HS Perhe: "Lapseni kokee olevansa sekä poika että tyttö"

2-vuotiaalle äiti sanoo että Suomessa miehet käyttää sortseja. Ei osta pinkkejä kumppareita koska pikkuveli ei tykkää.

Ja kuka tässä jutussa on nyt se ahdasmielinen?

Hassua, että puhutaan sukupuolen moninaisuudesta, mutta seuraavassa lauseessa ollaan sukupuolittamassa leluja, leikkejä, vaatteita ja värejä. Ei kuulosta kovinkaan moninaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS:ssa on AINA tuollaisia juttuja?

Nyt on homotransumuusu-rumpusinfonian la grande finale, joka puolelta mädätetään minkä keritään.

Laatusanomalehden kuuluu julkaista myös ns. human interest -juttuja mitä erikoisimmistakin inhimillisen elämän eri puolista. Se on sitten mistä kukin provosoituu. Joitakin on korvenneet tällä viikolla erityisesti se, miksi HS kirjoitti piiitkät jutut lestadiolaisuudesta ja heidän Suviseuroistaan ja toisen herättäjäjuhlista. Toisia on taas raivostuttanut nämä pridejutut. Vaihtoehtoisesti molemmat aiheet voi lukea ilman tunnekuohuja ja todeta että heh, kaikenlaisia sitä maailmassa onkin.

Miellän itseni suvaitsevaiseksi. Siihen ei vain kuulu sellainen välinpitämättömyys, että kaikkea tyhmyyttä pitäisi vain sulattaa. Jutussa oleva äiti paheksui jopa tervepäistä terveydenhoitajaa. Miten suvaitsevaista sellainen ä ä l i ö m ä i s y y s on?

En miellä itseäni suvaitsevaiseksi ihmiseksi vaan ihan tavikseksi. Ollaan erittäin yhtä mieltä siitä, että jutun äidin toiminta ei ole viisasta vaan suorastaan typerää. Uskon, että meillä on myös yhteinen näkemys siitä, että lasten ja nuorten muunsukupuolisuuden kokeminen ei ole mikään asia, jota pitäisi pitää esillä saati etsiä sitä tai siihen rohkaista tai jopa järjestää jotain ammattiapua.

Olen myös sitä mieltä, että HS on heittämällä Suomen paras lehti, ja tämä voidaan myös argumentoiden perustella. Olen myös vahva sananvapauden kannattaja, ja siihen sananvapauteen sisältyy myös se, että ääliötkin (so. jutun äiti 🤪) saavat vapauden omiin ääliömäisiin mielipiteisiinsä ja tuoda ne esiin.

TLDR: Jutun äidin mielipiteet ovat mielestäni ääliömäisiä, mutta puolustan henkeen ja vereen hänen oikeuttaan ääliömäisiin mielipiteisiinsä ja tuoda ne julki koko kansalle.

Mie oon samaa mieltä, hupsut vanhemmat kasvattavat epävakaita lapsia, mutta hupsuttelijoillakin on sananvapaus niinkuin miullaki.

Ja kun hupsut ääliöt sanoo mielipiteensä ääneen, muut huomaa että ne on hupsuja ääliötä! Muuten voisivatkin käydä täyspäisistä.

Vierailija kirjoitti:

i kirjoitti:

Ei tuota pysty edes lukemaan. Normaalista asiasta koitetaan vääntää jotain. Eikö pitkälti kaikki pojat halua jossain vaiheessa kokeilla mekkoa, meikkiä, kynsilakkaa jne.

Kyllä. Oma poikani olisi halunnut n. 2-vuotiaana kenkäkaupasta vaaleanpunaiset remmikengät, puristi tiukasti nyrkkiinsä. Myyjää nauratti, että kaikki pienet pojat haluaisi noi kengät, mutta kukaan niitä ei saa. Ei mekään niitä ostettu, todettiin vain pojan kanssa, että onpa hienot remmikengät, ja ostettiin ne nahkasandaalit joita oltiin mentykin ostaan.

Toinen pieni poika olisi halunnut meikkiä, kun näki naisten ympärillään meikkaavan. Laitoin pienen töpsäyksen puuteria nenänpäähänsä, ja lapsi oli tyytyväinen. Ihan miehinen aikuinen mies hänestä kasvoi.

Lapset on lapsia. Ne tutkii maailmaa ja haluaa kokeilla kaiken maailman juttuja. Olen samaa mieltä, että tämä pride-juttu on mennyt yli. Eikö jokainen voisi olla ensisijaisesti ihan vaan ihminen? Kukin omanlaisensa, kaikki arvokkaita.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta olisitko esim hävennyt poikaasi jos olisit ostanut ne pinkit rennikengät ja hän olisi niitä käyttänyt. Tai häpesitkö ajatusta, että hänellä olisi ne kengät etkä sen vuoksi ostanut? Entäs sitten jos tuo toinen poika olisikin alkanut meikkaamaan myöhemmin eikä tuo "kokeilu" olisi riittänyt. Mitä sitten olisi käynyt. Samoin tuo miehinen mies termi vähän särähtää myös mietin asiaa. Onko poikasi sitten hyvä ja onnistunut ihminen sinulle kun on sellainen miehinen mies? Entä jos pukeutuisi nykyisin ns naisten vaatteisiin eikä olisi se miehinen mies? Miten sitten asioiden suhtautuisit? Näköjään viestisi saa paljon peukkuja, mutta itse mietin näitä asioita. En ota lehden juttuun kantaa, mutta on helppoa kirjoittaa aiheesta, kun pojasta tuli se miehinen mies. Entä jos ei olisikaan tullut ja tuo "tyttövaihe" olisi jatkunut. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

HS ja koko Sanoma oy on aivan SAIRAS. Saatanan sanansaattaja.

Igor, sun pitäis olla Tallinnassa, missä teillä on tänä viikonloppuna pride-joukkotreffit suomalaisten herrasmiesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mielipiteeni on varmaan nykypäivänä kielletty ja väärin, mutta itse toimin niin, että ohjaan poikaani lempeästi "poikamaisiin" juttuihin. Hänellä oli pinkki kausi pienenä ja hänkin olisi halunnut ostaa ryhmähau kaja- lenkkarit, mutta en ostanut. Kävimme keskustelua ja loppupeleissä mustat lenkkarit lähtivät matkaan. Hän olisi halunnut mielummin olla tyttö, koska hyvät kaverit päiväkodissa olivat tyttöjä. Mekkoja hän olisi myös halunnut käyttää, mutta onneksi päiväkodissa oli prinsessamekkoja, joten siellä niitä sai pukea. Ostin yhden tunikatyyppisen paidan, joka oli väritykseltään sininen. Tähän hän oli ihan tyytyväinen.

Nykyään lapsellani ei kiinnosta mekot tai muukaan ns."tyttömäinen". Hän haluaisi olla milloin mikäkin supersankari ja hänellä harmittaa, että hän on tavallinen ihminen. Tähänkään en voi lähteä matkaan kovin tosissani.

Ei minua haittaisi, jos lapsi myöhemmin ilmoittaisi olevansa muunsukupuolinen, yksisarvinen tai tykkäävänsä pojista. Se olisi hänen oma valintansa, eikä minun tuputtama. Ajattelen kuitenkin, että biologia määrittelee pienen lapsen sukupuolen ja kuuluu vanhemman tehtäviin tukea sitä mikä hän oikeasti on, eikä sitä mikä hän milloinkin päättää olevansa. Jos olisin lähtenyt lapseni kriiseilyyn matkaan, kun hän oli pienempi, niin olisi saattanut käydä niinkuin artikkelin lapselle. En koe, että se olisi ollut pojalleni parempi juttu.

Kommenttisi lopussa tiivistyy se olennainen. Tapahtuu mitä tahansa aikuisen tulee aina olla lapselleen se vakaa kallio johon voi nojata ja jonka voi luottaa olevan hänen puolellaan. Vaikka vanhemmalla olisi omia selvittämättömiä kriisejä, hän ei saa heijastaa niitä lapsiinsa. Tilastollisesti suurin osa lapsista hyötyy siitä, että heidät kasvatetaan joko pojiksi tai tytöiksi, sillä suurin osa meistä identifioi itsensä sukupuolensa mukaisesti mutta nyt on menty siihen, että kaikki pitäisi kasvattaa siinä pelossa, että mitä jos heissä onkin vähemmistön taipumuksia.

Tämä juuri! Mietin todellakin, että minkälaiset kauaskantoiset seuraukset kasvatuksellani on. Lapsellani tämä vaihe kesti vielä melko pitkään ehkä n.1,5-vuotta, joten kyllä siinä kerkesi miettiä jo vaihtoehtoisiakin kasvatustapoja. Varsinkin kun sukupuoliasiat olivat silloin hyvinkin ajankohtaisia. Onneksi pysyin siinä, joka alunperinkin tuntui loogiselta.

Oma äitini istutti minut ja veljeni pöydän ääreen ollessamme teinejä. Hän sanoi, että hänelle saa kertoa seksuaalisesta suuntautumisesta ilman leimautumisen pelkoa. Silloin ei tietysti vielä puhuttu mistään muista vaihtoehdoista kuin samasta sukupuolesta tykkäämisestä, mutta ainakin itselleni tuli ihan hyväksytty ja hyvä olo siitä, että äidille olisin rakas joka tapauksessa.

Melko samaa kaavaa meinaan noudattaa omien lasten kohdalla. Ei kaikkia asioita tarvi sanoittaa, kysellä ja kaivella juurta jaksaen. Jos tuntuu että lapsi puhuu asioista, joita hän ei pysty vielä ymmärtämään, niin voi aivan hyvin sanoa, että keskustellaan kun olet isompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS:ssa on AINA tuollaisia juttuja?

Nyt on homotransumuusu-rumpusinfonian la grande finale, joka puolelta mädätetään minkä keritään.

Laatusanomalehden kuuluu julkaista myös ns. human interest -juttuja mitä erikoisimmistakin inhimillisen elämän eri puolista. Se on sitten mistä kukin provosoituu. Joitakin on korvenneet tällä viikolla erityisesti se, miksi HS kirjoitti piiitkät jutut lestadiolaisuudesta ja heidän Suviseuroistaan ja toisen herättäjäjuhlista. Toisia on taas raivostuttanut nämä pridejutut. Vaihtoehtoisesti molemmat aiheet voi lukea ilman tunnekuohuja ja todeta että heh, kaikenlaisia sitä maailmassa onkin.

Laatusanomalehden 🤩

Vierailija kirjoitti:

Aika kummallista tämä nykyaika. Ilta-Sanomien nettilehden otsikossakin luki, että Atti Kaikkonen sai poikalapsen. Miksi maailma on nykyaika on muuttunut tällaiseksi? Kyllä minun lapsuudessani 1980-luvulla ihmiset olivat tyttöjä / naisia tai poikia / naisia, eivät muunsukupuolisia, transmiehiä, transnaisia tai sukupuoleltaan ties mitä kukkahevosia, turreja ja yksisarvisia. Vauvatkin sai nainen koska naisethan ne synnyttivät mutta nykyään ilmeisesti miehetkin voivat synnyttää lapsensa jos kerran Antti Kaikkonenkin sai sen poikalapsen.

Ja minun lapsuudessani 1880-luvulla naiset olivat siveitä yhden miehen naisia ja kasvattivat kotona kymmentä lasta ja avioeroista ja uranaisista ei ollut puhettakaan, ei ollu tatuoituja yh-äitejä, joilla on aviottomia lapsia usean miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaalle äiti sanoo että Suomessa miehet käyttää sortseja. Ei osta pinkkejä kumppareita koska pikkuveli ei tykkää.

Ja kuka tässä jutussa on nyt se ahdasmielinen?

Näin juuri luodaan lapsen päähän ne rajat, joita ei tarvitsisi olla ensinkään. Tässä poika on oppinut että hän tykkää asioista jota eivät ole miehisiä. Ja pienessä päässään sitten sitä selittämään rakentanut ajatuksen että olen sitten puoliksi poika ja puoliksi tyttö.

Vierailija kirjoitti:

HS ja koko Sanoma oy on aivan SAIRAS. Saatanan sanansaattaja.

Venäläiset täällä yrittävät kylvää meihin epäluottamusta omiin tiedotusvälineisiimme ja saada meidät suomalaiset vihaamaan toisia oman maamme kansalaisia.

Mutta ei, me emme pääsääntöisesti tykkää tällaisesta pride-hommien tuputtamisesta lapsille ja nuorille. Me olemme kuitenkin sillä tavalla suvaitsevaisia että me suvaitsemme näitä omia kansalaisiamme pride-jutuista huolimatta, emmekä ala elämään ollenkaan Venäjän malliin (siellähän homojen pieksäminen on yksi kansallisurheiluista).

Ja sori, meillä on täällä vapaa lehdistö ja sananvapaus ja hienoja medioita - ja me tykätään niistä kovasti. 💪🏻

Vierailija kirjoitti:

2-vuotiaalle äiti sanoo että Suomessa miehet käyttää sortseja. Ei osta pinkkejä kumppareita koska pikkuveli ei tykkää.

Ja kuka tässä jutussa on nyt se ahdasmielinen?

Jos äiti ei sanoisi näin, sanottaisiin, että äiti aivopesee lastaan muunsukupuoliseksi. Kun äiti järkevästi tunnustelee tilannetta, selvittää mistä on kyse ja mainitsee, että miehet käyttävät yleensä tietynlaisia vaatteita ja naiset tietynlaisia, on äiti ahdasmielinen. Teki niin tai näin, se on aina väärin.

Luettuani jutun voin vain todeta, että vanhemmat ovat toimineet esimerkillisen neutraalisti pakottamatta lasta mihinkään suuntaan ja ovat vain olleet lapsensa tukena oikealla tavalla.

ylläpito, poistakaa masinoidut yläpeukut persujen viesteistä, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i kirjoitti:

Ei tuota pysty edes lukemaan. Normaalista asiasta koitetaan vääntää jotain. Eikö pitkälti kaikki pojat halua jossain vaiheessa kokeilla mekkoa, meikkiä, kynsilakkaa jne.

Kyllä. Oma poikani olisi halunnut n. 2-vuotiaana kenkäkaupasta vaaleanpunaiset remmikengät, puristi tiukasti nyrkkiinsä. Myyjää nauratti, että kaikki pienet pojat haluaisi noi kengät, mutta kukaan niitä ei saa. Ei mekään niitä ostettu, todettiin vain pojan kanssa, että onpa hienot remmikengät, ja ostettiin ne nahkasandaalit joita oltiin mentykin ostaan.

Toinen pieni poika olisi halunnut meikkiä, kun näki naisten ympärillään meikkaavan. Laitoin pienen töpsäyksen puuteria nenänpäähänsä, ja lapsi oli tyytyväinen. Ihan miehinen aikuinen mies hänestä kasvoi.

Lapset on lapsia. Ne tutkii maailmaa ja haluaa kokeilla kaiken maailman juttuja. Olen samaa mieltä, että tämä pride-juttu on mennyt yli. Eikö jokainen voisi olla ensisijaisesti ihan vaan ihminen? Kukin omanlaisensa, kaikki arvokkaita.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta olisitko esim hävennyt poikaasi jos olisit ostanut ne pinkit rennikengät ja hän olisi niitä käyttänyt. Tai häpesitkö ajatusta, että hänellä olisi ne kengät etkä sen vuoksi ostanut? Entäs sitten jos tuo toinen poika olisikin alkanut meikkaamaan myöhemmin eikä tuo "kokeilu" olisi riittänyt. Mitä sitten olisi käynyt. Samoin tuo miehinen mies termi vähän särähtää myös mietin asiaa. Onko poikasi sitten hyvä ja onnistunut ihminen sinulle kun on sellainen miehinen mies? Entä jos pukeutuisi nykyisin ns naisten vaatteisiin eikä olisi se miehinen mies? Miten sitten asioiden suhtautuisit? Näköjään viestisi saa paljon peukkuja, mutta itse mietin näitä asioita. En ota lehden juttuun kantaa, mutta on helppoa kirjoittaa aiheesta, kun pojasta tuli se miehinen mies. Entä jos ei olisikaan tullut ja tuo "tyttövaihe" olisi jatkunut. Sivusta.

Ei ostettu remmikenkiä, koska tarve oli sandaaleille, ei remmikengille. Ne oli vaan kengät, lapsen mielestä erityisen hienot kengät. Aikuiset lyö näitä sukupuoli-leimoja joka asian päälle, ei lapset. Tarkoitin, lapset kokeilee kaikenlaista, kokeilut eivät määritä minkälaisia lapsesta tulee aikuisena, jos aikuiset ei lähde turhanaikaiseen hössötykseen lapsen kokeiluista. Sitten taas, jos lapsi itse sisimmässään kokee olevansa vaikka väärässä sukupuolessa, hän tuo sen kyllä itse esiin myöhemmin.

Mietitään nyt vaikka ammatteja. Moni tuntemani lapsi on jossain vaiheessa halunnut tulla isona arkeologiksi. Vanhemmat saattavat hankkia lapselle aiheeseen liittyviä kirjoja, jutella aiheesta lapsen kanssa jne., mutta ei kai kukaan vanhempi ala kauhealla hössötyksellä "kasvattaa" lasta arkeologiksi? Ainakin  minä ajattelen, että aika näyttää mihin ammattiin lapsi aikuisena hakeutuu.

Miksi sellaisiin lasten kokeiluihin, joihin aikuiset on lyöneet sukupuoli-leiman, ei voisi suhtautua samalla tavoin? Aika näyttää. Jokainen lapsi, ja aikuinen, on mielestäni kuitenkin ensisijaisesti ihminen, eikä tyttö/poika/mies/nainen/läjä kirjaimia. Yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin esim. sukupuoliryhmien väliset erot, tai vaikkapa etnisten ryhmien väliset erot.

- lainaamasi viestin kirjoittaja

Olen tavannut tällaisen äidin. Tosin lapsensa oli 2-vuotias tyttö, jolla oli autistisia piirteitä.

Tämän erikoisuutta monella tavalla tavoitteleva äiti päätti, että lapsihan on "sateenkaari-lapsi" ja erikoinen käytöksensä johtuu sukupuoliasioista ja alkoi määrätietoisesti kasvattaa tätä lasta gffjjkvgg-oppien ympäröimänä.

Perheen kaksi muuta lasta sai muut roolit, esikoinen oli lapsinero ja kuopus "ekstra-vahinkolapsi".

Äidillä tietysti monta muutakin mielenkiintoista tempausta, muttane ei liity ketjun teemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kummallista tämä nykyaika. Ilta-Sanomien nettilehden otsikossakin luki, että Atti Kaikkonen sai poikalapsen. Miksi maailma on nykyaika on muuttunut tällaiseksi? Kyllä minun lapsuudessani 1980-luvulla ihmiset olivat tyttöjä / naisia tai poikia / naisia, eivät muunsukupuolisia, transmiehiä, transnaisia tai sukupuoleltaan ties mitä kukkahevosia, turreja ja yksisarvisia. Vauvatkin sai nainen koska naisethan ne synnyttivät mutta nykyään ilmeisesti miehetkin voivat synnyttää lapsensa jos kerran Antti Kaikkonenkin sai sen poikalapsen.

Ja minun lapsuudessani 1880-luvulla naiset olivat siveitä yhden miehen naisia ja kasvattivat kotona kymmentä lasta ja avioeroista ja uranaisista ei ollut puhettakaan, ei ollu tatuoituja yh-äitejä, joilla on aviottomia lapsia usean miehen kanssa.

Ihan näin meidän kesken 1880-luvulla oli avoliittoja, naiset kävi töissä ja opiskeli. Se on kyllä totta, että tautointeja oli vain merimiehillä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ollaan ihan sekaisin. Mä tykkäsin pienenä aina leikkiä autoilla, junilla yms enkä leikkinyt ikinä nukeilla ja olen nainen

Ihan hyvä äiti ja nainen minusta tuli. Eikä kukaan ehdottanut, että pitäisikö mun alkaa mieheksi. Lapset kasvaa ja monenlaista normaalia vaihetta kuuluu elämään.

Minä synnyin 70-luvun alussa ja elin lapsuuteni ja nuoruuteni 70-80-luvuilla. Mulla on kaksi siskoa. Ja siis meillä oli paljon erilaisia leluja. Oli pikkuautoja, traktoreita, neppiksiä, nukkeja, pehmoleluja, barbeja, legoja, palapelejä eri kuvilla, värityskirjat, jossain vaiheessa ohjattavia patteriautoja vai mitä olikaan, muita sähkövempeleitä, taikurivälineet, mikroskooppi, jne...

Eli todella kattava kattaus kaikenlaista. Me emme tuolloin miettineet mikä sopii meille tytöille, eikä vanhemmatkaan ajatelleet, vaan toteuttivat mahdollisuuksien rajoissa (vähävarainen perhe) toiveitamme. 

Kun olimme jossain mökillä/sukulaisissa, kävimme ongella, ammuimme ilmakolla, heitimme tikkaa, telttaretkiä, pelasimme pallopelejä, sulkista, ym ym. Joskus taas kotona me tytöt vedimme prinsessamekot päälle ja kuvittelimme rakastuvamme prinssiin. Barbeilla leikittiin kotileikkejä. Hiuksia laiteltiin, kynsiä lakattiin, meikkillä kokeiltiin eri tyylejä ja sen sellaista. 

Kukaan ei tuolloin miettinyt sukupuolia niin, kuten tänä päivänä mietitään. Elettiin lapsuutta, kuka mitenkin. Jos joku meistä olisi ilmoittanut olevansa poika, niin ei kai siinä sitten mitään, mutta tuskin tätä olisi vanhemmat lähteneet mitenkään vahvistamaan tai kieltämään, mutta ei myöskään vaatimaan koulua muuttamaan vessoja unisex-vessoiksi. Siihen vessaan mennään, minkä sukupuoli näkyy jalkojen välissä. Hyvä näin. Elämää olisi jatkettu eteenpäin ja se kuka tuntee itsensä pojaksi, olisi elänyt tämän tarpeen niin kauan kuin haluaa. 

Oma poika on myös saanut olla mitä haluaa, saanut leikkiä millä haluaa. Saanut kokeilla meikkejä, ym. ns. naisten juttuja. On ollut myös vahvasti poikamaisiin juttuihin suuntautunut (ymmärrätte varmaan), joten elänyt lapsuuttaan kuten minäkin, ilman mietintää sukupuolista sillä hetkellä. Nyt aikuinen, heterosuhteessa elävä, perhe-elämää aloittava. Ilman mitään tuputtamista suuntaan tai toiseen.

Tällä tavalla lapsista kasvatetaan sukupuolidysforisia ja mieleltään epävakaita. Sitten ruvetaan mankumaan leikkauksia jotta näytettäisiin vastakkaiselta sukupuolelta ihan kuin se toisi jotain helpotusta olemiseen.

Sukupuolia on pääsääntöisesti kaksi ja sitten ovat intersukupuoliset joilla on raskauden jossain vaiheessa tullut sellaisia muutoksia että heillä on naisten ja miesten ominaisuuksia.

Nykymeno on mennyt mahdottomaksi kun yhteiskunta tuottaa toiminnallaan pahoinvoivia nuoria joiden hoitamiseen eivät yhteiskunnan varat riitä nyt tai tulevaisuudessa. 

Ottamatta kantaa ko. juttuun, niin minusta tuntuu siltä että sukupuoolit ovat paradoksaalisesti kaventuneet hurjasti viime vuosina. Olin 90-luvulla poikatyttö ihan osittain käytännönkin syistä, perheen ainoana tyttönä ja esikoisena lama-aikana vaatteeni tuli kierrättää veljilleni. Mutta eipä sen ajan muutkaan tytöt pukeutuneet pinkkeihin röyhelöihin, vaan käytännöllisesti, ulkona kun leikittiin kesät talvet. Ihan naisia meistä kasvoi, vaikkei meistä kukaan ollut lapsena tai nuorena erityisen feminiininen.

Itse olin pitkä ja pienirintainen, mihin tietenkin liittyi välillä epävarmuutta. Mutta ei silloin ollut somea, joka täynnä silikonirintaisia "naisen malleja" joihin verrata. Tosi monella muullakin oli pienet rinnat, ja silloin oli vielä 90-luvun mallimuoti. Ei niillä malleillakaan ollut muotoja. Tuntuu, että nykyään feminiinisyys on yhtä kuin isot rinnat, jos ei niitä ole, niin ne joko hankitaan tai aletaan kyseenalaistamaan omaa naiseutta/tyttöyttä. Femiinisyyteen kuuluu taas yhtäkkiä oman kropan esineellistäminen ja esittäminen, jos se on sinulle ongelma, olet estynyt ja sinulla on kropan ja sukupuolen suhteen ristiriitaa. Onneksi joka kulmassa on nykyään plastiikkakirurgian vastaanotto, jolla voit mennä parantamaan itsetuntoasi.

Mun poika on saanut käyttää siskojen mekkoja ja lakata kynnet kotona jos on halunnut. On hyvin poikamainen poika, mutta tykkää edelleen väreistä ja on pinkkejäkin paitoja. Ikinä ei ole tarvinnut opettaa mitään suojalauseita, wtf nyt oikeesti!

Poika on tyttöjen keskuudessa suosittu ja muutenkin iloisen sosiaalinen. Mit jos vanhemmat antaisi lapsilleen terveen itsetunnon ideologian sijaan?

Että 2 vuotias osaa pohtia eri maahan muuttamista että voisi pitää mekkoa, ja että mekko olisi jotenkin sukupuolittunut?? Omia kun miettii niin ihan normaalisti ne on vetänyt päälleen mitä löytyy, esim poika mun vanhan balettipuvun, tyttö pojan supersankariasun ja vanhat siniset lenkkarit. Kahden lapsen kokemuksella ihmettelen että noin pieni osaisi pohtia...