Lapsi ei sairauden vuoksi pysty tekemään sitä, mitä mies hänen kanssaan haluaisi tehdä, joten mies ei tee mitään muutakaan
Lapsellamme ilmeni hyvin pienenä jo eräs harvinainen sairaus/tila, joka estää häneltä muutamat aika tavanomaiset asiat. Sairaus on sen verran harvinainen, että en halua tässä kertoa mikä se on, ettei tutut tunnistaisi. Lapsi on siis ihan normaali tavallinen lapsi, jonka olemuksesta ei näy sairaus mitenkään eikä sitä hänestä pysty arvaamaan ennen kuin tulee puheeksi, että hän ei saa tehdä tiettyjä asioita. No, miestä kiinnostaa vapaa-ajalla vain sellaiset tekemiset, jotka lapseltamme on nyt sitten sen sairauden vuoksi kielletty. Oli ennen lasta haaveillut, että lapsen kanssa niitä juttuja sitten tekee, jo ihan pienestä asti (mikä siis terveillä lapsilla on ihan mahdollista ja aika tavallista aktiviteettia). Mutta koska lapsi ei näitä voi tehdä, niin mies ei tee sitten oikein mitään lapsen kanssa. Mikään muu tekeminen, mikä olisi mahdollista, ja mitä ehdotan, ei kuulemma miestä kiinnosta eikä sellaisesta tykkää. Valittaa vain, kun ei voida perheenä tehdä mitään. Olisiko neuvoja, miten saisin mieheni kasvamaan aikuiseksi?
Kommentit (71)
Surullista, enkä osaa auttaa. Minulla vähän samantapainen ongelma, lapsi on kehitysvammainen, eikä mies jaksa tehdä lapsen kanssa mitään. Häpeää myös lasta, joten siksikään ei käy missään lapsen kanssa.
Olen käytännössä kaksin lapsen kanssa nyt kesälomalla, sukulaiset eivät halua hoitaa lasta. Odotan, et koulu ja tilapäishoitojaksotalkavat, olen todella väsynyt.
Tsemppiä sinulle ap, ja anteeksi kun valitin vain omaa elämääni.
Et voi saada toista ihmistä kasvamaan tai muuttumaan. Ikävää, että tilanne on tuo.
Olisiko perhe- tai parisuhdeterapia mahdollista?
Ei ole koskaan lapsen velvollisuus luoda olosuhteita, joissa vanhempi voi saada häneen yhteyden.
Vierailija kirjoitti:
Surullista, enkä osaa auttaa. Minulla vähän samantapainen ongelma, lapsi on kehitysvammainen, eikä mies jaksa tehdä lapsen kanssa mitään. Häpeää myös lasta, joten siksikään ei käy missään lapsen kanssa.
Olen käytännössä kaksin lapsen kanssa nyt kesälomalla, sukulaiset eivät halua hoitaa lasta. Odotan, et koulu ja tilapäishoitojaksotalkavat, olen todella väsynyt.
Tsemppiä sinulle ap, ja anteeksi kun valitin vain omaa elämääni.
Ei mitään anteeksi pyydettävää, valita ihmeessä, jos se yhtään helpottaa. Sinulla on paljon rankempi tilanne kuin minulla. Kiitos tsempistä ja paljon tsemppiä myös sinulle! Kyllähän tämä siltä tuntuu kuin olisi joku yksinhuoltaja parisuhteessa ja iso pettymys miestä kohtaan kun lapsi ei kelpaakaan sellaisena kuin on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisiko perhe- tai parisuhdeterapia mahdollista?
Ei ole koskaan lapsen velvollisuus luoda olosuhteita, joissa vanhempi voi saada häneen yhteyden.
Olen minä terapiaa ehdotellut, ei mies halua lähteä sellaiseen. Ap
Ap selitä sille miehellesi että et sinäkään haluaisi istua tuntikausia hiekkalaatikon reunalla syömässä hiekkakakkuja tai lukea sitä lapsen lempikirjaa sadatta kertaa iltasaduksi. Mutta teet sitä siksi että lapsi nauttii siitä ja on onnellinen. Eli koeta saada mies tajuamaan että maailma ei pyöri vain miehen navan ympärillä vaan mies voisi tehdä lapsen kanssa jotain sellaista mistä lapsi tykkää vaikka se asia ei kiinnostaisikaan miestä. Ja mies voisi nauttia siitä kun näkee lapsen ilon ja miten lapsi esim oppii uusia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ap selitä sille miehellesi että et sinäkään haluaisi istua tuntikausia hiekkalaatikon reunalla syömässä hiekkakakkuja tai lukea sitä lapsen lempikirjaa sadatta kertaa iltasaduksi. Mutta teet sitä siksi että lapsi nauttii siitä ja on onnellinen. Eli koeta saada mies tajuamaan että maailma ei pyöri vain miehen navan ympärillä vaan mies voisi tehdä lapsen kanssa jotain sellaista mistä lapsi tykkää vaikka se asia ei kiinnostaisikaan miestä. Ja mies voisi nauttia siitä kun näkee lapsen ilon ja miten lapsi esim oppii uusia asioita.
Olen selittänyt tätä monta kertaa. Mies vain sanoo, että hän ei ole sellainen, joka pystyisi tekemään asioita, mistä ei yhtään tykkää. Ap
Eli mies on valinnut tekemiset sen mukaan, että lapsi ei pysty niitä tekemään, ettei varmasti tarvitse olla lapsen kanssa.
Sulla on kaksi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap selitä sille miehellesi että et sinäkään haluaisi istua tuntikausia hiekkalaatikon reunalla syömässä hiekkakakkuja tai lukea sitä lapsen lempikirjaa sadatta kertaa iltasaduksi. Mutta teet sitä siksi että lapsi nauttii siitä ja on onnellinen. Eli koeta saada mies tajuamaan että maailma ei pyöri vain miehen navan ympärillä vaan mies voisi tehdä lapsen kanssa jotain sellaista mistä lapsi tykkää vaikka se asia ei kiinnostaisikaan miestä. Ja mies voisi nauttia siitä kun näkee lapsen ilon ja miten lapsi esim oppii uusia asioita.
Olen selittänyt tätä monta kertaa. Mies vain sanoo, että hän ei ole sellainen, joka pystyisi tekemään asioita, mistä ei yhtään tykkää. Ap
Kerro että olisi aika kasvaa aikuiseksi ja tehdä asioita joista ei niin tykkää koska muut saavat siitä iloa.
Siivoaako mies (ja tykkää siitä) vai jättääkö sotkut muiden siivottavaksi? Entä muut kotityöt ?
Teetkö miehelle asioita joista et niin tykkää ? Kysy mieheltä että mitä jos sinä et enää hieroisi miehen hartioita/pese miehen harrastevaatteita jne koska et yhtään tykkää tehdä niin
Lapsella on varmaan kiinnostuksenkohteita, pyydät miestä tekemään jotain niihin liittyvää lapsen kanssa. Jossei suostu, niin mies on kyllä aikamoinen "vuoden isä".
Selittäisitkö sentään hieman lisää. Pystyykö lapsi mihinkään fyysiseen toimintaan? On nimittäin vähän eri asia, jos lasta ei voi viedä uimaan mutta pyöräilemään voisi, mutta mies ei vie koska haluaisi nimenomaan viedä uimaan. Se olisi mieheltä pikkumaista ja lapsellista.
Rajoittettuakin lasta voisi viedä pyöräkärryllä lenkille. Myös sitä kehitysvammaista, jota isä häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Selittäisitkö sentään hieman lisää. Pystyykö lapsi mihinkään fyysiseen toimintaan? On nimittäin vähän eri asia, jos lasta ei voi viedä uimaan mutta pyöräilemään voisi, mutta mies ei vie koska haluaisi nimenomaan viedä uimaan. Se olisi mieheltä pikkumaista ja lapsellista.
Rajoittettuakin lasta voisi viedä pyöräkärryllä lenkille. Myös sitä kehitysvammaista, jota isä häpeää.
Pystyy kyllä fyysiseen toimintaan, mutta kuvio on juuri tuo, että "pyöräilemään ei voi viedä mutta uimaan voisi" (nämä siis keksittyjä esimerkkejä), mutta miestä ei kiinnosta uimiset niin ei sitten mene, haluaisi aina vain pyöräillä ja käy sitten yksin pyöräilemässä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäisitkö sentään hieman lisää. Pystyykö lapsi mihinkään fyysiseen toimintaan? On nimittäin vähän eri asia, jos lasta ei voi viedä uimaan mutta pyöräilemään voisi, mutta mies ei vie koska haluaisi nimenomaan viedä uimaan. Se olisi mieheltä pikkumaista ja lapsellista.
Rajoittettuakin lasta voisi viedä pyöräkärryllä lenkille. Myös sitä kehitysvammaista, jota isä häpeää.
Pystyy kyllä fyysiseen toimintaan, mutta kuvio on juuri tuo, että "pyöräilemään ei voi viedä mutta uimaan voisi" (nämä siis keksittyjä esimerkkejä), mutta miestä ei kiinnosta uimiset niin ei sitten mene, haluaisi aina vain pyöräillä ja käy sitten yksin pyöräilemässä. Ap
Vahvasti vaikuttaa siis siltä, että mies valikoi tekemiset sellaisiksi, ettei tarvi lapsen kanssa tehdä mitään. Sinuna miettisin, miten tähän tietoon haluaisin suhtautua. Omatkin tekemiset voi valikoida 100 % itseään miellyttäviksi (suhteessa mieheen).
Vaikuttaa että mies ei ees kunnolla halunnu lasta. Sillä oli kiva pikku mielikuva miten ne vois sitten yhdessä pojan kanssa potkia palloa ja tämän takia aatteli että vois se lapsi olla iha ookoo, mutta ei ottanut huomioon, että lapsi voi olla allerginen palloille. Näin sen ainut odotus lapsen suhteen on pilalla ja häntä masentaa mihin on ryhtynyt.
1) miehesi käsittelee pettymystään lukkiutumalla siihen, ettei voi tehdä mitä haluaa
2) miehesi ei ole kypsä vanhemmaksi
Tämä näyttää olevan yleinen mielipide. Näytä ketju miehellesi ja sano, että terapiaan tai ero. Älä hyvä ihminen haaskaa omaa ja lapsesi elämää ääliön kanssa.
Pakko kysyä ap:lta, että mitä puolisosi tekee sinun kanssasi? Löytyykö mitään yhteistä arjen pyörittämisen lisäksi?
Haasta miehesi että kokeilette perheenä seuraavan viikon aikana kahta uutta harrastusta. Kumpikin teistä aikuisista saa valita yhden lajin kunhan se on sellainen että kaikki perheenjäsenet voi olla mukana.
Kokeilkaa geokätköilyä, uimista, sulkapalloa, keilailu, telttailu, frisbeegolf jne. Jos saisit miehen innostumaan siitä että kokeilisitte monia eri asioita niin ehkä niistä voisi löytyä jotain jota innostutte tekemään jatkossakin koko perheenä.
Tsemppiä ap.
JSS ja niin edelleen...