Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen noita anoppi ja verhot - juttuja, kun ne toistuu täällä vuodesta toiseen. Anoppi käynyt ripustamassa omat verhonsa miniän kotiin...
Kun nykyään ei edes käytetä verhoja, kuin ihan rajatapauksissa. Uusissa asunnoissa hyvä jos edes on verhotankojakaan.
Meillä ei ole yhdessäkään huoneessa verhoja, on vain kaihtimet. Vaikea anopin tulla verhoja ripustamaan.
Enkä kenenkään kaverini ole kuullut ikinä valittavan anoppinsa tuovan heille verhoja eikä kyllä mitään muutakaan.
Onko nämä niitä urbaanilegendoja?
Joku anoppi tuonut isolla kuorma-autolla muka lava täynnä vanhoja astioita... jotain rajaa näillä jutuillakin jooko? Miten kenenkään kotona (edes sen anopinkaan) olisi jossain varastossa kokonaisen kuorma-auton lavan täyttävä määrä astioita? Siihen ei riitä edes yhden kirpputorin kaikki hyllyt. Kai ne on olleet sitten vaan sen anopin kotona yhdessä isossa huoneessa päällekkäin laatikoihin tai ilman ladottuna lattiasta kattoon koko huoneen peittäen.Meilläkään ei ole verhoja ja se on ollut aivan jäätävän vaikea asia hyväksyä.
Jäätävän vaikeaa se sinullakin on hyväksyä, että jollain toisella taas on ne verhot.
Päätellen siitä, miten mielellään arvostellaan ihmisten sisustuksia. Ei siinä yksi anopin ihmettely verhottomuudesta vieressä paljon paina.
En usko minäkään noihin tavaroiden jatkuvaan kantamiseen nuoren perheen kotiin. Täyttä feikkiä. Niitä on kirjoitusten mukaan kaikki kaapit täynnä, niitä tulee päivittäin lisää ja ne on kaikki täysin tarpeettomia. Justiinpa juu. Kuormalavoittain niitä tulee.
Eiköhän tuossa liioitella, mutta oma anoppini oli kyllä sellainen jonka omasta mielestään oli sopivaa määrätä uuden talomme sisustuksesta. No, ei määrännyt kun sanoin vastaan ja nyt olemme olleet jo kauan puhumatta. Ihana rauha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei vsin olidi miniä, jota alkaa "äitinsä" ärsyttämään?
Kun on vastuu uudesta ihmisestä, naiivius yms. saa uuden merkityksen?
Anoppi voi kokea jäävänsä ulkopuoliseksi. Kun oma lapsi saa oman lapsen, se on merkittävä asia sille anopillekin.
Ap ei tainnut täsmentää, miten se anopin käytös on muuttunut hänen mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Poikasi ei halua, että hoidat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olet äitinä surkea. Säälin lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Oletko oikea anoppi? En usko. Yksikään normaali anoppi ei sanoisi noin. Sinä olet provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun miniä saa lapsen hän alkaa kuvittelemaan olevansa parempi ihminen kuin kaikki muut ympärillä olevat ihmiset yhteensä ja hanestä tulee kotidiktaattori joka hallitsee ja käskyttää miestä sekä lasta. Tarpeeksi kun käyttää valtaa kotona se valta nousee päähän ja miniä alkaa kuvittelemaan että omaa hallinta vallan ihan kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin ja muuttuu todella rasittavaksi ja vaativaksi kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Tuo on asia mikä käy todella monelle naiselle siinä vaiheessa kun saa lapsen
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä saa lapsen hän alkaa kuvittelemaan olevansa parempi ihminen kuin kaikki muut ympärillä olevat ihmiset yhteensä ja hanestä tulee kotidiktaattori joka hallitsee ja käskyttää miestä sekä lasta. Tarpeeksi kun käyttää valtaa kotona se valta nousee päähän ja miniä alkaa kuvittelemaan että omaa hallinta vallan ihan kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin ja muuttuu todella rasittavaksi ja vaativaksi kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Tuo on asia mikä käy todella monelle naiselle siinä vaiheessa kun saa lapsen
Tämä, osasta ystävistäni ja veljen vaimosta tuli tuli juuri tämänkaltaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo on vaa mummo, lapsenlapsi ei ole hänen lapsi!!
Ja mummoja on kaksi. Äidin äiti ja isän äiti! Yleensä lapsen äidin äiti on ykkösmummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä saa lapsen hän alkaa kuvittelemaan olevansa parempi ihminen kuin kaikki muut ympärillä olevat ihmiset yhteensä ja hanestä tulee kotidiktaattori joka hallitsee ja käskyttää miestä sekä lasta. Tarpeeksi kun käyttää valtaa kotona se valta nousee päähän ja miniä alkaa kuvittelemaan että omaa hallinta vallan ihan kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin ja muuttuu todella rasittavaksi ja vaativaksi kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Tuo on asia mikä käy todella monelle naiselle siinä vaiheessa kun saa lapsen
Kyllä meillä anoppi sekosi,on ennestäänkin narsisti. Poikansa ei maksa asumiskuluja ja juo. Että turha tuoretta äitiä haukkua.
Vierailija kirjoitti:
Ja mummoja on kaksi. Äidin äiti ja isän äiti! Yleensä lapsen äidin äiti on ykkösmummo.
Mummon on syytä katsoa peiliin, jos ei ole osannut omaa poikaansa kasvattaa sellaiseksi, että kävisi kylässä äitinsä luona tai kutsuisi kylään. Toki mummon pitää ymmärtää, ettei toisen perheen asioihin siltikään sekaannuta liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.
Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.
Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?
Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?
Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???
Ihmettelen samaa. Meillä ei (vielä) ole lapsia. Sain silti kuulla kälyltä, kuinka anoppi oli avautunut häissämme siitä, että olen "ominut" miehen itselleni. Esimerkkejä tästä on kuulemma se, että mies ei enää soittele yhtä usein tai käy kylässä. Miehellä ei ilmeisesti ole tässä osaa eikä arpaa, vaan minun tehtäväni olisi muistuttaa häntä äidilleen soittamisesta tai varmistaa, että kyläilemme omien vanhempieni ja appivanhempien luona tasan yhtä paljon. Anna mun kaikki kestää.
Ap:n kysymys ei ollut sinulle vaan anopeille. Olet valittamassa ihan väärässä ketjussa, kuten moni muukin. Niitä anopin haukkumisketjuja löytyy loputtomiin, niin mitä v*ttua tähän änkeät??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?
Eihän se niin sanonut? Puhui lapsenlapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laajasta tuttavapiiristä sanoisin sen huomion että erittäin moni 65+ ikäinen ihminen omaa erakkoluonteen, huonot sosiaaliset taidot ja tunneongelmat (tunnekylmyys tai padottu kauna joka esiintulee passiivis-aggressiivisuutena).
Ei mikään ihme että suomalaisilla on vaikeat anoppisuhteen ja usein omat vanhempisuhteet.Itselläkin on todella hirviömäiset vanhemmat. Väkivaltaiset, pahantahtoiset, mietin just sitä samaa mitä joku toinenkin että jos kertoisin mitä kaikkea omat vanhemmat on mulle tehneet, niin ei uskottaisi vaan huudeltaisiin trollia.
Näissä iäkkäämmissä ihmisissä on paljon mt-ongelmaisia jota ei ole koskaan diagnosoitu, paljon luonnehäiriöisiä joiden häiriötä ei ole tunnistettu (tai tunnustettu), paljon traumatisoituneita jotka ei ole mitään hoitoa tai apua siihen koskaan saaneet.
Ei siinä silloin auta vaikka miniä olisi äiti Teresa tai Kofi Annan. Vika on siinä vaikeassa ihmisessä joka ei osaa, pysty tai halua luoda ihmissuhdetta.
Siksi tuntuu ikävältä että täällä syytellään miniöitä vaikeista anopeistaan tai äideistään.
Mielenkiintoista itse alan olla tuon ikäinen enkä ole tuollaista nähnyt erityisesti vanhemmassa ikäpolvessa, ihan samanlaisia mykkiä mt-ongelmaisia nirppanokka esiintyy nuoremmissa ikäpolvissa.
Nuoret ei tunnista itseään vielä, siinä se. Ovat oman itsensä ja ikäpolvensa lumoissa.
Eivät ole äidit ja anopit enkeleitä, mutta eivät sitä ole nämä nuoret naiset itsekään. Ei kaikkien nuortenkaan ihmisten kanssa pysty luomaan hyviä suhteita, vaikka miten kauniisti ja oikeaoppisesti yrittäisi. Vaikeita luonteita on miniöissäkin enkä yhtään ihmettele, että anopin kanssa ei tule toimeen, kun ei tule toimeen muittenkaan kanssa. Ja aina vika niissä muissa?
Vai väittääkö joku ihan kirkkain silmin, että kaikki nykyiset nuoret tai edes nuorehkot naiset ovat reiluja, reippaita, kilttejä, toisia kunnioittavia, ystävällisiä, kärsivällisiä, auttavaisia, aina rajansa tuntevia, hyvin käyttäytyviä, hillittyjä ja positiivisia ihmisiä?
Näitä ominaisuuksia vaaditaan äitinsä ikäisiltä naisilta, erityisesti anopeilta, mutta entä se oma ikäpolvi? Onko sillä mitään vastuuta mistään?
En tunne yhtään miniää joka menisi anopin pihalle kielloista huolimatta riehumaan tai joka menisi ominpäin sisustamaan anoppilaa tai sekaantuisi väkisin aggressiivisesti anopin asioihin tai tunkisi väkusin ruokaa appiukon suuhun anopin selän takana.
En ymmärrä näitä. Anoppi sisustaa, vaihtaa verhoja tms. Miks hiivatissa aikuiset ihmiset antavat avaimet vanhemmilleen? Mulla ei yhdenkään lapsen avaimia, käyttöön saan siellä jos jostain syystä olen "kotimiehenä."
Jos on lapsellinen, kohdellaan kuin avutonta lasta, en oikeen muuta keksi tai noi sisustamiset on urbaanilegendaa?
Ei siihen tarvitse avainta antaa. Ja kotimiehenähän ehtii vaikka mitä.
En usko noita juttuja tippaakaan jos ei kyse ole kehitysvammaisten kodista. Verhot on aika kalliitakin.
Sen olen kyllä nähnyt jos jotkut nuoret rouvat antavat äitinsä valita sisustusta.Omat vanhat verhot komeroiden uumenista ovat ilmaisia. Sellaisia meillekin yritettiin ripustella väkisin. Yleensä nuorten kotiin yritetään kantaakin kaikkea ylijäänyttä moskaa.
Meillä on anopilta ilmaiset verhot. Sellaiset vanhat, itsekasvatetusta ja kudotusta pellavasta.
Meillä oli useat verhot anopilta. Mies oli ne kelpuuttanut yksin asuessaan, kun ei nyt varsinaisesti innostu sisustamisesta. Lisäksi koki pääsevänsä helpommalla, kun sanoo äitinsä ehdotuksille joojoo.
Anoppihan oli suorastaan murhanhimoinen, kun pistin ikkunaan verhot joita ei ole tehty ennen syntymääni, ja oli ihan kaupasta ostettu. Pakkasin ne anopin rakkaat karteekit välittömästi ja palautin.
Tämän ketjunhan piti olla kysymys anopille, ei näitä loputtomia miniöiden "kauhutarinoita", joissa on vähintään puolet valetta. Mene purkautumaan niihin anopinhaukkumisketjuihin,hus.
Isovanhemmille lapsi on heidän jälkeläisensä, heidänkin lapsensa, heidän aineksistaan tehty, ja tietenkin lapseen suhtautuu sen mukaisesti. Tavallaan oma lapsi on "ulkopuolisen" hoidossa, koska olet tullut perheeseen ulkopuolelta, etkä ole heidän tyttärensä vaan heidän poikansa valitsema nainen. Jonkun aivan muun kasvattama, eivätkä he tunne sinua niin kuin tuntisivat oman perheensä syntyperäiset jäsenet. V
oihan siinä kasvaa sisäinen ahdistus, kun tottakai haluavat jälkeläiselleen parasta, ja epäilys ja kritiikki, että mitäs jos tämä ulkopuolinen ei osaakaan sitä lapsen parasta etua toteuttaa. Ja kun kuitenkaan ei aivan voi mennä toista määräilemään ja sanelemaan, niin herättäähän tilanne varmasti monenlaisia tunteita. Eivät siis välttämättä todellakaan tee sitä tahallaan, mutta suojeluvaisto omaa jälkeläistä kohtaan on niin vahva.
Tulin just poikani perheen luota, pyysivät kahville. Mikäkö miniässä ärsyttää, no minäpä sanon: kiroilu ja isoon ääneen lapsille huutaminen pihalla, poikani häpeää vaimonsa käytöstä myös ja hokee, että älä huuda. Vaikka iso tontti onkin, niin vähän voisi siistiä suutaan. Koko perheen hommassa ärsyttää kun kaikki asiat on aina levällään, ruokaa tehdään just se määrä mikä sillä hetkellä tarvitaan, yhtään ei ennakoida vaikka lasten harrastuksia, että olisi sitä eilistä, kun töistä tullaan ja on kiire. Joka asia haetaan kaupasta erikseen, yhtään ei suunnitella, edes kahden pvän syömisiä, jne., en koskaan sano näistä heille, mutta korvat soi hetken kun kotiin tulen.
Minulle suunnittelu on luontaista samoin tyttärelleni ja hänen perheessään se toimii, eikä siellä koroteta lapsille ääntä eikä kiroilla. Eikä poikani huuda eikä kiroile, miniä vain. Poika kerran huokaisi, että jos olisi tämän vaimostaan (huutaminen) tiennyt, niin olisi jäänyt naimisiin menemättä. Mieheni ja minä emme lapsille huutaneet eikä meillä kiroilla.
Ehdotan teille, miniät, että katkaisette kaikki suhteet anoppiinne, joka on jo nyt paha teille. Jos se ei jätä teitä rauhaan, ottakaa avioero anoppinne pojasta ja muuttakaa muualle, vaikka ulkomaille, niin pääsette siitä varmasti eroon. Eteenpäin.
Ollaan. Olet pahimman luokan marttyyri