Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Mies tuli kuin tulikin sairaalaan puolilta päivin. Oli tosiaan mennyt nukkumaan ajoissa ja lähtenyt aamulla aikaisin ajamaan. Oli todella huolissaan vauvasta. Vauvalla tulehdusarvot edelleen korkealla, ei ole syönyt niin paljon kuin olisi ollut hyvä ja joutuu jäämään vielä yöksi osastolle. Mitään kauheaa hätää ei onneksi ole, vauva toipuu kyllä. Henkilökunta sairaalassa on ollut aivan ihana! Lääkäri kysyi miten tähän pisteeseen päädyttiin että vauvan kunto ehti noinkin huonoksi. Kerroin pääpiirteittäin asiat niin kuin ovat. Meille suositeltiin neuvolan keskusteluapua.
Nyt mies jäi sairaalaan vauvan luo, pumppasin maitoa ja lähden nyt kotiin nukkumaan. Emme ole vielä puhuneet asiasta, en halunnut sairaalassa alkaa tästä keskustella. Ensin vauva kuntoon ja minun voimat takaisin, sitten voidaan miettiä miten tästä eteenpäin. Oman äitini kanssa sain puhuttua puhelimessa ja tällä hetkellä tuntuu, että menemme vauvan parannettua hänen luokseen joksikin aikaa. Haluan aikaa ja tällä hetkellä etäisyyttä mieheen. Vauva on vasta 4 kk ikäinen, pieni ikäisekseen, ollut syntymästä saakka, eli hänellä pienikin painon pudotus vaikuttaa pahasti. Painoa seurataan neuvolassa.
Kiitos tsemppiviesteistä!
Ap
Hei Ap,
älä usko valtaosaa näistä viesteistä. Kirjoitustyylistä ja parista muusta asiasta näkee, että kaksi tai kolme ihmistä istuu rämpyttämässä näitä ihmeellisiä viestejään. Uskon tämän sen takia, koska olen itse ollut aivan vastaavassa tilanteessa pienen lapsen kanssa. Mies oli rapakon toisella puolella työkeikalla, kun soittelin osastolta. "En voi tulla koska olen ainoa kenellä on firman kortti" oli niin huono selitys ja aikuiset miehet pärjää kyllä ilman yrityksen korttiakin. (Ala jossa tienataan niin paljon, että ei tee tiukkaa ja olisivat voineet tilittää ne joko työnantajalta tai verotuksesta jälkikäteen, mies ei ottanut valehdellessaan tätä huomioon, että olin kirjanpitäjänä tästä täysin tietoinen).
Tämä toistui paristi aivan vastaavalla kaavalla. Suutuin viimeisellä kerralla niin, että tulostin avioeropaperit, ja silti mies kehtasi esittää ettei mitään ollut tapahtunut. Jatkossa kun äitiys- ja hoitovapaa loppui, niin lähdinkin opiskelemaan ja silloin maksoin miehelle "kalavelkoja" - en todellakaan joustanut tuumaakaan mihinkään suuntaan ja pidin kiinni aikatauluistani, tietenkin niin ettei lapsen hoito vaarantunut, mutta lakkasin mahdollistamasta miehen tempauksia.
Ei kai vauvalla RS-virus? Nelikuinen on ihan hirveän pieni ja pienipainoiselle pitkäkestoinen kipeily voi olla hirveän kohtalokasta. En ymmärrä mitä miehellä on käynyt mielessä kun sinne häihin on ollut pakko mennä ja viedä perheen ainoa auto. Aikuinen ihminen kestää sen, että kaikki kivat jutut eivät toteudu. Älä nyt vain usko jos mies kehtaa esittää että ei tässä mitään, sellaista sattuu jne. koska sitä yritettiin sitten meilläkin. Ja ei, meilläkään mies ei ollut sellainen ennen kuin itse meininki alkoi yöheräilyineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alapeukku viuhukoon, mutta musta on käsittämätöntä jos ei aikuinen ihminen pärjää yhtä flunssaa vauvan kanssa. Ja ymmärrän todella hyvin, että toinen aikuinen ihminen haluaa mennä kerran elämässä- tapahtumaan, eikä jäädä kotiin pitämään kädestä kiinni tuossa tilanteessa.
Ihan oikeasti?
Toisaalta kyllä mä muistan miten "kädet täynnä" sitä oli yhden vauvan kanssa, eikä meinannut mitään ehtiä. Sitten se toleranssi vähän kasvoi, kun lapsia olikin useampia. Silloin olisi oikeasti naurattanut tilanne, että on hui sentään niin kauhia nuha, että maailman pitäisi suunnilleen pysähtyä...
Näemmä jäänyt istukan mukana muutakin sinne synnärille kun kommentin tasoa katsoo. Olen muuten huomannut, että maailman kylmimmät kommentit tulevat toisilta äideiltä.
Oliko mies bestman tai joku seremoniamestari? Siinä tapauksessa ymmärrän paineet.
Aika heikko esitys kyllä aloittajaltakin tuo "ei varmaan kannata sun lähtee". Miksei sanonut, että nyt on semmonen juttu, että soitat tänne jonkun terveen apuun jos nyt itte oot lähdössä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä tullut paljon keskustelua. Mies laittoi illalla myöhään viestin, että menee nukkumaan ,jotta on aamulla aikaisin ajokunnossa ja tulee heti sairaalaan. Nyt sitä odotellaan tässä, tosin ei hän täällä mitään voi tehdä, vauva on nyt ammattilaisten hoidossa ja voi jo paremmin kuin eilen. Mies kirjoitti pitkän viestin vielä myöhemmin kuinka on pahoillaan tapahtuneesta (siis "tapahtuneesta", ei omasta käytöksestään), ei ollut ymmärtänyt minun olevan niin sairas, hänellä oli käsitys, että hänen flunssansa tosiaan oli rajumpaa sorttia ja minulla vain pientä lämpöilyä (mulla oli kolmena päivänä kuumetta yli 38 astetta ilman mahdollisuutta lepoon, vetää ihan piippuun). En tiedä minkä lasien läpi hän katsoo tätä tilannetta..
Ja sen verran vielä että tiedän, että miehen työpaikalla on mahdollista olla poissa perhetilanteen vuoksi, työnantaja on ihan reilu, heillä on paljon perheellisiä töissä. Luulen että mun mies vaan on halunnut profiloitua kovaksi työntekijäksi, joka on aina paikalla. Palkaton vapaa kävisi mulle oikein hyvin, meillä on säästöt juuri tällaista varten. Olisi tehnyt etätöitä kun oli itse sairaana niin olisi voinut paremmalla omalla tunnolla olla sitten pois kun minä ja vauva sairastuttiin. Itse sitä mieltä ettei olisi pystynyt.
Minulla ei todellakaan ollut periaatteessa mitään sitä hääreissua vastaan,mutta mulle vaan käy selvemmäksi ja selvemmäksi että vastuuntuntoisen pienen vauvan isän olisi pitänyt tajuta perua reissu näissä olosuhteissa. Tästä en pääse ihan nopeasti yli.
Ap
Samaa mieltä, olisi pitänyt tajuta ja varmasti sinulla kestää aika pitkään päästä asian yli. Olet vihainen ja pettynyt, niin olisin minäkin samassa tilanteessa.
Mies teki virheen ja oli pahoillaan tilanteesta, oliko se anteeksipyyntö? Kysy häneltä. Harva pyytää anteeksi "käytöstään", mutta tarviiko anteeksipyynnön sitten mennä jonkun kaavan mukaan? Pääasia on, että pyytää ja ymmärtää ja oppii virheistään.
Sinun asiasi on tietysti päättää, hyväksytkö anteeksipyynnön vai et. Haluatko katsoa, kasvatteko yhdessä vai kasvatteko eri suuntiin. Keskustelkaa joka tapauksessa siitä, miten jatkossa toimitte jos vastaava tilanne tulee. Mieti mitä haluat sanoa ja sano se rauhallisesti jos pystyt, ja vaadi samaa mieheltä. Sano kuinka kauhuissasi olit, kuinka väsynyt olit ja kuinka petetyksi ja hylätyksi tunsit itsesi, kuinka yksin jäit tilanteessa. Kuuntele mitä mies sanoo.
En itse ihan heti laittaisi lusikoita jakoon. Jotain hyvää siinä miehessä olisin kuitenkin nähnyt perhettä perustaessani, ja haluaisin katsoa saako tilannetta selvitettyä. Jos en edes yrittäisi, tuntuisi siltä että olen itsekin epäonnistunut.
Jos päätätte yrittää jatkaa, on hyvä tiedostaa että virheitä tulette molemmat tekemään, niin sinä kuin hänkin. Kenenkään suhde ei ole pelkkää myötämäkeä. Molemmat joutuvat joskus myös nöyrtymään ja antamaan periksi. Ja antamaan ja pyytämään anteeksi.
Oleellista parisuhteessa on se, että molemmat yrittää ja rakennetaan se luottamus takaisin riidan ja hölmöilyjen jälkeen. Jostain syystä kaikki pienen vauvan tuoreet isät eivät ole heti vastuuntuntoisia, jotkut kasvavat siihen vastuuseen hitaammin.
Monelle on vaikea tajuta, että he ovat tavallaan vastuussa myös vaimonsa hyvästä olosta.
He eivät välttämättä tajua heti, miten ja miksi heidän pitäisi tukea aikuista ihmistä, vaimoaan äitiydessä, tai missään muussakaan. Rehellisesti sanottuna, ei nainenkaan aina tajua, että isyyttä pitäisi erityisesti tukea.
Molemmat on yleensä ainakin ensimmäisen lapsen vauva-aikana melko kujalla omistakin tunteistaan saati toisen tunteista.
Toivon että saatte asiat selvitettyä. Jos saatte, uskon, että se on sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Oliko mies bestman tai joku seremoniamestari? Siinä tapauksessa ymmärrän paineet.
Aika heikko esitys kyllä aloittajaltakin tuo "ei varmaan kannata sun lähtee". Miksei sanonut, että nyt on semmonen juttu, että soitat tänne jonkun terveen apuun jos nyt itte oot lähdössä.
Niin tai näin, niin aina väärin päin. Mitä ap olisi voinut tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli kerran päivystyksessä ja silloin hänellekin oli tehnyt tiukkaa sinne meneminen siinä kelissä, että hän otti suosiolla taksin. Oli umpitalvi, ulkona tuuli ja tuli kilotolkulla räntää eikä katuja aurattu kuin joskus ja joulun jälkeen. Yhtäkkiä ovi kävi ja punanokkainen ja aivan litimärkä nainen saapui sinne lastenrattaitten kanssa, ja äiti oli nähnyt jo lasiovien läpi että kulkeminen oli ihan todella hankalaa. Hetken tihrusteltuaan äitini tajusi naisen serkkuni vaimoksi. Hän oli ollut tuomassa puolivuotiasta lasta siinä kauheassa säässä julkisilla päivystykseen. Lapsella oli ollut todella korkea kuume ja useamman päivän ja osastohommiksi meni silloinkin. Kun äiti sitten kysyi missä serkkuni on, niin vaimo vastasi jotenkin vaisusti että jossain kavereiden kanssa ajelemassa. Äitini suuttui hirveästi.
Äiti suuttui lisää kun aikanaan pääsi päivystyksestä kotiin ja kuuli lisää. Koska tarina olisi muuten liian kuiva, niin tämä "itseään äärimmäisen kaikkitietävänä ja kypsänä pitänyt serkku" käväisi tuona kyseisenä iltana viemässä mun pikkuveljeni pleikkarin. Broidi 9vee ihmetteli hiukan, kun aikuinen äijä marssii olkkariin, nappaa pleikan kesken pelin ja häipyy. Äidillä oli hieman raivossa pitelemistä, kun kuuli tämän. Tosiaan, ikää 25 vuotta jo kyseisellä kundilla tuohon aikaan, joten minkään iän piikkiin tuota ei vaan voi laittaa. Äiti suuttui lisää kuultuaan tämän ja se kyllä kuului puhelimessa..
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kerran päivystyksessä ja silloin hänellekin oli tehnyt tiukkaa sinne meneminen siinä kelissä, että hän otti suosiolla taksin. Oli umpitalvi, ulkona tuuli ja tuli kilotolkulla räntää eikä katuja aurattu kuin joskus ja joulun jälkeen. Yhtäkkiä ovi kävi ja punanokkainen ja aivan litimärkä nainen saapui sinne lastenrattaitten kanssa, ja äiti oli nähnyt jo lasiovien läpi että kulkeminen oli ihan todella hankalaa. Hetken tihrusteltuaan äitini tajusi naisen serkkuni vaimoksi. Hän oli ollut tuomassa puolivuotiasta lasta siinä kauheassa säässä julkisilla päivystykseen. Lapsella oli ollut todella korkea kuume ja useamman päivän ja osastohommiksi meni silloinkin. Kun äiti sitten kysyi missä serkkuni on, niin vaimo vastasi jotenkin vaisusti että jossain kavereiden kanssa ajelemassa. Äitini suuttui hirveästi.
Äiti suuttui lisää kun aikanaan pääsi päivystyksestä kotiin ja kuuli lisää. Koska tarina olisi muuten liian kuiva, niin tämä "itseään äärimmäisen kaikkitietävänä ja kypsänä pitänyt serkku" käväisi tuona kyseisenä iltana viemässä mun pikkuveljeni pleikkarin. Broidi 9vee ihmetteli hiukan, kun aikuinen äijä marssii olkkariin, nappaa pleikan kesken pelin ja häipyy. Äidillä oli hieman raivossa pitelemistä, kun kuuli tämän. Tosiaan, ikää 25 vuotta jo kyseisellä kundilla tuohon aikaan, joten minkään iän piikkiin tuota ei vaan voi laittaa. Äiti suuttui lisää kuultuaan tämän ja se kyllä kuului puhelimessa..
Oi luoja, kannattaisi hiukan oikolukea omia tekstejään ennen julkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuan, että joistain töistä voi olla vaikea olla pois. Tajuan, että mies ehkä haluaa olla niissä häissä, jos ne ovat niin tärkeät. En ollenkaan tajua, että jos on niin tärkeää, on vastuullinen työ, ja ne häät ovat tosi iso juttu, ei hanki sinulle kodinhoitajaa. Jos kerran niin tärkeä työ, niin kai siitä jotain maksetaankin. Miehen olisi ennen lähtöään pitänyt palkata sinulle yksityisestä hoivapalvelusta joku, joka tulee tunniksi päivässä ja pyydettäessä muutenkin, kyllä niitä on. Jättää lapsensa äiti lapsen kanssa ihan omilleen on käsittämätöntä käyttäytymistä, ja jos hän on niin suuri pamppu kuin luulee olevansa, niin sellaisen hoitamisen voisi väsätä lounastunnilla.
Oman lapsen ja perheen terveys menee aina muiden perheasioiden edelle. Häät ovat perheasia, mutta ei tässä tapauksessa AP:n miehen perhettä koskeva, joten ei ole vaikeaa päättää häiden ja lapsen välillä. Ainakin itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa mun kavereitten tai ystävien juhlat, jos lapsi tai puoliso on kipeä.
Miksei ap voinut mennä alunperinkin äitinsä hoiviin, kun se kotiutumisen jälkeen kuitenkin on vaihtoehto? Miksi piti jäädä marttyyrinä kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kerran päivystyksessä ja silloin hänellekin oli tehnyt tiukkaa sinne meneminen siinä kelissä, että hän otti suosiolla taksin. Oli umpitalvi, ulkona tuuli ja tuli kilotolkulla räntää eikä katuja aurattu kuin joskus ja joulun jälkeen. Yhtäkkiä ovi kävi ja punanokkainen ja aivan litimärkä nainen saapui sinne lastenrattaitten kanssa, ja äiti oli nähnyt jo lasiovien läpi että kulkeminen oli ihan todella hankalaa. Hetken tihrusteltuaan äitini tajusi naisen serkkuni vaimoksi. Hän oli ollut tuomassa puolivuotiasta lasta siinä kauheassa säässä julkisilla päivystykseen. Lapsella oli ollut todella korkea kuume ja useamman päivän ja osastohommiksi meni silloinkin. Kun äiti sitten kysyi missä serkkuni on, niin vaimo vastasi jotenkin vaisusti että jossain kavereiden kanssa ajelemassa. Äitini suuttui hirveästi.
Äiti suuttui lisää kun aikanaan pääsi päivystyksestä kotiin ja kuuli lisää. Koska tarina olisi muuten liian kuiva, niin tämä "itseään äärimmäisen kaikkitietävänä ja kypsänä pitänyt serkku" käväisi tuona kyseisenä iltana viemässä mun pikkuveljeni pleikkarin. Broidi 9vee ihmetteli hiukan, kun aikuinen äijä marssii olkkariin, nappaa pleikan kesken pelin ja häipyy. Äidillä oli hieman raivossa pitelemistä, kun kuuli tämän. Tosiaan, ikää 25 vuotta jo kyseisellä kundilla tuohon aikaan, joten minkään iän piikkiin tuota ei vaan voi laittaa. Äiti suuttui lisää kuultuaan tämän ja se kyllä kuului puhelimessa..
Oi luoja, kannattaisi hiukan oikolukea omia tekstejään ennen julkaisua.
Niin, siis kirjoittaja on näissä kaikissa viesteissä sama..
Voin kertoa muuten, että sama serkku oli vakaasti sitä mieltä, että mun paras ikäni tehdä lapsi on siinä 20-26-vuotiaana eikä piiruakaan myöhemmin. Se oli sinänsä kiinnostavaa puhetta, että olin juuri toipunut vakavasta anoreksiasta ja nuoruusiän seurusteluväkivallasta. Olin ollut suljettuna neljän seinän sille viiden vuoden ajan, ja toivuin vaikeasta alipainoisuudesta, joten ensimmäisenä ei todellakaan ollut mielessä lähteä tekemään lapsia. Minun ei kuulemma myöskään pidä miettiä liian tarkkaan kenen kanssa niitä lapsia tekee, koska sitten ne jäävät kokonaan tekemättä. Näin lähemmäs nelikymppisenä on kyllä pakko sanoa, että neuvojen taso tuli kyllä omantasoiseiltaan isältä..
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap voinut mennä alunperinkin äitinsä hoiviin, kun se kotiutumisen jälkeen kuitenkin on vaihtoehto? Miksi piti jäädä marttyyrinä kotiin?
Kukahan ei nyt kotiinsa haluaisi jäädä? Tuossa kohtaa itsekin lähtisin hyvin nopeasti lapsen kanssa hieman etäämmälle ja tämäkin siksi että vituttaa niin ettei veri kierrä, ja ei sinne satojen kilsojen päähän kukaan kipeänä halua lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
serkku käväisi tuona kyseisenä iltana viemässä mun pikkuveljeni pleikkarin. Broidi 9vee ihmetteli hiukan, kun aikuinen äijä marssii olkkariin, nappaa pleikan kesken pelin ja häipyy. Äidillä oli hieman raivossa pitelemistä, kun kuuli tämän. Tosiaan, ikää 25 vuotta jo kyseisellä kundilla tuohon aikaan, joten minkään iän piikkiin tuota ei vaan voi laittaa.
Pelikone oli reisusa luvattu maksuksi, ja velat pittää aina maksaa.
Eikä koltiaisten piä tuosa iäsä mittää pelejä pelata. Autoa korjata tai tallila hevosia hoitamasa. Jeenojen hommaa tuo telkkaripelien pellaamine.
Kulttuuri näkyy ja kuuluu. On se rikkaus!
No miten tässä on nyt käynyt? Onko Ap mies jo kotona, kävikäö rouvalleen kaupassa?
Miten tämän lapsen laita on? Onko llut kauhea viikonloppu? Voiko joku vastata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
serkku käväisi tuona kyseisenä iltana viemässä mun pikkuveljeni pleikkarin. Broidi 9vee ihmetteli hiukan, kun aikuinen äijä marssii olkkariin, nappaa pleikan kesken pelin ja häipyy. Äidillä oli hieman raivossa pitelemistä, kun kuuli tämän. Tosiaan, ikää 25 vuotta jo kyseisellä kundilla tuohon aikaan, joten minkään iän piikkiin tuota ei vaan voi laittaa.
Pelikone oli reisusa luvattu maksuksi, ja velat pittää aina maksaa.
Eikä koltiaisten piä tuosa iäsä mittää pelejä pelata. Autoa korjata tai tallila hevosia hoitamasa. Jeenojen hommaa tuo telkkaripelien pellaamine.
Kulttuuri näkyy ja kuuluu. On se rikkaus!
Ihan kantasuomalaisia ollaan, kiitos vain ja nyt se rasistinen asenne sinne minne päivä ei paista. En ole sukuani voinut valita, mutta estot olen heidän numeroiden kohdalle voinut aikuisena pistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole ongelmana nyt enää se, että äiti ja vauva on sairaana vaan tämä valtava hysteria mikä aiheeseen liittyy. Mielenterveysongelmia?
Ap:llä on ystävä tulossa auttamaan ja vauva on sairaalassa hyvässä hoidossa. Mikä ongelma tässä on?
Ongelmana on F-liikkeen syöttämä ideologia, joka asettaa ihmiset toisiaan vastaan. Tämä liike rikkoo perheitä, ja rikkoon lasten oikeuden täyteen ydinperheeseen. Enimmäkseen naiset kehittelevät näitä ongelmia, rakentelevat tarinoita päässään, jotta miestä voidaan syyttää esim. flunssasta.
Tätä tää on tässä maassa. Ei se siitä enää mihinkään muutu, koska naiset on jo tässä maassa myrkytetty tällä ideologialla.
Jaa. Koita päästä siitä yli. Naiset ei tosiaan enää arvosta "ydinperhettä" jossa mies pakoilee vastuuta ja bilettää. Lapsille sillä ei ole siinä tapauksessa merkitystä asuuko isä samassa kodissa vai ei.
Naiset arvostavat ydinperhettä, jossa isä on perheensä kanssa tasaveroisena aikuisena.
Mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa, voitko konkreettisesti selittää mitä sen sisältö on?
Ei voi olla oikeasti totta, että pitää selittää? Se tarkoittaa sitä, että isä kantaa perheessä vastuun tasavertaisesti äidin kanssa. Isä sekä äiti hoitavat perheen elatusta, kotitöitä, lapsia tasavertaisesti ilman että toisen täytyy aina selittää mitä pitää tehdä ja miksi.
Ei tuo nyt selvitä mistä töistä on kyse, renkaiden vaihdosta, nainen toisen puolen autoa ja mies toisen puolen. Ei ole mahdollista jakaa puoliksi jokaista perheen toimintaa.
Selittäminen, en ymmärrä miksi toinen ei saa omatoimisesti tehdä työtään. Ovathan normaalit palkkatyötkin erilaisia. Töiden jako on järkevämpää.
Hahaha, ei ihme että tulee eroja, jos miehet on noin kujalla siitä, mitä perhe-elämä tasa-arvoisena on. Ihan tahallaan ette halua ymmärtää.
En todella naisena ymmärrä mikä tekee perheen tasa-arvoiseksi. Se että ,ies vaihtaa vaippoja ja vie kakkapyykin koneeseen, luulen niin.
Talon hoidossa on muitakin asioita, joita naiset eivät ole maininneet. Mitä ne ovat?
Näin kerrostalossa asuvalla ei niin mitään. Meillä on pikasulakkeet.
Tavalliset siivoukset ja lasten lelujen kerääminen, pyykit koneeseen ja kuivuriin, ei siinä sen kummempaa.
Ap:n lapsi on 4 kk, ei se siinä iässä vielä osaa leluja edes levitellä.
No ei ollut edes sitä siivousta, kunhan vaan on ollut koko viikonlopun kateellisena miehelleen. Ehkä häät olivat pohjalaiset isot häät, kokemisen arvoiset.
Vierailija kirjoitti:
No miten tässä on nyt käynyt? Onko Ap mies jo kotona, kävikäö rouvalleen kaupassa?
Miten tämän lapsen laita on? Onko llut kauhea viikonloppu? Voiko joku vastata?
Ap:n mies on lastenosastolla hoitamassa vauvaa (joka ollut eilisestä saakka sairaalassa).
Ap on passitettu kotiin nukkumaan ja toipumaan.
Sairaalassa kysytty, miten vauva mennyt huonoon kuntoon (lue: päivittelevät vastuuntunnotonta isää, joka lähti juhlimaan toiselle maata, vaikka alipainoinen imeväinen ja imettävä äiti kotona sairaana).
Onko Ap nyt mutsinsa luona vai anopin?
Lääkäri huomasi myös ettei kaikki ole hyvin ja oli väärin jättää ap yksin kotiin vauvan kanssa.
Joku toinen olisi voinut tehdä lasun mutta tämä lääkäri antoi vaan kehoituksen keskustella neuvolassa.
Itse kuitenkin uskon että mies voi muuttua ja ehkä tämä herätti hänet.
Aika näyttää miten käy.
Miltä vuosituhannelta sä oikein olet? Mä olen tehnyt melkein aina fyysisesti raskaampaa työtä kuin mieheni. Teen tällä hetkellä myös henkisesti raskaampaa työtä, ja pidempiä päiviä kuin mieheni. Ja voin muuten kertoa, että kokopäivätyö on tosi helppoa verrattuna vauvan hoitamiseen kotona. Itselläni katsos oli ensin koliikkivauva ja toisella lapsella krooninen sairaus, joten meillä, kuten ehkä myös ap:lla, jatkuvat yöheräilyt oli normaalia, ja siksi tavalliset flunssat tuntuivat tosi kamalilta, ja aloin niiden myötä kärsimään mm. flunssien aikaisista rytmihäiriöistä, joihin sain lääkkeet.
Pelkään ihan hulluna tulevani vielä joskus raskaaksi, koska kotiäitinä olo oli välillä ihan painajaista vaikka lapsiani rakastankin yli kaiken. Ja huom. minulla on vielä lastenhoitoalan koulutus ja työkokemus taustalla. Onneksi isien on nyt mahdollista olla kotona pidempään lasten kanssa, ja ehdottomasti jos saisin vielä kolmannen lapsen, vaatisin, että mieheni ottaisi vanhempainvapaansa täytenä ja kanssa hoitaisi vauvaa niinä kuukausina öisinkin. Parempaan palkkaan on ihan turha vedota kun saamme suunnilleen saman verran palkkaa, juuri tällä hetkellä tienaan jopa paremmin kuin hän.