Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhukset kaipaavat lähisukulaisiaan. Joku muu juttelukaveri on vain pieni laastari.
02.07.2022 |
Tämän olen itse havainnoinut.
Iäkkäät kaipaavat nimenomaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Se muu seura on toki tervetullutta ja vaihtelua, mutta ei läheskään korvaa läheisten seuraa.
On kamalaa seurata, miten valtava kaipuu on tavata lapsia ja lapsenlapsia, joilla on omat kiireensä.
Ihan yksi esimerkki vaan, niitä olisi lukemattomia: mökkinaapurit valmisteili aina koko alkukesän mökkiä terhakkaasti lasten ja lastenlasten kyläilyä varten. Viikon olivat ja loppukesä meni naapureilla masentuneista tunnelmissa. Ne läheiset asui kaukana. (Lapsenlapset saattoivat viettää osan tuosta lyhyestä ajasta vanhusten kaupunkiasunnossa. Kävivät polttamassa tupakkaa salaa varastorakennuksen takana.)
Kommentit (150)
Vanhainkodissa on läjäpäin niitä vanhuksia, joiden todellinen luonne karkottaisi saatanankin tiehensä. Hoitaja saa sentään siitä paskan kuuntelemisesta rahaa, omainen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sydän itkee kun ajattelenki vanhuksia ja niitä jotka asui hoivakodeissa, silloin ku korona alkoi, ja siitä eteenpäin, niin kauan kun oli vierailukiellot päällä, ja mummot ja paapat jotka asui kotona piti pysyä neljän seinän sisällä, eikä saanu tavata ketään, aivan kamalaa 💔
Sehän oli näille vauva.fi kirjoittajille ihannetila. Ei tarvinnut vanhuksiaan ajatella.
Kuule mene sinä jeesustelija ottamaan turpaan niiltä ihanilta vanhuksilta jos niin käy sääliksi. Etkö mene? Kas kummaa? Ehkä niidenkin vanhusten omaiset haluaa pysyä kaukana hirviömummosta ja aivan hyvästä syystä. Katsos kun olen hoitanut vanhuksia aika pitkään ja sattunut kuulemaan omaisen suusta, miten "ihania" ne siellä kotona oli, ja se on aika korutonta juttua se.
Oletko väärällä alalla? Hoidettavasihan ovat sairaita, usein vielä muistisairaus lisänä. Sinä ammattilaisena pidät
heitä hirviöinä.
Olen mummo, yks teini- ikäinen lojuu tuolla, mitään en ole pyytänyt häntä tekemään.
Mutta kai jo ikä tekee minut hirviöksi.Turha sinun hihhulin on alkaa minua tai ketään muitakaan hoitajia alkaa neuvomaan työssä tai ammatinvalinnassa. Ole hyvä, hankkiudu töihin vanhainkotiin ja mene kuuntelemaan mikä se todellisuus tänä päivänä on. Sinun vittumainen, tekopyhyyttä tihkuva jeesustelusi ei kiinnosta ketään.
Olet väärällä alalla. Tee asialle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ennen elettiin suurperheissä, joihin kuului lapsien perheet. Vanhukset ei yleensä joutuneet elämään erossa heistä.
Syynä tuohon oli lakiin kirjattu velvollisuus, että lasten piti huolehtia vanhempiensa vanhuudesta. Ei tuokaan varmaan mitään auvoa toki aina ollut. Vanhuksien passaaminen saattoi ärsyttää miniää tai vävyä. Minun suvussani iäkkäitä kierrätettiin vuosittain eri lastensa perheissä. (Kaupunkilaisia) Yhdessä sukuhaarassa kustannettiin yksityinen hoitokotipaikka.
Tuo oli maaseudulla yleisesti tapana vielä 90-luvulla. Huonot välit joka talossa. Vaimot olivat vihaisia ja katkeria kun joutuivat hoitamaan vanhukset. En ihmettele yhtään. Työtä kellon ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne on periytynyt kummallisen paljon vanhempiaan vihaavia ja appivanhempiaan vihaavia. Lapsiaan huonosti kohtelevia on oikeassa elämässä vain vähän.
Myrkyllistä.
Suomessa on aiemmissa sukupolvissa valtavan paljon välinpitämättömiä vanhempia, meillä on ollut tyypillistä välttävä kiintymyssuhde, ei ole kehuttu, kannustettu eikä pidetty sylissä. Ei ole sanottu että rakastan. Se on tutkittu fakta, että suomalainen tapa kasvattaa on ollut tosi etäinen.
Sen lisäksi suomessa on paljon vanhempia, jotka käyttävät liikaa alkoa. Vanhuksissa ongelmakäyttöä on enemmän kuin työikäisissä. Tämäkin on tutkittu fakta.
Mihin oikein perustat väitteesi, että huonosti kohtelevia on vain vähän?
Aika yleistävää, vai ollaan me juoppojakin kaikki. Kyllä itse ainakin vaikkei perheessä halailtu eikä lällytelty en vihannut vanhempiani. Kun sain omia lapsia paremmin ymmärsin heitäkin.
Lapseni sanoi, kun nyt omansa ovat murrosiässä, miten kamala hän olikasn. Nyt hän tajuaa miksi joskus kotona pantiin perälautaa tiukastikin.
Lukutaidoton ainakin olet. Missään ei sanottu että "kaikki". Mutta ehkä kalikka kalahti.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa mummoista ja papoista on hyvässä kunnossa, eläkkeellä ja omistaa auton. Sillä autolla voi kyllä ajella ympäri Suomea, muttei vahingossakaan sinne jälkikasvun asunnolle. Kun niidenhän velvollisuus on tulla käymään katsomaan vanhempiaan, ei sinne jälkikasvun asunnolle voi mennä käymään. Mitä sitten, vaikka jälkikasvulla on pakka hajoamassa käsiin että saisi edes laskut maksettua, kyllä niiden velvollisuus on tulla käymään.
Näin lähipiirissä. Vanhempani ovat vaivautuneet minun luokseni viimeksi 2018. Silti koko ajan syyllistetään, jos en ehdi usein käydä siellä.
No ne elää omaa elämäänsä, eikä sinun.
Monet ei enää halua ymmärtääkään omien lastensa perhe-elämän kiemuroita, kun ovat oman aikansa ja vaikeutensa jo eläneet. Itse en edes halunnut mennä lapseni luokse käymään, kun siellä tuntui aina olevan joku saakelin konflikti meneillään, mistä ei saanut selkoa ja tuli vain paha mieli.
No älysivät erota sentään. Ja aina parempi kun ei yritä sotkea itseään siihen sekaan.
Ja syyllistyä ei kannata eikä pidä. Voi sanoa ihan suoraan ja selvään, ettei ole yhtään rahaa tästä lähteä matkustelemaan teidän luoksenne, ja tämä tilanne ei ihan hetkessä helpota, joten älkää meitä sinne odottako, emme tule. Tulkaa te mieluummin meille, niin nähdään toisiamme, tervetuloa, sovitaanko milloin tulette?
Suora puhe on aina parempi, ei tarvitse sen paremmin syyllistää kuin syyllistyäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sydän itkee kun ajattelenki vanhuksia ja niitä jotka asui hoivakodeissa, silloin ku korona alkoi, ja siitä eteenpäin, niin kauan kun oli vierailukiellot päällä, ja mummot ja paapat jotka asui kotona piti pysyä neljän seinän sisällä, eikä saanu tavata ketään, aivan kamalaa 💔
Sehän oli näille vauva.fi kirjoittajille ihannetila. Ei tarvinnut vanhuksiaan ajatella.
Kuule mene sinä jeesustelija ottamaan turpaan niiltä ihanilta vanhuksilta jos niin käy sääliksi. Etkö mene? Kas kummaa? Ehkä niidenkin vanhusten omaiset haluaa pysyä kaukana hirviömummosta ja aivan hyvästä syystä. Katsos kun olen hoitanut vanhuksia aika pitkään ja sattunut kuulemaan omaisen suusta, miten "ihania" ne siellä kotona oli, ja se on aika korutonta juttua se.
Oletko väärällä alalla? Hoidettavasihan ovat sairaita, usein vielä muistisairaus lisänä. Sinä ammattilaisena pidät
heitä hirviöinä.
Olen mummo, yks teini- ikäinen lojuu tuolla, mitään en ole pyytänyt häntä tekemään.
Mutta kai jo ikä tekee minut hirviöksi.Turha sinun hihhulin on alkaa minua tai ketään muitakaan hoitajia alkaa neuvomaan työssä tai ammatinvalinnassa. Ole hyvä, hankkiudu töihin vanhainkotiin ja mene kuuntelemaan mikä se todellisuus tänä päivänä on. Sinun vittumainen, tekopyhyyttä tihkuva jeesustelusi ei kiinnosta ketään.
Olet väärällä alalla. Tee asialle jotain.
Hoitaja voi ihan hyvin olla sellainen vahva persoona, joka ei kuuntele pskaa keneltäkään ulkopuoliselta.
Työssä voi pitää suunsa kiinni, mutta sinulta tai keneltäkään muulta ei tarvitse ottaa mitään änkyröintiä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sydän itkee kun ajattelenki vanhuksia ja niitä jotka asui hoivakodeissa, silloin ku korona alkoi, ja siitä eteenpäin, niin kauan kun oli vierailukiellot päällä, ja mummot ja paapat jotka asui kotona piti pysyä neljän seinän sisällä, eikä saanu tavata ketään, aivan kamalaa 💔
Sehän oli näille vauva.fi kirjoittajille ihannetila. Ei tarvinnut vanhuksiaan ajatella.
Kuule mene sinä jeesustelija ottamaan turpaan niiltä ihanilta vanhuksilta jos niin käy sääliksi. Etkö mene? Kas kummaa? Ehkä niidenkin vanhusten omaiset haluaa pysyä kaukana hirviömummosta ja aivan hyvästä syystä. Katsos kun olen hoitanut vanhuksia aika pitkään ja sattunut kuulemaan omaisen suusta, miten "ihania" ne siellä kotona oli, ja se on aika korutonta juttua se.
Oletko väärällä alalla? Hoidettavasihan ovat sairaita, usein vielä muistisairaus lisänä. Sinä ammattilaisena pidät
heitä hirviöinä.
Olen mummo, yks teini- ikäinen lojuu tuolla, mitään en ole pyytänyt häntä tekemään.
Mutta kai jo ikä tekee minut hirviöksi.Turha sinun hihhulin on alkaa minua tai ketään muitakaan hoitajia alkaa neuvomaan työssä tai ammatinvalinnassa. Ole hyvä, hankkiudu töihin vanhainkotiin ja mene kuuntelemaan mikä se todellisuus tänä päivänä on. Sinun vittumainen, tekopyhyyttä tihkuva jeesustelusi ei kiinnosta ketään.
Olet väärällä alalla. Tee asialle jotain.
Menepä pallukka syömään jotain ahdistukseen. Mums mums.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sydän itkee kun ajattelenki vanhuksia ja niitä jotka asui hoivakodeissa, silloin ku korona alkoi, ja siitä eteenpäin, niin kauan kun oli vierailukiellot päällä, ja mummot ja paapat jotka asui kotona piti pysyä neljän seinän sisällä, eikä saanu tavata ketään, aivan kamalaa 💔
Sehän oli näille vauva.fi kirjoittajille ihannetila. Ei tarvinnut vanhuksiaan ajatella.
Kuule mene sinä jeesustelija ottamaan turpaan niiltä ihanilta vanhuksilta jos niin käy sääliksi. Etkö mene? Kas kummaa? Ehkä niidenkin vanhusten omaiset haluaa pysyä kaukana hirviömummosta ja aivan hyvästä syystä. Katsos kun olen hoitanut vanhuksia aika pitkään ja sattunut kuulemaan omaisen suusta, miten "ihania" ne siellä kotona oli, ja se on aika korutonta juttua se.
Oletko väärällä alalla? Hoidettavasihan ovat sairaita, usein vielä muistisairaus lisänä. Sinä ammattilaisena pidät
heitä hirviöinä.
Olen mummo, yks teini- ikäinen lojuu tuolla, mitään en ole pyytänyt häntä tekemään.
Mutta kai jo ikä tekee minut hirviöksi.Turha sinun hihhulin on alkaa minua tai ketään muitakaan hoitajia alkaa neuvomaan työssä tai ammatinvalinnassa. Ole hyvä, hankkiudu töihin vanhainkotiin ja mene kuuntelemaan mikä se todellisuus tänä päivänä on. Sinun vittumainen, tekopyhyyttä tihkuva jeesustelusi ei kiinnosta ketään.
Olet väärällä alalla. Tee asialle jotain.
Oletko sinä ollut yleensä millään alalla vai oletko nähnyt vain telkkarista jonkun tekevän oikeaa työtä? Tuliko joku ihan random nobody kouvolatukkatäti neuvomaan miten sinun kuuluu työsi tehdä?
Joo minunkin vanhempani soittelevat jatkuvasti että pitäisi tulla kylään. Sitten jos sinne menee saa kuulla ilkeilyä ja valitusta, onpa mukavaa. Kaikki on huonosti ja mitään hyvää ei elämässä ole, kaikissa ihmisissä on jotain vikaa heidän mielestään. Lapset ja mies ei enää haluaisi mennä käymään ollenkaan, itsekin oon aina vierailun jälkeen väsynyt ja pahalla mielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni vanhus ei ymmärrä, että valittamisella ja syyllistämisellä vaan karkottavat läheiset. En tiedä mitä tuolla syyllistämisellä ajetaan takaa, luullaanko oikeasti, että syyllistämällä saadaan se läheinen käymään useammin?
Oma äitini oli hyvässä kunnossa loppuun asti. Liikkui paljon kaupungilla, matkustelikin, hänellä oli ystäväpiiri, mikä tapasi säännöllisesti. Silti meitä lapsia (4) syyllisti valittamalla yksinäisyydestä.
Kävin itse äidin luona kaksi kertaa viikossa, säännöllisesti. Tämä paljolti itseni takia, tiesin tekeväni kahden pienen lapsen äitinä sen minkä voin. Ja kun kävin säännöllisesti, pystyin tämän myös sanomaan muille, äitini nimittäin joillekin ystävilleen ja sukulaisilleen valitti, kuinka "kukaan ei käy" tai "Eipä sitä Tiinaakaan enää paljoa näy". Eikä ollut dementiaa, skarppi pirteä aktiivinen vanhus oli.
Mutta mistä tuo valittaminen ja syyllistäminen kumpuaa, se on läheisille tosi raskasta. Ikinä en uskaltanut kysyä mitä kuuluu, koska sen kysyminen aukaisi valitusvirren.
Näin meilläkin. Matka Helsingistä Ouluun
on huomattavasti lyhyempi kuin Oulusta Helsinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena kävin äidin ja/tai isän kanssa vanhainkodissa tervehtimässä tätejä tai enoa. Hekin olivat jo vanhoja, kun olin tavallaan iltatähti.
Nuorena ja aikuisena jatkoin toimintaa esim seurakunnan kautta. Osa senioreista asuu yksin, joten välttämättä eivät asu hoivapaikoissa.
Olen huomannut, että käynnit on tärkeitä. Itsekin saan niistä hyvän mielen.
Onneksi äitini sai viettää vanhuutensa lastensa ja lastenlastensa parissa. Välit olilvat hyvät, ja aina kun joku lähti, halattiin puolin ja toisin. Vielä kuolinhetkellään, hieman ennen sitä, läheiset olivat äidin luona. Hänen ei tarvinnut viettää yksinäistä vanhuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan täysin vanhuksesta itsestään kiinni näkeekö lähisukulaisiaan.
Tämä! Onneksi nykyään lapset uskaltavat sanoa esim. hoitokodissa syyn miksei vierailla. Sitä niittää mitä kylvää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös vanhuksia, joita ei haluta tavata, koska ovat k*sipäitä. Ei kaikki ole mitään herttaisia pullantuoksuisia mummuja ja pappoja.
Tämä. Äitini ei vielä ole vanhus, mutta olen katkaissut välit häneen kokonaan. Hän on maailman huonoin äiti, enkä koskaan anna anteeksi. Ulkopuolisille hän osaa esittää oikein herttaista ja mukavaa ihmistä.
Ymmärrätkö, että anteeksiantamattomuudesta kärsii yleensä vain se, joka ei anna anteeksi.
Äitini teki niin pahoja tekoja, etten edes kärsi tästä itse yhtään. Äitini sen sijaan ulisee tuon tuosta, kun lapset ovat hylänneet. Aina tällaisissa tapauksissa ei ole kyse mistään teini-iän erimielisyyksistä vaan äitini teot lasketaan ihan rikokseksi.
Täällä on tosiaan aika pumpulissa kasvanutta porukkaa, kun eivät ymmärrä, ettei kaikkea pahaa voi yksinkertaisesti antaa koskaan anteeksi. He eivät voi kuvitellakaan, kuinka pahoja ja ilkeitä jotkut vanhemmat osaavat olla lapsilleen. Niinkuin edellinen jo sanoi, en ole yhtään katkeroitunut, vaikken vanhempiini ole enää yhteydessä. He eivät vain ole enää olemassa minulle. Suhtaudun heihin kuin ihan keneen tahansa kadulla vastaan tulevaan randomiin.
Vierailija kirjoitti:
Naapuruston vanhus päätti jo lastensa muuttaessa kotoa, ettei pyytele heitä käymään koko ajan, kuten äitinsä oli tehnyt. Hän kävi äidillään hyvin usein.
Tuo päätös pitää, mutta hän riutuu ikävissään. Paljon on ystäviä ja juttukavereita, mutta heille hän jankuttaa kaipaustaan ja kehuu itsekuriaan, ettei pyytele niitä lapsia käymään. (Käyvät toki, mutta harvoin, vaikka asuvat samassa kaupungissa.)
Eikö tämä vanhus voisi hankkia itselleen mielekästä tekemistä? Ei ole mitään syytä siihen, että vanhana pitäisi takertua läheisiin hysteerisellä kaipuulla ja vimmalla. Voi ihan elää omaa elämäänsä.
Palvelutaloissa olevat tietysti eri, mutta niihin nyt mennään odottamaan kuolemaa, joten silloinkin kannattaisi varmaan lähisuvun asemesta keskittyä oman sielun tilaan.
Niin kauan kun ihminen on oikeustoimikelpoinen, hän on itse vastuussa itsestään. Myös onnellisuudestaan, viihtyvyydestään ja seurastaan. Ei korkea ikä tee ihmisestä avutonta lasta -ellei ihminen itse sellaiseksi ehdoin tahdoin heittäydy (muistisairaudet ja aivotapahtumat poislukien, mutta silloinkin se lähtölaskenta on jo alkanut, joten ks. edellinen kappale. Ei silloin enää omaiset ole tärkeitä kun kuolema on lähellä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehoitus kaikille, joilla on hyvin iäkkäitä vanhempia ja isovanhempia: menkää nyt kesällä lomalla heidän luokseen vähän pidemmäksi ajaksi. (Jos he sitä toivovat)
Kehotus sinulle: mieti hetki miksi joku ihminen on ei-toivottua seuraa. Ei pelkkä vanheneminen tee ihmisestä miellyttävää.
Aika usein päinvastoin. Omat vanhempani ovat 73 ja 75, ja jo muutaman vuoden ovat muuttuneet koko ajan raskaammiksi. Kumpikin on fyysisesti terve, urheilevat, käyvät oopperassa ja sitä rataa.
Mutta keskustelut menevät kovin helposti nuoruusmuisteluiksi 60-luvulta. Lisäksi nämä muistot kerrotaan joka kerta vähän eri tavalla... Tosi rasittavaa. Äitini juoruilee kaikkein mieluiten sukulaisista ja heidän vaivoistaan tai vaihtoehtoisesti ylistää hysteerisesti veljeni lapsia -siis todella sellaisella hysteerisellä ihannoinnilla ja rakkaudella, mikä on suorastaan irvokasta kun miettii miten kylmä ja etäinen äiti hän oli. Minä olin ns. kympin tyttö, mutta minun koulu- ja urheilumenestykseni otettiin selviönä, nyt veljentyttöjen keskinkertaiset todistukset saavat hitonomoista suitsutusta osakseen...
Yritän aina välillä kertoa omia asioitani tai ohjata keskustelua johonkin minua kiinnostavaan suuntaan, mutta turhaan.
Olen surukseni tajunnut, että koskaan ei siis tullut sitä aikaa, että olisin saanut olla ihan vaan minä äitini seurassa. Että olisi vaan oltu kaksi aikuista. Ensin olin kyykytettävä lapsi kolmekymppiseksi, sen jälkeen kainalosauva ja oksennusämpäri.
Muutenkin kyläily on raskasta. Minä en saa tuoda ruokia enkä kokata koska kyllähän hän laittaa! Ja sitten piinaa minua päiväkausia ennen vierailua kyselemällä, mitä kaikkea ostetaan, ja ruokaa laittaessa koko ajan, että tehtäisiinkö näin vai noin. Tuo jatkuva kysely uuvuttaa minua tuhat kertaa enemmän kuin se, että tekisin itse.
Rakastan vanhempiani, mutta he ovat ihan uskomattoman raskasta seuraa. Tahtoisin kyllä nähdä useamminkin, mutta pakko sitä on jättää itseensä jotain annettavaa omallekin perheelle.
Lisäksi minulla diagnosoitiin noin puoli vuotta sitten eräs reumasairaus, joka vaikuttaa jaksamiseeni aika tavalla. Äitini, joka tietää tarkkaan kaikkien sukulaisten vaivat, vaihtaa aina puheenaihetta kun yritän puhua sairaudestani ja sen aiheuttamasta uupumuksesta -minä kun olen aina ollut se laiska lapsi, en voi olla uupunut tai sairas.
Joku tuossa aiemmin määki, miten "kyllä ennen asuttiin yhdessä ja vanhukset hoidettiin".
Mutta täytyy ymmärtää, että tämä nykyaikainen loputtoman pitkä, täydellisen hyödytön kituuttava kuoleman tekeminen EI ole sitä, mitä vanhuus oli ennen.
Agraariyhteiskunnassa jokainen käsipari oli arvokas, ja vanhatkin ihmiset pystyivät hissuttelemaan jotain hommia, eli olivat hyödyksi. Ei niitä suinkaan sänkyyn passattu. Mummot laittoivat ruokaa ja vahtivat lapsia, kehräsivät ja kutoivat kankaita. Papat tekivät niitä miesten töitä, mitä vielä jaksoivat.
Sitten jos ihmiselle tuli sairaus, joka sorti sänkyyn passattavaksi, se myös yleensä vei mennessään melko nopeasti. Halvaukset, sydänkohtaukset, keuhkotauti -ei kukaan potenut niitä sänkypotilaana vuositolkulla.
Toisin sanoen, vanhukset eivät olleet sellainen taakka läheisilleen kuin nykypäivänä, koska niitä ei pidetty väkisin moderneilla hoidoilla hengissä liian pitkään. Hyödyttöminä, kuolemaa odottamassa.
Ja tietenkään vanhuksista ei myöskään tullut tuollaisia seuraa vinkuvia itkeskeleviä raunioita, koska heillä oli koko ajan mielekästä tekemistä, luultavasti enemmänkin kuin olisivat jaksaneet tehdä.
Muistisairauksiakin oli merkittävästi vähemmän, koska yleensä joku armeliaampi tappaja vei sitä ennen.
Alue: Aihe vapaa
Turha sinun hihhulin on alkaa minua tai ketään muitakaan hoitajia alkaa neuvomaan työssä tai ammatinvalinnassa. Ole hyvä, hankkiudu töihin vanhainkotiin ja mene kuuntelemaan mikä se todellisuus tänä päivänä on. Sinun vittumainen, tekopyhyyttä tihkuva jeesustelusi ei kiinnosta ketään.