Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Joidenkin miniät, kuin myös anopit, istuvat vankilassa. Miniät voivat olla huumeiden käyttäjiä, alkoholisteja, mt- ongelmaisia kuin anopitkin.
Mun suvut on tylsiä taviksia, mummot vanhanaikaisia, nuorempi polvi siistiä ja raitista.
Yksi anoppi / miniä kiista suvussa ollut tai on nyt kestänyt 35 vuotta kun naiset eivät samassa tilassa ole olleet. Kyseessä on miehen äitipuoli. Sitkeitä naisia, miniäkin 70 nyt, anoppipuoli 90. Jostain ihan turhasta väärinkäsityksestä.
Isä ja poika tapaavat julkisilla paikoilla, lapsenlapsiaan isä on muistanut juhlissa käymättä. Yhteys nyt aikuisiin lapsenlapsiin on olemassa. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Olen eri kuin hän jolle vastasit mutta voi kertoa että meillä on miniä tullut kielloista huolimatta monet kerran humalassa riehumaan pihalla, sisälle ei ole päästetty, naapuri on soittanut poliisit ja miniä on viety putkaan. Hän on myös "sisustanut" kotiamme rikkomalla tavaroita, ovia ja heittämällä ulos kaiken mitä on käsiinsä saanut. Hän on myös sekaantunut minun ja koko perheemme asioihin esim ostamalla laskuumme vaatteita ym muita tavaroita. Hän on käynyt kampaajalla, kosmetologilla, solariumissa, eläinlääkärissä ja monissa muissa paikoissa kertoen että minä olen luvannut maksaa. Hän on riehunut ravintoissa, monissa tapahtumissa, yleisillä paikoilla ja päätynyt putkaan. Appiukolle hän ei sentäs ole mitään syöttänyt mutta hän on salaa juottanut nuorimman poikamme humalaan (14 vuotiaan). Haluan myös vastata aloittajan kysymykseen, luulin että miniä viisastuisi lapsen saatuaan, emme käyneet sairaalassa vauvaa katsomassa koska sovimme miniän kanssa että menemme sitten heidän kotiinsa katsomaan, poikamme oli aina töissä iltavuorossa ja mieheni ja minä päivävuorossa joten sovimme miniän kanssa että me menemme illalla mutta ei hän ollutkaan kotona vauvan kanssa vaan oli tullut ystävälle joku kriisi joten miniä oli mennyt häntä auttamaan. Näin kävi monta kertaa, lopulta selvisi että miniä kävi toisen miehen luona iltaisin vauvan kanssa. Myöhemmin hän jätti vauvan yksin kotiin mennessään toisen miehen luokse ja myöskin ajeli autolla pitkiäkin matkoja humalassa lapsi kyydissä. Tässä syitä miksi miniä alkoi "hieman" ärsyttämään. Onneksi tuo aika on ohi, erohan siinä lopulta tuli ja hyvä niin.
Varmasti rankkaa, kun on lähipiirissä joku, jolla on elämänhallinta noin pahasti hukassa.
Oli rankkaa meille kaikille, enkä kaikkea kauheimpia asioita halunnut täällä edes kertoa mutta lapsenlapsella on kaikki hyvin ja hän on meille erittäin rakas, se on tärkeintä.
Tuleva paska anoppi.
Anteeksi, ketä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Olen eri kuin hän jolle vastasit mutta voi kertoa että meillä on miniä tullut kielloista huolimatta monet kerran humalassa riehumaan pihalla, sisälle ei ole päästetty, naapuri on soittanut poliisit ja miniä on viety putkaan. Hän on myös "sisustanut" kotiamme rikkomalla tavaroita, ovia ja heittämällä ulos kaiken mitä on käsiinsä saanut. Hän on myös sekaantunut minun ja koko perheemme asioihin esim ostamalla laskuumme vaatteita ym muita tavaroita. Hän on käynyt kampaajalla, kosmetologilla, solariumissa, eläinlääkärissä ja monissa muissa paikoissa kertoen että minä olen luvannut maksaa. Hän on riehunut ravintoissa, monissa tapahtumissa, yleisillä paikoilla ja päätynyt putkaan. Appiukolle hän ei sentäs ole mitään syöttänyt mutta hän on salaa juottanut nuorimman poikamme humalaan (14 vuotiaan). Haluan myös vastata aloittajan kysymykseen, luulin että miniä viisastuisi lapsen saatuaan, emme käyneet sairaalassa vauvaa katsomassa koska sovimme miniän kanssa että menemme sitten heidän kotiinsa katsomaan, poikamme oli aina töissä iltavuorossa ja mieheni ja minä päivävuorossa joten sovimme miniän kanssa että me menemme illalla mutta ei hän ollutkaan kotona vauvan kanssa vaan oli tullut ystävälle joku kriisi joten miniä oli mennyt häntä auttamaan. Näin kävi monta kertaa, lopulta selvisi että miniä kävi toisen miehen luona iltaisin vauvan kanssa. Myöhemmin hän jätti vauvan yksin kotiin mennessään toisen miehen luokse ja myöskin ajeli autolla pitkiäkin matkoja humalassa lapsi kyydissä. Tässä syitä miksi miniä alkoi "hieman" ärsyttämään. Onneksi tuo aika on ohi, erohan siinä lopulta tuli ja hyvä niin.
Varmasti rankkaa, kun on lähipiirissä joku, jolla on elämänhallinta noin pahasti hukassa.
Oli rankkaa meille kaikille, enkä kaikkea kauheimpia asioita halunnut täällä edes kertoa mutta lapsenlapsella on kaikki hyvin ja hän on meille erittäin rakas, se on tärkeintä.
Tuleva paska anoppi.
Anteeksi, ketä tarkoitat?
Surkeista äideistä tulee paskoja anoppeja ja mummoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Juu ei, koska eivät ole sellaisessa elämäntilanteessa. Mutta voivat olla tungettelevia riehujoita muuten. Esim. jotkut voi olla hyvinkin aggressiivisia sekaantumaan vaikkapa exänsä uuden perheen asioihin, soittelevat ja häiriköivät. Opettajana työskentelevä ystäväni voisi kertoa montakin tarinaa tietyistä vanhemmista, jotka ovat ottaneet lapsensa opettajan ikään kuin luokalle, ja ovat kärkkäänä valittamassa ja vaatimassa ja esittämässä milloin mitäkin, mutta itse asiassa vain häiriköivät normaalia lapsensa opetusta käsittämättä sitä itse.
Minä olen asiakaspalvelutyössä ja voin vannoa, että on olemassa asiakkaita, jotka ovat aivan painajaisia meille. Mikään normaali asia ei mene heidän kanssaan normaalisti, vaan aina kauheita vääntöjä, ja kyse on nuorista ihmisistä, ei vanhoista. Heitä ei asiakkainamme olekaan.
On myös ihan nuoriakin ihmisiä, jotka ovat aina suuna päänä ja tekemässä kaiken oman päänsä mukaan ottamatta yhtään huomioon muiden mielipiteitä. Entisen mieheni veljen vaimo oli tällainen. Olimme vielä ihan nuoria, alle kolmenkymmenen, kun mieheni kuoli ja tämä veljen vaimo päätti, että minä en pysty mihinkään vaan hän se järjestää kaikki asiat. Oli käynyt minun tietämättäni puhumassa sosiaalitoimistossakin, kuinka minun lapseni asiat nyt pitäisi järjestää, kun lapsen isä kuoli. Eivät kyllä ottaneet kuuleviin korviinsa hänen paasaustaan, kerran soittivat ja kysyivät, onko kaikki kunnossa. Kaikki oli kunnossa. Ihme ihminen ja sisarensa oli ihan samanlainen. Ja kun heille sitten tuli miehensä kanssa ero, kävi anopin pihassa tälle räyhäämässä ja polkemassa kukkapenkin hajalle.
Eli kyllä ihan yhtä hulluja on nuorissakin ihmisissä ja miniöissä. Toimivat vaan eri tavalla, kun ovat erilaisessa tilanteessa.
Tämä ei liity tähän mitenkäån. Tässä puhutaan anopin tungettelusra miniän kotiin. Miniät eivät tunge järjestelemään anoppien elämää.
Kyllä tunkevat. Tietäisitpä miten tuokin miniä anoppia rassasi aikanaan. Vei sinne keneltäkään kysymättä koiranpennunkin kun jonkun kaverinsa koira teki sekarotuiset pennut. Anoppi oli jo sopinut ottavansa naapurista kissanpennun. Mutta pitipä miniän päteä. Anoppi ei halunnut koiraa vaan kissan.
Lapsensa vei anoppilan pihaan ja lähti omiin menoihinsa, ei edes kysynyt voivatko tulla hoitoon. Lapset itse koputtelivat ovea sitten ja sanoivat että pitää tulla tänne. Koskaan ei antanut selviä aikoja, että milloin pitäisi hoitaa ja milloin haetaan lapset pois. Kävi omin nokkineen kysymättä mitään hakemassa anopin kellarista mehuja ja hilloja. Ylipäätään aivan rajatonta käytöstä. Appiukon kuoltua rajattomuus vaan lisääntyi, omi appiukon haudankin kuin omaksi hoidettavakseen, vaikka anoppi usein sanoi, ettei tarvitse, kyllä hän sen hoitaa. Aivan ihme ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Meillä on anopilta ilmaiset verhot. Sellaiset vanhat, itsekasvatetusta ja kudotusta pellavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Appiukko yritti tuoda 70-luvun lastulevy kirjahyllyn meille vuosi sitten. Emme sitä suostuneet ottamaan, miksi olisimme, kun olimme jo 15 vuotta itse ostaneet huonekalumme. Väittelyn lopuksi appiukko totesi "Sittenhän minun pitää viedä se itse kaatopaikalle, kun ei se muualle kelpaa".
Nii-iin, viepä.
Ei tainnut olla lastulevyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
Juu ei, koska eivät ole sellaisessa elämäntilanteessa. Mutta voivat olla tungettelevia riehujoita muuten. Esim. jotkut voi olla hyvinkin aggressiivisia sekaantumaan vaikkapa exänsä uuden perheen asioihin, soittelevat ja häiriköivät. Opettajana työskentelevä ystäväni voisi kertoa montakin tarinaa tietyistä vanhemmista, jotka ovat ottaneet lapsensa opettajan ikään kuin luokalle, ja ovat kärkkäänä valittamassa ja vaatimassa ja esittämässä milloin mitäkin, mutta itse asiassa vain häiriköivät normaalia lapsensa opetusta käsittämättä sitä itse.
Minä olen asiakaspalvelutyössä ja voin vannoa, että on olemassa asiakkaita, jotka ovat aivan painajaisia meille. Mikään normaali asia ei mene heidän kanssaan normaalisti, vaan aina kauheita vääntöjä, ja kyse on nuorista ihmisistä, ei vanhoista. Heitä ei asiakkainamme olekaan.
On myös ihan nuoriakin ihmisiä, jotka ovat aina suuna päänä ja tekemässä kaiken oman päänsä mukaan ottamatta yhtään huomioon muiden mielipiteitä. Entisen mieheni veljen vaimo oli tällainen. Olimme vielä ihan nuoria, alle kolmenkymmenen, kun mieheni kuoli ja tämä veljen vaimo päätti, että minä en pysty mihinkään vaan hän se järjestää kaikki asiat. Oli käynyt minun tietämättäni puhumassa sosiaalitoimistossakin, kuinka minun lapseni asiat nyt pitäisi järjestää, kun lapsen isä kuoli. Eivät kyllä ottaneet kuuleviin korviinsa hänen paasaustaan, kerran soittivat ja kysyivät, onko kaikki kunnossa. Kaikki oli kunnossa. Ihme ihminen ja sisarensa oli ihan samanlainen. Ja kun heille sitten tuli miehensä kanssa ero, kävi anopin pihassa tälle räyhäämässä ja polkemassa kukkapenkin hajalle.
Eli kyllä ihan yhtä hulluja on nuorissakin ihmisissä ja miniöissä. Toimivat vaan eri tavalla, kun ovat erilaisessa tilanteessa.
Tämä ei liity tähän mitenkäån. Tässä puhutaan anopin tungettelusra miniän kotiin. Miniät eivät tunge järjestelemään anoppien elämää.
Kyllä tunkevat. Tietäisitpä miten tuokin miniä anoppia rassasi aikanaan. Vei sinne keneltäkään kysymättä koiranpennunkin kun jonkun kaverinsa koira teki sekarotuiset pennut. Anoppi oli jo sopinut ottavansa naapurista kissanpennun. Mutta pitipä miniän päteä. Anoppi ei halunnut koiraa vaan kissan.
Lapsensa vei anoppilan pihaan ja lähti omiin menoihinsa, ei edes kysynyt voivatko tulla hoitoon. Lapset itse koputtelivat ovea sitten ja sanoivat että pitää tulla tänne. Koskaan ei antanut selviä aikoja, että milloin pitäisi hoitaa ja milloin haetaan lapset pois. Kävi omin nokkineen kysymättä mitään hakemassa anopin kellarista mehuja ja hilloja. Ylipäätään aivan rajatonta käytöstä. Appiukon kuoltua rajattomuus vaan lisääntyi, omi appiukon haudankin kuin omaksi hoidettavakseen, vaikka anoppi usein sanoi, ettei tarvitse, kyllä hän sen hoitaa. Aivan ihme ihminen.
Pitikö anoppi koiran?
Mua nauratti nuo mehut ja hillot. Meille niitä on tyrkytettiin väkipakolla, vaikka meillä ei ole niille menekkiä. En ymmärrä, anoppi ei ole mikään ns kätevä emäntä, silti pitää hillota marjoja kilotolkulla joka vuosi. Ei niitä kukaan halua, mutta pakko on kun on ollut tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Appiukko yritti tuoda 70-luvun lastulevy kirjahyllyn meille vuosi sitten. Emme sitä suostuneet ottamaan, miksi olisimme, kun olimme jo 15 vuotta itse ostaneet huonekalumme. Väittelyn lopuksi appiukko totesi "Sittenhän minun pitää viedä se itse kaatopaikalle, kun ei se muualle kelpaa".
Nii-iin, viepä.Ei tainnut olla lastulevyä.
70-luvun kirjahyllyt erittäin tyypillisesti kyllä ovat lastulevyä.
Meille tuotiin mummon naapurin mökiltä vesikelkka ja kangaspuut. Oli sovittu että voi ottaa sieltä mökiltä (jossa muutto) jotain pieniä vanhoja astioita.
Ei paljon naurata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Meillä on anopilta ilmaiset verhot. Sellaiset vanhat, itsekasvatetusta ja kudotusta pellavasta.
Meillä oli useat verhot anopilta. Mies oli ne kelpuuttanut yksin asuessaan, kun ei nyt varsinaisesti innostu sisustamisesta. Lisäksi koki pääsevänsä helpommalla, kun sanoo äitinsä ehdotuksille joojoo.
Anoppihan oli suorastaan murhanhimoinen, kun pistin ikkunaan verhot joita ei ole tehty ennen syntymääni, ja oli ihan kaupasta ostettu. Pakkasin ne anopin rakkaat karteekit välittömästi ja palautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Appiukko yritti tuoda 70-luvun lastulevy kirjahyllyn meille vuosi sitten. Emme sitä suostuneet ottamaan, miksi olisimme, kun olimme jo 15 vuotta itse ostaneet huonekalumme. Väittelyn lopuksi appiukko totesi "Sittenhän minun pitää viedä se itse kaatopaikalle, kun ei se muualle kelpaa".
Nii-iin, viepä.Ei tainnut olla lastulevyä.
70-luvun kirjahyllyt erittäin tyypillisesti kyllä ovat lastulevyä.
Meille tuotiin mummon naapurin mökiltä vesikelkka ja kangaspuut. Oli sovittu että voi ottaa sieltä mökiltä (jossa muutto) jotain pieniä vanhoja astioita.
Ei paljon naurata.
Vesikelkasta ja kangaspuista näppärä veistää setin puulusikoita? Vai millä tavalla nuo esineet on joku kategorisoinut pieneksi astiaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Appiukko yritti tuoda 70-luvun lastulevy kirjahyllyn meille vuosi sitten. Emme sitä suostuneet ottamaan, miksi olisimme, kun olimme jo 15 vuotta itse ostaneet huonekalumme. Väittelyn lopuksi appiukko totesi "Sittenhän minun pitää viedä se itse kaatopaikalle, kun ei se muualle kelpaa".
Nii-iin, viepä.Ei tainnut olla lastulevyä.
70-luvun kirjahyllyt erittäin tyypillisesti kyllä ovat lastulevyä.
Meille tuotiin mummon naapurin mökiltä vesikelkka ja kangaspuut. Oli sovittu että voi ottaa sieltä mökiltä (jossa muutto) jotain pieniä vanhoja astioita.
Ei paljon naurata.
Vesikelkasta ja kangaspuista näppärä veistää setin puulusikoita? Vai millä tavalla nuo esineet on joku kategorisoinut pieneksi astiaksi?
Täytyyhän nyt joka "emännällä" kangaspuut olla. Mä olin kanssa huono, kun en suostunut ottamaan anopin vanhoja, kun heille ne ei mahtuneet ja anoppi olisi ihan hyvin voinut käydä meillä kutomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Appiukko yritti tuoda 70-luvun lastulevy kirjahyllyn meille vuosi sitten. Emme sitä suostuneet ottamaan, miksi olisimme, kun olimme jo 15 vuotta itse ostaneet huonekalumme. Väittelyn lopuksi appiukko totesi "Sittenhän minun pitää viedä se itse kaatopaikalle, kun ei se muualle kelpaa".
Nii-iin, viepä.Ei tainnut olla lastulevyä.
70-luvun kirjahyllyt erittäin tyypillisesti kyllä ovat lastulevyä.
Meille tuotiin mummon naapurin mökiltä vesikelkka ja kangaspuut. Oli sovittu että voi ottaa sieltä mökiltä (jossa muutto) jotain pieniä vanhoja astioita.
Ei paljon naurata.
Vesikelkasta ja kangaspuista näppärä veistää setin puulusikoita? Vai millä tavalla nuo esineet on joku kategorisoinut pieneksi astiaksi?
Täytyyhän nyt joka "emännällä" kangaspuut olla. Mä olin kanssa huono, kun en suostunut ottamaan anopin vanhoja, kun heille ne ei mahtuneet ja anoppi olisi ihan hyvin voinut käydä meillä kutomassa.
Mikä hyvä tekosyy hankkia pojan kotiin avain! Pitäähän niitä taiteellisia ambitioita päästä toteuttamaan koska vaan, ja samalla tarkistaa, onko lääkekaappiin ilmestynyt uusia lääkkeitä joista voisi Tertulta, ja pitää käydä läpi myös miniän alushousut, muistaako pitää ne aakkosjärjestyksessä!
Lapsen saatuaan MINIÄ on tehnyt tehtävänsä ja miniä saa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Appiukko yritti tuoda 70-luvun lastulevy kirjahyllyn meille vuosi sitten. Emme sitä suostuneet ottamaan, miksi olisimme, kun olimme jo 15 vuotta itse ostaneet huonekalumme. Väittelyn lopuksi appiukko totesi "Sittenhän minun pitää viedä se itse kaatopaikalle, kun ei se muualle kelpaa".
Nii-iin, viepä.Ei tainnut olla lastulevyä.
70-luvun kirjahyllyt erittäin tyypillisesti kyllä ovat lastulevyä.
Meille tuotiin mummon naapurin mökiltä vesikelkka ja kangaspuut. Oli sovittu että voi ottaa sieltä mökiltä (jossa muutto) jotain pieniä vanhoja astioita.
Ei paljon naurata.
Vesikelkasta ja kangaspuista näppärä veistää setin puulusikoita? Vai millä tavalla nuo esineet on joku kategorisoinut pieneksi astiaksi?
Täytyyhän nyt joka "emännällä" kangaspuut olla. Mä olin kanssa huono, kun en suostunut ottamaan anopin vanhoja, kun heille ne ei mahtuneet ja anoppi olisi ihan hyvin voinut käydä meillä kutomassa.
Mikä hyvä tekosyy hankkia pojan kotiin avain! Pitäähän niitä taiteellisia ambitioita päästä toteuttamaan koska vaan, ja samalla tarkistaa, onko lääkekaappiin ilmestynyt uusia lääkkeitä joista voisi Tertulta, ja pitää käydä läpi myös miniän alushousut, muistaako pitää ne aakkosjärjestyksessä!
Ja ajattele miten mukava olisi kaikki illat kuunnella kangaspuiden kolinaa ja anopin juttuja :D
Kaiken kaikkiaan, sairaita juttuja ja ihmissuhteita. Toivottavasti ovat vaan huulenheittoa enimmäkseen.
Jos ei, niin kyllä on päissä vikaa niin miniöillä kuin anopeillakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Appiukko yritti tuoda 70-luvun lastulevy kirjahyllyn meille vuosi sitten. Emme sitä suostuneet ottamaan, miksi olisimme, kun olimme jo 15 vuotta itse ostaneet huonekalumme. Väittelyn lopuksi appiukko totesi "Sittenhän minun pitää viedä se itse kaatopaikalle, kun ei se muualle kelpaa".
Nii-iin, viepä.Ei tainnut olla lastulevyä.
70-luvun kirjahyllyt erittäin tyypillisesti kyllä ovat lastulevyä.
Meille tuotiin mummon naapurin mökiltä vesikelkka ja kangaspuut. Oli sovittu että voi ottaa sieltä mökiltä (jossa muutto) jotain pieniä vanhoja astioita.
Ei paljon naurata.
Vesikelkasta ja kangaspuista näppärä veistää setin puulusikoita? Vai millä tavalla nuo esineet on joku kategorisoinut pieneksi astiaksi?
Täytyyhän nyt joka "emännällä" kangaspuut olla. Mä olin kanssa huono, kun en suostunut ottamaan anopin vanhoja, kun heille ne ei mahtuneet ja anoppi olisi ihan hyvin voinut käydä meillä kutomassa.
Mulla ei sinällään ole mitään kangaspuita vastaan mutta se ärsyttää että kun kolme tuntia keskustellaan että ihan vaan jotain astiaa. Että ei mitään isoa kun ei mahdu. Ja seuraavana aamuna pihaan kaartaa valtava kuorma-auto josta näitä aletaan purkaa. Sain kyllä myös kolme kaunista lasilautasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se onkin se miniä joka muuttuu? Loukkaantuu verisesti joka hymystä jonka vauva/ mummo antaa lapselle? Kuutenkin mummon pitäisi auttaa tarvittaessa ka mummohan ei osaa mitään.
Myönnän itse avuttomuuteni kun tuli ensimmäinen lapsenlapsi taloon, miten noin pientä käsitellään. Vaipat olivat kestovaipat, vaatteet villavaatteita, kaikki oli toisin kun nuorinkin oli vielö suorakaidevaipassa muoviliinalla, en arvostellut luomusysteemeitä mutta en vaan osannut tehdä mitään oikein lapsen kanssa.
Miniä pyöritteli silmiään ja tuhahteli, kuulin kun ystävättärelleen valitti miten kömpelö idiootti mummo on.Sama kokemus pitkän elämäni varrelta. Miniät ajattelevat ylenevänsä itse keksimässään arvoasteikossa vihdoinkin miehensä äidin yläpuolelle, kun lapsi syntyy. Näillä miniöillä on päässä muutakin vikaa, ja sen tulee sekä mies, että appiväki huomaamaan myöhemmässä vaiheessa. Kontrollin tarve vain kasvaa lasten myötä.
Onneksi varmasti tuollainen on harvinaista. En keksi yhtään syytä miksi joku keksisi päässään kuvitteellisia arvoasteikoita sukulaisista jotka ei ole edes omia.
Tokihan kaikki normaalisti ymmärtävät oman perheensä menevän kaikessa muiden sukulaisten edelle, mutta ei se ihmisenä tietenkään toisen arvoa nosta tai laske.
Kyllä kaikkien lasten sukulaisten pitäisi olla ihan samalla viivalla oli sitten eno taikka anoppi. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi ihmisenä.
Eihän kukaan normaali anoppikaan kuvittele olevansa pääosassa, päätöksiä tekemässä, lapsensa perheessä tai kuvittele, että pitäisi toimia omassa elämässään lapsensa perheen vaatimusten mukaan. Ihan outo ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos se onkin se miniä joka muuttuu? Loukkaantuu verisesti joka hymystä jonka vauva/ mummo antaa lapselle? Kuutenkin mummon pitäisi auttaa tarvittaessa ka mummohan ei osaa mitään.
Myönnän itse avuttomuuteni kun tuli ensimmäinen lapsenlapsi taloon, miten noin pientä käsitellään. Vaipat olivat kestovaipat, vaatteet villavaatteita, kaikki oli toisin kun nuorinkin oli vielö suorakaidevaipassa muoviliinalla, en arvostellut luomusysteemeitä mutta en vaan osannut tehdä mitään oikein lapsen kanssa.
Miniä pyöritteli silmiään ja tuhahteli, kuulin kun ystävättärelleen valitti miten kömpelö idiootti mummo on.Sama kokemus pitkän elämäni varrelta. Miniät ajattelevat ylenevänsä itse keksimässään arvoasteikossa vihdoinkin miehensä äidin yläpuolelle, kun lapsi syntyy. Näillä miniöillä on päässä muutakin vikaa, ja sen tulee sekä mies, että appiväki huomaamaan myöhemmässä vaiheessa. Kontrollin tarve vain kasvaa lasten myötä.
Onneksi varmasti tuollainen on harvinaista. En keksi yhtään syytä miksi joku keksisi päässään kuvitteellisia arvoasteikoita sukulaisista jotka ei ole edes omia.
Tokihan kaikki normaalisti ymmärtävät oman perheensä menevän kaikessa muiden sukulaisten edelle, mutta ei se ihmisenä tietenkään toisen arvoa nosta tai laske.
Kyllä kaikkien lasten sukulaisten pitäisi olla ihan samalla viivalla oli sitten eno taikka anoppi. Kukaan ei ole toistaan arvokkaampi ihmisenä.Eihän kukaan normaali anoppikaan kuvittele olevansa pääosassa, päätöksiä tekemässä, lapsensa perheessä tai kuvittele, että pitäisi toimia omassa elämässään lapsensa perheen vaatimusten mukaan. Ihan outo ajatuskin.
Niin no, en pidäkään anoppiani normaalina, mutta hän mielellään olisi pääosassa myös aikuisten lastensa elämissä.
Hän on itse ollut nuori miniä ja asunut anoppinsa kanssa samassa taloudessa ja ihmetteli, että miksi me (minä ja poikansa) ei voitaisi muuttaa vintille asumaan. Samoin hän puheli, että naapurin poika muuttaisi rivitalosta perheineen lapsuudenkotiinsa vanhempiensa yläkertaan ja on nyt ihmetellyt, kun ei ole muuttanut, vaikka lapsenkin sai.
Olen tulllut siihen tulokseen, että niin kauan kuin poika vain seurustelee, hän ei puutu mihinkään, mutta kun ensimmäinen vauva syntyy, niin perheen pitää ollla mummon luona jotta mummo pääsee hoitamaan vauvan.
anoppinen kirjoitti:
Itse aikanaan ensimmäisen lapsen saatuani olin kauhean herkkä ja epävarma anopin seurassa. Tosin tiedostin sen vasta jälkikäteen. Anopin hyväntahtoinenkin neuvo tai ohje sai mut heti jollain tapaa puolustusasemiin. Minä muutuin, ei anoppi.
Nyt koitan vuorostani välttää oman miniäni suhteen ettei "annas kun näytän" tilanteita edes syntyisi. Tyttäreni vauvan kanssa ei tullut vastaavia "jännitteitä". Hän tietää ja tuntee tapani, eikä ota niin vakavasti.
Eli sietää hullaantuneen isoäidin vanhanaikaisia neuvoja, vaikkei niitä ikänään noudattaisi :)
Ja kuitenkin arvostan suuresti edesmennyttä anoppiani. Miniäni on aivan ihana (vaikka emme aina ihan samoin asioista ajattelekaan) ja kaikki lapsenlapseni ovat ihan yhtä rakkaita.
Jostain syystä omalta äidiltä sitä sietää paljon enemmän kuin puolison äidiltä.
No se oma äitihän on niin tuttu, kuin vain toinen ihminen olla voi: Hänet on ihan kirjaimellisesti tuntenut siitä lähtien, kun on synnytty. Sen puolison äiti saattaa olla vielä ihan tuore tuttavuus ja jos välimatkat on pitkät, voi olla, ettei edes ole niin monesti nähty.
Kyllähän se anoppi/appi helposti jää vieraammaksi, kuin omat vanhemmat. Oma anoppi oli mukava ja asuttiin aika lähekkäinkin, mutta kyllähän se oma äiti, joka asui kaukana ja harvoin nähtiin, pysyi kuitenkin läheisempänä. Äitini kanssa oltiin kuitenkin asuttu samassa taloudessa ensimmäiset 20 elinvuottani.
Anopin kanssa nähtiin aina muutama tunti kerrallaan.. joskin vuosikymmenien ajan.
Mun puolesta miniät saa elää kuten mieli tekee mut minä laitoin poikki välit kun alkoi minua syyttämään ja uhkaamaan etten nää lapsenlastani koskaa kun ei liitto onnistunut. Kyllä nyt kelpaan hoitajaksi kun uutta putkeen hakee.