Lapsi ei sairauden vuoksi pysty tekemään sitä, mitä mies hänen kanssaan haluaisi tehdä, joten mies ei tee mitään muutakaan
Lapsellamme ilmeni hyvin pienenä jo eräs harvinainen sairaus/tila, joka estää häneltä muutamat aika tavanomaiset asiat. Sairaus on sen verran harvinainen, että en halua tässä kertoa mikä se on, ettei tutut tunnistaisi. Lapsi on siis ihan normaali tavallinen lapsi, jonka olemuksesta ei näy sairaus mitenkään eikä sitä hänestä pysty arvaamaan ennen kuin tulee puheeksi, että hän ei saa tehdä tiettyjä asioita. No, miestä kiinnostaa vapaa-ajalla vain sellaiset tekemiset, jotka lapseltamme on nyt sitten sen sairauden vuoksi kielletty. Oli ennen lasta haaveillut, että lapsen kanssa niitä juttuja sitten tekee, jo ihan pienestä asti (mikä siis terveillä lapsilla on ihan mahdollista ja aika tavallista aktiviteettia). Mutta koska lapsi ei näitä voi tehdä, niin mies ei tee sitten oikein mitään lapsen kanssa. Mikään muu tekeminen, mikä olisi mahdollista, ja mitä ehdotan, ei kuulemma miestä kiinnosta eikä sellaisesta tykkää. Valittaa vain, kun ei voida perheenä tehdä mitään. Olisiko neuvoja, miten saisin mieheni kasvamaan aikuiseksi?
Kommentit (71)
En ole vammainen, mutta isän kanssa tehtiin aina isän juttuja ja isän ehdoilla. Aikuisena luin narsismista ja tajusin isäni olevan sellainen. Narsisti ei pysty tekemään epämieluisia juttuja eikä "kasvamaan aikuiseksi" eikä olemaan turvallinen vanhempi.
Meillä miehellä oli rakas harrastus x. Kun lapset oli pieniä näytti että he eivät voisi harrastaa tuota samaa asia johtuen laajoista allergioista ja iho ongelmista. Minä taisin surra asiaa enemmän kuin mies. Mies teki sitten lasten kanssa muita asioita joita pystyi tekemään.
No nyt lapset teini-ikäisiä ja yllättäen kumpikin on innostunut tuosta isän hararstuksesta X. Pienenä eivät voineet olla siinä mukana mutta nykyään toinen on suuntaamassa jopa opiskelemaan kyseistä alaa. Jos isä ei olisi pienenä ollut mukana niissä muissa lapsia kiinnostaneissa asioissa niin tuskin olisivat kiinnostuneet isän rakkaasta harrastuksesta sitten isompanakaan. Onneksi meillä isä oli fiksu ja jaksoi tehdä lasten kanssa muutakin kuin omia harrastuksia.
Onko kyseessä Ehlers-Danlosin syndrooma?
Netin ihmemaailma sanoo harvinaisiksi lastensairauksiksi sellaisia joita esiintyy n. 5 kpl 10 000 ihmistä kohden ja suurilta osin ovat geneettisesti periytyviä, joten äijäsi taitaa olla myös, kun on niin saamaton.
Mun ex oli samanlainen: jos ei lapsia kiinnostanut lähteä salille tai golfkentälle niin lähti yksin ja lapsien kanssa ei tehnyt mitään.
Häpeää vammaista lastaan ja siksi ei tee mitään hänen kanssaan.
Miehet eivät käsitä että on täysin mahdollista saada jollain tavalla epänormaali tai vammainen lapsi.
Tee lista vaihtoehdoista (joihin lapsikin suostuisi) ja anna miehen valita niistä. Jos tämäkään ei käy, niin jss, et sinä kahta lasta tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Selittäisitkö sentään hieman lisää. Pystyykö lapsi mihinkään fyysiseen toimintaan? On nimittäin vähän eri asia, jos lasta ei voi viedä uimaan mutta pyöräilemään voisi, mutta mies ei vie koska haluaisi nimenomaan viedä uimaan. Se olisi mieheltä pikkumaista ja lapsellista.
Rajoittettuakin lasta voisi viedä pyöräkärryllä lenkille. Myös sitä kehitysvammaista, jota isä häpeää.
Ei kai nyt omaa lasta kukaan häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, enkä osaa auttaa. Minulla vähän samantapainen ongelma, lapsi on kehitysvammainen, eikä mies jaksa tehdä lapsen kanssa mitään. Häpeää myös lasta, joten siksikään ei käy missään lapsen kanssa.
Olen käytännössä kaksin lapsen kanssa nyt kesälomalla, sukulaiset eivät halua hoitaa lasta. Odotan, et koulu ja tilapäishoitojaksotalkavat, olen todella väsynyt.
Tsemppiä sinulle ap, ja anteeksi kun valitin vain omaa elämääni.Ei mitään anteeksi pyydettävää, valita ihmeessä, jos se yhtään helpottaa. Sinulla on paljon rankempi tilanne kuin minulla. Kiitos tsempistä ja paljon tsemppiä myös sinulle! Kyllähän tämä siltä tuntuu kuin olisi joku yksinhuoltaja parisuhteessa ja iso pettymys miestä kohtaan kun lapsi ei kelpaakaan sellaisena kuin on. Ap
Miten niin ei kelpaa sellaisena kuin on? Miehesi tässä ei sinulle kelpaa sellaisena kuin on, jos hän ei halua askarrella tms.
Meillä sama. Lapsi on reipas, muuten terve ja ihana, mutta ei tarpeeksi hyvä miehelle, koska ei voi tehdä juuri niitä asioita, mitä mies haluaisi. Tai ainakaan niin täysillä. Se on lapselle itselleen valtava suru. Mies vain toteaa, että opittava hyväksymään hänenkin tahtonsa. No, onhan se totta. Silti itse sitten puuhaan ne samat hommat lapsen kanssa ja revin kiinnostukseni vaikka mistä, mutta eihän se lapselle ole sama. Isän kanssa olisi tärkeää olla - ja vielä niin, että isä oikeasti haluaisi olla.
Vierailija kirjoitti:
En ole vammainen, mutta isän kanssa tehtiin aina isän juttuja ja isän ehdoilla. Aikuisena luin narsismista ja tajusin isäni olevan sellainen. Narsisti ei pysty tekemään epämieluisia juttuja eikä "kasvamaan aikuiseksi" eikä olemaan turvallinen vanhempi.
Minulla myös näin, tosin asiahan kääntyi niin, että minä olen niin itsekäs ja huomionhakuinen jne. että kaikki pitää tehdä minun ehtojeni mukaan.
Minä en edes itse ehdottanut mitään, kun meni aika nopeasti perille, että ei minun toiveideni mukaan koskaan toimita. Mutta esim. 5 vuoden harrastamisen jälkeen kun lopetin yhden harrastuksen, mikä oli 100 % vanhemman toiveen mukaan valittu, se johtui siitä, että olin lyhytjänteinen. Vaikka siis 5 vuotta sitkeästi tein asiaa, mitä inhosin, enkä ole koskaan lopettamisen jälkeen enää tehnyt.
Voi meitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap selitä sille miehellesi että et sinäkään haluaisi istua tuntikausia hiekkalaatikon reunalla syömässä hiekkakakkuja tai lukea sitä lapsen lempikirjaa sadatta kertaa iltasaduksi. Mutta teet sitä siksi että lapsi nauttii siitä ja on onnellinen. Eli koeta saada mies tajuamaan että maailma ei pyöri vain miehen navan ympärillä vaan mies voisi tehdä lapsen kanssa jotain sellaista mistä lapsi tykkää vaikka se asia ei kiinnostaisikaan miestä. Ja mies voisi nauttia siitä kun näkee lapsen ilon ja miten lapsi esim oppii uusia asioita.
Tästä tulee mieleen mieheni. Mennään johonkin lasten paikkaan ja mies valittaa kun ei ole mitään tekemistä ja on tylsää. Vastaan vaan että jaa, no ei me sinun takiasi tänne tultukaan. Pääasia, että lapset viihtyy. Ja tätä tapahtuu aina vaan uudestaan eikä kaaliin mene. En tiedä onko sukupuolesta kiinni, mutta jotkut eivät osaa ottaa huomioon kuin oman napansa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät käsitä että on täysin mahdollista saada jollain tavalla epänormaali tai vammainen lapsi.
Tai vaikka lapsi ei olisi vammainenkaan, ei se välttämättä ikinä opi luistelemaan kunnolla. Ei siitä sitten NHL-pelaajaa tule, ei edes lätkän harrastajaa höntsäjengiin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi kyseessä?
Jos vielä alle kuoluikäinen niin selitä sille miehelle että jos nyt ei tee mitään lapsen kanssa, niin myöhemmällä iällä lapsella tuskin on kovin hyvää isäsuhdetta.
Minä selitin ja perustelin. Nyt teini, joka vihaa isäänsä. Muille on kiltti, mutta nyt isä saa tuntea nahoissaan sen, mitä on, kun ei kelpaa. Ja mies hoitaa homman upeasti mököttämällä, kiukkuamalla ja sanomalla, että pärjää hän ilman poikaakin...
V*tuttaa, ettei tuo tollo kasvanut koskaan aikuiseksi, saati isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap selitä sille miehellesi että et sinäkään haluaisi istua tuntikausia hiekkalaatikon reunalla syömässä hiekkakakkuja tai lukea sitä lapsen lempikirjaa sadatta kertaa iltasaduksi. Mutta teet sitä siksi että lapsi nauttii siitä ja on onnellinen. Eli koeta saada mies tajuamaan että maailma ei pyöri vain miehen navan ympärillä vaan mies voisi tehdä lapsen kanssa jotain sellaista mistä lapsi tykkää vaikka se asia ei kiinnostaisikaan miestä. Ja mies voisi nauttia siitä kun näkee lapsen ilon ja miten lapsi esim oppii uusia asioita.
Tästä tulee mieleen mieheni. Mennään johonkin lasten paikkaan ja mies valittaa kun ei ole mitään tekemistä ja on tylsää. Vastaan vaan että jaa, no ei me sinun takiasi tänne tultukaan. Pääasia, että lapset viihtyy. Ja tätä tapahtuu aina vaan uudestaan eikä kaaliin mene. En tiedä onko sukupuolesta kiinni, mutta jotkut eivät osaa ottaa huomioon kuin oman napansa.
Niin tuttua! Aina kylmä, nälkä, tylsää ja valivali. Kerran kysyin, kun kiukkusi, että luuletko oikeasti, että itse puhkun superintoa joka leikkipuistossa, tivolissa tai mini-ihmisten leffassa. Oikein pysähtyi monttu auki katsomaan ja kysyi, että "etkö sitten ole innoissasi, miksi h*lvetissä sitten pitää käydä missään?". Vieressä olevat äidit pidättelivät naurua, huomasin. Selitä siinä sitten jotain idiootille.
Vierailija kirjoitti:
1) miehesi käsittelee pettymystään lukkiutumalla siihen, ettei voi tehdä mitä haluaa
2) miehesi ei ole kypsä vanhemmaksiTämä näyttää olevan yleinen mielipide. Näytä ketju miehellesi ja sano, että terapiaan tai ero. Älä hyvä ihminen haaskaa omaa ja lapsesi elämää ääliön kanssa.
Komppi tälle. Vähän joka tapauksessa miehen pitäisi hieman kasvaa tai kasvattaa asennettaan.
Terveidenkään lasten kanssa ei voi aina tehdä sitä mitä haluaa.
Minkä ikäinen lapsi kyseessä?
Jos vielä alle kuoluikäinen niin selitä sille miehelle että jos nyt ei tee mitään lapsen kanssa, niin myöhemmällä iällä lapsella tuskin on kovin hyvää isäsuhdetta.