Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä
02.07.2022 |
Kyseessä siis miehen äiti. Välit olleet vuosien saatossa ns. asialliset, mutta etäiset. Mummoa kutsuttu vuosien saatossa meille kyläilemään, joulun viettoon jne. Ehkä pari kertaa meillä käynyt, lähinnä lasten ristiäisissä. Joulut ja muut juhlapyhät valinnut viettää kälyn perheen kanssa. Samoin muun aikansa. Kun lapset olivat pieniä, mummo hoiti kälyn lapsia jopa useamman kerran viikossa. Meidän lapsia ei ikinä. Meidän lapsia näki ehkä 2 kertaa vuodessa ja aina oli meidän vastuullamme mennä mummon luo kyläilemään.
Nyt mummo on ikääntynyt ja tarvitsee apua. Käly hoitanut pääosin mummon asioita, mutta nyt alkanut tulla katkeraa viestiä siitä, että meidänkin pitäisi ottaa enemmän osaa mummon asioiden hoitamiseen. Asumme 2 h ajomatkan päässä ja mies tekee reissutyötä ulkomailla. Miehen kanssa olemme sitä mieltä, että hoitakoot käly, kun on aikanaan mummolta itsekin apua saanut. Kälyn mielestä olemme lapsellisia ja katkeria, vaikka kyse ei ole siitä. Mielestämme neutraali, realistinen toteamus vain.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämää nähnyt vaari kirjoitti:
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Mummoilla on usein taustallaan kovia kokemuksia, joita omat lapset, vävyt ja miniät eivät osaa kuvitellakaan. Ajat olivat ankarammat ennen. Ajatellaanpa vaikka mitä löytyi perheen ruokapöydästä minun lapsuudessani ja mitä löytyy nyt.
Kun olin pikku tyttö, eli samassa pihapiirissä perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saatiin sinne tulla syömään me naapurin mukulatkin.
Siinä talon liepeillä liikkui siis paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti. Ei ne keitot huonoja olleet, mutta kyllä me alettiin niitä vähän vieroksua, kun ymmärrettiin, mistä ne oli valmistettu.
Nykyään ruoka on monipuolisempaa. Ihan tavallisista marketeistakin löytyy laaja valikoima herkkuja eri puolilta maailmaa. Minun lapsuuteni vaihtoehtdot olivat kotona peruna, lanttu ja sunnuntaisin läskisoossi. Naapurissa sai kyllä joka päivä lihakeittoa, mutta se oli sitten sitä kissanlihaa.
Kyllä täällä on aika ymmärtämätöntä porukkaa. Ei tajuta, kuinka vaikean tien mummot ovat aikanaan kulkeneet. Itse samat ajat eläneenä voin sanoa, ettei läskisoossikaan mikään jokasunnuntainen herkku ollut. Kissanlihaa en ole itse koskaan joutunut syömään, mutta epäilen kyllä, että meidänkin lihakeitostamme löytyi pikkujyrsijöitä, niveljalkaisia ja kenties vieläkin epäilyttävämpää tavaraa. Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa oli yleinen sanonta siihen aikaan.
Kaikkien tässä ketjussa kirjoittavien olisi syytä tarkoin tutkia mummon alkuperäinen puheenvuoro, jossa hän kertoo taustastaan sekä tämä jonkun mummon ikätoverin puolustuspuheenvuoro, jossa hän kertoo, millaisia olivat ne vuodet, joiden aikana mummo on aikuiseksi varttunut.
Mummo on kulkenut raskaan tien, kuten moni muukin jälleenrakennuksen ajan sukupolven edustaja. Silti hän on hoitanut ap:n lapset ja maksanut puolet asumiskuluista. Vai; tullakseen nyt tökerösti haukutuksi tässä ketjussa. Voi vain kuvitella, miltä mummosta nyt tuntuu. Kyllä tässä monenkin olisi syytä miettiä, onko heillä arvot kohdallaan ja sanat oikein valittu.
Ei ole hoitanut ap:n lapsia tai maksanut yhtikäs mitään.
Ja suurin osa isovanhemmista ei ole nöhnyt jällleenrakennusvuosia kuin telkkarissa ja eläneet paljon ylellisemmän elämän kuin mihin nykypolvet yltää.
Millä perusteella sanot noin ? Olivatko mummon sodanjälkeiset kasvuvuodet jotenkin ylellisiä lanttu-perunapaistoksineen, kissanlihakeittoineen ja torakoilla maustettuine pullapitkoineen ?
Kyllä olivat. Ja nuoruus ja työikä. Ei tarvinnut kun hepponen keskikoulu ja sai vakituisen työn. Yliopisto-opinnot hutaisi kahdessa vuodessa. Inflaatio maksoi asunnon.
Mutta kun mikään ei riitä.
Johan vedit mutkat suoriksi.
Ei se kuule ihan noin mennyt.
No, odotahan kunnes lapsesi kasvavat isoiksi. Sitten saat kuulla, kuinka helppoa elämää olet saanut elää. Nyt et sitä vielä tiedä, mutta seuraava polvi sen sinulle kyllä sitten hyvin selvittää.
Tismalleen noin se meni. Vierestä seurannut koko ikäni kun olen just se ikäluokka jolle jäi kaikesta suurten ikäluokkien jämät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Niin te olitte mummolassa.
Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.
Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.
Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?
Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.
Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.
Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.
Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.
Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.
Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.
Vanhempasi olivat töissä silloin.
Niin. Me jouduimme viettämään lomat melkein eri aikaan, kun kahden aikuisen edes täysin erillään vietetyt lomat eivät kata koulujen lomia. Sitten vielä kesäkerhoa 2-4 viikkoa. Isovanhemmista olisi ollut apua, muta heillä oli muuta.
Ohis...kun itse olit viikkoja isovanhempiesi luona, olivatko isovanhempasi silloin vielä työelämässä? Eli käyttivätkö osan kesälomistaan sinun hoitamiseesi? Entä omat vanhempasi? Olivatko he jo eläkkeellä, kun sinä olisit tarvinnut kesiksi lastenhoitajaa?
Isovanhemmilla on hyvät kesälomat 5-6 viikkoa. Miten siitå ei viikko liikene lapsenlapselle?
Ei kaikilla isovanhemmilla ole. Mulla on vain 4 viikkoa kesälomaa ja 1 viikko talvilomaa. Ja osan lomasta pidän koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Enkä mä voi päättää, että mun lomani pitää olla just tietyllä viikolla. Lomista joutuu sopimaan työkavereiden kanssa, koska kaikki eivät voi olla lomalla samaan aikaan.
Viisi viikkoa lomaa vuodessa mutta lapsenlapsia ei voi auttaa. Just.
Ihan samalla tavalla on lomaa myös lapsen vanhemmilla eli 2 x 5vk= 10vk vuodessa + arkipyhävapaat.
Mihin ihmeeseen tarvitaan nykyään hoitoapua, kun on kunnallinen päivähoito, oikeus olla pois hoitamassa sairasta lasta, pitkät lomat 2x 5vk, lisäksi arkipyhät, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista.
Vai onko teidän lapsenne sairaita tai vammaisia, sillä pikkulapsiaika ei edes kestä montaa vuotta.
Itseäni, eikä tuttava- ja ystäväpiiri odota edes isovanhempien apua, sillä halutaan olla jo aikuisia ja päättää omista asioista, oli kysymys lasten kasvatuksesta tai hoidosta ja isovanhemmat käyvät vain vieraana eikä siivousrättiin koske tai tutki kaappeja. Ollaan jo napanuora karkaistu vanhempiin. Ja lasten lämpimät isovanhempinsuhde voi kehittyä myös vierailujen yhteydessä. En voisi edes kuvitella isovanhempia häärimässä kotonani tai kasvattamassa lapsia tai vaatia isovanhempien hoitamaan lapsiani lomallaan, kun työnantaja on sen mahdillistanut voimien keräämiseen, jotta jaksaa töissä, eikä lomalla painamaan toista duunia.
Ymmärrän isovanhempien avun, vain teinivanhemmilla, tai vanhemmat pitkäaik. sairailla tai elämässä syrjäytyneillä. Myös isovanhemmilla on oikeus omaan elämään, kun se on vain kerran.
Kai sekin on ihan normaalia, että vanhemmat esim. joskus käyvät syömässä tai ulkona kaksin 🤔
Joo mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Kun hankkii lapsen, sitoutuu hoitamaan sitä täysiaikaisesti.
En ole ikinä kuullut, että kun nuori pari päättää lisääntyä, he olisivat ottaneet siihen päätöksentekoon mukaan omat vanhempansa. Ja sitä myöten siis myös heidän vanhempansa olisivat sitoutuneet tulevan lapsen hoitamiseen.
Näin ei ole kenenkään kohdalla. Silti isovanhempaa velvollistetaan.
Eikä takuulla täälläkään kaikkien keskustelijoitten
vanhemmat ole vaatineet itselleen lapsenlapsia.
Keskustelkaa asiasta jo ennen sen lapsen syntymää, niin ei tule vääriä odotuksia.
Minun vanhempani eivät silloin 50- ja 60-luvulla viettäneet ikinä mitään kahdenkeskistä aikaa, me oltiin joka paikassa perheenä. En ole ollut ikinä hoidossa missään, en edes yhtä iltaa.Meillä viettivät. Olivat syntyneet 40-luvulla ja iltahupimenoja riitti milloin mihinkin ja minua dumpattiin milloin mihinkin. Heillä itsellään on todennäköisesti kovin erilainen kuva lapsuudestani.
No mitä ihmeen iltahupimenoja tuon ikäisillä on ollut joskus 60- ja 70-luvuilla? Kävivätkö joka ilta elokuvissa? Ravintoloissa ei tuohon aikaan käyty kuin lauantaisin, ei niissä arki-iltoina mitään tanssiorkestereitakaan ollut eikä ihmiset tavanneet yleensäkään käydä arkisin missään viihteellä. Eikä tavallisia tanssejakaan orkestereineen järjestetty kuin lauantai-iltaisin, vasta 70-luvun puolella alkoi perjantai-illat olla suosittuja vapaan viettoja, kun työviikko vakiintui viisipäiväiseksi.
Teattereissa, jatkuvasti? Ei niissäkään joka ilta näytöksiä ollut niin, että ihmisillä olisi ollut kovasti vaihtelun varaa. Samaa näytelmää näyteltiin illasta toiseen tietyn ajan.
Oliko heillä sitten sellaisia harrastuksia, mitkä vaativat iltamenoja? Itse olen ollut nuori äiti 70-luvun alussa, enkä koskaan käynyt oikein missään iltaisin, asuimmekin kaukana maaseudulla. Korkeintaan kyläiltiin, mutta aina kaikki yhdessä. Kun sitten menin töihin, oli työpaikan pikkujoulut oikeastaan ainoa iltameno, eikä silloinkaan tarvittu lapsille hoitajaa, kun toinen vanhempi jäi kotiin.
Enkä minä muista, että se kenelläkään olisi ollut erilaista, kyllä silloin elettiin hyvin perhekeskeistä elämää, kun perhe oli perustettu. Ehkä jossain kaupungeissa sitten oli toisenlaista, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenlastenhoito on nykyään hyvin vaikeata. On vain tietyt ruuat mitä heille saa tarjoa. Aika moni kotiruoka on kiellettyjen listalla; pullassa on liikaa sokeria,Olterannijuustossa on liian iso rasvaprosentti, munissa on kolesterolia. Mikään mehu ei käy. Maidon pitää olla luomua ja sen tietyn kaupan luomua. Voi taivas niitä miniän määräyksiä. Ei saa ostaa vaatteita. Minun kotona ei ollut kermajuustoa 50 luvulla,, eikä muutenkaan kronklattu ruuasta. Miniä on ihan erikoistunut karttamaan meidän talon ruokia, vaikka koulutettu terve ja reipas ja komea lapsemme on kelpuutettu aviopuolisoksi. Tuo ruokakyttäys loukkaa, tutkiii jopa roskakorin. Hoida nyt sitten tämän " vakoilijan " lapsia. Muita lapsen lapsia olemmme kelvanneet ruokkimaan ja hoitamaan.
Toisaalta on myös niitä isovanhempia, jotka tarjoavat sellaisia ruokia, joista pahimmillaan tulee hengenvaarallinen reaktio. Kun ei uskota, että allergioita on, vaan kuitataan nekin ennen kaikkea miniän hysteerisyytenä.
Ruokakyttäystä en ymmärrä; jos mummolassa ollaan harvemmin, niin voi kai sitä silloin syödä mitä tarjotaan.
Toisaalta jos vanhemmilla on vaikka periaate että ei pullaa ja Karkkia alle x-vuotiaalle, niin onko niitä pakko lapsille väkisin tyrkyttää 🤔
Mä olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja tiedän kyllä oikein hyvin, miten allergioihin pitää suhtautua: vakavasti. Samoin, jos lapsella on jokin sairaus (diabetes, astma, reuma tms), osaan hoitaa lasta sairautensa vaatimalla tavalla. Osaan hoitaa lapsia silloinkin, kun he ovat sairaina.
Mummola on kuitenkin mummola ja mummolassa on mummolan säännöt. Kotona sitten on kodin säännöt. Niin oli mun lapsuudessani ja niin oli lastenikin lapsuudessa. Jos mummolan säännöt ei kelpaa, aina voi viedä lapsensa hoitoon jonnekin muualle. Aikoinaan miniälläni oli kaksisivuinen lista, miten heidän lastaan piti hoitaa. Kahden ensimmäisen kohdan jälkeen sanoin, että nyt kuule taitaa olla niin vaikeahoitoinen napero, että suosittelen viemään hoitoon jollekin lastenhoidon ammattilaiselle. Pari viikkoa myöhemmin poikani soitti ja sanoi keskustelleensa vaimonsa kanssa. Ja pyysi, että jos nyt voisin kuitenkin välillä ottaa lapsen mummolaan...ihan ilman kaksisivuista listaa.
Kyllä olet vastenmielinen!
Niin olenkin. Kummasti kuitenkin lapsenlapseni tulevat aina erittäin mielellään mummolaan. Ehkä mulla on mielestäsi myös vastenmieliset lapsenlapset?
Mummola ei todellakaan ole ainoa paikka, missä lapsiaan voi hoidattaa. Voi palkata sellaisen hoitajan, joka tekee vaikka kuperkeikan joka kerta, kun tulee lapsia hoitamaan. Jos ilmaiseksi haluaa lastenhoitoa, sitten pitää "kilpailuttaa" ilmaiset hoitopaikat. Ja ottaa sen ilmaisen hotiopaikan, mikä tuntuu parhaimmalta.
Niin varmaan tulevatkin mielellään😂😂😂😂😂
Kyllä ne tulevat. Juoksevat tuolta parkkipaikaltakin aina suoraan pihalleni jo ennenkuin poikani ehtii edes saada autosta lasten reput mukaan. Eivätkä haluaisi lähteä kotiin, kun poikani tulee hakemaan. "Vastenmielisen" mummon luona on lapsilla niin hauskaa, että jopa kysyvät isältään, milloin taas pääsevät mummolaan.
Hahah kyllä olet tyhmä vastenmielisyydwn lisäksi! Voima-fantasioita av-palstalla😂😂😂😂
Sulla taitaa nyt pää pahasti heittää. Yrität niin kovasti tehdä valkoisesta mustaa, mutta ei ollenkaan onnistu. Mikähän auttaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämää nähnyt vaari kirjoitti:
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Mummoilla on usein taustallaan kovia kokemuksia, joita omat lapset, vävyt ja miniät eivät osaa kuvitellakaan. Ajat olivat ankarammat ennen. Ajatellaanpa vaikka mitä löytyi perheen ruokapöydästä minun lapsuudessani ja mitä löytyy nyt.
Kun olin pikku tyttö, eli samassa pihapiirissä perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saatiin sinne tulla syömään me naapurin mukulatkin.
Siinä talon liepeillä liikkui siis paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti. Ei ne keitot huonoja olleet, mutta kyllä me alettiin niitä vähän vieroksua, kun ymmärrettiin, mistä ne oli valmistettu.
Nykyään ruoka on monipuolisempaa. Ihan tavallisista marketeistakin löytyy laaja valikoima herkkuja eri puolilta maailmaa. Minun lapsuuteni vaihtoehtdot olivat kotona peruna, lanttu ja sunnuntaisin läskisoossi. Naapurissa sai kyllä joka päivä lihakeittoa, mutta se oli sitten sitä kissanlihaa.
Kyllä täällä on aika ymmärtämätöntä porukkaa. Ei tajuta, kuinka vaikean tien mummot ovat aikanaan kulkeneet. Itse samat ajat eläneenä voin sanoa, ettei läskisoossikaan mikään jokasunnuntainen herkku ollut. Kissanlihaa en ole itse koskaan joutunut syömään, mutta epäilen kyllä, että meidänkin lihakeitostamme löytyi pikkujyrsijöitä, niveljalkaisia ja kenties vieläkin epäilyttävämpää tavaraa. Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa oli yleinen sanonta siihen aikaan.
Kaikkien tässä ketjussa kirjoittavien olisi syytä tarkoin tutkia mummon alkuperäinen puheenvuoro, jossa hän kertoo taustastaan sekä tämä jonkun mummon ikätoverin puolustuspuheenvuoro, jossa hän kertoo, millaisia olivat ne vuodet, joiden aikana mummo on aikuiseksi varttunut.
Mummo on kulkenut raskaan tien, kuten moni muukin jälleenrakennuksen ajan sukupolven edustaja. Silti hän on hoitanut ap:n lapset ja maksanut puolet asumiskuluista. Vai; tullakseen nyt tökerösti haukutuksi tässä ketjussa. Voi vain kuvitella, miltä mummosta nyt tuntuu. Kyllä tässä monenkin olisi syytä miettiä, onko heillä arvot kohdallaan ja sanat oikein valittu.
Ei ole hoitanut ap:n lapsia tai maksanut yhtikäs mitään.
Ja suurin osa isovanhemmista ei ole nöhnyt jällleenrakennusvuosia kuin telkkarissa ja eläneet paljon ylellisemmän elämän kuin mihin nykypolvet yltää.
Millä perusteella sanot noin ? Olivatko mummon sodanjälkeiset kasvuvuodet jotenkin ylellisiä lanttu-perunapaistoksineen, kissanlihakeittoineen ja torakoilla maustettuine pullapitkoineen ?
Kyllä olivat. Ja nuoruus ja työikä. Ei tarvinnut kun hepponen keskikoulu ja sai vakituisen työn. Yliopisto-opinnot hutaisi kahdessa vuodessa. Inflaatio maksoi asunnon.
Mutta kun mikään ei riitä.
Johan vedit mutkat suoriksi.
Ei se kuule ihan noin mennyt.
No, odotahan kunnes lapsesi kasvavat isoiksi. Sitten saat kuulla, kuinka helppoa elämää olet saanut elää. Nyt et sitä vielä tiedä, mutta seuraava polvi sen sinulle kyllä sitten hyvin selvittää.
Tismalleen noin se meni. Vierestä seurannut koko ikäni kun olen just se ikäluokka jolle jäi kaikesta suurten ikäluokkien jämät.
Siis sinun kohdallasi. Kaikkien vierustoilla et ole ollut seurailemassa. Ainahan on niitä, jotka jää rannalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämää nähnyt vaari kirjoitti:
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Mummoilla on usein taustallaan kovia kokemuksia, joita omat lapset, vävyt ja miniät eivät osaa kuvitellakaan. Ajat olivat ankarammat ennen. Ajatellaanpa vaikka mitä löytyi perheen ruokapöydästä minun lapsuudessani ja mitä löytyy nyt.
Kun olin pikku tyttö, eli samassa pihapiirissä perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saatiin sinne tulla syömään me naapurin mukulatkin.
Siinä talon liepeillä liikkui siis paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti. Ei ne keitot huonoja olleet, mutta kyllä me alettiin niitä vähän vieroksua, kun ymmärrettiin, mistä ne oli valmistettu.
Nykyään ruoka on monipuolisempaa. Ihan tavallisista marketeistakin löytyy laaja valikoima herkkuja eri puolilta maailmaa. Minun lapsuuteni vaihtoehtdot olivat kotona peruna, lanttu ja sunnuntaisin läskisoossi. Naapurissa sai kyllä joka päivä lihakeittoa, mutta se oli sitten sitä kissanlihaa.
Kyllä täällä on aika ymmärtämätöntä porukkaa. Ei tajuta, kuinka vaikean tien mummot ovat aikanaan kulkeneet. Itse samat ajat eläneenä voin sanoa, ettei läskisoossikaan mikään jokasunnuntainen herkku ollut. Kissanlihaa en ole itse koskaan joutunut syömään, mutta epäilen kyllä, että meidänkin lihakeitostamme löytyi pikkujyrsijöitä, niveljalkaisia ja kenties vieläkin epäilyttävämpää tavaraa. Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa oli yleinen sanonta siihen aikaan.
Kaikkien tässä ketjussa kirjoittavien olisi syytä tarkoin tutkia mummon alkuperäinen puheenvuoro, jossa hän kertoo taustastaan sekä tämä jonkun mummon ikätoverin puolustuspuheenvuoro, jossa hän kertoo, millaisia olivat ne vuodet, joiden aikana mummo on aikuiseksi varttunut.
Mummo on kulkenut raskaan tien, kuten moni muukin jälleenrakennuksen ajan sukupolven edustaja. Silti hän on hoitanut ap:n lapset ja maksanut puolet asumiskuluista. Vai; tullakseen nyt tökerösti haukutuksi tässä ketjussa. Voi vain kuvitella, miltä mummosta nyt tuntuu. Kyllä tässä monenkin olisi syytä miettiä, onko heillä arvot kohdallaan ja sanat oikein valittu.
Ei ole hoitanut ap:n lapsia tai maksanut yhtikäs mitään.
Ja suurin osa isovanhemmista ei ole nöhnyt jällleenrakennusvuosia kuin telkkarissa ja eläneet paljon ylellisemmän elämän kuin mihin nykypolvet yltää.
Millä perusteella sanot noin ? Olivatko mummon sodanjälkeiset kasvuvuodet jotenkin ylellisiä lanttu-perunapaistoksineen, kissanlihakeittoineen ja torakoilla maustettuine pullapitkoineen ?
Kyllä olivat. Ja nuoruus ja työikä. Ei tarvinnut kun hepponen keskikoulu ja sai vakituisen työn. Yliopisto-opinnot hutaisi kahdessa vuodessa. Inflaatio maksoi asunnon.
Mutta kun mikään ei riitä.
Johan vedit mutkat suoriksi.
Ei se kuule ihan noin mennyt.
No, odotahan kunnes lapsesi kasvavat isoiksi. Sitten saat kuulla, kuinka helppoa elämää olet saanut elää. Nyt et sitä vielä tiedä, mutta seuraava polvi sen sinulle kyllä sitten hyvin selvittää.
Tismalleen noin se meni. Vierestä seurannut koko ikäni kun olen just se ikäluokka jolle jäi kaikesta suurten ikäluokkien jämät.
Siis sinun kohdallasi. Kaikkien vierustoilla et ole ollut seurailemassa. Ainahan on niitä, jotka jää rannalle.
Koko minun ikäluokkani sai suurten ikäluokkien rääppeet. Ei ole kyse yksittäisistä ihmisistä vaan valtavasta ihmismassasta joka on saanut kaiken mutta haluaa aina vain lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.
Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.
Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"
Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.
Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".
Sitä olisi pitänyt miettiä silloin ajoissa. Mummon ja kälyn.
Ei minulla ainakaan ole mitään vaikeutta sysätä mummon asioita siskolleni, jolle mummo kokkasi ja siivosi ja silitti vuosia ja minua ei auttanut vaikka mursin selkäni ja lapset oli ihan pieniä.
Nyt yhtäkkiä ne mun lapsetkin kelpaisi piioiksi.
Oman äidin kohdalla olen tajunnut, miten se vanhuus yllättää ihmisen.
Siis jos saa täyspäisenä elellä rapistuvassa kropassa.Aikaa onkin rajattomasti, tehtävää kovin vähän. Jos mummo käy kerran viikossa jumpassa ja toisen kerran srk kerhossa, päivittäin kaupassa ostamassa jonkun yhden tuotteen ja muuten elämä koostuu ystävien hautajaisista, tvn katselusta, sukkien katolisesta, kukkien kastelemisesta, satunnaisesta lääkärillä käynnistä -- sitä aikaa on aivan helkkaristi.
Siis ihmiselle, joka on elänyt myös ne ruuhkavuodet.Silloin sitä varmasti vasta tajuaa, miten arvokas olisi se vilipetterin vierailu tai ihan vain lapsen puhelutuokio kuulumisten parissa.
Mutta samalla, me keskellä ruuhkavuosiamme ja lapsenlapset koulu/harrastusrumbaansa ei aivan ymmärrettävästi oikein jakseta mitään päivittäisiä maratonpuheluita tai "aiheettomia" vierailupakkoja.
Toivottavasti itse osaan aikanani pitää itseni ihan keskenöni kiireisenä ja puuhakkaana, enkä muodostu lasteni ja miniöideni riesaksi :)
Ongelma onkin se epätasa-arvoinen käytös ENNEN sitä vaihetta kun tarvitsee seuraa ja apua.
Ihan oman edunkin vuoksi esimerkiksi lastenlapsille kannattaa olla tasapuolinen. Ei niitä ruikutuspuheluja kuuntele se lastenlapsi joka on vuosia katsonut sivusta serkkunsa lellimistä.
Eikä se pojan vaimo kipaise hätiin jota on vain ivattu ja lytätty.
Niinpä. Mikä näitä mummoja riivaa kun ei kohdella tasapuolisesti? Häh?
Ja yleensä ne on mummoja, vaarit vaikuttaa olevan fiksumpia ja empaattisempia.
Taina saa jouluna huivin ja siskonsa Tiina huvilan.
Tuhoatte sisarusten ja lasten välit loppuiäkseen. Onko tässä vaikuttimena mummon katkeruus jota halutaan jakaa nuorelle polvellekin? Kun ei itsellä ollut kivaa niin ei saa olla muillakaan.
Ei kukaan edes vanhempi pysty olemaan llapsilleen tasapuolinen, sillä jokainen lapsi saa syntyessään erilaiset pelikortit ja niillä on vain elettävä.
Itse en ole kaivannut apua tai taloudellista tukea vanhemmiltani ja lapsesta lähtien olen saanut elää onnellisten tähtien alla, menestynyt elämässä ja terveyttä riittänyt, toisin kuin siskollani, hänellä paljon sairautta, työttömyysjaksoja, avioeroa ja eikä koskaan ole tullut edes mieleen kieltää vanhempien antamasta tukea ja apua siskolleni, päinvastoin olen pyytänyt, ettei vanhemmat ostaisi meille joululahjoja, vaan sekin rahan käyttäisi siskoni perheelle. Eikä ole edes mieleen tullut tästä olla katkera tai olla auttamatta vanhempiani, vaikka koskaan eivät ole hoitaneet meidän lapsia.
Olet huono äiti joka ei pidä lastensa puolta.
Lapsensa puolta pitäminen ei ole sitä, että lypsää vanhemmiltaan heille rahaa ja tavaraa. Tukea annetaan vain sille, joka sitä tarvitsee.
Lapsensa puolen pitämistå on se että vaatii tälle tasavertaista kohtelua. Kunnollista isovanhempaa.
Tasavertainen kohtelu ei tarkoita rahan ja tavaran antamista joka ikiselle, myös sellaiselle, joka ei sitä tarvitse.
Jos niin olisi, niin pitäisihän sitä sitten Suomellekin antaa kehitysapua, kun sitä Afrikan maillekin annetaan. Nyt pitäisi suomalaisillekin jakaa ruoka-apua ja vesipulloja, kun niitä ukrainalaisillekin viedään.
Mitä tarkoitat kunnollisella isovanhemmalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämää nähnyt vaari kirjoitti:
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Mummoilla on usein taustallaan kovia kokemuksia, joita omat lapset, vävyt ja miniät eivät osaa kuvitellakaan. Ajat olivat ankarammat ennen. Ajatellaanpa vaikka mitä löytyi perheen ruokapöydästä minun lapsuudessani ja mitä löytyy nyt.
Kun olin pikku tyttö, eli samassa pihapiirissä perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saatiin sinne tulla syömään me naapurin mukulatkin.
Siinä talon liepeillä liikkui siis paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti. Ei ne keitot huonoja olleet, mutta kyllä me alettiin niitä vähän vieroksua, kun ymmärrettiin, mistä ne oli valmistettu.
Nykyään ruoka on monipuolisempaa. Ihan tavallisista marketeistakin löytyy laaja valikoima herkkuja eri puolilta maailmaa. Minun lapsuuteni vaihtoehtdot olivat kotona peruna, lanttu ja sunnuntaisin läskisoossi. Naapurissa sai kyllä joka päivä lihakeittoa, mutta se oli sitten sitä kissanlihaa.
Kyllä täällä on aika ymmärtämätöntä porukkaa. Ei tajuta, kuinka vaikean tien mummot ovat aikanaan kulkeneet. Itse samat ajat eläneenä voin sanoa, ettei läskisoossikaan mikään jokasunnuntainen herkku ollut. Kissanlihaa en ole itse koskaan joutunut syömään, mutta epäilen kyllä, että meidänkin lihakeitostamme löytyi pikkujyrsijöitä, niveljalkaisia ja kenties vieläkin epäilyttävämpää tavaraa. Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa oli yleinen sanonta siihen aikaan.
Kaikkien tässä ketjussa kirjoittavien olisi syytä tarkoin tutkia mummon alkuperäinen puheenvuoro, jossa hän kertoo taustastaan sekä tämä jonkun mummon ikätoverin puolustuspuheenvuoro, jossa hän kertoo, millaisia olivat ne vuodet, joiden aikana mummo on aikuiseksi varttunut.
Mummo on kulkenut raskaan tien, kuten moni muukin jälleenrakennuksen ajan sukupolven edustaja. Silti hän on hoitanut ap:n lapset ja maksanut puolet asumiskuluista. Vai; tullakseen nyt tökerösti haukutuksi tässä ketjussa. Voi vain kuvitella, miltä mummosta nyt tuntuu. Kyllä tässä monenkin olisi syytä miettiä, onko heillä arvot kohdallaan ja sanat oikein valittu.
Ei ole hoitanut ap:n lapsia tai maksanut yhtikäs mitään.
Ja suurin osa isovanhemmista ei ole nöhnyt jällleenrakennusvuosia kuin telkkarissa ja eläneet paljon ylellisemmän elämän kuin mihin nykypolvet yltää.
Millä perusteella sanot noin ? Olivatko mummon sodanjälkeiset kasvuvuodet jotenkin ylellisiä lanttu-perunapaistoksineen, kissanlihakeittoineen ja torakoilla maustettuine pullapitkoineen ?
Kyllä olivat. Ja nuoruus ja työikä. Ei tarvinnut kun hepponen keskikoulu ja sai vakituisen työn. Yliopisto-opinnot hutaisi kahdessa vuodessa. Inflaatio maksoi asunnon.
Mutta kun mikään ei riitä.
Johan vedit mutkat suoriksi.
Ei se kuule ihan noin mennyt.
No, odotahan kunnes lapsesi kasvavat isoiksi. Sitten saat kuulla, kuinka helppoa elämää olet saanut elää. Nyt et sitä vielä tiedä, mutta seuraava polvi sen sinulle kyllä sitten hyvin selvittää.
Tismalleen noin se meni. Vierestä seurannut koko ikäni kun olen just se ikäluokka jolle jäi kaikesta suurten ikäluokkien jämät.
Siis sinun kohdallasi. Kaikkien vierustoilla et ole ollut seurailemassa. Ainahan on niitä, jotka jää rannalle.
Koko minun ikäluokkani sai suurten ikäluokkien rääppeet. Ei ole kyse yksittäisistä ihmisistä vaan valtavasta ihmismassasta joka on saanut kaiken mutta haluaa aina vain lisää.
Nyt en ymmärrä. Minäkin 50-luvulla syntyneenä saatan kuulua jo parjattuihin boomereihin, mutta en halua mitään lisää. En minä suuria ole elämältä saanut, vain sen mitä pienellä palkallani pystyin hankkimaan. Lapseni ja lapsenlapseni on saaneet ja saavuttaneet paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.
Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.
Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"
Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.
Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".
Sitä olisi pitänyt miettiä silloin ajoissa. Mummon ja kälyn.
Ei minulla ainakaan ole mitään vaikeutta sysätä mummon asioita siskolleni, jolle mummo kokkasi ja siivosi ja silitti vuosia ja minua ei auttanut vaikka mursin selkäni ja lapset oli ihan pieniä.
Nyt yhtäkkiä ne mun lapsetkin kelpaisi piioiksi.
Oman äidin kohdalla olen tajunnut, miten se vanhuus yllättää ihmisen.
Siis jos saa täyspäisenä elellä rapistuvassa kropassa.Aikaa onkin rajattomasti, tehtävää kovin vähän. Jos mummo käy kerran viikossa jumpassa ja toisen kerran srk kerhossa, päivittäin kaupassa ostamassa jonkun yhden tuotteen ja muuten elämä koostuu ystävien hautajaisista, tvn katselusta, sukkien katolisesta, kukkien kastelemisesta, satunnaisesta lääkärillä käynnistä -- sitä aikaa on aivan helkkaristi.
Siis ihmiselle, joka on elänyt myös ne ruuhkavuodet.Silloin sitä varmasti vasta tajuaa, miten arvokas olisi se vilipetterin vierailu tai ihan vain lapsen puhelutuokio kuulumisten parissa.
Mutta samalla, me keskellä ruuhkavuosiamme ja lapsenlapset koulu/harrastusrumbaansa ei aivan ymmärrettävästi oikein jakseta mitään päivittäisiä maratonpuheluita tai "aiheettomia" vierailupakkoja.
Toivottavasti itse osaan aikanani pitää itseni ihan keskenöni kiireisenä ja puuhakkaana, enkä muodostu lasteni ja miniöideni riesaksi :)
Ongelma onkin se epätasa-arvoinen käytös ENNEN sitä vaihetta kun tarvitsee seuraa ja apua.
Ihan oman edunkin vuoksi esimerkiksi lastenlapsille kannattaa olla tasapuolinen. Ei niitä ruikutuspuheluja kuuntele se lastenlapsi joka on vuosia katsonut sivusta serkkunsa lellimistä.
Eikä se pojan vaimo kipaise hätiin jota on vain ivattu ja lytätty.
Niinpä. Mikä näitä mummoja riivaa kun ei kohdella tasapuolisesti? Häh?
Ja yleensä ne on mummoja, vaarit vaikuttaa olevan fiksumpia ja empaattisempia.
Taina saa jouluna huivin ja siskonsa Tiina huvilan.
Tuhoatte sisarusten ja lasten välit loppuiäkseen. Onko tässä vaikuttimena mummon katkeruus jota halutaan jakaa nuorelle polvellekin? Kun ei itsellä ollut kivaa niin ei saa olla muillakaan.
Ei kukaan edes vanhempi pysty olemaan llapsilleen tasapuolinen, sillä jokainen lapsi saa syntyessään erilaiset pelikortit ja niillä on vain elettävä.
Itse en ole kaivannut apua tai taloudellista tukea vanhemmiltani ja lapsesta lähtien olen saanut elää onnellisten tähtien alla, menestynyt elämässä ja terveyttä riittänyt, toisin kuin siskollani, hänellä paljon sairautta, työttömyysjaksoja, avioeroa ja eikä koskaan ole tullut edes mieleen kieltää vanhempien antamasta tukea ja apua siskolleni, päinvastoin olen pyytänyt, ettei vanhemmat ostaisi meille joululahjoja, vaan sekin rahan käyttäisi siskoni perheelle. Eikä ole edes mieleen tullut tästä olla katkera tai olla auttamatta vanhempiani, vaikka koskaan eivät ole hoitaneet meidän lapsia.
Olet huono äiti joka ei pidä lastensa puolta.
Lapsensa puolta pitäminen ei ole sitä, että lypsää vanhemmiltaan heille rahaa ja tavaraa. Tukea annetaan vain sille, joka sitä tarvitsee.
Lapsensa puolen pitämistå on se että vaatii tälle tasavertaista kohtelua. Kunnollista isovanhempaa.
Tasavertainen kohtelu ei tarkoita rahan ja tavaran antamista joka ikiselle, myös sellaiselle, joka ei sitä tarvitse.
Jos niin olisi, niin pitäisihän sitä sitten Suomellekin antaa kehitysapua, kun sitä Afrikan maillekin annetaan. Nyt pitäisi suomalaisillekin jakaa ruoka-apua ja vesipulloja, kun niitä ukrainalaisillekin viedään.
Mitä tarkoitat kunnollisella isovanhemmalla?
En ole puhunut mitään rahasta ja tavarasta. Vain sinä.
Kunnollinen isovanhempi rakastaa lastaan ja tukee tämän vanhemmuutta, kunnioittaa lastenlapsiaan ja tukee näiden kasvua. Tasavertaisesti kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämää nähnyt vaari kirjoitti:
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Mummoilla on usein taustallaan kovia kokemuksia, joita omat lapset, vävyt ja miniät eivät osaa kuvitellakaan. Ajat olivat ankarammat ennen. Ajatellaanpa vaikka mitä löytyi perheen ruokapöydästä minun lapsuudessani ja mitä löytyy nyt.
Kun olin pikku tyttö, eli samassa pihapiirissä perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saatiin sinne tulla syömään me naapurin mukulatkin.
Siinä talon liepeillä liikkui siis paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti. Ei ne keitot huonoja olleet, mutta kyllä me alettiin niitä vähän vieroksua, kun ymmärrettiin, mistä ne oli valmistettu.
Nykyään ruoka on monipuolisempaa. Ihan tavallisista marketeistakin löytyy laaja valikoima herkkuja eri puolilta maailmaa. Minun lapsuuteni vaihtoehtdot olivat kotona peruna, lanttu ja sunnuntaisin läskisoossi. Naapurissa sai kyllä joka päivä lihakeittoa, mutta se oli sitten sitä kissanlihaa.
Kyllä täällä on aika ymmärtämätöntä porukkaa. Ei tajuta, kuinka vaikean tien mummot ovat aikanaan kulkeneet. Itse samat ajat eläneenä voin sanoa, ettei läskisoossikaan mikään jokasunnuntainen herkku ollut. Kissanlihaa en ole itse koskaan joutunut syömään, mutta epäilen kyllä, että meidänkin lihakeitostamme löytyi pikkujyrsijöitä, niveljalkaisia ja kenties vieläkin epäilyttävämpää tavaraa. Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa oli yleinen sanonta siihen aikaan.
Kaikkien tässä ketjussa kirjoittavien olisi syytä tarkoin tutkia mummon alkuperäinen puheenvuoro, jossa hän kertoo taustastaan sekä tämä jonkun mummon ikätoverin puolustuspuheenvuoro, jossa hän kertoo, millaisia olivat ne vuodet, joiden aikana mummo on aikuiseksi varttunut.
Mummo on kulkenut raskaan tien, kuten moni muukin jälleenrakennuksen ajan sukupolven edustaja. Silti hän on hoitanut ap:n lapset ja maksanut puolet asumiskuluista. Vai; tullakseen nyt tökerösti haukutuksi tässä ketjussa. Voi vain kuvitella, miltä mummosta nyt tuntuu. Kyllä tässä monenkin olisi syytä miettiä, onko heillä arvot kohdallaan ja sanat oikein valittu.
Ei ole hoitanut ap:n lapsia tai maksanut yhtikäs mitään.
Ja suurin osa isovanhemmista ei ole nöhnyt jällleenrakennusvuosia kuin telkkarissa ja eläneet paljon ylellisemmän elämän kuin mihin nykypolvet yltää.
Millä perusteella sanot noin ? Olivatko mummon sodanjälkeiset kasvuvuodet jotenkin ylellisiä lanttu-perunapaistoksineen, kissanlihakeittoineen ja torakoilla maustettuine pullapitkoineen ?
Kyllä olivat. Ja nuoruus ja työikä. Ei tarvinnut kun hepponen keskikoulu ja sai vakituisen työn. Yliopisto-opinnot hutaisi kahdessa vuodessa. Inflaatio maksoi asunnon.
Mutta kun mikään ei riitä.
Johan vedit mutkat suoriksi.
Ei se kuule ihan noin mennyt.
No, odotahan kunnes lapsesi kasvavat isoiksi. Sitten saat kuulla, kuinka helppoa elämää olet saanut elää. Nyt et sitä vielä tiedä, mutta seuraava polvi sen sinulle kyllä sitten hyvin selvittää.
Tismalleen noin se meni. Vierestä seurannut koko ikäni kun olen just se ikäluokka jolle jäi kaikesta suurten ikäluokkien jämät.
Siis sinun kohdallasi. Kaikkien vierustoilla et ole ollut seurailemassa. Ainahan on niitä, jotka jää rannalle.
Koko minun ikäluokkani sai suurten ikäluokkien rääppeet. Ei ole kyse yksittäisistä ihmisistä vaan valtavasta ihmismassasta joka on saanut kaiken mutta haluaa aina vain lisää.
Nyt en ymmärrä. Minäkin 50-luvulla syntyneenä saatan kuulua jo parjattuihin boomereihin, mutta en halua mitään lisää. En minä suuria ole elämältä saanut, vain sen mitä pienellä palkallani pystyin hankkimaan. Lapseni ja lapsenlapseni on saaneet ja saavuttaneet paljon enemmän.
Sinun ikäluokkasi on päässyt varhain eläkkeelle ja huolehtinut itselleen parhaat eläke-edut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania ihmissuhteita.
Katkeruutta ei myöskään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Niin te olitte mummolassa.
Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.
Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.
Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?
Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.
Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.
Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.
Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.
Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.
Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.
Vanhempasi olivat töissä silloin.
Niin. Me jouduimme viettämään lomat melkein eri aikaan, kun kahden aikuisen edes täysin erillään vietetyt lomat eivät kata koulujen lomia. Sitten vielä kesäkerhoa 2-4 viikkoa. Isovanhemmista olisi ollut apua, muta heillä oli muuta.
Ohis...kun itse olit viikkoja isovanhempiesi luona, olivatko isovanhempasi silloin vielä työelämässä? Eli käyttivätkö osan kesälomistaan sinun hoitamiseesi? Entä omat vanhempasi? Olivatko he jo eläkkeellä, kun sinä olisit tarvinnut kesiksi lastenhoitajaa?
Isovanhemmilla on hyvät kesälomat 5-6 viikkoa. Miten siitå ei viikko liikene lapsenlapselle?
Ei kaikilla isovanhemmilla ole. Mulla on vain 4 viikkoa kesälomaa ja 1 viikko talvilomaa. Ja osan lomasta pidän koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Enkä mä voi päättää, että mun lomani pitää olla just tietyllä viikolla. Lomista joutuu sopimaan työkavereiden kanssa, koska kaikki eivät voi olla lomalla samaan aikaan.
Viisi viikkoa lomaa vuodessa mutta lapsenlapsia ei voi auttaa. Just.
Ihan samalla tavalla on lomaa myös lapsen vanhemmilla eli 2 x 5vk= 10vk vuodessa + arkipyhävapaat.
Mihin ihmeeseen tarvitaan nykyään hoitoapua, kun on kunnallinen päivähoito, oikeus olla pois hoitamassa sairasta lasta, pitkät lomat 2x 5vk, lisäksi arkipyhät, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista.
Vai onko teidän lapsenne sairaita tai vammaisia, sillä pikkulapsiaika ei edes kestä montaa vuotta.
Itseäni, eikä tuttava- ja ystäväpiiri odota edes isovanhempien apua, sillä halutaan olla jo aikuisia ja päättää omista asioista, oli kysymys lasten kasvatuksesta tai hoidosta ja isovanhemmat käyvät vain vieraana eikä siivousrättiin koske tai tutki kaappeja. Ollaan jo napanuora karkaistu vanhempiin. Ja lasten lämpimät isovanhempinsuhde voi kehittyä myös vierailujen yhteydessä. En voisi edes kuvitella isovanhempia häärimässä kotonani tai kasvattamassa lapsia tai vaatia isovanhempien hoitamaan lapsiani lomallaan, kun työnantaja on sen mahdillistanut voimien keräämiseen, jotta jaksaa töissä, eikä lomalla painamaan toista duunia.
Ymmärrän isovanhempien avun, vain teinivanhemmilla, tai vanhemmat pitkäaik. sairailla tai elämässä syrjäytyneillä. Myös isovanhemmilla on oikeus omaan elämään, kun se on vain kerran.
Kai sekin on ihan normaalia, että vanhemmat esim. joskus käyvät syömässä tai ulkona kaksin 🤔
Joo mutta ei se mikään itsestäänselvyys ole. Kun hankkii lapsen, sitoutuu hoitamaan sitä täysiaikaisesti.
En ole ikinä kuullut, että kun nuori pari päättää lisääntyä, he olisivat ottaneet siihen päätöksentekoon mukaan omat vanhempansa. Ja sitä myöten siis myös heidän vanhempansa olisivat sitoutuneet tulevan lapsen hoitamiseen.
Näin ei ole kenenkään kohdalla. Silti isovanhempaa velvollistetaan.
Eikä takuulla täälläkään kaikkien keskustelijoitten
vanhemmat ole vaatineet itselleen lapsenlapsia.
Keskustelkaa asiasta jo ennen sen lapsen syntymää, niin ei tule vääriä odotuksia.
Minun vanhempani eivät silloin 50- ja 60-luvulla viettäneet ikinä mitään kahdenkeskistä aikaa, me oltiin joka paikassa perheenä. En ole ollut ikinä hoidossa missään, en edes yhtä iltaa.Meillä viettivät. Olivat syntyneet 40-luvulla ja iltahupimenoja riitti milloin mihinkin ja minua dumpattiin milloin mihinkin. Heillä itsellään on todennäköisesti kovin erilainen kuva lapsuudestani.
No mitä ihmeen iltahupimenoja tuon ikäisillä on ollut joskus 60- ja 70-luvuilla? Kävivätkö joka ilta elokuvissa? Ravintoloissa ei tuohon aikaan käyty kuin lauantaisin, ei niissä arki-iltoina mitään tanssiorkestereitakaan ollut eikä ihmiset tavanneet yleensäkään käydä arkisin missään viihteellä. Eikä tavallisia tanssejakaan orkestereineen järjestetty kuin lauantai-iltaisin, vasta 70-luvun puolella alkoi perjantai-illat olla suosittuja vapaan viettoja, kun työviikko vakiintui viisipäiväiseksi.
Teattereissa, jatkuvasti? Ei niissäkään joka ilta näytöksiä ollut niin, että ihmisillä olisi ollut kovasti vaihtelun varaa. Samaa näytelmää näyteltiin illasta toiseen tietyn ajan.
Oliko heillä sitten sellaisia harrastuksia, mitkä vaativat iltamenoja? Itse olen ollut nuori äiti 70-luvun alussa, enkä koskaan käynyt oikein missään iltaisin, asuimmekin kaukana maaseudulla. Korkeintaan kyläiltiin, mutta aina kaikki yhdessä. Kun sitten menin töihin, oli työpaikan pikkujoulut oikeastaan ainoa iltameno, eikä silloinkaan tarvittu lapsille hoitajaa, kun toinen vanhempi jäi kotiin.
Enkä minä muista, että se kenelläkään olisi ollut erilaista, kyllä silloin elettiin hyvin perhekeskeistä elämää, kun perhe oli perustettu. Ehkä jossain kaupungeissa sitten oli toisenlaista, en tiedä.
Kävivät tansseissa ja työpaikan edustusmenoja riitti ihan urakalla.
Asuttiin ihan kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt oman äitini kanssa mm seuraavan keskustelun:
Minä kuljin 10-vuotiaasta alkaen naapurikaupunkiin kouluun. Lähdin aamuisin 6.30, eikä tietä ollut edes aurattu, eikä ollut katuvaloja. Taskulampun kanssa umpihankeen. Olin vielä tosi pienikokoinen.
Bussit kulki niin, että vaikka koulu olisi loppunut kahdelta, olin kotona aikaisintaan kello 16.
Yritin vuosia sanoa, että koulumatka on kauhean raskas, mutta minun kuulemma piti olla kiitollinen, että sain käydä ko koulua.
Sitten tuli pikkusiskon vuoro. Hänen olisi pitänyt kulkea sinne yläkouluun ja hän oli siinä vaiheessa jo 13. Hänelle tilattiin TAKSI, koska se kävelymatka bussille oli liian raskas.
Kun kysyin, että miten tällainen edes on mahdollista niin äitini selitys oli, että koska minä valitin matkasta niin paljon niin sisko sai taksimatkat.
Ja tämä on äitini mielestä ihan asiallista. Samaten sisko sai itse pitää lapsilisät ja hänelle hankittiin kaksi koiraa - kun minulle sanottiin, että en vois saada edes yhtä, koska se on äidille liian raskasta.
Tällaista ihan koko ajan. Sen lisäksi että koko ajan muistutettiin miten minä olen vain ahkera, mutta sisko on lahjakas, minun käsityöni ovat tarkkoja mutta siskon luovia jne.
Nyt sitten itketään kun minä en pidä yhteyttä eikä mummo saa koskeakaan lapsenlapsiin. Joista toinen on mummon mielestä niin ihana ja toinen kuulemma lihava.
Todella tuttua. Niin se monesti menee että kun nuoremmat sisarukset kasvavat, niin vanhemmilla on elintasokin jo ihan toisenlainen, ja nuoremmalle riittää enemmän taloudellista tukea. Nuoremmat saavat aikaisemmin ne puhelimet ja pelikoneet jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Niin te olitte mummolassa.
Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.
Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.
Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?
Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.
Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.
Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.
Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.
Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.
Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.
Vanhempasi olivat töissä silloin.
Niin. Me jouduimme viettämään lomat melkein eri aikaan, kun kahden aikuisen edes täysin erillään vietetyt lomat eivät kata koulujen lomia. Sitten vielä kesäkerhoa 2-4 viikkoa. Isovanhemmista olisi ollut apua, muta heillä oli muuta.
Ohis...kun itse olit viikkoja isovanhempiesi luona, olivatko isovanhempasi silloin vielä työelämässä? Eli käyttivätkö osan kesälomistaan sinun hoitamiseesi? Entä omat vanhempasi? Olivatko he jo eläkkeellä, kun sinä olisit tarvinnut kesiksi lastenhoitajaa?
Sekä isovanhempani että vanhempani olivat eläkkeellä tuossa vaiheessa.
Okei, sitten olisi varmaan voinut ottaa viikoksi tai kahdeksi koululaisen kesällä.
Miksi pitäisi, jos ei jaksa hoitaa viikkoa?
Kyllä jos toisenkin lapsen lapsia hoitaa.
Millä perusteella? Jos ei jaksa niin ei jaksa. Et sinä sille mitään voi.
Sitten hoitaa kaikkia lastenlapsia vähän.
Et sinä sitä määrää kenen lapsia kukakin hoitaa :D
Et sinäkään.
En ole väittänytkään, toisin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt oman äitini kanssa mm seuraavan keskustelun:
Minä kuljin 10-vuotiaasta alkaen naapurikaupunkiin kouluun. Lähdin aamuisin 6.30, eikä tietä ollut edes aurattu, eikä ollut katuvaloja. Taskulampun kanssa umpihankeen. Olin vielä tosi pienikokoinen.
Bussit kulki niin, että vaikka koulu olisi loppunut kahdelta, olin kotona aikaisintaan kello 16.
Yritin vuosia sanoa, että koulumatka on kauhean raskas, mutta minun kuulemma piti olla kiitollinen, että sain käydä ko koulua.
Sitten tuli pikkusiskon vuoro. Hänen olisi pitänyt kulkea sinne yläkouluun ja hän oli siinä vaiheessa jo 13. Hänelle tilattiin TAKSI, koska se kävelymatka bussille oli liian raskas.
Kun kysyin, että miten tällainen edes on mahdollista niin äitini selitys oli, että koska minä valitin matkasta niin paljon niin sisko sai taksimatkat.
Ja tämä on äitini mielestä ihan asiallista. Samaten sisko sai itse pitää lapsilisät ja hänelle hankittiin kaksi koiraa - kun minulle sanottiin, että en vois saada edes yhtä, koska se on äidille liian raskasta.
Tällaista ihan koko ajan. Sen lisäksi että koko ajan muistutettiin miten minä olen vain ahkera, mutta sisko on lahjakas, minun käsityöni ovat tarkkoja mutta siskon luovia jne.
Nyt sitten itketään kun minä en pidä yhteyttä eikä mummo saa koskeakaan lapsenlapsiin. Joista toinen on mummon mielestä niin ihana ja toinen kuulemma lihava.
Todella tuttua. Niin se monesti menee että kun nuoremmat sisarukset kasvavat, niin vanhemmilla on elintasokin jo ihan toisenlainen, ja nuoremmalle riittää enemmän taloudellista tukea. Nuoremmat saavat aikaisemmin ne puhelimet ja pelikoneet jne.
Narsismia tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.
Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.
Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"
Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.
Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".
Sitä olisi pitänyt miettiä silloin ajoissa. Mummon ja kälyn.
Ei minulla ainakaan ole mitään vaikeutta sysätä mummon asioita siskolleni, jolle mummo kokkasi ja siivosi ja silitti vuosia ja minua ei auttanut vaikka mursin selkäni ja lapset oli ihan pieniä.
Nyt yhtäkkiä ne mun lapsetkin kelpaisi piioiksi.
Oman äidin kohdalla olen tajunnut, miten se vanhuus yllättää ihmisen.
Siis jos saa täyspäisenä elellä rapistuvassa kropassa.Aikaa onkin rajattomasti, tehtävää kovin vähän. Jos mummo käy kerran viikossa jumpassa ja toisen kerran srk kerhossa, päivittäin kaupassa ostamassa jonkun yhden tuotteen ja muuten elämä koostuu ystävien hautajaisista, tvn katselusta, sukkien katolisesta, kukkien kastelemisesta, satunnaisesta lääkärillä käynnistä -- sitä aikaa on aivan helkkaristi.
Siis ihmiselle, joka on elänyt myös ne ruuhkavuodet.Silloin sitä varmasti vasta tajuaa, miten arvokas olisi se vilipetterin vierailu tai ihan vain lapsen puhelutuokio kuulumisten parissa.
Mutta samalla, me keskellä ruuhkavuosiamme ja lapsenlapset koulu/harrastusrumbaansa ei aivan ymmärrettävästi oikein jakseta mitään päivittäisiä maratonpuheluita tai "aiheettomia" vierailupakkoja.
Toivottavasti itse osaan aikanani pitää itseni ihan keskenöni kiireisenä ja puuhakkaana, enkä muodostu lasteni ja miniöideni riesaksi :)
Ongelma onkin se epätasa-arvoinen käytös ENNEN sitä vaihetta kun tarvitsee seuraa ja apua.
Ihan oman edunkin vuoksi esimerkiksi lastenlapsille kannattaa olla tasapuolinen. Ei niitä ruikutuspuheluja kuuntele se lastenlapsi joka on vuosia katsonut sivusta serkkunsa lellimistä.
Eikä se pojan vaimo kipaise hätiin jota on vain ivattu ja lytätty.
Niinpä. Mikä näitä mummoja riivaa kun ei kohdella tasapuolisesti? Häh?
Ja yleensä ne on mummoja, vaarit vaikuttaa olevan fiksumpia ja empaattisempia.
Taina saa jouluna huivin ja siskonsa Tiina huvilan.
Tuhoatte sisarusten ja lasten välit loppuiäkseen. Onko tässä vaikuttimena mummon katkeruus jota halutaan jakaa nuorelle polvellekin? Kun ei itsellä ollut kivaa niin ei saa olla muillakaan.
Ei kukaan edes vanhempi pysty olemaan llapsilleen tasapuolinen, sillä jokainen lapsi saa syntyessään erilaiset pelikortit ja niillä on vain elettävä.
Itse en ole kaivannut apua tai taloudellista tukea vanhemmiltani ja lapsesta lähtien olen saanut elää onnellisten tähtien alla, menestynyt elämässä ja terveyttä riittänyt, toisin kuin siskollani, hänellä paljon sairautta, työttömyysjaksoja, avioeroa ja eikä koskaan ole tullut edes mieleen kieltää vanhempien antamasta tukea ja apua siskolleni, päinvastoin olen pyytänyt, ettei vanhemmat ostaisi meille joululahjoja, vaan sekin rahan käyttäisi siskoni perheelle. Eikä ole edes mieleen tullut tästä olla katkera tai olla auttamatta vanhempiani, vaikka koskaan eivät ole hoitaneet meidän lapsia.
Olet huono äiti joka ei pidä lastensa puolta.
Lapsensa puolta pitäminen ei ole sitä, että lypsää vanhemmiltaan heille rahaa ja tavaraa. Tukea annetaan vain sille, joka sitä tarvitsee.
Lapsensa puolen pitämistå on se että vaatii tälle tasavertaista kohtelua. Kunnollista isovanhempaa.
Tasavertainen kohtelu ei tarkoita rahan ja tavaran antamista joka ikiselle, myös sellaiselle, joka ei sitä tarvitse.
Jos niin olisi, niin pitäisihän sitä sitten Suomellekin antaa kehitysapua, kun sitä Afrikan maillekin annetaan. Nyt pitäisi suomalaisillekin jakaa ruoka-apua ja vesipulloja, kun niitä ukrainalaisillekin viedään.
Mitä tarkoitat kunnollisella isovanhemmalla?
En ole puhunut mitään rahasta ja tavarasta. Vain sinä.
Kunnollinen isovanhempi rakastaa lastaan ja tukee tämän vanhemmuutta, kunnioittaa lastenlapsiaan ja tukee näiden kasvua. Tasavertaisesti kaikkia.
Tänne kirjoitti eräs, joka kertoi äitinsä tukevan sekä rahallisesti että muuten hänen sisartaan ja tämän lapsia, koska näillä on vaikea taloudellinen tilanne ja ilmeisesti muitakin vaikeuksia elämässään. Ja tämä kirjoittaja oli sitä mieltä, että äitinsä tekee oikein, koska hänellä itsellään (siis kirjoittajalla) on hyvä tilanne ja pystyy itse hankkimaan lapsilleen kaiken, mitä nämä tarvitsevat.
Siihen sinä vastasit, että hän on huono äiti ja perustelit sitä sillä, ettei hän pidä lastensa puolia.
Selittäisitkö siis, mitä tarkoitit?
Nyt lässytät vanhemmuuden tukemisesta ja lastenlasten kunnioittamisesta ja kasvun tukemisesta.
Eihän siitä edes ollut kyse. Mistä sinä tiedät, kuinka kovasti ja tasapuolisesti mummo rakastaa jokaista lastenlastaan? En eri asia tukea kasvua ja kunnioittaa ja rakastaa lapsia, kuin antaa heille rahaa. jota he eivät tarvitse.
Niiden vanhempien, jotka pystyvät itse hankkimaan tarpeelliset tarvikkeet, vaatteet, lahjat, koulutukset sun muut lapsilleen, ei edes kuuluisi opettaa lapsilleen, että vielä isovanhemmatkin heille rahaa työntävät. Niin se ei edes kuulusi mennä. Jos rahaa haluaa antaa, se voi olla hyvin pieni summa, lähinnä symbolinen tuollaisessa tapauksessa. Jos vanhemmilla ei ole rahaa ostaa edes joululahjoja lapsilleen, niin silloin on hyvä, että edes isovanhemmat voi tulla siinä apuun. Jos voivat, monilla on hyvin pieni eläke. Siitäkö pitäisi jakaa vielä niillekin, joilla ei ole rahasta huolta.
Rakkaus, kunnioitus, hyväksyntä ovat ilmaisia asioita, niitä voi jakaa tasapuolisesti ja vaikka miten paljon. Mutta siitä ei tuossa ollut kyse, vaan kirjoittajahan oli esittänyt äidilleen, että ostaisi joululahjat vain niille köyhemmille lapsenlapsilleen. Ihan fiksusti ajateltu.
Mutta täällähän ei useimmat tunnu tätä ymmärtävän lainkaan. No eipä ihme tässä materialistisessa maailmassa. Rahastahan täällä tuntuu olevan loppujen lopuksi aina kyse, näissäkin ketjuissa. Aina kun mummoja ja varsinkin anoppeja parjataan, niin kyllä se raha siellä aina jostain kohtaa esiin putkahtaa. Siis se raha, jota se paska anoppi ei ole antanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.
Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.
Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"
Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.
Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".
Sitä olisi pitänyt miettiä silloin ajoissa. Mummon ja kälyn.
Ei minulla ainakaan ole mitään vaikeutta sysätä mummon asioita siskolleni, jolle mummo kokkasi ja siivosi ja silitti vuosia ja minua ei auttanut vaikka mursin selkäni ja lapset oli ihan pieniä.
Nyt yhtäkkiä ne mun lapsetkin kelpaisi piioiksi.
Oman äidin kohdalla olen tajunnut, miten se vanhuus yllättää ihmisen.
Siis jos saa täyspäisenä elellä rapistuvassa kropassa.Aikaa onkin rajattomasti, tehtävää kovin vähän. Jos mummo käy kerran viikossa jumpassa ja toisen kerran srk kerhossa, päivittäin kaupassa ostamassa jonkun yhden tuotteen ja muuten elämä koostuu ystävien hautajaisista, tvn katselusta, sukkien katolisesta, kukkien kastelemisesta, satunnaisesta lääkärillä käynnistä -- sitä aikaa on aivan helkkaristi.
Siis ihmiselle, joka on elänyt myös ne ruuhkavuodet.Silloin sitä varmasti vasta tajuaa, miten arvokas olisi se vilipetterin vierailu tai ihan vain lapsen puhelutuokio kuulumisten parissa.
Mutta samalla, me keskellä ruuhkavuosiamme ja lapsenlapset koulu/harrastusrumbaansa ei aivan ymmärrettävästi oikein jakseta mitään päivittäisiä maratonpuheluita tai "aiheettomia" vierailupakkoja.
Toivottavasti itse osaan aikanani pitää itseni ihan keskenöni kiireisenä ja puuhakkaana, enkä muodostu lasteni ja miniöideni riesaksi :)
Ongelma onkin se epätasa-arvoinen käytös ENNEN sitä vaihetta kun tarvitsee seuraa ja apua.
Ihan oman edunkin vuoksi esimerkiksi lastenlapsille kannattaa olla tasapuolinen. Ei niitä ruikutuspuheluja kuuntele se lastenlapsi joka on vuosia katsonut sivusta serkkunsa lellimistä.
Eikä se pojan vaimo kipaise hätiin jota on vain ivattu ja lytätty.
Niinpä. Mikä näitä mummoja riivaa kun ei kohdella tasapuolisesti? Häh?
Ja yleensä ne on mummoja, vaarit vaikuttaa olevan fiksumpia ja empaattisempia.
Taina saa jouluna huivin ja siskonsa Tiina huvilan.
Tuhoatte sisarusten ja lasten välit loppuiäkseen. Onko tässä vaikuttimena mummon katkeruus jota halutaan jakaa nuorelle polvellekin? Kun ei itsellä ollut kivaa niin ei saa olla muillakaan.
Ei kukaan edes vanhempi pysty olemaan llapsilleen tasapuolinen, sillä jokainen lapsi saa syntyessään erilaiset pelikortit ja niillä on vain elettävä.
Itse en ole kaivannut apua tai taloudellista tukea vanhemmiltani ja lapsesta lähtien olen saanut elää onnellisten tähtien alla, menestynyt elämässä ja terveyttä riittänyt, toisin kuin siskollani, hänellä paljon sairautta, työttömyysjaksoja, avioeroa ja eikä koskaan ole tullut edes mieleen kieltää vanhempien antamasta tukea ja apua siskolleni, päinvastoin olen pyytänyt, ettei vanhemmat ostaisi meille joululahjoja, vaan sekin rahan käyttäisi siskoni perheelle. Eikä ole edes mieleen tullut tästä olla katkera tai olla auttamatta vanhempiani, vaikka koskaan eivät ole hoitaneet meidän lapsia.
Olet huono äiti joka ei pidä lastensa puolta.
Lapsensa puolta pitäminen ei ole sitä, että lypsää vanhemmiltaan heille rahaa ja tavaraa. Tukea annetaan vain sille, joka sitä tarvitsee.
Lapsensa puolen pitämistå on se että vaatii tälle tasavertaista kohtelua. Kunnollista isovanhempaa.
Tasavertainen kohtelu ei tarkoita rahan ja tavaran antamista joka ikiselle, myös sellaiselle, joka ei sitä tarvitse.
Jos niin olisi, niin pitäisihän sitä sitten Suomellekin antaa kehitysapua, kun sitä Afrikan maillekin annetaan. Nyt pitäisi suomalaisillekin jakaa ruoka-apua ja vesipulloja, kun niitä ukrainalaisillekin viedään.
Mitä tarkoitat kunnollisella isovanhemmalla?
En ole puhunut mitään rahasta ja tavarasta. Vain sinä.
Kunnollinen isovanhempi rakastaa lastaan ja tukee tämän vanhemmuutta, kunnioittaa lastenlapsiaan ja tukee näiden kasvua. Tasavertaisesti kaikkia.
Tänne kirjoitti eräs, joka kertoi äitinsä tukevan sekä rahallisesti että muuten hänen sisartaan ja tämän lapsia, koska näillä on vaikea taloudellinen tilanne ja ilmeisesti muitakin vaikeuksia elämässään. Ja tämä kirjoittaja oli sitä mieltä, että äitinsä tekee oikein, koska hänellä itsellään (siis kirjoittajalla) on hyvä tilanne ja pystyy itse hankkimaan lapsilleen kaiken, mitä nämä tarvitsevat.
Siihen sinä vastasit, että hän on huono äiti ja perustelit sitä sillä, ettei hän pidä lastensa puolia.
Selittäisitkö siis, mitä tarkoitit?
Nyt lässytät vanhemmuuden tukemisesta ja lastenlasten kunnioittamisesta ja kasvun tukemisesta.
Eihän siitä edes ollut kyse. Mistä sinä tiedät, kuinka kovasti ja tasapuolisesti mummo rakastaa jokaista lastenlastaan? En eri asia tukea kasvua ja kunnioittaa ja rakastaa lapsia, kuin antaa heille rahaa. jota he eivät tarvitse.
Niiden vanhempien, jotka pystyvät itse hankkimaan tarpeelliset tarvikkeet, vaatteet, lahjat, koulutukset sun muut lapsilleen, ei edes kuuluisi opettaa lapsilleen, että vielä isovanhemmatkin heille rahaa työntävät. Niin se ei edes kuulusi mennä. Jos rahaa haluaa antaa, se voi olla hyvin pieni summa, lähinnä symbolinen tuollaisessa tapauksessa. Jos vanhemmilla ei ole rahaa ostaa edes joululahjoja lapsilleen, niin silloin on hyvä, että edes isovanhemmat voi tulla siinä apuun. Jos voivat, monilla on hyvin pieni eläke. Siitäkö pitäisi jakaa vielä niillekin, joilla ei ole rahasta huolta.
Rakkaus, kunnioitus, hyväksyntä ovat ilmaisia asioita, niitä voi jakaa tasapuolisesti ja vaikka miten paljon. Mutta siitä ei tuossa ollut kyse, vaan kirjoittajahan oli esittänyt äidilleen, että ostaisi joululahjat vain niille köyhemmille lapsenlapsilleen. Ihan fiksusti ajateltu.
Mutta täällähän ei useimmat tunnu tätä ymmärtävän lainkaan. No eipä ihme tässä materialistisessa maailmassa. Rahastahan täällä tuntuu olevan loppujen lopuksi aina kyse, näissäkin ketjuissa. Aina kun mummoja ja varsinkin anoppeja parjataan, niin kyllä se raha siellä aina jostain kohtaa esiin putkahtaa. Siis se raha, jota se paska anoppi ei ole antanut.
Tasavertaisuus.
Jos antaa rahaa jollekulle, pitää antaa toisellekin.
Jos hoitaa jonkun lapsia, pitää hoitaa toisenlin lapsia.
Jos auttaa jotakuta, pitää auttaa toistakin.
Ei äiti tai isoäiti voi eriarvoistaa lapsiaan tai laStenlapsiaan vaan hänen pitää olla tasavertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.
Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.
Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"
Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.
Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".
Sitä olisi pitänyt miettiä silloin ajoissa. Mummon ja kälyn.
Ei minulla ainakaan ole mitään vaikeutta sysätä mummon asioita siskolleni, jolle mummo kokkasi ja siivosi ja silitti vuosia ja minua ei auttanut vaikka mursin selkäni ja lapset oli ihan pieniä.
Nyt yhtäkkiä ne mun lapsetkin kelpaisi piioiksi.
Oman äidin kohdalla olen tajunnut, miten se vanhuus yllättää ihmisen.
Siis jos saa täyspäisenä elellä rapistuvassa kropassa.Aikaa onkin rajattomasti, tehtävää kovin vähän. Jos mummo käy kerran viikossa jumpassa ja toisen kerran srk kerhossa, päivittäin kaupassa ostamassa jonkun yhden tuotteen ja muuten elämä koostuu ystävien hautajaisista, tvn katselusta, sukkien katolisesta, kukkien kastelemisesta, satunnaisesta lääkärillä käynnistä -- sitä aikaa on aivan helkkaristi.
Siis ihmiselle, joka on elänyt myös ne ruuhkavuodet.Silloin sitä varmasti vasta tajuaa, miten arvokas olisi se vilipetterin vierailu tai ihan vain lapsen puhelutuokio kuulumisten parissa.
Mutta samalla, me keskellä ruuhkavuosiamme ja lapsenlapset koulu/harrastusrumbaansa ei aivan ymmärrettävästi oikein jakseta mitään päivittäisiä maratonpuheluita tai "aiheettomia" vierailupakkoja.
Toivottavasti itse osaan aikanani pitää itseni ihan keskenöni kiireisenä ja puuhakkaana, enkä muodostu lasteni ja miniöideni riesaksi :)
Ongelma onkin se epätasa-arvoinen käytös ENNEN sitä vaihetta kun tarvitsee seuraa ja apua.
Ihan oman edunkin vuoksi esimerkiksi lastenlapsille kannattaa olla tasapuolinen. Ei niitä ruikutuspuheluja kuuntele se lastenlapsi joka on vuosia katsonut sivusta serkkunsa lellimistä.
Eikä se pojan vaimo kipaise hätiin jota on vain ivattu ja lytätty.
Niinpä. Mikä näitä mummoja riivaa kun ei kohdella tasapuolisesti? Häh?
Ja yleensä ne on mummoja, vaarit vaikuttaa olevan fiksumpia ja empaattisempia.
Taina saa jouluna huivin ja siskonsa Tiina huvilan.
Tuhoatte sisarusten ja lasten välit loppuiäkseen. Onko tässä vaikuttimena mummon katkeruus jota halutaan jakaa nuorelle polvellekin? Kun ei itsellä ollut kivaa niin ei saa olla muillakaan.
Ei kukaan edes vanhempi pysty olemaan llapsilleen tasapuolinen, sillä jokainen lapsi saa syntyessään erilaiset pelikortit ja niillä on vain elettävä.
Itse en ole kaivannut apua tai taloudellista tukea vanhemmiltani ja lapsesta lähtien olen saanut elää onnellisten tähtien alla, menestynyt elämässä ja terveyttä riittänyt, toisin kuin siskollani, hänellä paljon sairautta, työttömyysjaksoja, avioeroa ja eikä koskaan ole tullut edes mieleen kieltää vanhempien antamasta tukea ja apua siskolleni, päinvastoin olen pyytänyt, ettei vanhemmat ostaisi meille joululahjoja, vaan sekin rahan käyttäisi siskoni perheelle. Eikä ole edes mieleen tullut tästä olla katkera tai olla auttamatta vanhempiani, vaikka koskaan eivät ole hoitaneet meidän lapsia.
Olet huono äiti joka ei pidä lastensa puolta.
Lapsensa puolta pitäminen ei ole sitä, että lypsää vanhemmiltaan heille rahaa ja tavaraa. Tukea annetaan vain sille, joka sitä tarvitsee.
Lapsensa puolen pitämistå on se että vaatii tälle tasavertaista kohtelua. Kunnollista isovanhempaa.
Tasavertainen kohtelu ei tarkoita rahan ja tavaran antamista joka ikiselle, myös sellaiselle, joka ei sitä tarvitse.
Jos niin olisi, niin pitäisihän sitä sitten Suomellekin antaa kehitysapua, kun sitä Afrikan maillekin annetaan. Nyt pitäisi suomalaisillekin jakaa ruoka-apua ja vesipulloja, kun niitä ukrainalaisillekin viedään.
Mitä tarkoitat kunnollisella isovanhemmalla?
En ole puhunut mitään rahasta ja tavarasta. Vain sinä.
Kunnollinen isovanhempi rakastaa lastaan ja tukee tämän vanhemmuutta, kunnioittaa lastenlapsiaan ja tukee näiden kasvua. Tasavertaisesti kaikkia.
Tänne kirjoitti eräs, joka kertoi äitinsä tukevan sekä rahallisesti että muuten hänen sisartaan ja tämän lapsia, koska näillä on vaikea taloudellinen tilanne ja ilmeisesti muitakin vaikeuksia elämässään. Ja tämä kirjoittaja oli sitä mieltä, että äitinsä tekee oikein, koska hänellä itsellään (siis kirjoittajalla) on hyvä tilanne ja pystyy itse hankkimaan lapsilleen kaiken, mitä nämä tarvitsevat.
Siihen sinä vastasit, että hän on huono äiti ja perustelit sitä sillä, ettei hän pidä lastensa puolia.
Selittäisitkö siis, mitä tarkoitit?
Nyt lässytät vanhemmuuden tukemisesta ja lastenlasten kunnioittamisesta ja kasvun tukemisesta.
Eihän siitä edes ollut kyse. Mistä sinä tiedät, kuinka kovasti ja tasapuolisesti mummo rakastaa jokaista lastenlastaan? En eri asia tukea kasvua ja kunnioittaa ja rakastaa lapsia, kuin antaa heille rahaa. jota he eivät tarvitse.
Niiden vanhempien, jotka pystyvät itse hankkimaan tarpeelliset tarvikkeet, vaatteet, lahjat, koulutukset sun muut lapsilleen, ei edes kuuluisi opettaa lapsilleen, että vielä isovanhemmatkin heille rahaa työntävät. Niin se ei edes kuulusi mennä. Jos rahaa haluaa antaa, se voi olla hyvin pieni summa, lähinnä symbolinen tuollaisessa tapauksessa. Jos vanhemmilla ei ole rahaa ostaa edes joululahjoja lapsilleen, niin silloin on hyvä, että edes isovanhemmat voi tulla siinä apuun. Jos voivat, monilla on hyvin pieni eläke. Siitäkö pitäisi jakaa vielä niillekin, joilla ei ole rahasta huolta.
Rakkaus, kunnioitus, hyväksyntä ovat ilmaisia asioita, niitä voi jakaa tasapuolisesti ja vaikka miten paljon. Mutta siitä ei tuossa ollut kyse, vaan kirjoittajahan oli esittänyt äidilleen, että ostaisi joululahjat vain niille köyhemmille lapsenlapsilleen. Ihan fiksusti ajateltu.
Mutta täällähän ei useimmat tunnu tätä ymmärtävän lainkaan. No eipä ihme tässä materialistisessa maailmassa. Rahastahan täällä tuntuu olevan loppujen lopuksi aina kyse, näissäkin ketjuissa. Aina kun mummoja ja varsinkin anoppeja parjataan, niin kyllä se raha siellä aina jostain kohtaa esiin putkahtaa. Siis se raha, jota se paska anoppi ei ole antanut.
Meillä on tämä kieroutunut ajatusmalli molempien suvuissa.
Käytännössä menestymisestä, sitkeydestä ja ahkeruudesta rangaistaan jättämällä ilman. Tai jopa kinuamalla osa itselleen.
Sen sijaan laiskuus, tyhmyys, lyhytjännitteisyys, typerä riskinotto palkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt oman äitini kanssa mm seuraavan keskustelun:
Minä kuljin 10-vuotiaasta alkaen naapurikaupunkiin kouluun. Lähdin aamuisin 6.30, eikä tietä ollut edes aurattu, eikä ollut katuvaloja. Taskulampun kanssa umpihankeen. Olin vielä tosi pienikokoinen.
Bussit kulki niin, että vaikka koulu olisi loppunut kahdelta, olin kotona aikaisintaan kello 16.
Yritin vuosia sanoa, että koulumatka on kauhean raskas, mutta minun kuulemma piti olla kiitollinen, että sain käydä ko koulua.
Sitten tuli pikkusiskon vuoro. Hänen olisi pitänyt kulkea sinne yläkouluun ja hän oli siinä vaiheessa jo 13. Hänelle tilattiin TAKSI, koska se kävelymatka bussille oli liian raskas.
Kun kysyin, että miten tällainen edes on mahdollista niin äitini selitys oli, että koska minä valitin matkasta niin paljon niin sisko sai taksimatkat.
Ja tämä on äitini mielestä ihan asiallista. Samaten sisko sai itse pitää lapsilisät ja hänelle hankittiin kaksi koiraa - kun minulle sanottiin, että en vois saada edes yhtä, koska se on äidille liian raskasta.
Tällaista ihan koko ajan. Sen lisäksi että koko ajan muistutettiin miten minä olen vain ahkera, mutta sisko on lahjakas, minun käsityöni ovat tarkkoja mutta siskon luovia jne.
Nyt sitten itketään kun minä en pidä yhteyttä eikä mummo saa koskeakaan lapsenlapsiin. Joista toinen on mummon mielestä niin ihana ja toinen kuulemma lihava.
Todella tuttua. Niin se monesti menee että kun nuoremmat sisarukset kasvavat, niin vanhemmilla on elintasokin jo ihan toisenlainen, ja nuoremmalle riittää enemmän taloudellista tukea. Nuoremmat saavat aikaisemmin ne puhelimet ja pelikoneet jne.
Tuo juuri. Kun asiat ei välttämättä riipu siitä, miten paljon lapsesta välitetään, vaan siitä, mikä vanhempien elämäntilanne on. Jotenkin tuntuu, että jotkut ei pääse irti siitä lapselle ominaisesta itsekeskeisyydestä edes aikuisena, vaan edelleen heille kaikki liittyy heihin itseensä (minua sorsittiin, pikkisisko sai myöhemmin kaiken=vanhemmat olivat köyhiä kun olin pieni, kun sisko oli samanikäinen, heidän tilanne oli parempi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, meillä kanssasi hieman vastaava tilanne, oman äidin kohdalla.
Siskoni perhe on jopa asunut hänen luonaan remonttinsa aikana, yli vuoden, ja hän on hoitanut siskon lapsia (tyttöjä)hyvin paljon enemmän. Kuulemma "ei osaa" hoitaa poikia, mitä meillä (molemmat olleet varsinaisia lukutoukkia, toki harrastaneet urheilulajeja, mutta ei mitään ADHD-riehupettereitä.
Tämä on ollut meille ihan Ok, ei heitä väkisin sinne olla hoitoon viety.Nyt äiti soittaa aika usein ja ilmoittaa "sinä saat tuoda minut lääkäriin torstaina klo 11","koska tulet, tarvitsen jonkun tekemään asian xyz. Huomenna?"
Minä mielessäsi manaan ja marisen, mutta kommunikoin siskoni kanssa ja pidän huolta, ettå hän todella tekee enemmän... mutta kyllä minä koen, että ihan vain sillä perusteella, että hän on minun äitini, niin kyllä minulla sentään jotain velvollisuutta häntäkin kohtaan on. On hän sentään minun oikkujani elämäni ensimmäiset 18v katsellut ja kestänyt.
Jotenkin surullista, että "koska ei meitäkään auttanut ja passannut kun meillä oli pieniä lapsia" niin "meillä ei ole yhtään mitään velvollisuutta tehdä yhtään mitään".
Sitä olisi pitänyt miettiä silloin ajoissa. Mummon ja kälyn.
Ei minulla ainakaan ole mitään vaikeutta sysätä mummon asioita siskolleni, jolle mummo kokkasi ja siivosi ja silitti vuosia ja minua ei auttanut vaikka mursin selkäni ja lapset oli ihan pieniä.
Nyt yhtäkkiä ne mun lapsetkin kelpaisi piioiksi.
Oman äidin kohdalla olen tajunnut, miten se vanhuus yllättää ihmisen.
Siis jos saa täyspäisenä elellä rapistuvassa kropassa.Aikaa onkin rajattomasti, tehtävää kovin vähän. Jos mummo käy kerran viikossa jumpassa ja toisen kerran srk kerhossa, päivittäin kaupassa ostamassa jonkun yhden tuotteen ja muuten elämä koostuu ystävien hautajaisista, tvn katselusta, sukkien katolisesta, kukkien kastelemisesta, satunnaisesta lääkärillä käynnistä -- sitä aikaa on aivan helkkaristi.
Siis ihmiselle, joka on elänyt myös ne ruuhkavuodet.Silloin sitä varmasti vasta tajuaa, miten arvokas olisi se vilipetterin vierailu tai ihan vain lapsen puhelutuokio kuulumisten parissa.
Mutta samalla, me keskellä ruuhkavuosiamme ja lapsenlapset koulu/harrastusrumbaansa ei aivan ymmärrettävästi oikein jakseta mitään päivittäisiä maratonpuheluita tai "aiheettomia" vierailupakkoja.
Toivottavasti itse osaan aikanani pitää itseni ihan keskenöni kiireisenä ja puuhakkaana, enkä muodostu lasteni ja miniöideni riesaksi :)
Ongelma onkin se epätasa-arvoinen käytös ENNEN sitä vaihetta kun tarvitsee seuraa ja apua.
Ihan oman edunkin vuoksi esimerkiksi lastenlapsille kannattaa olla tasapuolinen. Ei niitä ruikutuspuheluja kuuntele se lastenlapsi joka on vuosia katsonut sivusta serkkunsa lellimistä.
Eikä se pojan vaimo kipaise hätiin jota on vain ivattu ja lytätty.
Niinpä. Mikä näitä mummoja riivaa kun ei kohdella tasapuolisesti? Häh?
Ja yleensä ne on mummoja, vaarit vaikuttaa olevan fiksumpia ja empaattisempia.
Taina saa jouluna huivin ja siskonsa Tiina huvilan.
Tuhoatte sisarusten ja lasten välit loppuiäkseen. Onko tässä vaikuttimena mummon katkeruus jota halutaan jakaa nuorelle polvellekin? Kun ei itsellä ollut kivaa niin ei saa olla muillakaan.
Ei kukaan edes vanhempi pysty olemaan llapsilleen tasapuolinen, sillä jokainen lapsi saa syntyessään erilaiset pelikortit ja niillä on vain elettävä.
Itse en ole kaivannut apua tai taloudellista tukea vanhemmiltani ja lapsesta lähtien olen saanut elää onnellisten tähtien alla, menestynyt elämässä ja terveyttä riittänyt, toisin kuin siskollani, hänellä paljon sairautta, työttömyysjaksoja, avioeroa ja eikä koskaan ole tullut edes mieleen kieltää vanhempien antamasta tukea ja apua siskolleni, päinvastoin olen pyytänyt, ettei vanhemmat ostaisi meille joululahjoja, vaan sekin rahan käyttäisi siskoni perheelle. Eikä ole edes mieleen tullut tästä olla katkera tai olla auttamatta vanhempiani, vaikka koskaan eivät ole hoitaneet meidän lapsia.
Olet huono äiti joka ei pidä lastensa puolta.
Lapsensa puolta pitäminen ei ole sitä, että lypsää vanhemmiltaan heille rahaa ja tavaraa. Tukea annetaan vain sille, joka sitä tarvitsee.
Lapsensa puolen pitämistå on se että vaatii tälle tasavertaista kohtelua. Kunnollista isovanhempaa.
Tasavertainen kohtelu ei tarkoita rahan ja tavaran antamista joka ikiselle, myös sellaiselle, joka ei sitä tarvitse.
Jos niin olisi, niin pitäisihän sitä sitten Suomellekin antaa kehitysapua, kun sitä Afrikan maillekin annetaan. Nyt pitäisi suomalaisillekin jakaa ruoka-apua ja vesipulloja, kun niitä ukrainalaisillekin viedään.
Mitä tarkoitat kunnollisella isovanhemmalla?
En ole puhunut mitään rahasta ja tavarasta. Vain sinä.
Kunnollinen isovanhempi rakastaa lastaan ja tukee tämän vanhemmuutta, kunnioittaa lastenlapsiaan ja tukee näiden kasvua. Tasavertaisesti kaikkia.
Tänne kirjoitti eräs, joka kertoi äitinsä tukevan sekä rahallisesti että muuten hänen sisartaan ja tämän lapsia, koska näillä on vaikea taloudellinen tilanne ja ilmeisesti muitakin vaikeuksia elämässään. Ja tämä kirjoittaja oli sitä mieltä, että äitinsä tekee oikein, koska hänellä itsellään (siis kirjoittajalla) on hyvä tilanne ja pystyy itse hankkimaan lapsilleen kaiken, mitä nämä tarvitsevat.
Siihen sinä vastasit, että hän on huono äiti ja perustelit sitä sillä, ettei hän pidä lastensa puolia.
Selittäisitkö siis, mitä tarkoitit?
Nyt lässytät vanhemmuuden tukemisesta ja lastenlasten kunnioittamisesta ja kasvun tukemisesta.
Eihän siitä edes ollut kyse. Mistä sinä tiedät, kuinka kovasti ja tasapuolisesti mummo rakastaa jokaista lastenlastaan? En eri asia tukea kasvua ja kunnioittaa ja rakastaa lapsia, kuin antaa heille rahaa. jota he eivät tarvitse.
Niiden vanhempien, jotka pystyvät itse hankkimaan tarpeelliset tarvikkeet, vaatteet, lahjat, koulutukset sun muut lapsilleen, ei edes kuuluisi opettaa lapsilleen, että vielä isovanhemmatkin heille rahaa työntävät. Niin se ei edes kuulusi mennä. Jos rahaa haluaa antaa, se voi olla hyvin pieni summa, lähinnä symbolinen tuollaisessa tapauksessa. Jos vanhemmilla ei ole rahaa ostaa edes joululahjoja lapsilleen, niin silloin on hyvä, että edes isovanhemmat voi tulla siinä apuun. Jos voivat, monilla on hyvin pieni eläke. Siitäkö pitäisi jakaa vielä niillekin, joilla ei ole rahasta huolta.
Rakkaus, kunnioitus, hyväksyntä ovat ilmaisia asioita, niitä voi jakaa tasapuolisesti ja vaikka miten paljon. Mutta siitä ei tuossa ollut kyse, vaan kirjoittajahan oli esittänyt äidilleen, että ostaisi joululahjat vain niille köyhemmille lapsenlapsilleen. Ihan fiksusti ajateltu.
Mutta täällähän ei useimmat tunnu tätä ymmärtävän lainkaan. No eipä ihme tässä materialistisessa maailmassa. Rahastahan täällä tuntuu olevan loppujen lopuksi aina kyse, näissäkin ketjuissa. Aina kun mummoja ja varsinkin anoppeja parjataan, niin kyllä se raha siellä aina jostain kohtaa esiin putkahtaa. Siis se raha, jota se paska anoppi ei ole antanut.
Tasavertaisuus.
Jos antaa rahaa jollekulle, pitää antaa toisellekin.
Jos hoitaa jonkun lapsia, pitää hoitaa toisenlin lapsia.
Jos auttaa jotakuta, pitää auttaa toistakin.
Ei äiti tai isoäiti voi eriarvoistaa lapsiaan tai laStenlapsiaan vaan hänen pitää olla tasavertainen.
Kyllä äiti tai isoäiti voi olla tasavertainen kaikille lapsilleen tai lapsenlapsilleen siitä huolimatta, mitä hän näiden eteen tekee aina tilanteesta riippuen. Nämähän on aina tapauskohtaisia asioita. Niissä ei mennä laskukone kädessä.
Miten isoäiti on tasapuolinen lapsenlapsen hoitamisessa esim. silloin, kun hoitaa toista lapsenlastaan tarvittaessa tai vaikka sitten jopa päivähoitotyyliin, ja toinen lapsenlapsi asuu eri puolella Suomea tai kokonaan eri maassa?
KIrjoitit, että "jos hoitaa jonkun lapsia, pitää hoitaa toisenkin lapsia." No miten sen teet tuossa tapauksessa?
Rahan antamista kenellekään lapselle en suosittele, koska ei lapset tarvitse eikä käytä rahaa. Täällä tällä luultavimmin tarkoitetaan rahan antamista lapsen vanhemmalle. Rahaa antaisin vasta n. 15-vuotiaalle, ja silloinkin kyse pienistä määristä. Silloin voi olla tasapuolinenkin, koska niitä lapsenlapsia voi olla vaikka kymmenen. Anna sitten jokaiselle satanen, niin tonni on sileänä. Ei ole eläkeläisellä välttämättä siihen varaa. Kannattaa sitten antaa vaikka vain vitonen per nenä. Sitten menee tasapuolisesti eikä mummokaan mene konkurssiin.
Auttaminen on suhteellinen asia. Mikä katsotaan auttamiseksi? Normaalia auttamista sukulaisten kesken voi olla yleensä paljonkin, mutta ainahan joku voi silti katsoa olevansa saamapuolella. On vaikea olla tasapuolinen, jos toinen lapsi tarvitsee paljon apua ja toinen taas ei ollenkaan. Toinen voi olla jatkuvasti pyytämässä apua, ja toinen taas ei sitä edes huoli.
Ja aina pitää ottaa huomioon myös ajan kulku. Minä sain lapsenlapset nuorena ja hoidin heitä tosi paljon, ihan mielelläni ja jaksoin hyvin, vaikka olin työelämässäkin. Nyt olen ollut jo jonkun aikaa eläkkeellä ja saanut riesakseni sairauden. Jos tähän nyt vielä joku pyöräyttäisi minulle lapsenlapsen, en jaksaisi enää hoitaa enkä pystyisikään. Ei tapahtuisi tasa-arvoisuutta siinä mielessä. Mutta ketä syyttää?
Ai niin, tietysti nyt joku ärhäkkä siellä keksii, että minun kuuluisi siis nyt maksaa sen mahdollisen pikkulapsen päivähoito. Sitten olisi tasaista. Mutta ei. En minä päivähoitanut näitä isompiakaan, kyllä ne olivat kunnallisessa hoidossa ja minä olin työssä. Eihän minunkaan lasteni päivähoitoa aikanaan kukaan muu maksanut. Lasten päivähoidosta vastaavat aina omat vanhemmat. Eikä lapsen kanssa oleminen korreloi koskaan rahan kanssa. Ne on aivan eri asioita.
Ja varsinkin joittenkin serkusten kohdalla ei tasa-arvo voi koskaan toteutuakaan, koska he ovat eri perheiden lapsia. Mummo tai vaari ei voi sitä asiaa muuttaa. He voivat yrittää antaa aikaansa ja rakkauttaan kaikille yhtä paljon, mutta perheen sisäisiin ratkaisuihin ja muihin perheen omiin asioihin he eivät voi vaikuttaa.
Alue: Aihe vapaa
Jokaisella sukupolvella on omat vaikeutensa ja niihin on aina seuraavan polven mahdottomuus samaistua. Vanhempien nuoruus näyttäytyy heille hirveän helppona, kun ei ollut sitä eikä tätä vaatimusta. Eipä ei, mutta oli sitten taas jotain muuta. Mitä ei ole enää.
Kai se oli helppoa vanhempienne elämä, kun ei ollut internettiäkään. Ei tarvinnut puolisoakaan etsiä tinderistä ja deittailla sataa ihmistä ennen kuin se oikea löytyi. Sen kun meni vaan tanssipaikalle, niin komea mies haki tanssimaan ja sitten mentiin naimisiin. Tai kaunis nainen tarttui hihaan ja sama lopputulos. Niin helppoa.
Koulun jälkeen mentiin kysymään töitä bingohallista ja päästiin sinne heti ja otettiin pankista lainaa taloa varten ja pankinjohtaja maksoi sen tai jotain sinne päin, omaa kukkaroa se ei lainkaan verottanut. Lottovoitolla ostettiin kesähuvila. Kun lapsi syntyi, tilille tulvahti valtavat lapsilisät, niillä käytiin ravintoloissa syömässä ja ostettiin maastoauto. Lapsi asui isovanhemmilla.