Lue keskustelun säännöt.
Onko iän myötä (esim. 40 v. -> ) lihominen väistämätön ilmiö?! Miten pidät painosi kurissa, keski-ikäinen?
09.07.2022 |
Niin monessa ketjussa sanotaan, ettei voi mitään, painoa vaan tulee sitä mukaa kuin ikääkin. Omassa kaveripiirissä tämän kyllä huomaakin.
Mutta mitä on tehtävissä - vaiko ei mitään? Itsellä tavoitteena, ettei paino nouse yli 59 kg:n, olen 166 cm pitkä ja muutaman vuoden päästä juhlin viisikymppisiäni.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 53 vee paino sama kuin 33 vee
Paino EI Nouse iän myötä itsestään,
Aineenvaihdunta EI laske itsestään vaan ihminen liikkuu vähenmän ja syö enemmän =tulos on näkyvissä.Saisiko linkin tai muuta evidenssiä kuin ilmeisesti yhden ihmisen kokemus. Tässä mustatuntuu-tiedon tilalle tutkittua tietoa:
https://yle.fi/uutiset/3-10401726
"Vaihdevuodet kerryttävät kilon rasvaa vuodessa ja löysyttävät naisen lihakset – lihaslegenda Kike Elomaakin joutuu taistelemaan läskiä vastaan
Estrogeenitason laskulla on havaittu olevan laajempia vaikutuksia naisen hyvinvointiin kuin aiemmin on uskottu."
En sanonutkaan mitään estrogeenista.
Kiitos mirena hormoonikierukan vältyin hiki aalloilta ja myöskin läskiltä.
Sama mamma 53 vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten, vaikka iän myötä tulisikin jonkin verran lisää kiloja? On jo oikeus nauttia elämästä miettimättä, että tulikohan nyt esim. tuosta grillimakkarasta tai jätskiannoksesta liikaa kaloreita. Jos itsellä on hyvä olo, niin kymmenisen ylimääräistä kiloa ei merkkaa mitään.
Ostin koko vuodeksi kuntosalikortin, liikun 6 kertaa viikossa ja syön kasvisruokaa. Paino on pudonnut 7 kg muutamassa kuukaudessa. Olen 44- vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 30-vuotiaana painoin 75 kg ja olin normaalipainon rajoissa. 40-vuotiaana 83 kg ja ylipainoinen. Nyt sitten on tullut vielä 20 kg lisää muutamassa vuodessa. En saa pidettyä painoa kurissa. Kyllä ne kilot vaan alkavat kertyä neljänkympin tienoilla huimaa vauhtia.
Tuo kyllä ihan totta ja tosi yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 42 ja aina ollut hoikka. Olen huomannut, että ylipainoiset ystäväni syövät todella suuria määriä ruokaa. Jotkut heistä harrastavat liikuntaa, jotkut eivät, mutta ylipaino pysyy. Eli yksinkertaisesti: sopiva ruuan määrä on syy miksi minulle ei liikapainoa ole kertynyt.
Syövätkö yhtään kasviksia tai salaattia ilman majoneesia? Sisältääkö ruoka paljon sokeria ja hiilareita?
Tuskin syövät majonesia, sokeria ja hiilareita kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 53 vee paino sama kuin 33 vee
Paino EI Nouse iän myötä itsestään,
Aineenvaihdunta EI laske itsestään vaan ihminen liikkuu vähenmän ja syö enemmän =tulos on näkyvissä.Saisiko linkin tai muuta evidenssiä kuin ilmeisesti yhden ihmisen kokemus. Tässä mustatuntuu-tiedon tilalle tutkittua tietoa:
https://yle.fi/uutiset/3-10401726
"Vaihdevuodet kerryttävät kilon rasvaa vuodessa ja löysyttävät naisen lihakset – lihaslegenda Kike Elomaakin joutuu taistelemaan läskiä vastaan
Estrogeenitason laskulla on havaittu olevan laajempia vaikutuksia naisen hyvinvointiin kuin aiemmin on uskottu."
Toi on uutisartikkeli, ei tutkimus.
Artikkelissa kerrotaan Jyväskylän yliopistossa tekeillä olevasta tutkimusprojektista, josta kertoo akatemiatutkija Eija Laakkonen Gerontologian tutkimuskeskuksesta.
Se siis uutisoi tutkimuksesta, eikä se tee siitä epäluotettavaa, että kyseessä on lehtiartikkeli, kun se kuitenkin perustuu tutkijan haastatteluun.
Ihmettelin, miksi paino keväällä noussut pari kiloa sen enempää syömättä, mutta mahtaa johtua siitä että on ollut ihan nollissa energiat harrastuksiin ja alan vasta palautua alkukevään työstressistä. Tavallinen liikunnallinen elämä vaihtui koomailuksi, ja se näkyy olemuksessa ainakin omaan silmään. Kymmenisen vuotta sitten oli samanlainen tilanne kun olin liikuntatauolla. Hätkähdin peilikuvaa ja aloin taas urheilla.
Olen pötkömallinen, ja lisäpaino hävittää vähäisenkin vyötärön. Kapean lantion päällä tynnyrimaha ei hivele silmää. Lisäksi valmiiksi jo pienestä ja valjusta naamasta tulee piirteetön ovaali. Toisille kilot kertyvät kauniisti, mutta minulle ei. Naama on parempi kun poskien luut erottuu ja kroppa hyvä vain silloin kun vatsalihaksissa erottuu vähintään pystyurat. Olen myös lyhyt, joten prosentuaalisesti pari kiloa on minussa iso muutos.
Kun hoksasin, että nesteturvotukseksi luulemani massa olikin läskiä, aloin heti muuttaa kurssia. Tykkään siitä että suunnittelen ruoat kunnolla ja teen liikuntaohjelmia. Nyt toinen kilo on pudonnut ja toinen jäljellä. Rasvaprosentin säätely on mielenkiintoista ja fysiikan lakien mukaan hallinnoitavissa. Muuten en ole kovin pinnallinen, mutta nautin siitä kun näytän lihaksikkaalta ja vahvalta niin että ylimääräinen rasvakerros ei piilota raameja. Eniten tietysti nautin urheilusuorituksista, mutta onneksi kulkevat käsi kädessä.
Olen 41 ja uskon tutkimustuloksia; aineenvaihduntamuutokset eivät selitä lihomista. Jos aineenvaihdunta hidastuisikin 60-vuotiaana, niin mitä sitten? Silloin vaihdan ruokailutapoja sopimaan sen kyseiseen kulutukseen. En odota mitään kymmenen kilon muutoksia, joten korjausliike onnistuu parissa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten, vaikka iän myötä tulisikin jonkin verran lisää kiloja? On jo oikeus nauttia elämästä miettimättä, että tulikohan nyt esim. tuosta grillimakkarasta tai jätskiannoksesta liikaa kaloreita. Jos itsellä on hyvä olo, niin kymmenisen ylimääräistä kiloa ei merkkaa mitään.
Tuo totta elämästä pitää osata ja uskaltaa myös nauttia,kun työkin usein stressaavaa. Ei ne pudotetut kilot onnellisuutta tuo vaan se että uskaltaa elää ja olla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten, vaikka iän myötä tulisikin jonkin verran lisää kiloja? On jo oikeus nauttia elämästä miettimättä, että tulikohan nyt esim. tuosta grillimakkarasta tai jätskiannoksesta liikaa kaloreita. Jos itsellä on hyvä olo, niin kymmenisen ylimääräistä kiloa ei merkkaa mitään.
Luuletko että diabeteksen tai verenpaineen huomaa noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten, vaikka iän myötä tulisikin jonkin verran lisää kiloja? On jo oikeus nauttia elämästä miettimättä, että tulikohan nyt esim. tuosta grillimakkarasta tai jätskiannoksesta liikaa kaloreita. Jos itsellä on hyvä olo, niin kymmenisen ylimääräistä kiloa ei merkkaa mitään.
Tuo totta elämästä pitää osata ja uskaltaa myös nauttia,kun työkin usein stressaavaa. Ei ne pudotetut kilot onnellisuutta tuo vaan se että uskaltaa elää ja olla.
Jos nauttiminen ja stressinpoisto on sinulle yhtä kuin syöminen niin epäilen että olet ollut väärillä jäljillä henkisen tuttipullosi kanssa jo useamman vuoden.
Ainakin itselläni (51 v.) tämä lievä ylipaino on tullut sen jälkeen kun aloin kärsiä unettomuudesta. Koin erään traumaattisen tapahtuman viisi vuotta sitten. Samaan aikaan sattui myös läheisen sairauksia ja muuta murhetta, enkä vain osaa enää nukkua 🥺. Takana on traumaterapiaa, tavallista terapiaa, uniryhmiä, uusi sänky jne. Lääkkeistä ei ole oikein ollut apua, kun moni lääke ei sovi perussairauden takia.
Liikkunut olen koko ikäni, enkä todellakaan mikään sohvaperuna. Ryhmäliikuntaa 3 krt viikossa, juoksua, pyöräilyä, satoja hiihtokilometrejä jne. ja liikunta on ainoa asia, joka on pitänyt minut järjissäni näinä vuosina. Ruokakaan ei ole välillä maistunut, mutta tuntuu että paino on silti noussut.
Syksyllä vielä kokeilu erästä terapiaa. Toivottavasti on apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä näin tänään ruokakaupassa naisen, joka ihan oikeasti oli vartalomalliltaan kuin pallo nostettu kahden tikun päälle. Kauniit kasvot, Siisti olemus ja kallis vaatetus ja oikein tyylikäs leidi kaikin puolin, mutta armoton omppuvartalo. Kävi sääliksi naista. Törmäsin häneen vielä liikennevaloissa kauppareissun jälkeen ja mietin yhä samaa. Ei tasan käy geenilotto meillä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itselläni (51 v.) tämä lievä ylipaino on tullut sen jälkeen kun aloin kärsiä unettomuudesta. Koin erään traumaattisen tapahtuman viisi vuotta sitten. Samaan aikaan sattui myös läheisen sairauksia ja muuta murhetta, enkä vain osaa enää nukkua 🥺. Takana on traumaterapiaa, tavallista terapiaa, uniryhmiä, uusi sänky jne. Lääkkeistä ei ole oikein ollut apua, kun moni lääke ei sovi perussairauden takia.
Liikkunut olen koko ikäni, enkä todellakaan mikään sohvaperuna. Ryhmäliikuntaa 3 krt viikossa, juoksua, pyöräilyä, satoja hiihtokilometrejä jne. ja liikunta on ainoa asia, joka on pitänyt minut järjissäni näinä vuosina. Ruokakaan ei ole välillä maistunut, mutta tuntuu että paino on silti noussut.
Syksyllä vielä kokeilu erästä terapiaa. Toivottavasti on apua.
Nukkuminen on painonhallinnassa äärimmäisen tärkeää. Tosi moni kärsii unettomuudesta. Liekö siinä yksi suuri syy kansan lihomiseen, ettei nukuta tarpeeksi? Ihan ilmainen keino olisi laihtumiseenkin ehkä tarjolla?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena (20-30v) painoin 53kg. (Lapset tuli tehtyä tässä välissä, ei vaikutusta painoon!)
Nyt olen 35 vuotias ja painan 55kg. Mikään ei ole muuttunut. Syön jopa hieman vähemmän ja yritän syödä herkkuja huomattavasti harkitummin. Mutta painoa on silti tullut muutama kilo. Osa farkuista esimerkiksi puristaa enkä halua niitä käyttää. Eli luultavasti 10 vuoden kuluttua, saati 15 vuoden kuluttua eli ollessani 50v painan yli 60kg. Että kaippa se sitten pitää paikkansa :D
Norsut alapeukuttavat, koska eivät voi sympata ketään alle 100-kiloista. Eivät tajua, että 53-kiloisessa rungossa parinkin kilon lisäys TUNTUU. Eikä hyvällä tavalla. Juurikin vaatteet alkavat kiristää ja sen löysän vaan tuntee. Se pari kiloa lisää on tuossa peruspainossa suhteellisesti sama kuin 10 kiloa painavamman henkilön painonlisänä. Yrittäkää ymmärtää!
Minulle on 20 v jälkeen tullut tasaisen tappavasti 10 kg per vuosikymmen vaikka mitä tekisi. Ja ihan tarkkaan tiedän miten pitäisi ja pitää syödä ja miten liikkua ja niitä koitan noudattaakin, muuten ei jaksa. Kakaroista jäi 5 kg per 2kakaraa, ja vartalo on vaan muuttunut vuosien mittaan. Olen nyt 55 vuotias ja mikään ei ole niin pysyvää kuin kilot. Mutta en toisaalta edes haikaile 50 kiloiseksi, koitan syödä terveellisesti kasvispainotteisesti, ja liikkua monipuolisesti, ja pääasia, että itse voi hyvin omassa kehossaan. Elämä on.
Suomessa kilpirauhassairaudet, anemia, keliakia ja diabetes ova hyvin yleisiä sairauksia. Nämä vaikeuttavat monella ihmisellä painon hallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuunnuin. Syön silloin, kun itselläni on nälkä, ja pienehköjä kevyitä annoksia - en kenenkään miehen rytmiin enkä äijäruokia.
Tämä on oikeasti ongelma naisille parisuhteessa. Olen viimeisen vuoden aikana alkanut syödä eri ruokaa kuin mieheni. Yleensä syön salaatin kun mies syö vaikkapa pizzaa tai pastaa. Olen alkanut hitaasti laihtua.
Nuorena totuimme syömään yhdessä ja aina samaa ruokaa, mutta keski-ikäisenä nainen ei enää voi syödä tyypillistä äijäruokaa lihomatta. Mieheni taas nälkiintyisi minun salaattiruokavaliollani. Niinpä syömme arkena pääosin eri ruokia.
Hyvä vaihtoehto on myös se, että lounaalla syö hyvin kevyesti ja illalla pienen annoksen jotain kaloripitoisempaa ruokaa, jonka lisänä reilusti kasviksia. Tällöin voi edelleen syödä samaa ruokaa, kun pitää annoskoon todella pienenä.
Välillä kadehdin sitä, kuinka huolettomasti tuo yli 190-senttinen mies voi kiskoa napaansa kermaista pastakastiketta tai kebabia ranskalaisilla. Mutta tässä asiassa sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia.
Yllä kokoajan rakastumisen tunnetta ja huumma. Vaihtammalla usein miestä,Niin uusi on taas huumaa. En mussuta koko ajan yksinäni kaikkea makeaa.
Eihän ne uskalla puntteja nostaa kun luulevat saavansa vahingossa valtavat lihakset.