Onko iän myötä (esim. 40 v. -> ) lihominen väistämätön ilmiö?! Miten pidät painosi kurissa, keski-ikäinen?
Niin monessa ketjussa sanotaan, ettei voi mitään, painoa vaan tulee sitä mukaa kuin ikääkin. Omassa kaveripiirissä tämän kyllä huomaakin.
Mutta mitä on tehtävissä - vaiko ei mitään? Itsellä tavoitteena, ettei paino nouse yli 59 kg:n, olen 166 cm pitkä ja muutaman vuoden päästä juhlin viisikymppisiäni.
Kommentit (309)
Iltasanomista löytyy haulla "normaali paino tutkimus" juttu ihmisistä, jotka ovat pysyneet normaalipainossa koko elämänsä. En osaa linkittää, kun osoitteeksi haun kautta tulee is/ haku.
Mutta pointtina se, että on lapsena opittu normaali syöminen ja normaali liikkuva elämäntapa. Ei syödä jatkuvasti, ruokaan suhtaudutaan aika neutraalisti, ei kielletä itseltä mitään, ei tarkkailla painoa. Eli eletään elämää. Syödään, että jaksetaan.
Olen hoikka 60+, aikuiset lapseni myös hoikkia. Jutun luettuani ymmärsin miksi.
Vierailija kirjoitti:
Olisin hämilläni jos 40 vuotiaana olen ylipainoinen koska nyt 30 vuotiaana olen alipainoinen
Minä olisi hämilläni, jos olisin ollut noin tyhmä 3-kymppinen.
Tuntuu kyllä siltä, että en saa syödä paljon mitään, että paino pysyy edes juuri ja juuri normaalipainon ylärajalla. Olen nyt 62-v. ja paino alkoi lisääntyä viitisen vuotta sitten. Siihen asti olin hoikahko. Nyt kun joudun vielä syömään rintasyöpälääkettä, joka vähentää estrogeeniä, saan syödä entistä vähemmän. Pätkäpaastolla saan painon pidettyä kurissa eikä sitä onneksi ole ollenkaan vaikea noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Iltasanomista löytyy haulla "normaali paino tutkimus" juttu ihmisistä, jotka ovat pysyneet normaalipainossa koko elämänsä. En osaa linkittää, kun osoitteeksi haun kautta tulee is/ haku.
Mutta pointtina se, että on lapsena opittu normaali syöminen ja normaali liikkuva elämäntapa. Ei syödä jatkuvasti, ruokaan suhtaudutaan aika neutraalisti, ei kielletä itseltä mitään, ei tarkkailla painoa. Eli eletään elämää. Syödään, että jaksetaan.
Eli hoikkana pysyy, jos ei kiellä itseltään kymmentä pitsaa ja kahta litraa kermajäätelöä päivässä?
Kiitos tiedosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen 42 ja aina ollut hoikka. Olen huomannut, että ylipainoiset ystäväni syövät todella suuria määriä ruokaa. Jotkut heistä harrastavat liikuntaa, jotkut eivät, mutta ylipaino pysyy. Eli yksinkertaisesti: sopiva ruuan määrä on syy miksi minulle ei liikapainoa ole kertynyt.
Itse olen tehnyt sen huomion, että ylipainoiset eivät syö kovin paljoa kasviksia. Itse syön pääosin lautasmallin mukaan, mutta myös herkkuja.
N41 BMI 19,5
Olen 60+. 165/60. Samoissa mitoissa kuin parikymppisenä. Olen treenaillut jonkin verran ikäni, jotta lihakset pysyy kunnossa. En käytä alkoholia kuin ehkä lasin viiniä muutaman vuoden välein, syön sekaravintoa jossa on paljon kasviksia, kanaa, kalaa ja lihaa. Aamiaiseni on tukeva, kasviksia, kananmunia, ruisleipää, kaurapuuroa, hedelmä, ateriat ovat säännöllisesti, iltaisin en syö paljon. Kävelen aina reippaasti ja harrastan arkiliikuntaa, kuten puutarhan hoitoa. Paino-ongelmia ei ole ollut ikinä.
Tämä on ihan puhdas myytti.
Ihmiset ovat mainioita keksimään itselleen tekosyitä: b 12, aineenvaihdunta, geenit, raskaat luut, anemia, kilpirauhastauti, fibromyalgia, /yhteiskunnan syy/vanhempien syy etc.
Itsekin olen lihonut 10 kg., mutta sillä ei ole mitään tekemistä em. asioden kanssa. Yksinkertaisesti liikuin vähemmän ja ennen kaikkea söin enemmän.
Iso osa naisista leipoo jatkuvasti. Onko ihme jos on lihava jos vetää viikossa satoja grammoja voita, sokeria ja vehnää?
Olen 46v. 170cm/58kg. Pyöräilen, kahvakuulailen, syön enimmäkseen terveellisesti ja olen työssä, jossa liikun koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset vaan tuppaavat paisumaan. Makea maistuu, samoin alko. Siitä se lähtee.
Se runsaasti energiaa kuluttava lihasmassa alkaa vähentyä jo kolmekymppisenä. Sen vuoksi energiantarve pienenee iän myötä. Ajan vastaan voi taistella mutta naisella jo kilon lihasmassan hankkiminen on kova urakka. Nostan hattua kaikille, jotka onnistuvat pitämään lihaksensa kun ikää alkaa kertyä.
Mä syön noin 1200 kaloria ja kävelen päivittäin noin 10kilometriä joskus enemmän. Kilot pysyy 70 tienoilla. M43 absien kera
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuunnuin. Syön silloin, kun itselläni on nälkä, ja pienehköjä kevyitä annoksia - en kenenkään miehen rytmiin enkä äijäruokia.
Tässä on pointti. Parisuhde lihottaa naisia.
Nainen ei koskaan näe syytä itsessään. Ei edes oman lihomisensa suhteen. Aina on syy jossain muussa henkilössä (yleensä miehessä) tai olosuhteissa. Lapset ovat samanlaisia.
Kun mies syö isoja annoksia niin pakkohan sen naisenkin on. Ei mitenkään voi syödä sen näläntunteen mukaan vaikka. Mä laitan määrällisesti yhtä paljon ruokaa lautaselle kuin mieskin, mutta siinä missä hänellä on paljon pastaa niin osa mun annoksen makaroneista on korvattu salaatilla. Tadaa, vatsa täyttyy eikä kiloja kuitenkaan kerry eikä tarvitse kitistellä määrien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 50 vuotta sitten kaikki keski-ikäiset olivat laihoja, joten ei se pitäisi nykyaikanakaan mahdotonta olla, kunhan vaan miettii tarkkaan mitä syö.
No ei kyllä kaikki olleet. Oli johtajantautia ja vaikka mitä elintasosairauksia silloinkin, ne oli vaan enemmän keskiluokalla ja miehillä.
Nyt köyhempi väki yleisesti lihoo kun ennen se meni niin että köyhät pysyi solakoina kun työ oli fyysistä eikä yleisesti herkuteltu kuin joskus ja jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset vaan tuppaavat paisumaan. Makea maistuu, samoin alko. Siitä se lähtee.
Se runsaasti energiaa kuluttava lihasmassa alkaa vähentyä jo kolmekymppisenä. Sen vuoksi energiantarve pienenee iän myötä. Ajan vastaan voi taistella mutta naisella jo kilon lihasmassan hankkiminen on kova urakka. Nostan hattua kaikille, jotka onnistuvat pitämään lihaksensa kun ikää alkaa kertyä.
Lihastreeni auttaa vaikka lihakset eivät kehittyisikään.Se estää energian ottoa lihaksista ja se siirtyy enemmän rasvakerrokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset vaan tuppaavat paisumaan. Makea maistuu, samoin alko. Siitä se lähtee.
Se runsaasti energiaa kuluttava lihasmassa alkaa vähentyä jo kolmekymppisenä. Sen vuoksi energiantarve pienenee iän myötä. Ajan vastaan voi taistella mutta naisella jo kilon lihasmassan hankkiminen on kova urakka. Nostan hattua kaikille, jotka onnistuvat pitämään lihaksensa kun ikää alkaa kertyä.
Kilon lihasmassa on helppo hankkia vaikka viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltasanomista löytyy haulla "normaali paino tutkimus" juttu ihmisistä, jotka ovat pysyneet normaalipainossa koko elämänsä. En osaa linkittää, kun osoitteeksi haun kautta tulee is/ haku.
Mutta pointtina se, että on lapsena opittu normaali syöminen ja normaali liikkuva elämäntapa. Ei syödä jatkuvasti, ruokaan suhtaudutaan aika neutraalisti, ei kielletä itseltä mitään, ei tarkkailla painoa. Eli eletään elämää. Syödään, että jaksetaan.
Eli hoikkana pysyy, jos ei kiellä itseltään kymmentä pitsaa ja kahta litraa kermajäätelöä päivässä?
Kiitos tiedosta.
Ei vaan sitä, ettei tee mitään ehdottomia sääntöjä ruoista joita ei syö. Sitä voi syödä pizzaa kerran viikossa kunhan syö seuraavana päivänä kevyemmin. Sitä voi syödä jäätelöpuikon kerran viikossa tai täytekakkusiivun juhlissa neljä kertaa vuodessa ilman, että se vaikuttaisi painoon kunhan ne kalorit kompensoidaan palaamalla tavalliseen ruokavalion ja pitäytymällä siinä arkisin.
Sitä voi liikkua vaikka kauppareissut jos muuten vihaa liikuntaa. Sitä voi nousta portaat kerrostalossa tai tehdä omakotitalossa pihatöitä ruohonleikkuun lisäksi.
Ehdottomuus ruokavaliossa on suurin normaalin painon vihollinen. Jokainen laihdutuskerta vaikuttaa aineenvaihduntaan, koska siinä menetetään lihaskudostakin. Sen vuoksi paino nousee taas herkemmin kun ei ole sitä paljon energiaa tarvivaa lihaskudosta kuluttamassa kaloreita.
Olen 170cm pitkä ja painoin pitkään 58kg, ihan nuorena siis. Vähän sillä tavalla hiipinyt kilon vuodessa...
Olen nyt 42v ja painan 74kg. Pitäisi saada pois muutama kilo.
Mikä lihottaa? Varmaan se, että tämä perhearki vaativan työn kanssa on ollut niin raskasta ajoittain että ei ole aikaa liikkua ja jaksamista liikkua.. pyöräilen kyllä 15km päivässä. syön melko terveellisesti, mutta toki voisin syödä terveellisemminkin..
Mutta tämä ei ole kyllä mitään verrattuna Heikkiin nuoruusvuosiin.. saatoin syödä litran jäätelöä kerrallaan, pitsa ja alkoholi maistui. Tanssin baareissa, mutta muuta liikuntaa ei ollut. Että kyllä ne kilot vaan kertyy keski-ikäisrnä niin paljon helpommin!
Vierailija kirjoitti:
Iso osa naisista leipoo jatkuvasti. Onko ihme jos on lihava jos vetää viikossa satoja grammoja voita, sokeria ja vehnää?
Jouduin leipomaan lasten ollessa pieniä, koska heillä oli vilja-allergioita. Nyt lapset ovat aikuisia opiskelijoita. En leivo ikinä. Laitoin leipomiskamat pois keittiökaapeista. Lapset ottakoot mukaansa niistä, mitä haluavat. Minun leipomiseni ovat jo aikoja sitten leivottu.
Itse pärjään ihan puurolla, perunoilla ja syömällä välillä riisiä. Minulla on siemenleipää pakastimessa. Ostan sen kaupasta, koska se tulee minulle helpommaksi ja halvemmaksi kuin leipomistavaroiden ostaminen.
Vierailija kirjoitti:
Olen 170cm pitkä ja painoin pitkään 58kg, ihan nuorena siis. Vähän sillä tavalla hiipinyt kilon vuodessa...
Olen nyt 42v ja painan 74kg. Pitäisi saada pois muutama kilo.
Mikä lihottaa? Varmaan se, että tämä perhearki vaativan työn kanssa on ollut niin raskasta ajoittain että ei ole aikaa liikkua ja jaksamista liikkua.. pyöräilen kyllä 15km päivässä. syön melko terveellisesti, mutta toki voisin syödä terveellisemminkin..
Mutta tämä ei ole kyllä mitään verrattuna Heikkiin nuoruusvuosiin.. saatoin syödä litran jäätelöä kerrallaan, pitsa ja alkoholi maistui. Tanssin baareissa, mutta muuta liikuntaa ei ollut. Että kyllä ne kilot vaan kertyy keski-ikäisrnä niin paljon helpommin!
Ei kerry, jos ymmärtää, että vanhemmiten on muutettava ruuan sisältöä verrattuna siihen, mitä nuorena syö. Ei pidä tuijottaa vain määriin ja kaloreihin.
Eikä alistua siihen, että lihominen on väistämätöntä.
Syön vähemmän ja liikun enemmän, pyrin nukkumaan 8h yöunet. N50, ei ole paino noussut sitten kolmekymppisten.