Deitin tulotaso?

Olen asunut puolisoni kanssa yhdessä neljä vuotta, sitä ennen seurustellut saman verran, en edelleenkään tiedä hänen tulojaan, omaisuuttaan, menojaan, sijoituksiaan tai muitakaan yksityiskohtia hänen varallisuudestaan.

Tiedän, että hän tutustuessamme oli kiinnostunut samoista asioista kuin minä, hänelle ei tuottanut ongelmia käydä ulkona syömässä, matkustella, käydä konserteissa, keikoilla, museoissa, näyttelyissä jne. Ensimmäisille treffeille hän tuli kaverilta lainatulla riisikupilla eikä sillä ollut minulle pienintäkään merkitystä. Se, että auto oli kaverilta lainattu, selvisi vasta myöhemmin. Hänen oma autonsa oli silloin noin 10 vuotta vanha Toyota (ja on edelleen). Hän ostaa vaatteensa ja kenkänsä marketeista eikä käy parturissa kuukausittain (valitettavasti).

Meillä on erilliset rahat ja yhteiset menot maksamme puoliksi. Kumpikaan ei koe tarvetta tietää toisen tuloja tai mihin hän omat rahansa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miten vieläkin osa tuntuu ajattelevan että vuokralla asuminen on joku ongelma tai pummien hommaa, vaikka nykyään ihan aikuisistakin ihmisistä (eikä pelkästään nuorista) lähes puolet asuu vuokralla. Ei kai puolet aikuisväestöstä voi olla pummeja? Että jos kehityssuunta on jatkossakin se että ihmiset käyttää mielummin rahansa muuhun kuin maksaakseen asuntolainoja hautaan asti, niin tietyillä omistusasunto vouhottajilla varmaan alkaa loppua heilat kesken. 

"Että jos kehityssuunta on jatkossakin se että ihmiset käyttää mielummin rahansa muuhun kuin maksaakseen asuntolainoja hautaan asti..."

Onneksi vuokralla asuminen on ilmaista. Ei maksa kuin useampia satojatonneja kun hautaan saakka vuokralla asuu. Mikä hiton aivopieruidea teillä vuokra-asumisen puolustajilla on, että siinä jotenkin muka säästää 🤣

Kerro sinä sitten miksi vuokralla asuvien määrä vain kasvaa vuosi vuodelta? Miksi yhä harvempi haluaa omistusasuntoa jos se on tie onneen? Edelleen, aikuisista nykyään puolet asuu Suomessa vuokralla, ennen määrä oli paljon pienempi. Eli joku syyhän tähän täytyy olla eikä kyseessä ole pelkkä yksittäisten ihmisten "aivopieru". Itse sanoisin että omistusasumiseen liittyy sama harha kuin naimisiin menoon ja lapsien hankintaan: tietyt ihmiset pitää perinteistä kiinni hampaat irvessä vaikka tietää ettei ole yhtä ainoaa keinoa elää täyttä ja onnellista elämää. Mutta toiset taas on tajunnut ettei omistusasunnot ole tae onnellisuudesta kuten ei lasten hankkiminenkaan. 

Totta kai vuokralla asumisen osuus kasvaa, koska varallisuus jakaantuu yhä enemmän ja yhä useampi on liian pa saadakseen omaa kämppää.

50% väestöstä on vaan pa? Jos vuokralla asuvia olisi noin 20% niin olisin samaa mieltä. Mutta Suomen tasoisessa maassa en ihan kuitenkaan usko tuota. Ainakin itse tiedän etten ole lähelläkään pa ja silti asun vuokralla eikä ole mitään suunnitelmia tehdä toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut puolisoni kanssa yhdessä neljä vuotta, sitä ennen seurustellut saman verran, en edelleenkään tiedä hänen tulojaan, omaisuuttaan, menojaan, sijoituksiaan tai muitakaan yksityiskohtia hänen varallisuudestaan.

Tiedän, että hän tutustuessamme oli kiinnostunut samoista asioista kuin minä, hänelle ei tuottanut ongelmia käydä ulkona syömässä, matkustella, käydä konserteissa, keikoilla, museoissa, näyttelyissä jne. Ensimmäisille treffeille hän tuli kaverilta lainatulla riisikupilla eikä sillä ollut minulle pienintäkään merkitystä. Se, että auto oli kaverilta lainattu, selvisi vasta myöhemmin. Hänen oma autonsa oli silloin noin 10 vuotta vanha Toyota (ja on edelleen). Hän ostaa vaatteensa ja kenkänsä marketeista eikä käy parturissa kuukausittain (valitettavasti).

Meillä on erilliset rahat ja yhteiset menot maksamme puoliksi. Kumpikaan ei koe tarvetta tietää toisen tuloja tai mihin hän omat rahansa käyttää.

Minusta on hyvin outoa, ettei noin tärkeästä ja isosta asiasta ole edes vähääkään keskusteltu suhteessa. Olkoonkin vaikka kuinka omat rahat ja puolitetut menot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miten vieläkin osa tuntuu ajattelevan että vuokralla asuminen on joku ongelma tai pummien hommaa, vaikka nykyään ihan aikuisistakin ihmisistä (eikä pelkästään nuorista) lähes puolet asuu vuokralla. Ei kai puolet aikuisväestöstä voi olla pummeja? Että jos kehityssuunta on jatkossakin se että ihmiset käyttää mielummin rahansa muuhun kuin maksaakseen asuntolainoja hautaan asti, niin tietyillä omistusasunto vouhottajilla varmaan alkaa loppua heilat kesken. 

"Että jos kehityssuunta on jatkossakin se että ihmiset käyttää mielummin rahansa muuhun kuin maksaakseen asuntolainoja hautaan asti..."

Onneksi vuokralla asuminen on ilmaista. Ei maksa kuin useampia satojatonneja kun hautaan saakka vuokralla asuu. Mikä hiton aivopieruidea teillä vuokra-asumisen puolustajilla on, että siinä jotenkin muka säästää 🤣

Yleisesti ottaen ei varmaan ole niin, mutta esimerkiksi meillä on Helsingissä tällä hetkellä noin edullinen vuokra, että jos ostaisimme vastaavanlaisen asunnon vastaavalta alueelta, niin lainan korot + hoitovastike olisivat enemmän kuin tämänhetkinen vuokramme. Tämä ei ehkä ole ihan kauhean yleinen tilanne, mutta näinkin voi olla jos onnistuu saamaan asunnon voittoa tavoittelemattomalta vakavaraiselta taholta. Mutta ihan rahallisesti katsottuna siis säästämme kun asumme nyt tässä vuokralla.

Ai vastike plus lainan korot olisivat enemmän kuin tämän hetkinen vuokranne? Sori, mutten usko päivääkään. Olet varmaan verrannut sellaisiin myynnissä oleviin asuntoihin, joissa on jotain kallista rahoitusvastiketta mukana.

No ei sinun tarvitse tietenkään uskoa, mutta ihan ollaan tämä laskettu, ja tiedän kyllä mikä on rahoitusvastikkeen ja hoitovastikkeen ero, ja puhun nimenomaan hoitovastikkeesta. Kyllä se itseänikin kauhistutti kun aloin näitä hoitovastikkeita katsella, että missä summissa ne täällä tällä hetkellä pyörii vastaavissa asunnoissa kun missä asumme vuokralla. Siihen sitten vielä lainan korot, niin tosiaan, vuokramme on vähemmän. Siksi olemme päätyneet sijoittamaan rahamme muulla tavalla niin kauan kuin asumme Helsingissä, sillä tästä meidän ei kannata muuttaa Helsingin sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut puolisoni kanssa yhdessä neljä vuotta, sitä ennen seurustellut saman verran, en edelleenkään tiedä hänen tulojaan, omaisuuttaan, menojaan, sijoituksiaan tai muitakaan yksityiskohtia hänen varallisuudestaan.

Tiedän, että hän tutustuessamme oli kiinnostunut samoista asioista kuin minä, hänelle ei tuottanut ongelmia käydä ulkona syömässä, matkustella, käydä konserteissa, keikoilla, museoissa, näyttelyissä jne. Ensimmäisille treffeille hän tuli kaverilta lainatulla riisikupilla eikä sillä ollut minulle pienintäkään merkitystä. Se, että auto oli kaverilta lainattu, selvisi vasta myöhemmin. Hänen oma autonsa oli silloin noin 10 vuotta vanha Toyota (ja on edelleen). Hän ostaa vaatteensa ja kenkänsä marketeista eikä käy parturissa kuukausittain (valitettavasti).

Meillä on erilliset rahat ja yhteiset menot maksamme puoliksi. Kumpikaan ei koe tarvetta tietää toisen tuloja tai mihin hän omat rahansa käyttää.

Minusta on hyvin outoa, ettei noin tärkeästä ja isosta asiasta ole edes vähääkään keskusteltu suhteessa. Olkoonkin vaikka kuinka omat rahat ja puolitetut menot.

Me olimme molemmat 50+, kun tapasimme. Kummallakin on muitakin tuloja kuin säännöllinen kuukausipalkka, kumpikin olimme eläneet yksin vuosia ennen tapaamistamme ja minulla ei ole mitään syytä olettaa etteikö puolisokin säilyttäisi nykyisen elintasonsa myös jos eroaisimme. Emme siis ole millään tavalla taloudellisesti toisistamme riippuvaisia (emmekä tietenkään peri toisiamme). Mutta olemme molemmat sitoutuneet tähän suhteeseen sillä mielellä, että tämä on loppuelämämme suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miten vieläkin osa tuntuu ajattelevan että vuokralla asuminen on joku ongelma tai pummien hommaa, vaikka nykyään ihan aikuisistakin ihmisistä (eikä pelkästään nuorista) lähes puolet asuu vuokralla. Ei kai puolet aikuisväestöstä voi olla pummeja? Että jos kehityssuunta on jatkossakin se että ihmiset käyttää mielummin rahansa muuhun kuin maksaakseen asuntolainoja hautaan asti, niin tietyillä omistusasunto vouhottajilla varmaan alkaa loppua heilat kesken. 

"Että jos kehityssuunta on jatkossakin se että ihmiset käyttää mielummin rahansa muuhun kuin maksaakseen asuntolainoja hautaan asti..."

Onneksi vuokralla asuminen on ilmaista. Ei maksa kuin useampia satojatonneja kun hautaan saakka vuokralla asuu. Mikä hiton aivopieruidea teillä vuokra-asumisen puolustajilla on, että siinä jotenkin muka säästää 🤣

Kerro sinä sitten miksi vuokralla asuvien määrä vain kasvaa vuosi vuodelta? Miksi yhä harvempi haluaa omistusasuntoa jos se on tie onneen? Edelleen, aikuisista nykyään puolet asuu Suomessa vuokralla, ennen määrä oli paljon pienempi. Eli joku syyhän tähän täytyy olla eikä kyseessä ole pelkkä yksittäisten ihmisten "aivopieru". Itse sanoisin että omistusasumiseen liittyy sama harha kuin naimisiin menoon ja lapsien hankintaan: tietyt ihmiset pitää perinteistä kiinni hampaat irvessä vaikka tietää ettei ole yhtä ainoaa keinoa elää täyttä ja onnellista elämää. Mutta toiset taas on tajunnut ettei omistusasunnot ole tae onnellisuudesta kuten ei lasten hankkiminenkaan. 

Kuten täälläkin on jo mainittu, vuokra-asuminen on harvoin toiveesta, vaan pakon edestä. Ei ole varaa omaan, jonka takia joutuu asumaan vuokralla. Koska inflaatio, Ukrainan sota, korona jne ovat tehneet monen taloudesta epävakaan, niin vuokralla asuvien määrä nousee. Ei sen takia, että heidän mielestä on kivempaa asua vuokralla, vaan koska eivät voi ostaa omaa. Itsekin ostaisin heti, jos saisin sinkkuna tarpeeksi lainaa. On myös väärin sanoa, että yhä harvempi haluaa omistusasunnon. Oikein olisi sanoa, että yhä harvemmalla on mahdollisuutta sellaiseen.

Ei omistusasunto tietenkään ole tae onnellisuudesta, se nyt vaan on typerää jos luulee, että omistusasunto/auto/mies/lapsi/koira/mikälie tekee onnelliseksi. Mutta se voi olla yksi asia, joka auttaa saavuttamaan onnen.

Perinteistä kannattaa pitää kiinni, silloin kun ne on taloudellisesti kannattavia ja sopii omaan elämäntilanteeseen. Ei siinäkään ole mitään järkeä, että asuisi vuokralla vain rikkoakseen jotain normeja😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

No jos itse omistaa esim oman kämpän ym, ja toinen ei mitään, niin kyllä se nyt vaikuttaa. Tai ei ehkä silloin jos on kaksi p-aukista joiden ajatuksenakin on elää koko ikänsä vuokralla. En minä ainakaan halua vuokra-asujaksi, ja jos toisen omaisuus on lähtöjään suht nolla, niin tympeä tilanne siinä on ruveta esim yhteistä kämppää katselemaan.

Kyllä itse voin hyvin asua vuokralla ja sijoittaa rahat paremmin tuottaviin kohteisiin. Se, että vuokralaiset leimataan luusereiksi on mennyttä maailmaa. 

Huutonaurua. Vai että ihan muualta tienaa paremmin sijoittamalla, kuin että kannattaisi ostaa oma asunto vuokrakämpän sijaan 😂 Joo..o. Seuraavaksi varmaan satu Punahilkasta ja susihukkasesta 🤣

Ensinnäkin jotta saat huomattavan isoja tuloja sijoituksille nopealla aikataululla, niin sinun pitää toimia isolla rahalla tässä ja nyt-aikataululla koko ajan ostaen ja myyden sijoituksia, ja niiden kauppojen pitää myös todellakin osua maaliinsa. Kaikki, jotka tällaista voivat harrastaa, ovat satavarmasti sen verran varakkaita, etteivät asu missään vuokrakämpässä. Jos taas tuhnutat jotain pitkän kaavan sijoitusta tasaisella muodollisella plussatuloksella, niin se ei todellakaan rahallisesti kannata tuoton puolesta verrattuna siihen, että paljonko kuset vuokraa vieraaseen taskuun vs. oma kämppä vuosien aikana.

Olet aika kapeakatseinen ja hölmö ihminen noin väitteidesi ja mielipiteinesi. Ja veikkaanpa, että pk-seudulta vielä kaiken lisäksi....

Minä en ostin oman asunnon vaikka tiesin, että se ei ollut järjellä ajateltuna mikään hyvä sijoitus. Se oli hyvin pitkälti tunteella tehty ostos, että tiedostan sen äysin itsekin. Ennemmin nekin kaikki rahat olisi kannattanut laittaa niihin hyvin tuottaneisiin rahoistoihin, joita mulla on.

Ei se asunnon omistaminen itsessään ole mikään meriitti. Ja vuokralla asuvan on hyvin helppo alkaa katsoa yhteistä omistusasuntoa. En ymmärrä mikä ongelma se joillekin omistusasuville on...

-eri

Miksi koet, että vuosikymmeniä vuokralla asuminen on hyvä sijoitus verrattuna omaan asuntoon? Esim 600 euron kuukausivuokra tekee 30 vuodessa 216 tuhatta euroa. Sillä saat todella hyvän luokan asunnon pk-seudun ulkopuolelta, joka on lopulta velaton, mutta vuokraa maksat ikuisesti.

Mutta kun kaikki ihmiset ei halua maksaa kipeäksi itseään monia kymmeniä vuosia siitä ilosta että JOS sattuu elämään sinne asti, pääsee mummelina vähän halvemmalla. Minä olen lähipiirissäni nähnyt nuoren ihmisen sairastumisen ja todella tajunnut ettei kukaan meistä tiedä mitään tulevaisuudesta tai voi suunnitella mitään johonkin 30vuoden päähän. Joten ainakaan minä en todellakaan halua maksaa hirveitä summia asunnosta ja ajatella että "ehkä sitten joskus vanhana huomaan mitä hyötyä siitä oli"

Miten niin JOS siitä hyötyy? Jos nyt et ihan muuttotappiokunnassa asu ja voit olettaa saavasi omat pois asuntokaupan yhteydessä, niin silloin olet voiton puolella jo ensimmäisen asuinkuukauden jälkeen.

Taas tätä pankkien propagandaa. Miten muka hyödyt kun tili näyttää -200 000€?!😂😂😂

Kas näin: otat 200 000e lainaa. Maksat ensimmäisenä kuuna lainalyhennystä vaikka 1000e. Toki se lähtee tililtä, joka näyttää enää 199 000e. Mutta omistat asunnostasi tuon 1000e enemmän. Eli jos myyt vaikka seuraavana päivänä asunnon pois ostohintaan 200 000e, joudut maksamaan pankille lainaa pois enää 199 000e, jolloin tilillesi jää kauppojen jälkeen 1000e.

Eikö ihmiset oikeasti tiedä edes näitä asuntokauppojen perusasioita?!

Mutta tuolla logiikalla talon pitäisi olla aina tiptop kunnossa eikä omalle kohdalle osu mitään isompia ongelmia, remppaa yms. Itselläni on omakotitalo mutta silti välillä naurattaa tietyt ihmiset jotka väittää pokkana ettei omiksessa ole mitään muuta kuin voittoa. Höpö höpö, kokoajan on jotain tehtävää, huollettavaa, kaikesta on itse vastuussa jos jokin hajoaa. Välillä mietin että joutuuko monet omistusasujat siksi juuri pahoihin rahaongelmiin kun heille luodaan sellaista kuvaa että sitten kun on sopimukset tehty niin kaikki on yhtäkkiä todella helppoa, pelkkää voittoa, taivaanportit aukeavat. Ja vaikka tykkään että on paljon tilaa omille harrastuksille, koirille, puutarhalle yms niin välillä tulee sellanen olo että haluaisin vain nostaa kädet ylös koska en jaksa hoitaa kaikkea itse. Ja tiedän kyllä jo valmiiksi etten vanhana tule asumaan täällä, ellen aio hautautua vaikka talvisin hankeen kun ei jaksa olla kokoajan tekemässä lumitöitä eikä minulla ole lapsia jotka tulisi hoitamaan kaiken puolestani. 

Omakotitalossa ehkä. Omistusasuntoja on myös erilaisia, itse asun uudessa kerrostalossa, huolto pelaa, ei ole lumitöitä ja remppoja ei varmaan tule seuraavaan 5-10 vuoteen. Mutta toki jos ainoa omistusasuntovaihtoehto on vanha 50-luvun homeinen rintamamiestalo, niin sitten ymmärrän pointtisi.

Kuten täällä on mainittu, voi omistusasunnon myös myydä, jos ei viihdykään. Tai jos ei jaksa rempata, niin myy pois ja ostaa uuden.

Jos parilla on yhteiset rakkauteen pohjaavat arvot, on saldo voiton puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miten vieläkin osa tuntuu ajattelevan että vuokralla asuminen on joku ongelma tai pummien hommaa, vaikka nykyään ihan aikuisistakin ihmisistä (eikä pelkästään nuorista) lähes puolet asuu vuokralla. Ei kai puolet aikuisväestöstä voi olla pummeja? Että jos kehityssuunta on jatkossakin se että ihmiset käyttää mielummin rahansa muuhun kuin maksaakseen asuntolainoja hautaan asti, niin tietyillä omistusasunto vouhottajilla varmaan alkaa loppua heilat kesken. 

"Että jos kehityssuunta on jatkossakin se että ihmiset käyttää mielummin rahansa muuhun kuin maksaakseen asuntolainoja hautaan asti..."

Onneksi vuokralla asuminen on ilmaista. Ei maksa kuin useampia satojatonneja kun hautaan saakka vuokralla asuu. Mikä hiton aivopieruidea teillä vuokra-asumisen puolustajilla on, että siinä jotenkin muka säästää 🤣

Kerro sinä sitten miksi vuokralla asuvien määrä vain kasvaa vuosi vuodelta? Miksi yhä harvempi haluaa omistusasuntoa jos se on tie onneen? Edelleen, aikuisista nykyään puolet asuu Suomessa vuokralla, ennen määrä oli paljon pienempi. Eli joku syyhän tähän täytyy olla eikä kyseessä ole pelkkä yksittäisten ihmisten "aivopieru". Itse sanoisin että omistusasumiseen liittyy sama harha kuin naimisiin menoon ja lapsien hankintaan: tietyt ihmiset pitää perinteistä kiinni hampaat irvessä vaikka tietää ettei ole yhtä ainoaa keinoa elää täyttä ja onnellista elämää. Mutta toiset taas on tajunnut ettei omistusasunnot ole tae onnellisuudesta kuten ei lasten hankkiminenkaan. 

Kuten täälläkin on jo mainittu, vuokra-asuminen on harvoin toiveesta, vaan pakon edestä. Ei ole varaa omaan, jonka takia joutuu asumaan vuokralla. Koska inflaatio, Ukrainan sota, korona jne ovat tehneet monen taloudesta epävakaan, niin vuokralla asuvien määrä nousee. Ei sen takia, että heidän mielestä on kivempaa asua vuokralla, vaan koska eivät voi ostaa omaa. Itsekin ostaisin heti, jos saisin sinkkuna tarpeeksi lainaa. On myös väärin sanoa, että yhä harvempi haluaa omistusasunnon. Oikein olisi sanoa, että yhä harvemmalla on mahdollisuutta sellaiseen.

Ei omistusasunto tietenkään ole tae onnellisuudesta, se nyt vaan on typerää jos luulee, että omistusasunto/auto/mies/lapsi/koira/mikälie tekee onnelliseksi. Mutta se voi olla yksi asia, joka auttaa saavuttamaan onnen.

Perinteistä kannattaa pitää kiinni, silloin kun ne on taloudellisesti kannattavia ja sopii omaan elämäntilanteeseen. Ei siinäkään ole mitään järkeä, että asuisi vuokralla vain rikkoakseen jotain normeja😅

Lisään vielä, että ei ole varaa _haluamaansa_ omaan, koska sen ymmärrän tosi hyvin. Jos vaihtoehtona on kiva asunto hyvällä alueella vuokralla tai rivari jossain kehyskunnassa kaukana toivealueesta, niin totta hemmetissä silloin kannattaa vuokrata. Mutta on silti väärin sanoa, että se olisi kannattavaa. Kyllä siinä taloudellisesti häivää, mutta talous ei ole kaikki kaikessa😊

Vierailija kirjoitti:

Tulotaso ei ole niin olennainen, rahankäyttötottumukset kylläkin. Jos potentiaalinen seurustelukumppani elää jatkuvasti yli varojensa, pelkään sen olevan deal-breaker. Ei siksi, että arvostaisin rahaa yli kaiken, mutta se kertoo hyvin usein yleisestä elämänhallinnan puutteesta. Voi kuulostaa vähäpätöiseltä asialta, mutta pienemmästäkin vältellään yhteenmuuttoa, esim. siisteyskäsitykset.

Juuri näin. Eli kääntäen myös: vaikka potentiaalinen seurustelukumppani olisi miljonääri, niin jos hän haluaisi viettää lomat ja viikonloput kotona ja söisi niin arkisin kuin viikonloppuisin mahdollisimman halpaa ruokaa jne, niin enpä usko, että meistä olisi tullut pari. Minä halusin kumppanin, jonka kanssa voi tehdä asioita yhdessä. En ole niin hyvätuloinen, että voisin maksaa molempien matkat ja asumisen ja ruoat ja autot jne.

Mulla on nettotulot 5-6k€ kuussa. Elän lähtökohtaisesti ihan keskiluokkaisesti, mutta se käy aika vaivattomasti ilman tarjousten perässä juoksemista tai kulutusluottojen kanssa pelaamista.

Uuden kumppanin pitää kyllä valitettavasti ansaita suunnilleen saman verran. Tähän asuntoon ei kahta aikuista mukavasti mahdu eikä enää tule liittoa jossa maksan kaiken joten lainanottokykyä pitää olla. Suoraan tätä ei tietenkään kehtaa kenellekkään sanoa. Julma homma mutta mielummin yksin kuin köyhän kanssa.

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

Fiksu ja aikuinen ihminen osaa kyllä sanoa syynkin. Eikä mene sieltä mistä aita on itselleen matalin ja latele vain ympäripyöreitä kuluneita fraaseja, ja varsinkin jos ollaan jo parisuhteessa eikä vain tapailla.

Vierailija kirjoitti:

Mediaanitulo ja vakityö riittää. 

Mediaanitulo on ok, vakityö on jo tänä päivänä melkoinen vaatimus. Itse vaihdoin kolme vuotta sitten toistaiseksi jatkuvasta työsuhteesta projektiin eli ei ole enää vakityö, mutta kannatti vaihtaa. Enkä epäile yhtään etteikö uusia projekteja löytyisi sitten, kun nykyinen loppuu. Mieluummin kiinnostavia projekteja kuin vakityö, joka jatkuu vuodesta toiseen samanlaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

No tuollainen nyt ei ole fiksua nähnytkään!

Loisiminen on naisten erityisosaamista.

Vierailija kirjoitti:

Nainen saa olla vaikka elämäntapatyötön. Naiset eivät eivät pysty samaan! Eli tyytyisivät köyhään mieheen. Naisille luonne ei ole tärkeää, vaan palkka. M24

Turhahan sinulle on vastata, mutta kyllä se luonne näkyy siinä, onko elämäntapatyötön vai elämässään eteenpäin pyrkivä, aktiivinen, tavoitteellinen ja esimerkiksi mukavasta elämästä nauttiva.

Siinä olet oikeassa, että en olisi elämäntapatyöttömän kanssa vaikka olisi muuten kuinka ihana mies. Arvomaailmat olisivat aivan liian kaukana toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mies on varakas/rikas mutta ei ole työelämässä lainkaan?

En usko, että meillä olisi riittävästi yhteistä. Hän tuskin ymmärtäisi minun elämäntilannettani ja toisaalta minulla ei olisi mahdollisuutta esimerkiksi lähteä hänen kanssaan talveksi jonnekin lämpimään tai majoittua viiden tähden hotelleissa jne.

Jälleen: samanlainen arvomaailma ja samanlainen elämäntapa on se, mikä on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

Fiksu ja aikuinen ihminen osaa kyllä sanoa syynkin. Eikä mene sieltä mistä aita on itselleen matalin ja latele vain ympäripyöreitä kuluneita fraaseja, ja varsinkin jos ollaan jo parisuhteessa eikä vain tapailla.

Siis fiksu ihminen on parisuhteessa (mitä ikinä se sinulle tarkoittaakin) ja siinä vaiheessa huomaa ja sanoo ääneen, että "jätän sinut, koska et ansaitse tarpeeksi"?

Itse näen, että sitoutuminen on prosessi. En ole koskaan ollut erikseen tapailuvaiheessa ja sitten sopinut, että ollaan parisuhteessa, vaan parisuhde on kehittynyt siten, että kiinnostus on syventynyt ihastumiseksi ja ihastuminen rakastumiseksi ja lopulta rakastamiseksi. Ja tämä on edellyttänyt yhdessä vietettyä aikaa, tutustumista, keskustelemista, yhdessä tekemistä, toisen ystäviin ja sukulaisiin tutustumista jne. Joskus tutustuminen on päättynyt parissa kuukaudessa, joskus puolentoista vuoden kohdalla, joskus neljän vuoden kohdalla.

Ainoa ihminen, jonka kanssa on ollut tarve puhua rahasta, oli ex-aviopuolisoni, jonka kanssa molemmat yhtä persaukisina säästimme ASP-lainan ja ostimme yhteisen asunnon.

Vakityö (tai täyttä työaikaa vastaavat tulot yrittäjyydestä tm) pitää olla, olen vahvasti sitä mieltä että kaikkien pitää tehdä töitä oman elantonsa ja lisäksi tämän niinkutsutun hyvinvointivaltion ylläpidon puolesta. Niin kauan kuin molemmat maksaa omat menonsa, asuu erilleen jne jne palkalla ei oikeasti ole mitään väliä. Jos lähdetään miettimään yhteistaloutta niin saisi olla about samaa tasoa +/- 1000 €/kk (brutto), silloin ei tule mitään ihmeellisyyksiä elintason kanssa.