Deitin tulotaso?

Vähintään 8500€/kk. Haluan, että mies pystyy hemmottelemaan minua eikä ole pihi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

Fiksu ja aikuinen ihminen osaa kyllä sanoa syynkin. Eikä mene sieltä mistä aita on itselleen matalin ja latele vain ympäripyöreitä kuluneita fraaseja, ja varsinkin jos ollaan jo parisuhteessa eikä vain tapailla.

Siis fiksu ihminen on parisuhteessa (mitä ikinä se sinulle tarkoittaakin) ja siinä vaiheessa huomaa ja sanoo ääneen, että "jätän sinut, koska et ansaitse tarpeeksi"?

Itse näen, että sitoutuminen on prosessi. En ole koskaan ollut erikseen tapailuvaiheessa ja sitten sopinut, että ollaan parisuhteessa, vaan parisuhde on kehittynyt siten, että kiinnostus on syventynyt ihastumiseksi ja ihastuminen rakastumiseksi ja lopulta rakastamiseksi. Ja tämä on edellyttänyt yhdessä vietettyä aikaa, tutustumista, keskustelemista, yhdessä tekemistä, toisen ystäviin ja sukulaisiin tutustumista jne. Joskus tutustuminen on päättynyt parissa kuukaudessa, joskus puolentoista vuoden kohdalla, joskus neljän vuoden kohdalla.

Ainoa ihminen, jonka kanssa on ollut tarve puhua rahasta, oli ex-aviopuolisoni, jonka kanssa molemmat yhtä persaukisina säästimme ASP-lainan ja ostimme yhteisen asunnon.

Kyllä jättää toisen vaan aika tyhjän päälle ja haavi auki, jos vaan tokaisee, että sori, tää ei toimikaan tai ei vaan sovita yhteen. Varsinkin jos ollaan jo puolitoista tai jopa neljäkin vuotta oltu yhdessä. Ei tuossa ole mitään aikuismaista toimintaa tuollaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

Fiksu ja aikuinen ihminen osaa kyllä sanoa syynkin. Eikä mene sieltä mistä aita on itselleen matalin ja latele vain ympäripyöreitä kuluneita fraaseja, ja varsinkin jos ollaan jo parisuhteessa eikä vain tapailla.

Siis fiksu ihminen on parisuhteessa (mitä ikinä se sinulle tarkoittaakin) ja siinä vaiheessa huomaa ja sanoo ääneen, että "jätän sinut, koska et ansaitse tarpeeksi"?

Itse näen, että sitoutuminen on prosessi. En ole koskaan ollut erikseen tapailuvaiheessa ja sitten sopinut, että ollaan parisuhteessa, vaan parisuhde on kehittynyt siten, että kiinnostus on syventynyt ihastumiseksi ja ihastuminen rakastumiseksi ja lopulta rakastamiseksi. Ja tämä on edellyttänyt yhdessä vietettyä aikaa, tutustumista, keskustelemista, yhdessä tekemistä, toisen ystäviin ja sukulaisiin tutustumista jne. Joskus tutustuminen on päättynyt parissa kuukaudessa, joskus puolentoista vuoden kohdalla, joskus neljän vuoden kohdalla.

Ainoa ihminen, jonka kanssa on ollut tarve puhua rahasta, oli ex-aviopuolisoni, jonka kanssa molemmat yhtä persaukisina säästimme ASP-lainan ja ostimme yhteisen asunnon.

Kyllä jättää toisen vaan aika tyhjän päälle ja haavi auki, jos vaan tokaisee, että sori, tää ei toimikaan tai ei vaan sovita yhteen. Varsinkin jos ollaan jo puolitoista tai jopa neljäkin vuotta oltu yhdessä. Ei tuossa ole mitään aikuismaista toimintaa tuollaisessa.

Ajatteletko oikeasti, että vie puolitoista tai jopa neljä vuotta huomata, että suhde kaatuu rahan epätasaisuuteen? Siitähän tässä oli kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

Fiksu ja aikuinen ihminen osaa kyllä sanoa syynkin. Eikä mene sieltä mistä aita on itselleen matalin ja latele vain ympäripyöreitä kuluneita fraaseja, ja varsinkin jos ollaan jo parisuhteessa eikä vain tapailla.

Siis fiksu ihminen on parisuhteessa (mitä ikinä se sinulle tarkoittaakin) ja siinä vaiheessa huomaa ja sanoo ääneen, että "jätän sinut, koska et ansaitse tarpeeksi"?

Itse näen, että sitoutuminen on prosessi. En ole koskaan ollut erikseen tapailuvaiheessa ja sitten sopinut, että ollaan parisuhteessa, vaan parisuhde on kehittynyt siten, että kiinnostus on syventynyt ihastumiseksi ja ihastuminen rakastumiseksi ja lopulta rakastamiseksi. Ja tämä on edellyttänyt yhdessä vietettyä aikaa, tutustumista, keskustelemista, yhdessä tekemistä, toisen ystäviin ja sukulaisiin tutustumista jne. Joskus tutustuminen on päättynyt parissa kuukaudessa, joskus puolentoista vuoden kohdalla, joskus neljän vuoden kohdalla.

Ainoa ihminen, jonka kanssa on ollut tarve puhua rahasta, oli ex-aviopuolisoni, jonka kanssa molemmat yhtä persaukisina säästimme ASP-lainan ja ostimme yhteisen asunnon.

Kyllä jättää toisen vaan aika tyhjän päälle ja haavi auki, jos vaan tokaisee, että sori, tää ei toimikaan tai ei vaan sovita yhteen. Varsinkin jos ollaan jo puolitoista tai jopa neljäkin vuotta oltu yhdessä. Ei tuossa ole mitään aikuismaista toimintaa tuollaisessa.

Ajatteletko oikeasti, että vie puolitoista tai jopa neljä vuotta huomata, että suhde kaatuu rahan epätasaisuuteen? Siitähän tässä oli kysymys.

En minä keksinyt tuota puolta toista tai neljää vuotta, vaan tuo ylempi. Huoh... lukisutko edes ne kommentit, kiitos.

Ja tuolla ylempänä myös väitettiin, ettei mitään syitä edes ylipäätään tarvitse sanoa vaan pelkät ympäripyöreydetkin riittää.

Älä mua syyttele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

Fiksu ja aikuinen ihminen osaa kyllä sanoa syynkin. Eikä mene sieltä mistä aita on itselleen matalin ja latele vain ympäripyöreitä kuluneita fraaseja, ja varsinkin jos ollaan jo parisuhteessa eikä vain tapailla.

Siis fiksu ihminen on parisuhteessa (mitä ikinä se sinulle tarkoittaakin) ja siinä vaiheessa huomaa ja sanoo ääneen, että "jätän sinut, koska et ansaitse tarpeeksi"?

Itse näen, että sitoutuminen on prosessi. En ole koskaan ollut erikseen tapailuvaiheessa ja sitten sopinut, että ollaan parisuhteessa, vaan parisuhde on kehittynyt siten, että kiinnostus on syventynyt ihastumiseksi ja ihastuminen rakastumiseksi ja lopulta rakastamiseksi. Ja tämä on edellyttänyt yhdessä vietettyä aikaa, tutustumista, keskustelemista, yhdessä tekemistä, toisen ystäviin ja sukulaisiin tutustumista jne. Joskus tutustuminen on päättynyt parissa kuukaudessa, joskus puolentoista vuoden kohdalla, joskus neljän vuoden kohdalla.

Ainoa ihminen, jonka kanssa on ollut tarve puhua rahasta, oli ex-aviopuolisoni, jonka kanssa molemmat yhtä persaukisina säästimme ASP-lainan ja ostimme yhteisen asunnon.

Kyllä jättää toisen vaan aika tyhjän päälle ja haavi auki, jos vaan tokaisee, että sori, tää ei toimikaan tai ei vaan sovita yhteen. Varsinkin jos ollaan jo puolitoista tai jopa neljäkin vuotta oltu yhdessä. Ei tuossa ole mitään aikuismaista toimintaa tuollaisessa.

Ja vielä lisäyksenä tähän.

Fiksu ihminen osaa valita sanansa niin, ettei töksäyttele mitään typerää, mutta osaa silti antaa edes jonkin syyn toiselle. Tuohonkin, ettei ansaitse tarpeeksi liittyy niin monta muutakin asiaa. Erilaiset arvot ja elämäntapa esim, siinäkö ei muka ole sellaisia syitä, jotka voisi sanoa? Kyllä voi.

Vierailija kirjoitti:

Nettona 2000.  En etsi luksuselämää, mutta mihinkään penninvenyttäiseen en rahattoman miehen kanssa enää ole valmis. N53

Täh? Itellä yli kymppitonni nettona eikä sekään miltään rikkaudelta tunnu. Äiti kuitenkin kasvatti vanhanaikaisesti niin että mies kyllä maksaa treffit. Ja näin oon tehnytkin. Aina. Ilman vastaväitteitä. Jos ei itsetunto kestä että mies maksaa, niin ei oo mun tyyppiä. Muuten ollaan hyvinkin tasa-arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

Fiksu ja aikuinen ihminen osaa kyllä sanoa syynkin. Eikä mene sieltä mistä aita on itselleen matalin ja latele vain ympäripyöreitä kuluneita fraaseja, ja varsinkin jos ollaan jo parisuhteessa eikä vain tapailla.

Siis fiksu ihminen on parisuhteessa (mitä ikinä se sinulle tarkoittaakin) ja siinä vaiheessa huomaa ja sanoo ääneen, että "jätän sinut, koska et ansaitse tarpeeksi"?

Itse näen, että sitoutuminen on prosessi. En ole koskaan ollut erikseen tapailuvaiheessa ja sitten sopinut, että ollaan parisuhteessa, vaan parisuhde on kehittynyt siten, että kiinnostus on syventynyt ihastumiseksi ja ihastuminen rakastumiseksi ja lopulta rakastamiseksi. Ja tämä on edellyttänyt yhdessä vietettyä aikaa, tutustumista, keskustelemista, yhdessä tekemistä, toisen ystäviin ja sukulaisiin tutustumista jne. Joskus tutustuminen on päättynyt parissa kuukaudessa, joskus puolentoista vuoden kohdalla, joskus neljän vuoden kohdalla.

Ainoa ihminen, jonka kanssa on ollut tarve puhua rahasta, oli ex-aviopuolisoni, jonka kanssa molemmat yhtä persaukisina säästimme ASP-lainan ja ostimme yhteisen asunnon.

Kyllä jättää toisen vaan aika tyhjän päälle ja haavi auki, jos vaan tokaisee, että sori, tää ei toimikaan tai ei vaan sovita yhteen. Varsinkin jos ollaan jo puolitoista tai jopa neljäkin vuotta oltu yhdessä. Ei tuossa ole mitään aikuismaista toimintaa tuollaisessa.

Ajatteletko oikeasti, että vie puolitoista tai jopa neljä vuotta huomata, että suhde kaatuu rahan epätasaisuuteen? Siitähän tässä oli kysymys.

En minä keksinyt tuota puolta toista tai neljää vuotta, vaan tuo ylempi. Huoh... lukisutko edes ne kommentit, kiitos.

Ja tuolla ylempänä myös väitettiin, ettei mitään syitä edes ylipäätään tarvitse sanoa vaan pelkät ympäripyöreydetkin riittää.

Älä mua syyttele.

Väännän rautalangasta:

Kuvitellaan, että tutustun ihmiseen, joka herättää kiinnostukseni. Alamme siis tapailla eli tutustua toisiimme. Huomaan aika pian käytännössä, ja käymämme keskustelut vahvistavat asian, että meillä on täysin erilainen suhtautuminen rahaan. Hän ei matkustele, ei käy ulkona syömässä, ei kulttuuritapahtumissa jne. Tavatessamme hän haluaa olla jommankumman kotona, hänelle on aivan sama mitä syödään tai juodaan, hänelle riittää että ollaan ja katsotaan vaikka televisiota.

Ei siinä tarvita puoltatoista vuotta, neljästä puhumattakaan, että huomaan meidän olevan aivan liian erilaisia. Parissa kuukaudessa tiedän, että tämä ei toimi. On aivan turha sanoa hänelle, että "jätän sinut, koska et ansaitse tarpeeksi" (mikä ei välttämättä edes ole se syy, koska hän voi ansaita hyvinkin paljon mutta olla pihi).

Silloin riittää, kun todetaan, että juttu ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettona 2000.  En etsi luksuselämää, mutta mihinkään penninvenyttäiseen en rahattoman miehen kanssa enää ole valmis. N53

Täh? Itellä yli kymppitonni nettona eikä sekään miltään rikkaudelta tunnu. Äiti kuitenkin kasvatti vanhanaikaisesti niin että mies kyllä maksaa treffit. Ja näin oon tehnytkin. Aina. Ilman vastaväitteitä. Jos ei itsetunto kestä että mies maksaa, niin ei oo mun tyyppiä. Muuten ollaan hyvinkin tasa-arvoisia.

Laitan pääni pantiksi, ettei tällä palstalla ole koskaan ollut eikä ole nytkään henkilöä., joka ansaitsisi kymppitonnia nettona ja kuluttaisi iltaansa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut puolisoni kanssa yhdessä neljä vuotta, sitä ennen seurustellut saman verran, en edelleenkään tiedä hänen tulojaan, omaisuuttaan, menojaan, sijoituksiaan tai muitakaan yksityiskohtia hänen varallisuudestaan.

Tiedän, että hän tutustuessamme oli kiinnostunut samoista asioista kuin minä, hänelle ei tuottanut ongelmia käydä ulkona syömässä, matkustella, käydä konserteissa, keikoilla, museoissa, näyttelyissä jne. Ensimmäisille treffeille hän tuli kaverilta lainatulla riisikupilla eikä sillä ollut minulle pienintäkään merkitystä. Se, että auto oli kaverilta lainattu, selvisi vasta myöhemmin. Hänen oma autonsa oli silloin noin 10 vuotta vanha Toyota (ja on edelleen). Hän ostaa vaatteensa ja kenkänsä marketeista eikä käy parturissa kuukausittain (valitettavasti).

Meillä on erilliset rahat ja yhteiset menot maksamme puoliksi. Kumpikaan ei koe tarvetta tietää toisen tuloja tai mihin hän omat rahansa käyttää.

Minusta on hyvin outoa, ettei noin tärkeästä ja isosta asiasta ole edes vähääkään keskusteltu suhteessa. Olkoonkin vaikka kuinka omat rahat ja puolitetut menot.

Me olimme molemmat 50+, kun tapasimme. Kummallakin on muitakin tuloja kuin säännöllinen kuukausipalkka, kumpikin olimme eläneet yksin vuosia ennen tapaamistamme ja minulla ei ole mitään syytä olettaa etteikö puolisokin säilyttäisi nykyisen elintasonsa myös jos eroaisimme. Emme siis ole millään tavalla taloudellisesti toisistamme riippuvaisia (emmekä tietenkään peri toisiamme). Mutta olemme molemmat sitoutuneet tähän suhteeseen sillä mielellä, että tämä on loppuelämämme suhde.

Etkös sää ollut sitoutunut siihen edelliseenkin suhteeseen, mutta niin vaan kävi, että ero tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä väliä DEITIN tulotasolla on. Vaikka menis suhteen asteellekin, niin se elintaso toteutetaan OMILLA tuloilla, ei toisen.

Siis deitinkin, jos hänellä on paljon pienemmät tulot. Itse lähtisin lomareissulle ja toinen istuisi kotona, jos hänellä ei ole rahaa. Idealistista, ei vaan toimi oikeassa maailmassa.

Tämä. Iso osa parisuhteista kaatuu rahan epätasaisuuteen. Sitä vaan ei kehdata sanoa syyksi.

Fiksu ihminen ei yleensä koe tarvetta kertoa syitä vaan hänelle riittää, kun sanoo, että ei sovita yhteen, suhde ei toimi tai jotain vastaavaa.

Fiksu ja aikuinen ihminen osaa kyllä sanoa syynkin. Eikä mene sieltä mistä aita on itselleen matalin ja latele vain ympäripyöreitä kuluneita fraaseja, ja varsinkin jos ollaan jo parisuhteessa eikä vain tapailla.

Siis fiksu ihminen on parisuhteessa (mitä ikinä se sinulle tarkoittaakin) ja siinä vaiheessa huomaa ja sanoo ääneen, että "jätän sinut, koska et ansaitse tarpeeksi"?

Itse näen, että sitoutuminen on prosessi. En ole koskaan ollut erikseen tapailuvaiheessa ja sitten sopinut, että ollaan parisuhteessa, vaan parisuhde on kehittynyt siten, että kiinnostus on syventynyt ihastumiseksi ja ihastuminen rakastumiseksi ja lopulta rakastamiseksi. Ja tämä on edellyttänyt yhdessä vietettyä aikaa, tutustumista, keskustelemista, yhdessä tekemistä, toisen ystäviin ja sukulaisiin tutustumista jne. Joskus tutustuminen on päättynyt parissa kuukaudessa, joskus puolentoista vuoden kohdalla, joskus neljän vuoden kohdalla.

Ainoa ihminen, jonka kanssa on ollut tarve puhua rahasta, oli ex-aviopuolisoni, jonka kanssa molemmat yhtä persaukisina säästimme ASP-lainan ja ostimme yhteisen asunnon.

Kyllä jättää toisen vaan aika tyhjän päälle ja haavi auki, jos vaan tokaisee, että sori, tää ei toimikaan tai ei vaan sovita yhteen. Varsinkin jos ollaan jo puolitoista tai jopa neljäkin vuotta oltu yhdessä. Ei tuossa ole mitään aikuismaista toimintaa tuollaisessa.

Ajatteletko oikeasti, että vie puolitoista tai jopa neljä vuotta huomata, että suhde kaatuu rahan epätasaisuuteen? Siitähän tässä oli kysymys.

En minä keksinyt tuota puolta toista tai neljää vuotta, vaan tuo ylempi. Huoh... lukisutko edes ne kommentit, kiitos.

Ja tuolla ylempänä myös väitettiin, ettei mitään syitä edes ylipäätään tarvitse sanoa vaan pelkät ympäripyöreydetkin riittää.

Älä mua syyttele.

Väännän rautalangasta:

Kuvitellaan, että tutustun ihmiseen, joka herättää kiinnostukseni. Alamme siis tapailla eli tutustua toisiimme. Huomaan aika pian käytännössä, ja käymämme keskustelut vahvistavat asian, että meillä on täysin erilainen suhtautuminen rahaan. Hän ei matkustele, ei käy ulkona syömässä, ei kulttuuritapahtumissa jne. Tavatessamme hän haluaa olla jommankumman kotona, hänelle on aivan sama mitä syödään tai juodaan, hänelle riittää että ollaan ja katsotaan vaikka televisiota.

Ei siinä tarvita puoltatoista vuotta, neljästä puhumattakaan, että huomaan meidän olevan aivan liian erilaisia. Parissa kuukaudessa tiedän, että tämä ei toimi. On aivan turha sanoa hänelle, että "jätän sinut, koska et ansaitse tarpeeksi" (mikä ei välttämättä edes ole se syy, koska hän voi ansaita hyvinkin paljon mutta olla pihi).

Silloin riittää, kun todetaan, että juttu ei toimi.

Mitä sä sitten ylipäätään alat jauhamaan jostain vuosista! Pysy asiassa ihminen. Sinähän tuon aloitit.

Olen arkkitehti, olisiko sen mainitseminen etu tinderissä?

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettona 2000.  En etsi luksuselämää, mutta mihinkään penninvenyttäiseen en rahattoman miehen kanssa enää ole valmis. N53

Täh? Itellä yli kymppitonni nettona eikä sekään miltään rikkaudelta tunnu. Äiti kuitenkin kasvatti vanhanaikaisesti niin että mies kyllä maksaa treffit. Ja näin oon tehnytkin. Aina. Ilman vastaväitteitä. Jos ei itsetunto kestä että mies maksaa, niin ei oo mun tyyppiä. Muuten ollaan hyvinkin tasa-arvoisia.

Tähän? Tuossahan just sanottiin, ettei hän mitään luksuselämää etsi. Eikö ihmiset osaa lukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettona 2000.  En etsi luksuselämää, mutta mihinkään penninvenyttäiseen en rahattoman miehen kanssa enää ole valmis. N53

Täh? Itellä yli kymppitonni nettona eikä sekään miltään rikkaudelta tunnu. Äiti kuitenkin kasvatti vanhanaikaisesti niin että mies kyllä maksaa treffit. Ja näin oon tehnytkin. Aina. Ilman vastaväitteitä. Jos ei itsetunto kestä että mies maksaa, niin ei oo mun tyyppiä. Muuten ollaan hyvinkin tasa-arvoisia.

Laitan pääni pantiksi, ettei tällä palstalla ole koskaan ollut eikä ole nytkään henkilöä., joka ansaitsisi kymppitonnia nettona ja kuluttaisi iltaansa täällä.

Älä lyö vetoa, on oma neuvoni. Saattaa pää mennä. Tässä on yksi sellainen mies joka tulee linjoille uteliaisuuttaan. Miten maassa ajatellaan ja miten ihmisillä ylipäätään menee. Palkkatulosta tosiaan jää tilille reilusti yli kymppi. olen onnekas kyllä. Mutta jos lähden baariin niin kukaan ei puhu mulle yhtä avoimesti kuin te arvon palstamammat Se on mulle tosi arvokas reality-check siitä mitä on olla suomalainen maine 2022.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettona 2000.  En etsi luksuselämää, mutta mihinkään penninvenyttäiseen en rahattoman miehen kanssa enää ole valmis. N53

Täh? Itellä yli kymppitonni nettona eikä sekään miltään rikkaudelta tunnu. Äiti kuitenkin kasvatti vanhanaikaisesti niin että mies kyllä maksaa treffit. Ja näin oon tehnytkin. Aina. Ilman vastaväitteitä. Jos ei itsetunto kestä että mies maksaa, niin ei oo mun tyyppiä. Muuten ollaan hyvinkin tasa-arvoisia.

Laitan pääni pantiksi, ettei tällä palstalla ole koskaan ollut eikä ole nytkään henkilöä., joka ansaitsisi kymppitonnia nettona ja kuluttaisi iltaansa täällä.

Älä lyö vetoa, on oma neuvoni. Saattaa pää mennä. Tässä on yksi sellainen mies joka tulee linjoille uteliaisuuttaan. Miten maassa ajatellaan ja miten ihmisillä ylipäätään menee. Palkkatulosta tosiaan jää tilille reilusti yli kymppi. olen onnekas kyllä. Mutta jos lähden baariin niin kukaan ei puhu mulle yhtä avoimesti kuin te arvon palstamammat Se on mulle tosi arvokas reality-check siitä mitä on olla suomalainen maine 2022.

"Miten maassa ajatellaan ja miten ihmisillä ylipäätään menee"

Ja täälläkö luulet sen totuuden löytyvän? Hahhah, niin varmaan. Oikeaqti viisinuomeroisia tienaavat osaavat etsiä tietonsa luotettavammista lähteistä kuin trollipalstoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettona 2000.  En etsi luksuselämää, mutta mihinkään penninvenyttäiseen en rahattoman miehen kanssa enää ole valmis. N53

Täh? Itellä yli kymppitonni nettona eikä sekään miltään rikkaudelta tunnu. Äiti kuitenkin kasvatti vanhanaikaisesti niin että mies kyllä maksaa treffit. Ja näin oon tehnytkin. Aina. Ilman vastaväitteitä. Jos ei itsetunto kestä että mies maksaa, niin ei oo mun tyyppiä. Muuten ollaan hyvinkin tasa-arvoisia.

Laitan pääni pantiksi, ettei tällä palstalla ole koskaan ollut eikä ole nytkään henkilöä., joka ansaitsisi kymppitonnia nettona ja kuluttaisi iltaansa täällä.

Älä lyö vetoa, on oma neuvoni. Saattaa pää mennä. Tässä on yksi sellainen mies joka tulee linjoille uteliaisuuttaan. Miten maassa ajatellaan ja miten ihmisillä ylipäätään menee. Palkkatulosta tosiaan jää tilille reilusti yli kymppi. olen onnekas kyllä. Mutta jos lähden baariin niin kukaan ei puhu mulle yhtä avoimesti kuin te arvon palstamammat Se on mulle tosi arvokas reality-check siitä mitä on olla suomalainen maine 2022.

*nainen

Ei oikein ole varaa vaatia paljoa, kun itse saan 1300 € / kk. Kunhan itsensä elättää ja elää varojensa mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettona 2000.  En etsi luksuselämää, mutta mihinkään penninvenyttäiseen en rahattoman miehen kanssa enää ole valmis. N53

Täh? Itellä yli kymppitonni nettona eikä sekään miltään rikkaudelta tunnu. Äiti kuitenkin kasvatti vanhanaikaisesti niin että mies kyllä maksaa treffit. Ja näin oon tehnytkin. Aina. Ilman vastaväitteitä. Jos ei itsetunto kestä että mies maksaa, niin ei oo mun tyyppiä. Muuten ollaan hyvinkin tasa-arvoisia.

Laitan pääni pantiksi, ettei tällä palstalla ole koskaan ollut eikä ole nytkään henkilöä., joka ansaitsisi kymppitonnia nettona ja kuluttaisi iltaansa täällä.

Älä lyö vetoa, on oma neuvoni. Saattaa pää mennä. Tässä on yksi sellainen mies joka tulee linjoille uteliaisuuttaan. Miten maassa ajatellaan ja miten ihmisillä ylipäätään menee. Palkkatulosta tosiaan jää tilille reilusti yli kymppi. olen onnekas kyllä. Mutta jos lähden baariin niin kukaan ei puhu mulle yhtä avoimesti kuin te arvon palstamammat Se on mulle tosi arvokas reality-check siitä mitä on olla suomalainen maine 2022.

Ja minä olen ministerinä hallituksessa.  Käyn täällä vaan tutustumassa kansan syviin riveihin aina välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettona 2000.  En etsi luksuselämää, mutta mihinkään penninvenyttäiseen en rahattoman miehen kanssa enää ole valmis. N53

Täh? Itellä yli kymppitonni nettona eikä sekään miltään rikkaudelta tunnu. Äiti kuitenkin kasvatti vanhanaikaisesti niin että mies kyllä maksaa treffit. Ja näin oon tehnytkin. Aina. Ilman vastaväitteitä. Jos ei itsetunto kestä että mies maksaa, niin ei oo mun tyyppiä. Muuten ollaan hyvinkin tasa-arvoisia.

Laitan pääni pantiksi, ettei tällä palstalla ole koskaan ollut eikä ole nytkään henkilöä., joka ansaitsisi kymppitonnia nettona ja kuluttaisi iltaansa täällä.

Älä lyö vetoa, on oma neuvoni. Saattaa pää mennä. Tässä on yksi sellainen mies joka tulee linjoille uteliaisuuttaan. Miten maassa ajatellaan ja miten ihmisillä ylipäätään menee. Palkkatulosta tosiaan jää tilille reilusti yli kymppi. olen onnekas kyllä. Mutta jos lähden baariin niin kukaan ei puhu mulle yhtä avoimesti kuin te arvon palstamammat Se on mulle tosi arvokas reality-check siitä mitä on olla suomalainen maine 2022.

"Miten maassa ajatellaan ja miten ihmisillä ylipäätään menee"

Ja täälläkö luulet sen totuuden löytyvän? Hahhah, niin varmaan. Oikeaqti viisinuomeroisia tienaavat osaavat etsiä tietonsa luotettavammista lähteistä kuin trollipalstoilta.

Akateemisen koulutuksen ensisijaisena tavoitteena on oppia etsimään tietoa eri lähteistä ja suhtautua siihen kriittisesti. Tämä palsta on oikein mainio lähde monessakin suhteessa ja täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteerit.

Oma tulotasoni on se mitä valtio/kunta suvaitsee minäkin vuotena minulle antaa. Tällä hetkellä se on noin 900 € nettona kuukaudessa ja luultavasti ei tule tuosta ikinä enää nousemaan. Ymmärrän kokemuksen ja keskustelun perusteella, että tämä tulotaso ei riitä tässä asenneilmapiirissä parisuhteen saamiseen, joten en sellaista enää yritäkään hankkia. Kaikki puheet rakkaudesta, kemioista ja muista, jotka ohittavat taloudellisen tilanteen ovat kyllä kerta kerralta osoittautuneet paskapuheiksi ja mielestäni niillä vain yritetään huijata epätoivoisia ihmisiä, kun totuuden kertominen olisi paljon järkevämpi ja armollisempi vaihtoehto.

Missä vaiheessa sitä deitin tulotasoa pitää tiedustella? Mulle selvisi mun miehen tulot siinä vaiheessa kun alettiin vuoden seurustelun jälkeen miettiä yhteenmuuttoa ja piti sopia minkähintaista asuntoa etsitään.

Silloin mies tienasi noin tuplasti sen mitä minä, nykyään tienaan triplasti enemmän kuin mies. Tässä vaiheessa sillä kuka tienaa ja mitä on tosin aika merkityksetöntä kun kuitenkin yhteistä taloutta pyöritetään.

N50 naimisissa 15 vuotta