Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän sen vauvan pystyy migreenissä hoitamaan kun on maattava pimeässä liikkumatta ja puhumatta ja millinkin liikkuminen tuntuu sille kuin päähän hakattaisiin vasaralla ja laatta lentää samantien?
Ei varmasti nyt pystykään, kun vielä imettää, mutta monethan lopettelee imetyksen siinä 6kk paikkeilla (vauva nyt 4kk). Sen jälkeen äiti voi taas jatkaa migreeninestolääkitystä, jos tarvitaan. Eikös hän sanonut kuitenkin saavansa kohtauksia tosi harvoin ja yksin ollessaan varmasti sopii jonkun kaverin tms. kanssa, että tulee tarvittaessa apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järki käteen. Tällaisia tilanteita tulee varmaan aivan jokaisen parin eteen. Ei siis ukkoa/emäntää pihalle, vaan järki käyttöön. Uskon ja ymmärrän, että tuntui pahalta ja raskaalta, mutta tätä se on välillä varsinkin pienten lasten vanhempana. Luota kuitenkin siihen, että te molemmat kypsytte ja kehitytte tässä uudessa tilanteessa. Kirjoitat, ettette ole enää teinejä. Ette, mutta vanhemmuus on aivan uusi elämänvaihe. Se ottaa aikansa. Luota siihen, että vuosien päästä saatatte molemmat muistella tätä viikonloppua ja pyöritellä päätänne ja ihmetellä toimintaanne.
Tilaa ruuat ja muut kaupasta kotiinkuljetuksella, se helpottaa todella paljon arkea, varsinkin jos on sairaana. Palkkaa tilapäisesti vaikka joku nuori auttamaan vauvanhoidossa, ellei sinulla ole omalla paikkakunnallasi ystäviä, perhettä ja muuta tukiverkkoa.
Ja taas vain neuvoja äidille, miten hänen olisi pitänyt toimia. Ei sanallakaan siitä, mitä isän olisi pitänyt tehdä. Miksi edes ruoan hankkiminen kotiinkuljetuksella ei ollut humputtelemaan lähteneen isän vastuulla, saati avun palkkaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järki käteen. Tällaisia tilanteita tulee varmaan aivan jokaisen parin eteen. Ei siis ukkoa/emäntää pihalle, vaan järki käyttöön. Uskon ja ymmärrän, että tuntui pahalta ja raskaalta, mutta tätä se on välillä varsinkin pienten lasten vanhempana. Luota kuitenkin siihen, että te molemmat kypsytte ja kehitytte tässä uudessa tilanteessa. Kirjoitat, ettette ole enää teinejä. Ette, mutta vanhemmuus on aivan uusi elämänvaihe. Se ottaa aikansa. Luota siihen, että vuosien päästä saatatte molemmat muistella tätä viikonloppua ja pyöritellä päätänne ja ihmetellä toimintaanne.
Tilaa ruuat ja muut kaupasta kotiinkuljetuksella, se helpottaa todella paljon arkea, varsinkin jos on sairaana. Palkkaa tilapäisesti vaikka joku nuori auttamaan vauvanhoidossa, ellei sinulla ole omalla paikkakunnallasi ystäviä, perhettä ja muuta tukiverkkoa.
Ja taas vain neuvoja äidille, miten hänen olisi pitänyt toimia. Ei sanallakaan siitä, mitä isän olisi pitänyt tehdä. Miksi edes ruoan hankkiminen kotiinkuljetuksella ei ollut humputtelemaan lähteneen isän vastuulla, saati avun palkkaaminen?
Tämä on nyt vähän ohis, mutta ärsyttää hieman tuo, mitä monessa viestissä toitotetaan, nimittäin ruoan kotiinkuljetus tai wolttaus. Uskon, että Suomessa asuu satojatuhansia ihmisiä alueilla, jossa tuo ei ole mahdollista. Itsekin asun Pirkanmaalla alueella, jossa kauppa ei toimita ja woltti ei kuljeta. Täällä on pakko olla auto käytössä, jos meinaa syödä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että ap on pulassa vauvan kanssa, jonka kanssa on vielä vapaalla ja jonka kanssa häät piti viettääkin kahdestaan, kun jauhelihakin on liian mutkikas paistaa ja pitää aivan erityisesti "valmistaa". Palstailu sujunut jo päiviä, mutta mieleisen ruian tilaaminen kotiin ei... vaan... onnistu. Kyllä on ap lypsänyt ja lypsänyt tätä tarinaa: milloin kipeä, milloin sairaalassa, milloin mitäkin, iun tarina etenee. Kertomakirjallisuutta piisaa.
Ei ihme, että ap on pulassa sairaana sairaan vauvan kanssa, kun jauhelihakin on hänen miehelleen liian mutkikas paistaa ja siitä ruuaksi valmistaa sairaalle puolisolle. Naiselle pitäisi tilailla ruokaa kotiin, mutta miehelle ei... vaan... onnistu tällaisen järjestäminen - ja takuulla se ukko huudon nostaisi ap:nkin tilailuista, että täällä makaat kotona kun minä raadan ja tuon leivän pöytään, etkä stana edes jauhelihasta saa ruokaa tehdyksi!!!! Kyllä on ap kipeänä, kipeän lapsen kanssa ja sairaalakuntoisena velvollinen mahdollistamaan miehen poikamiselämä!
Kertomakirjallisuutta piisaa näillä jankkaajatrolleilla, jotka näkevät m*esvihaa ympäriinsä ja syyllistävät naista IHAN kaikesta. No, sairautta on niin monenlaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järki käteen. Tällaisia tilanteita tulee varmaan aivan jokaisen parin eteen. Ei siis ukkoa/emäntää pihalle, vaan järki käyttöön. Uskon ja ymmärrän, että tuntui pahalta ja raskaalta, mutta tätä se on välillä varsinkin pienten lasten vanhempana. Luota kuitenkin siihen, että te molemmat kypsytte ja kehitytte tässä uudessa tilanteessa. Kirjoitat, ettette ole enää teinejä. Ette, mutta vanhemmuus on aivan uusi elämänvaihe. Se ottaa aikansa. Luota siihen, että vuosien päästä saatatte molemmat muistella tätä viikonloppua ja pyöritellä päätänne ja ihmetellä toimintaanne.
Tilaa ruuat ja muut kaupasta kotiinkuljetuksella, se helpottaa todella paljon arkea, varsinkin jos on sairaana. Palkkaa tilapäisesti vaikka joku nuori auttamaan vauvanhoidossa, ellei sinulla ole omalla paikkakunnallasi ystäviä, perhettä ja muuta tukiverkkoa.
Ja taas vain neuvoja äidille, miten hänen olisi pitänyt toimia. Ei sanallakaan siitä, mitä isän olisi pitänyt tehdä. Miksi edes ruoan hankkiminen kotiinkuljetuksella ei ollut humputtelemaan lähteneen isän vastuulla, saati avun palkkaaminen?
Tämä on nyt vähän ohis, mutta ärsyttää hieman tuo, mitä monessa viestissä toitotetaan, nimittäin ruoan kotiinkuljetus tai wolttaus. Uskon, että Suomessa asuu satojatuhansia ihmisiä alueilla, jossa tuo ei ole mahdollista. Itsekin asun Pirkanmaalla alueella, jossa kauppa ei toimita ja woltti ei kuljeta. Täällä on pakko olla auto käytössä, jos meinaa syödä.
Juuri näin! Onko edes mistään ilmennyt, millaiset kulkuyhteydet aloittajalla on ja onnistuuko kotiinkuljetukset yms.?
Itse asun myös Pirkanmaalla, melko syrjässä. Tänne ei toimiteta mitään ja testattu on jopa se, että ambulanssilla kestää saapua tänne se kolme varttia. Jos mies olisi jättänyt minut sairaana hoitamaan yksin sairasta lasta, ei olisi tosiaankaan enää tarvinnut palata kotiin. Tosin, olen sitä mieltä, että vaikka aloittaja asuisi keskellä kaupunkia, verkostojen ympäröimänä, olisi hänen silti syytä laittaa luistoon noin kelvoton mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap laittaa lusikat jakoon, kuten osa ehdottaa, sen jälkeen ap on siitä vauvasta vastuussa täysiaikaisesti. Eipä taida olla järkevin neuvo, kun viikonloppuakaan ei pärjää, kun on nuha.
Sä et ole selvästikään ollut miehen kanssa parisuhteessa ja eronnut siitä. Minäpä olen ja oli kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Mun elämäni helpottui aivan todella huomattavasti eron myötä.
Vaikuttavia tekijöitä muutama (enemmänkin voisi luetella):
- Tunnelma kotona: mies osasi valittaa, ei tehdä. Esim. jos olin todella rikki ja väsynyt huonosti nukkuvan vauvan kanssa, enkä ollut siivonnut (olin siis niin pohjalla, että teki mieli vain häipyä), mies tuli töistä kotiin ja sen sijaan, että huomaisi, miten huonona olen, ja olisi ruvennut äkkiä auttelemaan tai edes halannut (!), hän alkoi valittaa, että miten on noin sotkuista. --> riita ja kuormitti siis minua vielä enemmän
- Mies syö yksin saman verran kuin äiti ja kaksi lasta yhteensä. Eli ruokaa pitää kantaa kaupasta ja tehdä huomattavasti enemmän. Miehen vaatteet on isoja (esim. farkut) ja täyttää koneen tosi nopeasti vrt. lasten pienet vaatteet ja mun omat jne.
- Loma- ja viikonlopputekemisiä suunniteltaessa mies oli hirveä jarru. Halusi mukaan (eli en saanut mennä yksin, vaikka vanhempani olisivat vahtineet lapsia), mutta ei millään jaksanut sanoa juuta eikä jaata, että käykö joku suunnitelma vai ei. Pitää kymmeniä kertoja kysyä ja selvittämäni hotellit on jo menneet täyteen, ennen kuin mies saa sanan suustaan. Yksin kun olen, varaan tuosta noin vaan. Helppoa.
- Mies ei millään tapaa elättänyt minua, perhevapaillakin maksoin 40% yhteisistä kuluista ja kaikki omat kuluni. Kun olin töissä, yhteiset puoliksi. Elintasoni ei laskenut erossa mitenkään (olen hyvätuloinen).
- Mies oli itsekäs ja epäreilu yhteisten vastuiden hoidossa (kuten ap:n tilanne), tuli paljon riitoja, pettymyksiä, ärtymystä jne., mikä on todella raskasta.
- Kun olen hoitanut vaativan työni, kodin ja lapset, saanut lapset illalla nukkumaan ja haluan vain levätä, mies alkaa vinkua huomiota. Voi jösses. Aikuinen mies vielä pitäisi hoitaa kaiken muun lisäksi. Siis se mies, joka siihen asti on loistanut poissaolollaan (esim. harrastuksessa illan), kun minä hoidin kaikki hommat. Ja vielä kehtaa itselleen vaatia huomiota ja valittaa, jos ei sitä saa. Minullahan ei moisia vapaailtoja saanut olla, jos joskus väkisin sellaisen otin, hirveä valitus tuli.
Mies voi olla todella kuormittava pikkulapsivaiheessa.
Ja kyllä, on myös miehiä, ketkä kantavat oman kortensa kekoon (eli kantavat vastuunsa), eivät ole kivirekiä ja kannustavat, tukevat, välittävät ja puhaltavat yhteiseen hiileen. Olen läheltä seurannut sellaistakin. Mutta ne miehet, keistä naiset harkitsevat eroa tai ovat jo eronneet, eivät ole tuollaisia hyviä miehiä.
Miehen hyvyys/huonous selviää naiselle usein vasta lasten myötä, koska kahden aikuisen suhteessa molemmat saa tulla ja mennä, miten tykkää, kun kenenkään ei tarvi olla huolehtimassa lapsista, ja kotityön määräkin on paljon pienempi vain aikuisten taloudessa.
Tästä toki unohtui aika olennaisena isäviikonloput ja se, kun lapset lomailee isänsä kanssa. Eli harva ydinperheessä elävä äiti saa joka toisen viikonlopun omaa aikaa siten, ettei oikeasti tarvitse olla kenenkään saatavilla. Jotkut ydinperheäidit ei saa sellaisia viikonloppuja koskaan, useimmat ehkä pari kertaa vuodessa?
Yh:t kehittää arkeen selkeät rutiinit, joilla arki rullaa kyllä, ja omaa aikaa heillä on suhteellisen paljon, kun jopa joka toinen viikonloppu. Ap:n ongelma on, että parisuhteessa on tukeutunut mieheensä (mikä siis ihan normaalia ja niin sen parisuhteessa kuuluukin mennä), mutta mies ei ole luotettava ja siksi ap on heikoilla. Yh:na hän järjestäisi asiat toisin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naiset käyvät juhlimassa samoin kuin miehetkin. Mutta miten ihmeen heikkoja naiset ovat kun tuossa kirjoitetaan, että naiset joutuvat äärirajoille lapsen hoidossa. Kyllä sitä on paljon kauheampia asioita ihmisillä kuin lapsen hoito ja sen takia joutua äärirajoille.
Ymmärrän asian jos perheessä on vaikeasti vammainen lapsi tai toinen vanhemmista vammautuu vaikeasti. silloin voidaan olla toisinaan äärirajoilla.
Mutta näissä tapahtumissa ihminen kasvaa vaikeuden myötä. Vaikeuden myötä joudutaan etsimään elämästä myönteiset puolet ja iloa pienistä asioista. Eri tavalla elämistä kuin tämän Ap ja muiden kiukkuilijoiden kohdalla. Ajatelkaa elämää laajemmin, eikä vain syyttämällä toista pienistä asioista.
Ovatko vain naiset mielestäsi ihmisiä, vai onko tuo kasvuvelvoite jostain muusta syystä mielestäsi vain naisilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Verenpaine nousee kun luen kommentteja. Niin tuttua omankin ex miehen kohdalla tuo käytös. On hoidettu lapsi yksin jalka murtuneena kun mies ollut koko illan harrastuksessa jne ja tuttua tuo huomion vaatiminen kun on ollut itse vapaalla koko illan.
Mietin mikä menee pieleen poikien kasvatuksessa? Miksi äidit ovat edelleen Suomessa päävastuullisia lapsen hoidosta? Esim Ruotsissa on jo asiat toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ootkohan lukenut yhtään tätä ketjua? Ap on vuorokausia valvonut sairaan vauvan kanssa (nuha ja kuume on oikeasti vaarallista 4kk vauvalle, joka hengittää pääasiassa nenän kautta, on imeväinen, eli nuhan vuoksi ei oikein pysty imemään, ja kuivuu helposti), ap:lla oli itsellään jo kolmatta päivää yli 38 asteen kuume ja lisäksi hän sai jo migreenikohtauksenkin, mikä voi tietysti uusia, jos tilanne jatkuu, eikä hän pääse lepäämään.
Silti mies vain lähti juhlimaan ja jätti ap:n yksin pärjäilemään sillä seurauksella, että äiti ja vauva viettivät ainakin seuraavat pari vuorokautta sairaalassa. Kyllä tuo mies nyt oli todella itsekäs ja vastuuton.
Vanhemmuus on kakka-nakki naisille. Siksi en koskaan, ikinä, milloinkaan ole suostunut enkä suostu synnytyskoneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jestas, että suututtaa lukea tätä ketjua.
Olen tässä etsinyt itselleni sopivaa vapaaehtoistyön kohdetta ja jo miltei kallistunut vanhuspuolelle. Nyt tulee kuitenkin mieleen, että pitäisiköhän minun tällaisessa vakaassa elämäntilanteessa olevana, lapsirakkaana velana alkaa sittenkin jeesailemaan näitä pienten lasten äitejä, joilla on yhtä kelvoton mies kuin aloittajalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ootkohan lukenut yhtään tätä ketjua? Ap on vuorokausia valvonut sairaan vauvan kanssa (nuha ja kuume on oikeasti vaarallista 4kk vauvalle, joka hengittää pääasiassa nenän kautta, on imeväinen, eli nuhan vuoksi ei oikein pysty imemään, ja kuivuu helposti), ap:lla oli itsellään jo kolmatta päivää yli 38 asteen kuume ja lisäksi hän sai jo migreenikohtauksenkin, mikä voi tietysti uusia, jos tilanne jatkuu, eikä hän pääse lepäämään.
Silti mies vain lähti juhlimaan ja jätti ap:n yksin pärjäilemään sillä seurauksella, että äiti ja vauva viettivät ainakin seuraavat pari vuorokautta sairaalassa. Kyllä tuo mies nyt oli todella itsekäs ja vastuuton.
No kuule. Olen sairaanhoitaja ja tiedän täsmälleen taudit ja hoidot. Olen myös aikuinen ihminen joka osaa ihan itse ilman miehen apua hakeutua hoitoon jos sitä tarvitsee. Kyllä naisen on osattava toimia myös itsenäisesti. Ei miehen tarvitse olla mun tuki ja turva koko ajan. Ihan omilla aivoilla osaan ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Verenpaine nousee kun luen kommentteja. Niin tuttua omankin ex miehen kohdalla tuo käytös. On hoidettu lapsi yksin jalka murtuneena kun mies ollut koko illan harrastuksessa jne ja tuttua tuo huomion vaatiminen kun on ollut itse vapaalla koko illan.
Mietin mikä menee pieleen poikien kasvatuksessa? Miksi äidit ovat edelleen Suomessa päävastuullisia lapsen hoidosta? Esim Ruotsissa on jo asiat toisin.
Tässä(kin) asiassa Suomen viiteryhmää on itä-Eurooppa, eivät Pohjoismaat.
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ei, kyllä ne on ne miehet, jotka ihmettelee, että miten niin vaimo tahtoo erota, kun kaikki on niin hyvin.
Mies olisi voinut torstaina käydä kaupassa ja apteekissa ostamassa kaapit täyteen helppoa syötävää ja lääkkeitä, pestä pyykit, siivota, laittaa ruokaa valmiiksi ja sopia parin ihmisen kanssa, joille nainen voi soittaa, jos tulee hätä. Mies olisi voinut lähteä häihin vasta lauantaiaamuna eikä perjantaina puoleltapäivin. Hän olisi voinut olla häissä selvinpäin ja valmiina lähtemään heti kotiin, jos vaimolta tulee viestiä. Ihan pienellä vaivannäöllä mies olisi päässyt häihin, kun niitä oli niin odottanut. Mutta eipä tehnyt noin.
Voi kyynel, kai se faija on jo kotutunut mutta ketju senkun jatkuu. En minäkään peruisi lapsuuden kaverin häitä, syystä et ukolla pikku migreenit. Vali, vali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt erilainen mielipide naiselta. Jos mun mies odottanut kuukausia häihin menoa niin ei taatusti niitä peruisi tuossa tilanteessa. Hemmetti, kyse on flunssasta. Sitä jaksaa vaikka mitä jos haluaa. Jättää kaikki muut ylimääräiset tekemättä ja hoitaa vauvan. Me naiset tehdään itsestämme ihme marttyyreita ja nalkutetaan joka asiasta ja sitten ihmetellään kun erotaan. Olisi naisillakin peiliin katsomisen paikka. Tämä mun mielipide.
Ootkohan lukenut yhtään tätä ketjua? Ap on vuorokausia valvonut sairaan vauvan kanssa (nuha ja kuume on oikeasti vaarallista 4kk vauvalle, joka hengittää pääasiassa nenän kautta, on imeväinen, eli nuhan vuoksi ei oikein pysty imemään, ja kuivuu helposti), ap:lla oli itsellään jo kolmatta päivää yli 38 asteen kuume ja lisäksi hän sai jo migreenikohtauksenkin, mikä voi tietysti uusia, jos tilanne jatkuu, eikä hän pääse lepäämään.
Silti mies vain lähti juhlimaan ja jätti ap:n yksin pärjäilemään sillä seurauksella, että äiti ja vauva viettivät ainakin seuraavat pari vuorokautta sairaalassa. Kyllä tuo mies nyt oli todella itsekäs ja vastuuton.
No kuule. Olen sairaanhoitaja ja tiedän täsmälleen taudit ja hoidot. Olen myös aikuinen ihminen joka osaa ihan itse ilman miehen apua hakeutua hoitoon jos sitä tarvitsee. Kyllä naisen on osattava toimia myös itsenäisesti. Ei miehen tarvitse olla mun tuki ja turva koko ajan. Ihan omilla aivoilla osaan ajatella.
Yksinkö se nainen on yhteisestä lapsesta vastuussa tilanteessa kuin tilanteessa? Jos olisit oikeasti lukenut edes aloituksen loppuun saati ketjua, huomaisit ettei mies ole toiminut missään vaiheessa avuttomaksi olettamasi aloittajan tukena ja turvana, saati oman lapsensa.
Lisäksi, toivottavasti et tee tuollaisella osaamisella hoitotyötä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap laittaa lusikat jakoon, kuten osa ehdottaa, sen jälkeen ap on siitä vauvasta vastuussa täysiaikaisesti. Eipä taida olla järkevin neuvo, kun viikonloppuakaan ei pärjää, kun on nuha.
Näin sanoo vain ihminen, joka ei ole kokenut tai tajua millainen rasite ja kivireki itsekäs mies on perheelle. Yh:na jaksaa paremmin ja silloin saa myös paljon helpommin ulkopuolista apua, kun kukaan ei odota lapsen isän hoitavan osuuttaan.
Vieläkö tämä jankutus täällä jatkuu? Uskomatonta, miten moni on noin valmis teilaamaan miehen välittömästi , tietämättä sen enempää kyseisestä parisuhteesta ja ihmisestä.
Ymmärrän, että monilla on ollut pettymyksiä miesten suhteen mutta ehkä se oma viha pitäisi käsitellä jossain muualla kuin täällä ja päästä yli.
Ei kaikki miehet ole itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä sikoja. Ei vaikka menisi häihin kun vaimo ja vauva flunssassa. Tsiisus.
Sä et ole selvästikään ollut miehen kanssa parisuhteessa ja eronnut siitä. Minäpä olen ja oli kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Mun elämäni helpottui aivan todella huomattavasti eron myötä.
Vaikuttavia tekijöitä muutama (enemmänkin voisi luetella):
- Tunnelma kotona: mies osasi valittaa, ei tehdä. Esim. jos olin todella rikki ja väsynyt huonosti nukkuvan vauvan kanssa, enkä ollut siivonnut (olin siis niin pohjalla, että teki mieli vain häipyä), mies tuli töistä kotiin ja sen sijaan, että huomaisi, miten huonona olen, ja olisi ruvennut äkkiä auttelemaan tai edes halannut (!), hän alkoi valittaa, että miten on noin sotkuista. --> riita ja kuormitti siis minua vielä enemmän
- Mies syö yksin saman verran kuin äiti ja kaksi lasta yhteensä. Eli ruokaa pitää kantaa kaupasta ja tehdä huomattavasti enemmän. Miehen vaatteet on isoja (esim. farkut) ja täyttää koneen tosi nopeasti vrt. lasten pienet vaatteet ja mun omat jne.
- Loma- ja viikonlopputekemisiä suunniteltaessa mies oli hirveä jarru. Halusi mukaan (eli en saanut mennä yksin, vaikka vanhempani olisivat vahtineet lapsia), mutta ei millään jaksanut sanoa juuta eikä jaata, että käykö joku suunnitelma vai ei. Pitää kymmeniä kertoja kysyä ja selvittämäni hotellit on jo menneet täyteen, ennen kuin mies saa sanan suustaan. Yksin kun olen, varaan tuosta noin vaan. Helppoa.
- Mies ei millään tapaa elättänyt minua, perhevapaillakin maksoin 40% yhteisistä kuluista ja kaikki omat kuluni. Kun olin töissä, yhteiset puoliksi. Elintasoni ei laskenut erossa mitenkään (olen hyvätuloinen).
- Mies oli itsekäs ja epäreilu yhteisten vastuiden hoidossa (kuten ap:n tilanne), tuli paljon riitoja, pettymyksiä, ärtymystä jne., mikä on todella raskasta.
- Kun olen hoitanut vaativan työni, kodin ja lapset, saanut lapset illalla nukkumaan ja haluan vain levätä, mies alkaa vinkua huomiota. Voi jösses. Aikuinen mies vielä pitäisi hoitaa kaiken muun lisäksi. Siis se mies, joka siihen asti on loistanut poissaolollaan (esim. harrastuksessa illan), kun minä hoidin kaikki hommat. Ja vielä kehtaa itselleen vaatia huomiota ja valittaa, jos ei sitä saa. Minullahan ei moisia vapaailtoja saanut olla, jos joskus väkisin sellaisen otin, hirveä valitus tuli.
Mies voi olla todella kuormittava pikkulapsivaiheessa.
Ja kyllä, on myös miehiä, ketkä kantavat oman kortensa kekoon (eli kantavat vastuunsa), eivät ole kivirekiä ja kannustavat, tukevat, välittävät ja puhaltavat yhteiseen hiileen. Olen läheltä seurannut sellaistakin. Mutta ne miehet, keistä naiset harkitsevat eroa tai ovat jo eronneet, eivät ole tuollaisia hyviä miehiä.
Miehen hyvyys/huonous selviää naiselle usein vasta lasten myötä, koska kahden aikuisen suhteessa molemmat saa tulla ja mennä, miten tykkää, kun kenenkään ei tarvi olla huolehtimassa lapsista, ja kotityön määräkin on paljon pienempi vain aikuisten taloudessa.