Lue keskustelun säännöt.
Mummo ikääntyy ja käly yrittää vastuuttaa meitä
02.07.2022 |
Kyseessä siis miehen äiti. Välit olleet vuosien saatossa ns. asialliset, mutta etäiset. Mummoa kutsuttu vuosien saatossa meille kyläilemään, joulun viettoon jne. Ehkä pari kertaa meillä käynyt, lähinnä lasten ristiäisissä. Joulut ja muut juhlapyhät valinnut viettää kälyn perheen kanssa. Samoin muun aikansa. Kun lapset olivat pieniä, mummo hoiti kälyn lapsia jopa useamman kerran viikossa. Meidän lapsia ei ikinä. Meidän lapsia näki ehkä 2 kertaa vuodessa ja aina oli meidän vastuullamme mennä mummon luo kyläilemään.
Nyt mummo on ikääntynyt ja tarvitsee apua. Käly hoitanut pääosin mummon asioita, mutta nyt alkanut tulla katkeraa viestiä siitä, että meidänkin pitäisi ottaa enemmän osaa mummon asioiden hoitamiseen. Asumme 2 h ajomatkan päässä ja mies tekee reissutyötä ulkomailla. Miehen kanssa olemme sitä mieltä, että hoitakoot käly, kun on aikanaan mummolta itsekin apua saanut. Kälyn mielestä olemme lapsellisia ja katkeria, vaikka kyse ei ole siitä. Mielestämme neutraali, realistinen toteamus vain.
Kommentit (734)
Pikkuinen vanha mummo kirjoitti:
Mummoilla on usein taustallaan kovia kokemuksia, joita omat lapset, vävyt ja miniät eivät osaa kuvitellakaan. Ajat olivat ankarammat ennen. Ajatellaanpa vaikka mitä löytyi perheen ruokapöydästä minun lapsuudessani ja mitä löytyy nyt.
Kun olin pikku tyttö, eli samassa pihapiirissä perhe, jossa äitipuoli teki jauhelihakeittoa kissanlihasta. Syötti omille ja miehensä lapsille ja saatiin sinne tulla syömään me naapurin mukulatkin.
Siinä talon liepeillä liikkui siis paljon kulkukissoja ja niitä se nainen pyydysti ja niistä se keittonsa keitti. Ei ne keitot huonoja olleet, mutta kyllä me alettiin niitä vähän vieroksua, kun ymmärrettiin, mistä ne oli valmistettu.
Nykyään ruoka on monipuolisempaa. Ihan tavallisista marketeistakin löytyy laaja valikoima herkkuja eri puolilta maailmaa. Minun lapsuuteni vaihtoehtdot olivat kotona peruna, lanttu ja sunnuntaisin läskisoossi. Naapurissa sai kyllä joka päivä lihakeittoa, mutta se oli sitten sitä kissanlihaa.
Oikeassa olet, pikku mummo. Vaikea on meidän taipaleemme ollut. Ei sitä nykypolvet ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommahan on niin että muori ihan itse tekee ne arkiaskareet tai sitten hän ostaa palveluita mihin nyt apua tarvitseekaan. Turha painostaa ja syyllistää lähipiiriä tekemään ILMAISEKSI yhtään mitään.
Siis minkälaiset välit teillä on omiin vanhempiin, kun noin kylmästi heihin suhtaudutte? Vai koskeeko tuo vain suhteessa aviopuolison vanhempiin?
En kyllä ikinä olisi voinut ajatella omista vanhemmistani noin, että pärjätkääpä miten lystäätte, ei kuulu minulle.
Totta helvetisssä omista läheisistä ollaan huolissaan ja heille halutaan vain pelkkää hyvää. En jättäisi omia vanhempiani/sisaruksiani pulaan, koska rakastan heitä. He ovat osa minua, enkä todellakaan pyytäisi palkkaa siitä, että joskus auttaisin omia vanhempiani. Me sisarukset taas saatetaan käydä toisillamme "talkoissa", kun on jotakin isompaa hommaa, eikä kukaan mitään palkkaa pyydä. Toisen kerran sitten ollaan sittten vaikka minulla auttamassa.
Mutta ehkä kaikki eivät välitä sukulaisistaan/läheisistään ja niitä on tällä AV:llä yllättävän paljon.
Tai ehkä tämä välittäminen ei enää koske puolison vanhempia/sisaruksia?
No joo, jokainen tavallaan ja tyylillään.
Vanhempiin välimatkaa 300 km, sisaruksiin 600 km. Sisarukset asuvat myös kaukana vanhuksista. Jokaisella työt ja omaa perhettä. Ei siinä kauheasti talkoilla.
Niin. Auttaa voi monella tapaa. Selityksiä omalle käyttäytymiselle on helppo keksiä.: Miksi ei ja miksi kyllä ja miten.
Näin juuri. Mulla sisko asuu kaukana, mä lähellä. Sisko hoitaa netin kautta ja puhelimella tehtävissä olevat asiat, mä ne jotka vaatii käyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Moni mummi on raskaassa työssä ja tarvitsee kesälomansa toipumiseen. Minullakin on eläkeikä vasta 70 vuotta. En usko, että kesälomalla jaksan kovin lapsikatraita ottaa viikoiksi hoitoon
Äitini eläkeikä oli 58 v. Ei hän jaksanut ottaa lapsenlapsiaan hoitoon ollenkaan. Minut toki lähetti aikoinaan isovanhemmille hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Niin te olitte mummolassa.
Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.
Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.
Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?
Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.
Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.
Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.
Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.
Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.
No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.
Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.
Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?
Sata kilometriä on oikein hyvä matka. Mulla on se. On ollut myös 500km ja 2km.Tää sata on siitä hyvä, et sen voi ajaa tarvittaessa aamuin illoin, mut edes vanhus ei odota, että ajan sen tuomaan puuttuvaa maitolitraa.
Vanhukset tekee noita hulluuksia, kuten irtisanoo kotihoitopalveluita, mutta omani tolkkuuntui parin sairaalareissun jälkeen (tajusi itsekin, että tarvitsee sen avun).
Töissä käyvä ei ajele aamuin illoin yhtään mihinkään. Meillä se etäisyys on 300 km. Jostain syystä kotihoito luulee, että asutaan 3 km päässä. Nyt pitäis tuoda sitä sun tätä, soittaa ambulanssi jne... tämä ambulanssin soiton pyytäminen oli jo outoa, luulisi kotihoidon sen soittavan,
Kyllä mä oon hätätilanteessa ajellut illalla töiden jälkeen edestakaisin tai sit yöpynyt paikanpäällä ja ajellut suoraan töihin. Valintoja.
Valitsen oman terveyden ja lapset.
Lapsesi valitsevat aikoinaan samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.
No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.
Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.
Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?
Sata kilometriä on oikein hyvä matka. Mulla on se. On ollut myös 500km ja 2km.Tää sata on siitä hyvä, et sen voi ajaa tarvittaessa aamuin illoin, mut edes vanhus ei odota, että ajan sen tuomaan puuttuvaa maitolitraa.
Vanhukset tekee noita hulluuksia, kuten irtisanoo kotihoitopalveluita, mutta omani tolkkuuntui parin sairaalareissun jälkeen (tajusi itsekin, että tarvitsee sen avun).
Töissä käyvä ei ajele aamuin illoin yhtään mihinkään. Meillä se etäisyys on 300 km. Jostain syystä kotihoito luulee, että asutaan 3 km päässä. Nyt pitäis tuoda sitä sun tätä, soittaa ambulanssi jne... tämä ambulanssin soiton pyytäminen oli jo outoa, luulisi kotihoidon sen soittavan,
Kyllä mä oon hätätilanteessa ajellut illalla töiden jälkeen edestakaisin tai sit yöpynyt paikanpäällä ja ajellut suoraan töihin. Valintoja.
Valitsen oman terveyden ja lapset.
Lapsesi valitsevat aikoinaan samoin.
Tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että puhut mummosta ja kälystä.
Miksi et sano anoppi, jos kyseessä on miehen äiti??
Kuka puhuu anopista jos perheessä on jo lapsia ja ne äidit on jo mummoja?
Mulle ainakin miehen isä oli ensin Pekka tai isäsi, sitten ihan vaan pappa.
Ap:n tapauksessa on (jos häntä täysin uskomme) kyseessä ihminen, joka on käynyt kylässä vain pari kertaa, lasten ristiäisissä. Eikä taida mieskään äidistään välittää. Anoppi on siis paljon kuvaavampi termi, tai vielä parempi olisi kutsua häntä vain nimeltä.
Tuo onkin outoa, että ap:kin laskee mummon kanssa olemiseksi vain ne kerrat, kun mummo on käynyt heillä. Kyllä meilläkin olisi ollut harvat kerrat mitä olisi oltu tekemisissä vanhempieni kanssa, jos olisi laskettu vain kerrat, kun äiti/mummo kävi meillä. Äiti asui 200km päässä ja asutaan niin, että suoria liikenne yhteyksiä ei ole, vaan monta vaihtoa linja-autoilla ja vielä viemisiä ja hakemisia kymmenien killometrien päästä, eli julkiset ei ole olleet mahdollisia matkustusmuotoja, joten äiti kävi silloin, kun sai kyydin joltakin sisarukse
Kuitenkin kävimme itse paljon äidilläni/mummolla ja oltiin paljon tekemisissä, eikä nyt tarvitse nillittäää, että mummo jäi etäiseksi. Meillä kun on auto, jolla pääsimme matkustamaan.
Ja miehen äiti asui ihan parin kilometsin päässä, mutta kävi meillä varmaan alle 10 kertaa 30v aikana, mutta mikään ei estänyt meitä/lapsiamme käymään mummollla vaikka päivittäin.
Jos mummon tapaamiseksi laskettaisiin vain kerrat, kun mummo kävi meillä, niitä siis olisi vähän, mutta kun lasketaan kerrat, kun mummo nähtiin, kun mentiin mummolle, niitä on satoja/tuhansia. Lapsetkinmenivät mummolle lähes päivittäin koulun jälkeen ja kun mummo oli jo kuopuksen kohdalla vanha, kuopus huolehti mummosta viemällä esim puita sisälle jne.
Aina valitetaan, että mummo ei tule matkojen päästä hoitamaan lapsia, mutta eipä itsekkään mennä mummolle sinne satojen kilometrien päähän, vaan sanotaan, ettei voi huolehtia, kun mummo on siellä asti. No eihän se mummokaan sieltä asti ole voinut niistä pojan lapsista huolehtia.
Joo, mun lapsuudessa ainakin oli selvää, että nuoret aikuiset on ne, jotka matkustaa. Isän vanhemmat asuivat 70km päässä ja sillä käytiin pari kertaa kuussa. Äidinäiti asui 200km päässä ja siellä ehkä kerran kahdessa kuussa. Isovanhemnat kävi meillä ehkä kerran vuodessa. Mutta nyt vanhemmiksi on tullut sukupolvi, joka on lapsina passattu pilalle. He odottaa, että mummot ja papat matkustaa.
Se on jännä, miten nämä nykyajan mummot ja papat matkustavat sujuvasti mökeille, Lappiin, kakkoskoteihin Espanjaan, kulttuuririentoihin ja ostavat suurimman osan uusista autoista. Mutta kun pitäisi matkustaa omien lasten luokse, muututaan vanhoiksi ja raihnaisiksi ja ei muka olla enää mitenkään mukana nykymaailmassa.
Nykyajan pikkulasten isovanhemmathan eivät ole syntyneet 1920-tai 1930-luvuilla maaseudulla vaan joskus 1950- ja 1960, ja tehneet työuran ns. nykyaikaisessa maailmassa.
Mä olin vain iloinen, kun vanhempani menivät Espanjaan, kiva siellä oli lasten kanssa käydä. Mut se aika on mennyt, ei heillä enää ole kuntoa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee noin. On kasvanut aikuiseksi ja tajuaa, että vanhempi on oma itsenäinen ihmisensä, jonka elämä ei pyöri lasten ja lastenlasten ympärillä ja käytännönkin syyt vaikuttaa siihen, keitä eniten tapaa.
No ihan samoin sitten takaisin. Poika on aikuinen ja ihan muualla eikä elämä pyöri sukulaisten ympärillä.
Vanhenemiseen kuuluu se, että riippuvuus kasvaa. Alkaa se uusi lapsuus. Niiden välissä eletään sitä aikuisen itsenäistä elämää johon kuuluu myös se, että huolehditaan omista lapsista ja iäkkäistä läheisistä. Ihminen joka ei näin tee, ei ole aidosti aikuinen. Huom. poikkeuksen tekee ne harvat ihmiset, jotka ovat oikeasti olleet hirviöitä vanhempina. Heidän lapsiltaan ymmärrän, jos ovat katkoneet välit.
Kerro toki vielä miten tämä toimii satojen kilometrien päästä. Tai kun äiti irtisanoo sovitut, kotihoitopalvelut?
Sata kilometriä on oikein hyvä matka. Mulla on se. On ollut myös 500km ja 2km.Tää sata on siitä hyvä, et sen voi ajaa tarvittaessa aamuin illoin, mut edes vanhus ei odota, että ajan sen tuomaan puuttuvaa maitolitraa.
Vanhukset tekee noita hulluuksia, kuten irtisanoo kotihoitopalveluita, mutta omani tolkkuuntui parin sairaalareissun jälkeen (tajusi itsekin, että tarvitsee sen avun).
Töissä käyvä ei ajele aamuin illoin yhtään mihinkään. Meillä se etäisyys on 300 km. Jostain syystä kotihoito luulee, että asutaan 3 km päässä. Nyt pitäis tuoda sitä sun tätä, soittaa ambulanssi jne... tämä ambulanssin soiton pyytäminen oli jo outoa, luulisi kotihoidon sen soittavan,
Kyllä mä oon hätätilanteessa ajellut illalla töiden jälkeen edestakaisin tai sit yöpynyt paikanpäällä ja ajellut suoraan töihin. Valintoja.
Valitsen oman terveyden ja lapset.
Lapsesi valitsevat aikoinaan samoin.
Voi kauheaa. Minä kun toivoin, että lapseni olisivat onnettomia orjia, jotka uhraavat yöunensa ja terveytensä minun takiani. Olisipa kauheaa, jos heistä tulisi terveitä ja tasapainoisia ihmisiä, jotka osaavat tarvittaessa laittaa omat lapsensa minun edelleni..
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jossain määrin, että ketjun aloittaja tuntee anopin kohdelleen eriarvoisesti. Kuitenkin kiinnitin huomioni yhteen asiaan. Anoppi asuu siis kahden tunnin ajomatkan päässä. Voidakseen tulla hoitamaan ap:n lapsia, hänen olisi pitänyt käyttää 4 tuntia matkoihin. Ja anopilla varmaan on ollut auto ja ajokortti eikä olisi joutunut tulemaan julkisilla, jolloin matkaan olisi mennyt vieläkin kauemmin? Oletan, että anopin tytär asuu lähempänä. Joulutkin on varmasti mukavampaa viettää sen lapsen luona, joka asuu lähempänä. Varsinkin, jos asuu niin lähellä, että ei mene kovin kauaa, kun on jo kotona. Kotonaanhan sitä yönsä kuitenkin haluaa nukkua.
Mulla ei ole autoa, ajokorttia eikä lapsenlapsiakaan, mutta tyttärelläni on lemmikkieläimiä. Olen ollut tosi iloinen, kun hän muutti puolisonsa kanssa lähelle. Mulla menee noin 10 minuuttia kävellä hänen kotiinsa. Nyt voin milloin tahansa - vaikka lounastauolla - käydä ruokkimassa hänen kissansa. Tai jos he molemmat esim joutuvat jäämään ylitöihin, voin käydä viemässä heidän koiransa ulos, kun itse lopetan etätyöpäiväni. Tai jos heillä on etukäteen tiedossa pidempi päivä, voivat aamulla töihin lähtiessään kävellä tätä kautta ja tuoda koiran mulle. Ei todellakaan onnistuisi, jos välimatkaa olisi 2 tunnin ajomatkan verran.
Jos aloittajan anopilla on myös kälyn luokse 2 tunnin ajomatka, sitten ymmärrän paremmin, miksi kokee eriarvoisuutta. On kuitenkin aika tavallista, että lähempänä asuvan lapsen kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin kaukana asuvan lapsen kanssa.
Tavallista varmaan, mutta minulla ja miehelläni on molemmilla asiat toisin. Molempien sisarukset asuvat 500 km päässä, ja molempien vanhemmat kyläilevät enemmän sisäruksillamme kuin meillä. Minun vanhempani asuvat samalla paikkakunnalla kuin me, ja mieheni vanhemmat 30 km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Niin te olitte mummolassa.
Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.
Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.
Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?
Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.
Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.
Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.
Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.
Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.
Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Vieras epämiellyttävä ihminen.
Miehen kuuluu huolehtia omasta perheestään ja unohtaa koko olio.
Siis miten vieras se äiti sille miehelle voi olla, kun kuitenkin mies on äitinsä helmoissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt? Siitä eteenpäin onkin sitten aikuiseksi kasvaneen miehen aika huolehtia äiti suhteestaan, eikä se ole pelkästää äidin asia.
Miniälle anoppi on voinut jäädä "vieraaksi epämiellyttäväksi ihmiseksi", mutta pojalla/miehellä on ollut kyllä mahdollisuus pitää välit äitiinsä niin, ettei äiti ole vieraaksi muuttunut. Varsinkin nyt, kun on älypuhelimet keksitty ja viestittely on helppoa ja halpaa.
Itsekin ehdin asua 70 vuotta kaukana äidistäni, mutta ei ehditty vieraantua , kun lomilla mentiin käymään ja olihan ne puhelimet jo silloin keksitty :)
Kaukana kun asuttiin, ei äitikään meillä käynyt, kuin lasten ristiäisissä ja muutaman muun kerran, mutta tuntuisi hullulle, jos mies sitten olisi sanonut, kun äiti olisi vanhana tarvinnut apua, että ei auteta, kun kerran hoiteli sitä sinun siskon lasta enemmän, siis sen joka asui siinä lähellä.
Pitäisin kyllä miestä aika pikkumaisena tuossa kohtaa.
Tai jos itse olisin sanonut miehelle, että sinun äitiä ei sitten vanhana auteta, kun se kerran on enemmän hoitanut sisaresi lasta, niin pyytäkööt apua siltä :)
Mutta, mutta...vauvalla vietetäänkin erilaista elämää ja vanhempia kohdellaan kuin pahinta saastaa;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Niin te olitte mummolassa.
Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.
Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.
Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?
Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.
Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.
Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.
Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.
Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.
Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.
Harvalla taitaa olla sellaista palvelua enää nykyisin. Minäkin vietin kesät mummolassa, mutta lapsuus ja lastenhoito olikin sillloin ihan erilaista. Mummo puuhasi omia hommiaan ja me serkukset leikittiin keskenämme. Välillä meidän piti kitkeä kasvimaata, kantaa halkoja, viedä laskisanko kompostiin yms. Mummo laittoi ruuat (eikä kenelläkään ollus siihena ikaan erikoisruokavalioita vaan kaikki söi sitä, mitä mummo pöytään laittoi), lämmitti saunan ja tarjosi yösijan. Ei mummo meidän kanssa leikkinyt tai keksinyt muuta ohjelmaa kuin mummolassa olevat kotityöt. Eikä lapsia pahemmin vahdittu vaan viiletettiin pitkin metsiä ja peltoja ihan keskenämme. Kiipeiltiin puissa ja käytiin rannalla ongella. Uimarannallekin sain mennä isompien serkkujen kanssa, vaikka en osannut edes uida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että puhut mummosta ja kälystä.
Miksi et sano anoppi, jos kyseessä on miehen äiti??
Kuka puhuu anopista jos perheessä on jo lapsia ja ne äidit on jo mummoja?
Mulle ainakin miehen isä oli ensin Pekka tai isäsi, sitten ihan vaan pappa.
Ap:n tapauksessa on (jos häntä täysin uskomme) kyseessä ihminen, joka on käynyt kylässä vain pari kertaa, lasten ristiäisissä. Eikä taida mieskään äidistään välittää. Anoppi on siis paljon kuvaavampi termi, tai vielä parempi olisi kutsua häntä vain nimeltä.
Tuo onkin outoa, että ap:kin laskee mummon kanssa olemiseksi vain ne kerrat, kun mummo on käynyt heillä. Kyllä meilläkin olisi ollut harvat kerrat mitä olisi oltu tekemisissä vanhempieni kanssa, jos olisi laskettu vain kerrat, kun äiti/mummo kävi meillä. Äiti asui 200km päässä ja asutaan niin, että suoria liikenne yhteyksiä ei ole, vaan monta vaihtoa linja-autoilla ja vielä viemisiä ja hakemisia kymmenien killometrien päästä, eli julkiset ei ole olleet mahdollisia matkustusmuotoja, joten äiti kävi silloin, kun sai kyydin joltakin sisarukse
Kuitenkin kävimme itse paljon äidilläni/mummolla ja oltiin paljon tekemisissä, eikä nyt tarvitse nillittäää, että mummo jäi etäiseksi. Meillä kun on auto, jolla pääsimme matkustamaan.
Ja miehen äiti asui ihan parin kilometsin päässä, mutta kävi meillä varmaan alle 10 kertaa 30v aikana, mutta mikään ei estänyt meitä/lapsiamme käymään mummollla vaikka päivittäin.
Jos mummon tapaamiseksi laskettaisiin vain kerrat, kun mummo kävi meillä, niitä siis olisi vähän, mutta kun lasketaan kerrat, kun mummo nähtiin, kun mentiin mummolle, niitä on satoja/tuhansia. Lapsetkinmenivät mummolle lähes päivittäin koulun jälkeen ja kun mummo oli jo kuopuksen kohdalla vanha, kuopus huolehti mummosta viemällä esim puita sisälle jne.
Aina valitetaan, että mummo ei tule matkojen päästä hoitamaan lapsia, mutta eipä itsekkään mennä mummolle sinne satojen kilometrien päähän, vaan sanotaan, ettei voi huolehtia, kun mummo on siellä asti. No eihän se mummokaan sieltä asti ole voinut niistä pojan lapsista huolehtia.
Joo, mun lapsuudessa ainakin oli selvää, että nuoret aikuiset on ne, jotka matkustaa. Isän vanhemmat asuivat 70km päässä ja sillä käytiin pari kertaa kuussa. Äidinäiti asui 200km päässä ja siellä ehkä kerran kahdessa kuussa. Isovanhemnat kävi meillä ehkä kerran vuodessa. Mutta nyt vanhemmiksi on tullut sukupolvi, joka on lapsina passattu pilalle. He odottaa, että mummot ja papat matkustaa.
Näin minunkin vanhemmillani oli, kkoska heidän vanhemmillaan ei ollut ajokorttia ja kuntokin jo huono, toisella mm. rollaattori. Sen sijaan on täysin naurettavaa että hyväkuntoiset ja terveet isovanhemmat jotka asuvat muutaman km päässä eivät tule käymään koska heilläkään ei heidän vanhempansa käyneet.
Sama puolison vanhemmilla. He käyvät kaukana asuvilla muilla lapsilla 4x/v, ja ovat kerralla viikon, kaksi, mutta me jotka asumme muutamaan kymmenen kilometrin päässä, ja joiden paikkakunnalla käydään 1-2x/vko, ei tulla käymään, koska MEIDÄN pitää käydä siellä, vaikka siihen ei olisi aikaa, jaksamista eikä rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Moni mummi on raskaassa työssä ja tarvitsee kesälomansa toipumiseen. Minullakin on eläkeikä vasta 70 vuotta. En usko, että kesälomalla jaksan kovin lapsikatraita ottaa viikoiksi hoitoon
Mielenkiintoista nähdä, miten nämä nyt mummoja käymään vaativat äidit aikanaan itse toimivat. Ajavatko itse 300-400 km käydäkseen lastensa luona kahvilla tai mennäkseen hoitamaan lapsenlapsiaan, jotta miniä pääsee hammaslääkäriin tai jonnekin, mihin lapsia ei voi ottaa mukaan.
Tätä minäkin odotan :D
Meillä on ap sama tilanne miehen sisaren kanssa. Tälle iltatähtöselle on kaikki annettu ja hankittu, mieheeni ollaan yhteydessä vaan silloin kun pitäisi jotain tehdä heille päin. Lapsesta lähtien teki mies kotitöitä ja maatilan töitä niin paljon että kyläläiset puhuvat siitä edelleen. Vielä 30 v iässä juoksi aina töihin kun käskettiin, palkatta tietysti, sitten viimein alkoi laittamaan omia juttujaan ja lasten harrastuksia edelle. Kultalapsonen eli tuettua elämää, ei kotitöitä, ei maatilan töitä, vaan sormella osoitteli mitä milloinkin haluaa. Reilu 20 v opiskelijana vanhemmat ostivat hänelle auton ja asunnon ja kaikki laskut maksettiin, myöhemmin asunto päivittettiin isompaan kun lapsia alkoi tulla. Nyt anoppi asuu kultalapsosen luona eron jälkeen, hoitaa kotityöt, maksaa laskut, huolehtii lapset lähiviikoilla vaikkei voimat oikein aina enää riittäisi. Meidän lapsiamme ei ole suotunut hoitamaan oikein koskaan, pari kertaa vuodessa tapaaminen on riittänyt vaikka asuimme pitkään lähempänä kuin miehen sisko. Aina oli kiirettä jos pyysimme käymään/olisimme menneet käymään/olisimme tarvineet lapsenvahtia. Kohta 40 v lähestyvä viettää ikuista nuoruutta, rahaa riittää kun kaikki on käytetävissä itseensä eikä lasten hoito sido. Nyt myös kesämökki on siirtynyt kultalapsosen omistukseen, joten perinnöttömäksi voi tehdä näin antamalla kaiken etukäteen yhdelle. Tappelemaan ei viitsitä alkaa, pitäköön ahne yksin kaiken! Mökillekin edelleen soitellaan miestä hommiin, ei enää juurikaan mene kun emme mökkiäkään käytännössä voi käyttää. Niinpä kun anoppi nyt alkaa tarvita itsekin pikkuhiljaa enemmän aua, saa kultalapsonen ihan yksin hänet hoitaa ja kaiken maksaa, meille asia ei kuulu. Synttäreillä ja jouluna menemme käymään, kuten anoppikin on meillä käynyt. Lapsillemmekin kyseessä on ihan vieras ihminen. Voi anopille tulla yksinäinen vanhuus koska kultalapsonen tulee jatkamaan omia menojaan, ei hoidettavasta vaan saa hoitajaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Vieras epämiellyttävä ihminen.
Miehen kuuluu huolehtia omasta perheestään ja unohtaa koko olio.
Siis miten vieras se äiti sille miehelle voi olla, kun kuitenkin mies on äitinsä helmoissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt? Siitä eteenpäin onkin sitten aikuiseksi kasvaneen miehen aika huolehtia äiti suhteestaan, eikä se ole pelkästää äidin asia.
Miniälle anoppi on voinut jäädä "vieraaksi epämiellyttäväksi ihmiseksi", mutta pojalla/miehellä on ollut kyllä mahdollisuus pitää välit äitiinsä niin, ettei äiti ole vieraaksi muuttunut. Varsinkin nyt, kun on älypuhelimet keksitty ja viestittely on helppoa ja halpaa.
Itsekin ehdin asua 70 vuotta kaukana äidistäni, mutta ei ehditty vieraantua , kun lomilla mentiin käymään ja olihan ne puhelimet jo silloin keksitty :)
Kaukana kun asuttiin, ei äitikään meillä käynyt, kuin lasten ristiäisissä ja muutaman muun kerran, mutta tuntuisi hullulle, jos mies sitten olisi sanonut, kun äiti olisi vanhana tarvinnut apua, että ei auteta, kun kerran hoiteli sitä sinun siskon lasta enemmän, siis sen joka asui siinä lähellä.
Pitäisin kyllä miestä aika pikkumaisena tuossa kohtaa.
Tai jos itse olisin sanonut miehelle, että sinun äitiä ei sitten vanhana auteta, kun se kerran on enemmän hoitanut sisaresi lasta, niin pyytäkööt apua siltä :)
Mutta, mutta...vauvalla vietetäänkin erilaista elämää ja vanhempia kohdellaan kuin pahinta saastaa;)
Kunhan nyt ymmärrät, että on vanhempia, jotka katovat lapsiltaan kun lapset muuttavat pois kotoa. Vanhemmilla on omat menossa ja puuhansa, aikuisten lasten vierailut eivät joko sovi tai on ilmeistä, että niistä on liikaa vaivaa. Sitten ollaankin yhtäkkiä apua vailla 24/7/365 ihan ilman mitään rajoja. Ei mitään käsitystä siitä, että lapsella on päivät täynnä töissä ja oman perheen huolehtimisessa.
Pahimmillaan näitä isovanhempia 4 kpl ihan huolehdittavassa kunnossa. Sääliksi käy nykyaikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisihan mummo voinut käydä edes pari kertaa vuodessa, kuten ap:n perhe kävi mummolla. Ja mummo olisi voinut ottaa lapsia luokseen hoitoon esim. kesäisin. Niin minä ja serkkunikin oltiin mummilla, ei mummi tullut meitä kotiin hoitamaan.
Niin te olitte mummolassa.
Se vaan on eri vanhan tulla lasten luokse. Luontevaa on, ett nuoret reissaa sinne mummolaan.En ymmärrä tätä nykyhommaa, että mummoilta ja papoilta vaaditaan sitä reissaamista, mikäkin heille vierasta.
Menkää mummolaan! Antakaa lastenne tutustua sukulaisiinsa.
Jos ette jaksa, ei sekään haittaa-ei aina vaan jaksa, mutta älkää ruvetko omista valinnoistanne syyllistämään vanhoja ihmisiä.Jos nuoret ei jaksa liikahtaa, niin miten ihmeessä nuoret silti olettaa, että vanhat jaksaa?
Aika hemmetin paljon helpompaa sen mummon ajaa 2 tuntia sinne perheen luo kuin sen äidin rahdata lapsensa toiseen suuntaan.
Meillä on kolme lasta ja koira. Appivanhemmat muutti 400 kilsan päähän pieneen kaksioon ja vinkuvat jatkuvasti miksi emme käy.
Meilläkin on mies matkatöissä joten silloin kun on kotona, minä hengähdän ja hän tekee kodin rästitöitä.
Appivanhemmat pääsisi junalla (joka lähtee vierestä) meille ja isoon vierashuoneeseen. Ei käy.
Jokainen pitää omaa kotiaan kivempana. Nuo ihmiset on itse pakanneet ne kolme lasta ja koiran autoon, joka on ollut paljon epämukavampi kuin nykyautot ja ajaneet mummolaan. Varmasti ovat ihmeissään, kun edelleen heiltä odotetaan reissaamista.
Meillä ei ajettu. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa ja isovanhempani 1900-luvun alkupuolella. Minut sen sijan dumpattiin äidinpuoleisille isovanhemmille hoitoon kesällä viikoiksi. Vastaavaa palvelua ei ole ollut saatavilla omille lapsilleni.
Vanhempasi olivat töissä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommahan on niin että muori ihan itse tekee ne arkiaskareet tai sitten hän ostaa palveluita mihin nyt apua tarvitseekaan. Turha painostaa ja syyllistää lähipiiriä tekemään ILMAISEKSI yhtään mitään.
Siis minkälaiset välit teillä on omiin vanhempiin, kun noin kylmästi heihin suhtaudutte? Vai koskeeko tuo vain suhteessa aviopuolison vanhempiin?
En kyllä ikinä olisi voinut ajatella omista vanhemmistani noin, että pärjätkääpä miten lystäätte, ei kuulu minulle.
Totta helvetisssä omista läheisistä ollaan huolissaan ja heille halutaan vain pelkkää hyvää. En jättäisi omia vanhempiani/sisaruksiani pulaan, koska rakastan heitä. He ovat osa minua, enkä todellakaan pyytäisi palkkaa siitä, että joskus auttaisin omia vanhempiani. Me sisarukset taas saatetaan käydä toisillamme "talkoissa", kun on jotakin isompaa hommaa, eikä kukaan mitään palkkaa pyydä. Toisen kerran sitten ollaan sittten vaikka minulla auttamassa.
Mutta ehkä kaikki eivät välitä sukulaisistaan/läheisistään ja niitä on tällä AV:llä yllättävän paljon.
Tai ehkä tämä välittäminen ei enää koske puolison vanhempia/sisaruksia?
No joo, jokainen tavallaan ja tyylillään.
Vanhempiin välimatkaa 300 km, sisaruksiin 600 km. Sisarukset asuvat myös kaukana vanhuksista. Jokaisella työt ja omaa perhettä. Ei siinä kauheasti talkoilla.
No niin meilläkin on, tai siis oli. Vanhemmat on jo kuolleet, mutta kaikilla meillä oli lapsuuden kotiin matkaa 200-400km ja ja meillä sisaruksilla vielä pidemmät välit toisillemme. Edelleen asutaan ympäri Suomea ja ikääkin alkaa meillä kaikilla jo olla, mutta silti käydään auttamassa toisiamme. Ja jokaisella on ollut se oma työ ja oma perhe, mutta nyt siis on lapset jo isoja ja monella sisaruksella on niitä lapsenlapsiakin, nekin jo aikuisia , muuta ei ne ole estäneet liikkumista.
Ymmärrän kyllä, että kaikki ei halua, eikä jaksa, mutta toisille se ei ole mahdoton urakka. Ja hauskaa meillä on aina ollut , kun on toisiamme nähty ja varsinkin ennen, kun kokoonuttiin vanhempien luokse porukalla, talkoo mielellä tietenkin, ei rasitettu vanhuksia ja niillä passautettu itseämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin teidän? Se on miehesi sukulainen eikä kuulu sulle mitenkään.
Ollaanpa sitä tiukkoja rajojen kanssa. Avioparit yleensä keskustelevat ja päättävät tällaisista yhdessä.
Millaisista tällaisista? Miehen sukulainen joka ei ole osoittanut vuosiin enää kiinnostusta edes sitä miestä kohtaan tai tämän lapsia.
Mies matkatöissä.
Mitä keskustelemista tuossa on?
Mies menee sitten vaikka hautajaisiin ja perunkirjoituksiib niin se vastaa kahta ristiäiskeikkaa.
Onhan hän kuitenkin miehen äiti. En ikinä olisi ajatellut, että minulla ei ole mitään velvotteita omaa äitiäni kohtaan, vaikka äiti olisikin enemmän hoitanut jonkun sisarukseni lapsia tai käynyt enemmän kylässä jollakin sisaruksellani, kun meillä.
Itseasiassa asuttiinkin kaukana vanhemmistani,(ap:n perhekin 2 tunnin ajomatkan päässä, joten mummo ei tuohon matkaan ole varmaa monesti lähtenyt) eikä äiti meillä monesti käynyt, mutta ei se oikeuta hylkäämään äitiä ja jättää huolehtimatta. Ja varmasti äiti kävi useammin lähempänä asuvien sisarusten luona, mikä on ihan luonnollista.
Tässä tapauksessa siis miehen kuuluu huolentia ikääntyvästä äidistään parhaansa mukaan, eikä murjottaa, kun äiti olikin enemmän tekemisissä tyttärensä perheen kanssa.
Vieras epämiellyttävä ihminen.
Miehen kuuluu huolehtia omasta perheestään ja unohtaa koko olio.
Siis miten vieras se äiti sille miehelle voi olla, kun kuitenkin mies on äitinsä helmoissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt? Siitä eteenpäin onkin sitten aikuiseksi kasvaneen miehen aika huolehtia äiti suhteestaan, eikä se ole pelkästää äidin asia.
Miniälle anoppi on voinut jäädä "vieraaksi epämiellyttäväksi ihmiseksi", mutta pojalla/miehellä on ollut kyllä mahdollisuus pitää välit äitiinsä niin, ettei äiti ole vieraaksi muuttunut. Varsinkin nyt, kun on älypuhelimet keksitty ja viestittely on helppoa ja halpaa.
Itsekin ehdin asua 70 vuotta kaukana äidistäni, mutta ei ehditty vieraantua , kun lomilla mentiin käymään ja olihan ne puhelimet jo silloin keksitty :)
Kaukana kun asuttiin, ei äitikään meillä käynyt, kuin lasten ristiäisissä ja muutaman muun kerran, mutta tuntuisi hullulle, jos mies sitten olisi sanonut, kun äiti olisi vanhana tarvinnut apua, että ei auteta, kun kerran hoiteli sitä sinun siskon lasta enemmän, siis sen joka asui siinä lähellä.
Pitäisin kyllä miestä aika pikkumaisena tuossa kohtaa.
Tai jos itse olisin sanonut miehelle, että sinun äitiä ei sitten vanhana auteta, kun se kerran on enemmän hoitanut sisaresi lasta, niin pyytäkööt apua siltä :)
Mutta, mutta...vauvalla vietetäänkin erilaista elämää ja vanhempia kohdellaan kuin pahinta saastaa;)
Kyllä se sullakin toinen mieli olisi, mikäli olisit aina jäänyt vaille, ja vierestä katsomaan kun sisaruksesi saa kaiken ja sinä et mitään. Ei näissä yleensä kyse ole muutamasta vierailusta...
Se on jännä, miten nämä nykyajan mummot ja papat matkustavat sujuvasti mökeille, Lappiin, kakkoskoteihin Espanjaan, kulttuuririentoihin ja ostavat suurimman osan uusista autoista. Mutta kun pitäisi matkustaa omien lasten luokse, muututaan vanhoiksi ja raihnaisiksi ja ei muka olla enää mitenkään mukana nykymaailmassa.
Nykyajan pikkulasten isovanhemmathan eivät ole syntyneet 1920-tai 1930-luvuilla maaseudulla vaan joskus 1950- ja 1960, ja tehneet työuran ns. nykyaikaisessa maailmassa.