Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Kunnon kusipää olet. Ei mulla muuta. Syytät varmaan alkkisten lapsiakin vaikeiksi ja raiskausten uhria v*ttumaisiksi. Hieno ihminen.

Mieti sitten minkä käsityksen annat. "Äitini on narsisti." Voisko olla että tytär on tullut äitiinsä , manipuloi ulkkoaan, lapsiaan, anoppiaan, ei tule ihmisten kanssa toimeen eikä osaa edes olla muodollisesti kohtelias ja normaalia muodollista kanssaymistä?

Mistä v@tusta keksit nämä sadut? Nyt lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Kunnon kusipää olet. Ei mulla muuta. Syytät varmaan alkkisten lapsiakin vaikeiksi ja raiskausten uhria v*ttumaisiksi. Hieno ihminen.

Mieti sitten minkä käsityksen annat. "Äitini on narsisti." Voisko olla että tytär on tullut äitiinsä , manipuloi ulkkoaan, lapsiaan, anoppiaan, ei tule ihmisten kanssa toimeen eikä osaa edes olla muodollisesti kohtelias ja normaalia muodollista kanssaymistä?

Mieti ennemmin minkä käsityksen sinä annat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Minulla on narsistinen äiti ja omituiset appivanhemmat. Kukaan heistä ei ole pärjännyt työelämässä, heillä ei ole ystäviä, ei edes tuttavia. Siksi he onkin lastensa kimpussa kun ketään tai mitään muuta ei ole.

Ylipäätään elämässään tyytyväinen mummo tms tuskin alkaakaan elää siinä lapsensa perheessä rajattomasti koska hänellå on oikea oma elämä. Minun äitini pääsy meille on hyvin rajattua ja silti hän jauhaa asioitamme 24/7.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Huono ärsytysyritys. Meinaat että on oma vikani että synnyin kaltoinkohteleville vanhemmille? Tai että oma vikani että anoppi päätti inhota mua ennenkuin koskaan oli tavannut mua?

Kommenttisi kertoo todella paljon SINUSTA.

Tiedoksesi, olen mitä lempein ihminen joka pärjää töissä loistavasti, on iso ystäväpiiri ja loistavia ihmissuhteita. Sukulaisille vaan ei voi aina mitään. Hyvää päivänjatkoa sinulle, ja vähemmän ilkeilyä!

Miksi anoppisi päätti inhota sinua ennenkuin oli edes tavannut. Sehän kertoo vain siitä että puolisosi viestitti sinusta pahaa, mieti sitä miksi  ison ystäväpiirin lisäksi suhteesi, niihin tärkeimpiin ihmisiin ei ole kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Kunnon kusipää olet. Ei mulla muuta. Syytät varmaan alkkisten lapsiakin vaikeiksi ja raiskausten uhria v*ttumaisiksi. Hieno ihminen.

Mieti sitten minkä käsityksen annat. "Äitini on narsisti." Voisko olla että tytär on tullut äitiinsä , manipuloi ulkkoaan, lapsiaan, anoppiaan, ei tule ihmisten kanssa toimeen eikä osaa edes olla muodollisesti kohtelias ja normaalia muodollista kanssaymistä?

Narsistilla on erilaisia lapsia. Yleensä se joka tiedostaa äitinsä narsistiksi on se hylkiölapsi joka ei enää elä narsistin vaikutuspiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Huono ärsytysyritys. Meinaat että on oma vikani että synnyin kaltoinkohteleville vanhemmille? Tai että oma vikani että anoppi päätti inhota mua ennenkuin koskaan oli tavannut mua?

Kommenttisi kertoo todella paljon SINUSTA.

Tiedoksesi, olen mitä lempein ihminen joka pärjää töissä loistavasti, on iso ystäväpiiri ja loistavia ihmissuhteita. Sukulaisille vaan ei voi aina mitään. Hyvää päivänjatkoa sinulle, ja vähemmän ilkeilyä!

Miksi anoppisi päätti inhota sinua ennenkuin oli edes tavannut. Sehän kertoo vain siitä että puolisosi viestitti sinusta pahaa, mieti sitä miksi  ison ystäväpiirin lisäksi suhteesi, niihin tärkeimpiin ihmisiin ei ole kunnossa.

Minun anoppini selitts oli se että koska hänellä oli paska anoppi, hänelläkin oli oikeus olla paska anoppi.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Huono ärsytysyritys. Meinaat että on oma vikani että synnyin kaltoinkohteleville vanhemmille? Tai että oma vikani että anoppi päätti inhota mua ennenkuin koskaan oli tavannut mua?

Kommenttisi kertoo todella paljon SINUSTA.

Tiedoksesi, olen mitä lempein ihminen joka pärjää töissä loistavasti, on iso ystäväpiiri ja loistavia ihmissuhteita. Sukulaisille vaan ei voi aina mitään. Hyvää päivänjatkoa sinulle, ja vähemmän ilkeilyä!

Monesti ihminen henkisesti kasvaa vanhetessaan ja saadessaan omia lapsia. Elämänkokemus kasvaa, ymmärtää vanhempiensa käyttäytymistä ja heidän elämäntarinaansa, sama anopin puolenkin perheeseen. On jotenki lapsellista jauhaa: anoppi päätti vihata mua jo ennenko näki.

Miksi et vaihtanut miestä, miksi avioiduit huonoon sukuun? Kostat miehellesi oman taustasi ja .miehen suvun. Metsä vastaa kuin sinne huutaa, monet miniät ovat jo ennen seurusteluaan ylipäätään vihanneet anoppeja, noita vitsien lähteitä.

Sitä miniöissä, viiskymppisissäkin , ihmettelen, miten vähän he tietävät muistisairauksista ja muista vanhuuden vaivoista, jotka vaikeuttavat vanhusten arkea. Ei tarvitse auttaa eikä maksaa apua mutta ilkeily ja valitus on ikävän kuuloista. Mummo tahallaan puhuu samat jutut ja ikkunat pesemättä ja pöly haisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Huono ärsytysyritys. Meinaat että on oma vikani että synnyin kaltoinkohteleville vanhemmille? Tai että oma vikani että anoppi päätti inhota mua ennenkuin koskaan oli tavannut mua?

Kommenttisi kertoo todella paljon SINUSTA.

Tiedoksesi, olen mitä lempein ihminen joka pärjää töissä loistavasti, on iso ystäväpiiri ja loistavia ihmissuhteita. Sukulaisille vaan ei voi aina mitään. Hyvää päivänjatkoa sinulle, ja vähemmän ilkeilyä!

Monesti ihminen henkisesti kasvaa vanhetessaan ja saadessaan omia lapsia. Elämänkokemus kasvaa, ymmärtää vanhempiensa käyttäytymistä ja heidän elämäntarinaansa, sama anopin puolenkin perheeseen. On jotenki lapsellista jauhaa: anoppi päätti vihata mua jo ennenko näki.

Miksi et vaihtanut miestä, miksi avioiduit huonoon sukuun? Kostat miehellesi oman taustasi ja .miehen suvun. Metsä vastaa kuin sinne huutaa, monet miniät ovat jo ennen seurusteluaan ylipäätään vihanneet anoppeja, noita vitsien lähteitä.

Sitä miniöissä, viiskymppisissäkin , ihmettelen, miten vähän he tietävät muistisairauksista ja muista vanhuuden vaivoista, jotka vaikeuttavat vanhusten arkea. Ei tarvitse auttaa eikä maksaa apua mutta ilkeily ja valitus on ikävän kuuloista. Mummo tahallaan puhuu samat jutut ja ikkunat pesemättä ja pöly haisi.

Niinhän sitä luulisi. Silti noissa appivanhempien ikäisissä on paljon täysin keskenkasvuisia ihmisen raakileita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Kunnon kusipää olet. Ei mulla muuta. Syytät varmaan alkkisten lapsiakin vaikeiksi ja raiskausten uhria v*ttumaisiksi. Hieno ihminen.

Alkkisten lapset monet tarvitsevat aikuisina keskusteluapua kun tausta painaa päälle. Kolmikymppinen naisten mt-eläköityminen tavallista.

Ei mikään anoppi ole tärkeä ihminen , edes oma äiti ei ole. Joillekin ehkä on muttei kaikille.

Itse ainakin olen ollut varpaillani lastenlasten suhteen poikani perheessä.  Miniäni on ihan mukava mutta omaa aika voimakkaat mielipiteet monesta asiasta. Itselle tulee fiilis että varoo astumasta hänen varpailleen. Välit eivät ole ollenkaan huonot pojan perheeseen mutta aiheuttaa sen että mietin aika paljon asioiden ilmaisua... liekö vaan sitten johtuu ihan itsestäni. Tyttären perheessä ei tarvitse samanlailla olla olla varpaillaan. Äidillä ja tyttärellä on usein samanlainen kasvatustapa mikä on luonnollista koska tytär on oppinsa ammentanut lapsuudestaan. Samoin miniä omastaan. En arvostele hänen kasvatustapaansa, se on varmasti yhtä hyvä kuin aikoinaan omanikin, jokaisessa perheessä omansa. Tämä näin anopin näkökulmasta... anopin tulee kunnioittaa miniöiden tapoja mutta miniöiden myös ymmärtää anoppejaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Kunnon kusipää olet. Ei mulla muuta. Syytät varmaan alkkisten lapsiakin vaikeiksi ja raiskausten uhria v*ttumaisiksi. Hieno ihminen.

Mieti sitten minkä käsityksen annat. "Äitini on narsisti." Voisko olla että tytär on tullut äitiinsä , manipuloi ulkkoaan, lapsiaan, anoppiaan, ei tule ihmisten kanssa toimeen eikä osaa edes olla muodollisesti kohtelias ja normaalia muodollista kanssaymistä?

Mistä v@tusta keksit nämä sadut? Nyt lääkkeet.

Noinhan tuon lainauksesi ensimmäinen kirjoitti. Äitiinsä, narsistiin , ei voi olla yhteydessä. Anoppi p...mainen, ei yhteyttä.

Miten kauan kestää yhteys mieheen kun kummallakin on sitten huonot lähtökohdat kotoa , mies varmaan ilmeisen alistettu, katkaissut yhteyden lapsuuden perheeseensä kun - ei narsistinen vaimo vaatii?

Täällä miniät peukuttaa kiukkuisia, kehittymättömiä, teinimurkku-kiihkolla kirjoitettuja kommentteja.

Kyllä se 20- 40- vuotiaskin voi katsoa samalla innolla peiliin kuin kehoittaa mummoja katsomaan. Vikas voi löytyä jokaisen peilikuvasta jos on itselleen rehellinen.

Moni käyttäytyy anoppilassa moninkertaisesti huonommin kuin mitä työelämässä ja muissa ihmissuhteissa. Taantuu murkuksi, mun mielen mukaan pitää olla tai paiskon ovia.

mummu kirjoitti:

Meidän perheessä on totuttu puhumaan kaikesta suorasanaisesti ja en heti tajunnut ettei miniä ole tottunut omassa perheessään seilaiseen käytökseen.  . Aluksi kun tuli jotain sanomista niin silloin on hyvä molempien joustaa ja ymmärtää myös toisen näkökulma.  Puhumalla asiat selviää ja nykyään meillä on lämpimät ja mutkattomat välit. On ihanaa olla mummu

Mun anoppi on suorasanainen. Eli viimeisen päälle v***umainen riivinrauta, joka sanoo toisille ihan mitä tahtoo. Näkee paljon vaivaa että löytää joka asiaan mahdollisimman loukkaavat sanat. Tottahan hän vain puhuu. Hän tosin ei vastaavia "totuuksia" kestä itsestään, vaan uhriutuu poikittaisesta sanasta vuosia.

Anoppini kanssa jos lähtee joustamaan, niin siinäpä joustaa ihan keskenään. Anoppi ei jousta, koska hän on niin erinomainen yksilö, ettei hänen tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppisuhde ja miniäsuhde on tahdon asia, mutta pitää olla molemminpuolinen tahto.

Mulla oma äiti on kamala, ilkeä ja narsistinen (hänen kanssa ei voi olla oikein missään tekemisissä), ja olisin halunnut läheisen anopin. Anoppi vaan ei ole ihan, no, normaali. Jo ennenkuin olin häntä ikinä tavannut, hän uhosi ääneen suvulleen että aikoo sitten inhota miniää ja näyttää miniälle paikkansa. Jo ensikohtaaminen oli jäätävä ja hän osoitti sen että aikoo inhota. Ja on pitänyt päätöksensä. Minä en siis ollut tehnyt mitään hänelle, ja hän inhosi mua ennenkuin ikinä edes oli tavannut minua.

Ei siitä mitään suhdetta sitten syntynyt ja anoppi ei ole ollenkaan perheemme elämässä mukana, hänen oma tahtonsa. Ei tapaa pojan puolen lapsenlapsiakaan. Hyysää ja hoitaa kyllä sitten tyttärensä lapsia, ne on kuulemma ainoat oikeat lapsenlpset.

Ei tuolle voi mitään, jos on päättänyt ennakkoon jo sen miten aikoo suhtautua. En jaksa pahoittaa enää mieltäni enkä siksi enää pidä yksipuolista yhteyttä. Tainnut mennä jo 5 v kun viimeksi siitä jotain kuulunut.

Olisihan se kiva että olisi lapsilla isovanhemmat, nyt niitä ei ole yhtäkään lastemme elämässä mutta niillä korteilla pitää pelata jotka on saanut. Aina sitä ei voi saada sitä mitä toivoo.

Oletko miten työelämässä pärjännyt ihmissuhteissa? En ole efes keittiöpsykologi mutta jos ihmisen elämässä on vain pahoja, narsistisia ihmisiä eikä kenenkään kanssa tule toimeen, oisko hyvä keskustella jonkun terapeutin kanssa. Varmaan siinä ukkokullassakin on paljon vikoja.

Kunnon kusipää olet. Ei mulla muuta. Syytät varmaan alkkisten lapsiakin vaikeiksi ja raiskausten uhria v*ttumaisiksi. Hieno ihminen.

Mieti sitten minkä käsityksen annat. "Äitini on narsisti." Voisko olla että tytär on tullut äitiinsä , manipuloi ulkkoaan, lapsiaan, anoppiaan, ei tule ihmisten kanssa toimeen eikä osaa edes olla muodollisesti kohtelias ja normaalia muodollista kanssaymistä?

Mistä v@tusta keksit nämä sadut? Nyt lääkkeet.

Noinhan tuon lainauksesi ensimmäinen kirjoitti. Äitiinsä, narsistiin , ei voi olla yhteydessä. Anoppi p...mainen, ei yhteyttä.

Miten kauan kestää yhteys mieheen kun kummallakin on sitten huonot lähtökohdat kotoa , mies varmaan ilmeisen alistettu, katkaissut yhteyden lapsuuden perheeseensä kun - ei narsistinen vaimo vaatii?

Meinaatko ettå siinä auttaisi ne kamalat kuormittavat isovanhemmat?

Ohis

Anoppi myös kirjoitti:

Itse ainakin olen ollut varpaillani lastenlasten suhteen poikani perheessä.  Miniäni on ihan mukava mutta omaa aika voimakkaat mielipiteet monesta asiasta. Itselle tulee fiilis että varoo astumasta hänen varpailleen. Välit eivät ole ollenkaan huonot pojan perheeseen mutta aiheuttaa sen että mietin aika paljon asioiden ilmaisua... liekö vaan sitten johtuu ihan itsestäni. Tyttären perheessä ei tarvitse samanlailla olla olla varpaillaan. Äidillä ja tyttärellä on usein samanlainen kasvatustapa mikä on luonnollista koska tytär on oppinsa ammentanut lapsuudestaan. Samoin miniä omastaan. En arvostele hänen kasvatustapaansa, se on varmasti yhtä hyvä kuin aikoinaan omanikin, jokaisessa perheessä omansa. Tämä näin anopin näkökulmasta... anopin tulee kunnioittaa miniöiden tapoja mutta miniöiden myös ymmärtää anoppejaan

Aika surullinen kuva. Olet tottunut tallomaan tyttäresi ja sinusta se on hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä miniät peukuttaa kiukkuisia, kehittymättömiä, teinimurkku-kiihkolla kirjoitettuja kommentteja.

Kyllä se 20- 40- vuotiaskin voi katsoa samalla innolla peiliin kuin kehoittaa mummoja katsomaan. Vikas voi löytyä jokaisen peilikuvasta jos on itselleen rehellinen.

Moni käyttäytyy anoppilassa moninkertaisesti huonommin kuin mitä työelämässä ja muissa ihmissuhteissa. Taantuu murkuksi, mun mielen mukaan pitää olla tai paiskon ovia.

Todellisuudessa täällä oikeassa elämässä moni sietää omilta tai miehen sukulaisilta täysin törkeää käytöstä, kotirauhan rikkomista ja häirintää paljon pidempään kuin vierailta ihmisiltä tai työkavereilta tai työnantajalta.

Jopa laittomuuksia.

Hyvien perheiden lapset ei tajua että osalla meistä on oikeasti aivan hirvet vanhemmat. Ette edes uskoisi jos kertoisin miten oma narsistivanhempi on yrittänyt mua tuhota ja vahingoittaa. Suomessa liki 10% väestöstä on luonnevikaisia. Joten joka kymmenes meistä omaa luonnevikaisia sukulaisia. Mä uskon todellakin nää kaikki kirjoitulset.

Tosi vattumaisia ihmisiä ketjussa. Syyttelevät kaltoinkohdeltuja. Helvetin ilkeitä.

Siis oma elinpiiri, tutut on jostain kaukaa tähän kaupunkiin muutaneita, ei ollut anopit eikä äidit riesana eikä liioin heitä voinut käyttää hyväkseen.

Samoin meidän lapsemme, lähteneet muualle opiskelemaan ( täällä vain toisen asteen koulutusta, lisäksi olla terveysalan ja opisto- insinöörien koulutusta)

Ja hakeneet työuransa sitten muualta koska paikkakunnan työtarjontakin vähäisempää.

Ei ole heilläkään anopit eikä äidit haittana, jokaisella on em 100 - 600 km.

Minulle ihan vieras ajatus että lapset asuisivat viereisessä kerrostalossa tai edes samassa kaupungissa.