Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.
Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.
Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?
Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?
Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???
Ihmettelen samaa. Meillä ei (vielä) ole lapsia. Sain silti kuulla kälyltä, kuinka anoppi oli avautunut häissämme siitä, että olen "ominut" miehen itselleni. Esimerkkejä tästä on kuulemma se, että mies ei enää soittele yhtä usein tai käy kylässä. Miehellä ei ilmeisesti ole tässä osaa eikä arpaa, vaan minun tehtäväni olisi muistuttaa häntä äidilleen soittamisesta tai varmistaa, että kyläilemme omien vanhempieni ja appivanhempien luona tasan yhtä paljon. Anna mun kaikki kestää.
Tämä! Meillä anoppi sekä miehen sisko ovat syyttäneet minua siitä, että mies ei pidä tarpeeksi yhteyttä. En ole ikinä estänyt tai hankaloittanut miestäni pitämästä heihin yhteyttä. Olemme tavanneet n. 30-vuotiaina, joten mies on aiemmin itsenäisesti hoitanut sukulaissuhteensa. Meidän parisuhteen myötä minun olisi kuitenkin pitänyt ottaa koppi tästä asiasta?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ärsytin anoppiani näistä syistä:
- olen Etelä-Suomesta
- olen korkeakoulutettu
- en suostunut ollenkaan siihen että minä olen jonkinlainen keittiöpiian ja huutolaisen yhdistelmä joka passaa miehen sukulaisia eli ei edes syö samassa pöydässä
- kun anoppi kerran jörjesti kotonani ruuasta neljän tunnin draaman, hänet vietiin jatkossa aina ulos syömään
- en suostunut siihen että perimäni asunto muutetaan miehen sukulaisten Helsingin-hotelliksiJne
Mä ärsytän ihan sillä, että olen olemassa. Anoppi alkoi kampanjoimaan eron puolesta ennen kuin oli edes tavattu. Oli joo hyvä lähtökohta rakentaa rakastava, luottamuksellinen ja ennen kaikkea läheinen suhde. Nyt vuosikymmen myöhemmin voin todeta, että en ole ollut puheväleissä seitsemään vuoteen anopin kanssa. Ei mun tarvitse alistua anopin kynnysmatoksi, vaikka anoppi moista edellyttääkin.
Hienoa, nyt kaikki on hyvin molemmin puolin.
EriNo ei. Mulla on kaikki ihan hyvin. Anoppi vollottaa kaikille, kuinka hänen julma miniänsä on estänyt hänet lastenlasten elämästä.
Niin. Tämä samainen anoppi huusi (jalkaansa polkien) minulle, että hän ei miniäänsä tottele, kun sanoin hänelle, että minua on kohdeltava ihmisenä. Mutta kaikki vika on vain minussa.
Voihan lasten isä ja lapset pitää yhteyttä häneen. Ei sitä pidä estää. Jos teillä kahdella ei toimi, niin sen pitäisi muiden yhteydenpitoa häiritä.
Jos anoppi ei näe lasten äitiä edes ihmisenä, ei häneen ole hyvä lastenkaan pitää yhteyttä. Tai miehen.
Sehän on miniän yksipuolinen mielipide.
Ei kahden ihmisen tulehtuneita välejä pidä koko sukuun jakaa. Tosin luulen, että anoppi on salaa tyytyväinen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ärsytin anoppiani näistä syistä:
- olen Etelä-Suomesta
- olen korkeakoulutettu
- en suostunut ollenkaan siihen että minä olen jonkinlainen keittiöpiian ja huutolaisen yhdistelmä joka passaa miehen sukulaisia eli ei edes syö samassa pöydässä
- kun anoppi kerran jörjesti kotonani ruuasta neljän tunnin draaman, hänet vietiin jatkossa aina ulos syömään
- en suostunut siihen että perimäni asunto muutetaan miehen sukulaisten Helsingin-hotelliksiJne
Mä ärsytän ihan sillä, että olen olemassa. Anoppi alkoi kampanjoimaan eron puolesta ennen kuin oli edes tavattu. Oli joo hyvä lähtökohta rakentaa rakastava, luottamuksellinen ja ennen kaikkea läheinen suhde. Nyt vuosikymmen myöhemmin voin todeta, että en ole ollut puheväleissä seitsemään vuoteen anopin kanssa. Ei mun tarvitse alistua anopin kynnysmatoksi, vaikka anoppi moista edellyttääkin.
Hienoa, nyt kaikki on hyvin molemmin puolin.
EriNo ei. Mulla on kaikki ihan hyvin. Anoppi vollottaa kaikille, kuinka hänen julma miniänsä on estänyt hänet lastenlasten elämästä.
Niin. Tämä samainen anoppi huusi (jalkaansa polkien) minulle, että hän ei miniäänsä tottele, kun sanoin hänelle, että minua on kohdeltava ihmisenä. Mutta kaikki vika on vain minussa.
Voihan lasten isä ja lapset pitää yhteyttä häneen. Ei sitä pidä estää. Jos teillä kahdella ei toimi, niin sen pitäisi muiden yhteydenpitoa häiritä.
Jos anoppi ei näe lasten äitiä edes ihmisenä, ei häneen ole hyvä lastenkaan pitää yhteyttä. Tai miehen.
Sehän on miniän yksipuolinen mielipide.
Ei kahden ihmisen tulehtuneita välejä pidä koko sukuun jakaa. Tosin luulen, että anoppi on salaa tyytyväinen tilanteeseen.
Olennaisin mielipide. Eikähän sitä koko sukuun ole jaettu, lapset ja perhe vain suojellaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi päinvastoin. Miniä teki poikani kanssa minusta isoäidin, hienoa. Ennen vauvaa en juurikaan ollut kiinnostunut, mutta lapsen myötä tutustuimme paremmin. Ihana perhe. Elävät ihan rauhassa omaa elämäänsä, vaikka lähellä asuvat. En puutu yhtään mihinkään.
Meillä myös samoin, nyt on yhteisiä asioita ja juteltavaa. Miniä on mahtavan hyvä äiti ja omasta pojastakin kuoriutui osallistuva isä joka hellii, hoitaa ja paijaa lasta kuin olisi aina niin tehnyt.
Mun anoppini jopa puhutteli mua kuin palvelijaa: Onko Hilma jo valmistunut? Onko Hilma jo siivonnut jouluksi?
Kuin ruustinna puhuisi piialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.
Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.
Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?
Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?
Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???
Ihmettelen samaa. Meillä ei (vielä) ole lapsia. Sain silti kuulla kälyltä, kuinka anoppi oli avautunut häissämme siitä, että olen "ominut" miehen itselleni. Esimerkkejä tästä on kuulemma se, että mies ei enää soittele yhtä usein tai käy kylässä. Miehellä ei ilmeisesti ole tässä osaa eikä arpaa, vaan minun tehtäväni olisi muistuttaa häntä äidilleen soittamisesta tai varmistaa, että kyläilemme omien vanhempieni ja appivanhempien luona tasan yhtä paljon. Anna mun kaikki kestää.
Tämä! Meillä anoppi sekä miehen sisko ovat syyttäneet minua siitä, että mies ei pidä tarpeeksi yhteyttä. En ole ikinä estänyt tai hankaloittanut miestäni pitämästä heihin yhteyttä. Olemme tavanneet n. 30-vuotiaina, joten mies on aiemmin itsenäisesti hoitanut sukulaissuhteensa. Meidän parisuhteen myötä minun olisi kuitenkin pitänyt ottaa koppi tästä asiasta?!
Tämän takia meillä kumpikin vastaa täysin omasta suvustaan. Näin ollen on myös selvää kuka mihinkin on syypää ja kuka on vastuussa mistäkin.
Anoppini katkaisi välinsä minuun ja lapseemme. En ole häntä nähnyt vuosiin, eikä lapsemmekaan, hänen ainoa lapsenlapsi. Mies kyllästyi äitinsä hössöttämiseen ja oli aika ärtynyt aina kun tapasimme hänen äitiä, usein sanoi että meille ei saa tulla käymään ja sellaista. Jotenkin anoppi väänsi päässään asian niin, että syy on minussa ja katkaisi välit minuun ja lapseen, käytännössä siis katosi meidän elämästä. Poikaansa pitää yhteyttä yhä, mutta ei koskaan käy meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi se on (ollut) anopillakin.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi se on (ollut) anopillakin.
Näin on ja minun anoppini sanoi että hänellä on oikeus rääkätä minua koska hänellä oli ollut mäntti anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi se on (ollut) anopillakin.
Juuri siksi olettaisikin, että anoppi saman kokeneena saa suhteen miniän kanssa toimimaan.
Huvittava ketju, kysymys esitettiin anopeille, ja taas viesti toisensa jälkeen pilalle hemmotellut, kiittämättömät 24-35v. naiset haukkuu anoppejaan ja äitejään hirviöiksi. Teillä on jo kymmeniä omia ketjuja, painukaa sinne. Tämä ketju on isovanhemmille.
Onneksi olen vela, niin ei tarvitse kuunnella tuollaista ininää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi se on (ollut) anopillakin.
Näin on ja minun anoppini sanoi että hänellä on oikeus rääkätä minua koska hänellä oli ollut mäntti anoppi.
Voi ei! Anopillasi on vielä kasvamista ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi päinvastoin. Miniä teki poikani kanssa minusta isoäidin, hienoa. Ennen vauvaa en juurikaan ollut kiinnostunut, mutta lapsen myötä tutustuimme paremmin. Ihana perhe. Elävät ihan rauhassa omaa elämäänsä, vaikka lähellä asuvat. En puutu yhtään mihinkään.
Meillä myös samoin, nyt on yhteisiä asioita ja juteltavaa. Miniä on mahtavan hyvä äiti ja omasta pojastakin kuoriutui osallistuva isä joka hellii, hoitaa ja paijaa lasta kuin olisi aina niin tehnyt.
Tosi kiva :)
Meillä kävi niin päin, että varovaisesta anopissa kuoriutui kaikkeen puuttuva ja kaiken tietävä mummo. Arvostelua, haukkumista päivästä toiseen. Vauva olisi pitänyt sokerin avulla totuttaa tuttiin ja tuttipullo jotta olisin voinut lähteä töihin kun vauva oli 5 kk vanha ja mummo olisi hänet sitten hoitanut. Jostain syystä en kaipaa mummon seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.
Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.
Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?
Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?
Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???
Ihmettelen samaa. Meillä ei (vielä) ole lapsia. Sain silti kuulla kälyltä, kuinka anoppi oli avautunut häissämme siitä, että olen "ominut" miehen itselleni. Esimerkkejä tästä on kuulemma se, että mies ei enää soittele yhtä usein tai käy kylässä. Miehellä ei ilmeisesti ole tässä osaa eikä arpaa, vaan minun tehtäväni olisi muistuttaa häntä äidilleen soittamisesta tai varmistaa, että kyläilemme omien vanhempieni ja appivanhempien luona tasan yhtä paljon. Anna mun kaikki kestää.
Tämä! Meillä anoppi sekä miehen sisko ovat syyttäneet minua siitä, että mies ei pidä tarpeeksi yhteyttä. En ole ikinä estänyt tai hankaloittanut miestäni pitämästä heihin yhteyttä. Olemme tavanneet n. 30-vuotiaina, joten mies on aiemmin itsenäisesti hoitanut sukulaissuhteensa. Meidän parisuhteen myötä minun olisi kuitenkin pitänyt ottaa koppi tästä asiasta?!
Täällä sama ongelma. Tapasimme niihin aikoihin, kun mies oli juuri valmistunut yliopistosta ja siirtyi työelämään. On ehkä ihan luonnollista, että parisuhteessa oleva työssäkäyvä aikuinen mies ei vieraile vanhempiensa luona yhtä usein kuin sinkkuopiskelija. Tismalleen sama kehityskaari tapahtui omien vanhempieni kanssa, mutteivät he ole asiasta mitenkään katkeroituneita, saatikka syytä miestäni tästä luontaisesta etääntymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi päinvastoin. Miniä teki poikani kanssa minusta isoäidin, hienoa. Ennen vauvaa en juurikaan ollut kiinnostunut, mutta lapsen myötä tutustuimme paremmin. Ihana perhe. Elävät ihan rauhassa omaa elämäänsä, vaikka lähellä asuvat. En puutu yhtään mihinkään.
Meillä myös samoin, nyt on yhteisiä asioita ja juteltavaa. Miniä on mahtavan hyvä äiti ja omasta pojastakin kuoriutui osallistuva isä joka hellii, hoitaa ja paijaa lasta kuin olisi aina niin tehnyt.
Korreloikohan nämä? Hyvät isät ja hyvät anopit? Jos perheessä poika on kasvanut ja oppinut hyvän ja tasa-arvoisen miehen mallin, osaako pojan äiti myös kunnioittaa pojan vaimoa eikä vaadi tätä ottamaan jotain miniän roolia missä anopin kanssa pitää hoitaa lasten ja suvun asioita? Ja sopu säilyy paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ärsytin anoppiani näistä syistä:
- olen Etelä-Suomesta
- olen korkeakoulutettu
- en suostunut ollenkaan siihen että minä olen jonkinlainen keittiöpiian ja huutolaisen yhdistelmä joka passaa miehen sukulaisia eli ei edes syö samassa pöydässä
- kun anoppi kerran jörjesti kotonani ruuasta neljän tunnin draaman, hänet vietiin jatkossa aina ulos syömään
- en suostunut siihen että perimäni asunto muutetaan miehen sukulaisten Helsingin-hotelliksiJne
Mä ärsytän ihan sillä, että olen olemassa. Anoppi alkoi kampanjoimaan eron puolesta ennen kuin oli edes tavattu. Oli joo hyvä lähtökohta rakentaa rakastava, luottamuksellinen ja ennen kaikkea läheinen suhde. Nyt vuosikymmen myöhemmin voin todeta, että en ole ollut puheväleissä seitsemään vuoteen anopin kanssa. Ei mun tarvitse alistua anopin kynnysmatoksi, vaikka anoppi moista edellyttääkin.
Hienoa, nyt kaikki on hyvin molemmin puolin.
EriNo ei. Mulla on kaikki ihan hyvin. Anoppi vollottaa kaikille, kuinka hänen julma miniänsä on estänyt hänet lastenlasten elämästä.
Niin. Tämä samainen anoppi huusi (jalkaansa polkien) minulle, että hän ei miniäänsä tottele, kun sanoin hänelle, että minua on kohdeltava ihmisenä. Mutta kaikki vika on vain minussa.
Voihan lasten isä ja lapset pitää yhteyttä häneen. Ei sitä pidä estää. Jos teillä kahdella ei toimi, niin sen pitäisi muiden yhteydenpitoa häiritä.
Jos anoppi ei näe lasten äitiä edes ihmisenä, ei häneen ole hyvä lastenkaan pitää yhteyttä. Tai miehen.
Sehän on miniän yksipuolinen mielipide.
Ei kahden ihmisen tulehtuneita välejä pidä koko sukuun jakaa. Tosin luulen, että anoppi on salaa tyytyväinen tilanteeseen.Olennaisin mielipide. Eikähän sitä koko sukuun ole jaettu, lapset ja perhe vain suojellaan.
Miksi olennaisin ja miltä suojellaan? Lumihiutaleelta? Ihan turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju, kysymys esitettiin anopeille, ja taas viesti toisensa jälkeen pilalle hemmotellut, kiittämättömät 24-35v. naiset haukkuu anoppejaan ja äitejään hirviöiksi. Teillä on jo kymmeniä omia ketjuja, painukaa sinne. Tämä ketju on isovanhemmille.
Onneksi olen vela, niin ei tarvitse kuunnella tuollaista ininää.
Taas näitä selvänäkijöitä. Minä olen viiskymppinen nainen, joka olen tässä ketjussa tiukasti puolustanut nuoria äitejä ja ollut sitä mieltä, että se on miehen tehtävä hoitaa suhteensa vanhempiinsa. Anoppiani en ole tässä haukkunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi päinvastoin. Miniä teki poikani kanssa minusta isoäidin, hienoa. Ennen vauvaa en juurikaan ollut kiinnostunut, mutta lapsen myötä tutustuimme paremmin. Ihana perhe. Elävät ihan rauhassa omaa elämäänsä, vaikka lähellä asuvat. En puutu yhtään mihinkään.
Meillä myös samoin, nyt on yhteisiä asioita ja juteltavaa. Miniä on mahtavan hyvä äiti ja omasta pojastakin kuoriutui osallistuva isä joka hellii, hoitaa ja paijaa lasta kuin olisi aina niin tehnyt.
Korreloikohan nämä? Hyvät isät ja hyvät anopit? Jos perheessä poika on kasvanut ja oppinut hyvän ja tasa-arvoisen miehen mallin, osaako pojan äiti myös kunnioittaa pojan vaimoa eikä vaadi tätä ottamaan jotain miniän roolia missä anopin kanssa pitää hoitaa lasten ja suvun asioita? Ja sopu säilyy paremmin?
Minun veli on todella hyvä isä, siis aidosti harvinaisen hyvä. Mutta äitimme on kauhuanoppi veljeni vaimolle, käyttäytyy täysin rajattomasti ja tunkeilevastu. Eli ei ehkä korreloi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi päinvastoin. Miniä teki poikani kanssa minusta isoäidin, hienoa. Ennen vauvaa en juurikaan ollut kiinnostunut, mutta lapsen myötä tutustuimme paremmin. Ihana perhe. Elävät ihan rauhassa omaa elämäänsä, vaikka lähellä asuvat. En puutu yhtään mihinkään.
Meillä myös samoin, nyt on yhteisiä asioita ja juteltavaa. Miniä on mahtavan hyvä äiti ja omasta pojastakin kuoriutui osallistuva isä joka hellii, hoitaa ja paijaa lasta kuin olisi aina niin tehnyt.
Korreloikohan nämä? Hyvät isät ja hyvät anopit? Jos perheessä poika on kasvanut ja oppinut hyvän ja tasa-arvoisen miehen mallin, osaako pojan äiti myös kunnioittaa pojan vaimoa eikä vaadi tätä ottamaan jotain miniän roolia missä anopin kanssa pitää hoitaa lasten ja suvun asioita? Ja sopu säilyy paremmin?
Eiköhän se ole ihan siitäkin kiinni onko joku junttisuku korvesta taikka koulutettua väkeä kaupungista.
Oma äitini syyttää miestäni mulloin mistäkin koska ei halua ilmeisesti edes muistaa että meilöä on huonot välit ja ettå hän ei todellakaan ollut hyvä äiti koskaan.
Miestäni syyttämällä hänen ei tarvitse muistaa omaa osuuttaan ollenkaan. Vaan on sopiva ulkopuolinen syntipukki. Samaa mallia toteuttaa myös veljeni kanssa. Miniä on kätevästi ulkopuolinen.
Mulla oli ekalla luokalla 11 reikää hampaissa ja äitini yritti selittää myös lapsilleni, että ruokajuomaksi mehua, syödään ihan koko ajan ja hampaita ei tarvitse pestä.
Ja minä olen kauhea julma huono äiti, kun kiellän mehun, en anna syödä kuin ruoka-aikoina ja vaadin pesemään hampaat.