioitumisesta jo tutustumisvaiheessa. Molemmat ilmaisimme että avioituminen on meille tärkeä asia, mutta emme tokikaan siinä vaiheessa olisi olleet kumpikaan vielä valmiita menemään toistemme kanssa naimisiin.
Se kumpi kertoo halunsa mennä naimisiin (mankuu sitä) voisi samalla vaati vastauksen mieheltä, eikä tällä tavoin painostaa miestä "kosimaan", kun kerran nainen kosi jo itse.
Voisi toki, jos haluaisi myös kosia. Jos ei kuitenkaan halua, vaan haluaa ilmaista halunsa sille että mies kosii, niin silloin pelkkä sen ilmaisu on riittävä. Onko sinulla yleensäkin vaikeutta ymmärtää että ihmiset toimivat ja ajattelevat asioista eri tavalla, ja haluavat eri asioita kuin sinä?
Mikä pakkomielle on siihen että poika ehdottaa sinulle sitä mitä haluat.
Jos haluat aloittaa uuden harrastuksen, vaikka pitsinnypläyksen yhdessä pojan kanssa, et voi aloittaa sitä ennen kuin poika ehdottaa sitä sinulle?
Miksi muijan on aina heittäydyttävä niin passiiviseksi ja avuttomaksi, ettei edes suutaan saa auki?
Omalla kohdallani todennäköisesti ihan se että olen itse melkoisen aloitteellinen, tehnyt aloitteet aina niiden miesten suuntaan keistä olen kiinnostunut koska miesmakuni on ujonpuoleinen, ja torjunut kaikki ne itseä lähestyneet itsevarmemmat kaverit. Olen siis ollut se aktiivisempi osapuoli suhteiden alussa, ja olen muutenkin vähän pomottavan puoleinen. Tämän takia ehkä koen että se lopullinen "varmistus" suhteelle, eli kosinta on tultava sieltä miehen suunnalta jotta se on varmasti hänen oma halunsa. En tiedä muiden naisten ajatuksia asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto ei ole mitään muuta kun naiselle päivä prinsessana ja naiselle laillinen keino varastaa puolen miehen hankkimasta omaisuudesta
No voihan se nainen olla yhtä hyvin miestä rikkaampi ja mies varastaa puolet naisen omaisuudesta....
Ei voi olla "yhtä hyvin" kun tilastollisesti ei ole yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4394632/miehet-jotka-eivat-halua-naimisi...
Mitä tämä on? ”Naiset ovat tehneet hyvin selväksi, mitä ajattelevat avioliitosta: ovat sanoneet miehelle ja ulkopuolisille moneen kertaan, että haluaisivat naimisiin, mutta miehet eivät kosi. ”
Tuossahan nainen on jo kosinut :DD
Kosinta on kysymys. Jos vain kertoo että haluaa naimisiin, ei se mielestäni ole kosinta. En ainakaan olisi ajatellut sitä kosinnaksi jos mieheni olisi vain sanonut että hän haluaa naimisiin, eikä nimenomaan kysynyt että haluaisinko minä hänen kanssaan naimisiin.
Mitä merkitystä sana-asettelulla on? Jos toinen on ilmaissut haluavansa naimisiin, ei siinä ole enää mitään epäselvää.
Eri asia jos on pakko juuri miehen olla kosija, kuten tytöt on lastenohjelmilla aivopesty kuin robotit.
Kosija on lähes aina nainen, huolimatta siitä kuka painostettuna esittelee asian kysymysmuodossa.
Koska vain kertomalla että haluaa naimisiin ei tule kysyneeksi toisen mielipidettä eikä siten välttämättä saa vastausta. Jos taas kysyy samalla että mites sinä, haluaisitko myös mennä naimisiin minun kanssani, niin silloin se on kosinta. Muutenhan asia voi jäädä ikään kuin ilmaan roikkumaan, jolloin ei voida ajatella kosinnan tapahtuneen. Voi myös olla että toinen tai molemmat ovat ilmoittaneet avioitumishalunsa aikaisemmin suhteessa, ilman että se on vielä koskenut kyseistä suhdetta. Me esimerkiksi keskustelimme avioitumisesta jo tutustumisvaiheessa. Molemmat ilmaisimme että avioituminen on meille tärkeä asia, mutta emme tokikaan siinä vaiheessa olisi olleet kumpikaan vielä valmiita menemään toistemme kanssa naimisiin.
Se kumpi kertoo halunsa mennä naimisiin (mankuu sitä) voisi samalla vaati vastauksen mieheltä, eikä tällä tavoin painostaa miestä "kosimaan", kun kerran nainen kosi jo itse.
Voisi toki, jos haluaisi myös kosia. Jos ei kuitenkaan halua, vaan haluaa ilmaista halunsa sille että mies kosii, niin silloin pelkkä sen ilmaisu on riittävä. Onko sinulla yleensäkin vaikeutta ymmärtää että ihmiset toimivat ja ajattelevat asioista eri tavalla, ja haluavat eri asioita kuin sinä?
Mikä pakkomielle on siihen että poika ehdottaa sinulle sitä mitä haluat.
Jos haluat aloittaa uuden harrastuksen, vaikka pitsinnypläyksen yhdessä pojan kanssa, et voi aloittaa sitä ennen kuin poika ehdottaa sitä sinulle?
Miksi muijan on aina heittäydyttävä niin passiiviseksi ja avuttomaksi, ettei edes suutaan saa auki?
Omalla kohdallani todennäköisesti ihan se että olen itse melkoisen aloitteellinen, tehnyt aloitteet aina niiden miesten suuntaan keistä olen kiinnostunut koska miesmakuni on ujonpuoleinen, ja torjunut kaikki ne itseä lähestyneet itsevarmemmat kaverit. Olen siis ollut se aktiivisempi osapuoli suhteiden alussa, ja olen muutenkin vähän pomottavan puoleinen. Tämän takia ehkä koen että se lopullinen "varmistus" suhteelle, eli kosinta on tultava sieltä miehen suunnalta jotta se on varmasti hänen oma halunsa. En tiedä muiden naisten ajatuksia asiasta.
Ei se ole "varmasti hänen halunsa" kun siihen häntä kaikki naispuoliset painostavat. Miehelle riittää että pääsee tekemään tarpeensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitosta ei ole mitää hyötyä miehen näkökulmasta. Naiselle siitä on äärettömän paljon varsinkin kun ei suostu avioehtoon niin siittä saa kivan kiristys välineen että saa miehen tekemään niin kuin itse haluaa vähän kun uhkailee erolla ja omaisuuden jaolla jonka kerryttämiseen ei itse ole osallistunut
Jospa nainen onkin se varakkaampi ja enemmän tienaava?
Harvinaista, ja tämmöinen nainen tuskin myöskään suostuisi siihen, että avioon mennään sitten yhtälailla ilman avioehtoa koska "etkö sä luota muhun" yms. paskaa..?
Kuin monesti oot kuullut, että mies oliskin vienyt puolet naisen omaisuudesta erossa?
Aivan, ei sellaista tapahdu melkein koskaan.
Kuinka monesti on kuultu, että nainen on vienyt puolet miehen omaisuudesta? Se ositus kun tehdään edelleenkin yhteisestä omaisuudesta.
Täällä tuntuu olevan oletus, että suomalaiset miehet ovat hyvinkin vaurasta porukkaa. Todellisuudessa avioliittoon mennään edelleen pääsääntöisesti siinä elämänvaiheessa, ettei kummallakaan ole mainittavaa omaisuutta. Se omaisuus on lähinnä yhteinen asunto ja naimisiin mentäessä siitäkin suurimman osan omistaa vielä pankki.
Miksi ihmeessä Tilastokeskuksen mukaan esim. 30v ikäinen mies on vauraampi kuin samanikäinen nainen, jos ei muka ole mainittavaa omaisuutta?
Ositus tehdään yhteisestä omaisuudesta ja jos nainen on rahaton, miehellä on 50 000 e, niin kyllä se kirpaisee antaa toiselle 25 000 e vain siksi, että on erehtynyt vihille.
Otsikoiden sijasta kannattaa lukea koko tutkimus ennen kuin perustelee sillä mitään. 30 v. ikäisten miesten ja naisten vauraus ei eroa juurikaan toisistaan. Eli miehillä ei todellakaan ole tuossa ikävaiheessa mitään mainittavaa omaisuutta.
Ja ylipäätään, miksi on aina oletus, että nainen olisi rahaton? Samassa tutkimuksessa todetaan, että naisten varallisuusero miehiin (kaikki ikäryhmät mukaan luettuina) on vain 20 % pienempi.
Otsikoiden sijaan luin tilastotietoja taulukosta ja siellähän se on ihan selkeästi osoitettu, että 30v ikäryhmässä miehillä on enemmän omaisuutta kuin naisilla, ei se fakta muuksi muutu, vaikka miten selität, että on naisillakin jotain. Varmasti on, mutta kenkiä ja merkkilaukkuja ei tilastoissa erikseen lasketa omaisuuteen. Ehkä pitäisi.
Naisten varallisuusero on huomattava, jos ottaa huomioon sen, että miehillä ja naisilla on samanlaiset mahdollisuudet omaisuuden kartuttamiseen. Miksi naiset luottavat, että mies on se, joka tuo talouteen varallisuutta?
Se kolmikymppisen miehen muutaman tonnin suurempi omaisuus tuskin on kenenkään avioliiton motiivina. Siihen päälle vielä nämä olettamasi naisten kengistä ja merkkilaukuista, niin eihän sitä eroa tule sitten juurikaan.
Tuo loppu on taas ihan jotain omaa hourailuasi, jolla ei ole mitään tekemistä tuon siteeraamasi tilaston kanssa. Naisten omaisuus on 80 % miesten omaisuudesta ja tämän eron tekee pääsääntöisesti raskauksista johtuvat katkokset työurassa. Enemminkin voisi kysyä miksi miehet edelleen olettavat naisten kustantavan yhteiset lapset omien tulojensa menetyksillä?
Tilastokeskus ei erottele miesten ja naisten omaisuutta perhemuodon mukaisesti, joten en ymmärrä, miksi tuot lasten hankkimisen tähän mukaan.
Ensinnäkin työnantaja maksaa suurimmalle osalle palkan 3 kk äitiysvapaan ajan, vaikka nainen ei olisi töissä - miehen pitäisi lisäksi maksaa tästäkin jokin korvaus? Sen jälkeen Kela maksaa kotivanhemmalle korvausta kotonaolosta (ja vero% pienenee), joten edelleen oletat, että puolison pitää lisäksi maksaa palkan verran? Hoitovapaa naisen oma valinta, kun lasta ei henno viedä hoitoon ja kotona on mukavaa, joten taas halutaan miestä maksamaan naisen valintaa.
Nykynaisilla on enää yksi ainoa raskauden aiheuttama katkos työurassaan, mutta jostain syystä se pitää korvata moneen kertaan työnantaja, puolison ja Kelan toimesta. Minä kutsun tätä ahneudeksi.
Kutsu miksi haluat, minulla on sinulle siihenkin ratkaisu: Älä tee lapsia niin ongelma on kohdallasi ratkaisu 😌
Aivan, koko ihmiskunta hyötyy, jos kaikki henkilöt eivät lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hillittömän noloa valitella julkisesti, jos oma mies ei ole kosinut. Nuo valittelut pitäisi sanoa sille miehelle kahden kesken eikä ulkopuolisille.
Niin, noloa sille miehelle. Hyvä vaan, että hänet nolataan ihan valtakunnantasolla.
Noloa miehelle ettei naimisiin haluava ole ehdottanut naimisiinmenoa? :D
Miksei ole?
Alue: Aihe vapaa
Mikä pakkomielle on siihen että poika ehdottaa sinulle sitä mitä haluat.
Jos haluat aloittaa uuden harrastuksen, vaikka pitsinnypläyksen yhdessä pojan kanssa, et voi aloittaa sitä ennen kuin poika ehdottaa sitä sinulle?
Miksi muijan on aina heittäydyttävä niin passiiviseksi ja avuttomaksi, ettei edes suutaan saa auki?