Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on katkeria akkoja linjoilla. En ihmettele yhtään jos on ero tullut, eihän tuommoisten kaikkitietäväien kanssa kykene yhteiseloon. Omassa ajattelutavassa ja toimintamallissa ei kertakaikkiaan nähdä mitään vikaa.
Mä en jaksaisi tuommoisia ihmisiä varmaan viikkoakaan.
Onneksi meidän ei tarvitse jaksaa toisiamme hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja muilla on ollut flunssa ja jo perjantaina hänen vointinsa oli parempi. Kauanko miehellä oli flunssa? Voi sentään on ajoitus sekaisin. Mikä siinä Ap puolustamisessa tökkii kun ei olut muuta kuin känkkä ränkkänä kun mies meni häihin. Miten lapsellista. Tässä ketjussa ei ole montaa järkevää ajatusta. Ruokavarastot täyttämättä, lapselle ei antanut nestettä riittävästi, antoi lapsen kuivua, itse ei saanut vesilasia eteensä. Tässä kaikki, ja anopille ja äidille, tai vaikka mummolle olisi voinut soittaa.
Tässä tärkeimmät.
Mitä jos se nainen olisi lähtenyt 400 kilometrin päähän häihin kahden vuorokauden ajaksi ja jättänyt flunssaa sairastavan miehensä ja sairaan vauvan kotiin? Sanoisitko miehelle, että mitäs et soittanut isääsi avuksi ja mikset ollut hommannut ruokaa valmiiksi ja mikset ruokkinut lastasi?
Tähän et tule saamaan vastausta ikinä. Samaa kysytty jo monta kertaa, mutta aina on kysymys vaiettu kuoliaaksi.
Tähän on vastattu vaikka kuinka monta kertaa. Te olette jo ihan sokeita raivossanne.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa lapsiperhe-elämään. Noin se just menee. Äidin kaikki tarpeet voidaan unohtaa kokonaan. Se on tämän yhteiskunnan mielestä aivan sama, vaikka sulla olis pää kainalossa, vauva pitää hoitaa ja miestä pitää passata (pahimmat vinkuu vielä päälle, että seksiä tulee liian harvoin).
Mies ei ota mitään vastuuta, eikä miehen tarvi venyä missään asiassa mihinkään suuntaan. Ja ihan tosissani sanon, että älä vaan kerro missään neuvolassa tms., koska sitten saat vielä jonkun sossun kyttäämään sun sohvalle, että miten sä nyt pärjäät ja sulle tulee vaan lisää paineita.
Itse erosin vastaavassa tilanteessa (toki vasta vauvavuoden jälkeen, kun olin taas töissä). Mulla oli varaa ostaa mies ulos meidän asunnosta, olen hyvätuloinen itsekin. Siitä se helpottaa, kun miestä ei tarvi enää passata, ei miehelle ruokaa, ei miehen pyykkejä jne. Eikä mene sulta energiaa tuohon katkeruuteen ja noihin pettymyksiin. Se on se isoin juttu.
Nyt menee aika hyvin, elämä tasapainossa sinkkuäitinä. Viikolla jaksaa painaa, kun joka toinen viikonloppu lapset isällään ja silloin on mulla omaa aikaa.
Tuollaisesta miehestä ei ole kuin vaivaa ja tulee vaan vihaa, katkeruutta ja pettymyksiä. Tosiaan olet kuin yksinhuoltaja nytkin, kun sairaanakin hoidat lapsen jne. Lisäksi tulee paha mieli miehen tekemisistä/tekemättä jättämisistä.
Ihan sama tilanne kuin itselläni, kun lapset olivat pieniä. Mies ei koskaan välittänyt minun sairastumisestani mitään, vaan jätti minut aina selviytymään yksin lasten kanssa. Terveenä taibsairaana, hoidin kaikki yövalvomiset, lasten sairastelut ym. asiat, päiväkotiin mies suostui sentään viemään lapset, kun minun työni alkoi aikaisin. Minulla ei todellakaan ollut ketään, joka olisi voinut auttaa, kaikki läheiset asuivat kaukana ja olivat töissä tai niin vanhoja, etteivät pystyneet auttamaan. Uskoin miehen muuttuvan, ja sinnittelin monta vuotta, koska ajattelin, että lasten on parempi ehjässä perheessä, mutta ihan turhaan.
Myöhemmin tilanne helpotti, kun toiset isovanhemmat jäivät eläkkeelle ja auttoivat aina välillä, mutta mies ei muuttunut miksikään, päinvastoin.
Kun riittävän monta kertaa ihminen jätetään yksin ja hylätään vakavissa sairaustumisissa ja muissa vaikeissa elämäntilanteissa, niin alkaa tajuta, että näin ei voi jatkua. Katkeruus ja kiukku valtaavat mielen, paha mieli on alituiseen seurana ja kun vielä kokee törkeää henkistä väkivaltaa, kontrollointia, mitätöimistä ja alistamista, ja joka päivä joutuu pelkäämään miehen reaktioita ja raivokohtauksia, on parempi ottaa ero, silläkin uhalla, että talous kärsii ja toimeentulo on niukempaa. Vapaudella on hintansa, ja joskus ainoa vaihtoehto säilyä hengissä on ero.
Oman puolison ja lapsen isän velvollisuus on hoitaa lasta ja vähintäänkin moraalinen velvollisuus on hoitaa myös apua tarvitsevaa puolisoa, kun ollaan parisuhteessa. Jos ne kaverin häät olivat NIIN tärkeät, että sinne piti 3 päiväksi mennä, miehen velvollisuus olisi ollut hankkia kotiin riittävästi apua, että siellä pärjätään.
Kenelläkään naisen ystävällä tai sukulaisella ei ole kyllä minkääntason velvollisuutta tulla sairastupaan auttamaan ja hakemaan itselleen ja perheelleen kuolemantautia siksi, että mies ei halua hoitaa omia velvollisuuksiaan. Sori vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja muilla on ollut flunssa ja jo perjantaina hänen vointinsa oli parempi. Kauanko miehellä oli flunssa? Voi sentään on ajoitus sekaisin. Mikä siinä Ap puolustamisessa tökkii kun ei olut muuta kuin känkkä ränkkänä kun mies meni häihin. Miten lapsellista. Tässä ketjussa ei ole montaa järkevää ajatusta. Ruokavarastot täyttämättä, lapselle ei antanut nestettä riittävästi, antoi lapsen kuivua, itse ei saanut vesilasia eteensä. Tässä kaikki, ja anopille ja äidille, tai vaikka mummolle olisi voinut soittaa.
Tässä tärkeimmät.
Mitä jos se nainen olisi lähtenyt 400 kilometrin päähän häihin kahden vuorokauden ajaksi ja jättänyt flunssaa sairastavan miehensä ja sairaan vauvan kotiin? Sanoisitko miehelle, että mitäs et soittanut isääsi avuksi ja mikset ollut hommannut ruokaa valmiiksi ja mikset ruokkinut lastasi?
Tähän et tule saamaan vastausta ikinä. Samaa kysytty jo monta kertaa, mutta aina on kysymys vaiettu kuoliaaksi.
Tähän on vastattu vaikka kuinka monta kertaa. Te olette jo ihan sokeita raivossanne.
Et sitten saattanut vastata tai linkata jo annettuun vastaukseen, vaikka näit vaivaa kommentoida?
Mikä siis on SINUN kantasi, olisko ok jo äiti lähtisi menemään viikonlopuksi tuossa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai häät oli tärkeämmät. Ne on kerran tai pari elämässä. Flunssia lapsiperheessä on kymmeniä vuosittain, joten ei nyt joka flunssaa jäädä potemaan. Hyvinhän pärjäsit kuitenkin.
M40Niin varmaan omat häät, ne kun on kerran tai pari elämässä (joillakin ehkä useamminkin). Tässä ei kuitenkaan ollut kyse ap:n miehen omista häistä vaan jonkun hänen kaverinsa. Tuo kaveri on varmaan menossa uudestaan naimisiin perin vuoden päästä, että ap:n mies olisi voinut sitten osallistua sitten niihin.
Ja kuten todettua, flunssaa voi sairastaa useamman kerran vuodessa, mutta sitä TÄYTYY jäädä potemaan joka kerta. Olen ollut todistamassa niin monta kuolemaa, jotka on johtuneet siitä, että flunssaa ei ole podettu ja sitten on kuoltu sydänpussintulehdukseen, kun ei ole maltettu jäädä sairastamaan, kun on sairaita oltu.
Tässä ei niin ollut. Ap kirjoitti että oli flunssassa ja vointi oli jo parempi perjantaina. Sydänlihaspussin tulehdus tulee jos liikaa fyysistä rasitusta toipumusaikana esim. raju salitreeni, pitkä juoksulenkki tms. Ap oli kotona, vauvan hoito ei vastaa kovaa liikuntatreeniä. Ei edes valvominen. Älä esitä viisaampaa. Ja et tasan tarkkaan ole todistanut montaa ko. taudin aiheuttamaa kuolemaa kun Suomessa ei siihen kovin montaa kuole per vuosi.
T. Kokenut sairaanhoitajaSydänlihastulehduksen voi saada, vaikka tekisi kevyttä toimistotyötä. Ei se vaadi mitään rankkaa liikuntaa.
Puhuttiin kuolemaan johtaneesta sydänlihastulehduksesta. Erittäin harvinainen. Ap ei ole kuollut tuohon tautiin. Kertoi jo kuulumisiaan täällä. Pointti on että dramatisoidaan ja suurennellaan tapahtumien kulkua ihan överisti.
No ei se nyt ihan hirveän harvinainen voi olla, kun minäkin monta tapausta tiedän tässä meidän 10 000 asukkaan kunnassa. Ja aina niitä harvinaisiakin tapauksia vaan jollekin sattuu.
Esimerkkinä aivoverisuonen pullistuma, joita arvioidaan olevan parilla % väistöstä. Ja niinpä sellainen minultakin löytyi, vaikka niin harvinainen on. Ja kun asiasta olen keskustellut ihmisten kanssa, niin aika monen läheisellä/itsellä on sellainen löytynyt.
Puhuttiin kuolemaan johtaneista sydänlihastulehduksista. Itse tautiahan on etenkin infektioaikaan mutta todella harvoin siihen kuolee. Moniko teidän 10 000 asukkaan kylästä on siihen kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tsiisus. Että sairaanhoitajatkin täällä todistaa, että ap:n olisi pitänyt sairaana kyetä hoitamaan sairas pieni vauvansa, vaikka itsekin koki, ettei pärjää. Missä empatia?
T. KirurgiKirurgi😂😂😂
Niin? Erään kirurgian suppean erikoisalan erikoislääkäri vuodelta 2008. Mikä naurattaa? Minua sinuna pelkästään itkettäisi, sillä jopa kirurgit on empaattisempia kuin palstan kokeneet sairaanhoitajat. Ja parempia isiä kuin ap:n mies.
Jos oikeasti kirurgi olet niin sinun ei tarvitse kuunnella töissäsi näitä nyyhkytarinoita kuten hoitajien. Ja kirurgilla luulisi olevan sen verran älyä että tietäisi että joka tarinassa on aina kaksi osapuolta eikä uskoisi vain toista ja tekisi siitä päätelmiä. Ap voi kirjoittaa mitä vaan. Mikä on miehen näkemys asiasta? Se pitäisi tietää ennenkuin puolustellaan yhtään ketään.
Hoitajatko kyseenalaistavat avuntarvitsijan tilanteen ja hoidon tarpeen ja kuittaavat kaiken nyyhkytarinoiksi, elleivät ensin saa puolison, äidin, anopin, apen, isän, kummin, naapurin ja rippipapin näkemystä asiasta? Ei, en usko. Puhut nyt vain ihan omasta suppeasta ja katkerasta näkemyksestäsi. Tiedän, että alalla on paljon hyviä hoitajia, jotka uskovat potilasta ja tekevät parhaansa häntä auttaakseen. Mutta kuule, se on kyllä totta, että yksikin kaltaisesi on liikaa tuolla tärkeällä alalla.
On eri asia uskoa potilasta ja neuvoa. Pitää olla kieli keskellä suuta mitä sanot potilaalle jos hän kotioloistaan puhuu. Montako kertaa esim. naispotilas on valittanut väkivallasta kotona, täysin uskottavasti puhunut. Mies tulee toisena päivänä ja puhuu samaa naisesta, nainen on väkivaltainen tai miten naisella on ongelmia. Tai toisinpäin. Jos otan kantaa asioihin niin potilas voi kotona kertoa miten hoitajakin sanoi näin ym. Sellaistakin on sattunut että puoliso/omaiset ottavat yhteyttä esihenkilöön ja valittavat jos hoitaja on erehtynyt kantansa sanomaan. Potilailla ei ole mitään käsitystä minkälaisia paineita välillä tässä työssä on. Pitää tosissaan varoa mitä sanoo. Eikä tosiaankaan neuvoa mitään jos ei tasan sata varmasti tiedä taustoja tai tunne muita asianosaisia.
Minusta tosi kiva ele, että mies hoiti lasta, vaikka ei ollut siihen mitään velvollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tosi kiva ele, että mies hoiti lasta, vaikka ei ollut siihen mitään velvollisuutta.
TÄH??? Miehellä ei ollut mielestäsi velvollisuutta hoitaa omaa lastaan?
Tulkitsen että mies tuo rahan ja akka kitisee kun on nuhaa ja ahdistaa. Hyvä provo muuten sait monta naista lämpöiseksi.
Niin nämä on parhaita kun se lämpö laskee ylhäältä alas niin minäkin saan seksiä.
Onnea sinulle. Sait karkkipäivän, vaikka on perjantai.
Vierailija kirjoitti:
Oletko töissä ap?
Ei tarvitse, sitä varten on yhteiskunta ja tuet.
Mies toki käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ja muilla on ollut flunssa ja jo perjantaina hänen vointinsa oli parempi. Kauanko miehellä oli flunssa? Voi sentään on ajoitus sekaisin. Mikä siinä Ap puolustamisessa tökkii kun ei olut muuta kuin känkkä ränkkänä kun mies meni häihin. Miten lapsellista. Tässä ketjussa ei ole montaa järkevää ajatusta. Ruokavarastot täyttämättä, lapselle ei antanut nestettä riittävästi, antoi lapsen kuivua, itse ei saanut vesilasia eteensä. Tässä kaikki, ja anopille ja äidille, tai vaikka mummolle olisi voinut soittaa.
Tässä tärkeimmät.
Mitä jos se nainen olisi lähtenyt 400 kilometrin päähän häihin kahden vuorokauden ajaksi ja jättänyt flunssaa sairastavan miehensä ja sairaan vauvan kotiin? Sanoisitko miehelle, että mitäs et soittanut isääsi avuksi ja mikset ollut hommannut ruokaa valmiiksi ja mikset ruokkinut lastasi?
Tähän et tule saamaan vastausta ikinä. Samaa kysytty jo monta kertaa, mutta aina on kysymys vaiettu kuoliaaksi.
Tähän on vastattu vaikka kuinka monta kertaa. Te olette jo ihan sokeita raivossanne.
No vastaapa sitten tähän, miksi mies lähti reissuun jo perjantaina, kun vihkiminen oli vasta lauantaina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko töissä ap?
Ei tarvitse, sitä varten on yhteiskunta ja tuet.
Mies toki käy töissä.
Vauva on vasta neljä kuukautta vanha, niin tietenkin nainen on kotona. Ei tuollainen mies jää vanhempainvapalle, kun ei saa lasta hoidettua edes yhtä viikonloppua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tosi kiva ele, että mies hoiti lasta, vaikka ei ollut siihen mitään velvollisuutta.
TÄH??? Miehellä ei ollut mielestäsi velvollisuutta hoitaa omaa lastaan?
Jos pariskunta on sopinut, että nainen synnyttää ja hoitaa lapsen ja mies puolestaan on sitoutunut hoitamaan työnsä (jotta voi ostaa naisellekin kivoja asioita), niin tähän sopimukseen pitää lähtökohtaisesti voida luottaa. Kaikki miehet eivät ole lainkaan orientoituneita lapsenhoitohommiin, eivät toki läheskään kaikki naisetkaan.
yli 1800 aloitusta, mistä tämä kertoo?
No ei se nyt ihan hirveän harvinainen voi olla, kun minäkin monta tapausta tiedän tässä meidän 10 000 asukkaan kunnassa. Ja aina niitä harvinaisiakin tapauksia vaan jollekin sattuu.
Esimerkkinä aivoverisuonen pullistuma, joita arvioidaan olevan parilla % väistöstä. Ja niinpä sellainen minultakin löytyi, vaikka niin harvinainen on. Ja kun asiasta olen keskustellut ihmisten kanssa, niin aika monen läheisellä/itsellä on sellainen löytynyt.