Vanhukset kaipaavat lähisukulaisiaan. Joku muu juttelukaveri on vain pieni laastari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun sydän itkee kun ajattelenki vanhuksia ja niitä jotka asui hoivakodeissa, silloin ku korona alkoi, ja siitä eteenpäin, niin kauan kun oli vierailukiellot päällä, ja mummot ja paapat jotka asui kotona piti pysyä neljän seinän sisällä, eikä saanu tavata ketään, aivan kamalaa 💔

Sehän oli näille vauva.fi kirjoittajille ihannetila. Ei tarvinnut vanhuksiaan ajatella.

Kuule mene sinä jeesustelija ottamaan turpaan niiltä ihanilta vanhuksilta jos niin käy sääliksi. Etkö mene? Kas kummaa? Ehkä niidenkin vanhusten omaiset haluaa pysyä kaukana hirviömummosta ja aivan hyvästä syystä. Katsos kun olen hoitanut vanhuksia aika pitkään ja sattunut kuulemaan omaisen suusta, miten "ihania" ne siellä kotona oli, ja se on aika korutonta juttua se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös vanhuksia, joita ei haluta tavata, koska ovat k*sipäitä. Ei kaikki ole mitään herttaisia pullantuoksuisia mummuja ja pappoja.

Tämä. Äitini ei vielä ole vanhus, mutta olen katkaissut välit häneen kokonaan. Hän on maailman huonoin äiti, enkä koskaan anna anteeksi. Ulkopuolisille hän osaa esittää oikein herttaista ja mukavaa ihmistä.

Ymmärrätkö, että anteeksiantamattomuudesta kärsii yleensä vain se, joka ei anna anteeksi.

Olen havainnut että ne vanhukset jotka on tottuneet olemaan yksin ei paljon haikaile mitään. Ovat iloisia jos kerran vuodessa piipahdetaan. Tietysti monet mummot on tottuneet perhe-elämään ja etä on ihmisiå ympärillä niin haluisivat kovasti että tulisivat useasti käymään, mutta se on vähän sääli jos mummon ajatukset pyörii tuon asian ympärilä eikä osaa nauttia hetkessä jossa on, vaan tarvitsevat jonkin ulkopuolisen tapahtuman saadakseen heidät pariksi päviäksi iloisemmaksi, kunnes palaavat taas alakuloiseen lähtöruutuunsa.  Parasta mitä mummo pitäisi oppia on olla lungisti keskenään ja kaikki muu on sitten extraa.

Äitini ei halunnut tavata minua ja perhettäni, kun oli vielä työelämässä. Asutaan parinsadan kilometrin päässä eikä oltu koko ajan vierailua vaatimassa. Ikinä ei käynyt, oli kaikkia kiireitä. Hän ei myöskään puhelimessa halunnut kuulla perheeni kuulumisia. Saattoi lyödä luurin korvaan kesken lauseen. Viimeinen pisara oli, kun hän ei halunnut tulla esikoisemme rippijuhlaan. Sen jälkeen lopetin yhteydenpitämisen. Kesti viisi vuotta, ennenkuin hän huomasi sen.

Nyt hän on ikääntynyt ja alkaisi seura kelpaamaan. En pysty häntå enää kohtaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin suurperheissä, joihin kuului lapsien perheet. Vanhukset ei yleensä joutuneet elämään erossa heistä.

Syynä tuohon oli lakiin kirjattu velvollisuus, että lasten piti huolehtia vanhempiensa vanhuudesta. Ei tuokaan varmaan mitään auvoa toki aina ollut. Vanhuksien passaaminen saattoi ärsyttää miniää tai vävyä. Minun suvussani iäkkäitä kierrätettiin vuosittain eri lastensa perheissä. (Kaupunkilaisia) Yhdessä sukuhaarassa kustannettiin yksityinen hoitokotipaikka.

Täsmennän viestiäni: tuo velvollisuus kustantaa vanhempien vanhuus poistui laista vasta 1960-luvulla.

Tähän samaan olemme palaamassa lähivuosikymmeninä, mikäli syntyvyys Suomessa pysyy näin alhaisella tasolla. Kaikenlainen laitoshoito maksaa yhteiskunnalle niin paljon, ettei noilla pienenevillä työtätekevillä ikäluokkia sitä enää kustanneta . Ja se ulkomailta tuleva työvoima, niin anteeks mikä??? Se ei ole realistinen ratkaisu.

30 vuoden päästä ei ole enää mitään eläkkeitä, vaan jokainen huolehtii itse omasta vanhuudenturvastaan, joko tekemällä hurjasti rahaa säästöön vanhuudenpäiviä varten ja/tai omat lapset turvaa sun vanhuuden. Tää on vaan ilastollinen fakta, tähän se pakosti menee.

Huonoiten käy heille, jotka ovat nyt nelikymppisiä, lapsettomia, ja köyhiä.

Tää on muuten totta! Työtätekevä keskiluokka maksaa jo nyt veroja niin paljon, ettei niitä voida loputtomiin nostaa, tämä veronmaksajien luokka myös pienenee kokoajan. Odotettu eläkkeellejäämisikä on jo nyt kolmekymppisillä noin 70-75-vuotiaana. Sitäkään ei voi loputtomiin nostaa, joten tää eläkejärjestelmä kuopataan. Sitten on pakko tietty karsia mainitsemastasi kalliista laitoshoidosta, johon ei btw kohta enää tule uusia tyäntekijöitäkään, eli vanhustenkodit jää unholaan, ja päiväkotiin ei enää voi viedä alle 3-vuotiaita. Näin ollen perheet huolehtivat itse sekä suvun vanhuksista, että pikkulapsista. Parhaassa aitauksessa palataan siihen, että isovanhemmat tai isoisovanhemnat auttaa lastenhoidosta, ja asuvat perheen kanssa samassa pihapiirissä, koska aikuisten lasten on kustannettava vanhempiensa eläkeoloilut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun sydän itkee kun ajattelenki vanhuksia ja niitä jotka asui hoivakodeissa, silloin ku korona alkoi, ja siitä eteenpäin, niin kauan kun oli vierailukiellot päällä, ja mummot ja paapat jotka asui kotona piti pysyä neljän seinän sisällä, eikä saanu tavata ketään, aivan kamalaa 💔

Sehän oli näille vauva.fi kirjoittajille ihannetila. Ei tarvinnut vanhuksiaan ajatella.

Kuule mene sinä jeesustelija ottamaan turpaan niiltä ihanilta vanhuksilta jos niin käy sääliksi. Etkö mene? Kas kummaa? Ehkä niidenkin vanhusten omaiset haluaa pysyä kaukana hirviömummosta ja aivan hyvästä syystä. Katsos kun olen hoitanut vanhuksia aika pitkään ja sattunut kuulemaan omaisen suusta, miten "ihania" ne siellä kotona oli, ja se on aika korutonta juttua se.

Oletko väärällä alalla? Hoidettavasihan ovat sairaita, usein vielä muistisairaus lisänä. Sinä ammattilaisena pidät

heitä hirviöinä.

Olen mummo, yks teini- ikäinen lojuu tuolla, mitään en ole pyytänyt häntä tekemään.

Mutta kai jo ikä tekee minut hirviöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin suurperheissä, joihin kuului lapsien perheet. Vanhukset ei yleensä joutuneet elämään erossa heistä.

Syynä tuohon oli lakiin kirjattu velvollisuus, että lasten piti huolehtia vanhempiensa vanhuudesta. Ei tuokaan varmaan mitään auvoa toki aina ollut. Vanhuksien passaaminen saattoi ärsyttää miniää tai vävyä. Minun suvussani iäkkäitä kierrätettiin vuosittain eri lastensa perheissä. (Kaupunkilaisia) Yhdessä sukuhaarassa kustannettiin yksityinen hoitokotipaikka.

Täsmennän viestiäni: tuo velvollisuus kustantaa vanhempien vanhuus poistui laista vasta 1960-luvulla.

Tähän samaan olemme palaamassa lähivuosikymmeninä, mikäli syntyvyys Suomessa pysyy näin alhaisella tasolla. Kaikenlainen laitoshoito maksaa yhteiskunnalle niin paljon, ettei noilla pienenevillä työtätekevillä ikäluokkia sitä enää kustanneta . Ja se ulkomailta tuleva työvoima, niin anteeks mikä??? Se ei ole realistinen ratkaisu.

30 vuoden päästä ei ole enää mitään eläkkeitä, vaan jokainen huolehtii itse omasta vanhuudenturvastaan, joko tekemällä hurjasti rahaa säästöön vanhuudenpäiviä varten ja/tai omat lapset turvaa sun vanhuuden. Tää on vaan ilastollinen fakta, tähän se pakosti menee.

Huonoiten käy heille, jotka ovat nyt nelikymppisiä, lapsettomia, ja köyhiä.

Tää on muuten totta! Työtätekevä keskiluokka maksaa jo nyt veroja niin paljon, ettei niitä voida loputtomiin nostaa, tämä veronmaksajien luokka myös pienenee kokoajan. Odotettu eläkkeellejäämisikä on jo nyt kolmekymppisillä noin 70-75-vuotiaana. Sitäkään ei voi loputtomiin nostaa, joten tää eläkejärjestelmä kuopataan. Sitten on pakko tietty karsia mainitsemastasi kalliista laitoshoidosta, johon ei btw kohta enää tule uusia tyäntekijöitäkään, eli vanhustenkodit jää unholaan, ja päiväkotiin ei enää voi viedä alle 3-vuotiaita. Näin ollen perheet huolehtivat itse sekä suvun vanhuksista, että pikkulapsista. Parhaassa aitauksessa palataan siihen, että isovanhemmat tai isoisovanhemnat auttaa lastenhoidosta, ja asuvat perheen kanssa samassa pihapiirissä, koska aikuisten lasten on kustannettava vanhempiensa eläkeoloilut.

Raha kertyy yhä pienemmälle porukalle, kun töitä on yhä vähemmän, kun ihmiset pakotetaan tekemään kaikki itsepalveluna tietokoneella ja asiakaspalvelun henkilöitä voidaan irtisanoa ja säästö tästä ei mene kuluttajille eikä työttömyyskorvausten maksuun vaan osakkeenomistajille.

Vierailija kirjoitti:

Mun sydän itkee kun ajattelenki vanhuksia ja niitä jotka asui hoivakodeissa, silloin ku korona alkoi, ja siitä eteenpäin, niin kauan kun oli vierailukiellot päällä, ja mummot ja paapat jotka asui kotona piti pysyä neljän seinän sisällä, eikä saanu tavata ketään, aivan kamalaa 💔

Mä tein etätöitä jo ennen pandemiaakin ja asun ihan lähellä vanhempiani (kävelen 3 kertaa päivässä heidän kotinsa ohi, kun käytän koiraa lenkillä). Lapseni ovat jo aikuisia, Olin varmuudeksi muutaman viikon "omaehtoisessa karanteenissa" eli en käynyt edes kaupassa. Sen jälkeen aloin käydä vanhempieni luona lähes päivittäin. Muistan itsekin miettineeni, että joillakin vanhuksilla on takuulla yksinäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin suurperheissä, joihin kuului lapsien perheet. Vanhukset ei yleensä joutuneet elämään erossa heistä.

Syynä tuohon oli lakiin kirjattu velvollisuus, että lasten piti huolehtia vanhempiensa vanhuudesta. Ei tuokaan varmaan mitään auvoa toki aina ollut. Vanhuksien passaaminen saattoi ärsyttää miniää tai vävyä. Minun suvussani iäkkäitä kierrätettiin vuosittain eri lastensa perheissä. (Kaupunkilaisia) Yhdessä sukuhaarassa kustannettiin yksityinen hoitokotipaikka.

Täsmennän viestiäni: tuo velvollisuus kustantaa vanhempien vanhuus poistui laista vasta 1960-luvulla.

Tähän samaan olemme palaamassa lähivuosikymmeninä, mikäli syntyvyys Suomessa pysyy näin alhaisella tasolla. Kaikenlainen laitoshoito maksaa yhteiskunnalle niin paljon, ettei noilla pienenevillä työtätekevillä ikäluokkia sitä enää kustanneta . Ja se ulkomailta tuleva työvoima, niin anteeks mikä??? Se ei ole realistinen ratkaisu.

30 vuoden päästä ei ole enää mitään eläkkeitä, vaan jokainen huolehtii itse omasta vanhuudenturvastaan, joko tekemällä hurjasti rahaa säästöön vanhuudenpäiviä varten ja/tai omat lapset turvaa sun vanhuuden. Tää on vaan ilastollinen fakta, tähän se pakosti menee.

Huonoiten käy heille, jotka ovat nyt nelikymppisiä, lapsettomia, ja köyhiä.

Tää on muuten totta! Työtätekevä keskiluokka maksaa jo nyt veroja niin paljon, ettei niitä voida loputtomiin nostaa, tämä veronmaksajien luokka myös pienenee kokoajan. Odotettu eläkkeellejäämisikä on jo nyt kolmekymppisillä noin 70-75-vuotiaana. Sitäkään ei voi loputtomiin nostaa, joten tää eläkejärjestelmä kuopataan. Sitten on pakko tietty karsia mainitsemastasi kalliista laitoshoidosta, johon ei btw kohta enää tule uusia tyäntekijöitäkään, eli vanhustenkodit jää unholaan, ja päiväkotiin ei enää voi viedä alle 3-vuotiaita. Näin ollen perheet huolehtivat itse sekä suvun vanhuksista, että pikkulapsista. Parhaassa aitauksessa palataan siihen, että isovanhemmat tai isoisovanhemnat auttaa lastenhoidosta, ja asuvat perheen kanssa samassa pihapiirissä, koska aikuisten lasten on kustannettava vanhempiensa eläkeoloilut.

Raha kertyy yhä pienemmälle porukalle, kun töitä on yhä vähemmän, kun ihmiset pakotetaan tekemään kaikki itsepalveluna tietokoneella ja asiakaspalvelun henkilöitä voidaan irtisanoa ja säästö tästä ei mene kuluttajille eikä työttömyyskorvausten maksuun vaan osakkeenomistajille.

Näinpä. Tästä syystä tuon porukan, jolle omaisuutta ei kerry, kannattaa palata vanhanajan "suku huolehtii ja pitää yhtä"- mentaliteettiin. Omavaraisuus ravinnon suhteen tulee olemaan myös kovassa nousussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin suurperheissä, joihin kuului lapsien perheet. Vanhukset ei yleensä joutuneet elämään erossa heistä.

Syynä tuohon oli lakiin kirjattu velvollisuus, että lasten piti huolehtia vanhempiensa vanhuudesta. Ei tuokaan varmaan mitään auvoa toki aina ollut. Vanhuksien passaaminen saattoi ärsyttää miniää tai vävyä. Minun suvussani iäkkäitä kierrätettiin vuosittain eri lastensa perheissä. (Kaupunkilaisia) Yhdessä sukuhaarassa kustannettiin yksityinen hoitokotipaikka.

Täsmennän viestiäni: tuo velvollisuus kustantaa vanhempien vanhuus poistui laista vasta 1960-luvulla.

Tähän samaan olemme palaamassa lähivuosikymmeninä, mikäli syntyvyys Suomessa pysyy näin alhaisella tasolla. Kaikenlainen laitoshoito maksaa yhteiskunnalle niin paljon, ettei noilla pienenevillä työtätekevillä ikäluokkia sitä enää kustanneta . Ja se ulkomailta tuleva työvoima, niin anteeks mikä??? Se ei ole realistinen ratkaisu.

30 vuoden päästä ei ole enää mitään eläkkeitä, vaan jokainen huolehtii itse omasta vanhuudenturvastaan, joko tekemällä hurjasti rahaa säästöön vanhuudenpäiviä varten ja/tai omat lapset turvaa sun vanhuuden. Tää on vaan ilastollinen fakta, tähän se pakosti menee.

Huonoiten käy heille, jotka ovat nyt nelikymppisiä, lapsettomia, ja köyhiä.

Tää on muuten totta! Työtätekevä keskiluokka maksaa jo nyt veroja niin paljon, ettei niitä voida loputtomiin nostaa, tämä veronmaksajien luokka myös pienenee kokoajan. Odotettu eläkkeellejäämisikä on jo nyt kolmekymppisillä noin 70-75-vuotiaana. Sitäkään ei voi loputtomiin nostaa, joten tää eläkejärjestelmä kuopataan. Sitten on pakko tietty karsia mainitsemastasi kalliista laitoshoidosta, johon ei btw kohta enää tule uusia tyäntekijöitäkään, eli vanhustenkodit jää unholaan, ja päiväkotiin ei enää voi viedä alle 3-vuotiaita. Näin ollen perheet huolehtivat itse sekä suvun vanhuksista, että pikkulapsista. Parhaassa aitauksessa palataan siihen, että isovanhemmat tai isoisovanhemnat auttaa lastenhoidosta, ja asuvat perheen kanssa samassa pihapiirissä, koska aikuisten lasten on kustannettava vanhempiensa eläkeoloilut.

Hieman ohi aiheen menee nää, mut hyvää pohdintaa ja pitää paikkansa kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Monen ikäihmisen omat lapset ovat jo eläkkeellä, mutta silti ei ole halua eikä "aikaa" nähdä.

Laitospaikkoihin halutaan vanhukset, vaikka moni voisi ottaa luokseen asumaan. Ja kuitenkin halutaan kaikki mahdolliset hoidot, vaikka se vanhus vaikuttaa enemmän olevan rasite sukulaisilleen, ei siihen ainakaan haluta juuri pitää yhteyttä.

Joku muu hoitaa ja joku muu pitää seuraa.

Laitokseen laitetaan sellaiset vanhukset, jotka tarvitsevat 24/7 vahtimista tai hoitoa. Harvalla on oikeasti tilaa sille vanhukselle, ylimääräistä huonetta sitä varten. Kuka pystyy työpäivän aikana häntä vahtimaan? Perheen isot koululaisetkin tarvitsevat yöunensa, ei heidän, eikä perheen töissäkäyvien vanhempien kuulu estellä keskellä yötä vanhusta lähtemässä ulos, kun on menossa lapsuuden kotiinsa tai kokee harhoja ja lähtee karkuun sisään tunkevia olemattomia vieraita, jotka vain hän näkee omassa päässään. Etsit sitten välissä hänen kenkäänsä, mikä löytyy lopulta tungettuna kirjahyllyn kaappiin tai muuta tavaraa, minkä joku mystinen joku on vienyt ja mikä löytyy mitä ihmeellisemmästä paikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin suurperheissä, joihin kuului lapsien perheet. Vanhukset ei yleensä joutuneet elämään erossa heistä.

Syynä tuohon oli lakiin kirjattu velvollisuus, että lasten piti huolehtia vanhempiensa vanhuudesta. Ei tuokaan varmaan mitään auvoa toki aina ollut. Vanhuksien passaaminen saattoi ärsyttää miniää tai vävyä. Minun suvussani iäkkäitä kierrätettiin vuosittain eri lastensa perheissä. (Kaupunkilaisia) Yhdessä sukuhaarassa kustannettiin yksityinen hoitokotipaikka.

Täsmennän viestiäni: tuo velvollisuus kustantaa vanhempien vanhuus poistui laista vasta 1960-luvulla.

Tähän samaan olemme palaamassa lähivuosikymmeninä, mikäli syntyvyys Suomessa pysyy näin alhaisella tasolla. Kaikenlainen laitoshoito maksaa yhteiskunnalle niin paljon, ettei noilla pienenevillä työtätekevillä ikäluokkia sitä enää kustanneta . Ja se ulkomailta tuleva työvoima, niin anteeks mikä??? Se ei ole realistinen ratkaisu.

30 vuoden päästä ei ole enää mitään eläkkeitä, vaan jokainen huolehtii itse omasta vanhuudenturvastaan, joko tekemällä hurjasti rahaa säästöön vanhuudenpäiviä varten ja/tai omat lapset turvaa sun vanhuuden. Tää on vaan ilastollinen fakta, tähän se pakosti menee.

Huonoiten käy heille, jotka ovat nyt nelikymppisiä, lapsettomia, ja köyhiä.

Tää on muuten totta! Työtätekevä keskiluokka maksaa jo nyt veroja niin paljon, ettei niitä voida loputtomiin nostaa, tämä veronmaksajien luokka myös pienenee kokoajan. Odotettu eläkkeellejäämisikä on jo nyt kolmekymppisillä noin 70-75-vuotiaana. Sitäkään ei voi loputtomiin nostaa, joten tää eläkejärjestelmä kuopataan. Sitten on pakko tietty karsia mainitsemastasi kalliista laitoshoidosta, johon ei btw kohta enää tule uusia tyäntekijöitäkään, eli vanhustenkodit jää unholaan, ja päiväkotiin ei enää voi viedä alle 3-vuotiaita. Näin ollen perheet huolehtivat itse sekä suvun vanhuksista, että pikkulapsista. Parhaassa aitauksessa palataan siihen, että isovanhemmat tai isoisovanhemnat auttaa lastenhoidosta, ja asuvat perheen kanssa samassa pihapiirissä, koska aikuisten lasten on kustannettava vanhempiensa eläkeoloilut.

Raha kertyy yhä pienemmälle porukalle, kun töitä on yhä vähemmän, kun ihmiset pakotetaan tekemään kaikki itsepalveluna tietokoneella ja asiakaspalvelun henkilöitä voidaan irtisanoa ja säästö tästä ei mene kuluttajille eikä työttömyyskorvausten maksuun vaan osakkeenomistajille.

Näinpä. Tästä syystä tuon porukan, jolle omaisuutta ei kerry, kannattaa palata vanhanajan "suku huolehtii ja pitää yhtä"- mentaliteettiin. Omavaraisuus ravinnon suhteen tulee olemaan myös kovassa nousussa.

Joo en halua. Ennemmin vaikka itsemurha/eutanasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan täysin vanhuksesta itsestään kiinni näkeekö lähisukulaisiaan.

Tämän takia meillä miehen äiti muutti luoksemme. Vetosi siihen, että se on hänestä kiinni,näkeekö lapsenlapsiaan. Mies tietenkin suostui, koska onhan kyseessä äiti ja ajatus on hyvä. Olisin ollut aika alhainen, jos olisin todennut miehelle ja lapsille tärkeästä henkilöstä, että tänne ei ole tulemista. Yritin kyllä, mutta mies kauhistui: oikeastiko en anna lapsille oikeutta isoäitiin!

Olisiko miehelle ollut OK, jos sinun äitisi olisi myös muuttanut teille asumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös vanhuksia, joita ei haluta tavata, koska ovat k*sipäitä. Ei kaikki ole mitään herttaisia pullantuoksuisia mummuja ja pappoja.

Tämä. Äitini ei vielä ole vanhus, mutta olen katkaissut välit häneen kokonaan. Hän on maailman huonoin äiti, enkä koskaan anna anteeksi. Ulkopuolisille hän osaa esittää oikein herttaista ja mukavaa ihmistä.

Ymmärrätkö, että anteeksiantamattomuudesta kärsii yleensä vain se, joka ei anna anteeksi.

Ei kärsi. Eikä kärsi siitåkåän että pani välit poikki.

Eri

Sen jälkeen kun isäni löi minua kännissä ollessaan kaljanhakureissulla, en ole hänestä pitänyt enkä häneen luottanut. Antoi 9 v tyttärelleen kauhean miehen mallin. Vieressä ollut pelokas äitini ei osannut tehdä muuta kuin sanoa "löit lastasi". En ollut puhunut mitään, en ilmehtinyt tms vaan vain kävellyt hiljaa vanhempieni välissä kun isä yhtäkkiä löi, poskipäähän osui. Hänen perusteeton vihansa minua, kilttiä tytärtä kohtaan, on aiheuttanut vihan isääni kohtaan. Nyt tämä marttyyrivanhus on 83v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen ikäihmisen omat lapset ovat jo eläkkeellä, mutta silti ei ole halua eikä "aikaa" nähdä.

Laitospaikkoihin halutaan vanhukset, vaikka moni voisi ottaa luokseen asumaan. Ja kuitenkin halutaan kaikki mahdolliset hoidot, vaikka se vanhus vaikuttaa enemmän olevan rasite sukulaisilleen, ei siihen ainakaan haluta juuri pitää yhteyttä.

Joku muu hoitaa ja joku muu pitää seuraa.

Laitokseen laitetaan sellaiset vanhukset, jotka tarvitsevat 24/7 vahtimista tai hoitoa. Harvalla on oikeasti tilaa sille vanhukselle, ylimääräistä huonetta sitä varten. Kuka pystyy työpäivän aikana häntä vahtimaan? Perheen isot koululaisetkin tarvitsevat yöunensa, ei heidän, eikä perheen töissäkäyvien vanhempien kuulu estellä keskellä yötä vanhusta lähtemässä ulos, kun on menossa lapsuuden kotiinsa tai kokee harhoja ja lähtee karkuun sisään tunkevia olemattomia vieraita, jotka vain hän näkee omassa päässään. Etsit sitten välissä hänen kenkäänsä, mikä löytyy lopulta tungettuna kirjahyllyn kaappiin tai muuta tavaraa, minkä joku mystinen joku on vienyt ja mikä löytyy mitä ihmeellisemmästä paikasta.

Se .menee siihen, mitä oli ennen 1960-lukua.

Jos molemmat puolisot on töissä ja sitä lautta on varaa, kustannetaan vanhukset maksulliseen palvelutaloon. Jos onbtyörön tai ei muuten varaa, jää hoitamaan kotiin.

Ei oo hyvä juttu, mutta tohon se menee takaisin.

Pieni vihje.

Jos haluatte nähdä paljon lapsia ja lapsenlapsia, muuttakaa eläkkeelle päästyänne samalle paikkakunnalle.

Ei lähelle, mutta samalle paikkakunnalle.

Kun joudutte jossain vaiheessa laitokseen, ette välttämättä saa siirtoa samalle seudulle missä muut asuvat, ja sitten kökötätte siellä yksin. Esim. ne sukulaiset joilla ei ole autoa eivät pääse sinne ikinä.

Näin kävi meillä, eli kun vanhemmat joutuivat vanhustenkotiin, emme nähneet enää juuri yhtään, koska välimatkaa oli paljon, ja bussit kulkivat harvoin. Ja vaikka kuinka yritimme, siirtoa ei tehty.

Olette viranomaisten armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elettiin suurperheissä, joihin kuului lapsien perheet. Vanhukset ei yleensä joutuneet elämään erossa heistä.

Syynä tuohon oli lakiin kirjattu velvollisuus, että lasten piti huolehtia vanhempiensa vanhuudesta. Ei tuokaan varmaan mitään auvoa toki aina ollut. Vanhuksien passaaminen saattoi ärsyttää miniää tai vävyä. Minun suvussani iäkkäitä kierrätettiin vuosittain eri lastensa perheissä. (Kaupunkilaisia) Yhdessä sukuhaarassa kustannettiin yksityinen hoitokotipaikka.

Täsmennän viestiäni: tuo velvollisuus kustantaa vanhempien vanhuus poistui laista vasta 1960-luvulla.

Tähän samaan olemme palaamassa lähivuosikymmeninä, mikäli syntyvyys Suomessa pysyy näin alhaisella tasolla. Kaikenlainen laitoshoito maksaa yhteiskunnalle niin paljon, ettei noilla pienenevillä työtätekevillä ikäluokkia sitä enää kustanneta . Ja se ulkomailta tuleva työvoima, niin anteeks mikä??? Se ei ole realistinen ratkaisu.

30 vuoden päästä ei ole enää mitään eläkkeitä, vaan jokainen huolehtii itse omasta vanhuudenturvastaan, joko tekemällä hurjasti rahaa säästöön vanhuudenpäiviä varten ja/tai omat lapset turvaa sun vanhuuden. Tää on vaan ilastollinen fakta, tähän se pakosti menee.

Huonoiten käy heille, jotka ovat nyt nelikymppisiä, lapsettomia, ja köyhiä.

Tää on muuten totta! Työtätekevä keskiluokka maksaa jo nyt veroja niin paljon, ettei niitä voida loputtomiin nostaa, tämä veronmaksajien luokka myös pienenee kokoajan. Odotettu eläkkeellejäämisikä on jo nyt kolmekymppisillä noin 70-75-vuotiaana. Sitäkään ei voi loputtomiin nostaa, joten tää eläkejärjestelmä kuopataan. Sitten on pakko tietty karsia mainitsemastasi kalliista laitoshoidosta, johon ei btw kohta enää tule uusia tyäntekijöitäkään, eli vanhustenkodit jää unholaan, ja päiväkotiin ei enää voi viedä alle 3-vuotiaita. Näin ollen perheet huolehtivat itse sekä suvun vanhuksista, että pikkulapsista. Parhaassa aitauksessa palataan siihen, että isovanhemmat tai isoisovanhemnat auttaa lastenhoidosta, ja asuvat perheen kanssa samassa pihapiirissä, koska aikuisten lasten on kustannettava vanhempiensa eläkeoloilut.

Raha kertyy yhä pienemmälle porukalle, kun töitä on yhä vähemmän, kun ihmiset pakotetaan tekemään kaikki itsepalveluna tietokoneella ja asiakaspalvelun henkilöitä voidaan irtisanoa ja säästö tästä ei mene kuluttajille eikä työttömyyskorvausten maksuun vaan osakkeenomistajille.

Näinpä. Tästä syystä tuon porukan, jolle omaisuutta ei kerry, kannattaa palata vanhanajan "suku huolehtii ja pitää yhtä"- mentaliteettiin. Omavaraisuus ravinnon suhteen tulee olemaan myös kovassa nousussa.

Joo en halua. Ennemmin vaikka itsemurha/eutanasia.

Tällaisten mielipiteiden takia moni vastustaa eutanasiaa.

Sitä aletaan käyttää säästökeinona. Ei toki pakosta, mutta hivutetaan syyllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä niittää mitä kylvää! 

Jos on lapsensa kasvattanut niin, että jokainen pärjätköön itse, eikä ole autellut esim lastenlastenhoidossa, niin onko ihme että jää itsekin yksin. Ja tiedän näitä ihan hemmetin monia, omien vanhempieni ikäisiä eli boomereita, joille on ollut oikein ihanne, että "meidän kati-mikko se osaa tulla yksin kotiin koulusta ja laittaa välipalaa ja lähtee kavereille, harrastuksiin, on niin osaava, ei tarvi apua!" jne jne.

Ei ole välitetty omista lapsista oikeasti, ei ole oltu läsnä, niin miksi odottaa mitään muuta kun lapset kasvavat isoiksi? 

Miksi ei sitten ole autettu omia lapsia esim ruuhkavuosissa? 

Vielä 60-70-luvulla oli tapana, että lapset laitettiin isovanhemmille hoitoon kun vanhemmat olivat töissä kesällä. Kuukaudeksi, jopa koko kesäksi. Omassa suvussani, ja puolison suvussa molemmin puolin on ollut tällainen tapa. Nyt ne 60-70-luvun isät ja äidit ovat itse isovanhempia, olleet jo pitkään, mutta nykyiset lapsiperheet eivät ole tätä apua saaneet. Tämä perinne hävisi täysin noin 1-2 sukupolven aikana. Oliko syynä naisten siirtyminen työelämään? Ei. Osa isovanhemmista on eläkeläisiä, eivätkä silti ota lapsenlapsia puoleksi kesää luokseen. En tunne ketään, kenellä olisi näin. Yö silloin tällöin mummulassa, jos on onnekas, mutta kukaan ei ole montaa viikkoa mummulassa kesälomalla. 

Ja sitten ihmetellään että lapsiperheet väsyy, ei jaksa, vanhemmat ratkeaa liitoksistaan. Ennen vanhaan autettiin, sitten se vain loppui ja oletetaan että yhteiskunta auttaa. Eipä muuten auta. Ei ole sellaista tahoa, joka ottaisi koululaiset muutamaksi viikoksi. Pelkkä kesälomien sumpliminen ja lasten hoidon järjestäminen on jatkuva stressin aihe lapsiperheissä kesällä. 

Juuri näin. Minut hoidatettiin viikonloput ja kesät mummolla ihan aina ja nyt omat lapset eivät ole minuuttiakaan olleet isovanhemmilla hoidossa. Tuo mummo joka minua hoiti sanoo välillä, että tuo tänne vaan hoitoon jos on tarvetta, mutta hän on melkein 90, joten ei hän kyllä enää voi hoitaa, vaikka tarjoaa. Puolison vanhemmat täysin samanlaiset, jokainen hoitaa omansa, joten apuja meille ei tule mistään koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Pieni vihje.

Jos haluatte nähdä paljon lapsia ja lapsenlapsia, muuttakaa eläkkeelle päästyänne samalle paikkakunnalle.

Ei lähelle, mutta samalle paikkakunnalle.

Kun joudutte jossain vaiheessa laitokseen, ette välttämättä saa siirtoa samalle seudulle missä muut asuvat, ja sitten kökötätte siellä yksin. Esim. ne sukulaiset joilla ei ole autoa eivät pääse sinne ikinä.

Näin kävi meillä, eli kun vanhemmat joutuivat vanhustenkotiin, emme nähneet enää juuri yhtään, koska välimatkaa oli paljon, ja bussit kulkivat harvoin. Ja vaikka kuinka yritimme, siirtoa ei tehty.

Olette viranomaisten armoilla.

Ettekö te oikeasti selviä mistään yksin? Edes kuolemasta?