Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
No ei tietenkään nukkuvaa vauvaa häiritä. Mutta muuten kuulostaa tosi ikävältä. Hassua että haluavat lapsen teille kuitenkin hoitoon.
Koska muuta maksutonta hoitopaikkaa ei ole! Miniän vanhemmat väsyivät siihen, että hoitivat käytännössä joka viikonloppu ja kun sanoivat siitä, niin miniä hoksasi, että lapsella on kahdet isovanhemmat. Lapsi tuotiin siis meille. Koska lapsenlapsen ja isovanhemman pitää olla yhdessä kokeakseen, miten ihanaa on sukupolvia ylittävä ihmissuhde ja sukulaisuus.
Lapselapsi on joka kolmannen viikonlopun meillä, joka kolmannen toisilla isovanhemmilla ja joka kolmannen kummeilla. Koska lastenhoito on raskasta ja uupunut äiti tarvitsee lepoa!
Sinun poikasi on varmaan maailman historian huonoin isä, kun ei lastaan hoida lainkaan, eikä ollenkaan kanna vastuuta suhteista sukulaisiin.
On hyvin yleistä, että nuori äiti uupuu ja masentuu. Mutta normaalissa perheessä isä kantaa jo heti alkuun puolet vastuussa, ja kun huomaa uupumisen, ottaa nuo viikonloput kokonaan vastuulleen.
Jotain tuossa isässä on nyt hyvin pahasti pielessä.
Nyt ihan ohi keskustelun: oikeastiko miehen pitää tehdä täysi työpäivä ja sitten kantaa vastuusta 50% - isällä 3/4 työtaakka ja äidillä 1/4 ja sitten ihmetellään, kun äiti väsyy. Jokin on pahasti pielessä, jos (tuossakin perheessä) vauva on viikonloput äidin vanhemmilla ja viikolla isä hoitaa 50% ja sittenkin äiti katsoo, että hänpä se tässä on kovasti rasittunut lapsenhoidosta.
Molemmat tekevät täyden työpäivän. Työpäivän jälkeinen lastenhoito jaetaan tietenkin tasan, muutenhan äidin työpäivä ei pääty ikinä.
Töissä on usein helpompaa kuin kotona, tämän voin vahvasti sanoa omalta kohdaltani. Vaikka teen vaativana pidettyä akateemisen koulutuksen vaativaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
Tässä kirjoituksessa ihmetyttää, etkö näe poikaasi mitenkään vastuullisena? Miniän kanssako asioita vain hoidetaan eikä oman pojan?
Laitoin onnittelut pojalle, miniä suuttui, kun häntä ei onniteltu. Kyselen kuulumisia pojalta, miniä suuttuu, kun soitan pojalleni. Kysyin miniältä, saadaanko tulla vauvaa katsomaan ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin. Ei saatu kutsua. Ei pyydetty päästä vauvaa katsomaan (koska ymmärrettiin, että meitä ei kaivata) ja nähtiin lapsenlapsi ekaa kertaa äitini syntymäpäivillä pikaisesti pihalla, vauva nukkui vaunuissa, joten tietenkään emme edes koskeneet häntä saati ottaneet syliin. Sekä poika että miniä olivat paikalla, heillä oli kiire pois, olivat vain "vauvaa näyttämässä".
Joululahjalista tuli pojalta, tieto ekasta joulusta miniältä samoin kuin ilmoitus, että menevät mökille uutenavuotena, sen kielsin.
Lapsi on miniän ja pojan yhteinen, en minä heidän väliinsä ole tunkemassa. Lapsenlapsen 1v synttäreille ei tullut kutsua (oli edelleen korona-aika), laitettiin kortti ja poika soitti kiitokset kortista ja sanoi, mihin liikkeeseen voisi hankkia noin 100 e lahjakortin, miniä oli jo katsonut, mitä sillä hankitaan. Viime kesänä nähtiin pojan perhettä 3 tunnin verran, se oli ensimmäinen kerta lapsenlapsen syntymän jälkeen.
Mitä ajattelit yhteydenpidon pojan kanssa olevan? Asioiden hoitamistahan se on miniän kanssa, sieltä tulee käsky tai kielto, miten milloinkin.
Me saatiin häälahjakin vain appivanhempiwn pojan nimellä. Kyllä se loukkaa.
Varsinkin kun sama porukka on käsi ojossa omiwn hääpäiviwnsä suhteen aina.
Lapsista eivät edes onnitelleet.
Miten usein appivanhempanne sitten avioituvat?
En ole koskaan kuullut kenenkään muistavan toisten , siis vanhempiensa, hääpäiviä lahjoilla. No joka suvulla omansa, meillä taidettu aina muistaa itsekään. 45 vuotta niitä oli.
Ehkä jotenkin ymmärtän tommosen etikettivirheen, joku lajakortti tms. Osoitetaan omalle lapselle tajuamatta että se loukkaa puolisoa, vaikkei se ole ollut tarkoitus.
Anoppi ei tajua etten ole hänen lapsi ja en halua häntä synnytykseen tai puhua aroista aiheista kuten oman äitini kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
No ei tietenkään nukkuvaa vauvaa häiritä. Mutta muuten kuulostaa tosi ikävältä. Hassua että haluavat lapsen teille kuitenkin hoitoon.
Koska muuta maksutonta hoitopaikkaa ei ole! Miniän vanhemmat väsyivät siihen, että hoitivat käytännössä joka viikonloppu ja kun sanoivat siitä, niin miniä hoksasi, että lapsella on kahdet isovanhemmat. Lapsi tuotiin siis meille. Koska lapsenlapsen ja isovanhemman pitää olla yhdessä kokeakseen, miten ihanaa on sukupolvia ylittävä ihmissuhde ja sukulaisuus.
Lapselapsi on joka kolmannen viikonlopun meillä, joka kolmannen toisilla isovanhemmilla ja joka kolmannen kummeilla. Koska lastenhoito on raskasta ja uupunut äiti tarvitsee lepoa!
Sinun poikasi on varmaan maailman historian huonoin isä, kun ei lastaan hoida lainkaan, eikä ollenkaan kanna vastuuta suhteista sukulaisiin.
On hyvin yleistä, että nuori äiti uupuu ja masentuu. Mutta normaalissa perheessä isä kantaa jo heti alkuun puolet vastuussa, ja kun huomaa uupumisen, ottaa nuo viikonloput kokonaan vastuulleen.
Jotain tuossa isässä on nyt hyvin pahasti pielessä.
No ainakin se on pielessä, että poikani on vuorotöissä, viikonloppuvapaita on kuukaudessa vain yksi. Miniä on kotiäitinä.
Eli miniä raataa yksin.
Lapsi on 2 pv/vko mummolassa ja 2 pv/vko isä on lapsen kanssa ja 3 pv jääkin kotiäidille. Ei ihme, että naiset ei jaksa, koska joutuvat raatamaan ihan yksin suurimman osan viikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on kaikki anoppien mielipiteet lytätty haukkumalla ja mitätöimällä kirjoittaja.
Toki kolmikymppinen on viisaimmillaan , ilman muutA anopit jotka kertovat omia kokemuksiaan ovat pahoja ja sietämättömiä ihmisiäMistähän sinä tiedät kirjoittajien iät. Iso osa ns anoppien sepustuksia on joko sairaita tai provoja. Osa molempia.
Totta, tämä on työpaikkani miesten mielestä hauskaa viihdettä. Nyt kaksi leikkii miniää ja yksi leikkii anoppia. Hirveä naurunremakka koko ajan. No huvinsa kullakin. Onneksi ruokatunti loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on kaikki anoppien mielipiteet lytätty haukkumalla ja mitätöimällä kirjoittaja.
Toki kolmikymppinen on viisaimmillaan , ilman muutA anopit jotka kertovat omia kokemuksiaan ovat pahoja ja sietämättömiä ihmisiäMistähän sinä tiedät kirjoittajien iät. Iso osa ns anoppien sepustuksia on joko sairaita tai provoja. Osa molempia.
Ja täydensit oikein kunnon mitätöinnillä. Mitäpä sitä vanhojen akkojen mielipiteistä, mielistelkööt nuoria. Sorry jos loukkasin, oletkin vain parikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
No ei tietenkään nukkuvaa vauvaa häiritä. Mutta muuten kuulostaa tosi ikävältä. Hassua että haluavat lapsen teille kuitenkin hoitoon.
Koska muuta maksutonta hoitopaikkaa ei ole! Miniän vanhemmat väsyivät siihen, että hoitivat käytännössä joka viikonloppu ja kun sanoivat siitä, niin miniä hoksasi, että lapsella on kahdet isovanhemmat. Lapsi tuotiin siis meille. Koska lapsenlapsen ja isovanhemman pitää olla yhdessä kokeakseen, miten ihanaa on sukupolvia ylittävä ihmissuhde ja sukulaisuus.
Lapselapsi on joka kolmannen viikonlopun meillä, joka kolmannen toisilla isovanhemmilla ja joka kolmannen kummeilla. Koska lastenhoito on raskasta ja uupunut äiti tarvitsee lepoa!
Sinun poikasi on varmaan maailman historian huonoin isä, kun ei lastaan hoida lainkaan, eikä ollenkaan kanna vastuuta suhteista sukulaisiin.
On hyvin yleistä, että nuori äiti uupuu ja masentuu. Mutta normaalissa perheessä isä kantaa jo heti alkuun puolet vastuussa, ja kun huomaa uupumisen, ottaa nuo viikonloput kokonaan vastuulleen.
Jotain tuossa isässä on nyt hyvin pahasti pielessä.
Nyt ihan ohi keskustelun: oikeastiko miehen pitää tehdä täysi työpäivä ja sitten kantaa vastuusta 50% - isällä 3/4 työtaakka ja äidillä 1/4 ja sitten ihmetellään, kun äiti väsyy. Jokin on pahasti pielessä, jos (tuossakin perheessä) vauva on viikonloput äidin vanhemmilla ja viikolla isä hoitaa 50% ja sittenkin äiti katsoo, että hänpä se tässä on kovasti rasittunut lapsenhoidosta.
Molemmat tekevät täyden työpäivän. Työpäivän jälkeinen lastenhoito jaetaan tietenkin tasan, muutenhan äidin työpäivä ei pääty ikinä.
Töissä on usein helpompaa kuin kotona, tämän voin vahvasti sanoa omalta kohdaltani. Vaikka teen vaativana pidettyä akateemisen koulutuksen vaativaa työtä.
Mutta sinun mallissasi isä tekee työpäivän + hoitaa illat ja yöt lasta (koska tasa-arvo) ja äiti hoitaa lasta vain työpäivän ajan, muu aika on hänelle vapaa-aikaa isän vastatessa puolestaan lapsesta ja kodista. Tasa-arvoista olisi, että äiti lähtee tuossa vaiheessa töihin lepäämään ja kustantaisi osaltaan perheen kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ärsytin anoppiani näistä syistä:
- olen Etelä-Suomesta
- olen korkeakoulutettu
- en suostunut ollenkaan siihen että minä olen jonkinlainen keittiöpiian ja huutolaisen yhdistelmä joka passaa miehen sukulaisia eli ei edes syö samassa pöydässä
- kun anoppi kerran jörjesti kotonani ruuasta neljän tunnin draaman, hänet vietiin jatkossa aina ulos syömään
- en suostunut siihen että perimäni asunto muutetaan miehen sukulaisten Helsingin-hotelliksiJne
Mä ärsytän ihan sillä, että olen olemassa. Anoppi alkoi kampanjoimaan eron puolesta ennen kuin oli edes tavattu. Oli joo hyvä lähtökohta rakentaa rakastava, luottamuksellinen ja ennen kaikkea läheinen suhde. Nyt vuosikymmen myöhemmin voin todeta, että en ole ollut puheväleissä seitsemään vuoteen anopin kanssa. Ei mun tarvitse alistua anopin kynnysmatoksi, vaikka anoppi moista edellyttääkin.
Hienoa, nyt kaikki on hyvin molemmin puolin.
Eri
No ei. Mulla on kaikki ihan hyvin. Anoppi vollottaa kaikille, kuinka hänen julma miniänsä on estänyt hänet lastenlasten elämästä.
Niin. Tämä samainen anoppi huusi (jalkaansa polkien) minulle, että hän ei miniäänsä tottele, kun sanoin hänelle, että minua on kohdeltava ihmisenä. Mutta kaikki vika on vain minussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
No ei tietenkään nukkuvaa vauvaa häiritä. Mutta muuten kuulostaa tosi ikävältä. Hassua että haluavat lapsen teille kuitenkin hoitoon.
Koska muuta maksutonta hoitopaikkaa ei ole! Miniän vanhemmat väsyivät siihen, että hoitivat käytännössä joka viikonloppu ja kun sanoivat siitä, niin miniä hoksasi, että lapsella on kahdet isovanhemmat. Lapsi tuotiin siis meille. Koska lapsenlapsen ja isovanhemman pitää olla yhdessä kokeakseen, miten ihanaa on sukupolvia ylittävä ihmissuhde ja sukulaisuus.
Lapselapsi on joka kolmannen viikonlopun meillä, joka kolmannen toisilla isovanhemmilla ja joka kolmannen kummeilla. Koska lastenhoito on raskasta ja uupunut äiti tarvitsee lepoa!
Sinun poikasi on varmaan maailman historian huonoin isä, kun ei lastaan hoida lainkaan, eikä ollenkaan kanna vastuuta suhteista sukulaisiin.
On hyvin yleistä, että nuori äiti uupuu ja masentuu. Mutta normaalissa perheessä isä kantaa jo heti alkuun puolet vastuussa, ja kun huomaa uupumisen, ottaa nuo viikonloput kokonaan vastuulleen.
Jotain tuossa isässä on nyt hyvin pahasti pielessä.
No ainakin se on pielessä, että poikani on vuorotöissä, viikonloppuvapaita on kuukaudessa vain yksi. Miniä on kotiäitinä.
Eli miniä raataa yksin.
Lapsi on 2 pv/vko mummolassa ja 2 pv/vko isä on lapsen kanssa ja 3 pv jääkin kotiäidille. Ei ihme, että naiset ei jaksa, koska joutuvat raatamaan ihan yksin suurimman osan viikosta.
Tiedät varmaan, että uupuneita äitejä hoidetaan sairaaloissakin, ja kyseessä on melko yleinen ja hormoonitoimintaankin liittyvä vaiva. Jota läheisten ilkeys ei varsinaisesti helpota.
Jos äiti on oikeasti uupunut, mikä on täysin mahdollista, jos on huonosti nukkuva lapsi ja vuorotyössä oleva isä, on nämä anopin kommentit harvinaisen kammottavia, ja kolme päivää lastenhoitoa todellakin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
No ei tietenkään nukkuvaa vauvaa häiritä. Mutta muuten kuulostaa tosi ikävältä. Hassua että haluavat lapsen teille kuitenkin hoitoon.
Koska muuta maksutonta hoitopaikkaa ei ole! Miniän vanhemmat väsyivät siihen, että hoitivat käytännössä joka viikonloppu ja kun sanoivat siitä, niin miniä hoksasi, että lapsella on kahdet isovanhemmat. Lapsi tuotiin siis meille. Koska lapsenlapsen ja isovanhemman pitää olla yhdessä kokeakseen, miten ihanaa on sukupolvia ylittävä ihmissuhde ja sukulaisuus.
Lapselapsi on joka kolmannen viikonlopun meillä, joka kolmannen toisilla isovanhemmilla ja joka kolmannen kummeilla. Koska lastenhoito on raskasta ja uupunut äiti tarvitsee lepoa!
Sinun poikasi on varmaan maailman historian huonoin isä, kun ei lastaan hoida lainkaan, eikä ollenkaan kanna vastuuta suhteista sukulaisiin.
On hyvin yleistä, että nuori äiti uupuu ja masentuu. Mutta normaalissa perheessä isä kantaa jo heti alkuun puolet vastuussa, ja kun huomaa uupumisen, ottaa nuo viikonloput kokonaan vastuulleen.
Jotain tuossa isässä on nyt hyvin pahasti pielessä.
No ainakin se on pielessä, että poikani on vuorotöissä, viikonloppuvapaita on kuukaudessa vain yksi. Miniä on kotiäitinä.
No mitä se poikasi tekee arkivapainaan? Eihän sillä pitäisi kotiäidille väliä olla milloin niitä vapaapäiviä on.
Kun ne miniät on niin helkutin kaikkitietäviä lapsen hoidossa, vaikka todellisuudessa eivät ole. Tietysti poikkeuksiakin on, jotka osaa jo ekan lapsen kohdallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ihmettelen ihmisten tarvetta elää ikivanhojen kaavojen mukaan ja otaa niistä ongelmia. Tiedättekö mitä? Vaikka menisit naimisiin jonkun kanssa, ei sinusta silti tule kellekään mitään miniää. Se on mielikuvituksen tuotetta. Olet yhä sinä. Miehesi äiti on sitten miehesi äiti mutta itse valitset miten paljon itsellesi vieraan ihmisen kanssa asioit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
No ei tietenkään nukkuvaa vauvaa häiritä. Mutta muuten kuulostaa tosi ikävältä. Hassua että haluavat lapsen teille kuitenkin hoitoon.
Koska muuta maksutonta hoitopaikkaa ei ole! Miniän vanhemmat väsyivät siihen, että hoitivat käytännössä joka viikonloppu ja kun sanoivat siitä, niin miniä hoksasi, että lapsella on kahdet isovanhemmat. Lapsi tuotiin siis meille. Koska lapsenlapsen ja isovanhemman pitää olla yhdessä kokeakseen, miten ihanaa on sukupolvia ylittävä ihmissuhde ja sukulaisuus.
Lapselapsi on joka kolmannen viikonlopun meillä, joka kolmannen toisilla isovanhemmilla ja joka kolmannen kummeilla. Koska lastenhoito on raskasta ja uupunut äiti tarvitsee lepoa!
Sinun poikasi on varmaan maailman historian huonoin isä, kun ei lastaan hoida lainkaan, eikä ollenkaan kanna vastuuta suhteista sukulaisiin.
On hyvin yleistä, että nuori äiti uupuu ja masentuu. Mutta normaalissa perheessä isä kantaa jo heti alkuun puolet vastuussa, ja kun huomaa uupumisen, ottaa nuo viikonloput kokonaan vastuulleen.
Jotain tuossa isässä on nyt hyvin pahasti pielessä.
Nyt ihan ohi keskustelun: oikeastiko miehen pitää tehdä täysi työpäivä ja sitten kantaa vastuusta 50% - isällä 3/4 työtaakka ja äidillä 1/4 ja sitten ihmetellään, kun äiti väsyy. Jokin on pahasti pielessä, jos (tuossakin perheessä) vauva on viikonloput äidin vanhemmilla ja viikolla isä hoitaa 50% ja sittenkin äiti katsoo, että hänpä se tässä on kovasti rasittunut lapsenhoidosta.
Molemmat tekevät täyden työpäivän. Työpäivän jälkeinen lastenhoito jaetaan tietenkin tasan, muutenhan äidin työpäivä ei pääty ikinä.
Töissä on usein helpompaa kuin kotona, tämän voin vahvasti sanoa omalta kohdaltani. Vaikka teen vaativana pidettyä akateemisen koulutuksen vaativaa työtä.
Mutta sinun mallissasi isä tekee työpäivän + hoitaa illat ja yöt lasta (koska tasa-arvo) ja äiti hoitaa lasta vain työpäivän ajan, muu aika on hänelle vapaa-aikaa isän vastatessa puolestaan lapsesta ja kodista. Tasa-arvoista olisi, että äiti lähtee tuossa vaiheessa töihin lepäämään ja kustantaisi osaltaan perheen kuluja.
Luepa uudestaan. Työpäivän jälkeinen lastenhoito jaetaan tasan. Silloin jako on reilu. Molemmilla vanhemmilla pitää olla oikeus lepoon ja vapaa-aikaan.
Itse olen uupuneena tosiaan palannut töihin lepäämään, ja se toimi meillä. Ja oikeasti auttoi minua jaksamaan paremmin, kun minullakin oli sitä omaa aikaa joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
No ei tietenkään nukkuvaa vauvaa häiritä. Mutta muuten kuulostaa tosi ikävältä. Hassua että haluavat lapsen teille kuitenkin hoitoon.
Koska muuta maksutonta hoitopaikkaa ei ole! Miniän vanhemmat väsyivät siihen, että hoitivat käytännössä joka viikonloppu ja kun sanoivat siitä, niin miniä hoksasi, että lapsella on kahdet isovanhemmat. Lapsi tuotiin siis meille. Koska lapsenlapsen ja isovanhemman pitää olla yhdessä kokeakseen, miten ihanaa on sukupolvia ylittävä ihmissuhde ja sukulaisuus.
Lapselapsi on joka kolmannen viikonlopun meillä, joka kolmannen toisilla isovanhemmilla ja joka kolmannen kummeilla. Koska lastenhoito on raskasta ja uupunut äiti tarvitsee lepoa!
Sinun poikasi on varmaan maailman historian huonoin isä, kun ei lastaan hoida lainkaan, eikä ollenkaan kanna vastuuta suhteista sukulaisiin.
On hyvin yleistä, että nuori äiti uupuu ja masentuu. Mutta normaalissa perheessä isä kantaa jo heti alkuun puolet vastuussa, ja kun huomaa uupumisen, ottaa nuo viikonloput kokonaan vastuulleen.
Jotain tuossa isässä on nyt hyvin pahasti pielessä.
Nyt ihan ohi keskustelun: oikeastiko miehen pitää tehdä täysi työpäivä ja sitten kantaa vastuusta 50% - isällä 3/4 työtaakka ja äidillä 1/4 ja sitten ihmetellään, kun äiti väsyy. Jokin on pahasti pielessä, jos (tuossakin perheessä) vauva on viikonloput äidin vanhemmilla ja viikolla isä hoitaa 50% ja sittenkin äiti katsoo, että hänpä se tässä on kovasti rasittunut lapsenhoidosta.
Molemmat tekevät täyden työpäivän. Työpäivän jälkeinen lastenhoito jaetaan tietenkin tasan, muutenhan äidin työpäivä ei pääty ikinä.
Töissä on usein helpompaa kuin kotona, tämän voin vahvasti sanoa omalta kohdaltani. Vaikka teen vaativana pidettyä akateemisen koulutuksen vaativaa työtä.
Mutta sinun mallissasi isä tekee työpäivän + hoitaa illat ja yöt lasta (koska tasa-arvo) ja äiti hoitaa lasta vain työpäivän ajan, muu aika on hänelle vapaa-aikaa isän vastatessa puolestaan lapsesta ja kodista. Tasa-arvoista olisi, että äiti lähtee tuossa vaiheessa töihin lepäämään ja kustantaisi osaltaan perheen kuluja.
Eihän tuossa noin sanottu, vaan että isän työpäivän jälkeinen aika menee 50-50. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
Tässä kirjoituksessa ihmetyttää, etkö näe poikaasi mitenkään vastuullisena? Miniän kanssako asioita vain hoidetaan eikä oman pojan?
Laitoin onnittelut pojalle, miniä suuttui, kun häntä ei onniteltu. Kyselen kuulumisia pojalta, miniä suuttuu, kun soitan pojalleni. Kysyin miniältä, saadaanko tulla vauvaa katsomaan ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin. Ei saatu kutsua. Ei pyydetty päästä vauvaa katsomaan (koska ymmärrettiin, että meitä ei kaivata) ja nähtiin lapsenlapsi ekaa kertaa äitini syntymäpäivillä pikaisesti pihalla, vauva nukkui vaunuissa, joten tietenkään emme edes koskeneet häntä saati ottaneet syliin. Sekä poika että miniä olivat paikalla, heillä oli kiire pois, olivat vain "vauvaa näyttämässä".
Joululahjalista tuli pojalta, tieto ekasta joulusta miniältä samoin kuin ilmoitus, että menevät mökille uutenavuotena, sen kielsin.
Lapsi on miniän ja pojan yhteinen, en minä heidän väliinsä ole tunkemassa. Lapsenlapsen 1v synttäreille ei tullut kutsua (oli edelleen korona-aika), laitettiin kortti ja poika soitti kiitokset kortista ja sanoi, mihin liikkeeseen voisi hankkia noin 100 e lahjakortin, miniä oli jo katsonut, mitä sillä hankitaan. Viime kesänä nähtiin pojan perhettä 3 tunnin verran, se oli ensimmäinen kerta lapsenlapsen syntymän jälkeen.
Mitä ajattelit yhteydenpidon pojan kanssa olevan? Asioiden hoitamistahan se on miniän kanssa, sieltä tulee käsky tai kielto, miten milloinkin.
Me saatiin häälahjakin vain appivanhempiwn pojan nimellä. Kyllä se loukkaa.
Varsinkin kun sama porukka on käsi ojossa omiwn hääpäiviwnsä suhteen aina.
Lapsista eivät edes onnitelleet.
Miten usein appivanhempanne sitten avioituvat?
En ole koskaan kuullut kenenkään muistavan toisten , siis vanhempiensa, hääpäiviä lahjoilla. No joka suvulla omansa, meillä taidettu aina muistaa itsekään. 45 vuotta niitä oli.
Ehkä jotenkin ymmärtän tommosen etikettivirheen, joku lajakortti tms. Osoitetaan omalle lapselle tajuamatta että se loukkaa puolisoa, vaikkei se ole ollut tarkoitus.
Katsopa sanakirjasta mikä on hääpäivä.
Nämä odottaa että minä muistan heitä jopa toisen nimen nimipäivinä ja hääpäivinä. He ei ikinä ole edes kysyneet, milloin minulla on syntymäpäivä tai onnitelleet valmistumisesta tai yhtään mistään. Joulukorttikin tulee pelkästään miehelle. Eivät taida edes tietää sukunimeäni.
Häissä ei ikinä anneta lahjaa vain toiselle hääparista. Ikinä. Ellei haluta tietoisesti loukata.
Vierailija kirjoitti:
Kun ne miniät on niin helkutin kaikkitietäviä lapsen hoidossa, vaikka todellisuudessa eivät ole. Tietysti poikkeuksiakin on, jotka osaa jo ekan lapsen kohdallakin.
He määräävät siitä miten heidän lastaan hoidetaan. Ei he kisaa sinun kanssasi lastenhoitotaidoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ärsytin anoppiani näistä syistä:
- olen Etelä-Suomesta
- olen korkeakoulutettu
- en suostunut ollenkaan siihen että minä olen jonkinlainen keittiöpiian ja huutolaisen yhdistelmä joka passaa miehen sukulaisia eli ei edes syö samassa pöydässä
- kun anoppi kerran jörjesti kotonani ruuasta neljän tunnin draaman, hänet vietiin jatkossa aina ulos syömään
- en suostunut siihen että perimäni asunto muutetaan miehen sukulaisten Helsingin-hotelliksiJne
Mä ärsytän ihan sillä, että olen olemassa. Anoppi alkoi kampanjoimaan eron puolesta ennen kuin oli edes tavattu. Oli joo hyvä lähtökohta rakentaa rakastava, luottamuksellinen ja ennen kaikkea läheinen suhde. Nyt vuosikymmen myöhemmin voin todeta, että en ole ollut puheväleissä seitsemään vuoteen anopin kanssa. Ei mun tarvitse alistua anopin kynnysmatoksi, vaikka anoppi moista edellyttääkin.
Hienoa, nyt kaikki on hyvin molemmin puolin.
EriNo ei. Mulla on kaikki ihan hyvin. Anoppi vollottaa kaikille, kuinka hänen julma miniänsä on estänyt hänet lastenlasten elämästä.
Niin. Tämä samainen anoppi huusi (jalkaansa polkien) minulle, että hän ei miniäänsä tottele, kun sanoin hänelle, että minua on kohdeltava ihmisenä. Mutta kaikki vika on vain minussa.
Voihan lasten isä ja lapset pitää yhteyttä häneen. Ei sitä pidä estää. Jos teillä kahdella ei toimi, niin sen pitäisi muiden yhteydenpitoa häiritä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi haluaa päästä paikkaamaan omat vanhat virheensä/toistamaan omia vanhoja virheitään lapsen kanssa ja miniä on tiellä.
Mun anoppi ei näe tehneensä ikinä yhtäkään virhettä. Esim ei näe yhteyttä siihen, että kaikilla lapsilla on huonot hampaat, ja ylpeillen kertonut kuinka lapset tykkäsivät tutista kun oli kunnon kerros sokeria. Mehuakin juotettu pullosta ja laseihin siirryttiin mahdollisimman myöhään, ettei tule sotkua. Ja tietysti, vain eläimet juo vettä.
Joten ihan samalla tavalla pitäisi tehdä mun lasten kohdalla kuin anopin lasten kohdalla. Lapsilla ei saisi olla omia kiinnostuksen kohteita, pitäisi tykätä samoista asioista kuin isänsä aikoinaan. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ärsytin anoppiani näistä syistä:
- olen Etelä-Suomesta
- olen korkeakoulutettu
- en suostunut ollenkaan siihen että minä olen jonkinlainen keittiöpiian ja huutolaisen yhdistelmä joka passaa miehen sukulaisia eli ei edes syö samassa pöydässä
- kun anoppi kerran jörjesti kotonani ruuasta neljän tunnin draaman, hänet vietiin jatkossa aina ulos syömään
- en suostunut siihen että perimäni asunto muutetaan miehen sukulaisten Helsingin-hotelliksiJne
Mä ärsytän ihan sillä, että olen olemassa. Anoppi alkoi kampanjoimaan eron puolesta ennen kuin oli edes tavattu. Oli joo hyvä lähtökohta rakentaa rakastava, luottamuksellinen ja ennen kaikkea läheinen suhde. Nyt vuosikymmen myöhemmin voin todeta, että en ole ollut puheväleissä seitsemään vuoteen anopin kanssa. Ei mun tarvitse alistua anopin kynnysmatoksi, vaikka anoppi moista edellyttääkin.
Hienoa, nyt kaikki on hyvin molemmin puolin.
EriNo ei. Mulla on kaikki ihan hyvin. Anoppi vollottaa kaikille, kuinka hänen julma miniänsä on estänyt hänet lastenlasten elämästä.
Niin. Tämä samainen anoppi huusi (jalkaansa polkien) minulle, että hän ei miniäänsä tottele, kun sanoin hänelle, että minua on kohdeltava ihmisenä. Mutta kaikki vika on vain minussa.
Voihan lasten isä ja lapset pitää yhteyttä häneen. Ei sitä pidä estää. Jos teillä kahdella ei toimi, niin sen pitäisi muiden yhteydenpitoa häiritä.
Jos anoppi ei näe lasten äitiä edes ihmisenä, ei häneen ole hyvä lastenkaan pitää yhteyttä. Tai miehen.
No mites ne arkivapaat, hoitaako isä silloin lapsiaan, ja antaa äidille aikaa levätä? Onhan tuo aika rankkaa, jos äiti joutuu hoitamaan viikonloputkin lapsia yksin.
Itse kävin aikamoisen uupumuksen pohjalla, kun oma mieheni oli paljon ulkomaanmatkoilla, myös viikonloppuina, ja ilman turvaverkkoja hoidin lapsia. Olin todella huonossa kunnossa. Minut pelasti se, että pääsin töihin lepäämään, eli sain edes sen 8h päivässä omaa aikaa.
Olisi kammottavaa kuulla, että sukulaiset olisivat kirjoitelleet minusta ilkeästi nettiin, samalla kun voin todella huonosti.